Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan miinus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sonya

25.01.2020 20:56
T I N O

Älä hermostu. Pysy tyynenä. Ole sinä se aikuinen. Yritin hokea näitä sanoja itselleni, mutta kuultuani Genen naurettavan uhkailun kasvoni värähtivät pakkasen puolelle ja kaikki itsehillintä lensi suoraan ikkunasta ulos. Ponkaisin aggressiivisesti ylös tuolilta ja astelin pikkumafioson luo, tarttuen häntä varoittamatta rintapielistä kiinni ja repien hänet ylös.

"Not gonna meet me? Are you fuckin' kidding me?" kysyin tulistuneen äänellä, nauraen uhkaavasti. Suoraan sanottuna yllätin itsenikin käytökselläni. En ollut ajatellut, että olisi olemassa mitään sellaista, joka saisi minut kiihtymään näin. Mutta Genen äskeiset sanat olivat osuneet suoraan kylkiluiden välistä sydämeen, oikein täydelline täsmäisku.

Ei sen takia, että uskoisin hänen uhkailuaan. Ei sen takia, että olisin sekuntiakaan pelännyt, että me joutuisimme eroon toisistamme. Vaan sen takia, etten kestänyt sitä, että hän kehtasi laskea leikkiä tästä asiasta.

Luja tömähdys kaikui huoneessa, kun iskin mafioson vesan selän seinää vasten. Tuijotin häntä suoraan silmiin, täristen raivosta. "How can I get this to your little head?" kysyin hampaideni välistä, melkein kuin muristen. "Your marriage isn't going to change shit", tavutin hitaasti. "You'll be wearing a ring, and that's it. Not a single fuckin' woman, nor your father, nor any other thing in this whole wide world is going to take away your freedom", jatkoin tulistuneena.

Vedin muutaman kerran syvään henkeä, mutten aikonut antaa vielä puheen vuoroa Genelle. "And don't you dare even dream about not meeting me again. If you stop showing up to my restaurant, I'll come find you, no matter where you are. If you stop talking to me, I'll fuckin' kidnap you", lisäsin yrittäen ylläpitää silkkaa raivoa, mutta salakalavasti ääneeni livahti hätää ja epätoivoa. Kuin olisin muka oikeasti pelännyt menettäväni jotain. En minä menettäisi mitään. Kukaan ei veisi Geneä minulta. Ei edes kuolleen ruumini ylitse.

Nimi: Harley

25.01.2020 20:41
G E N E

Sillä hetkellä todella vihasin Costaa ja hänen selittelyjään ja hänen järkeilyjään. Kasvoni värisivät inhosta, kun katsoin olkani ylitse häneen, ja halusin hyökätä häntä vastaan, sanoa jotain niin puistattavaa, että se saisi hänet vihdoin ymmärtämään tulevaisuuteni kauheuden ja kurjuuden. "As if you know anything. They've always wanted grandchildren desperately. And her daughter doesn't count, she isn't mine. And she isn't a son", mumisin tuskastuneesti, hieroen jomottavaa otsaani.

Kiukkuni vyöryi ja salamoi sisälläni niin, että sitä oli vaikea padota. En edes halunnut, halusin ryöpyttää sen Costan niskaan niin raa'asti ja julmasti kuin mahdollista. Miksi vain minun piti kärsiä? Jos hän kerta halusi sekaantua asioihini, hän saisi maistaa osansa kivustani. Hyvin äkillisesti ilmeeni vakavoitui jäiseksi, kuin olisin tajunnut jotain vielä surkeampaa tilanteestani. "You do realize that I'm not gonna meet you anymore after I'm married?" Uhkaukselta kalskahtavat sanat purkautuivat huuliltani melkein itsestään ja uskomattoman kylminä. Niin. Siinäs kuulit. Minä en aio enää tavata sinua, mitäs siihen sanot? En puhu sinulle enkä vieraile tyhmässä ravintolassasi.

Nimi: Sonya

25.01.2020 20:29
T I N O

Täysin irrationaalisia kauhukuvia, turhaa pirujen maalailua seinille. Pikkumafioso ei edes tajua liioittelevansa tilanteen kamaluutta. Ja ihanko tosissaan se nyt olisi maailmanloppu, että joutuisi harrastamaan seksiä jumalaisen kauniin naisen kanssa? No voi yhyy. "Now you're just making shit up. Besides, even if they would wish for grandchildren, they have absolutely no way of forcing that to happen", totesin. Yritin kuulostaa tyyneltä ja järkevältä, mutta kiukku sai suupieleni nykimään.

Mutta ihan oikeasti, Haru tuskin suostuisi enää ikinä kantamaan ja synnyttämään ainuttakaan vampyyrilasta. Lisäksi todennäköisyys raskaudelle oli naurettavan pieni. Ja ottaen huomioon, että Haru saattaisi menehtyä synnytykseen, oli vaikeaa kuvitella, että pomo vaatimalla vaatisi lapsenlapsia. Sitä paitsi Gene ja Haru voisivat vain sanoa, ettei onni ole valitettavasti osunut kohdalle, vaikka todellisuudessa eivät olisi koskeneet toisiinsa edes vahingossa. Koska eiväthän he koskisi. Eiväthän? Toivottavasti eivät. Tai ihan sama. Hittoako se minua kiinnostaa.

Nimi: Harley

25.01.2020 20:20
G E N E

Sotkin huolella kammatut hiukseni hermoissani ja tuijotin kalpeaa, pelästynyttä peilikuvaani, joka jostain syystä oli oudon vieras. Edes huoneen tasainen pimeys ja hiljaisuus eivät rauhoittaneet minua, sydän hakkaili rinnassa vaativasti. Suututti niin helvetisti. Hemmetti, isä, miten pystyit tekemään minulle näin rumasti? Miten pystyit riistämään minulta vapauteni jonkun puolitutun tähden? Potkaisin piironginlaatikon jalkaa lujaa vihoissani, mikä kuitenkin vai sai minut irvistämään, kun varpaani taittuivat kengän sisällä.

Hätkähdin rajusti, kun yhtäkkiä ovi avautui - luulin lukinneeni sen tullessani sisälle - ja kuulin rasittavan tutun äänen. Luoja, armahda minua, en kestä kuunnella Costan vinoiluja juuri nyt. Haroin pilaamaani kampaustani takaisin parempaan ojennukseen samalla, kun mulkoilin kultakutria synkästi. "Stop actin' like this is any of your business", sähähdin torjuvasti. En kaipaa huonoja neuvojasi, idiootti.

"It's not only the marriage. Think 'bout what comes after. Not long and Father and Mother will be askin' for grandchildren", tiuskaisin pilkallisesti, katsoen Costan sijaan edelleen peiliin, omiin tummiin ja kiivaasti sykkiviin silmiini, jotka hämärässä muistuttivat vangittua, luontoon kaipaavaa kissapetoa. Sormeni naputtelivat pöydänreunaa lähes tajuamattani sitä itse. "I'm ruined. Completely ruined", tukahtuneesta muminastani sai hädin tuskin selvää.

Nimi: Sonya

25.01.2020 20:06
H A R U

En ollut osannut odottaa nuoren mafioson reagoivan näin voimakkaasti. Syvään huokaisten katsoin hänen loittonevan selkänsä perään. Join juomani mietteliäänä tyhjäksi. Nyt viimeistään oli päivän selvää, ettei hän halunnut naimisiin mistään hinnasta. Kukapa minä olin häntä siihen pakottamaan? Täytyisi varmaan mennä sanomaan herra Castiglionelle, että hääsuunnitelmat olisi syytä haudata.

Jokseenkin apea ilme kasvoillani poistuin takaisin juhlasalin puolelle, aikeenani täyttää lasini ja poistua sitten vähin äänin. En kuitenkaan ehtinyt muutamaa metriä pidemmälle, kun tuttu ääni pysäytti minut. "Is everything okay?" mies kysyi. Käännähdin ympäri tyynesti hymyilevää Arentinoa kohti. Hän suoristautui ja käveli luokseni. Kuinka kauan hän oli nojaillut seinään syvennyksen vierellä? Oliko hän kuullut kaiken?

Ennen kuin ehdin edes vastata, hän jatkoi: "Don't worry 'bout it, I'll go talk to him. You go enjoy your evening, everyone's dying to meet you." En ehtinyt vastustella, kun Arentino ohjasi minut suureen pöytäryhmään, jossa minut otettiin innokkaasti ja ihailevasti vastaan. Eteeni työnnettiin useita lasillisia verta ja kalleinta kuohuvaa, ja kysymysten tulva täytti iloisen seurueen.

T I N O

Hitto mikä pölvästi. Kuka tahansa muu tässä huoneessa olisi ollut maailman ylpein ja onnellisin mies saadessaan Haruka Newallin itselleen, mutta meidän pikku lellipentu se päättää kiukutella tästäkin lottovoitosta. Saatettuani Harun turvallisesti pöytään, jossa hänen seuraansa arvostettiin, mutta jossa hän olisi suojassa epäilyttävältä huomiolta, kiiruhdin Genen perään. Ei kestänyt kauaa löytää sivuhuonetta, johon hän oli piiloutunut - täytyi vain suunnistaa kauimman ja hiljaisimman puoleen.

"You know it's not very polite to leave a lady alone like that", totesin piruilevasti astuessani huoneeseen. Suljin oven huolella perässäni ja astelin istumaan pöydän ääreen. "Stop acting like an idiot. If the idea of getting married is really that terrible, go talk about it with your father. But don't you dare be mad at Haru", jatkoin vakavampaan sävyyn, lukiten kiiluvan katseeni mafioson vesaan.

Nimi: Harley

25.01.2020 19:49
G E N E

Neiti Newallin syyttäessä minua teeskentelystä kasvojeni jokainen lihas kiristyi. Hymyni haalistui, mutta sen rippeet takertuivat pakonomaisesti huulilleni. Missä lie nainen oli oppinut lukemaan toisia kuin avointa kirjaa. "Oh, don't you worry 'bout that", naurahdin tarkoitettua aggressiivisemmin. "I'm not a fake, if that's what you're afraid of. Cross my heart", valehtelin ääneen, joka oli pehmeämpää kuin sula voi, ja vapaalla kädelläni piirsin rastin sydämeni yli.

Neiti Newallin myöntäessä, ettei hän halunnut mennä uusiin naimisiin, koin pikkuruisen toivonkipinän, joka sammui hyvin nopeasti hänen jatkaessaan. Kirottua, hän vaikutti olevan tehnyt päätöksensä. Isä oli todella ottanut neuvottelijan taitonsa käyttöön tehdessään sopimusta, kun oli onnistunut vakuuttamaan, että tämä typerä naimakauppa oli muka ainoa keino. Tai ehkä se olikin neiti Newallille hänen kurjassa tilanteessaan, mutta minulle tämä tarkoitti päinvastoin kaikkea muuta kuin ihanaa pelastusta. Vihkisormus oli hirvein kahle, jonka pystyin kuvittelemaan. Joutua nyt sidotuksi tuohon tuntemattomaan naikkoseen.

Kasvoni olivat valahtaneet vakaviksi, heijastellen neiti Newallin ilmettä. Turhautumiseni ja vihani alkoi pirskahdella esiin hienovaraisesti - tyytymätön suupielen nykäys, välttelevä kylmä katse. "Well, I guess it's all clear then", tokaisin yksitoikkoisesti, yrittämättä enää kuulostaa hyväntuuliselle. "Father would do anythin' to save you from that awful man you used to call your husband. Obviously marrying is the right thing to do."
Hetken aikaa katsoin neiti Newallia silmiin liikahtamatta ja sieluttomasti, sitten kulautin juomani pohjaan ja livahdin ulos syvennyksestä. "Please, excuse me, I'll be back in a minute", pahoittelin kera ihastuttavan hymyn ja lähdin kävelemään poispäin vauhdikkaasti, läimäyttäen tyhjän lasin satunnaiselle pöydälle matkan varrella. En jaksa enää tätä sirkusta.

Nimi: Sonya

25.01.2020 19:28
H A R U

Tosiaan, miten en ollut itse tajunnut, että voisimme poistua syrjempään juhlista. Oloni rentoutui päästessämme pois kristallikruunujen valoista kaikkien katseiden alta. Nojauduin tyynen oloisena seinää vasten ja odotin Genen vastausta mielenkiinnolla. Kuten olin arvellutkin, vastaus oli kuin palkitun käsikirjoittajan työtä. Paljon hienoja sanoja ilman todellista sisältöä. Ai et vastusta millään tavalla? Miksiköhän minusta tuntuu, että valehtelet minulle?

Siemaisin uudelleen juomaani ja kohotin sitten katseeni takaisin Genen puoleen. Katseeseeni eksyi hieman viekkautta, vaikka pääosin näytin edelleen sangen mietteliäältä ja ystävälliseltä. "You know... you don't need to pretend around me", totesin pehmeällä äänellä, melkein virnistäen pienesti. "I don't know what kind of women you're used to having around, but I've lived long enough to tell when someone is not being honest", jatkoin. Äänessäni ei suinkaan ollut moitetta - vain hienoinen pyyntö, ettei minua aliarvioitaisi.

Huokaisin syvään ja annoin katseeni valua juomani puoleen, kun pyörittelin sitä käsissäni. "I don't really want to get married. Or rather, I promised myself I would never get married again", vastasin rehellisesti. "But as you might have noticed, Iscariot is not going leave me alone. My only options are either going back to him, which is pretty much the same as dying, or making a strong alliance with a family like yours", jatkoin selitystä, koska nuoremman mafioson olemuksesta päätellen hän ei tiennyt, mitä kaikkea olin puhunut hänen isänsä kanssa.

Katseeni palasi jälleen Genen silmiin, tällä kertaa hyvin vakavana. "Your father says marriage with you is the only way, so who am I to say no?" kysyin olkiani kohauttaen. Unelmien täyttymys olisi muuttaa ihanaan maataloon meren rannalle yhdessä Avivan kanssa, mutta Iscariot löytäisi meidät, eivätkä voimani riittäisi Avivan suojelemiseen.

Nimi: Harley

25.01.2020 19:13
G E N E

Hyvin tottuneesti onnistuin piilottamaan kaiken turhautuneisuuteni ja kyllästyneisyyteni viehättävän hymyn taakse - olin pitänyt tätä naamiota ylläni niin monesti, että se tuntui vain luonnolliselta. Nyökyttelin mukamas ilahtuneesti neiti Newallin vastaukselle. "Ah, wonderful to hear", heläytin tyytyväisen kuuloisesti. Pahus, olisipa hän mieluummin kironnut hotellin alimpaan helvettiin kuin ylistänyt sitä. Jos hän kerta viihtyi niin valtavan mainiosti, tuskin häntä saisi lähtemään edes häätämällä. "As Father always says, it's truly an honor to have you stay here with us."

Toivotin lyhyen hiljaisuuden tervetulleeksi, vaikka tiesin, että olisi parasta jatkaa jutustelua, jos en halunnut tuottaa pettymystä isälle illan suhteen. Siemaisin poreilevaa juomaa rauhallisesti, mutta olin vähällä tukehtua, kun neiti Newall täysin arvaamattomasti ja mitään kiertelemättä otti esiin häät, joista vanhempani haaveilivat. En ollut kunnolla edes tajunnut, että isä oli jo puhunut asiasta suoraan neiti Newallin kanssa - luulin hänen ehdottaneen sitä vasta minulle ja pitäneen neiti Newallin toistaiseksi ulos keskustelusta. Katsoin naista lievästi pöyristyneenä, vilkaisten sitten varautuneesti sivuilleni. "I'd rather discuss this in somewhere a little more private", totesin madaltaen ääntäni niin, että se oli lähellä kuiskausta. Seinilläkin on korvat, ja juorut liikkuvat Kalmankidassa hyvin nopeasti. Ohjasin kädelläni neiti Newallia hieman kauemmas väkijoukosta, hiljaiseen syvennykseen, jonka erotti salista koristeellinen verho.

Tarkastettuani, ettei vieressämme ole uteliaita kuuntelijoita, käännyin takaisin neiti Newallin puoleen. Pakolla sain suupielilleni hymyn, joka tosin saattoi jäädä hieman kylmäksi tai valjuksi. "This is better", hymähdin. En keksinyt lennosta sopivia sanoja, joten lykätäkseni vastaamista hieman join pitkän kulauksen ja hengähdin syvään. "I am... surprised, yet glad that you asked me this so bluntly", sanailin mahdollisimman sulavasti, pitäen huolen, etten lipsunut roolistani. "To be frank, I think this - arragement - is most likely a very smart move. I don't oppose it in any way. On the contrary, I wait to see what awaits us." Valheet soljuivat huuliltani täysin ongelmattomasti, vielä kauniiseen ja miellyttävään sävyyn. Pieni kannustava hymy kaupanpäällisiksi. Tätähän isä tahtoi.

"How about you, if I may ask?" pienen tauon jälkeen kysyin puolestani.

Nimi: Sonya

25.01.2020 18:37
H A R U

Tartuin kiltisti minulle ojennettuun käsivarteen ja seurasin tyytyväisenä nuorta herra Castiglionea, tai siis Geneä, pois kaikkien katseiden keskeltä. Uteliaat katseet tosin seurasivat meitä pitkään, emmekä täysin välttyneet tuijottelulta edes päästyämme syrjään tarjoilupöytien äärelle.

Otin juoman vastaan kiitollisena, siemaisten siitä saman tien muutaman kerran. Pitää tosin varoa, etten juo liikaa. Iscariotin kansssa vietettyjen vuosien aikana ei tullut pahemmin alkoholia nautittua, varsinkaan Avivan syntymän jälkeen, joten vaikutukset saattaisivat olla voimakkaampia.

"I love it. This is the best home I've had in my life, so far at least", vastasin pieni, kohtelias hymy suupielessäni. En tosin voi varsinaisesti väittää, että tuntisin oloani täälläkään vielä täysin kotoisaksi. En tosin usko, että moinen tunne on minulle edes mahdollista saavuttaa. Kaikkialla piilivät vaarat ja valheet, joita en vain pääse karkuun. Ei missään olekaan niin turvallista paikkaa, että sitä voisi kutsua kodiksi.

Katseeni laskeutui ohikiitäväksi toviksi juomani pohjalle. Mielessäni oli jo tovin pyörinyt kysymys, jonka voisin yhtä hyvin iskeä pöytään heti sen sijaan, että säästelisin sitä myöhemmäksi. Kohotin katseeni Genen suuntaan ja annoin hymyni haihtua, tarkkailen hänen veistoksellisia kasvojaan mietteliäänä. "How do you feel about this marriage arrangement?" kysyin vakavana, haluten tosissani tietää. Minulle avioliitto oli viimeinen oljenkorsi, ja vaikka Gene taidokkaasti esitti ihanaa herrasmiestä, en vain päässyt eroon tunteesta, että kuoren alla tunnelma oli täysin päinvastainen.

Nimi: Harley

25.01.2020 18:11
G E N E

Hyvin nopeasti vilkaisin neiti Newallia kiireestä kantapäähän, hänen upeaa yönmustaa iltapukuaan, jota vasten norsunluinen iho suorastaan hehkui. "Of course", hymähdin ja sallin hymyni syventyä, tietäen olevani tässä huolella harjoitellussa ilmeessä hurmaava ja parhaimmillani. "But in that case I must insist you call me Gene, alright?" pyysin puolestani samalla, kun ojensin hänelle ystävällisesti käsivarttani. Ympärillä oli taatusti kymmenittäin uteliaita miekkosia, jotka mieluusti kaappaisivat ihastuttavan neiti Newallin seuralaisekseen täksi illaksi, joten varasin paikkani hänen kavaljeerinaan ennen kuin kukaan pyrkyri tuli häiritsemään suunnitelmaa.

"Let's go get you a drink, shall we?" ehdotin kulkiessamme rauhallisesti eteenpäin tungoksessa. Monet kääntyivät katselemaan meitä eivätkä edes yrittäneet piilotella kuiskauksiaan. Pidin leukani itsevarmasti ja ylväästi koholla kuin keisari rahvaiden joukossa, vaikka minusta valitettavasti tuntui, että he olivat paljon kiinnostuneempia daamistani kuin minusta. Neiti Newall oli kaupungin asukkaista niin jännittävä, niin salaperäinen, niin kerrassaan uskomaton ilmestys. Pah, kukaan minua lukuun ottamatta ei vaikuttanut saavan hänestä kyllikseen. Typerää, turhaa touhotusta.

Pysähtyessämme tarjoilujen ääreen nappasin pöydältä täyteen kaadetun lasillisen ja ojensin sen neiti Newallille, ottaen lyhyen kulauksen omasta juomastani. "How you've enjoyed your stay at the hotel so far? Father wants nothin' more than for you to feel at home", kyselin kuulumisia rentoon sävyyn, teeskennellen ääneni täyteen lämpöä.

Nimi: Sonya

25.01.2020 17:54
H A R U

En kuulu tänne. Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun astuin sisään juhlatilaan. Liian monta silmäparia kääntyi puoleeni. Ei sillä, että olisin tuntenut itseni epävarmaksi. Päinvastoin - näytin upealta tässä mustassa, pitsikirjaillussa iltapuvussa, jonka rouva Castiglione oli minulle henkilökohtaisesti valinnut, ja kannoin sitä suurella ylpeydellä juhlaväen väistyessä tieltäni, kun kävelin hitaasti eteenpäin.

Tunsin kuitenkin oloni uhatuksi. Kuin olisin petoeläin, joka oli eksynyt metsästäjien illanviettoon. Tiesin, että tunne oli typerä. Olin omieni joukossa ja arvostettu kutsuvieras, perheenjäsen. Mutta elettyäni vuosia varjoissa ilman ainuttakaan minua katsovaa silmäparia, en voinut mitään lievälle hädän tunteelle, joka meinasi puskea pintaan, kun en kohdannut ainuttakaan tuttua hahmoa.

Säpsähdin hieman tuntiessani käden olkapäälläni. Käännähdin ympäri ja jäin yllättyneenä katsomaan puhujaa. Hölmistynyt hiljaisuus ehti laskeutua hetkeksi, ennen kuin tajusin vastata. "Good evening, sir. And please, just call me Haru", vastasin kohteliaasti ja hymyilin hieman jännittyneesti. Tässä on nyt se mies, jonka kanssa minun täytyisi mennä naimisiin päästäkseni lopullisesti eroon entisestä elämästäni.

Nimi: Harley

25.01.2020 17:35
G E N E

Kasinon suuri juhlasali pursuili naurunhelinää, jonka tuotti vieraiden iloinen väkijoukko, ja kepeitä säveliä orkesterin lavalta. Muutamat pariskunnat keinahtelivat jo parketilla musiikin mukana kattokruunujen alla, mutta suurin osa väestä oli vetäytynyt seurustelemaan pieniin ryhmiin. Seisoskelin sivussa tarkkailemassa kaikkea loistoa, iltapukujen helmoja, timanttikirjailuja rintamuksissa, satiinisia hansikkaita, pyöritellen kädessäni leveää ja matalaa samppanjalasia. Tuhahdin kopeasti. Isä oli väittänyt järjestävänsä vain pienimuotoisen kokoontumisen ystäville ja tuttaville. Paikalla oli vähintään satakunta henkeä, joten en kutsuisi tätä kovin "pienimuotoiseksi", mutta olisihan pitänyt arvata, etteivät vanhempieni kestit jäisi vaatimattomiksi.

Katseeni haeskeli joukosta tärkeintä kutsuvierastamme, neiti Newallia. Minun oli määrä käyttää tilaisuus hyväkseni tutustuakseni häneen paremmin - isä oli tehnyt tämän tavoitteen harvinaisen selväksi. Hetkisen kuluttua havaitsin hänet pääovilla, parasta aikaa lipui sisään täpötäyteen saliin. Oikaisin turhautuneena pukuani - joka oli kallista luumunväristä vakosamettia - ennen kuin lähdin luovimaan tietäni hitaasti häntä kohti, loihtien matkalla kasvoilleni väkisin kohteliaan vakiohymyni. Saavutin naisen takaapäin, joten kosketin kevyesti hänen olkaansa saadakseni hänen huomionsa. "Good evening, miss Newall. How delightful that you made it", tervehdin kera pienen nyökkäyksen.

Nimi: Harley

16.11.2019 23:08
G E N E

Toisin kuin yleensä, Tinon läheisyys ei saanut aikaan jännittäviä kylmiä väreitä eikä solmua vatsanpohjassa. Oloni oli ihmeellisen tyyni. Ehkä se johtui uupumuksesta, ehkä hänen lämmöstään. Hänen suudellessaan otsaani hellästi suljin silmäni kevyesti, ripseni värisivät kuin perhosen siivet. Nielaisin ja hengitin hänen partavettään. Se tuoksui melkein tuskallisen tutulle ja lohdulliselle. Teknisesti ottaen kyllä tämä voitaisiin laskea aviorikokseksi, vaikka kuinka väittäisimme toista. Jos isä koskaan saisi tietää, olisin mennyttä. Mutta tämä oli meidän ikioma salaisuutemme, se ei kuulunut kenellekään muulle.

En vastannut suudelmaan heti, vaan pienellä viiveellä. Sen lempeys oli hieman vierasta, mutta rauhoittavaa. "I think I'll fall asleep soon", mumisin Tinon huulia vasten. Käteni nousivat hitaasti hänen rintakehälleen, leväten pehmeällä iholla. "If you wake up before me, don't leave. Okay?" pyysin hiljaa, enää valveen rajamailla ja kunnolla tiedostamatta puheitani. Ei kauaakaan, kun illan mittaan kasvanut väsymys sai ylivoiman, ja vaivuin uneen, jossa ei ollut yhtäkään morsiushuntua eikä hääalttaria piinaamassa minua.

K A R O L A

Pojun aivorattaiden raksutuksen pystyi melkein kuulemaan. Seurasin vierestä, kun hän prosessoi saamaansa infoa, ja tylsyyttäni nojailin kiviseen kaiteeseen kyynärpäilläni. Pojun lopulta ehdottaessa viikon armonaikaa kohotin kulmiani lievästi yllättyneenä. "My plan wasn't exactly to get you killed off, but why not", hymähdin hartioita kohauttaen. En nyt tosissani suunnitellut palkkaavani salamurhaajaa, ehkä hieman liian dramaattinen ratkaisu tähän ongelmaan, vaikka iso ongelma olikin. No, jos muuta ei keksittäisi, ainakin poju oli antanut siunauksensa sille.

"One week is fine, if that's what you need", lupasin, suoristauduin ja katsoin pojua totisesti. Toivottavasti hän pitäisi kiinni sanastaan, etten joutuisi metsästämään häntä uudelleen. Yhdessäkin kerrassa oli ollut riittämiin työmaata. "Go on, then. Find your sister. Hopefully she talks some sense to you", usutin pojua käymään matkaan, turha siinä vitkastella. "And while you're in the human world, please don't fool around with your powers and cause a tidal wave. We don't need any more troubles, we have enough of those as it is."

Nimi: Sonya

16.11.2019 22:44
N O E L

Saamani tieto sai minut täysin häkeltyneeksi ja jäin aloilleni pyörittelemään miljoonia eri vaihtoehtoisia kuvioita mielessäni. Voisin ihan oikeasti mennä tapaamaan Natalieta. Apua. Apua. APUA. Mitä siitä seuraisi? Mitä hän sanoisi? Mihin se johtaisi? Eihän tässä ole mitään järkeä. Ei, en minä voi sinne mennä. En saa sotkea Natalieta tähän, hän elää varmasti ihanaa elämää. Oli kaikille parempi, että minä katosin, eikö? En voi mennä takaisin. Ent jos törmäänkin isääni? Se olisi maailman kamalinta.

Ajatukseni raksuttivat niin vauhdilla, etten saanut mitään sanottua muorille. En saanut päässäni aikaiseksi mitään ratkaisuja minkään suhteen. Tarvitsen lisää aikaa ajattelulle. "Can you give me one more week?" kysyin yhtäkkiä. "I'll come to the damn spirit realm in a week. And if I don't, consider that as a permission to find someone to kill me", ehdotin vakavana. Todella tarkoitin sanojani. Halusin nähdä Natalien. Minusta tuntui, että jokin hänen näkemisessään voisi muuttaa oloani.

Nimi: Sonya

16.11.2019 22:38
T I N O

Astuttuani huoneeseen jäin hämärässä katsomaan peittoihin kääriytynyttä mafioson vesaa, seisoen hetken ovensuussa mietteliäänä. Miehen pyytäessä minua viereensä hymyilin ja sanaakaan sanomatta nyhdin vaatteeni pois viimeistä myöten, kaivautuen sitten peittojen alle hänen viereensä. Käteni löysivät tiensä Genen paljaalle iholle ja suljin hänet jonkin sortin lusikkaan.

"It won't count as infidelity in the future either, not when it's me", sanoin hiljaa ja varoittamatta painoin suudelman hänen otsalleen. Yksikään nainen tai mies ei voi ottaa minua pois sinulta, valitettavasti. Hilauduin hieman alemmas, jotta pääsin kasvokkain Genen kanssa, ja hetken aikaa vain katsoin häntä hiljaisuudessa, molempien jännittyneen uteliaat silmät tuikkien pimeydessä.

Sitten siirryin lähemmäs, kunnes nenämme hipoivat toisiaan ja suljin tyynesti silmäni, hengittäen miehen tuoksua syvälle keuhkoihini. Lopulta kirin lopunkin välimatkamme umpeen ja painoin pitkän suudelman hänen huulilleen. Se oli ehkä lempein suudelma, jota välillämme oli koskaan vaihdettu, vaikka kutkuttava himo olikin läsnä, kuten aina.

Kukaan ei ottaisi sinua pois minulta.

Nimi: Harley

16.11.2019 22:34
K A R O L A

Pojulle tämä tuli selvästi uutena tietona. Saipahan häneen vihdoin eloa. "See, this is why you shouldn't have left the Spirit World once you woke up, there's still much to learn. But sure. Spirits can travel pretty much wherever we want", kerroin tyynen rauhallisesti. "It's not very difficult. Just imagine where you want to go and concentrate hard. Poof, just like that you're in a completely different place. That's how you can journey between Vechnost, the Spirit Realm and the human world. No travelling expenses", tiivistin teleporttauksen perusteet sormiani napsauttaen.

Nimi: Harley

16.11.2019 22:29
G E N E

En sanonut vastaan, vaan laahustin Tinon asunnon ovelle, kävelin peremmälle ja menin suorinta tietä sängylle. Olisin voinut lyyhistyä patjalle naama edellä, mutta sitä ennen vähensin vaatetusta. Potkaisin kengät jalastani huolimattomasti ja ryhdyin riisumaan kerros kerrokselta, enkä pysähtynyt ennen kuin olin kokonaan alaston. Se ei ollut varsinaisesti alunperin tarkoitukseni, vaan tapahtui vahingossa, kun kytkin aivoni pois päältä. En jaksanut välittää, vaan kömmin peiton alle ja käperryin pieneksi keräksi uupuneena. Jäin katsomaan väsyneenä ovelle, odottaen sen avautumista kuin vahtikoira. Tinon saapuessa puristin peittoa tiukemmin. "Will you come lay with me?" kysyin hiljaa, hieman unisesti. "It's doesn't count as infidelity yet", totesin pienellä ripauksella synkkää, katkeraa huumoria.

Nimi: Sonya

16.11.2019 22:22
N O E L

Olin jo ehtinyt uppoutua uuteen epätoivoon ikävöidessäni siskoani, enkä meinannut edes kuulla muorin sanoja. Tajuntaani kuitenkin pääsi hiipimään teleporttaaminen ja silmäni laajenivat. "What?!" äyskähdin ja käännyin muorin puoleen silmät ihan uudenlaista toivoa hohtaen. "I can to the human world?" kysyin järkyttyneenä. Miten tätä ei oltu selkeästi kerrottu yhdessäkään kirjassa??

Nimi: Sonya

16.11.2019 22:19
T I N O

Katos katos, pikkumafioso tajusi itsekin pahoitella tempaustaan. Jostain syystä olin kuitenkin kovin anteeksiantavaisella tuulella tänään. "No need", hymähdin ja huitaisin kädelläni vähättelevästi. Pullo viskiä sinne tänne ja laseja minulla oli kaapit täynnä.

Nousin seisomaan ja osoitin asuntooni vievää lukittua ovea. "You've got the key, go make yourself comfortable. I'll clean this up", ehdotin, tai ehkä enemmänkin komensin, ja suuntasin sitten hakemaan harjaa. Keräilin ripein ottein lasinsirut ja pyyhin viskitahrat mahonkilattialta. Tarkistin vielä, että ulko-ovi oli varmasti lukossa, ja suuntasin sitten Genen perässä makuuhuoneeseen.

Nimi: Harley

16.11.2019 22:13
K A R O L A

Vai että Englannissa, kävi järkeen pojun aksentin huomioiden. Hyvä uutinen oli, että siskokulta oli luultavasti vielä hengissä, mutta huono uutinen, ettei tiedetty tarkkaa osoitetta. Etsinnässähän voisi kulua ikuisuus. "Well why don't you go out and look for her?" ehdotin hoputtavaan sävyyn. "With your teleportation powers it shouldn't take too long to hop from place to place. Being a spirit has its own advantages, see."

Nimi: Harley

16.11.2019 22:09
G E N E

Kunpa Tino olisi oikeassa. Olisin mielelläni uskonut hänen vakuuttelujaan, mutta en voinut karkoittaa pahoja aavistuksiani. Vanhempani olettivat minusta kuoriutuvan mallikelpoisen aviomiehen, oikein unelmien täyttymyksen. Sellaista hurmaavaa kiiltokuvaa minun pitäisi esittää julkisesti seuraavat ties kuinka monta kymmentä vuotta, ellei kävisi tuuri ja vaimoni vaikkapa katoaisi tiehensä mystisesti. Sysäsin ajatuksen nopeasti mielessäni ennen kuin aloin ideoimaan juonia Haruka Newallin eliminoimiseksi.

Tinon ehdottaessa minun jäävän nukkumaan luokseen katsoin häntä sivusilmällä ilmeettömästi. Kuulosti paremmalta vaihtoehdolta kuin palata kotiin ahdistumaan, joten nyökkäsin lyhyesti. Pyörittelin hetken aikaa pulloa kädessäni, ottaen vielä pari huikkaa. "I'll pay for the booze later. And for the glass, too", totesin hiljaa noustessani seisomaan, viitaten lasinsiruihin ohi mennessäni. En saanut pyydettyä anteeksi Tinon omaisuuden turmelemisesta, mutta maksu varmaan kuittaisi vahingot.

Nimi: Sonya

16.11.2019 22:03
N O E L

Se tästä nyt enää puuttuisikin, Natalien kuolema. Siinä vaiheessa heittäisin kyllä viimeisinkin pillin pussiin ja polttaisin koko saatanan pussin. Se olisi ehkä kamalin uutinen ikinä: saada tietää, että siskoni olisi poissa. "No, she's not. At least she wasn't ten years ago, I mean", vastasin hiljaa, muistellen Natalien hymyileviä kasvoja apeana. En minä hänen luokseen pääsisi enää ikinä, oli hän elossa tai ei. "I don't know where she lives nowadays, it's been so long. Probably still somewhere in England", lisäsin.

Nimi: Sonya

16.11.2019 21:59
T I N O

Huokaisten hyväksyin tilaan laskeutuneen tunnelman, enkä yrittänyt keksiä mitään nokkelaa tuodakseni tilanteeseen huumoria tai lisää kinaa. Gene onneksi rauhoittui viimein, ja koin oloni ihmeen raukeaksi. Vähän olisi jotenkin tehnyt mieli ihan halata miespoloa, mutta siihen en ryhtynyt.

Katsoin pikkumafioson sivuprofiilia tarkkaavaisena, kun hän istahti takaisin alas ja alkoi kittaamaan viskiä suoraan pullosta. Hittoako rikoit sen lasin, senkin idiootti. Saat kyllä luvan maksaa koko pullon. Vihaa en kuitenkaan tuntenut, vaan jollain omituisella tavalla hymy kaartui suupieliini katsoessani miestä. Olin huvittunut ja hämmentynyt siitä, miten hyvin tunsin mafioson vesan kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ja ajatella, että hän ryntäsi ensimmäisenä tänne jakamaan murheitaan. Kauas on tultu niistä ajoista, kun viruin vankisellissä kidutettavana.

"Nah, I doubt that. Your freedom won't end, it never will", totesin lohduttavasti, mutta oikeasti tarkoitin sanojani. Ei yksi avioliitto saisi Genen vapautta riistettyä, ei millään tempulla. Enkä usko, että Haru ainakaan olisi halukas ketään rajoittamaan.

"Stay here for the day, you need a good sleep", ehdotin pienen hiljaisuuden jälkeen ja katsoin mafioson vesan suuntaan varovaisen kysyvänä. Ehkä tämä olisi viimeisiä kertoja, kun hän voisi jäädä viereeni nukkumaan ilman, että minua lasketaan salarakkaaksi. Ei hitto, mikä mielikuva. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Nimi: Harley

16.11.2019 21:52
K A R O L A

No niin, sisko äkkiä pelastamaan tilanne ja löylyttämään veljensä, loistava suunnitelma. Ikävä juttu oli, ettei hän ilmeisesti asunut näillä tienoin. Hemmetti, estettä esteen perään, eikö yksikään asia voi sujua helpon kautta. "Well, where is she then? Not dead, I hope", tivasin äkkipikaisesti.

Nimi: Harley

16.11.2019 21:48
G E N E

En oikein tiedä, olisiko Tinon vastauksen tarkoitus imarrella, mutta ainakin kasvojani poltteli kummallisesti. Päätin, että on fiksumpaa olla kommentoimatta siihen enää mitään, ettei keskustelu vahingossa mene yhä oudommaksi. Vaisuna siirryin istumaan takaisin tuolille, josta hetkeä aiemmin olin noussut raivoamaan. Tuijotin hetken aikaa hiljaa lasinsiruja maassa, en nyt varsinaisesti häveten, mutta ehkä ihan pikkuriikkisen pahoillani. Vihani oli menettänyt palonsa. Tunsin oloni ainoastaan väsyneeksi ja surulliseksi.

"Guess you're right", totesin lopulta luovuttaneesti. Ei tässä auta kamppailla vastaan, vanhempieni tahto on mitä on. Pitäisi hyväksyä kohtaloni, kun kerta en voi paeta siltä, vaikka kuinka haluaisin. Ehkä pitäisi yrittää olla ajattelematta asiaa niin haudanvakavasti. Teeskennellä, ettei se olekaan niin hirveä juttu. Että siitä muka voi poikia jotain hyvääkin. Tuskinpa. "Goodbye, freedom", sanoin synkän humoristisesti, tartuin viskipulloon, nostin sen huulilleni ja join reippaan kulauksen. Ei kovin tapaistani juoda suoraan pullosta kuin mikäkin rahvas, mutta ei tässä enää voi paljoa tehdä kasvojeni pelastamiseksi, joten hitot.

Nimi: Sonya

16.11.2019 21:47
N O E L

Ilmeisesti liikaa pyydetty, että saisi olla rauhassa. Helvetti, teki mieli itkeä. En minä nyt voi itkeä, kun tämä muori tässä kyttää vieressä. Tai ehkä hän lähtisi, jos alkaisin pillittää oikein kunnolla? Luovuttaisi vain ja lähtisi etsimään vapaaehtoista henkilöä murhaaman minua. Saisi ihan itse valita sopivan innokkaan jatkajan vedenhengelle.

Muorin kysyessä, ketä kuuntelisin, meinasin ensin ärähtää, etten ketään. Ambrosea olisin kuunnellut, jos hän ei olisi jättänyt minua samassa lauseessa, jossa kehotti minua ottamaan vedenhengen työt vakavasti. Niin Ambrose, tämä sinun vikasi. Jos et olisi jättänyt minua, olisin jo innoissani parantamassa maailmaa.

Jäljelle jäi vain yksi ihminen koko maailmassa. Ihminen, jota kaipasin melkein yhtä paljon kuin Ambrosea. Ihminen, joka oli pitänyt minut järjissäni läpi surkean lapsuuteni. "To my sister. But she ain't here, so that's it", vastasin synkeänä.

Nimi: Sonya

16.11.2019 21:39
T I N O

Genen iskiessä viskilasin maahan olisin voinut hyvin raivostua ja heittää hänet ulos, jättää hänet yksin panikoimaan avioliittoansa. En kuitenkaan tehnyt niin, vaan katsoin lempeästi kuin kärsivällinen isä miehen sekoilua. Täytin itselleni uuden laskin viskiä ja kulautin täyden suullisen alas, jatkaen heti toiseen. Meinasin kuitenkin tukehtua viskiini, kun kuulin Genen surkean vertauskuvan.

Yskien hakkasin rintaani ja jäin sitten toljottamaan pikkumafiosoa hämmentyneenä. Vai että mieluummin naimisiin minun kuin Haruka Newallin kanssa? Mennään kuule samantien ehdottamaan isällesi, hän varmasti ilahtuu ikihyviksi. Melkein sutkautin nokkelasti, että itse menisin kyllä mieluummin naimisiin Harun kuin Genen kanssa, mutta jostain syystä päädyinkin sanomaan jotain ihan muuta: "Well thank you. I'd raher marry you than her, too."

Huoneeseen laskeutui omituinen tunnelma, enkä oikein pitänyt siitä, joten yritin jatkaa faktojen luetteloa. Avioliittoa puolustavat lauseet alkoivat kuitenkin olla vähissä. "The fact is that you'll marry her. We'll just have to live with it", totesin yhtäkkiä. Hetkonen, mitä minä selitän? _Meidän_ täytyy elää sen kanssa? Miten hitossa tämä nyt yhtäkkiä kääntyi minuun ja Geneen? Eihän tämä liity kuin Genen elämään, piste. Ei vaikuta minuun mitenkään, naikoot kenet ja ketä lystää...

Nimi: Harley

16.11.2019 21:36
K A R O L A

"Hey, come back, you little shit!" huusin pöyristyneesti, kun poju otti ja lähti. Antakaa mun kaikki kestää. Ensin kamalat etsintäoperaatiot ja kun tyypin vihdoin ja viimein löytää, on hän tällainen riesa. Marssin vihaisena hänen peräänsä, saaden karkurin kiinni ilman suurta vaivaa. Ei hän loppujen lopuksi sitten lähtenytkään juoksujalkaa pakoon, vaan hyytyi nopeasti. Vastentahtoisesti kävelin hänen viereensä. Jaa, mitäs tässä oikein seuraavaksi uskaltaa sanoa. Poju vaikutti aivan maansa myyneeltä, vielä pahemmin kuin aiemmin. Surullinen näky, mutta ei tässä voi ruveta hempeilemään.

"I obviously can't say anything that'll change your mind", totesin lyhyesti ja ytimekkäästi. Se oli tullut erittäin selväksi. Jos edes uhkailut apokalypsistä eivät tehonneet, ei sitten mikään. "Who will you listen to?" kysyin vakavissani. Jos kerta hän ei kuuntele minua, pitää löytää joku, jota hän kuuntelee. Olkoon nyt vaikka se eksä, ystävä tai mummo, aivan sama, kunhan saadaan tämä jankkaus loppumaan.

Nimi: Harley

16.11.2019 21:26
G E N E

En kyseenalaistanut viskitarjoilua, vaan tartuin lasiin ja join sen pohjaan melkein yhdellä kulauksella, vaikkei alkoholin polte kurkussani tehnyt olostani yhtään parempaa. Jatkoin edestakaisin ravaamista tyhjä lasi kädessä, kuunnellen Tinon selityksiä ivallisesti puuskahdellen. Melkein suututti Tinon perustelujen loogisuus. Minähän en myöntäisi hänen olevan oikeassa, ei edes osittain. Tämä koko avioliitto on kammottava ja surkea ja typerä idea, josta seuraa vain kaoottinen sotku ja harmeja kaikille, sanokaa minun sanoneen.

"You don't understand! This is so unfair!" rääkäisin ja enempiä ajattelematta iskin lasin maahan. Pirstaleet lensivät pitkin lattiaa. Tajuttuani, mitä olin kiukuspäissäni tehnyt, rauhoituin yhtäkkiä hieman. Hengitin raskaasti, katse valuen alas. Hautasin otsani kämmeneeni, ettei Tino varmasti voisi katsoa minua silmiin eikä yrittää lukea ilmettäni tai tehdä psykoanalyysejaan, vaikka hänen ärsyttävät kykynsä huomioiden ei piiloutumisesta ollut mitään hyötyä. "I hate it. I don't want to do this. I'd rather marry you than her", sanoin, tai ehkä pikemminkin nikottelin. Viimeisen lauseen idioottimaisuus järkytti hieman itseänikin, mutta totta kai Tino käsittää, että en minä ole tosissani, sehän on vain havainnollistava vertauskuva, koska mehän inhoamme toinen toistamme, joten on kuvaavaa, että jopa vihamieheni on parempi vaihtoehto kuin Haruka Newall, vaikka me olemme molemmat miehiä, mikä on nyt aivan toinen kerros älyttömyyttä. Niin. Ilmiselvää.

Nimi: Sonya

16.11.2019 21:21
N O E L

Ei helvetti nyt mikä sankari! Tällaisten hienojen henkien kanssa pitäisi tehdä töitä loppuelämä? Ei kiitos! "Correct! I'm a spoiled brat and the most selfish person you'll ever meet!" huusin takaisin. Tulistuneena ponkaisin seisomaan ja lähdin kävelemään pois päin, vetäisten hupun päähäni ja tunkien kädet taskuuni. Tiesin muorin ryntäävän perääni, joten kiihdytin askeleitani. Nyt ihan oikeasti riittää, päästäkää mut jo pahasta! Voisiko jostain pudota meteori niin maailma loppuisi? Tosin siitäkin varmasti syytettäisiin minua, kun olen tällainen saamaton, itsekas, turha paska.

Raivon lisäksi suunnaton ahdistus nosti helvetin rumaa päätään sisälläni, kun aivoni yhdistivät muorin saarnan erääseen toiseen tuttuun saarnajaan. Osa sanoista oli identtisesti samoja kuin Ambrosella eroiltanamme, ja pala nousi kurkkuuni. Olin viinan voimin saanut ahdistuksen taltutettua, mutta nyt se vyöryi takaisin kimppuuni höyryveturin voimalla. Katseeni sumeni ja hengitys vaikeutui, joten pysäytin pakomatkani ja nojauduin kaiteeseen voipuneena. Antakaa mun olla.


©2020 VECHNOST ★ - suntuubi.com