Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

<  1  2  3  4  5  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Harley

06.09.2019 23:56
A M B R O S E

Säpsähdin tuolin kaatumisen pamahdusta, kun Noel ponkaisi hillittömästi itkien pystyyn. Sillä hetkellä tiesin, että olin tehnyt virheen - en tiedä, oliko väärä valinta sanani, paikka vai aika, mutta jokin oli mennyt pieleen. Kireä, inhottava jännityksen tunne laskeutui vatsanpohjaani.
Katsoin Noelin vuodatusta ja huitomista järkyttyneesti - olin sanaton, enkä tiennyt, miten suhtautua tähän ylireagointiin. Se oli yhtä aikaa sekä sydäntäriipivää että turhauttavaa. En halua loukata sinua, ymmärrätkö? Etkö voisi yrittää ryhdistäytyä ja keskustella tästä kypsästi? Pieni tulinen kipinä roihahti sisälläni, vaikka yritin hillitä mieleni ja ottaa syvän, rauhoittavan hengenvedon. Malttia ja kärsivällisyyttä, ole tyyni, ole järkevä.
"Noel, it's time to stop, this is getting out of hand", sanoin tasaiseen ääneen, nousin seisomaan ja kävelin pöydän ympäri Noelin luokse, joka oli valunut käytännössä pöydän alle itkemään. Minun teki pahaa kohdella häntä tuimasti, mutta ankara puoleni oli vallassa ja sitä mieltä, että lässytyksellä ei päästäisi puusta pitkälle. "Come on, stand up. I know it's hard right now, but you don't need to act like this is the end of the world", yritin rohkaista, vaikka se luultavasti kuulosti Noelin korviin enemmän julmalle käskytykselle, ja ojensin käteni, jotta hän voisi tukeutua minuun noustessaan ylös.

Nimi: Harley

06.09.2019 23:43
G E N E

Pysähdyin ärsyyntyneenä. Ai niin, se pahuksen "erikoisuus", josta hän oli höpissyt minulle. En oikein tiennyt, halusinko tietää enempää. Kuulosti epäilyttävälle koko touhu. Sitä paitsi minua ei juuri nyt jaksanut oikein kiinnostaa edes maailman mahtavimmat yllätyslahjat, koska kärsin edelleen sydänsurujeni jälkivaikutuksia. Wit oli kuollut vasta alle kuukausi sitten, antaisit minulle hieman tilaa hengittää etkä törppöilisi siinä. Toisaalta tämä luultavasti tarkoitti, etten ollut rääkynyt Costalle asiasta mitään ja hän oli tietämätön menetetystä suhteestani. Hyvä niin.
"No, not really", vastasin viileästi ja katsahdin taakseni Costaan vailla mielenkiinnon häivää. "If you really wanna give your 'special gift' make it quick, 'cause I'm not gonna wait for long", annoin hänelle kuitenkin mahdollisuuden antaa lahjansa, jos kerta olisi aivan välttämättä pakko tällaistakin kärsiä. No selvä, ehkä minulla heräsi ihan minimaalinen määrä uteliaisuutta. Mutta ei todellakaan paljoa.

Nimi: Sonya

06.09.2019 23:43
N O E L

En tiennyt kumpaa tunsin enemmän, pohjatonta surua vai suunnatonta raivoa. Tältä se kai tuntuu, jos oma luottohenkilö iskee tikarin selkään. Kun ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, vai kenties yrittää viimeisillä voimillan kuristaa toinen ja viedä mukanaan hautaan.

Hengitykseni kiihtyi pinnalliseksi ja tunsin panikoivan sykkeeni hakkaavan niin kovaa, että sydän meinasi räjähtää rinnasta ulos. Kiihdyin nollasta sataan ja muutama kyynel karkasi poskilleni ponnistaessani seisomaan. Tuoli takanani kaatui ja ääni kaikui kammottavalla voimalla tyhjässä tilassa.

"Screw the world, and screw the Council!" huusin epätoivoisesti. "I. Don't. Care", tavutin kuin mikäkin jästipäinen härkä, kieltäytyen ymmärtämästä Ambrosen sanojen hyvää tarkoitusperää. "I can manage! I want you. Here. With me", jatkoin, tehostaen sanojani käsien liikkeillä, päätyen lopulta rutistamaan paitani rintamusta sydämen kohdalta sen näköisenä, että olisin saamassa kohtausta.

"I can't do this without you", lisäsin murtuneena. Lysähdin alas syvään kyykkyyn, jääden roikkumaan pöydän alle niin, että vain sormeni näkyivät Ambroselle, kun nyyhkytin hiljaa piilossa.

Nimi: Sonya

06.09.2019 23:33
T I N O

Vai että eksistentiaalinen kärsimys, kaikkea sitä. Olisi toki itsellänikin moinen, jos olisin viikko sitten kaatokännissä tehnyt vihamieheni kanssa jotain, mitä en muista. Onneksi ei ole kokemusta moisesta.
Liioitellun leveästi hymyillen otin kiitokset vastaan. "Thank you, Eugenio. I appreciate your kind words", kopioiden häikäilemättömästi pikkumafioson ivallista äänensävyä. "Though, don't you want to know what the special gift I have for you is?" kysyin ohimennen, ennen kuin mies ehti karata metriä kauemmas.

Nimi: Harley

06.09.2019 23:33
A M B R O S E

Se tyytyväisyys ja itsevarmuus, jonka olin saavuttanut hetkeksi, kaikkosi hyvin nopeasti huomatessani Noelin kalpeat kasvot ja niiltä paistavan pelon. Luuletko, että haluan erota lopullisesti? Ei, älä nyt käsitä tätä aivan väärin. Huokaisin raskaasti, kurtistin kulmani epätoivoisesti ja pudistin päätäni. "No, I didn't say that. I'm just suggesting that it would be wise to take some time apart 'til everything settles down", selitin uudelleen, tällä kertaa kiivautta äänessä, koska turhauduin, ettei viesti mennyt perille ja sanomisiani väänneltiin.
"There's more at stake than our personal lives and we need to see the bigger picture. You, as the spirit of water, have huge responsibilities and need to help secure the whole well-being and balance of the nature. And if I get elected to the Council, it's not nearly as important of a job, but it's still valuable work and I want to give it my all", jatkoin perusteluitani nyt jo tuttuun nopeaan ja tiiviiseen puhetyyliini, josta puuttui aiemmat hapuilut. Noelin pitäisi käsittää, että tässä ei ole kyse vain meistä ja meidän henkilökohtaisista ongelmistamme, vaan suuremmista asioista. "And I want to give our relationship the time and effort it deserves. But if we're both too busy fulfilling our roles elsewhere, how could we manage that?"

Nimi: Harley

06.09.2019 23:20
G E N E

Katselin seinään nojailevaa kultakutria synkästi sivusilmällä. Rasittava komea paskiainen. Oli suuri virhe ottaa sinut ikinä mukaan mafiaan, olisi pitänyt jättää sinut kitumaan kuolemaasi saakka sinne homeiseen kellariin. Liian myöhäistä sitä nyt on voivotella, mutta olisinpa ollut silloin aikoinaan fiksumpi. "I was too busy ponderin' my existential torment", totesin ilmeettömästi elämääni kyllästyneeseen sävyyn. Olin ehtinyt kelata pääni sisällä läpi kaiken tuskan maan ja taivaan väliltä Witaliksen kuolemasta siihen, mitä valonarkoja salaisuuksia olin saattanut viime näkemällä viinapäissäni horista Costalle. Iskin tyhjän juomalasin pöytään. Ei enempää alkoholia tälle illalle tai päädyn vielä samanlaiseen kuntoon kuin viime viikolla.
Suoristauduin seisomaan hieman huterasti, mutta muutoin lievähkö humalaisuuteni ei paistanut ulospäin. "Well then, I'll be going", hymähdin välinpitämättömästi ja lähdin kävelemään narikan suuntaan kaikessa rauhassa. "Have fun with the tea salon of your dreams, Arentino. You deserve it", sanoin vielä ivallisesti ohittaessani miehen, taputtaen häntä olkapäälle kera kylmän, pilkallisen hymyn. Näkemiin ja onnea tämän loisteliaan unelmasi parissa, typerys.

Nimi: Sonya

06.09.2019 23:17
N O E L

Tarkkailin Ambrosea kulmat kurtussa. Oli omituista, etten joutunut väistelemään hänen läpitunkevaa katsettaan, vaan saatoin rauhassa katsoa hänen kasvojaan. Jotain todella häiritsevää tässä oli, rakkaani ei ollut yhtään oma itsensä. Epäluuloisuus kasvoi koko ajan, kunnes lopulta ryystin kahvin loppuun yhdellä kulauksella, ihan kuin tässä olisi pitänyt varautua jonkin sortin hälytystilaan, eikä olisi enää aikaa juoda kuppia tyhjäksi.

Meinasin tukehtua leipääni Ambrosen sanoessa, että meidän täytyy puhua. Ihmiskunnan historiassa kyseisistä sanoista ei millään kielellä ikinä missään päin maailmankaikkeutta ole aiheutunut yhtikäs mitään hyvää. Ei ikinä. "Yes?" kuiskasin säikähtäneenä, katsoen Ambrosea silmät kauhusta levällään.

'Noel, we need to talk.' Olin kuullut sen isältäni, kun olin aiheuttanut pettymyksen. Kotiopettajaltani, kun jäin kiinni lunttaamisesta. Äidiltäni, kun rikoin leikeissä maljakon ja hän löysi piilottamani sirpaleet maton alta. Nelalta, kun hän sai tietää paniikkikohtauksistani. Mitä minä nyt olin tehnyt? Jos ei siis lasketa hengeksi muuttumista, mutta eihän sillä voi olla mitään väliä, eihän...?

Kuulin jokaisen sanan, se oli selvästi artikuloitua englannin kieltä. Jos olisin kyennyt järkipohjaisiin, tunteettoman ajatteluun, olisin todennut tämän olevan loistava idea. Päähäni jäi kuitenkin pyörimään vain kaksi sanaa - parisuhde ja tauko. Tyhmäkin sen tietää, ettei tauoilta ole paluuta.

Rystyset valkoisena puristin tyhjää kahvikuppia käsissäni, tuijottaen Ambrosea lasittunein silmin. "You're... leaving me?" kysyin särkyneellä äänellä. Tuntui, kuin minut olisi potkaistu laivan kyydistä keskelle myrskyävää avomerta. Minut on petetty. Jätetty. Hylätty.

Nimi: Sonya

06.09.2019 23:04
T I N O

Vai oli rassukan kuolla kupsahtanut tylsyyteen illan aikana? Hahah, niin vissiin. Myöntäisi vain salaa tykänneensä edes jostain - vähintään tuolien istumamukavuudesta, jos ei muusta. Viini tosin oli näköjään maistunut. "Nothing, I was going to start cleaning", totesin olkiani kohauttaen. Kylläpäs sitä nyt ollaan riitaisalla tuulella.

"If my tea salon really is so horrificly boring, you could've left when the rest of your party did", totesin neutraalisti, yrittämättä mitenkään provosoida. Mutta jos rehellisiä ollaan, kalastelin kehuja. Halusin saada Genen edes vahingossa lipsauttamaan jotain edes etäisesti positiivista. Ei sillä, että minua kiinnostaisi tämän jästipään mielipide pätkän vertaa, mutta kukapa ei pitäisi haasteista?

Nimi: Harley

06.09.2019 22:54
A M B R O S E

Unohduin tuijottamaan poissaolevasti ikkunaan, jota sadepisarat hakkasivat. "Huh? Yes, sure", sanoin havahtuessani siihen, että Noel patisti minua syömään. En ollut vielä edes koskenut ruokaani. Hieman vastenhakoisesti lastasin lautaselleni sämpylän viereen kupillisen jugurttia ja marjoja, jotta ruokahaluni puute ei olisi aivan ilmiselvä. Nappasin lusikalla pari vadelmaa suuhuni ja jauhoin niitä hitaasti takahampaillani.
Hiljaisuus kuulosti minulta inhottavan raskaalle, mutta en pystynyt rikkomaan sitä, enkä edes katsomaan suoraan Noeliin. Aina vilkaistessani häneen laskin katseeni samantien takaisin pöydän pintaan tai edelleen täyteen kahvikuppiini. Välillä naputtelin puuhun hermostuneesti kynsilläni, yrittäen koota ajatuksiani ja rohkeutta avata suuni. Tiesin, mitä halusin sanoa, mutta en ollut varma, miten muotoilla se järkevimmin. Minua myös pahasti pelotti, että nyt saattaisi olla liian aikaista ottaa tällaista puheeksi, mutta toisaalta tuntui, että asian viivyttely saattaisi pitkässä juoksussa aiheuttaa vain enemmän harmeja.
"Noel, we need to talk", aloitin lopulta hieman vakavammin kuin olin kuvitellut ja sain nostettua katseeni Noelin silmiin, katsoen syvälle niiden sinisyyteen ja tuntien puristuksen rinnallani kiristyvän kymmenkertaisesti. Vedin syvään, hieman väristen henkeä. Pää kylmänä. "I know you realize that this... drastic change will affect everything in your and our life. I spent the whole night thinking about the future, and... You have to get used to your new powers and responsibilities as a spirit, and I have to focus on my candidacy and prepare for the election. That's why I feel like we should maybe step back and take a break in our relationship until we have settled everything out", selitin mahdollisimman selkeästi ja vakaasti. Kun sain lauseeni lopetettua, olin tyytyväinen ja tavallaan huojentunut, se meni hyvin ja kaikki tärkeä tuli sanotuksi.

Nimi: Harley

06.09.2019 22:34
G E N E

Olin tehnyt päätöksen olla huonotuulinen koko illan ja pidin siitä kiinni sinnikkäästi. Äidin mieliksi välillä hymyilin, kun hän sanoi minun pilaavaan tunnelman, mutta muuten pitäydyin näyttämästä iloista naamaa enkä ottanut eloisiin keskusteluihin osaa niin kuin yleensä. Yritin tehdä pitkäpiimäisestä illanvietosta siedettävämpää täyttämällä viinilasin toisensa jälkeen, ja kasvava alkoholimäärä verenkierrossa alkoi minuuttien vieriessä hitaasti vaikuttaa.
Äidin ja isän lähdettyä alkuyöstä muutaman perheystävän kanssa kasinolle sanoin tulevani pian perässä. "Pian" venyi yli puoleksitoista tunniksi, enkä muuta tehnyt kuin istuin hiljaa salissa, katsellen väen vähenevän ja pyöritellen tyhjää lasia kädessäni väsyneesti. Tähänkö ollaan tultu, nökötän yksin ja laskuhumalassa jossain pahuksen kakkosluokan teesalongissa miettimässä elämän epäreiluutta? Luoja, anna armoa.
Kuullessani tutun äänen pilkkaavan minua en ollut yllättynyt. Kääsin pääni viereen kävelleeseen Costaan tympääntyneesti. "Yes. From boredom", vastasin äärettömään kuivaan sävyyn ja join lasini pohjalle jääneen tilkan samppanjaa. "What do you want?" kysyin synkästi. Kakista ulos tai häivy häiritsemästä minua.

Nimi: Sonya

06.09.2019 22:30
N O E L

Inahdin jonkin 'uhuh' tyyppisen vastauksen Ambrosen vahvistaessa teoriani siitä, että Rebecca oli jäänyt pääkaupunkiin - tai ehkä hän oli tapojensa mukaisesti rynnistänyt jo muualla auttamaan tulvasta kärsiviä, kenties Jokilaaksoon. Ajatukseni kuitenkin harhautuivat katsellessani ulos sateeseen. Jokin tuntui erilaiselta. Ihan kuin... Ihan kuin vesi olisi kutsunut minua.

Melkein kuin transsissa kävelin ikkunan ääreen, kohottaen hitaasti kalpean käteni viileää lasia vasten. Sormeni seurasi hitaasti valuvaa pisaraa. Kun kohtasin puukehyksen, vaihdoin sormeni liikkeen yläviistoon, ja pisarat seurasivat. Käsittämättä mitä tein, piirtelin hetken aikaa kuvioita ikkunaan, katsellen pisaroiden yhdistymistä yhdeksi pitkäksi janaksi.

Ambrosen huikkaus selkäni takaa sai minut säpsähtämään ja astumaan irti ikkunalta, kuin olisin muka tehnyt jotain kiellettyä. Kiiruhdin vauhdilla istumaan Ambrosea vastapäätä, leikkien ettei mitään ollut tapahtunut. "Well, no. Not reall-", lauseeni keskeytyi, kun vatsastani kaikui armoton murina. Posket punoittaen aloin keräilemään lautaselleni ruokaa, ahtaen hetkessä suuni täyteen.

"Rosie, you should eat too", totesin ankarasti nielaisujen lomassa, kun huomasin puolisoni istuman hiljaisena, pyöritellen kahvia kupissaan.

Nimi: Sonya

06.09.2019 22:17
T I N O

Pudistin päätäni vaivoin pidätellen naurun purskahduksen, kun Gene kääntyi tulisesti kannoillaan ja selustansa varmistettuaan asteli luokseni päättäväisesti. Se koira älähtää, johon kalakka kapsahtaa... "Well technically everyone in this building is dead in one way or another", totesin hiljaa itsekseni, katsellen VIP-pöytään porhaltavan mafioson vesan selkää. Enempää en jaksanut keskittyä lellipennun oikkuihin, minulla oli töitä tehtävänä.

Yö sujui paremmin kuin olin uskaltanut edes odottaa. Kylmänä realistina olin varautunut kritiikkiin, mutta korviini ei kantautunut koko iltana ainuttakaa valitusta - jos ei siis lasketa aina marisevaa nuorta herra Castiglionea. Aamuyön pikkutunteina väki oli vähentynyt ja siivoilin tyytyväisenä tyhjiä pöytiä sillä välin, kun Jackson puki poistuville vieraille takkeja.

Viralliseen sulkemisaikaan oli hieman vajaa tunti jäljellä. Suuressa nurkkapöydässä oli vielä iloinen joukko humalaisia vieraita, ja Lucy ja Elizabeth kikattivat mafian keltanokkien jutuille tarjoillessaan lisää juotavaa. Päätäni pudistellen suuntasin VIP-alueelle siivoamaan, olettaen sen olevan tyhjä.

Gene istui pöydässä yksinään lasillinen kuohuvaa kädessään. "Huh, interesting", totesin aidosti hieman yllättyneenä nojautuessani kädet ristittynä parasta VIP-pöytää muusta alueesta erottavaan väliseinään. "Did you die when I wasn't watching?" kysyin hymähtäen, viitaten miehen aiempaan heittoon. Hän olisi voinut poistua valehtelematta tuntikausia sitten, tai viimeistään puolitoista tuntia sitten vanhempiensa mukana.

Nimi: Corpiet

06.09.2019 22:15
{Jeremiah}

Tuijottelin Tomin ruskeisiin silmiin tasatessani hengitystäni pieni hymy huulillani. En ollut ennen ees huomannut että niissä on hiukan vihreääkin. "I wished for a kiss from someone special", kuiskasin naurahtaen: "you know what they say, great minds think alike."
Virnistäen nykäisin Tomin viereeni ja nojasin päätäni tuon rintaa vasten makoillessamme viltin päällä. "It's so cozy out here, I guess I should've brought a tent so we could have slept here", hymähdin painautuessani lähemmäksi viileän yöuulen pyyhkiessä ylitsemme. Tätä päivää vois elää uudestaan ja uudestaan loputtomiin asti, eikä tulis ees tylsää.

{Jaime}

Voi vittu, voi vittu, voi vittujen vittu. Tästä ei helpolla selvittäis, jos ollenkaan. Kauankohan mulla ois aikaa häipyä jos päästäisin Genen menemään? Viisi minuuttia? Kymmenen? Vai koittaisko Gene raahata mut mukanaan? Purin huultani koittaessani olla panikoimatta. Okei Jay, koita selittää, sä osaat kyllä puhua ittes ulos tästä.
"I... I guess there's no way I can avoid this now", huokaisin puristaen ovenkahvaa lähes kouristuksenomaisesti. "As you can see, I'm a girl. Female. Woman. Whatever you want to call me. I understand that you're distraught, maybe even disgusted but let me explain, please Tails", jatkoin katsoen ylös toiseen vampyyriin. Mikäli Gene vain suostuisi kuuntelemaan hän ei välttämättä kantelisi herra Isopomolle. Aina voi toivoa.
"I guess I should start from the beginnin'. When I was orphaned I was six years old. And because I was so young, bein' a girl on the streets was far too dangerous, so I disguised as a boy and hoped to survive every year, every week, every day. When you found me I hadn't eaten for two weeks, I was weak and tired. Then I woke up in here and I couldn't just leave. After that I thought every day that I would leave, but I got so used bein' in here that I stopped thinkin' that." Selitykseni jälkeen katsoin poispäin odottaen Genen tuomiota.

{Gabrielle}

"Well, I am open to everything but I am usually sing something slow and Èmouvant", vastasin hymyillen pehmeästi. Nopeat laulut eivät olleet koskaan olleet minun alaani, niistä oli hankala välittää mitään tunnetta kun sanoihin piti keskittyä niin paljon. Kyllä, jopa tällä kyvyllä on ilmeisesti rajansa. Yritin joskus laulaa nopeita lauluja ihan vain jotta kykyni eivät vaikuttaisi kehenkään, mutten nauttinut siitä itse lainkaan.
Horjahdin herra Lebedintsevia kohti väistäessäni vastaan tulevaa hevosvankkuria. Punastuen keräsin itseni ja palautin tasapainoni mahdollisimman nopeasti. "Oh, I am sorry", pyysin anteeksi painaen hiukan päätäni. Miksi minun täytyi olla välillä niin kömpelö?

{Raquel}

Kuulessani jonkun puhuvan nostin pääni nopeasti kohdaten meripihkan väristen silmien katseen. No mutta iltaa hyvä herra, mites sinä tänne ajauduit? Puraisin huultani flirttailevasti ja taiteilin kasvoilleni mahdollisimman viattoman näköisen ilmeen. Tästä tulisi tekemistä loppuillaksi, ainakin toivon mukaan.
"Thank you", vastasin hymyillen ujosti tarttuessani miehen ojentamaan käteen ja noustessani ylös. Katsotaan mitä tästä tulee. Kävin miehen olemuksen nopeasti läpi ja tulin tulokseen, että häntä ei olisi vaikea vietellä. Mutta Pidetääs nyt kiltin naapurintytön maski päällä, ei sitä tiedä mitä tässä vielä ehtii tapahtua.
"I'm so sorry to bother you, mister..?" jatkoin nostaen katseeni jälleen auttajani kasvoihin tiedustellen miehen nimeä hymyillen pienesti.

Nimi: Harley

06.09.2019 21:07
A M B R O S E

Seuraavana yönä en nukkunut käytännössä kuin viiden tai kymmenen minuutin pätkiä silloin, kun väsymys yltyi niin kovaksi, että kehoni oli yksinkertaisesti pakko laittaa valot pois päältä. Noel nukkui tiiviisti kylkeeni painautuneena levottomasti, enkä lähtenyt hänen vierestään hetkeksikään - en halunnut hänen heräävän yksin, kun hän välillä havahtui painajaisiin itkien. Olin kuitenkin raahannut mukanani yöpöydälle kaikki Rebeccan kokoelmien kirjat, joissa mainittiin sanaakaan hengistä, ja selasin niitä keskittyneesti taskulamppunani pikkuinen valokristalli. Tuntien madellessa hitaasti eteenpäin ajatusteni sekamelska paisui vain kamalammaksi.

Mietittyäni, harkittuani ja pohdittuani koko yön tulevaisuus ei vaikuttanut yhtään kirkkaammalle. Olin aamulla rättiväsynyt ja päänsärkyinen, mutta silti vääntäydyin ylös melko aikaisin ja hiivin alakertaan varoen, etten herättäisi Noelia, joka vihdoin oli vaipunut rauhallisempaan uneen. Rintaani puristi raskas olo koko ajan, kun voitelin leivät, pilkoin tomaatit ja pesin salaatinlehdet. Kuin olisi rutistuksissa tonnin painoisen kiven alla.
Olin uponnut syvälle ajatuksiini kasvot synkkinä ja tajusin Noelin saapuneen keittiön ovensuuhun vasta, kun kuulin vaimean hyvän huomenen. Hätkähdin pienesti, siirtäen katseeni lautasista poikaystävääni, joka näytti surullisen uupuneelle. "Morning", vastasin, eikä äänessäni ollut yhtään enempää pontta kuin hänenkään. Puistin päätäni pienesti hänen kysellessä, oliko Rebecca jo palannut kotiin. Hänestä ei ollut kuulunut sitten eilisillan, ja oletin hänen jääneen yöpymään jonnekin pääkaupungin majataloista. "No. I assume she's still in the Capital. It was so late she probably stayed the night there. Well, I'm sure she'll be back soon."

En pystynyt katsomaan Noelia kovin pitkään, koska se teki oloni entistä hankalammaksi, joten käännyin jäykästi takaisin aamupalan valmisteluihin. Tunsin syyllisyyden ja epävarmuuden terävät pistelyn, ja langennut hiljaisuus oli ahdistavan ontto. "Breakfast's ready", totesin kaataessani tuoreen kahvin mukeihin, taiteillen tarjottimen käsivarsilleni ja vieden sen Noelin ohitse kahvilan puolelle. Asettelin kupit ja kipot järjestykseen ennen kuin istahdin Noel vastapäätäni. "I haven't eaten much since you disappeared. You must be really hungry, too", sanoin heikosti hymyillen. Nälästä huolimatta otin lautaselleni vain yhden sämpylän. Minulla ei oikein ollut ruokahalua.

G E N E

Aioin ohittaa Costan tyynen viileästi ja jättää sillä tavoin hänet omaan arvoonsa, mutta hänen typerä kommenttinsa sai minut pysähtymään ja kääntymään kannoillani terävästi. "Quite a dull suit for your business's grand opening", näpäytin takaisin ja mittailin miestä päästä varpaisiin arvioivasti. Kritiikkini ei ehkä pitänyt aivan täysin paikkaansa - todellisuudessa miehen asuvalinnassa ei ollut moitittavaa, mutta mitäs itse aloitti kinan.
Vilkaisin sivuilleni, molemmin puolin pöytiinsä asettuneet vieraat ihastelivat äänekkäästi ravintolan hienoutta ja tarjoilijat kiiruhtivat palvelemaan asiakkaita. Hyvä, että olivat keskittyneet muuhun, en halunnut tästä mitään isoa numeroa. Muutamalla nopealla askeleella kävelin suoraan Costan luo aulan ovensuuhun ja katsoin häntä kiivaasti silmiin. "Let me get this straight: I'm not here for you. If father hadn't insisted me to come, you wouldn't caught me here dead", sihahdin hiljaa, mutta tiukasti, yhteen purtujen hampaideni takaa. Väännettyäni asian rautalangasta käännyin pää pystyssä ja lähdin perheelleni varattua pöytää kohti määrätietoisin harppauksin.

Nimi: Sonya

06.09.2019 19:55
N O E L

Yö oli levoton ja tuskainen. Sain vaivoin unen päästä kiinni kauhukuvien pyöriessä mielessäni, ja aina välillä nukahtaessani ne palasivat painajaisina. Joka kerta, kun heräsin itkien, Ambrose oli vierelläni ja piilotti minut pahalta maailmalta käsiensä suojaan. Jossittelin tuntikaupalla ja mietin, miten en olisi saanut lähteä patikoimaan ja miten saatoin olla niin kömpelö. Kirosin paskaa maailmaa ja aina hetkittäin ajauduin paniikkiin yrittäessäni käsittää, mihin tämä kaikki johtaisi. Ambrose, rakkaista rakkain Ambrose, jaksoi kuunnella aina vain, silitellen minua rauhoittavasti.

Jossain vaiheessa olin ilmeisesti nukahtanut lopullisesti, tai ehkä enemmänkin sammunut, kun voimat elimistöstäni olivat lopullisesti ehtyneet. Herätessäni olin yksin Ambrosen sängyssä, mutta alakerrasta kuului hiljaista astioiden kilinää. Vedin college-asun ylleni ja raahustin jäykästi rappuset alas jonkin sortin aamupalan kimpussa hääräävän Ambrosen luo.

"Good morning", sanoin hiljaa ja yritin hymyillä, mutta ele jäi vaisuksi. Katseeni kiersi hetken surullisen autiossa tilassa ja kiinnittyi sitten takapihan eläintalliin. Rubyn karsina oli tyhjillään. Itseasiassa myös se penteleen vikkelä karvainen valopallo - Chino sen nimi taitaa olla - puuttui kahvilasta. "Is Rebecca still not home?" kysyin, vaikka tiesin, ettei nainen mitenkään voinut olla täällä. Demonikettu, tai mikä se nyt onkaan, ei ikinä poistuisi emäntänsä viereltä. Nainen oli lähtenyt eilen hyvin pian keskustelumme jälkeen ratsastamaan täyttä vauhtia kohti Kruunukaupunkia, kutsuen Neuvoston hätäkokouksen.

T I N O

Kättelin napakasti ylimmän esimieheni kättä ja kiitin häntä vielä kertaalleen tästä mahdollisuudesta. Kuten aina, Salvatore oli asiallinen ja kunnioitusta herättävä, toisin kuin vanavedessään luikkiva jälkeläisensä. Lucy johdatti herra ja rouva Castiglionen VIP-nurkkaukseen, jossa ylevät kattaukset odottivat heitä, ja aloitti heti tarjoilun.

Geneä ei meinannut tunnistaa samaksi mieheksi kuin viime viikolla, mikä oli tietenkin hyvä asia. Miehen olemus oli taas tuttu ja turvallinen, mallia absoluuttisen olevinaan. "I thought you said you weren't coming", totesin hilpeästi, kun pikkumafioso pyyhälsi koppavana ohitseni, vaikka ojensin tyynesti kättäni.

"Quite a nice suit for a tea party", lisäsin vielä, ennen kuin vampyyri ehti muutamaa metriä kauemmas. Käännyin ovilta salongin puoleen, katsoen vampyyria toinen kulma kysyvästi koholla, voimatta peittää lievää huvittuneisuuttani.

Nimi: Harley

06.09.2019 01:09
T O M Á S

"Wait, where?" kiljaisin innosta ja räpiköin istumaan pystyyn sillä sekunnilla, kun Jerry mainitsi tähdelennon. Kuin pikkulapsi tuijotin haltioissani tummansiniselle taivaalle, jonka halki suhahti meteori niin nopeasti, että hädin tuskin ehdin nähdä sitä. Höh, olisipa se kestänyt edes vähän kauemmin. Puristin silmäni äkkiä umpeen ja ristin kädet kuin rukoillen. "I wish... that I get to kiss someone who's really handsome and charming and funny and so on", pyysin hartaaseen ääneen.
Raotin silmäni, nojauduin hitaasti Jerryn luokse ja painoin pitkän, hellän suudelman miehen vaaleille huulille. "Oh look, it worked", sanoin muka yllättyneesti ja suupieliäni nyki leikkisä hymy. Upotin sormet miehen pehmoisiin hiuksiin, sipaisten niitä korvan taakse, ja painoin otsani tiukasti sen otsaa vasten, niin että tunsin lämpimän hengityksen mun iholla. "What you wished for?" utelin hyvin hiljaa, koska olimme niin lähellämme toisiamme, että pelkkä pikkuinen kuiskaus riitti.

E U G E N E

Taputin kengänpohjalla kärsimättömästi lattiaa, kun nojasin kyynärvarrella seinään Jayn huoneen ovella. Vilkaisin rannekelloani - viisarit lähestyivät vauhdilla kuutta. Luoja, eikö hän pysty matelemaan enää yhtään tämän hitaammin? Tätä vauhtia myöhästyisimme varmasti. Isä halusi viedä meidät kaikki neljä oopperaan illaksi. Rigoletton uuden produktion ensi-ilta alkaisi reilun kahden vartin päästä, ja jos emme ehtisi istumapaikoillemme ennen esiripun nousua, isä haukkuisi meidät maanrakoon.
"Hurry up, we'll be late soon", huudahdin oven läpi ärsyyntyneenä, mutten tiedä, kuuluiko se toiselle puolelle saakka. Parin minuutin kuluttua kyllästyin odotteluun, joten yritin riuhtaista ovea ja yllätyksekseni se lennähti auki lukitsemattomana. Astuin harppauksella sisään. "What's taking so long, huh?" tivasin kärttyisästi, mutta ilmeeni valahti äkkiä vihaisesta silkkaan hämmennykseen. Mitä?
Tuijotin silmät pyöreinä. Jay seisoi edessäni - tuttu naama, mutta eri kehossa. Ei todellakaan se 16-vuotias poika, jona olin häntä pitänyt, vaan... nuori nainen? Anteeksi? Mistä lähtien hän on ollut nainen? "What's this supposed to be?" oli ainoa asia, minkä sain ähkäistyä ulos. Peräännyin hitaasti selkä vasten huoneen kiinni lyötyä ovea, mulkoillen Jayta - jos tämä henkilö on oikeasti olevinaan Jay - päästä varpaisiin järkyttyneenä. "Jay?" kysyin varautuneesti ja haudanvakavana. Ikään kuin varmistin, onko tämä tyttö oikeasti veljeni. Siskoni? Mitä tässä pitäisi ajatella?

I L Y A

Ilyan kasvot valaisi ilahtunut hymy, kun neiti Poirer sanoi olevansa avoin ehdotukselle. Hymy pehmeni entisestään, kun hän huomasi naisen punastuvan ujosti - sangen hellyttävä reaktio. "Words cannot describe how glad I am to hear that you are interested in working with me. But please, miss, there is no need to be so humble. You have a rare gift and every right to be proud of it", mies sanahti ja kallisti päätään kevyesti. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta tuollaisesta laulunlahjasta saisi myös olla ylpeä.
"Something exquisite that will do your voice justice - I hope, at least", Ilya vastasi mietteliäästi neidi Poirerin kysellessä, minkälaista kappaletta hän tarkalleen ottaen suunnitteli. Totta puhuen mies ei ollut aivan varma, mihin suuntaan haluaisi viedä sävellyksen. Tällä hetkellä hänen päässään pyöri lukuisia vaihtoehtoja, mutta ei selkeää tavoitetta. Paras antaa inspiraation kuljettaa vapaasti. "What do you think? Do you have any thoughts?" hän kysyi myös laulajattarelta itseltään ideoita. Jos hänellä oli jokin erityinen toive, Ilya mielellään tekisi parhaansa toteuttaakseen sen.

H A S A N

"Goodnight, my treasure, my goddess. Sweet dreams. Think of me while you sleep", kuiskutin brunetten korvanjuureen pehmeästi, painaen sileälle poskelle ja hoikalle kaulalle muutaman hellän ja viivyttelevän suudelman. Nainen kikatti ihastuneesti - kuinka viehättävä ääni - ja vetäytyi irti syleilystä selvästi vastahakoisesti. Surullisena päästin iltani piristäjän jatkamaan matkaansa, lähettäen hänelle vielä lentosuukon, ennen kuin hän vilkutti hyvästit ja sulki talonsa etuoven perässään. Se siitä sitten.
Painoin leveälierisen sulkahatun tukevasti päähäni ja avasin sateenvarjon, jotta tämä pahuksen loppumaton kaatosade ei turmelisi vaatteitani. Nyt, kun olin saattanut tämäniltaisen tähtösen turvallisesti kotiinsa, lähdin kepein askelin suuntaamaan takaisin hevosteni luokse, jotka odottivat vaunuineen muutaman korttelin päässä. En turhaan pitänyt kiirettä; kamalasta säästä huolimatta öinen Kalmankidan eteläinen puoli oli rappiollisella tapaa kaunis, varsinkin jokeen heijastuvien lyhtyjen valot.
Katsellessani maisemia huomasin eräällä kujalla maassa kyhjöttävän hahmon. Pysähdyin uteliaasti aloilleni, ihmetellen kaukaa, kuka viitsii tällaisessa säässä istuksia kapakan edustalla. Muutenko vain? Lähestyin määrätietoisesti muukalaista, jonka lähietäisyydeltä tunnistin siroksi, ruskeahiuksiseksi naiseksi kirkkaansinisillä silmillä. Kappas, neito pulassa? No mutta, erittäin hyvää iltaa.
"Goodness. What on earth such a beautiful thing like you is doing here in the cold rain all by herself?" kumarruin nuorehkon naisen puoleen myötätuntoisesti. "Here, let me help you out, my lovely", tarjosin apua ja ojensin hänelle käteni kera valkoisen hymyn. Pettämätön strategia.

A M B R O S E

Prosessoin hitaasti Rebeccan selitystä, joka kävi karmivan hyvin järkeen. En tiedä, olinko vastaukset saatuani enemmän kauhuissani vai helpottunut siitä, että palaset loksahtivat vihdoin kohdalleen. Pääsäni myllersi yhtä aikaa tuhat eri asiaa - suru Rebeccan menetyksen puolesta, kiitollisuus Mizun uhrauksen takia, huoli Noelin tulevaisuudesta -, etten aluksi pystynyt tuntemaan muuta kuin outoa, epämiellyttävää tyhjyyttä. Samalla minulle valkeni, että tässä oli kyseessä paljon suurempi mittakaava kuin olisimme pystyneet arvaamaan. Tämä onnettomuus ja sen vaikutukset eivät koskettaneet vain meitä ja lähipiiriämme. Sen perusteella, mitä luulin ymmärtäväni henkien tärkeydestä luonnon tasapainolle, tämä vaikuttaisi kirjaimellisesti jokaiseen saaren ja ihmismaailman asukkaaseen - hyvässä tai pahassa, vain aika näyttäisi. Jos huonosti käy, seuraukset voisivat olla katastrofaaliset. Hirveä vastuu kannettavaksi.
Noelin kääntyessä puoleeni apua anovasti tunsin vihlaisun. Voisinpa poistaa tuon tuskan kasvoiltasi. "It'll be alright. We'll sort out everything. It just takes some time", lupasin rauhoittelevasti ja suljin hänet lempeään halaukseen, mutten mahtanut mitään kasvojeni synkälle vakavuudelle. Vaikka kuinka halusin vakuutella, että asiat järjestyvät kyllä, minun oli valitettavasti hieman vaikea uskoa itseäni. Jos Noel todella on uusi vedenhenki, kaikki olisi tästä eteenpäin erilaista. Sitä faktaa ei voisi muuttaa.

G E N E

Istuin hapannaamaisena mukulakivikatua pitkin pomppivissa vaunuissa, vanhempani minua vastapäätä parhaimpiinsa pukeutuneina, matkalla kohti Costan ihastuttavan teesalongin avajaisjuhlia. Olin mielestäni tehnyt kantani hyvin selväksi, mutta he olivat käytännössä pakottaneet minut seurueensa jatkoksi kaiken maailman perusteluilla - jotain hölynpölyä mafiaveljien välisestä solidaarisuudesta ja kunnioituksesta. Vikahan ei ollut itse ravintolassa, vaan pääpirussa sen takana. Sitä en kuitenkaan voinut suoraan sanoa vanhemmilleni, joten loppujen lopuksi ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin suostua osallistumaan typerään avajaisseremoniaan.
Hiljaisen matkan jälkeen vaunut pysähtyivät keinahtaen. Sipaisin sliipattuja hiuksiani vielä ennen kuin nousin isän ja äidin perässä ulos viileään, rauhalliseen yöhön, sulautuen osaksi hienoksi laittautuneiden kutsuvieraiden virtausta, joka soljui sisään ravintolan ovista. En tietenkään jäänyt muiden varjoon - olin onneksi palautunut normaaliksi itsekseni sitten viimeviikkoisten viinanhuuruisten seikkailujen. Päälläni loisti kokovalkoinen, millilleen täydellisesti räätälöity puku, platinaiset kalvosinnapit, sinertävä kauluspaita ja lohenpunainen solmio. Tyylikäs kokonaisuus. Hmph, oikeastaan aivan liikaa vaivannäköä tällaista puljua varten, mutta olinpahan edukseni.
Astelin sisään vanhempieni vanavedessä yhä kylmin kasvoin, silmäillen aulaa välinpitämättömästi. No jaa, ei hääppöistä. On sitä kai mauttomampaakin nähty, mutta ei tämä Costan pikku tuotos silti ole mitään kovin erityistä. Keskinkertaista tusinatavaraa, sitä juuri. Sisäinen tuomitseva monologini keskeytyi, kun tajusin pian seisovani naamatusten kenenkäs muun kuin itse talon isännän kanssa. Katsoin vieraitaan vastaanottavan miehen harmaisiin silmiin ilmeettömästi. "Evening", tervehdin lyhyesti ja lähdin samantien jatkamaan matkaani peremmälle. En tahtonut antaa käsitystä, että olen täällä vapaaehtoisesti tai juttelemassa mukavia.

Nimi: Sonya

05.09.2019 18:47
T I N O

Seurasin mafioson vesan määrätietoista show'ta pieni hymy suupielissäni nykien, katsoen laiskasti hänen osoittamansa oven suuntaan, kuin en muka olisi ymmärtänyt puhetta. Arvioin hetken hiljaisuudessa mahdollisuuksiani kalastella miehestä tietoja, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että keskustelemista oli turha yrittää. Voi miten tylsää. "Yes, sir", totesin ilmiselvästi huvittuneena ja vääntäydyin ylös, alkaen liioitellun hitaasti nyhtämään vaatteita ylleni.

Kun lopulta olin valmis, Gene tuntui olevan valmis kuristamaan minut. Suorastaan ihastuttavaa. Astelin ovelle kepein askelin, ohittaen kiukkuisen vampyyrilapsen kuin en olisi edes nähnyt häntä, pysähtyen kuitenkin vielä ovelle. "If you change your mind, I've got a special treat for you. Only you", totesin salamyhkäisesti virnistäen ja poistuin tyytyväisesti vihellellen.

----

Sormeni hiveli hitaasti rakennuksen sisäpintojen ääriviivoja, kun kiersin viidettä kertaa ravintolan lopputarkastusta. Tummat mahonkipinnat kiilsivät hämärässä, kristallilasit hohtivat puhtauttaan ja samettiset istuimet kutsuivat rentoutumaan. Suuret kattokruunut valaisivat tilan tunnelmallisesti ja vanha levysoitin täytti tilan rauhallisilla jazz- ja blues-sävelillä. Kaikki oli täydellistä, juuri niin kuin olin tarkoittanutkin.

"We're ready, sir", kuului pääovien suunnasta. Viime viikolla palkkaamani työntekijät, kaikki kolme, asettuivat siististi riviin ovien luo. Elizabeth ja Lucy olivat uudet tarjoilijani, nuoria vampyyreja, jotka asuivat molemmat Kruunukaupungissa, erillään mafian sekavista kuvioista. Tavoitteena oli, etteivät mafian salaliittoteoriat ja draamaattiset tapahtumat kantautuisi näiden ovien sisäpuolelle missään tilanteessa, joten oli pelkästään järkevää palkata työntekijät kuvion ulkopuolelta.

Siitä huolimatta Jackson, virallinen ovimies ja narikkavastaava, asui naapurissa. Käsittääkseni hänen serkkunsa oli se erään capon suoraan sanottuna näkymätön vaimo, joku rikkaan vampyyriperheen tytär. Nuori vampyyri oli kuitenkin osoittautunut luotettavaksi, eikä hän kuulema ole halukas itse liittymään mafiaan, vaikka viihtyykin Kalmankidan sykkeessä.

"Okay buddy, let's get the party started!" Davis totesi innokkaasti virnuillen läymäyttäessään minua olalle. Richard "Sellsword" Davis oli lupautunut auttamaan ravintolan kanssa aina, kun hän "tärkeiltä" soldaton tehtäviltään ehtisi. Mafianimensä mukaisesti tässä piili toki se ansa, että olin loppuelämäkseni vampyyrille rajattomat juomat velkaa. Palkkasoturit ovat taitavia kaikessa mihin ryhtyvät, mutta tavoittelevat tietenkin itselleen voittoa lopussa... Luotin kuitenkin mieheen, yhteistyömme oli aina ollut saumatonta, eikä hän ollut mulkku edes silloin, kun olin vasta uusi rakki laumassa.

Nyökkäsin hymyillen ja suuntasin ulko-oville, vilkaisten vielä olkani yli. Jokaisessa pöydässä oli valmiiksi pullollinen shampanjaa ja yksi pullollinen verta, minkä lisäksi olin tietenkin tilannut suoraan pääkaupungista parhaita mahdollisia naposteltavia, niin suolaista kuin makeaa. Jos joku pettyisi, vika olisi asiakkaassa, ei meissä.

Työnsin ovet reippaasti auki. "Good evening, ladies and gentlemen, and welcome to Costa Classique!" tervehdin kutsuvieraita ja jäin ylpeänä ovelle tervehtimään kaikkia. Tuhannen murto-osan sekunniksi ehdin hätääntyä miettimään, minne illan tärkeimmät vieraat olivat jääneet, mutta sitten pikimustien hevosten vetämä vaunu saapui kulman takaa esiin Castiglionet kyydissään.

Nimi: Sonya

05.09.2019 18:00
R E B E C C A

Hassua, miten yksi nimi saattoi selittää koko suuren mysteerin yhdellä kertaa. Katoaminen, verijäljet, vammojen puute, luonnoton kaatosade, Noelin ilmestyminen kotiin. Vastaus kaikkiin kysymyksiin oli kiistaton ja selkeä. En silti millään olisi halunnut hyväksyä sitä, ja hetken vain hytisin tiedon rusentamana paikoillani, haudaten kasvoni käsiini. Tiesin kuitenkin, ettei nyt ollut oikea aika suremiselle. Täytyisi toimia.

Vedin muutaman kerran syvään henkeä ja pyyhkäisin päättäväisesti kyyneleeni. "I know Mizu. She was my friend", sanoin lohduttomasti, vaikka yritin kaikin voimin pysyä reippaana. Katsoin vuoroin Noelia, vuoroin Ambrosea. Molemmat aivan yhtä hämmentyneiltä ja neuvottomilta.

"Noel, Mizu lives in the spirit world. Only spirits can go there. If you really were at her house, then it means you're now also a spirit", selitin hitaasti. Olisiko olemassa mahdollisuus, että Noel ei ollut herännyt henkimaailmassa? Että Mizu olisi hyvä hengissä? Ei... Kyllä hän on kuollut. Mizu on poissa.

"I believe that somehow, when you were dying after your fall, she managed to change her life for yours", jatkoin vakavana. Jotenkin Mizu oli Noelin käden kautta päättänyt omat päivänsä. En ole täysin varma, miksi hän olisi tehnyt niin. Vaikka olin tuntenut Mizun yli 20 vuotta, en voinut väittää ymmärtäväni häntä täysin. Ihmekös tuo, kun puhutaan maailmankaikkeuden alun aikoihin syntyneestä luonnonhengestä.

"And that... That means you're the spirit of water now, Noel. And you're immortal, unless someone kills you", kerroin, katsoen syvälle miehen eksyneisiin, sinisiin silmiin. Hänelle jos kenelle en olisi toivonut tätä, vaikka arvostinkin Mizun uhrausta suuresti. Edessä olivat kuitenkin vaikeat ajat. Saatoin vain toivoa, etteivät liian vaikeat.

N O E L

Kuuntelin Rebeccaa kasvot hämmästyksestä selällään ja ahdistuksesta kalpeana. Puolet sanoista tuntuivat menevän ohi, ja bruneten hiljennyttyä kelasin hänen kertomaansa uudelleen ja uudelleen päässäni, kunnes hitaasti sanojen merkitys alkoi hahmottua.

Ensin ajattelin sen olevan surkea vitsi. "Hahah, not funny, Rebecca. Be serious with me, what is going on?" kysyin epätoivoisesti, vaikka tiesin jos vastauksen. Rebecca pudisti päätään lohduttomasti. "I'm sorry, Noel. I know it's a lot to take in", nainen vastasi lohduttomasti.

Käsittämätöntä. Olinhan minä lukenut hengistä. Rebeccan hyllyssä, huoneen toisella puolella, on muutama teos, jotka kertovat niistä. Yksi tietokirja ja yksi satu. Olin silti aina ajatellut, etteivät ne ihan totta voi olla mitenkään. Nytkin tuntui, kuin olisin unessa. Surkean, mukamas opettavaisen sadun päähenkilö.

Katseeni kääntyi eksyneenä Ambrosen puoleen. "Rosie?" inahdin, uudet kyyneleet karaten silmäkulmistani poskilleni. Jostain syystä minulle oli paha aavistus siitä, ettei elämäni enää ikinä palaisi ennalleen.

Nimi: Corpiet

05.09.2019 16:27
{Jeremiah}

Hymähdin itsekseni nojautuessani syvemälle suudelmaan Tomin laittaessa toisen käsistään niskani taakse. Älä huoli, mä en oo menossa minnekkään. Nostin toisen käteni miehen leualla, silitellen tuon poskea sormillani. Jännä miten paljon joku voi tarkoittaa sulle parin päivän jälkeen.
"I never had a job before I got here, I was too young. Neither do I have actual job here, just few odd jobs here and there", vastasin kohauttaen olkiani. Minkäs mä sille voin että mikään ei ollut tarpeeksi kiinnostavaa ja se palkka, minkä mä sain muutamasta pikkujutusta siellä ja täällä riitti mulle vallan mainiosti.
Nojauduin taaksepäin kunnes makasin selälläni punaruutuisen liinan päällä. Katselin hetken tähtiä hiljaa, tunnistaen muutaman kuvioista. Yhtäkkiä näin taivaalla liikettä ja huikkasin Tomille virnistäen: "Look, a shooting star! Wish for something."

{Jaime}

"Mmm... Yeah", vastasin Genen kyselyihin virnistäen. Tokihan mä oisin voinut jatkaa velipojan ärsytystä, mutta tuntui että herra Isopomo ei arvostaisi jos tullaan liian myöhään kotiin. Pahimmassa tapauksessa se pestais jonku lapsenvahiks ja minähän en sitä ala kuuntelemaan, joten parempi vain kiiruhtaa takaisin mafian päämajaan. Astelin hieman väsyneen virneen kera kohti Genen autoa.
~
Hemmetti, missä mun solmio on? Mä oon ihan varma et jätin sen eilen tohon tuolin selkämykselle. Astelin ympäri huonetta rivakasti yrittäen löytää sen perkeleen punasen solmion, jota mun piti kuulemma tänään pitää. Tuhahdin turhaantuneena huomatessani kyseisen silkinkappaleen pilkottavan sohvapöydän jalan takaa. Ei mitään hajua miksi se siellä on, mutta nyt ei oo aikaa miettiä, sillä Gene ilmeisesti halus mut mukaansa jonnekkin.
Nykäistessäni solmion pois pöydänjalan alta onnistuin horjauttamaan pöytää niin, että sen päällä oleva puolikas verilasi loiskautti koko sisältönsä mun paidalle. Voi nyt helvetti, voisko tää päivä mennä yhtään paremmin? Nakkasin solmion sohvan selkänojalle ja mulkaisin sitä napittaessa paitaani auki. Sen vika kaikki. Astelin kaapilleni etsimään puhdasta paitaa, ja sen löydettyäni tungin käteni hihoista ennätysvauhtia. Alkaessani napittaa paitaani kuulin oven käyvän ja nostaessani katseeni näin Genen ovensuussa. Voi vittu.
Syöksyin ovelle ennätysvauhtia työntäen sen kiinni ja jääden nojaamaan sitä vasten kohdaten Genen katseen. Tästä en voi valehdellä itteäni ulos.

{Gabrielle}

Kohotin kulmiani yllättyneesti kuullessani herra Lebedintsevin ehdotuksen. Hän halusi säveltää minulle?
"I... That would be an 'onor, sir", vastasin näyttäen edelleen hiukan yllättyneeltä. Kukapa ei olisi yllättynyt jos kuulisi, että kuuluisa säveltäjä haluaa säveltää jotain ihan sinun ääntäsi varten? Tunsin tutun punan jälleen hiipivän kasvoilleni ja siirsin katseeni jalkoihini. Tiedän, että vastaava käytös oli etiketin vastaista, mutta minkä sille voi?
"Um... What kind of piece were you thinking of?" kysyin nostaen jälleen katseeni. Purin huultani koittaessani lopettaa alkaneen hiljaisuuden ennenkuin se kävisi kiusallisemmaksi.

{Raquel}

Pujahdin jonkun juottolan kulman taakse ja painauduin niin tiukasti seinää vasten kuin vain kykenin. Pidätin hengitystäni noin kymmenen miehen juostessa kyseisen kujan ohi. Pysyin vielä hetken hiirenhiljaa kuunnellessani kuinka miesten askeleet loittonivat.
Vihdoin päästin ulos sen huokaisun, jota en huomannut pidätteleväni ja lysähdin istumaan märkään maahan yhtä märkää tiiliseinää vasten. Nojasin päätäni seinää vasten yrittäen tasata raskasta hengitystä. Herranjumala, juokseminen ei oo terveellistä. Ei se ees ollu mun vika että noi paskiaiset oli mun perässä, mitäs eivät maksaneet hyvällä. Toisaalta ei varmaan ollut maailman paras idea nykästä sen yhen jätkän lompakkoa kädestä ja lähteä pinkomaan pois, mutta meni jo. Huokaisin virnistäen itsekseni silmät kiinni ja kaivoin kyseisen lompakon takkini sisätaskusta alkaen tutkimaan sen sisältöä. Katsotaas mitä täältä löytyy.
Heitin ärtyneenä kyseisen lompakon vastapäiseen seinään. Vittu tänkö takia mä jouduin juoksemaan? Tungin muutaman kolikon ja alennuskupongin Goldwellin ravintolaan taskuuni laskien pääni polvia vasten. On se elämä epäreilua, tunti sitten mä istuin baarissa lirkuttelemassa muutamalle miekkoselle ja nyt mä istun läpimärkänä toisen baarin ulkopuolella.

Nimi: Harley

04.09.2019 10:11
T O M Á S

Mutristin huulia surullisesti Jerryn haukkuessa vanhempiaan. Auts, eivät kuulostaneet kovin mukavalle sakille. Mutta onneksi se löysi niistä ainakin yhden positiivisen puolen, vaikka se nyt sattui olemaan vain hyvät geenit. "Well, I'm happy those assholes made you", sanoin lohdullisesti ja tirskahdin, koska se kuulosti typerämmälle ääneen kuin pääni sisällä. No, ajatus on tärkein.
"Oh really? Good to know", piikittelin ja virnistin ovelasti, kun Jerry sanoi, ettei mun tarvisi houkutella sitä naku-uinnille saadakseni sen aataminasuun. Hymähdin onnellisesti Jerryn kumartuessa painamaan mun huulille jälleen suudelman, vastaten siihen silmät suljettuina. Tällä kertaa annoin sen kestää paljon aiempaa kauemmin, pidellen Jerryä hellästi niskan takaa, jotta se ei vetäytyisi heti pois. Miten uskomattoman hyvälle sen pehmeät huulet tuntui.
Hengähdin syvään autuaana, valuen yhä syvemmälle Jerryn syliin ja nauttien, kun se pyöritteli mun hiussuortuvia sormissaan. Olin aina tykännyt, jos joku näpräsi mun hiuksia, se on jotenkin ihanan terapeuttista. "Hey, what did you do back in the human world? Like, did you have a job or something? Or do you have on here?" kysyin mieleeni pälkähtäneen kysymyksen spontaanisti. Omat työjuttuni olivat tulleet jo esiin höpötyksissäni, mutta Jerrystä en vielä tiennyt.

E U G E N E

Vaudeville-esityksen laulu- ja tanssinumerot olivat liian kliseistä Genen vaativaan makuun, mutta moni muu yleisöstä vaikuttivat viihtyvän hyvin, ainakin raikuvien aplodien perusteella. Show'n päätyttyä ja esiripun laskeuduttua poika käveli ihmisvirran mukana ulos teatterista pikkuveli vieressään, suunnaten kiirehtimättä takaisin autolleen. "So, you've had enough already?" hän kysyi toteavaan sävyyn ja katsahti Jayhin. Kello lähestyi jo yli kahtatoista yöllä - pian saatettaisiin alkaa kysellä, miksi he haahuilivat kaupungilla eivätkä olleet äidin ja isän helmoissa kotona kuten kilttien lasten kuuluisi. Parempi suunnata takaisin.

I L Y A

"Excellent", Ilya totesi hillitty hymynsä hieman leveten. Kävely miellyttävässä seurassa oli aina mukavampaa kuin yksinään - varsinkin, kun samalla pystyisi tutustumaan toiseen. Mies ojensi käsivartensa kohteliaasti neidi Poirerille, joka tarttui siihen heidän lähtiessään lipumaan rauhallisesti eteenpäin kapealla kadulla. Ilya hetken vain seuraili neiti Poirerin hyväntuulisia hymyjä ja tervehdyksiä sanomatta mitään. Laulajatar selvästi oli monelle tuttu kaupungissa. Mielenkiintoista, etteivät he olleet koskaan sattuneet tapaamaan.
"Your wonderful voice still rings inside my thoughts", Ilya sanoi pehmeään sävyynsä, silmäillen naisen sivuprofiilia hieman mietteliäästi, kuin etsien jotakin. "I understand this is sudden, but would you mind if I write a piece for you? Of course you do not have to perform it anywhere, if you do not wish so", hän sanoi ääneen ajatuksen, tai pikemminkin ehdotuksen, joka oli tullut hänen mieleensä heti, kun hän oli kuullut naisen laulavan kappaleen ensimmäiset tahdit. Hän ei ollut pitkään aikaan kuullut yhtä inspiroivaa ääntä. Olisi kunnia säveltää sitä varten.

Nimi: Corpiet

03.09.2019 18:41
{Jeremiah}

Virnistin lempeästi alas Tomille, jonka pää lepäsi sylissäni ja leikittelin tuon tummilla hiuksilla. Illan tuoma kosteus alkoi pikkuhiljaa paljastamaan hiuksien kiharuuden. "What can I say, my parents we're assholes, but at least they were good-looking ones", vastasin kohauttaen olkiani välinpitämättömästi. Perhettään ei voi valita, mutta ilmeisesti siltä voi paeta siirtymällä taikaulottuvuuteen.
Naurahdin pehmeästi Tomin kuvaillessa seuraavia treffejämme. "You know, if you wanted to see me naked you could've just asked", härnäsin virnistäen miehelle. Sinne meni sekin romanttinen tunnelma. "But swimming sounds great, I can't wait", jatkoin kumrtuen alas painamaan huuleni uudestaan Tomin huulien päälle. Tässä oli hyvä olla.

{Jaime}

"Gee, no need to sound so exited", vastasin virnistäen leikkisästi veljelleni. Nappasin huuleni hampaiden väliin miettiessäni vaihtoehtoja. Tanssiminen oli aina mukavaa, muta sinne voisin mennä yksikseni. Mutta esitys, varsinkin vaudeville tyylinen esitys oli jotain, josta oli syytäkin innostua. Okei Jay, nyt vaan pidät huolen ettet vaikuta liian innostuneelta.
"Show sounds fine", sanahdin kääntäen hopeisen päiväsormukseni oikeaan asentoon:"So, shall we?" Lähdin kävelemään kohti Genen autoa olettaen tuon tulevan perässäni. Jos ei tulisi lähtisin yksinäni ajamaan ja sehän ei velipojalle kävisi. Luultavasti kolaroisin auton ensimmäiseen vastaantulijaan, mutta pikkuvikoja.

{Gabrielle}

"Oh non, I am not in a 'urry", vastasin miehen kysyessä olenko kiireinen. Minullahan olisi vaikka koko päivä aikaa keskustella tämän hurmaavan herrasmiehen kanssa, eihän kotona odottanut kukaan muu kuin Wayne, joka oli juuri saanut uuden luun, eli hän pärjäisi.
"A walk sounds wonderful, I would be glad to join you", vastasin hymyillen ystävällisesti. Siirsin korini vasemmalle käsivarelleni siirtyen herra Lebedintsevin vasemmalle puolelle. Katselin hymyillen ympärilleni, tarkkaillen taivaalla lenteleviä pääskysiä. Sinäänsä huvittavaa että vaikka Vechnost ja 'ihmisten maailma' vaikuttivat olevan kuin eri ulottuvuuksissa lajisto on hyvin samankaltaista. Tervehdin ystävällisesti vastaan tulevaa kauppiasta pitäen huomioni kuitenkin vieressäni astelevassa miehessä.

Nimi: Harley

02.09.2019 18:15
T O M Á S

Vastasin pieneen suudelmaan onnellisesti. Harmistuin hieman, kun se jäi vain muutaman sekunnin mittaiseksi, mutta painoin pääni takaisin Jerryn olalle vaatimatta enempää. "I could ask you the same question", totesin hymähtäen, napauttaen miehen leualle sormellani hellästi. Valuin alaspäin, kunnes enemmän makasin kuin istuin, pääni Jerryn sylissä. Katselin ylös hänen nätteihin, vaaleiden ripsien kehystämiin silmiinsä. On kyllä iloinen sattuma, että törmäsimme silloin viikko sitten. Kenties kohtalo halusi saattaa meidät yhteen - tai no, en tiedä, uskonko aivan tosissani kohtalon tapaisiin ylempiin voimiin, mutta ainakin se kuulostaa runolliselta.
"You know, I'm so happy we met", sanoin hymyillen, sivellen Jerryn leukapieltä ja poskea. Tässä oli niin hyvä ja mukava olla - olisin voinut melkein ummistaa silmät ja nukahtaa. "I can't wait to take you out again next week. We could go... swimming. Yeah, a swim in the moonlight. Butt naked", haaveilin seuraavista treffeistä ja virnistin leveästi viimeiselle lisäykselleni ilkikurisesti. Kuutamouinti ei kuulostanut itse asiassa yhtään hassummalle, eivätkä näin lämpimänä loppukesänä meri- ja järvivedet edes olleet vielä kylmenneet uimakelvottomiksi.

E U G E N E

"'Better safe than sorry', ever heard of it?" Eugene puuskahti hiljaa pikkuveljelleen, joka oli varmaan mieluummin jäänyt nauttimaan juomansa rauhassa. Kuppia kallistelleet sinivuokot eivät tosiaan vaikuttaneet kovin teräviltä tänä iltana, mutta ei sitä koskaan tiedä. Jos hän joutuisi ongelmiin Jay seurassaan, isä saarnaisi siitä koko loppuvuoden herkeämättä, joten oli parempi olla ottamatta turhia riskejä. Rivakasti hän käveli Jayn kanssa viileään ulkoilmaan, kapakan oven kello kilahtaen heidän perässään.
"What, you hadn't had 'nough fun for one night?" Eugene totesi kuivasti heidän seisoskellessaan kapakan etuovella. Olisihan se pitänyt arvata, ettei velipojalle riitä pelkkä nopea pyrähdys Peppinon baariin. Hän varmaan toivoi jotain jännittävämpää, mutta mitä? "We could always go dancin'. Or see a show. I heard they're playin' some new vaudeville act", hän ehdotti paria vaihtoehtoa välinpitämättömän, ei kovinkaan innokkaan kuuloisesti. Ei hän oikeastaan halunnut lopettaa illanviettoa näin lyhyeen, mutta häntä ärsytti raahata pikkuveljeä mukanaan. Ollessaan liikenteessä yksin sai olla paljon vapaammin.

I L Y A

"Enchanté", Ilya sanahti ranskaksi kevyt hymy suupielillään ja kumarsi lyhyesti naisen esiteltyä itsensä. Nimessä oli ranskalainen sointi, joten hän oletti naisen kenties puhuvan ranskaa äidinkielenään. Mies kohotti kulmiaan positiivisesti yllättyneesti, kun neiti Poirier tunnisti hänet orkesterin kapellimestariksi. Se varmastikin tarkoitti, että hän käy katsomassa konsertteja usein, mikä oli ilahduttavaa. "Yes, indeed I am. I am flattered that someone recognized me. Very pleasant to hear that you enjoy my music", hän vastasi saamiinsa kehuihin vaatimattomasti, mutta imarreltuna. Hän sai melko harvoin suoraan palautetta kuuntelijoiltaan.
"I am not holding you back, no? I do not want to hold you up, if you need to be somewhere", Ilya sanahti hieman huolestunut ryppy kulmiensa välissä. Olisi ikävää, jos hänen takiaan neiti Poirier myöhästyisi jostain tärkeästä tapaamisesta. "But if you are not in hurry, how about we walk for a short while?" hän ehdotti, josko nainen haluaisi liittyä hänen seuraansa kävelylle. Hän vaikutti kovin mukavalle, musikkia rakastavalle persoonalle, joten Ilya mielihyvin tutustuisi häneen paremmin.

Nimi: Corpiet

31.08.2019 13:11
{Jeremiah}

Poimin mansikan Tomin kädeltä kuuliaisesti tuon tarjotessa sitä minulle. Nautin sen makeasta mausta silmät suljettuina. Jostain syystä mansikoista tulee aina kesä mieleen, ehkä se on vaan se maku.
"I'm glad you've enjoyed", vastasin hymyillen pehmeästi katsoen miehen ruskeisiin silmiin. Nojauduin hieman lähemmäksi miestä painamaan tuon huulille lyhyen suudelman.
"Tell me, why are you so damn adorable?" härnäsin Tomia painaen vielä pienen suukon tuo nenänpäähän ennen nojautumista taas hiukan kauemmaksi. Tosissaan, mies sanoi rakastavansa kissoja, mutta muistutti itse koiranpentua.

{Jaime}

Pyöräytin silmiäni Genen varovaisuudelle, mutta kulautin juoman alas kurkusta suhteellisen nopeasti. Vilkaisin vielä nopeasti pöytään, jossa poliisikolmikko istui jo useampi tyhjä lasi seuranaan.
"I don't think those fellas are goin' to pinch anyone tonight. The one on the left looks like he's goin' to upchuck soon", totesin korjatessani takkini asentoa. Vilkaisin vielä Geneä ennenkuin lähdin suuntaamaan kohti kapakan uloskäyntiä. Juuri kuten ajattelinkin, yksikään kolmikosta ei edes nostanut päätään kävellessäni ohi. Vaikuttaa että he olivatkin vapaalla.
"So, where are we goin' next?" kysäisin vilkaisten Geneä kohottaen toista kulmaani. Ei kai velipoika ole vielä kyllästynyt illanviettoon?

{Gabrielle}

"My name is Gabrielle Poirier, sir. It is a pleasure to meet you", vastasin miehelle esitellen itseni hymyillen. Sitten vasta tajusin missä olin nähnyt miehen aiemmin. "Sir, if I may ask, are you the conductor of the orchestra at the marble manor?" kysyin mahdollisimman kohteliaasti. Rakastin niitä teoksia, joita kävin aina satunnaisesti kuuntelemassa. Niinä hetkinä harmitti etten koskaan opetellut soittamaan kuin pari sointua kitaralla.
"I am a big fan of your work, sir", kehuin miehen taitoja hymyillen ystävällisesti.

Nimi: Harley

30.08.2019 22:18
T O M Á S

"It hasn't?" totesin pää kallellaan hämmentyneesti, mutta innokkaasti, kun Jerry sanoi, ettei paras kohta ole edes vielä tullut. Herranen aika, jos tämä tästä vielä paranee, tajuntani räjähtää. En miettinyt sitä pidemmälle, vaan tyytyväisesti kaivauduin deittini lämpimään kainaloon, suorastaan kehräten hänen peitellessä meidät vilttiin. Pehmeä peitto ympärillä olo oli erittäin kotoisa ja mukava.
Muutaman minuutin vain kyhnäsin silmät kiinni Jerryn kylkeä vasten, mutta sitten ymmärsin, mitä hän oli tarkoittanut sillä, että tämä muuttuu vielä paremmaksi. Auringon laskettua koitti sinertävä hämärä, ja alhaalla kaupungissa kaduilla ja ikkunoissa syttyi tuhansia valoja. Katsoin maisemaa haltioituneena. "Wow", henkäisin äimistyneenä. En ollut koskaan tajunnut, miten kaunis öinen kaupunki on täältä yläilmoista käsin.
Jerry avasi piknik-korin ja hetkessä oli tarjoamassa minulle mansikkaa. Naurahdin kommentille ennen kuin haukkasin marjan suuhuni. "Mm, sweet", sanoin kesken pureskelun. Nielaistuani aioin tehdä saman hänelle vuorostani, joten nappasin yhden heleänpunaisen mansikan ja syötin sen huvittuneesti hymyillen Jerrylle.
"This has been an incredible day", hymähdin iloisesti, katsellen lähietäisyydeltä vaaleaverikön kasvoja.

E U G E N E

"Oh, Jay, how nice to meet you, giovanotto! I am Giuseppe, but everyone calls me Peppino! Salvatore's sons are always welcome here", viiksekäs baarimikko naureskeli kovaäänisesti italialaisella aksentillaan ja tervehti Jayta riuskalla kädenpuristuksella. Eugene tuhahti hiljaa, vaikka pikkuruinen hymynhäivä nykäisikin suupielessä. Peppino oli aina ollut hänen mittapuullaan turhan höpsö ja riehakas persoona, vaikka toki ukko varmasti tarkoitti pelkkää hyvää sydämellisillä hörötyksillään.
Eugene nyökäytti hyvästit baarimikolle, joka jäi puhdistamaan laseja, ja siirtyi veljineen nurkkapöytään, istuen vastapäätä Jayta. Hän hörppi rauhallista tahtia juomaansa, silmäillen välinpitämättömästi ympärillä häärääviä ja jutustelevia ihmisiä. Baarissa oli suhteellisen hiljainen ilta, yleensä perjantaisin tähän aikaan oli enemmän väkeä. Ehkä sateinen syyssää ei houkutellut monia lähtemään ulos viihteelle.
Poika jäi kotvaksi omiin ajatuksiinsa, kunnes kuuli Jayn puhuvan jotain poliiseihin liittyen.Hän kääntyi veljensä puoleen kysyvästi. "What? Those fellas?" Eugene kurtisti kevyesti kulmiaan. Jay ilmeisesti tarkoitti kolmen miehen porukkaa, joka norkoili sisäänkäynnin luona. Hänestä miehet vaikuttivat tavallisilta asiakkailta. Olivatko he peitetehtävällä? "Well, if they really are coppers, I dont' wanna stick 'round them for long", hän totesi madallettuun ääneen, vilkaisten synkeästi miehiin.
Poliisiin ei ole luottamista. Eugenesta olisi parempi, jos he eivät jäisi paikalle ottamaan selvää, mitä varten kolmikko oli ilmestynyt nuuskimaan baaria. Vaikka heillä ei olisikaan mielessä virkatoimia, järkevämpää pelata varman päälle kuin ajautua ongelmiin. "Shake a leg", Eugene käski pitämään vauhtia kiskaistessaan lasillisensa pohjaan ja noustessaan ylös.

I L Y A

Ilyasta oli ilahduttavaa, että palaute selvästikin piristi naisen päivää, ja hän vastasi punahiuksen hymyyn lämpimästi. Hän nyökäytti päätään ymmärtäväisesti, kun nainen kertoi tehneensä ennen vakituisesti töitä laulun saralla, mutta nykyään esiintyi satunnaisemmin. "Life as a performing artist can be harsh and tiring, yes", mies sanoi mietteliäästi. Hänelläkin oli ollut heikkoja hetkiä, jolloin luovuus tuntui ehtyvän. "But I am very glad to hear that you still perform at times. What a blessing it is to have a chance to hear a voice like yours", hän lisäsi valoisammin.
Ilyan kulmat madaltuivat pahoittelevasti. Kuinka tylyä, hän oli kokonaan unohtanut esitellä itsensä. "Of course. My apologies for not introducing myself. I am is Ilya Lebedintsev. Pleasure to meet you", hän ensin pahoitteli töykeyttään ja kertoi sitten nimensä kera kohteliaan pääntaivutuksen. "And you are, miss?" hän jatkoi ystävälliseen sävyyn tiedustelemalla, kenen kanssa oli puhumassa.

Nimi: Corpiet

30.08.2019 20:49
{Jeremiah}

Tunsin idioottimaisen virneen nousevan naamalleni Tomin moiskautettua kunnon suukon poskelleni ja liitäen piknik-liinan luo. Paskat, mä oon ihan kusessa, ja syvällä siellä. Noh, se olisi toisen ajan murhe, nyt keskitytään tähän hetkeen. Puistin päätäni hymyillen leveästi ja astelin Tomin viereen istumaan.
"The best part hasn't come yet", vastasin hymyillen ja laskin käteni miehen hartialle vetäen tätä vielä hiukan lähemmäksi. Toisella kädellä noukin vaalean peiton korin päältä ja kiersin sen hartioidemme ympärille suojaksi tuulelta. Ei olisi mukava päätös tälle päivälle jos jompikumpi sairastuisi.
Vajaan kymmenen minuutin kuluttua aurinko oli laskenut kaupungin taakse ja pienet valot syttyivät ensin yksi kerrallaan, sitten useampi kerralla. Katselin näkyä hymyillen onnellisesti. Tämä oli paras päivä vähään aikaan. Kurotin taakseni ja siirsin koria lähemmäksi poimien sieltä mansikan ja tarjosin sitä Tomille hymyillen. "I guess you already know what to do", sanoin iskien silmää leikkisästi.

{Jaime}

"I thought that would fit you", vastasin Genen luultavasti sarkastiseen vastaukseen virnistäen. Saattaisi velipoika vaikka alkaa kunnon nirppanokaksi jollei sitä välillä palauttaisi maan tasalle. Seurasin Geneä tarkkaillen ympäristöäni kasuaalisti. Mistäs sitä tiesi mitä täällä saattaisi tapahtua.
Voi kun ystävällistä velikullalta maksaa minunkin juomani. En ois kyllä osannut odottaa tätä käytöstä Geneltä, mutta kaipa se on julkisuuden syytä, eihän mafian kultapoika voisi vaikuttaa törkeältä ketään kohtaan.
Mitä, luuleko joku tosissaan että me ollaan veljeksiä? Tai siis mafian nimissähän me ollaankin, mutta biologisesti? Pakotin yllätykseni piiloon Genen myöntäessä tämän ja käskiessä minua tervehtimään kaljuuntuvaa miestä.
"'ello Peppino, as Gene here said, I'm Jay", tervehdin yksinkertaisesti lisäten mukaan pienen hymyn. Mikäli Gene käyttäytyy näin ystävällisesti, on miehen pakko olla perhetuttu. Ja perhetuttuja puhuteltiin aina kohteliaasti. Olin minä selvästi jotain oppinut jotain siitä, kun Rouva Isopomo valitti etiketistäni.
Miesten jatkaessa keskustelua annoin katseeni vaeltaa ympäri huonetta ja silmiini pisti nuori poika, ehkä kuuden vanha, joka näppäsi lompakon humalaisen miehen taskusta. Hymähdin hiljaa itsekseni, ennen kuin siirryimme Genen kanssa tyhjään pöytään istumaan. Otin ensimmäisen huikan juomastai, joka poltti kurkkuani mukavasti.
"Is there meant to be that many bulls?" kysyin nähdessäni pienen siivilivaatteisiin pukeutuneen poliisiporukan oven vieressä. Käänsin katseeni takaisin lasiini, ennenkuin nuo huomaisivat katseeni.

{Gabrielle}

"Oh, thank you sir", vastasin ilahtuneesti. Kehut toivat aina hymyn huulille ja nuottikansion perusteella tämä mies vielä työskentelikin musiikin parissa, mikä vain lisäsi kehujen arvoa. Tunsin pienen punan nousevan kasvoilleni miehen jatkaessa kehumistaan. Hymyni vain pehmeni kuullessani vieraskielisen sanan, minkä päättelin olevan venäjää.
"I was a professional, but nowdays I perform only now and then", vastasin hymyillen hieman ujosti. Rakastin esiintymistä, mutta joskus paineet kasvoivat vain liian suuriksi ja tarvitsin tauon pystyäkseni jatkamaan. Niin kauan kuin lauloin kaikki tuntui menevän hyvin mutta aika ennen sitä oli kovin stressaavaa.
"May I ask for your name sir? You seem very familiar", kysyin purren huultani kevyesti. Olin varma että olin nähnyt tämän miehen jossain aiemminkin.

Nimi: Harley

30.08.2019 17:27
T O M Á S

Unohdin koko yllätyksen, kun jatkoimme kiertelyä torin hulinassa, mutta se ja intoni muistuivat mieleeni, kun reipas puolitoista tuntia myöhemmin Jerry sanoi olevan sen vuoro. Vihdoinkin! Päässäni vilisi ideoita, mikä tämä salaperäinen yllätys mahtaisi olla, ja jännityksestä kihertäen kuljin Jerryn johdattamana korkean kukkulan harjalle kaupungin laidalla. Avatessani silmäni henkäisin äänekkäästi. Edessä avautui maalauksellinen maisema kaupungin kattojen ylle, jotka näyttivät upeilta punertavan auringonlaskun valossa. Jerry oli kaiken lisäksi asetellut piknikin valmiiksi meille. Asetelma oli kuin suoraan elokuvasta.
"Like it? Are you kidding me, I love it", hihkuin ja rutistin Jerryn tiukkaan halaukseen, moiskauttaen suukon hänen poskelleen. Olin veikannut jotain söpöä, mutta tämä ylitti odotukseni. Kiiruhdin maahan levitetyn liinan luokse, huokaisten syvään lösähtäessäni istumaan. Jerryn istuessa viereeni hivuttauduin lähemmäs hänen viereensä niin, että käsivartemme hipoivat toisiaan. "This is amazing. It's so beautiful out here. And very romantic", totesin ällistyneesti katsellessani värikkäälle iltataivaalle. Hitaasti kallistuin nojaamaan Jerryä vasten, painaen pääni hänen olalleen onnellisesti hymyillen.

E U G E N E

Eugene kuunteli selostusta aseistetuista läsnäolijoista vakavana, vaikkei selvästi huolestunut tiedosta. Jay oli tarkkanäköinen sälli. Hän vaikutti olevan melkoisen innoissaan siitä, että ympärillä kuhisi pyssyillä varustettuja miekkosia, varmaan vaara ja vauhti houkuttelivat. Gene itse ei pitänyt sitä positiivisena puolena, hän ei tosiaankaan kaivannut ylimääräistä draamaa iltaansa. "What'd you expect? Orange juice, of course" Eugene totesi kuivasti, kun kysyttiin baarin tarjoiluista. Eihän kukaan tänne tule hedelmämehua lipittämään.
Eugene viittoi veljen mukanaan peremmälle, käyskennellen kädet itsevarmasti taskuissa kohti baaritiskiä. Kaljuuntunut vanha mies hymyili aurinkoisesti tunnistaessaan hänet. "Buona sera, Peppino", hän tervehti baarimikkoa ja paikan omistajaa tuttavallisesti. "Gimme two smashes", Eugene tilasi cocktailit. Parissa minuutissa Peppino oli sekoittanut juomat laseihin viskistä, brandystä ja ginistä.
"Here you go, boys", hän sanoi sydämellisesti työntäessään ne veljesten eteen. Eugene liu'utti setelit maksuksi pöydän sileää pintaa pitkin ja laittoi mukaan ylimääräisen tipin, olihan Peppino aina ystävällinen ja vanhoja perhetuttuja. "Is this young man your brother, Gino?" Peppino kysyi katsellen uteliaasti Jayta, jota ei ollut koskaan aiemmin tavannut. Gene nosti kulmiaan yllättyneesti - hän ei edes ollut tiennyt, että ukko tietää hänellä olevan veli nykyään, mutta kaipa juorut kulkeutuivat baarimikon korviin.
"He sure is. Jay, say hello to ol' Peppino", Eugene esitteli heidät.

I L Y A

Ilya katsoi naisen siniharmaisiin, kirkkaisiin silmiin ystävällisesti. "I only wanted to thank you for the performance. I enjoyed it very much", hän sanahti ja nyökäytti päätään kiitollisesti. Sekä ääni että pehmeä hymy olivat aidot ja lämpimät, mikä kertoi, että hänen kehunsa olivat vilpittömiä. "I've rarely heard such beautiful voice, so graceful and so vibrant. It was, how do you say, выразительный? Expressive, yes? You truly conveyed the emotion of the song", hän kuvaili kuulemaansa kaunista laulua hillityllä innostuksella, eikä iin välittänyt, vaikka hieman takelteli englannin kielen kanssa.
"May I ask if you are a professional singer?", Ilya kysyi, ei udellen, vaan mahdollisimman kohteliaasti. Olisi suorastaan sääli, jos nainen käyttäisi upeaa ääntään pelkästään harrasteluun, vaikka toki hän ymmärtäisi, etteivät kaikki omanneet mielenkiintoa luoda musiikista uraa, vaikka olisivatkin siinä erittäin taitavia. Hän kuitenkin toivoi, että nainen esiintyisi edes harvakseltaan, koska haluaisi kuulla hänet vielä joskus uudelleen. Noin lyhyessä ajassa hän ei ollut saanut tarpeekseen äänen heleästä soinnista.

Nimi: Corpiet

29.08.2019 20:51
{Jeremiah}

"Patience elskling", vastasin miehen uteluihin naurahtaen kevyesti. Hellittelynimi vain lipsahti huulilta, mutta luotin siihen ettei Tom loukkaantuisi moisesta. Vilkaisin takani seisovan kellotornin kelloa ja sen jälkeen taivasta. Vielä pari tuntia.
Pari tuntia pyörittyämme torilla toinen toistamme kiskoen kioskilta toiselle päätin aijan olevan sopiva ja lähdin johdattamaan Tomia poispäin torilta ja kohti läheistä kukkulaa. Toivottavasti kaikki olisi jo paikoillaan. Astelin Tomin kanssa ylös hiekkaista polkua mukavassa hiljaisuudessa.
"Alright, you can open your eyes", sanoin johdatettuani Tomin kukkulan huipulle. Aurinko oli juuri laskemaisillaan ja taivas oli oranssinkirjava. Kukkulalta pois johtavan jyrkänteen läheisyyteen oli asetettu ruudullinen piknik-liina. Liinan päällä oli kori, jonka oli tarkoitus sisältää mansikoita, suklaata ja muuta pikkuhyvää. Parin minuutin kuluttua kun aurinko oli kokonaan laskenut täältä näkisi täydellisesti Kruunukaupungin ja kaikki sen valot.
"So, do you like it?"

{Jaime}
Pyöräytin silmiäni, mutta purin kieltäni jotten sanoisi mitään, minkä takia Gene voisi jättää mut matkasta. Ei ole ensimmäinen kerta kun olin salakapakassa, mutta olihan se aina mukavampaa seurassa. Sitäpaitsi aiemmin tarkoituksena oli tyhjentää humalaisten asiakkaiden taskut, ja kun kapakan omistajalle toimitti tietyn määrän saaliista sai yöpaikan tietyksi ajaksi. Tässä kyseisessä kapakassa en kuitenkaan ollut pyörinyt, joten tunnistuksen riski oli pieni.
"Aren't I always?" vastasin veljelleni sarkastisesti tämän vaatiessa parasta käytöstäni. Katsotaan nyt mitä tapahtuu. Seurasin Genen jalanjälkiä tämän kiiruhtaessa kohti jotain kukkakauppaa, jonka kulisseissa oletin kapakan toimivan. Vaikuttaa että jonkun juomahammasta kolottaa.
Kuuntelin uteliaasti Genen puhutellessa kaupan myyjää. Kurtistin kulmiani hiukan velipojan pyytäessä hääkimppua. Se kai oli tunnussana kapakkaan tai jotain vastaavaa, mutta entä jos joku oli täysin rehellisesti tulossa ostamaan häihinsä kukkapuskaa? Puistin päätäni kevyesti ennen vampyyrin seuraamista portaita alas.
Annoin katseeni vaeltaa ympäri hämärää tilaa. Pienissä pöydissä oli paljon ihmisiä, lähes kaikki hörppivät teekupeista jotain muuta kuin teetä. Yhdessä nurkassa oli kolmen miekkosen joukko tupakoimassa. Tämä oli selvästi fiinimpi paikka kuin ne, joissa olin itse käynyt, mutta se kai oli odotettavissa Genen maku huomioon ottaen.
"I can see why you like this place, Tails. I've piped at least seven macs wearin' iron and I'm willin' to bet that there's more", tokaisin väläyttäen velipojalle virneen ennen peremmälle astumista. Pieni vaaran maku vain lisäsi nautintoa. "So, what's on the menu?"

{Gabrielle}

Hymyilin hyväntuulisesti nähdessäni ilosen yleisön taputtamassa esityksen jälkeen. Olihan tästä tunteisiin vaikuttamisesta hyötyä juuri tälläisissä tilanteissa, sillä mikään ei ole niin palkitsevaa kuin tyytyväinen yleisö. Niiasin ihan periaatteen vuoksi ja käännyin poimimaan koriani maasta lähteäkseni jatkamaan matkaa. Heilautin vielä kättäni viulistille ennen hajaantumistamme.
En ehtinyt edes lähteä ennenkuin kuulin rauhallisen miesäänen edestäni. Nostin katseeni ja loihdin kasvoilleni ystävällisen hymyn huomatessani vaalean miehen.
"Of course, mister", vastasin siirtäen korini kunnolla käsivarrelleni ja puhaltaen hiukset pois silmiltäni. "What can I do for you?"

Nimi: Harley

29.08.2019 16:46
T O M Á S

"Sure thing, any time you want", vastasin samantien, kun Jerry sanoi haluavansa joskus tulla katsomaan tanssiryhmäni heilumista. Jerryä varten voisin vaikka järkätä spesiaalin yksityisesityksen. Jatkoimme hyväntuulisina pyörähtelyä, naamani koko ajan loistaen leveässä hymyssä. Muutaman minuutin kuluttua biisin loppusoinnut kajahtivat ja vauhdikas tanssimme sai päätöksensä, ja liityin yleisön joukkoon hurraamaan ja antamaan raikuvat aplodit bändille. Hengästyneenä mutta iloisena kuljin Jerryn rinnalla sivummas aukion keskeltä, silmäillen huvittuneesti pareja, jotka olivat innostuneet seuraamaan esimerkkiämme ja pistäneet jalalla koreaksi.
"Loving every second of it", sanoin Jerrylle kera vilpittömän hymyn. Nämä olivat yhdet parhaista treffeistä pitkään pitkään aikaan - ja mulla on sen verran kokemusta deittailusta, että erotan kyllä mahtavat treffit ok-tasoisista. En ollut kyllästynyt hetkeksikään ja vain janosin lisää. "Still waiting for the surprise, though", totesin vihjaavasti ja pukkasin Jerryä kyynärpäälläni hoputtavasti. Ratkeaisin uteliaisuudesta, jos joutuisin odottamaan tätä mysteeriyllätystä vielä kauhean pitkään.

E U G E N E

"Right", Eugene totesi kuivasti. Pikkuveljen ponnekas vakuuttelu selvästi ei tehnyt häneen suurta vaikutusta. No, jos veli kerta oli noin varma pärjäämisestään, kaipa hänet uskaltaa viedä tutustumaan yöelämään. "Guess we'll head to Peppino's, then. That shouldn't be too scary for ya", teinipoika sanahti seuratessaan keskittyneesti liikennettä. Vanhan kunnon Giuseppen, mafian tuttavan, pyörittämä salakapakka sopisi tällaiseen hiljaiseen perjantai-iltaan.
Muutama kortteli myöhemmin Eugene kurvasi kävelykadun reunaan ja parkkeerasi kaaransa. Hän viittoi Jayta nousemaan, kömpien itsekin ulos autosta. Edessä oleva liike vaikutti tuiki tavalliselle kukkakaupalle, mutta asiakaskunta tiesi, että kulissien takaa löytyi paljon muutakin kuin päällepäin uskoisi. "Be on your best behavior, little imp", vanhempi veljistä komensi tuimasti, kun kaksikko käveli peremmälle. Sisällä Eugene suunnisti määrätietoisesti kassaa hoitavan harmaantuneen miehen luokse, tervehtien häntä viileästi nyökkäyksellä. "We came to fetch the wedding bouquet."
"Hääkimppu" oli taikasana. Koodin kuultuaan mies nyökytteli ymmärtäväisesti, johdatti heidät suoraan takahuoneeseen ja avasi lukitun oven, jonka takana portaikko vei kellariin. Alhaalta kantautui etäisesti menevän jazzin säveliä. "Thanks", Eugene kiitti ohimennen ennen kuin laskeutui alas Jay vanavedessään.
Hämärästi valaistussa kellarissa pieni yhtye soitti matalalta lavalta musiikkia, ja asiakkaat nautiskelivat laittomia alkoholijuomiaan pyöreiden pöytien ja keskustelujen äärellä. Viina oli naamioitu sekoittamalla se teehen ja kaatamalla posliinikuppeihin, mutta tuskin edes typerin poliisi menisi lankaan, paikkahan oli ilmiselvästi baari eikä teehuone. "Welcome to Peppino's", Eugene hymähti ja väläytti lyhyen hymyn veljelleen.

I L Y A

Paksu kansiollinen nuotteja kainalossaan Ilya käveli loivasti alaspäin viettävää mukulakivikatua, askel kevyenä ja melodia tarttuneena mieleensä äskeisistä harjoituksista. Orkesteri oli seurannut ohjeita ja tahtipuikkoa tänäänkin erinomaisesti - konserttiin oli vielä reilut kolme viikkoa, mutta he olivat jo opetelleet kappaleet, joten nyt jäi ylimääräistä aikaa hioa kokonaisuus täydelliseksi. Hyväntuulisena kapellimestari suunnisti eteenpäin, mutta ei päättänyt lähteä suorinta tietä kotiin, vaan tehdä huvikseen pienen kierroksen kaupungissa. Ulkoilma teki hyvää, ja iltapäiväinen taivaskin oli kauniisti vaaleanpunainen ja oranssi.
Ilyan korviin kantautui musiikkia, joka veti häntä puoleensa vaistomaisesti. Päästyään lähemmäs hän pysähtyi muutaman metrin päähän katselemaan neljän hengen kokoonpanoa, joka soitti jousilla kadunkulmassa. Hän hymyili iloisesti yllättyneesti, kun joukkioon liittyi myös laulaja, punahiuksinen nainen. Ilya seurasi häntä katseellaan kiinnostuneesti ensimmäisten laulunsanojen tulvahtaessa ilmoille, mutta pian hän sulki silmänsä, jotta pystyi keskittymään vain ja ainoastaan naisen vangitsevaan lauluääneen. Kuinka lumoavaa. Jokainen nuotti osui juuri kohdilleen, jokainen kaari soljui vaivattomasti.
Ilya avasi silmänsä, kun kappale loppui ja pieni yleisö puhkesi hajanaisiin suosionosoituksiin. Hän liittyi mukaan taputtamalla hiljaisesti, yrittäen samalla pitää huolta, ettei kansio pääse putoamaan maahan. Väkijoukon hajaannuttua ja muusikkojen siirryttyä tauolle Ilya lähestyi rauhallisesta laulusolistia, haluten saada puheenvuoron tämän upeaäänisen vieraan kanssa. "Anteeksi, neiti", mies sanahti pehmeästi, suupielissään pieni hymynkare. "Saanko varastaa kotvasen ajastanne?"

Nimi: Corpiet

28.08.2019 18:29
{Gabrielle}

Astelin pitkin Kruunukaupungin ostoskatua hymisten itsekseni. Kannoin kädessäni vaaleapuista koria johon olin kerännyt tulevan viikon ruuat. Silmäilin vastaan tulevia henkilöitä uteliaasti, tervehtien tuttuja kasvoja ja vähän väliä pysähdellen vaihtelemaan kuulumisia. Tuli melkeen mieleen Givernyn kadut aamutuimaan, kaikki tunsivat kaikki ja kadulla leijaili tuoreen leivän tuoksu.
Kallistin päätäni jäädessäni seuraamaan pienen muusikkoryhmän esiintymistä vähän matkan päässä. Tunnistin ryhmän toisen viulistin samaksi mieheksi, joka oli järjestänyt minulle ensimmäisen keikkani Vechnosissa. Kohotin kulmiani tuon viittoessa minua lähemmäksi, mutta hämmennykseni haihtui kuullessani tutun alkusoiton. Puistin päätäni huvittuneesti ja astuin muusikoiden viereen alkaen laulaa: "Look how the light of the town, the lights of the town are shining now, tonight I'll be dancing around, I'm off on the road to Galway now~"

Nimi: Corpiet

28.08.2019 16:35
{Jeremiah}

Virrnistin leveästi tanssiessani Tomin kanssa ympäri aukiota. Normaalisti olisin nolostunut kaikesta huomiosta, mutta Tomin kanssa oli hyvä olla. Naurahdin silkasta ilosta ja pyöräytin Tomia ympäri ennen toisen käden laskemista takaisin lanteelle.
"Really? I would love to see you and your group dance sometime", vastasin liu'uttaen kummatkin käteni kiinni tanssipartnerini käsiin ja pyörähtäen ympäri.
"So, how are you enjoying our day by far?" kysäisin taivutettuani miehen tanssin lopuksi ja asteltuamme takaisin väkijoukon suojiin. Aukiolle oli ilmestynyt muutama tanssipari lisää ja reunoilla seisovat ihmiset taputtivat rytmiä. Jännä, että kun yksi uskaltautuu tekemään jotain, niin muut seuraavat perässä.

{Jaime}

Piilottelin tyytyväistä virnettäni tuntiessani Genen otteen olkapäässäni. Ilmeisesti sama vanha temppu toimii vuosi toisensa jälkeen. Osaksi toivoin että olisin ehtinyt kauemmas, jotta veli olisi joutunut ottamaan muutaman juoksuaskeleen, mutta ei makeaa mahan täydeltä.
"When have I ever caused any trouble?" vastasin velipojan varoituksiin virnistäen. No, mulla saattaa olla tapana joutua ongelmiin, mutta mä myös pääsen sieltä pois suht helposti itsekkin, kiitos vain. Seurasin kuitenkin kiltisti vnhemaa vampyyriä parkkipaikalle, ja sitä myöten autoon.
"Oh close your head, Tails. If you're worried 'bout coppers, remember thet I have no problem of getting away behind the eight ball, so worry 'bout yourself", vastasin pyöräyttäen silmiäni. Tietäisitkin vaan kuinka monesti mä oon karannu poliiseilta jo ennenkuin sä edes tiesit musta. Mä tunnen nää kadut kuten omat taskuni ja pääsen kyllä lipettiin jos tarve vaatii. Käänsin katseeni ohi kulkeviin ihmisiin, joista osalla näytti olevan ase taskussa. Mikäs siinä, nää kadut ei oo mitään maailman turvallisimpia.

©2019 VECHNOST ★ - suntuubi.com