Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

<  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sonya

16.11.2019 21:11
T I N O

Voi hyvä luoja, Gene oli oikeasti hermoromahuksen partaalla. Katselin mafioson vesan tepastelua kyllästyneenä. Varmasti ärsyttää tällainen pakkoavioliitto, mutta ei se nyt näin iso numero ole. Päätin silti ottaa hieman lempeämmän lähestysmistavan, ei tästä muuten tulisi mitään.

Nousin ylös ja astelin hakemaan kaksi lasia ja suuren pullollisen viskiä. Kaadoin täydet lasit ja ojensin toisen Genelle. "Try to calm down, please. We'll find a solution", totesin ja soin hänelle jopa pienen hymyn. Istahdin sitten takaisin alas, huikaten juomastani mietteliäänä.

"First of all, you'll never have to look after her daughter. I believe she doesn't want her daughter to be involved to the mafia, which is very wise of course. And she wouldn't let anyone take care of her daughter, not even your father and definitely not you", selitin rauhallisesti. Gene isäpuolena, siinäpä vasta mielikuva. Ei onneksi tule tapahtumaan.

"Second, you don't really know her yet. Yeah, you probably won't fall in love. I don't even want to happen, it would be weird in a creepy way", jatkoin. Gene umpirakastuneena, siinä toinen maailmankaikkeutta järkyttävä mielikuva. Ei ikinä. "But love is not necessary in a marriage. Think of her as a business partner. The marriage is only a profitable deal, and behind the scene you can keep living your normal lives", lisäsin vielä, järkkeillen niin hyvin, että yllätin jo itsenikin.

Nimi: Harley

16.11.2019 21:11
K A R O L A

"Yes, exactly", sanoin muka iloisena siitä, että viesti meni vihdoin perille. Poju kuitenkaan ei kuulemma valitettavasti pysty ryhdistäytymään toisin kuin kaltaiseni sydämetön narttu, jollainen kieltämättä olen, kiitos kehuista. Jonkun pitäisi opettaa tälle herkälle pikku itkupillille vähän luonteenlujuutta. "You just have to bite the bullet, don't you understand? Sometimes it's the only thing you can do, sad but true. I'm sorry, that's just simply how it is", totesin jämäkästi ja nostin jo kädet ylös antautumisen merkiksi. Jos totuus ei kerta kaikkiaan suostunut uppoamaan pojun kaaliin, en minä sitä voi sinne väkisin tunkea.

"You should know that what you're doing right now is incredibly selfish", lisäsin vielä piikikkäästi, osoitten pojua syyllistävästi. En kyllä teeskentele olevani itsekään mikään epäitsekäs pyhimys, mutta jotain rajaa. Ei koko muuta luomakuntaa voi panna kärsimään omien ongelmiensa takia, kun kerta hengen voimat on sysätty vastuulle. "I don't know what kind of spoiled brat you are, but you should really learn to think about how your actions affect others. Not everything's about you and your damn miserable life."

Nimi: Harley

16.11.2019 21:00
G E N E

"Betcha you wouldn't be so optimistic if you were me! God knows what he's willing to do to get his revenge", rähisin yhteen purtujen hampaideni välistä sekopäisesti. Minusta tuntui kuin otsaani olisi piirretty maalitaulu, Iscariot oli metsästäjä ja minä riistaa. Kun hän saisi ennemmin tai myöhemmin hääsuunnitelmat tietoonsa, hän varmasti aikoisi haudata minut omin pikku kätösin, vaikka se jäisi hänen viimeiseksi teokseen. Mikä kauhukuva. Yöunet menettää vähemmälläkin.

Aloin kävellä villisti ympyrää, kun en kestänyt enää seisoa aloillani. Haroin hiuksiani levottomasti, enkä oikeastaan edes piitannut, vaikka kampaus meni piloille. "I don't wanna marry her", tuskailin. En kunnolla edes tiedostanut, miten epätoivoiselta, itkuiselta ja suoraan sanoen hermorauniolta aloin kuulostamaan. "I won't ever love her, so what's even the point? Ha, if Father believes otherwise, well, he's ridiculous! And do they seriously think I want to look after her daughter?"

Nimi: Sonya

16.11.2019 20:58
N O E L

Siinäkö se? Minä avaan sydämeni ja ojennen sen revittynä tarjottimella, ja muori viskaa sen vain roskiin? En tiedä hänestä, mutta minä ainakaan en kuulu siihen kastiin, joka kykenee keskittymäään mihinkään oleelliseen ilman sydäntään.

"Then when is? I'm going to be a damn spirit for the rest of my life, you suggest I move my personal shit aside for the next centuries? That might work for heartless bitches like you, but I happen to be a delicate, easily depressed type, and I can't change that", vastasin äänessäni tulta ja tappuraa. Taisin ensimmäistä kertaa eläessäni myöntää ääneen olevani herkkä, mutta tämän raivon vallassa en edes tajunnut sitä.

Nimi: Harley

16.11.2019 20:46
K A R O L A

No johan poju innostui laulamaan. Kysymys osui selvästi arkaan paikkaan. Kuuntelin koko ryöpytyksen naama peruslukemilla. Ei raasulla selvästi olleet helpot ajat meneillään, mutta kenelläpä olisi. Emme me muutkaan tässä lyöneet hanskoja tiskiin ja marinoineet itseämme itseäälissä. Jos olisin heittäytynyt epätoivon alhoon joka kerta, kun elämä potkii päähän, olisin tähän mennessä kivipohjaa syvemmällä. "I'm touched", sanoin epäempaattisesti. En minä yrittänyt olla erityisen ilkeä, kunhan satun olemaan kylmäsydäminen narttu. Eikä nyt ollut aikaa millekään inspiroivalle kannustuspuheelle, kun pitäisi saada sellainen pieni asia kuin luonnonjärjestys kuntoon.

"So that's it? You're going to let the whole world suffer because you can't shapeshift anymore and your boyfriend left you?" totesin monotonisesti. On se nuoruus vaikeaa, kun kaikki takaiskut tuntuvat maailmanlopulle. Ongelmahan tässä oli, että jos herra nyyhkytarina tässä ei kasaisi itseään, se aito oikea maailmanloppu voisi aivan hyvin kolkutella ovella piakkoin. "That's sad and all, but you can deal with your personal shit later. Now's not the best time."

Nimi: Sonya

16.11.2019 20:39
T I N O

Huokaisin syvään pikkumafioson aloittaessa hillittömän itkupotkukiukuttelun. Katsoin lapsellista showta naama näkkärillä, nojautuen rennosti tuolin selkänojaan. Genen nostaessa puheeksi pelkonsa henkensä puolesta ymmärsin hänen kitinäänsä vielä vähemmän. Iscariotko astelisi tänne murhaamaan sinut? No ei varmana astelisi, ainakaan niin kauan kuin minä hengitän.

"Iscariot has been declared an enemy to the mafia, and the order is to kill him at sight. He won't get anywhere near you", totesin tyynesti. Olin ajatellut Genen surevan enemmän menetettyjen poikamiesvuosiensa perään, mutta että henkensä puolesta... Typerää edes kuvitella, että Iscariot olisi enää elossa ensi keväänä.

Nimi: Sonya

16.11.2019 20:32
N O E L

No totta helvetissä olen toivoton, rouva Sherlock! Elämäni tarkoitus on poissa, enkä saa sitä ikinä takaisin. Tästä kuopasta ei nousta. Ryyppään ja rällään kuolemattoman elämäni loppuun asti, kunnes jonain kauniina päivänä joku ehkä kiskaisee minut vahingossa liian kovakouraisesti alas yökerhon pöydältä, lyön pääni ja tuo uusi onneton raasu saa nämä "hienot" kyvyt kantaakseen. Sitä riemulla tässä odottelen, joten saisinko jooko odottaa rauhassa?

Upposin taas jonnekin surkeiden ajatusteni syövereihin, ja havaihduin vasta, kun sormet napsahtivat nenäni edessä. Katseeni siirtyi laiskasti muorin tuimien kasvojen suuntaan. "Is something wrong? Oh, of course not! I fell down from a cliff and almost died, then my life got magically saved 'cause a damn spirit decided to commit a suicide through my hands, I lost my ability to turn into a gyrfalcon and fly, then the love of my life and the only thing that matters to me left me, when I needed him the most", luettelin vääntäen kasvoilleni tarkoituksella ilottoman hymyn.

Käänsin pääni takaisin meren suuntaan ja iloton kylmyys suli takaisin tylyille kasvoilleni. "So yeah, there's nothing wrong. I was just born to be depressed piece of shit", tokaisin myrkyllisesti. Mitä saatanaa olit olettanut? Että mökötin vain sen takia, että joku oli kuollut ja siirtänyt helvetilliset kykynsä minulle?


Nimi: Harley

16.11.2019 20:26
G E N E

Oli ollut varmaan liian toiveikasta odottaa Tinolta minkäänlaista myötätuntoa tai ymmärrystä, mutta silti ärsyynnyin hänen reaktiostaan. Kehtaatkin nauraa kurjuudelleni. Tämä ei ole mikään vitsi, typerys. Mulkoilin häntä synkemmin kuin koskaan, viha nykien suupieliäni. Hänen taputtaessa hartiaani vetäydyin uhmakkaasti poispäin, kieltäytyen säälistä. Älä siinä yritä esittää empaattista ja huijata minua ajattelemaan positiivisesti, kun kerta et käsitä, miten kamala asia tämä on.

"Jackpot? Really?" ääneni säröili kiukusta. Tinoko aivan oikeasti luulee tämän olevan onnenpotku? Että minun pitäisi olla kiitollinen ja imarreltu? Ponkaisin seisomaan ja oli vähällä, etten heittänyt suolasirotinsa ja kukkamaljakkoa pöydästä suoraan ikkunaan silkasta raivosta. "Her ex-husband is a raging maniac who already wants me dead! Oh, lucky me! This marriage will get me killed!" pauhasin enkä edes yrittänyt hillitä itseäni.

Nimi: Harley

16.11.2019 20:16
K A R O L A

Voi hyvänen aika. Pitää kohta ottaa järeämmät aseet käyttöön, jos järkipuhe ei tepsi. "You're hopeless", totesin synkästi ja huokaisin syvään. En ollut olettanut, että karkuri lähtisi ilomielin mukaani, kun löytäisin hänet, mutta tämä oli odotuksiani paljon vaivalloisempi tapaus. "So what can I do to change your mind, hm? Bribe you or something?" tuhahdin kylmäkiskoisesti. Ihan totta, tätä menoa ainoa keino olisi kolkata pojulta taju kankaalle ja kidnapata hänet.

Kävelin suoraan pojun eteen, koska oli rasittavaa, ettei hän viitsinyt edes katsoa minuun puhuessaan. Hän ei kyllä vaikuttanut olevan aivan täydessä terässä. Liekö traumatisoitunut Mizun murhaamisesta - tai siis tapaturman aiheuttamisesta. Terapeutiksi ryhtyminen ei suoraan sanottuna houkutellut, mutta ehkä hän olisi myöntyväisempi, jos saisi ensin purettua mieltään. "Hey, boy", hain hänen huomionsa ja naksautin sormiani. "You don't seem that good. Is something wrong? Besides the obvious?"

Nimi: Sonya

16.11.2019 20:06
N O E L

Kiristelin hampaitani yhteen muorin jatkaessa saarnaansa. Jos olisin ollut hyvällä tuulella, jos minulla olisi ollut rakkaimpani tukenani... Silloin olisin varmasti kyennyt kuuntelemaan häntä, olisin jopa ymmärtänyt sanoissa piilevän viisauden. Tottahan akka meinaan höpisi, sitä en kiistä. Mutta miten helvetissä moinen temppu muka pitäisi toteuttaa? Jos elämän romahtamisen jälkeen olisi noin helppoa ponnistaa uuteen nousuun, ei käsitettä masennus olisi edes olemassa.

"I can't and I won't", murahdin edes vilkaisematta naisen suuntaan. Tuijotin intensiivisesti kauas pimeälle merelle. Olin niin vihainen, että teki melkein mieli itkeä, mutta kyyneleet olivat loppuneet kesken jo hyvän aikaa sitten.

T I N O

Odotin uteliaana ja jopa hieman jännittyneenä, millainen pommi Genellä oli pudotettavana. Hänen aloittaessaan sillä, että hänen vanhempansa haluavat hänen menevän naimisiin, kohotin toista kulmaani kysyvänä. Kertoisitko jotain, mitä en jo tiedä? Ainahan vanhempasi ovat halunneet sinut naimisiin, sen nyt tietää tyhmäkin. Tämän kertaisen morsion nimen paljastuessa kasvoilleni vääntyi vuosituhannen kovin tonnin setelin ilme. Siis tulit tänne itkemään sitä, että joudut ehkä naimaan yhden maailman kauneimmista ja älykkäimmistä naisista? Anna mun kaikki kestää, on tässäkin nyt murheet.

"I seriously thought you came here to tell me someone has died, or something else severe", totesin ja pieni naurahdus karkasi huuliltani. "Sorry, that's just... Damn, lucky you. But unlucky her", jatkoin, ja vaikka kuinka yritin pysyä vakavana pikkumafioson murehtiessa, nauru sai minut lopulta hetkeksi taipumaan kasaan ja täytti huoneen.

Saatuani itseni taas vakavoitumaan, astelin Genen vierelle istumaan ja taputin häntä lohdullisesti hartioihin. "Out of all the women your parents have suggested through these years, I'd say Haruka Newall is more than a jackpot", totesin ihmeen lempeään sävyyn. "How much do you really think your life would change? You'd me wearing another ring and Haru would stand next to you at parties, and that's pretty much it", jatkoin mietteliäänä. En voi väittää tuntevani Harua vielä hyvin, mutta oli vaikeaa kuvitella, että häntä kiinnostaisi pätkän vertaa, miten Gene viettää elämäänsä edustustilaisuuksien ulkopuolella.

Nimi: Harley

16.11.2019 00:12
K A R O L A

Poju myönsi olevansa perillä asioista, joten periaatteessa tunnusti, ettei ole tietämätön, pelkästään paskamainen. Tavallaan ymmärsin välinpitämätöntä asennetta. Olisi kumma, jos kiljuisi riemusta, kun joutuu seuraavat ties kuinka monta tuhatta vuotta toimimaan luonnon tasapainon vartijana. En minäkään tätä pestiä ollut halunnut, ei se ole mikään lottovoitto. Ikäviä asioita kuitenkin väistämättä sattuu, ja jos niiden seurauksia ei voi perua, täytyy hyväksyä muutos. Teki mieli vähän ravistella pojua ja takoa hänen päähänsä järkeä. "I've noticed", totesin viileästi hänen sanoessaan, ettei häntä kiinnosta. Voi kun ei minuakaan kiinnostaisi, mieluummin loikoilisin risteilyaluksella drinkki kourassa. Joillakuilla meistä vain sattuu olemaan vastuuntuntoa.

Vaivuin hetkeksi ajatuksiini ja pysyin hiljaa, vaikka tiesin, ettei tämä vääntö ollut ohitse, ennen kuin saisin pojun raahattua henkimaailmaan tuomiolle. Tuijottelin merelle ärsyyntyneenä, kunnes poju yllätti minut jatkamalla itse keskustelua. Vai oli Mizun kuolema tapaturma. Pitäisikö tuohon uskoa. Saattoihan poju puhua totta - rasittava hän oli todistanut olevansa, mutta ei valehtelija. "Either way she's dead and you have to carry on her work", sanoin tiukasti. Ehkä olin tarpeettoman kova. Minulla ei vain juuri nyt riittänyt paljoa sympatiaa henkilölle, joka oli aiheuttanut ystäväni kuoleman ja saanut aikaan tämän uuvuttavan sekasorron.

"How about you grow up and stop being a whiny little bitch?" ehdotin pojulle uutta innostavaa lähestymistapaa elämään. Jos hän ei alkaisi lämpenemään yhteistyölle, pitäisi kai lyödä hanskat tiskiin ja lähteä kotiin odottamaan maailmanloppua. Ei minulla riittäisi kärsivällisyyttä jankata loputtomiin hänen kanssaan. "Trust me, I wouldn't want to be a spirit, but I can't help it. Neither can you. You just have to accept the situation as it is and move on."

G E N E

Tinoa ei ollut vaikea löytää, hän oli minua vastassa kuin tilauksesta. Hänen edessään seisoessani tajusin, etten ollut miettinyt etukäteen, mitä aikoisin sanoa. Miten tällaisen uutisen edes voi purkaa hienovaraisesti? En pystynyt katsomaan häntä suoraan - se tuntui oudolla tavalla väärälle, joten tuijotin intensiivisesti lähimmän ikkunan verhoja. Hetken aikaa minua kadutti suunnattomasti, että olin tullut, mutta en voisi vain kääntyä ja lähteä muina miehinä. Pakko kakistaa ulos. "My parents want me to get married", totesin sieluttomasti.

Sen kuuleminen ääneen oli yhtä aikaa naurettavaa että karmivaa. Se ei tuntunut todelliselta, mutta silti ajoi minut lähes paniikkiin - kuin jokin epärationaalinen fobia, joka järjettömyydestään huolimatta lietsoo pelon valtaan. Nielaisin raskaasti. Räsynukkemaisen velttona istuin viereiselle tuolille, riiputtaen käsiäni ja päätäni luovuttaneesti. "To Haruka Newall", lisäsin tukehtuneella äänellä.

Nimi: Sonya

15.11.2019 23:39
N O E L

En vaivautunut keskittymään muorin solvauksiin, keskityin vain omaan kurjuuteeni ja toivoin, että hän lähtisi menemään, kun tarpeeksi kauan jäisi huomiotta. Akka päätti kuitenkin napata rakkaan kiveni lupia kysymättä ja nakkasi se kauas pois. Hetkeä myöhemmin korviini kantautua molskahdus, kun kivi laskeutui jossain kaukana lahdella meriveteen ja hävisi ikiajoiksi. Vähän samaan tapaan kuin elämänikin oli tehnyt - kuollut ja kuopattu, poissa, palauttamattomissa.

Pääni nytkähti muorin suuntaan ja katsoin häntä kulmat vihaisesti kurtussa, mutten edelleenkään vaivautunut suoristautumaan omille jaloilleni, makasin vain penkillä kuin mikäkin märkä lapanen. "I know all that, I'm not an idiot", totesin naisen lopetettua saarnansa, kuulostaen hetken jopa myötämieliseltä.

"But I really don't care", murahdin sitten, kääntäen katseeni taivaalle ja lopultakin vääntäytyen istumaan, kääntyen tuijottamaan kauas merelle. Nojasin kyynärpäät polviini ja laskin leukani kämmeniini, istuen kyyryssä kuin pieni, mököttävä poika.

Hetkellisen hiljaisuuden jälkeen lisäsin hiljaa: "I didn't murder Mizu. It was an accident." En edes vilkaissut muorin suuntaan, mutta halusin tehdä asian selväksi. Olin toki solvannut itseäni murhaajaksi aamusta iltaan, ja solvaisin jatkossakin, mutten voinut sietää sitä, että muut väittivät minua murhaajaksi. Heillä ei ole oikeutta siihen. Vain minä saan kiduttaa itseäni.

T I N O

Takana oli tavallista rauhallisempi yö, kuten maanantaisin yleensä on pitkän viikonlopun jälkeen, joten suljimme suosiolla ravintolan tuntia aikaisemmin, kun asiakkaita ei näkynyt. Kiilottelin hämärässä valaistuksessa viimeisiä kristallilaseja, kun ovi avautui. Kuvittelin kovasti lukinneeni sen ja kurtistin kulmiani, mutta tulijan nähdessäni lepyin. Unohdin välillä antaneeni pikkumafiosolle avaimen.

Ennen kuin edes tervehdyksiä vaihdettiin, aistin jonkin olevan pielessä. Käsieni liike pysähtyi ja laskin tavarat käsistäni, katsoen Geneä kysyvänä. "Is something wrong?" kysyin hiljaa, kallistaen päätäni uteliaana.

Nimi: Harley

15.11.2019 23:19
K A R O L A

Jaaha, että tällainen oikein hurmaava kiukuttelija. Kun on asunut muutaman vuosikymmenen yliluonnollisten murhaajien kanssa, sitä ei enää ole moksiskaan monista keskimääräistä henkilöä järkyttävistä asioista, mutta herran ylimielinen asenne alkoi nyppimään pahasti. Aloin melkein heti toivomaan, että vedenhenki pistetään nopeasti vaihtoon uudelleen, jotta ei tarvitsisi katsella tätä pojua kauaa. Ei pahalla - tai no, itse asiassa sittenkin pahalla. Tuollaiset pikku mulkerot sietäisivät painua takaisin päiväkotiin opettelemaan käytöstapoja.

"Oh, I really do hope it wouldn't be, but it is", hymisin passiivis-aggressiivisimmalla äänensävylläni ja hymyilin vihaisesti. Pojun kivenheittely alkoi hermostuttamaan, joten kiven seuraavan kerran lentäessä ilmaan nappasin sen ja heitin murikan samantien hevonkuuseen. Ehkä arvon herra nyt suvaitsee keskittyä kuuntelemaan. "You probably won't give a damn, but I'm going to say this anyway. Becoming a spirit is a shitty thing. Like periods, taxes or murdering a decent, innocent person, for example. But now you are one, love it or hate it, and you must do your job. What do you think would happen if all spirits decided to say 'fuck it' and quit? Natural order would be destroyed. That's not good", luennoin kuin tarhaikäiselle kakaralle. Parempi vääntää rautalangasta, että viesti menisi perille.

Nimi: Harley

15.11.2019 22:59
G E N E

Seuraavana iltana tapahtuneen jälkeen isä pyysi minut keskustelemaan hänen ja äidin kanssa olohuoneeseen. Heillä oli kuulemma jännittäviä uutisia. Asetelma oli pelottavan virallinen, joten arvasin heti kyseessä olevan jotain vakavaa. Kunpa olisin tajunnut hyvissä ajoin, kuinka vakavaa. Puolentoista tunnin kinaamisen ja vääntämisen kuluttua poistuin ovet paukkuen. He olivat todenneet vankkumattomasti, että lähitulevaisuudessa menisin naimisiin Haruka Newallin kanssa, kumpikin yhtä innoissaan häähullutuksista. Se ei ollut ehdotus, vaan valmiiksi kyhätty suunnitelma, ja minut pakotettaisiin esittämään roolini. En voi sanoa ei vanhemmilleni.

En tiennyt, minne mennä. Kävelin ympyrää lähellä sekoamispistettä. Olin onnistunut välttämään avioliiton kahleet vuosikausia, mutta pakoiluni vaikutti viimein päättyneen. Mitään ei ollut tehtävissä, jos en halunnut tuottaa valtavaa pettymystä isälle ja äidille ja riskeerata kaikki perhesiteet. Kieltäytyminen ei ollut vaihtoehto, mutta kohtalooni alistuminen ja häihin suostuminen tarkoittaisi elämäni tuhoutumista. Minäkö muka alkaisin leikkimään puolisoa jollekulle melkein ventovieraalle naiselle? Ja isäpuolta hänen lapselleen?

Lopulta en kestänyt jäädä jumiin huoneeseeni ajatusteni ja paisuvan ahdistukseni kanssa, vaan rynnistin ulos ihoa pistelevään pakkasilmaan. Haahuilin öisillä kaduilla päämäärättömästi, kunnes jalkani johdattivat minut melkein huomaamattani Costa Classiquen eteen. Ei maailmassa kai ollut ketään muutakaan, jolle vuodattaa murheitani. Tunsin oloni kieltämättä epätoivoiseksi, mutta kävelin sisään etsimään Tinoa. Ainakin ravintola oli suljettu, joten paikalla ei pitäisi olla ylimääräisiä korvia.

Nimi: Sonya

15.11.2019 22:56
N O E L

Melkein arvasin vastauksen jo ennen kuin muori esittäytyi myrskynhenkenä. Jippikavitunjee, tästä tulee varmasti oikein mukavaa. Kehtaa vielä kitistä, että minä olen oikea maanvaiva. Niin ehkä olenkin, joten miksi vaivuduit tänne asti minua etsimään? Antaisitte olla rauhassa, niin ei tarvitsisi kärsiä. En viitsinyt edes vastata mitään, vaan käänsin katseeni ärsyyntyneenä takaisin taivaalle ja jatkoin kiveni yksitoikkoista heittelemistä ylös alas, uudestaan ja uudestaan, lakipisteestä toiseen ilman mitään tarkoitusta.

Karola, sehän se nimi oli? Niin, Karola jatkoi vielä - alkoi tivaamaan, miksi olin poistunut ihastuttavasta henkimaailmasta ja jättänyt palaamatta. Voi luoja, annan mun kaikki kestää. Hittoako se hänelle kuuluu minne minä olin lähtenyt? Mitä olisi pitänyt tehdä? Marssia johonkin kokouspöytään iloisena esittäytymään?

Hei kaikille, minun nimeni on Noel. Olen 27-vuotias ja kotoisin Englannista. Minusta piti tulla herttua ja ammattitaitoluistelija, mutta murhasin äitinne ja päädyin tänne. Odotan riemulla yhteistyötä kanssanne, ihana tavata.

"It ain't any of your fuckin' business where I went", murahdin, pysäyttämättä hetkeksikään kiveni heittelyä. Ryvetään ja kiukutellaan nyt sitten ihan tosissaan, kun on kerrankin mahdollisuus. Muori siihen niin innokkaasti saapui uhriksi viikkojen paskan jälkeen, niin ota nyt sitten kaikki oikein riemulla vastaan.

Nimi: Harley

15.11.2019 22:43
K A R O L A

Että osaakin olla vastenmielinen ja raivostuttava henkilö heti kättelystä saakka. "Karola. The spirit of storms, unfortunately. Not very nice to meet you", hoidin esittelyt pois alta rivakasti enkä vaivautunut mihinkään jonninjoutaviin ystävällisyyksiin. "And you are a pain in the ass", totesin viileästi. On siinä meillä neropatti, ensin murhaa jonkun, herää tuntemattomassa paikassa ja lähtee lätkimään muina miehinä. Ei herran päätä ainakaan järki pakota.

"Care to tell me why you left the Spirit Realm and didn't even bother to check in?" tivasin. Olin niin käärmeissäni, että melkein sihisin. Pojankloppi oli joko täysin pihalla siitä, että hän on nykyään yhden universumin suurimman voiman haltija, tai sitten ei yksinkertaisesti välitä yhtään mistään. Pahimmassa tapauksessa molempia. "You do realize you're the new spirit of water, right?"

Nimi: Harley

15.11.2019 22:27
G E N E

Hetken ajan tuntui, kuin koko maailma ympärillä olisi epätodellinen, kuin olisin loukussa oudossa unessa. Voin lievästi pahoin, enkä saanut käsieni tärinää lakkaamaan, vaikka yritin vaikuttaa normaalille ja tyynelle. Tinon sanat saivat minut takaisin maan pinnalle. Katsoin häntä lasittunein silmin, ja kesti kohtuuttoman pitkään, että sain kunnolla sisäistettyä hänen sanansa. Hän kehui minua, eikä pilkallaan, vaikka varmasti tiesi, että oli hilkulla, etten ollut äsken vahingossa murhannut häntä. En saanut kiitettyä, vain nyökkäsin jäykästi.

Neiti Newallin purkaus sai minut melkein säpsähtämään. Katsoin naista hieman järkyttyneesti, mutta melkein teki mieli antaa ase hänelle ja sanoa onnea matkaan. Pääsisipä eroon hänestäkin, hänen takiansahan tämä koko soppa oli syntynyt. "Be my guest", hymähdin sävyllä, josta ei aivan ottanut selkoa, olinko vakavissani vai vitsailinko vain. Itsekään en tarkalleen ottaen tiennyt.

Isä harppoi luoksemme kasvoillaan hämmentynyt ilme, jossa oli sekaisin hätäännys ja helpottuneisuus. "Is everyone alright?" hän varmisteli huolestuneesti, käyden katseellaan läpi meistä jokaisen. "I am so sorry. This shouldn't have happened. I promise to recruit more guards immediately", isä pahoitteli, sanat olivat selvästi suunnattu neiti Newallille. Tuntui kummalliselle, ettei hän kiinnittänyt minuun melkein mitään huomiota, vaikka oli nähnyt äskeisen, mutta lopulta isä kääntyi puoleeni. Hän katsoi minua erikoisesti. Ehkä jopa ylpeästi. En ollut tottunut siihen. "Well done, son", isä kuulosti liikuttuneelle. Hän taputti minua hartialle, ja tunsin oloni omituisen hyväksi.

Nimi: Sonya

15.11.2019 22:19
N O E L

Uskokaa tai älkää, keskellä hyytävää yötä rauhaani saavuttiin rikkomaan. Kaikista maailman paikoista joku toinenkin poloinen päätti eksyä juuri tänne. Makasin liikkumattona ja rukoilin, ettei henkilö huomaisi muodotonta olemustani. Tai jos huomaisin, niin antaisi edes olla.

Mitä vielä. Henkilö puhui minulle kuin olisin päiväkodista karannut rettelijöitsijä. Heittelemäni kivi sulkeutui nyrkkiini ja käteni jäi ilmaan pystyyn. Pääni notkahti sivulle ja silmäni kääntyivät laiskasti naisen puoleen, mutten tehnyt elettäkään noustakseni edes istumaan. Mitä joku saatanan muori tulee tänne huutamaan?

"And you are?" kysyin lopen kyllästyneenä, tehden todellakin selväksi, ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lähtisi vain menemään ja antaisi minun olla.

Nimi: Sonya

15.11.2019 22:13
T I N O

Laukauksen ääni jäi soimaan korviini, kun jähmetyin pitkäksi toviksi paikoilleni. Vasta Iscariotin hävittyä näkökentästäni ja mafian miesten rynniessä ohitseni hänen peräänsä tajusin, että se oli tosiaan Gene, joka oli ampunut. Käännyin konemaisesti ympäri ja katsoin toveriani silmissä se kauhua että täysin uutta arvostusta. Luoja, siinä oli hengenlähtö lähellä. Ei Iscariotin käsissä, vaan tuon tomppelin luotiin. Mutta enpä olisi ikinä arvannut, että hän uskaltaisi tarttua aseeseen puolustaakseen ketään muuta kuin itseään. Olin otettu.

Astelin Genen ja Harun luo, katsoen pitkään pikkumafiosoa silmiin. "Well shot", sanoin lopulta, eikä äänessä ollut lainkaan ivaa. Se oli oikeasti hyvin ammuttu. Sitten käännyin paikoillaan tärisevän Harun puoleen. "Are you oka..." kysymykseni ei ehtinyt loppuun, kun nainen iski nyrkkinsä läheiseen pöytään niin, että lasit helisivät.

"If he ever comes back I'll shoot him myself", nainen murisi raivoissaan ja peräännyin suosiolla, levittäen käteni antautumisen merkiksi. "The glory is all yours", totesin virnistäen. Kovasti olisin itsekin halunnut ampua moisen lieron, mutta naisten kanssa ei kannata alkaa kinaamaan. Lopulta käännyin paikalle juuri kiiruhtavan Salvatoren puoleen, odottaen josko hänelläkin oli sananen sanottavanaan.

Nimi: Harley

15.11.2019 22:11
K A R O L A

On se mukavaa, kun pitää yksin hillitä kosmista täystuhoa. Henkimaailmassa oli riehunut Mizun kuolemasta saakka helvetillinen hullunmylly, eikä edes Charliesta ollut apua sen suitsimisessa, koska hän epäluonteenomaisesti erakoitui huoneeseensa itkemään. En ollut edes uskonut, että hän fyysisesti pystyy siihen, poikapolohan on niin kuollut sisältä. Ehkä siinä mielessä itku oli terve merkki, mutta suremisesta seuranneet kaatosateet vain pahensivat kaoottista tilannetta. Kaiken kukkuraksi herra uusi vedenhenki päätti ystävällisesti kadota omille teilleen heti horroksesta herättyään. Yritin yhtä aikaa pitää henkimaailmaa pystyssä, jakaa ohjeita muille hengille ja etsiä karkuria, mikä ei muuten ollut helppo tehtävä, kun johtolankoja on pyöreät nolla eikä nimestäkään ollut tietoa. Niin stressaantunut en muista olleeni sitten vuoden 1943.

Turhauttavat etsintäni veivät minut eräänä iltana saaren eteläpuolelle. Aurinkolahdessa kierreltyäni suunnistin Helmilahdelle, miettien, houkuttelisiko merenranta uutta vedenhenkeä testaamaan voimiaan siellä. Kukaan vastaantulijoista ei valitettavasti ollut etsimäni henkilö, se nuorehko tummahiuksinen miekkonen. Kun saisin hänet käsiini, hänen olisi syytä olla peloissaan. Tekisi mieli höykkyyttää mokoka ketale. Olin vähällä jo luovuttaa ja palata henkimaailmaan, mutta päätin jatkaa vielä näköalatasanteelle saakka, koska sinne oli vain pari minuuttia matkaa. Sinne päästyäni kävelin kaiteen ääreen, katsellen hetken aikaa tuuliselle ulapalle. Justiinsa, turha reissu tämäkin.

Kääntyessäni huomasin, etten ollutkaan yksin, vähän matkan päässä tuolilla makoili joku. Menin lähemmäs, ja kun tajusin sen olevan joko uusi vedenhenkemme tai hänen identtinen kaksosensa, leukani melkein loksahti auki. Mitä hän tekee keskellä yötä löhöämässä rannalla? Marssin häntä kohti myrskyn merkkinä. "At last", huokaisin kärttyisesti. "Here you are, you damn imbecile."

Nimi: Harley

15.11.2019 21:46
G E N E

Voi kiitos, Tino, ihanaa että yrität tapattaa meidät kaikki. Yritin vihaisella tuijotuksella ja tuskaisella ilmeilyllä saada Tinon lopettamaan provosoinnin, vaikka eihän siitä mitään hyötyä ollut, kun kerta olin Tinon näkökentän ulkopuolella. Minua alkoi oikeasti huolestuttamaan, mihin katastrofiin tämä vielä päättyisi, vatsanpohjassani kiemurteli inhottavasti. Vaistomaisesti laskin käteni aseelle, vaikken todellakaan toivonut, että joutuisin käyttämään sitä. Missä ne apuvoimat vitkastelevat?

"Shut your mouth", Iscariot äyskähti selvästi entistä raivoisampana. Hän syöksähti kohti Tinoa vaarallisen näköisesti, joka sai puolustusvaistoni hereille. Ennen kuin kunnolla tajusin, mitä teen, olin kiskaissut aseen esiin, tähdännyt sen Iscariotiin ja vetänyt liipaisimesta täristen. Kavahdin itsekin pamausta, joka tuntui suorastaan kaikuvan seinistä, ja tuijotin silmät pyöreinä miestä, joka villipetomaisesti muristen kumartui alas ja takertui olkapäähänsä. Iscariotin puvunhiha tummui verestä.

Lamaannuin paikoilleni. Olisin voinut osua vahingossa Tinoon. On onnen kauppaa, että osuin maaliin. Mitä hittoa minä oikein ajattelin? Miksi rupesin pyssysankariksi, kun olisin voinut vain antaa aseeni Tinolle, joka sentään osaa käsitellä sitä kunnolla? Sydämeni hakkasi niin, että minua heikotti, kun laskin aseen. Jostain takaapäin kantautui lähestyviä askelia, ehkä viitisen henkeä, joiden päättelin olevan kaipaamamme tukijoukot. Uskomatonta, mutta heitä ei ehkä sittenkään tarvittaisi.

Huomasin käveleväni Tinon luokse, jääden hieman hänen taakseen. Katsoin maanrajaan lyyhistynyttä Iscariotia, joka katsoi minua, ja tiesin, että hän vihaa minua suunnattomasti. Ja luultavasti haluaa minut hengiltä niin pian kuin mahdollista. "They're comin' for you, can't you hear? Get out", sanoin konemaisesti, eivätkä sanat melkein tuntuneet tulevan omasta suustani, olin kuin irrallinen kehostani. Iscariot vaikutti kuitenkin ottavan sen tosissaan, koska hoippui ylös kohti ovia. Tähän mennessä isä ja muutama mafian miehistä olivat saapuneet paikalle - he seisoivat tiiviinä rintamana salin perällä, valmiina ampumaan, jos Iscariot yrittäisi mitään. Hän ei pärjäisi heille kaikille.

Katsoimme hiljaisuudessa, kun Iscariot valui oville, jättäen muutaman veripisaran merkiksi käynnistään. Hän loi synkän ja kostonhimoisen katseen taaksensa, mutta ei sanonut mitään, ei edes uhkaillut palaavansa. Pidätin hengitystä ja rutistin asetta, kunnes mies lähti huoneesta. Neljä mafiosoa kiirehti hänen peräänsä tarkistamaan, että hän varmasti häipyisi, ja kun he olivat menneet, olisin voinut melkein pyörtyä. Liikaa jännitystä yhdelle päivälle.

Nimi: Sonya

15.11.2019 21:39
N O E L

Elämäni on turhaa. Olisin sitä mieltä, jos minulla siis ylipäänsä olisi enää mitään mielipiteitä yhtään mistään. Mutta kai se olisi osuvin sanavalinta - turhuus. Viimeiset viikot olivat olleet pelkkää turhuutta. Elämä, joka oli ennen ollut rajallista ja arvokasta, oli nyt rajatonta ja arvotonta. Jep, sen verran olin jaksanut henkeydestä selvittää. Minä olen kuolematon.

Ensimmäinen viikko tragedian jälkeen oli mennyt rusentuessa. Olin kyhjöttänyt pimeydessä päivästä toiseen ja itkenyt kunnes happi ei enää kulkenut. Tuntui, että kuolisin. Niin yksin olin, niin voimaton olin. Käsittääkseni en kuitenkaan nyt voi kuolla, en ainakaan masennukseen tai hengitysongelmiin. Minä vain olisin ja kituisin.

Aikani märehdittyäni olin saanut jostain hetkeksi uutta voimaa. Olin matkannut pääkaupungin kirjastoon, etsinyt kaikki henkeydestä kertovat teokset ja uppoutunut niihin, yrittänyt etsiä uutta tarkoitusta. Kirjat eivät tuoneet elämääni mitään hyödyllistä, päinvastoin ne vain lisäsivät tuskaani. Lopulta päätin, että koska tuskasta ei pääse eroon, se täytyy jotenkin turruttaa.

Kolmas viikko tragedian jälkeen oli sellainen, etten muista siitä mitään muuta kuin sen, etten ole eläessäni juonut niin paljon - en koskaan, en edes pahimpina vuosinani. Nämä olivat uudet pahimmat vuoteni. Olin kiertänyt kapakoita, eksynyt vieraisiin vuoteisiin, leikkinut humalapäissäni uusilla voimillani, yrittänyt paikata haavojani. Mikään ei auttanut, mutta saavutin sentään tavoitteeni: olen vihdoin turtunut tälle kaikelle.

En ole nähnyt Ambrosea kuukauteen. Ei haittaa. En ole käynyt kahvilalla kuukauteen. Ei haittaa. En ole käynyt kotonakaan yli viikkoon. Ei haittaa. En tunne enää ketään. Ei haittaa. Olen yksin. Ei haittaa. Kaikki on turhaa. Ei haittaa.

Makasin selälläni Helmilahden näköalapaikalla sijaitsevalla pitkällä marmorituolilla meren rannalla, heitellen sileää kiveä käsissäni uudestaan ja uudestaan kohti korkeuksia. Tuijotin kauas pilvettömälle tähtitaivaalle, mutten jaksanut laskea tähdenlentoja. Kylmä tuuli puhalteli mereltä ja sai vain hupparilla suojatun ihoni kananlihalle, mutten palellut. Olimme aina välillä tulleet tänne Ambrosen kanssa, ihastelleet lahden kauneutta ja merta. Nyt paikka ei aiheuttanut minussa mitään tunteita - ei kaipuuta, ei tuskaa, ei iloa. Ei mitään.

Nimi: Sonya

15.11.2019 21:23
T I N O

Pidin katseeni tiukasti kohteeni suunnassa. Minulla ei ollut asetta mukanani, sillä en kantanut sitä vapaa-ajalla mukanani. Varmaan pitäisi tällä menolla alkaa kantaa, pääsen muuten hengestäni ennen aikojani... Nyt pitäisi vain pelata aikaa, en tosin ollut ihan varma, miten se tapahtuisi. Raivostunutta härkää on vaikea saada enää pysähtymään, ja minulla on valitettavasti paha tapa välillä vain pahentaa tilannetta, kun en osaa pitää päätäni kiinni.

"Pardon? Did you say wife?" kysyin päätäni kallistaen, katsoen Iscariotia hämmentyneenä kuin koiranpentu. "There must be a misunderstanding here", jatkoin käsiäni levitellen ja hymyilin leppoisasti. Sitten kasvoni kiristyivät ja silmiini saapui hyinen haaste. "She ain't your wife", murahdin hiljaa, mutta ääni kaikui tyhjenneessä huoneessa.

Helvetti, kohta lähtee. Olikohan Genellä ase mukanaan? Toivottavasti apujoukot saapuvat pian.

Nimi: Harley

15.11.2019 20:51
G E N E

Unohdin ärtymykseni huonosta menestyksestäni pokeripöydässä, kun neiti Newall syöksyi luoksemme hädissään kertomaan huonoja uutisia. Luojan tähden, eikö se miehenkuvatus voisi antaa periksi suosiolla? Kamalaa vaivaa ja hössötystä yhden typerän eroskandaalin vuoksi. Tino vaikutti ottavan ohjakset käsiinsä tilanteen selvittämisessä itsevarmasti, vaikka oli viime kerralla melkein kuristettu hengiltä. Pahoin pelkäsin, että sama kuvio toistuisi, jos hän lähtisi tappelemaan. Apujoukkojen olisi parasta ilmestyä paikalle ja pikaisesti.

"Ev'rything's gonna be ok", sanoin neiti Newallille jonkinlaisesta kohteliaisuudesta. En kokenut halua paapoa häntä, mutta kerta Tino jätti hänet vastuulleni, olisi kiusallista jättä hänet huomiotta. Laskin käteni suojelevaisesti naisen olalle ja katselin, kun sali tyhjeni väestä kohisten ja lievästi panikoiden. Harkitsin vakavissani liittyväni pakenijoiden joukkoon. Jos olisin ollut varma, ettei kultakutrille käy huonosti, olisin voinutkin. Tino saattoi kuitenkin olla pulassa, joten pakko kai jäädä. Hemmetti.

Pieneksi lohdukseni minulla oli ase mukana. Onnekas sattuma, harvemmin kuljetin sitä kasinolla, toisin kuin suurin osa mafiaveljistäni, jotka nukkuivatkin pyssy kourassa. Tunnustelin käsiasetta housujeni kankaan läpi, tuijottaen tyhjästi peremmälle kävelevää Iscariotia. Tästä tulisi ikävää. "Stay behind me, miss", pyysin hiljaa, astuen neiti Newallin eteen kilveksi. Jos olisin voinut valita toisin, en olisi tehnyt tätä sankarillista elettä, mutta täytyi huolehtia imagostani. Kunpa en päätyisi ruumishuoneelle sen takia.

I S C A R I O T

Väkijoukko hajaantui kuin pelokas lintuparvi, kun Iscariot raahusti verissään sisään tunnelmallisesti valaistuun kasinosaliin - kortit ja pelimerkit jätettiin lojumaan pöytiin, muutama miltei kompastui kiirehtiessään ulos. Jäljelle jäivät nopean evakuoinnin jäljiltä vain Haru ja kaksi mafiosoa, etummainen heistä vanha tuttu Costa. Hän käveli rohkeasti eteenpäin, ei vaikuttanut ottaneensa opikseen viime kohtaamisesta. Iscariot tuijotti ivailevaa miestä silmiin ilme värähtämättä. "I came to get my wife", hän vastasi mukamas nokkelaan kysymykseen synkästi.

Iscariot vilkaisi Castiglione Junioriin, joka piilotteli Harua selkänsä takana. Nämä pelkurit ilmeisesti uskoivat pystyvänsä estämään häntä, säälittävä esitys. Tulivat väkisin hänen ja hänen vaimonsa väliin, vaikkei asia kuulunut heille laisinkaan. "Move", Iscariot komensi tiukasti Costaa, astuen uhkaavasti suoraan hänen eteensä. Jos mies ei väistyisi omatoimisesti, Iscariot kyllä siirtäisi hänet voimakeinoin.

Nimi: Sonya

15.11.2019 20:00
T I N O

Gene kiristeli hampaitaan, kun lisäsin jälleen panoksia hymyillen tyynen rauhallisesti. Kehtaisin väittää, että tämä peli oli taputeltu jo, kädessäni oli täydet voiton avaimet. "You're cheating", Gene murahti yrittäessään keksiä, miten päihittää minut. Ehkä, yleensä hävisin tai sitten voittoni oli hyvin niukka. "I'm just lucky tonight", totesin hymähtäen ja iskin uusia kortteja pöytään.

Kesken kaiken aulasta kantautui korviini säikähtäneitä henkäyksiä ja väkijoukkoon levisi omituinen levottomuus. Kulmiani kurtistaen huomioni siirtyi pelistä ovelle ja vain muutamaa sekuntia myöhemmin meidän kaikkien suuresti rakastama Haruka Newall rynnisti väkijoukon läpi, lopulta romahtaen minun ja Genen jalkoihin hengästyneenä. Hänen toinen kätensä oli veren tahrima ja ilme kauhistunut.

"He... He is here. Iscariot is here", Haru sai sanottua ja ilmeeni jähmettyi. "All in", murahdin, iskin loput panokseni pelipöydälle ja nousin ylös. Kädelläni taputin lempeästi Harun päälakea hänen ohitse mennessään, jättäen naisen Genen hoiviin. "Get Salvatore and some strong men, now", murahdin ohimennessäni muutamalle mafian jäsenelle, ja he lähtivät juoksujalkaa etsimään.

En itse joutunut kauaa etsimään meidän kaikkien suuresti vihaamaa sankaria. Mies näytti vielä hullummalta kuin aikaisemmin. Menikö kuppi nurin, kun vaimo lähti? Katsekontakin saadessamme pysähdyimme molemmat aulaan, ja väkijoukko pakeni tieltämme ja väliimme jäi suorastaan nyrkkitappeluun kutsuva alue.

"Well good evening, my dear friend. Funny to see you here. Did you come for another humiliation?" kysyin virnistäen. Katseessani liekehti kuitenkin suunnaton viha. En yleensä vihaa ketään. Jokin tässä miehessä sai minut kuitenkin suunnattoman raivon valtaan, ja vaikka tiesin saavani satanolla turpaan, mieleni teki hyökätä.

Nimi: Harley

15.11.2019 19:21
I S C A R I O T

Pullon pirstaloituessa lujaa ohimoaan vasten Iscariot horjahti rajusti, hädin tuskin pysyen jaloillaan. Vihaisesti murahtaen hän pyyhki hihaansa kasvoillaan valuvaa alkoholia ja verta - lasi oli repinyt ilkeännäköisen haavan otsaan. Kuinka hän saattoi tehdä näin, lyödä puolisoaan kuin jotain alhaista murtovarasta? Haru ehti livistää ulos huoneesta iskunsa onnistuttua, mutta Iscariot ei aikonut luovuttaa ja antaa hänen kirmata pakoon, ei varsinkaan tämän tempun jälkeen. Saatuaan tasapainonsa palautettua mies käveli käytävään, astellen eteenpäin jäisen kylmin kasvoin.

Parin viereisen huoneiston asukkaat olivat havahtuneet mekkalaan: he avasivat oviaan tarkistaakseen, mitä on meneillään, mutta kiskaisivat ne säikähdyksissään takaisin kiinni, kun huomasivat Iscariotin. Veren tahrima, synkkä hahmo oli pelottava ilmestys - sellainen, jota ei toivoisi koskaan näkevän ovensa ulkopuolella. Haru ei ollut käytävällä, hän oli varmasti ehtinyt jo rientää portaikkoon. Iscariot ei ollut nopea, ei juossut, pikemminkin laahusti. Jokainen askel oli lyijynraskas.

Rappusissa Iscariot katsahti kaiteen yli ja näki kaukana alhaalla Harun, jonka päämäärää ei tiennyt. Ehkä hän aikoi hälyyttää mafian miehet paikalle avukseen. "Come back", Iscariot karjaisi, yhtäkkiä kiihdyttäen vauhtinsa ja miltei liitäen portaita alas, harppoen kerralla kaksi tai kolme askelmaa. Vastaan tuli satunnainen parivaljakko naisia tanssimekoissaan, jotka väistivät peloissaaan raivoisaa miestä.

Nimi: Sonya

15.11.2019 18:44
H A R U

Iscariotin astuessa luokseni sävähdin taaksepäin. Vaikka kuinka puristin saksia käsissäni, hän sai ne napattua helposti kuin lelun pikkulapselta, ja jäin aseetta ja puolustuskyvyttömänä seinää vasten. Kuin kissa, tai oikeastaan leijona, olisi ajanut hiiren nurkkaan.

Jostain syystä minua ei kuitenkaan pelottanut. En lamaantunut kauhusta, päinvastoin. Adrenaliini kohisi suonissani ja mieleeni palasivat äitini sanat vuosikausien takaa. Kerran 4-vuotiaana muistan itkeneeni hänen helmoissaan, valittaen sitä miten heikko olin ja miten en selviäisi muiden mukana. Hän oli sanonut minulle, että Newallien syttymisaste on tyypillisesti muita korkeampi, mutta sitten kun he syttyvät... Sitä tulta ei kuulema haluaisi itse Paholainenkaan kokea. Nyt ensimmäistä kertaa tajusin, mitä hän oli tarkoittanut. Saatoin tuntea tuon sisukkaan liekun poltteen sielussani.

"Don't you dare decide where I belong! I'll decide that myself!" huusin ja täysin varoittamatta nappasin viereiseltä pöydältä puolityhjän shampanjapullon, iskien sen niin kovaa kuin ikinä kykenin kohti Iscariotin ohimoa, aikeenani pyrähtää ovelle ja ulos heti, kun hän edes vähän horjahtaisi.

Nimi: Harley

15.11.2019 18:16
I S C A R I O T

Mitä Haru muka luuli tietävänsä? Oliko hän vetänyt sapelin huotrasta tai purjehtinut seitsemällä merellä tai nähnyt savuavia raunioita? Hän on kuin itsepäinen lapsi, hän ei ymmärrä elämää. Jos hän todella ymmärtäisi, ei hän kutsuisi sitä arvokkaaksi alkuunkaan, miksi muuten sadattuhannet kuolivat turhuudn tähden eikä kukaan heidän puolestaan itkenyt. Iscariot puri hampaitaan yhteen voimalla, leuan lihakset aaltoillen ihon alla. Hän olisi voinut sylkeä puolustuksia, syyttää Harua tietämättömyydestä tai naiiviudesta, mutta hänen rinnassaan kiehuva viha oli niin suuri, ettei hän pystynyt puhumaan.

Harun kieltäytyessä lähtemästä mukaan rauhanomaisesti Iscariotin silmissä välähti vaarallisesti. Häntä ei pelottanut häneen tähdätyt sakset - hän astui eteenpäin sen sijaan melkein röyhkeästi, kuin yllyttäen Harua iskemään terällään, kokeilemaan hänen rajojaan. Jotain epätoivoista kuitenkin piileskeli hänen tärisevässä suupielessään. "It is your sanctuary", Iscariot huudahti tukahtuneesti, sekä äänessä että katseessa villi palo. Hän tarttui saksiin verisellä kädellään ja kiskaisi ne helposti irti Harun otteesta, paiskaten ne lattiaan. Kolahdus oli korviasärkevä. "The only place where you can belong!"

Nimi: Sonya

15.11.2019 17:43
H A R U

Iscariotin puhuessa jälleen ilmeeni kiristyi. Vedin syvään henkeä ja pyyhkäisin vapaalla kädellä kyyneleet pois. Nyt riittää tämän miehen vuoksi itkeminen. Nyt riittää. "For you, maybe. You've forgot the value of life", totesin kylmästi ja jäin tuijottamaa Iscariotia silmät täynnä tuskaa, sääliä ja inhoa.

Iscariotin lähestyessä terävät sakset kohosivat taas suojakseni ja nojauduin eteenpäin hyökkäävästi, jokainen aisti valmiina puolustautumaan ja pakenemaan. Hyppään vaikka parvekkeelta alas, jos muu ei auta. Takaisin en mene. "Home? It's not a home, it's a damn prison", murahdin hyökkäävästi.

Nimi: Harley

13.11.2019 21:01
I S C A R I O T

Odottiko hän Harun rientävän syliinsä kiitoksia vuodattaen? Saavansa kaiken anteeksi kuin kaikki menneet virheet olisi pyyhitty pois? Ei hän tiennyt, mitä hän odotti. Iscariot tiesi vain sen, ettei vastaus tyydyttänyt häntä. Miehen silmät välkähtivät kuin synkäst jalokivet, leuka kiristyi. Katkeruus heitti ruman varjonsa hänen kasvoilleen. "Twenty years is short as a heartbeat", hän äyskähti hiljaa, melkein muristen kuin vihastunut susi. Iscariotille se oli yksinkertainen totuus, hänen perspektiivistään kaksikymmentä vuotta oli lyhyt ajanjakso. Hän ja kurjat yhdeksänsataa vuottaan puolielämää.

Iscariotin kasvoille ilmestyi hiljalleen kärsimättömyyttä. Hän otti eteenpäin pari lujaa askelta, jotka lennättivät sormuksia huoneen nurkkiin kuin hyrriä, eikä edes vilkaissut alas kävellessään maltaita maksaneiden korujen päältä. Hän ei ollut tullut tänne vain tuomaan lahjansa, vaan myös hakemaan Harun takaisin sinne, minne hän kuuluu, pois täältä kauniin turhuuden keskeltä todellisuuteensa. "Come home", Iscariotin puhuessa ääni oli vankka, taipumaton kuin kataja, ja sanat enemmin käsky kuin pyyntö.

©2020 VECHNOST ★ - suntuubi.com