Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Harley

15.11.2019 23:19
K A R O L A

Jaaha, että tällainen oikein hurmaava kiukuttelija. Kun on asunut muutaman vuosikymmenen yliluonnollisten murhaajien kanssa, sitä ei enää ole moksiskaan monista keskimääräistä henkilöä järkyttävistä asioista, mutta herran ylimielinen asenne alkoi nyppimään pahasti. Aloin melkein heti toivomaan, että vedenhenki pistetään nopeasti vaihtoon uudelleen, jotta ei tarvitsisi katsella tätä pojua kauaa. Ei pahalla - tai no, itse asiassa sittenkin pahalla. Tuollaiset pikku mulkerot sietäisivät painua takaisin päiväkotiin opettelemaan käytöstapoja.

"Oh, I really do hope it wouldn't be, but it is", hymisin passiivis-aggressiivisimmalla äänensävylläni ja hymyilin vihaisesti. Pojun kivenheittely alkoi hermostuttamaan, joten kiven seuraavan kerran lentäessä ilmaan nappasin sen ja heitin murikan samantien hevonkuuseen. Ehkä arvon herra nyt suvaitsee keskittyä kuuntelemaan. "You probably won't give a damn, but I'm going to say this anyway. Becoming a spirit is a shitty thing. Like periods, taxes or murdering a decent, innocent person, for example. But now you are one, love it or hate it, and you must do your job. What do you think would happen if all spirits decided to say 'fuck it' and quit? Natural order would be destroyed. That's not good", luennoin kuin tarhaikäiselle kakaralle. Parempi vääntää rautalangasta, että viesti menisi perille.

Nimi: Harley

15.11.2019 22:59
G E N E

Seuraavana iltana tapahtuneen jälkeen isä pyysi minut keskustelemaan hänen ja äidin kanssa olohuoneeseen. Heillä oli kuulemma jännittäviä uutisia. Asetelma oli pelottavan virallinen, joten arvasin heti kyseessä olevan jotain vakavaa. Kunpa olisin tajunnut hyvissä ajoin, kuinka vakavaa. Puolentoista tunnin kinaamisen ja vääntämisen kuluttua poistuin ovet paukkuen. He olivat todenneet vankkumattomasti, että lähitulevaisuudessa menisin naimisiin Haruka Newallin kanssa, kumpikin yhtä innoissaan häähullutuksista. Se ei ollut ehdotus, vaan valmiiksi kyhätty suunnitelma, ja minut pakotettaisiin esittämään roolini. En voi sanoa ei vanhemmilleni.

En tiennyt, minne mennä. Kävelin ympyrää lähellä sekoamispistettä. Olin onnistunut välttämään avioliiton kahleet vuosikausia, mutta pakoiluni vaikutti viimein päättyneen. Mitään ei ollut tehtävissä, jos en halunnut tuottaa valtavaa pettymystä isälle ja äidille ja riskeerata kaikki perhesiteet. Kieltäytyminen ei ollut vaihtoehto, mutta kohtalooni alistuminen ja häihin suostuminen tarkoittaisi elämäni tuhoutumista. Minäkö muka alkaisin leikkimään puolisoa jollekulle melkein ventovieraalle naiselle? Ja isäpuolta hänen lapselleen?

Lopulta en kestänyt jäädä jumiin huoneeseeni ajatusteni ja paisuvan ahdistukseni kanssa, vaan rynnistin ulos ihoa pistelevään pakkasilmaan. Haahuilin öisillä kaduilla päämäärättömästi, kunnes jalkani johdattivat minut melkein huomaamattani Costa Classiquen eteen. Ei maailmassa kai ollut ketään muutakaan, jolle vuodattaa murheitani. Tunsin oloni kieltämättä epätoivoiseksi, mutta kävelin sisään etsimään Tinoa. Ainakin ravintola oli suljettu, joten paikalla ei pitäisi olla ylimääräisiä korvia.

Nimi: Sonya

15.11.2019 22:56
N O E L

Melkein arvasin vastauksen jo ennen kuin muori esittäytyi myrskynhenkenä. Jippikavitunjee, tästä tulee varmasti oikein mukavaa. Kehtaa vielä kitistä, että minä olen oikea maanvaiva. Niin ehkä olenkin, joten miksi vaivuduit tänne asti minua etsimään? Antaisitte olla rauhassa, niin ei tarvitsisi kärsiä. En viitsinyt edes vastata mitään, vaan käänsin katseeni ärsyyntyneenä takaisin taivaalle ja jatkoin kiveni yksitoikkoista heittelemistä ylös alas, uudestaan ja uudestaan, lakipisteestä toiseen ilman mitään tarkoitusta.

Karola, sehän se nimi oli? Niin, Karola jatkoi vielä - alkoi tivaamaan, miksi olin poistunut ihastuttavasta henkimaailmasta ja jättänyt palaamatta. Voi luoja, annan mun kaikki kestää. Hittoako se hänelle kuuluu minne minä olin lähtenyt? Mitä olisi pitänyt tehdä? Marssia johonkin kokouspöytään iloisena esittäytymään?

Hei kaikille, minun nimeni on Noel. Olen 27-vuotias ja kotoisin Englannista. Minusta piti tulla herttua ja ammattitaitoluistelija, mutta murhasin äitinne ja päädyin tänne. Odotan riemulla yhteistyötä kanssanne, ihana tavata.

"It ain't any of your fuckin' business where I went", murahdin, pysäyttämättä hetkeksikään kiveni heittelyä. Ryvetään ja kiukutellaan nyt sitten ihan tosissaan, kun on kerrankin mahdollisuus. Muori siihen niin innokkaasti saapui uhriksi viikkojen paskan jälkeen, niin ota nyt sitten kaikki oikein riemulla vastaan.

Nimi: Harley

15.11.2019 22:43
K A R O L A

Että osaakin olla vastenmielinen ja raivostuttava henkilö heti kättelystä saakka. "Karola. The spirit of storms, unfortunately. Not very nice to meet you", hoidin esittelyt pois alta rivakasti enkä vaivautunut mihinkään jonninjoutaviin ystävällisyyksiin. "And you are a pain in the ass", totesin viileästi. On siinä meillä neropatti, ensin murhaa jonkun, herää tuntemattomassa paikassa ja lähtee lätkimään muina miehinä. Ei herran päätä ainakaan järki pakota.

"Care to tell me why you left the Spirit Realm and didn't even bother to check in?" tivasin. Olin niin käärmeissäni, että melkein sihisin. Pojankloppi oli joko täysin pihalla siitä, että hän on nykyään yhden universumin suurimman voiman haltija, tai sitten ei yksinkertaisesti välitä yhtään mistään. Pahimmassa tapauksessa molempia. "You do realize you're the new spirit of water, right?"

Nimi: Harley

15.11.2019 22:27
G E N E

Hetken ajan tuntui, kuin koko maailma ympärillä olisi epätodellinen, kuin olisin loukussa oudossa unessa. Voin lievästi pahoin, enkä saanut käsieni tärinää lakkaamaan, vaikka yritin vaikuttaa normaalille ja tyynelle. Tinon sanat saivat minut takaisin maan pinnalle. Katsoin häntä lasittunein silmin, ja kesti kohtuuttoman pitkään, että sain kunnolla sisäistettyä hänen sanansa. Hän kehui minua, eikä pilkallaan, vaikka varmasti tiesi, että oli hilkulla, etten ollut äsken vahingossa murhannut häntä. En saanut kiitettyä, vain nyökkäsin jäykästi.

Neiti Newallin purkaus sai minut melkein säpsähtämään. Katsoin naista hieman järkyttyneesti, mutta melkein teki mieli antaa ase hänelle ja sanoa onnea matkaan. Pääsisipä eroon hänestäkin, hänen takiansahan tämä koko soppa oli syntynyt. "Be my guest", hymähdin sävyllä, josta ei aivan ottanut selkoa, olinko vakavissani vai vitsailinko vain. Itsekään en tarkalleen ottaen tiennyt.

Isä harppoi luoksemme kasvoillaan hämmentynyt ilme, jossa oli sekaisin hätäännys ja helpottuneisuus. "Is everyone alright?" hän varmisteli huolestuneesti, käyden katseellaan läpi meistä jokaisen. "I am so sorry. This shouldn't have happened. I promise to recruit more guards immediately", isä pahoitteli, sanat olivat selvästi suunnattu neiti Newallille. Tuntui kummalliselle, ettei hän kiinnittänyt minuun melkein mitään huomiota, vaikka oli nähnyt äskeisen, mutta lopulta isä kääntyi puoleeni. Hän katsoi minua erikoisesti. Ehkä jopa ylpeästi. En ollut tottunut siihen. "Well done, son", isä kuulosti liikuttuneelle. Hän taputti minua hartialle, ja tunsin oloni omituisen hyväksi.

Nimi: Sonya

15.11.2019 22:19
N O E L

Uskokaa tai älkää, keskellä hyytävää yötä rauhaani saavuttiin rikkomaan. Kaikista maailman paikoista joku toinenkin poloinen päätti eksyä juuri tänne. Makasin liikkumattona ja rukoilin, ettei henkilö huomaisi muodotonta olemustani. Tai jos huomaisin, niin antaisi edes olla.

Mitä vielä. Henkilö puhui minulle kuin olisin päiväkodista karannut rettelijöitsijä. Heittelemäni kivi sulkeutui nyrkkiini ja käteni jäi ilmaan pystyyn. Pääni notkahti sivulle ja silmäni kääntyivät laiskasti naisen puoleen, mutten tehnyt elettäkään noustakseni edes istumaan. Mitä joku saatanan muori tulee tänne huutamaan?

"And you are?" kysyin lopen kyllästyneenä, tehden todellakin selväksi, ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lähtisi vain menemään ja antaisi minun olla.

Nimi: Sonya

15.11.2019 22:13
T I N O

Laukauksen ääni jäi soimaan korviini, kun jähmetyin pitkäksi toviksi paikoilleni. Vasta Iscariotin hävittyä näkökentästäni ja mafian miesten rynniessä ohitseni hänen peräänsä tajusin, että se oli tosiaan Gene, joka oli ampunut. Käännyin konemaisesti ympäri ja katsoin toveriani silmissä se kauhua että täysin uutta arvostusta. Luoja, siinä oli hengenlähtö lähellä. Ei Iscariotin käsissä, vaan tuon tomppelin luotiin. Mutta enpä olisi ikinä arvannut, että hän uskaltaisi tarttua aseeseen puolustaakseen ketään muuta kuin itseään. Olin otettu.

Astelin Genen ja Harun luo, katsoen pitkään pikkumafiosoa silmiin. "Well shot", sanoin lopulta, eikä äänessä ollut lainkaan ivaa. Se oli oikeasti hyvin ammuttu. Sitten käännyin paikoillaan tärisevän Harun puoleen. "Are you oka..." kysymykseni ei ehtinyt loppuun, kun nainen iski nyrkkinsä läheiseen pöytään niin, että lasit helisivät.

"If he ever comes back I'll shoot him myself", nainen murisi raivoissaan ja peräännyin suosiolla, levittäen käteni antautumisen merkiksi. "The glory is all yours", totesin virnistäen. Kovasti olisin itsekin halunnut ampua moisen lieron, mutta naisten kanssa ei kannata alkaa kinaamaan. Lopulta käännyin paikalle juuri kiiruhtavan Salvatoren puoleen, odottaen josko hänelläkin oli sananen sanottavanaan.

Nimi: Harley

15.11.2019 22:11
K A R O L A

On se mukavaa, kun pitää yksin hillitä kosmista täystuhoa. Henkimaailmassa oli riehunut Mizun kuolemasta saakka helvetillinen hullunmylly, eikä edes Charliesta ollut apua sen suitsimisessa, koska hän epäluonteenomaisesti erakoitui huoneeseensa itkemään. En ollut edes uskonut, että hän fyysisesti pystyy siihen, poikapolohan on niin kuollut sisältä. Ehkä siinä mielessä itku oli terve merkki, mutta suremisesta seuranneet kaatosateet vain pahensivat kaoottista tilannetta. Kaiken kukkuraksi herra uusi vedenhenki päätti ystävällisesti kadota omille teilleen heti horroksesta herättyään. Yritin yhtä aikaa pitää henkimaailmaa pystyssä, jakaa ohjeita muille hengille ja etsiä karkuria, mikä ei muuten ollut helppo tehtävä, kun johtolankoja on pyöreät nolla eikä nimestäkään ollut tietoa. Niin stressaantunut en muista olleeni sitten vuoden 1943.

Turhauttavat etsintäni veivät minut eräänä iltana saaren eteläpuolelle. Aurinkolahdessa kierreltyäni suunnistin Helmilahdelle, miettien, houkuttelisiko merenranta uutta vedenhenkeä testaamaan voimiaan siellä. Kukaan vastaantulijoista ei valitettavasti ollut etsimäni henkilö, se nuorehko tummahiuksinen miekkonen. Kun saisin hänet käsiini, hänen olisi syytä olla peloissaan. Tekisi mieli höykkyyttää mokoka ketale. Olin vähällä jo luovuttaa ja palata henkimaailmaan, mutta päätin jatkaa vielä näköalatasanteelle saakka, koska sinne oli vain pari minuuttia matkaa. Sinne päästyäni kävelin kaiteen ääreen, katsellen hetken aikaa tuuliselle ulapalle. Justiinsa, turha reissu tämäkin.

Kääntyessäni huomasin, etten ollutkaan yksin, vähän matkan päässä tuolilla makoili joku. Menin lähemmäs, ja kun tajusin sen olevan joko uusi vedenhenkemme tai hänen identtinen kaksosensa, leukani melkein loksahti auki. Mitä hän tekee keskellä yötä löhöämässä rannalla? Marssin häntä kohti myrskyn merkkinä. "At last", huokaisin kärttyisesti. "Here you are, you damn imbecile."

Nimi: Harley

15.11.2019 21:46
G E N E

Voi kiitos, Tino, ihanaa että yrität tapattaa meidät kaikki. Yritin vihaisella tuijotuksella ja tuskaisella ilmeilyllä saada Tinon lopettamaan provosoinnin, vaikka eihän siitä mitään hyötyä ollut, kun kerta olin Tinon näkökentän ulkopuolella. Minua alkoi oikeasti huolestuttamaan, mihin katastrofiin tämä vielä päättyisi, vatsanpohjassani kiemurteli inhottavasti. Vaistomaisesti laskin käteni aseelle, vaikken todellakaan toivonut, että joutuisin käyttämään sitä. Missä ne apuvoimat vitkastelevat?

"Shut your mouth", Iscariot äyskähti selvästi entistä raivoisampana. Hän syöksähti kohti Tinoa vaarallisen näköisesti, joka sai puolustusvaistoni hereille. Ennen kuin kunnolla tajusin, mitä teen, olin kiskaissut aseen esiin, tähdännyt sen Iscariotiin ja vetänyt liipaisimesta täristen. Kavahdin itsekin pamausta, joka tuntui suorastaan kaikuvan seinistä, ja tuijotin silmät pyöreinä miestä, joka villipetomaisesti muristen kumartui alas ja takertui olkapäähänsä. Iscariotin puvunhiha tummui verestä.

Lamaannuin paikoilleni. Olisin voinut osua vahingossa Tinoon. On onnen kauppaa, että osuin maaliin. Mitä hittoa minä oikein ajattelin? Miksi rupesin pyssysankariksi, kun olisin voinut vain antaa aseeni Tinolle, joka sentään osaa käsitellä sitä kunnolla? Sydämeni hakkasi niin, että minua heikotti, kun laskin aseen. Jostain takaapäin kantautui lähestyviä askelia, ehkä viitisen henkeä, joiden päättelin olevan kaipaamamme tukijoukot. Uskomatonta, mutta heitä ei ehkä sittenkään tarvittaisi.

Huomasin käveleväni Tinon luokse, jääden hieman hänen taakseen. Katsoin maanrajaan lyyhistynyttä Iscariotia, joka katsoi minua, ja tiesin, että hän vihaa minua suunnattomasti. Ja luultavasti haluaa minut hengiltä niin pian kuin mahdollista. "They're comin' for you, can't you hear? Get out", sanoin konemaisesti, eivätkä sanat melkein tuntuneet tulevan omasta suustani, olin kuin irrallinen kehostani. Iscariot vaikutti kuitenkin ottavan sen tosissaan, koska hoippui ylös kohti ovia. Tähän mennessä isä ja muutama mafian miehistä olivat saapuneet paikalle - he seisoivat tiiviinä rintamana salin perällä, valmiina ampumaan, jos Iscariot yrittäisi mitään. Hän ei pärjäisi heille kaikille.

Katsoimme hiljaisuudessa, kun Iscariot valui oville, jättäen muutaman veripisaran merkiksi käynnistään. Hän loi synkän ja kostonhimoisen katseen taaksensa, mutta ei sanonut mitään, ei edes uhkaillut palaavansa. Pidätin hengitystä ja rutistin asetta, kunnes mies lähti huoneesta. Neljä mafiosoa kiirehti hänen peräänsä tarkistamaan, että hän varmasti häipyisi, ja kun he olivat menneet, olisin voinut melkein pyörtyä. Liikaa jännitystä yhdelle päivälle.

Nimi: Sonya

15.11.2019 21:39
N O E L

Elämäni on turhaa. Olisin sitä mieltä, jos minulla siis ylipäänsä olisi enää mitään mielipiteitä yhtään mistään. Mutta kai se olisi osuvin sanavalinta - turhuus. Viimeiset viikot olivat olleet pelkkää turhuutta. Elämä, joka oli ennen ollut rajallista ja arvokasta, oli nyt rajatonta ja arvotonta. Jep, sen verran olin jaksanut henkeydestä selvittää. Minä olen kuolematon.

Ensimmäinen viikko tragedian jälkeen oli mennyt rusentuessa. Olin kyhjöttänyt pimeydessä päivästä toiseen ja itkenyt kunnes happi ei enää kulkenut. Tuntui, että kuolisin. Niin yksin olin, niin voimaton olin. Käsittääkseni en kuitenkaan nyt voi kuolla, en ainakaan masennukseen tai hengitysongelmiin. Minä vain olisin ja kituisin.

Aikani märehdittyäni olin saanut jostain hetkeksi uutta voimaa. Olin matkannut pääkaupungin kirjastoon, etsinyt kaikki henkeydestä kertovat teokset ja uppoutunut niihin, yrittänyt etsiä uutta tarkoitusta. Kirjat eivät tuoneet elämääni mitään hyödyllistä, päinvastoin ne vain lisäsivät tuskaani. Lopulta päätin, että koska tuskasta ei pääse eroon, se täytyy jotenkin turruttaa.

Kolmas viikko tragedian jälkeen oli sellainen, etten muista siitä mitään muuta kuin sen, etten ole eläessäni juonut niin paljon - en koskaan, en edes pahimpina vuosinani. Nämä olivat uudet pahimmat vuoteni. Olin kiertänyt kapakoita, eksynyt vieraisiin vuoteisiin, leikkinut humalapäissäni uusilla voimillani, yrittänyt paikata haavojani. Mikään ei auttanut, mutta saavutin sentään tavoitteeni: olen vihdoin turtunut tälle kaikelle.

En ole nähnyt Ambrosea kuukauteen. Ei haittaa. En ole käynyt kahvilalla kuukauteen. Ei haittaa. En ole käynyt kotonakaan yli viikkoon. Ei haittaa. En tunne enää ketään. Ei haittaa. Olen yksin. Ei haittaa. Kaikki on turhaa. Ei haittaa.

Makasin selälläni Helmilahden näköalapaikalla sijaitsevalla pitkällä marmorituolilla meren rannalla, heitellen sileää kiveä käsissäni uudestaan ja uudestaan kohti korkeuksia. Tuijotin kauas pilvettömälle tähtitaivaalle, mutten jaksanut laskea tähdenlentoja. Kylmä tuuli puhalteli mereltä ja sai vain hupparilla suojatun ihoni kananlihalle, mutten palellut. Olimme aina välillä tulleet tänne Ambrosen kanssa, ihastelleet lahden kauneutta ja merta. Nyt paikka ei aiheuttanut minussa mitään tunteita - ei kaipuuta, ei tuskaa, ei iloa. Ei mitään.

Nimi: Sonya

15.11.2019 21:23
T I N O

Pidin katseeni tiukasti kohteeni suunnassa. Minulla ei ollut asetta mukanani, sillä en kantanut sitä vapaa-ajalla mukanani. Varmaan pitäisi tällä menolla alkaa kantaa, pääsen muuten hengestäni ennen aikojani... Nyt pitäisi vain pelata aikaa, en tosin ollut ihan varma, miten se tapahtuisi. Raivostunutta härkää on vaikea saada enää pysähtymään, ja minulla on valitettavasti paha tapa välillä vain pahentaa tilannetta, kun en osaa pitää päätäni kiinni.

"Pardon? Did you say wife?" kysyin päätäni kallistaen, katsoen Iscariotia hämmentyneenä kuin koiranpentu. "There must be a misunderstanding here", jatkoin käsiäni levitellen ja hymyilin leppoisasti. Sitten kasvoni kiristyivät ja silmiini saapui hyinen haaste. "She ain't your wife", murahdin hiljaa, mutta ääni kaikui tyhjenneessä huoneessa.

Helvetti, kohta lähtee. Olikohan Genellä ase mukanaan? Toivottavasti apujoukot saapuvat pian.

Nimi: Harley

15.11.2019 20:51
G E N E

Unohdin ärtymykseni huonosta menestyksestäni pokeripöydässä, kun neiti Newall syöksyi luoksemme hädissään kertomaan huonoja uutisia. Luojan tähden, eikö se miehenkuvatus voisi antaa periksi suosiolla? Kamalaa vaivaa ja hössötystä yhden typerän eroskandaalin vuoksi. Tino vaikutti ottavan ohjakset käsiinsä tilanteen selvittämisessä itsevarmasti, vaikka oli viime kerralla melkein kuristettu hengiltä. Pahoin pelkäsin, että sama kuvio toistuisi, jos hän lähtisi tappelemaan. Apujoukkojen olisi parasta ilmestyä paikalle ja pikaisesti.

"Ev'rything's gonna be ok", sanoin neiti Newallille jonkinlaisesta kohteliaisuudesta. En kokenut halua paapoa häntä, mutta kerta Tino jätti hänet vastuulleni, olisi kiusallista jättä hänet huomiotta. Laskin käteni suojelevaisesti naisen olalle ja katselin, kun sali tyhjeni väestä kohisten ja lievästi panikoiden. Harkitsin vakavissani liittyväni pakenijoiden joukkoon. Jos olisin ollut varma, ettei kultakutrille käy huonosti, olisin voinutkin. Tino saattoi kuitenkin olla pulassa, joten pakko kai jäädä. Hemmetti.

Pieneksi lohdukseni minulla oli ase mukana. Onnekas sattuma, harvemmin kuljetin sitä kasinolla, toisin kuin suurin osa mafiaveljistäni, jotka nukkuivatkin pyssy kourassa. Tunnustelin käsiasetta housujeni kankaan läpi, tuijottaen tyhjästi peremmälle kävelevää Iscariotia. Tästä tulisi ikävää. "Stay behind me, miss", pyysin hiljaa, astuen neiti Newallin eteen kilveksi. Jos olisin voinut valita toisin, en olisi tehnyt tätä sankarillista elettä, mutta täytyi huolehtia imagostani. Kunpa en päätyisi ruumishuoneelle sen takia.

I S C A R I O T

Väkijoukko hajaantui kuin pelokas lintuparvi, kun Iscariot raahusti verissään sisään tunnelmallisesti valaistuun kasinosaliin - kortit ja pelimerkit jätettiin lojumaan pöytiin, muutama miltei kompastui kiirehtiessään ulos. Jäljelle jäivät nopean evakuoinnin jäljiltä vain Haru ja kaksi mafiosoa, etummainen heistä vanha tuttu Costa. Hän käveli rohkeasti eteenpäin, ei vaikuttanut ottaneensa opikseen viime kohtaamisesta. Iscariot tuijotti ivailevaa miestä silmiin ilme värähtämättä. "I came to get my wife", hän vastasi mukamas nokkelaan kysymykseen synkästi.

Iscariot vilkaisi Castiglione Junioriin, joka piilotteli Harua selkänsä takana. Nämä pelkurit ilmeisesti uskoivat pystyvänsä estämään häntä, säälittävä esitys. Tulivat väkisin hänen ja hänen vaimonsa väliin, vaikkei asia kuulunut heille laisinkaan. "Move", Iscariot komensi tiukasti Costaa, astuen uhkaavasti suoraan hänen eteensä. Jos mies ei väistyisi omatoimisesti, Iscariot kyllä siirtäisi hänet voimakeinoin.

Nimi: Sonya

15.11.2019 20:00
T I N O

Gene kiristeli hampaitaan, kun lisäsin jälleen panoksia hymyillen tyynen rauhallisesti. Kehtaisin väittää, että tämä peli oli taputeltu jo, kädessäni oli täydet voiton avaimet. "You're cheating", Gene murahti yrittäessään keksiä, miten päihittää minut. Ehkä, yleensä hävisin tai sitten voittoni oli hyvin niukka. "I'm just lucky tonight", totesin hymähtäen ja iskin uusia kortteja pöytään.

Kesken kaiken aulasta kantautui korviini säikähtäneitä henkäyksiä ja väkijoukkoon levisi omituinen levottomuus. Kulmiani kurtistaen huomioni siirtyi pelistä ovelle ja vain muutamaa sekuntia myöhemmin meidän kaikkien suuresti rakastama Haruka Newall rynnisti väkijoukon läpi, lopulta romahtaen minun ja Genen jalkoihin hengästyneenä. Hänen toinen kätensä oli veren tahrima ja ilme kauhistunut.

"He... He is here. Iscariot is here", Haru sai sanottua ja ilmeeni jähmettyi. "All in", murahdin, iskin loput panokseni pelipöydälle ja nousin ylös. Kädelläni taputin lempeästi Harun päälakea hänen ohitse mennessään, jättäen naisen Genen hoiviin. "Get Salvatore and some strong men, now", murahdin ohimennessäni muutamalle mafian jäsenelle, ja he lähtivät juoksujalkaa etsimään.

En itse joutunut kauaa etsimään meidän kaikkien suuresti vihaamaa sankaria. Mies näytti vielä hullummalta kuin aikaisemmin. Menikö kuppi nurin, kun vaimo lähti? Katsekontakin saadessamme pysähdyimme molemmat aulaan, ja väkijoukko pakeni tieltämme ja väliimme jäi suorastaan nyrkkitappeluun kutsuva alue.

"Well good evening, my dear friend. Funny to see you here. Did you come for another humiliation?" kysyin virnistäen. Katseessani liekehti kuitenkin suunnaton viha. En yleensä vihaa ketään. Jokin tässä miehessä sai minut kuitenkin suunnattoman raivon valtaan, ja vaikka tiesin saavani satanolla turpaan, mieleni teki hyökätä.

Nimi: Harley

15.11.2019 19:21
I S C A R I O T

Pullon pirstaloituessa lujaa ohimoaan vasten Iscariot horjahti rajusti, hädin tuskin pysyen jaloillaan. Vihaisesti murahtaen hän pyyhki hihaansa kasvoillaan valuvaa alkoholia ja verta - lasi oli repinyt ilkeännäköisen haavan otsaan. Kuinka hän saattoi tehdä näin, lyödä puolisoaan kuin jotain alhaista murtovarasta? Haru ehti livistää ulos huoneesta iskunsa onnistuttua, mutta Iscariot ei aikonut luovuttaa ja antaa hänen kirmata pakoon, ei varsinkaan tämän tempun jälkeen. Saatuaan tasapainonsa palautettua mies käveli käytävään, astellen eteenpäin jäisen kylmin kasvoin.

Parin viereisen huoneiston asukkaat olivat havahtuneet mekkalaan: he avasivat oviaan tarkistaakseen, mitä on meneillään, mutta kiskaisivat ne säikähdyksissään takaisin kiinni, kun huomasivat Iscariotin. Veren tahrima, synkkä hahmo oli pelottava ilmestys - sellainen, jota ei toivoisi koskaan näkevän ovensa ulkopuolella. Haru ei ollut käytävällä, hän oli varmasti ehtinyt jo rientää portaikkoon. Iscariot ei ollut nopea, ei juossut, pikemminkin laahusti. Jokainen askel oli lyijynraskas.

Rappusissa Iscariot katsahti kaiteen yli ja näki kaukana alhaalla Harun, jonka päämäärää ei tiennyt. Ehkä hän aikoi hälyyttää mafian miehet paikalle avukseen. "Come back", Iscariot karjaisi, yhtäkkiä kiihdyttäen vauhtinsa ja miltei liitäen portaita alas, harppoen kerralla kaksi tai kolme askelmaa. Vastaan tuli satunnainen parivaljakko naisia tanssimekoissaan, jotka väistivät peloissaaan raivoisaa miestä.

Nimi: Sonya

15.11.2019 18:44
H A R U

Iscariotin astuessa luokseni sävähdin taaksepäin. Vaikka kuinka puristin saksia käsissäni, hän sai ne napattua helposti kuin lelun pikkulapselta, ja jäin aseetta ja puolustuskyvyttömänä seinää vasten. Kuin kissa, tai oikeastaan leijona, olisi ajanut hiiren nurkkaan.

Jostain syystä minua ei kuitenkaan pelottanut. En lamaantunut kauhusta, päinvastoin. Adrenaliini kohisi suonissani ja mieleeni palasivat äitini sanat vuosikausien takaa. Kerran 4-vuotiaana muistan itkeneeni hänen helmoissaan, valittaen sitä miten heikko olin ja miten en selviäisi muiden mukana. Hän oli sanonut minulle, että Newallien syttymisaste on tyypillisesti muita korkeampi, mutta sitten kun he syttyvät... Sitä tulta ei kuulema haluaisi itse Paholainenkaan kokea. Nyt ensimmäistä kertaa tajusin, mitä hän oli tarkoittanut. Saatoin tuntea tuon sisukkaan liekun poltteen sielussani.

"Don't you dare decide where I belong! I'll decide that myself!" huusin ja täysin varoittamatta nappasin viereiseltä pöydältä puolityhjän shampanjapullon, iskien sen niin kovaa kuin ikinä kykenin kohti Iscariotin ohimoa, aikeenani pyrähtää ovelle ja ulos heti, kun hän edes vähän horjahtaisi.

Nimi: Harley

15.11.2019 18:16
I S C A R I O T

Mitä Haru muka luuli tietävänsä? Oliko hän vetänyt sapelin huotrasta tai purjehtinut seitsemällä merellä tai nähnyt savuavia raunioita? Hän on kuin itsepäinen lapsi, hän ei ymmärrä elämää. Jos hän todella ymmärtäisi, ei hän kutsuisi sitä arvokkaaksi alkuunkaan, miksi muuten sadattuhannet kuolivat turhuudn tähden eikä kukaan heidän puolestaan itkenyt. Iscariot puri hampaitaan yhteen voimalla, leuan lihakset aaltoillen ihon alla. Hän olisi voinut sylkeä puolustuksia, syyttää Harua tietämättömyydestä tai naiiviudesta, mutta hänen rinnassaan kiehuva viha oli niin suuri, ettei hän pystynyt puhumaan.

Harun kieltäytyessä lähtemästä mukaan rauhanomaisesti Iscariotin silmissä välähti vaarallisesti. Häntä ei pelottanut häneen tähdätyt sakset - hän astui eteenpäin sen sijaan melkein röyhkeästi, kuin yllyttäen Harua iskemään terällään, kokeilemaan hänen rajojaan. Jotain epätoivoista kuitenkin piileskeli hänen tärisevässä suupielessään. "It is your sanctuary", Iscariot huudahti tukahtuneesti, sekä äänessä että katseessa villi palo. Hän tarttui saksiin verisellä kädellään ja kiskaisi ne helposti irti Harun otteesta, paiskaten ne lattiaan. Kolahdus oli korviasärkevä. "The only place where you can belong!"

Nimi: Sonya

15.11.2019 17:43
H A R U

Iscariotin puhuessa jälleen ilmeeni kiristyi. Vedin syvään henkeä ja pyyhkäisin vapaalla kädellä kyyneleet pois. Nyt riittää tämän miehen vuoksi itkeminen. Nyt riittää. "For you, maybe. You've forgot the value of life", totesin kylmästi ja jäin tuijottamaa Iscariotia silmät täynnä tuskaa, sääliä ja inhoa.

Iscariotin lähestyessä terävät sakset kohosivat taas suojakseni ja nojauduin eteenpäin hyökkäävästi, jokainen aisti valmiina puolustautumaan ja pakenemaan. Hyppään vaikka parvekkeelta alas, jos muu ei auta. Takaisin en mene. "Home? It's not a home, it's a damn prison", murahdin hyökkäävästi.

Nimi: Harley

13.11.2019 21:01
I S C A R I O T

Odottiko hän Harun rientävän syliinsä kiitoksia vuodattaen? Saavansa kaiken anteeksi kuin kaikki menneet virheet olisi pyyhitty pois? Ei hän tiennyt, mitä hän odotti. Iscariot tiesi vain sen, ettei vastaus tyydyttänyt häntä. Miehen silmät välkähtivät kuin synkäst jalokivet, leuka kiristyi. Katkeruus heitti ruman varjonsa hänen kasvoilleen. "Twenty years is short as a heartbeat", hän äyskähti hiljaa, melkein muristen kuin vihastunut susi. Iscariotille se oli yksinkertainen totuus, hänen perspektiivistään kaksikymmentä vuotta oli lyhyt ajanjakso. Hän ja kurjat yhdeksänsataa vuottaan puolielämää.

Iscariotin kasvoille ilmestyi hiljalleen kärsimättömyyttä. Hän otti eteenpäin pari lujaa askelta, jotka lennättivät sormuksia huoneen nurkkiin kuin hyrriä, eikä edes vilkaissut alas kävellessään maltaita maksaneiden korujen päältä. Hän ei ollut tullut tänne vain tuomaan lahjansa, vaan myös hakemaan Harun takaisin sinne, minne hän kuuluu, pois täältä kauniin turhuuden keskeltä todellisuuteensa. "Come home", Iscariotin puhuessa ääni oli vankka, taipumaton kuin kataja, ja sanat enemmin käsky kuin pyyntö.

Nimi: Sonya

13.11.2019 20:21
H A R U

Tarkkailin jokaista Iscariotin liikettä seisoen jähmettyneenä kuin peura ajovaloissa, valmiina pyrähtämään karkuun heti, kun hermoston ja ruumiin yhteistyö suostuu taas pelittämään. Kulmani kurtistuivat hämmennyksestä Iscariotin kaivaessa taskustaan suuren pussukan ja tyhjentäessä sen sisällön eteensä. Pitkän tovin tuijotin lattialle levinneitä sormuksia hiljaa, kuin en olisi muka tajunnut mitä ne ovat.

Hetken kuluttua koko ruumistani ravisutti valtava väristys ja kädestäni loppuivat voimat. Aseena pitelemäni sakset laskeutuivat alemmas, ja hetkeksi katseeni painui lattiaan, vaikka olisi ehkä kannattanut pitää silmät tiukasti Iscariotissa. En vain kyennyt katsomaan häneen, en nyt kun yritin muistuttaa itselleni, miksi olin alun perin lähtenyt. Et sinä saa minua enää takaisin. Et ikinä.

Kun seuraavan kerran kohotin katseeni synkkään hahmoon, heijastui katseessani suunnatonta surua ja ennen kaikkea sääliä - kuin olisin katsonut haavoittunutta, kituvaa eläintä. Kun mitään ei ole tehtävissä asian parantamiseksi, mutta kipuakaan ei saa taianomaisesti loppumaan. Se on paskamaista se.

"You are 20 years too late", totesin ja ääneni värähti, kun valtava suru repi kehoani. Kyynel karkasi poskelleni ja yritin etsiä Iscariotin silmistä jotain samaa: surua, kaipuuta, tuskaa. Näin vain tyhjyyttä.

Nimi: Harley

12.11.2019 23:28
I S C A R I O T

Iscariotin ammolleen avatut silmät miltei kiiluivat pimeässä kuin saalistaan tarkkailevalla bengalintiikerillä, kun hän katsoi hitaasti huoneeseen saapuvaa Harua. Nainen osoitti häntä saksilla puolustautuvasti, Iscarit ei piitannut. Hänen tuoksunsa sai miehen pulssin kiihtymään, hän halusi tarttua häneen ja viedä hänet mukaansa, viedä takaisin heidän entiseen kotiinsa, joka muistutti tunti tunnilta enemmän autiota hautaholvia kuin asumusta. Iscariot ei kuitenkaan pieneen ikuisuuteen liikahtanut, lukuun ottamatta veristä kättään, joka puristui kouristuksenomaisesti nyrkkiin. Hän ainoastaan tuijotti kuin ei olisi edes kuullut käskyä poistua. Kuin hän ei olisi koskaan nähnyt mitään niin ihmeellistä ja kaunista kuin Haru.

Iscariot otti esiin suurehkon nahkaisen pussukan ja avasi sen nyörit. Sisältä ryöppysi sormuksia alas virtauksena kuin kiiltävä metallinen vesiputous. Kaksikymmentä, kolme, viisi, seitsemän, yhdeksän, sata. Pronssi, hopea ja kulta helisivät korviasärkevästi; smaragdien, rubiinien ja safiirien välke loi mosiikkimaisia kuvioita lattiaan. Iscariotin kasvot olivat pelottavan kovat. “You wanted one”, mies sanoi tyhjällä äänellä. viitaten korupinoon edessään. Hän oli hankkinut jokaisen päiväsormuksen, jonka sai käsiinsä, tyhjentänyt jokaisen puodin ja kojun jokaisessa kaupungissa ja kylässä. Haruhan oli niin kovasti halunnut sellaisen.

Nimi: Sonya

12.11.2019 23:12
H A R U

Uuden elämäni ensimmäiset viisi päivää olivat vierähtäneet ohi vauhdilla. Olin saanut aamusta iltaan ja läpi yön nauttia hyvästä seurasta, kilistellen kallista kuplivaa ja tutkien uutta kotikaupunkiani. Sen loputtomat kujat ja arvoituksellinen tunnelma saivat minut aivan uudella tavalla innostuneeksi, ja jaksoin viettää tuntikausia vain kävellen auringossa katuja pitkin. Välillä nukuin päiväunet huoneeni parvekkeella, välillä maltoin yöpyä useamman tunnin silkkilakanoissani. Valitettavasti myös painajaiset riivasivat uniani, enkä edes kokenut halua käydä lepäämään - kuin olisin juossut karkuun jotakin.

Useamman päivän katkonaisen nukkumisen jälkeen olin lopultakin niin uupunut, etten voinut kuin kieltäytyä kutsusta lasilliselle Costa Classiqueen ja painua nukkumaan illan pimetessä. Tavalliseen tapaan istuin harjaamassa huolellisesti lapaluiden ohitse kasvaneita hiuksiani, haukotellen makeasti jokaisen harjan vedon välissä. Pitäisi leikata hiukset pian takaisin lyhyeksi, tämä selvittäminen käy jo ihan työstä.

Saatuani pahimmat takut pois ja hiukset punottua letille, laskin harjan alas ja tartuin kristalliseen juomalasiin, joka oli täytetty verellä. En kuitenkaan ehtinyt saada siemaustakaan, kun pudotin säikähdyksestä lasin käsistäni vihlovan lasin pirstoutumisen äänen kantautuessa korviini - se tuli omalta parvekkeeltani. Tartuin hätäisesti peilipöydällä lepääviin saksiin ja nousin ylös, liikkuen varoen katsomaan tilannetta, vaikka aavistin näkemättäkin, kuka rikkoi ikkunan keskellä yötä.

Iscariot. Jäin jähmettyneenä tuijottamaan entistä miestäni, joka seisoi käsi verta valuen keskellä oleskelutilaa. Sydämeni hakkasi niin kovaa kuin se suinkin kykeni, ja paniikki meinasi saavuttaa minut, kun tajusin Iscariotin olevan itseni ja oven välissä. Minulla ei ollut pakoreittiä. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selvitä ilman väkivaltaa.

Pitelin saksia ilmassa turvanani ja tuijotin tuota tuntemattomaksi muuttunutta, uhkavaa hahmoa suoraan sieluttomiin silmiin. Voi rakkaani, miksi meille kävi näin? "You did, yes. And now you can leave", vastasin hiljaa, yrittäen pitää tärisevän ääneni vakaana.

Nimi: Harley

12.11.2019 22:52
I S C A R I O T

Iscariot oli olettanut sen koituvan paljon mutkikkaammaksi, mutta vastaanottovirkailija antoi Haruka Newallin huonenumeron pyyntöä vastaan ilman minkäänlaista taivuttelua. Kiittämättä hän suunnisti ulos takaovista. Kasinohotellin korea terassi oli pakkasyössä pikimusta. Paikalla ei ollut ristin sielua todistamassa, kun tumma hahmo ponnisti maasta ilmaan, tarttui pylvään reunaan, sitten alimman kerroksen parvekkeen kaiteeseen ja veti itsensä tasanteelle vaivattomasti. Pihan hiljaisuutta eivät rikkoneet edes lintujen kiekaisut, ja tuossa syvässä hiljaisuudessa Iscariot kiipesi ilmekään värähtämättä ylös saakka.

Kolmas vasemmalta, sen pitäisi olla oikea huone. Iscariotissa ei näkynyt pienintäkään uupumuksen merkkiä, ei hikipisaraakaan, kun hän kissamaisen äänettömästi laskeutui yhdelle ylimmistä parvekkeista, jotka olivat muita kaksi kertaa leveämpiä. Hän oli hetken liikkumatta kuin patsas, vain tuijotti synkästi sisään korkeita ikkunoista, joiden takaa kajasti himmeänä kellertävä lamppu. Nopealla ja varmalla liikkeellä mies löi nyrkkinsä läpi parvekkeen oven lasista - sirpaleet lensivät matolle vaimeasti helisten. Hän hamuili lukkoa välittämättä siitä, kuinka lasin terävät reunat repivät hänen ihoaan, kunnes sai puskettua oven selälleen. Hän käveli sisään rauhallisesti, kuin omistaisi talon, ja miehen mukana sisälle tunkeutui jäinen viima, joka ravisutti verhoja. Sormenpäät tiputtelivat muutamia veripisaroita lattiaan.

Iscariot jäi seisomaan ovensuuhun kuun valaisemana kuin suuri, kammottava varjo. "I found you."

Nimi: Harley

12.11.2019 22:02
S A L V A T O R E

Salvatore vastasi naisen hymyyn samalla valoisuudella, mutta hänen kasvonsa sulivat vakaviksi, kun neiti Newall kuvaili rikkoutunutta avioliittoaan. Hän silitti lohduttavasti naisen siroa kättä. "I can't even imagine what that must've been like for you to go through. Such a pity", hän huokaili päätään pudistaen, äänessä yhtä aikaa sekä myötätunto Harun tilannetta kohtaan että kiukku Iscariotin tekoja kohtaan. Luoja varjelkoot, jos se kirottu kehtaisi häiritä heitä vielä kertaakaan, Salvatore joutuisi varmaan lähettämään joukkonsa hänen peräänsä.

Naisen kiitokset saivat Salvatoren ilmeen säteilemään pehmeää, rakkaudellista iloa. "I am so glad you didn't. It'd be a shame for someone as beautiul and bright as you to hide away. You need to let the world see you shine", hän sanoi sydämellisesti, taputtaen neiti Newallin kättä reippaasti. Mikä onni, että hän oli saanut tämän timantin luokseen. Kunpa järjestelyt onnistuisivat niin, että Venturit saisivat myös löydön. Vielä mikään ei ollut varmaa, mutta Salvatorella oli tulevasta optimistinen tuntuma.

"Thank you for everything, love. Let's discuss this in more detail later. Meanwhile, think about it. I will have a chat with Eugenio soon. I promise to make sure I mention that you want to spend more time with him", Salvatore selosti ponnistaessaan seisomaan, iskien leikkimielisesti silmää. Hän hyvästeli neiti Newallin poskisuudelmilla ja lyhyellä, mutta lämminhenkisellä halauksella, oikaisten kravattiaan matkalla ovelle. "We'll meet again soon, I assume. Till then, make yourself at home. This is your home now, isn't it?" hän toivotti iloisesti hymähtäen vielä ennen poistumistaan.

Nimi: Sonya

12.11.2019 21:20
H A R U

Kuuntelin herra Castiglionen puheenvuoroa keskittyneenä. Sydämeni pamppaili kummallisesti, kun sisälläni myrskysi sekä suurta intoa että ahdistusta. Tarjous oli houkutteleva ja mies sai ajatuksen kuulostamaan niin kauniilta - mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että tuo kaunis ajatus ei aina kestä toteutukseen asti.

Kuunnellessani isän kuvailua pojastaan tulin siihen tulokseen, että Eugeniota taitaa vaivata sama ongelma kuin kaikkia muitakin kultalusikka suussa syntyneitä. Nirsous, ylimielisyys, itsekkyys - vain muutaman nimetäkseni. Suoraan sanottuna kyseiset ominaisuudet eivät mielestäni kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä, saatika edes ongelmia. Viha, mustasukkaisuus, katkeruus - siinä muutama paljon pahempi ominaisuus näin alkuun. Varmasti tulisin Eugenion kanssa toimeen, siitä ei ole epäilystäkään. Oppisimmeko jopa rakastamaan toisiamme? Ehkä, mutta tuskinpa. Mutta haittaisiko se? Sitä pitää vielä miettiä.

Herra Castiglionen lopettaessa soin hänelle aurinkoisen hymyn. Jotenkin miehen läsnäolo sai minut rentoutumaan ja tunsin olevani ihmeen hyvällä tuulella, ottaen huomioon elämäntilanteeni ja aiheessa piilevän vakavuuden. "A century of happy marriage... For me, it's impossible to imagine such a wonderful thing. My marriage lasted only two decades, yet it felt like an eternity in hell", vastasin haikeana. Hymyni hyytyi hetkeksi, mutta reipastui uudestaan.

"I thought I'd never be married again. That I'd just move somewhere far away and stay there, alone for the rest of my life. Turns out, that doesn't suit me well", totesin naurahtaen hieman. Olisi varmaan helppoa, jos osaisi erakoitua.

Hieman ujosti puristin miehen käsiä omieni väliin. "I will think this through, and while I'm at it, I'd like to get to know your son a little better. But to be honest, thanks to you I've started thinking that I'd like to try marrying again, this time happily ever after", lisäsin vielä, hymyillen herra Castiglionelle kiitollisena.

Nimi: Harley

12.11.2019 19:51
S A L V A T O R E

"Of course, of course. I can't demand that you'd have already formed an opinion on him, that'd be unreasonable. I only meant to ask what is your first impression, that's all", Salvatore hymähti lepyyttävästi, äänensävyn kepeys ja hymyn ystävällisyys luoden hyväksyvän ja huolettoman ilmapiirin. "And I hope that I didn't give you the wrong idea, I certainly don't want you to feel pressured. I wholly understand you've just ended your your last relationship, and it would be distasteful for me to push you into a new one so soon. Think of this rather as a suggestion regarding the future."

Mies asettui istumaan nojatuolille neiti Newallin viereen. Mietteliäästi hän sipaisi viiksiään, harkiten, miten muotoilisi parhaan myyntipuheen poikansa puolesta. "If I am being completely honest, I must admit, Eugenio can be a handful. Despite his flaws, I think he is a splendid young man. He unfortunately hasn't ever shown much interest towards marriage, but no doubt he'll make a faithful and caring husband", Salvatore kertoi, yrittäen tasapainotella rehellisyyden ja kehujen välillä. Jos hän alkaisi oikein toden teolla luettelemaan poikansa heikkouksia, neiti Newall saattaisi kokonaan kieltäytyä hääsuunnitelmista, joten parempi pysytellä ympäripyöreällä linjalla.

"For many years we've been trying to find a wife for him without success. As if there's something wrong with the boy! What a waste. Eugenio has so much potential", Salvatoren ääni vaipui alakuloiseksi. Hän nojasi leukaansa rystysiinsä, kulmat rypistyen alas kuin murehtien. Jotain vikaa pojassa täytyi olla, kun yksikään lupaavista morsioehdokkkaista ei ollut kelvannut. Uppiniskaista ja ajattelematonta käytöstä. "The fact is, he's not a child anymore. He should settle down at last, and marrying is a good start. As his father I am worried sometimes, it is not appropriate for Eugenio to clown around at his age. He needs a level-headed woman by his side - someone exactly like you."

Huokaisten mies suoristi ryhtiään. Hän loihti huulilleen taas saman lempeän hymyn, laskien kätensä neiti Newallin kädelle ja taputtaen sitä isällisesti. "Look at me, rambling on and on", hän naurahti huvittuneesti. "But, I believe you two could very well be a beautiful couple. Fall in love with each other and be satisfied together just like me and Patrizia. Take it from a man who's been happily married for over a century!"

Nimi: Sonya

12.11.2019 18:00
H A R U

Hymyilin iloisesti herra Castiglionen sanoessa, että olisin oikein tervetullut perheeseen. Hänen vakavoituessaan ja todetessaan, ettei sitä ole välttämättä ihan helppo järjestää, hymyni kuitenkin hyytyi ja jäin jännittyneenä odottamaan selvennystä hämmentävään kommenttiin.

Sinänsä avioliittoehdotus ei tullut täysin yllätyksenä, sillä tiesinhän minä, että Venturi-mafia on vain miehille. En olisi voinut ikinä liittyä täysvaltaiseksi jäseneksi, jos sitä olisin halunnut. Sinänsä mafialle työskenteleminen ja mafian johtaminen eivät minua kiinnostaneet lainkaan - haluan vain perheen ja turvaan menneisyydeltäni.

Suuni aukeili omia aikojaan, kun yritin löytää sanoja, mutta suljin sen aina uudestaan, kun en kyennyt vastaamaan. Avioliitto tuntui samanaikaisesti sekä aivan järjettömältä että ainoalta vaihtoehdolta. Kenen kanssa minun edes pitäisi mennä naimisiin? Ei sillä, että miehellä olisi hirveästi väliä. Kuka tahansa olisi parempi kuin entinen...

Miehen tiedustellessa, mitä olin mieltä hänen pojastaan, vastaus mahdolliseen aviomiesehdokkaaseenkin selveni. Tietenkin se olisi hänen omaa lihaa ja vertansa. Jäin hetkeksi muistelemaan Eugenio Castiglionea - tosin muistettavaa ei ollut paljoa, olinhan tavannut hänet vasta muutaman kerran, ja isänsä seurassa. Ainakin silloin hän oli vaikuttanut hyvätapaiselta, mutten voi mitään sille tunteelle, etten usko hänen käyttäytyvän samoin silloin, kun isä ei ole vahtimassa.

"I can't really say I know him yet, since we've only met twice", vastasin mietteliäänä. Mitä avioliitto mafioson pojan kanssa käytännössä edes tarkoittaisi? Halusinko uutta avioliittoa - nyt tai koskaan? Mutta tärkeimpänä kaikista: minne muka menisin, jos nyt kieltäytyisin?

"If your son is anything like you, I believe he is a great man and even better as a husband. But is he, like yourself?" kysyin varoen. "I'm sorry, that came out wrong. I don't want to sound like I doubt Eugenio, I just want to know what he's like", jatkoin, kun tajusin, että kysymykseni saattoi kuulostaa varsin negatiiviselta. Hymyilin pahoittelevasti ja jatkoin vielä: "What do you personally think of your son? Do you think we could be happy as a married couple?" Onni ei tietenkään ole järjestetyissä avioliitoissa tärkeä kriteeri, mutta silti halusin tietää. Olisiko mitään järkeä hypätä onnettomasta suhteesta toiseen?

Nimi: Harley

11.11.2019 23:07
S A L V A T O R E

Salvatoren suupieliin hiipi hymynkare, jossa piili syvää, vaikealukuista tyytyväisyyttä, kuin hän olisi juuri löytänyt ratkaisun vaikealle matemaattiselle yhtälölle. Hän vilkaisi olkansa ylitse neiti Newalliin lempeästi kuin katsoisi omaa tytärtään, omaa lihaansa ja vertansa. "You have no idea how delighted I am to hear that. We are more than happy to welcome you. In honor of your grandfather's memory", mies sanoi isällisen lämpimästi, ja hänen silmäkulmiinsa kertyi naururyppyjä. Colby oli ollut hänelle enemmän kuin pelkkä kauppakumppani, he olivat olleet aidot sielunveljet. Hänen lapsenlapsensa vaikutti kaikin puolin kunnon tytölle - älykkäälle ja rohkealle naiselle, jonka Salvatore mielihyvin liittäisi osaksi hienoa perhettään.

"However, it is not the simplest arragement", mies jatkoi hieman vakavoituen. Hän käänsi rintamasuuntansa ikkunasta suoraan neiti Newalliin, kädet ryhdikkäästi ristittyinä selän taakse. Tähän saakka hän oli ollut vain ystävällinen ja tuttavallinen, mutta nyt olemukseen lisääntyi rikollispomon auktoriteetti. Kuin bisnesmies aikeissa esittää ehdotuksen hedelmällisestä sopimuksesta hän astui pari metriä lähemmäs, jääden seisomaan neiti Newallin vasemmalle puolen. Tummanruskeissa silmissä oli tarkka, puntaroiva katse. "I believe the easiest way for you to enter into our family officially and gain everyone's trust is through marriage."

Salvatore nojasi kätensä rennosti viereisen pöydän reunaan. "Say, what do you think about my son?"

Nimi: Sonya

11.11.2019 22:12
H A R U

Otin kirjekuoren vastaan häkeltyneenä. Puristin sitä käsissäni kuin maailman kalleinta aarretta, jonka pelkäsin jonkun voivan anastaa minulta hetkenä minä hyvänsä. Lahjoja, kunnioitusta ja rakkautta pursuaa ovista ja ikkunoista - vain koska uskalsin vihdoin ottaa kohtalon omiin käsiini. Ajatella, mitä kaikkea olisikaan jo tehty ja saavutettu, jos olisin uskaltanut lähteä vankilastani paljon aiemmin. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. "Thank you. I'll treasure them for the rest of my life", kiitin hymyillen ja laskin kuoren varoen pöydälle vierellämme. Täytyy hankkia niille hienot kehykset - ehkä pääkaupungista?

Herra Castiglionen seuraava kysymys sai minut hieman hämilleen, ja hetken istuin vain hiljaa. Niin minä tosiaan sanoin, eikä mieleni ollut vieläkään muuttunut. Totuus on, että vaikka kuinka sitä halusin, minä en vain kykene elämään omillani saatika edes muutaman ystävän voimin. Tarvitsen perheen; jotain mitä elää ja hengittää - jotain minkä puolesta taistella ja kuolla, jos tarve vaatii. Tottakai minulla on Aviva, kaikista maailman aarteista kallein, mutten voi mitään sille pinttyneelle käsitykselle päässäni, että perhe on jotain paljon suurempaa kuin kaksi toisilleen rakasta ihmistä.

"Yes, that's correct", vastasin, jääden uteliaasti odottamaan, mitä mies ajoi kysymyksellään takaa. Kaipasin suuresti aikaa, jolloin minulla oli valtava mafiaperhe ympärilläni, vaikken kaikkien heidän kanssaan läheinen ollutkaan. Jotain hienoa siinä todella oli: siinä miten olimme niin erilaisia ja niin kaukana toisistamme, mutta silti yhtä vannotun valan nimissä. Vaikka noh, meidän perheessämme tämä uskollisuus olikin ollut vain valetta, ja päättyi tragediaan. Tiesin kuitenkin, ettei Venturi-mafia ollut samaa maata. Se on jotain suurempaa, ja todella haluan kuulua siihen.

Nimi: Harley

10.11.2019 00:55
S A L V A T O R E

"You are very welcome. I'm glad if they gave you joy", Salvatore vastasi naisen kiitoksiin kera lempeän hymynhäiveen. Hän asetti kolme kuvaa siististi pinkkaan, sujautti ne kuoren suojaan ja ojensi sen Harulle. Vaikka omalla tavallaan kuvat olivat hänellekin rakkaita muistoesineitä, ne kuuluivat hänen mielestään reiluuden nimissä neiti Newallin omistukseen. Hänellä ei ilmeisesti entuudestaan ollut yhtäkään valokuvaa perheestään, mikä oli niin suuri sääli, että siihen täytyi saada muutos. "There you go, I want you to keep them for yourself. After all, they are memories of your family more than mine. And I happen to believe that family is the most important thing in our lives. Strongest of bonds", mies saneli pehmeästi ja taputti hellästi neiti Newallin kämmenselkää annettuaan kuoren hänelle.

Salvatore nousi rauhallisesti seisomaan, otti muutaman askeleen eteenpäin. Hän raotti läpikuultavia verhoja vilkaistakseen hiljaiselle kadulle, joka kylpi hailakassa marraskuun auringossa. "Speaking of family", hän rakensi aasinsillan sulavasti seuraavaan aiheeseen, jonka oli koko tapaamisen ajan halunnut nostaa esille. Mietittyään sitä tarkkaan hän alkoi olla hyvin varma päätöksestään. "Something you said earlier stuck with me. You said you would like to be a part of our family, is that correct?"

Nimi: Sonya

10.11.2019 00:45
H A R U

Viimeinen kuva oli kaunis ulkopotretti kahdesta hyvin samankaltaisesta perheestä. Kaikki näyttivät kuvassa onnellisilta ja hyvinvoivilta. Katseeni kiinnittyi pitkäksi toviksi isäni vakaviin kasvoihin. Tästä pystyin jo tunnistamaan hänet: tarkkaavaiset silmät, tuima ilme ja päättäväinen olemus.

Tarkasteltuani aikani isääni siirsin katseeni nuorempaan herra Castiglioneen. Liikaa jos alkaa ajattelemaan, tuntuu todella omituiselta nähdä kaikki nämä ihmiset samassa kuvassa, saman ikäisiä. Nyt kolme kuvan henkilöistä oli poissa, kun taas kolme heistä oli vuosien saatossa muuttunut vain hieman. Itsehän olin enemmän kuin pieni lapsi Kalmankidan väkeen verrattuna, mutta kai vuosia ei pidä vampyyrien seurassa ajatella - vain ulkoinen ja henkinen ikä ratkaisevat.

Käänsin lopulta katseeni herra Castiglionen puoleen ja hymyilin hänelle kiitollisena. "Thank you for showing these", kiitin.

©2019 VECHNOST ★ - suntuubi.com