Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

<  1  2  3  4  5  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus yhdeksän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Corpiet

15.08.2019 21:03
{Jeremiah}

Tunsin kylmien väreiden hiipivän ylös selkäpiitä.
"Ugh, garden gnomes. I developed some kind of phobia for them when I was young. I don't know why, but my mother always had them 'round the place, even in bedrooms", kommentoin Tomin heräteostoksia hieroen niskaa kädelläni.
Virnistin leveästi Tomin puujalkavitsille. Mukava kuulla että joku sai ilmaista seksuaallisuutensa rauhassa. "You have curls? Oh my god that is so adorable."
"My favorite thing about you? That would be your smile, it's so freaking adorable", vastasin iskien silmää Tomásille. Pitäähän sitä nyt vähän flirtata välillä ettei taidot ruostu, eikö vain?
"What about... Where is your favorite place to be kissed?", kallistin päätäni kevyesti seuraten Tomin reaktioita. "Mine is my neck, right here", jatkoi napauttaen kyseistä kohtaa kurkkuni yläosasta, ihan leuan vierestä.

{Jaime}
Herra Isopomo sitten päätti lähteä perheineen illanviettoon toiselle puolelle kaupunkia. Mikäs siinä, mähän pärjään vallan mainiosti yksinäni huoneessani, lukien mitä kirjoja nyt sattui löytymään lojumasta ympäri hotellia, mutta miksi hemmetissä sen piti jättää Juniori tänne mun kanssa? Eikö se oo päivänselvää että me ei pidetä toisistamme? Kai se sitten toivoo että me tutustuttais toisiimme paremmin ja oltais kuin veljekset siihen mennessä kun se palaa.
No hyvimpähän me tutustuttiin, Juniori leikkii tinasotilailla ja mulkoili mua kulmiensa mun istuessa samettiverhoillussa nojatuolissa lukien Frankeinsteiniä. Tää alkaa käydä jo tylsäks, parempi keksiä jotain parempaa tekemistä ja äkkiä. Nostin katseeni kirjan jo hiukan kellastuneilta sivuilta ja se kiinnittyi samantien parin metrin päässä istuvaan pikkumafiosoon. No mikä ettei, ärsytetääs häntä vähän lisää.
"So", aloitin näpäyttäen kirjani kiinni jättäen pöydällä lojuneen paperinpalan kirjan väliin, "I'm gettin' quite bored, and if you can't think of anything for us to do, I'm just gonna go and explore 'round the house a bit, and that just wouldn't do, would it?" Vaikka vihasin tän pennun seuraa lähes yhtä paljon kuin se vihas mun seuraa, oisin valmis sietämään sitä ihan vain Juniorin ärsyttämisen takia.

Nimi: Eggnat

15.08.2019 20:47
Matvei

Voi pahus. Missäköhän sokeria oli? Olin käyttänyt sitä viimeksi marjojen säilöntään. Otin klapin tulisijan viereltä ja kohensin sen avulla hiillosta. Työnsin klapin sen jälkeen kekäleitten päälle. Kuiva koivu alkoi heti palaa, joten käännyin nostamaan kaksi muuta halkoa sen seuraksi palamaan. Nousin ylös ottaen tukea tulisijan hormin laidasta. Käännyin katsomaan tyttöä hänen kysyessään minulta yrteistäni ja velhoudestani.
"Da. But not good. Just some.. tricks and healing", puhuin hänelle hieman ympäripyöreästi. En halunnut paljastaa voimiani Vasaran suhteen. Ihmisistä ei koskaan tiennyt. Tässä tapauksessa hybrideistä ei koskaan tiennyt. Lähdin sitten etsimään sokeria ruokakomerosta.
"So you said you are a cross-breed, yes?"

Nimi: Harley

15.08.2019 19:37
T O M Á S

"Pretty sure. Though we were so hammered I wouldn't be surprised if it really was me", naureskelin naama virneessä. Jäin sitten mielenkiinnolla ja uteliaisuudella odottamaan, mitä hulluja ostoksia Jerry oli hamassa menneisyydessä mennyt tekemään. Kaikista kymmenistä villeistä veikkauksita, jotka vilisivät päähäni, säkkipillit ei aivan varmasti ollut yksi niistä. Tyrskähdin hervottomaan nauruun ja tuijotin Jerryä osin epäuskoisena ja osin järkyttyneenä.
"Dios Mío. I can only imagine those beautiful, heavenly sounds", henkäisin. Pelkkä ajatuskin säkkipillien suloisista soinnuista riipi korviani. "That beats mine 100-0. But yeah, I used to do a ton of online shopping when I was like 18-years-old and buy all kinds of stupid, useless stuff. Once I ordered this... creepy-ass garden gnome that had batteries and yodeled if you'd shake it? God, it was the worst thing ever." Mulla oli edelleen traumatakaumia sen tontun sieluun saakka porautuvasta katseesta.
Keskustelun siirtyessä sanaleikkikentälle virnistin ilahtuneesti, puujalkavitsit on parhautta. Jerryn kellojuttu sai mut repeämään hillittömään nauruun. "That's so bad", irvistin naurun lomasta ja annoin raikuvat aplodit jätkän kumartaessa. "I freaking looove puns but I mostly suck at making them up. Let me see... Well, I used to always say 'I'm so gay even my hair can't keep straight' or something along those lines every time my hair would get curly when it's rainy or damp outside", selitin naurahtaen ja vaistomaisesti tukasta puhuesta ryhdyin oikomaan kampaustani. Jerry ei tainnut edes tietää, että olin luonnostaan kiharapää, mutta harrastin suoristusrautoja.
Miettiessäni seuraavaa valintaani hieroin käsiäni yhteen pahaenteisesti. Nyt on korkea aika keksiä jokin kuumottavampi kyssäri. "What's your favorite thing about my appearance?" kysyin hitaasti, virnistäen ovelasti ja räpytellen ripsiäni herttaisesti. No niin, tästä tulisi mielenkiintoista kuultavaa.

E U G E N I O

Eugenion mielestä hänen isänsä oli suuri typerys. Hän oli väkisin tuonut sen oudon kummajaisen asumaan hänen perheensä luokse, vaikka hän ei halunnut olla missään tekemisissä sellaisen roskasakin kanssa. Eikä hänen äitinsäkään halunnut, mutta jostain syystä isää kiinnosti se otus. Sehän oli vain joku tuntematon, likainen kakara. Varmasti nukkunut katuojassa ja pilannut heidän upean talonsa orpobakteereillaan. Vaikka kuinka hän intti vastaan, ei isän päätä käännetty, joten Eugenion oli ollut vain pakko niellä harmistuksena ja hyväksyä uusi asukki. Hän tosin vannotti itselleen, ettei ikinä kohtelisi sitä ystävällisesti, ja hän jaksoi sitkeästi jatkaa kiukutteluaan ja hapannaamaisuutta monta kuukautta.
Eugenio vältteli hyvin onnistuneesti Jayn seuraan päätymistä, mutta aina välillä joutui pakosta olemaan hetken kahden kesken hänen kanssaan. Eräänä iltana, kun Jay oli asunut mafian helmoissa jo viikkokausia, heidät jätettiin kaksistaan kotiin, kun aikuisväki lähti tärkeään tapaamiseen kaupungin toiselle laidalle. Isä käski Eugeniota vanhempana vahtimaan Jayta, mille poika vain tuhahti synkästi. Niin varmaan.
Isän sananvalta oli kuitenkin niin suuri, ettei Eugenio uskaltanut pistää vastaan, joten samana iltana kellon lähestyessä yhdeksää hän istui polvillaan olohuoneen sohvapöydän vieressä ja leikki tinasotilaillaan, jättäen täysin huomioimatta Jayn, vaikka hän oli vain parin metrin päässä. Välillä poika suostui tiedostamaan Jayn läsnäolon sen verran, että loi häneen inhottavan, kylmän katseen kulmiensa alta, ja sitten taas jatkoi hiljaisia leikkejään kuin toinen olisi pelkkää ilmaa.

Nimi: Corpiet

15.08.2019 16:01
{Jeremiah}

"Are you sure you weren't that one guy?" härnäsin Tomia virnistäen ilkikurillisesti. Vai että voltteja katolta, vanha kunnon klassikko. Tulee oikeen vanhat katukuskiajat mieleen, sielläkin oli aina jollakin jos jonkinlaista haavaa ja mustelmaa mitä tyhmimmistä syistä.
Vai että heräteostoksia? Oi niitäkin tuli niin miljoonia tehtyä silloin nuorempana. Mutta niistä kaikista tyhmin?
"I think it was bagpipes. I was drunk when I bought them, and though I tried to learn to play them only sound I could make was the sound of ten seagulls dying near a megaphone", naurahdin selittäen jällleen kerran yhtä upeista päähänpistoksistani. Kyseinen säkkipilli päätyi takavarikoiduksi äitini toimesta, mutta se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.
"What is the worst pun you know by heart? Mine definetly is 'have you ever tried eating a clock? It’s really time-consuming, especially if you go for seconds'", esitin kysymykseni virnistäen leveästi ja tehden niin ylidramaattisen kumarruksen kuin vain mahdollista istuessa.

{Jaime}
Perhanan Isopomo Juniori, luulee olevansa niin paljon parempi, koska nyt vain sattui syntymään kultalusikka suussa setelipinojen keskelle. Ja pah, katsotaanko niin kakara ei pärjäis kaduilla päivääkään, varmaan palais poroksi heti auringon noustessa. Se olisikin näky, Isopomo Juniori kyhjöttämässä jollakin kujalla roskalavan takana koittaen päästä pakoon auringonsäteitä.
"Thank you, I promise I'll do my best", vastasin Herra Isopomolle antaen pienen hymyn nousta huulilleni, pyyhkien sen lähes samantien pois jatkaessani lausetta, "Also, I'd appreciate Eugenios help." Mikä voisi olla tämän parempi tilaisuus ärsyttää Pikkupomoa? Kakara ei selvästikkään uskalla vastustaa isäänsä, ja jos tuo käskisi hänet auttamaan perheeseen saapunutta orpoa.

Nimi: Harley

15.08.2019 14:14
T O M Á S

"What, you, a reckless driver?" virnistin kiusoittelevasti. Vai että kaahailua. Tirskahdin huvittuneesti Jerrylle, kun se kuvaili ensimmäistä autoajoaan nostalgisoiden. Itse en ollut ikinä ymmärtänyt autohehkutuksen ja rallin päälle, mutta on ihana katsella, miten joku syttyy puhuessaan intohimoistaan. Ja olihan kaasun polkeminen selvästi merkki siitä, että tykkää vauhdista ja vaarallisista tilanteista, ja se on aina plussaa.
Huokaisin dramatisoidusti, kun Jerry sanoi olevansa sekä kissa- että koiraihmisiä. Mikä helpotus. "Thank goodness. For a second I was worried you're gonna say you hate cats, and if that had been the case, well, I would have stormed straight out of here. 'Cause personally I'm a crazy cat lady", puuskahdin vitsikkäästi. Ehkä pientä liioittelua, tuskin olisin aivan raivoissani marssinut tieheni ja kieltäytynyt enää koskaan puhumasta Jerrylle. Mutta oli siinä sekin riski, koska kissat on elämä ja otan kissojen inhoamisen henkilökohtaisena loukkauksena.
"Seriously? You absolute madman", henkäisin jja nauroin ärkyttyneesti, kun Jerry vihjaisi hypänneensä liikkuvan auton kyydistä. Okei, se on ihan tosissaan hurjapää. Mitäköhän muita villejä stuntteja jätkä on ehtinyt testaamaan? En alkanut utelemaan heti lisää, vaan jäin miettimään omaa vastaustani. Voi luoja, oli niin paljon vaihtoehtoja. Niin, niin paljon. Niin noloja ja niin epäilyttäviä. "Alright, probably this one time I was hanging out with a bunch of my friends and we were totally drunk. This one guy got this brilliant idea that we should try do backflips from the roof into the trampoline in the backyard", kerroin ja facepalmasin antaumuksella. "The roof wans't that high, but about three or four of us ended up in the emergency room, me included."
Irvistin tarinalleni ennen kuin iskin pöytään seuraavan kysymyksen. "Okay, what's the single worst impulse buy you've ever made?" kysyin leveästi virnistäen. Jos Jerry oli yhtään kuin minä, sillä olisi kauhistuttavan pitkä lista huonoja heräteostoksia vuosien varrelta. Voi sitä tuhlatun rahan määrää.

S A L V A T O R E

Kun poika totesi, ettei osaa lukea, Eugenio mulkaisi häneen ja päästi hiljaisen, mutta pilkallisen tuhahduksen, kuin halveksuen toisen sivistymättömyyttä. Hänen isänsä loi häneen tiukan, varoittavan katseen. Oli töykeää ivata toisen lukutaidon puutetta, kun henkilöllä ei ollut koskaan ollut reilua mahdollisuutta koulunkäyntiin. Ei herra Castiglione itsekään ollut nuorena sällinä päässyt koulunpenkille, vaan oppinut lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla vasta nuoruusiällä.
Castiglionen kasvot pehmenivät hänen kääntyessään takaisin Jayn puoleen. "I see, of course. What a pity", hän nyökytteli ymmärtäväisesti. "You can study here at home with a tutor as long as you need. If few months aren't enough time to learn the basics, you can enter school later. Don't worry, you won't be sent to school while you're not ready", mies selitti rauhallisesti. Olisi kohtuutonta pakottaa lapsi kouluun, jos hän ei kokenut oloaan valmiiksi. Järkevintä oli, että hän harjoittelisi perusteet kuntoon yksityisopettajan kanssa ennen koulumaailmaan astumista.
"I hope you'll be hard-working and focus on your training", herra Castiglione totesi ryhdikkäästi. Ääni oli lempeä, mutta siinä oli jämäkkyyttä. Hän ei halunnut asettaa järkyttävää painolastia Jayn harteille, mutta odotti silti pojan olevan ahkera ja tekevänsä parhaansa koulutuksensa eteen. "Eugenio here will surely keep you company and give a helping hand with your studies. Right, Eugenio?" mies sanahti painostavammin ja asetti kätensä poikansa selälle. Vastentahtoisesti, mutta isää miellyttääkseen hapannaamainen poika taipui nyökkäämään, vaikka oli selvää, ettei hän oikeasti halunnut ryhtyä kenenkään opiskelukaveriksi.

Nimi: Corpiet

13.08.2019 18:10
{Raven}

"Yes, thank you", vastasin kivikasvoiselle miehelle hennosti hymyillen. Pyyhkäisin hiukseni pois otsalta jotteivat ne sotkeutuisi salvaan.
"So... Are you a mage? Just guessin' from that collection of herbs you have there", kysyin seuraten miestä katseellani. Ilma täyttyi yrttiteen tuoksusta ja kuulin, kuinka sade ropisi mökin kattoa vasten. Matkan jatkamisesta ei tulisi mukavaa touhua tällä säällä, mutta minkäs sille voi, Lumokkeitaan basaarissa on nyt vain helpoin näpistää ohikulkijoilta tavaraa.

{Jeremiah}

"Nah, she could end up in here, but I don't think she will. She enjoys too much her life back at home", vastasin Tomille tunkien ensimmäisen palan paniinia suuhuni. Herranjumala tää on hyvää! Tunsin sulavani penkkiin kiinni pureskellessani paniinia alas.
"Sounds adorable", hymähdin nojatessani tuolini takajalkojen varaan. "I've got one, the feeling of adrenaline when I got my first car and drove 'round the block with it. I might have gotten a speeding ticket, I don't even remember anymore", jatkoin virneen hiipiessä naamalleni. Oih, kultaiset nuoruusvuodet.
Kuullessani Tomin seuraavan kysymyksen päästin tuolin jälleen laskeutumaan neljälle jalalle jotta voisin pitää katsekontaktin yllä.
"Both. Cats are ar too cute for their own good and dogs are absolutely adorable. It's impossible to choose!" vastasin virne edelleen naamallani. Minkä mä sille voin, ei pitäis kysyä mitään näin hankalia kysymyksiä jos haluaa suoran vasteuksen.
"So... What's the stupidest thing you have done because someone dared you to? I might or might not have jumped out of a moving car."

{Jaime}
Kättelin Isopomo Junioria napakalla kädenpuristuksella ennenkuin vedin käteni takaisin. Hän ei selvästikkään luottanut saati sitten pitänyt minusta, ja voin sanoa, tunne oli molemminpuoleinen. Hetken tuijotuskilpailun jälkeen Herra Isopomo päätti siirtyä asiaan.
Vai että kouluun? Tajuako sä että me en osaa edes lukea, saati sitten mitään mitä koulussa mun ikäset osaavat jo unissaan? Mutta enhän mä sitä voinut tälle miekkoselle sanoa, potkasevat mut pian takas kaduille. Se ei kyllä olis maailman huonoin vaihtoehto huomioonottaen miten pari viimeisintä päivää on sujunut. Ruokaa oli enemmän ja nukkumapaikka oli kuivempi, mutta siihen se jäikin. Mutta, esitetään nyt innostunutta.
"Sounds good to me. I trust that you're aware that I can't read?" vastasin kääntäen puolikysyvän katseeni herra Isopomoon. Perkele jos se on menny ajattelemaan että mä osaan lukea, se tekee tästä reilusti haastavampaa.

Nimi: Harley

11.08.2019 16:56
G R E E D

Kiilasin välimatkan Choriin nopeasti kiinni, kun hän kävi noukkimassa raatonsa maasta, ja lähdin hölkyttämään hänen rinnallaan iloinen kohti minne lie sarvipää oli menossa. Hänen kysellessä, mitä muulle porukalla kuului tätä nykyä, hätkähdin rajusti. "Herranjee, mites melkeen unohtu sanoa", tokaisin hölmistyneenä ja löin itseäni otsaan. "Mary löyty ihan vasta pari kuukautta sitten! Pääsi turvallisesti takaisin laumaan. Enää puuttuu sitten Cole ja Lee ja on koko onnellinen perhe koossa. Ei kyllä mitään haisua, missä ne kyyhkyläiset hiihtää."
Jossain välissä tajusin, että reipas kävelymme johdatti kohti Sudenpesää. O-ou, huonompi juttu. "Et toki oo viemässä mua tutustumaan siihen metsäläisyhdyskuntaan?" kysyin ja vilkaisin Choria jokseenkin skeptisesti. Pysäytin jätkän tarttumalla häntä käsivarresta. "Infoksi vain, että mulla on lähimenneisyydessä ollut, nooh, pikkuista kränää sudenpesäläisten kanssa. Semmonen epävirallisen virallinen porttikielto, sanotaanko. Joten en tälleen kasuaalisti marssisi sinne niinku hopeatarjottimella, jos olisin minä. Sattumoisin mää olen, joten ei tuu kesää, sisko."

C H A R L I E

Charlie kuunteli hiljaisuudessa Aidanin kuvailua kustakin vaihtoehdosta, harmaat silmät lipuen ihmisten ylitse edelleen näyttämättä merkkejä mielenkiinnosta. Kun tulenhenki oli saanut neuvonsa päätökseen, ei hän vieläkään tiennyt tarkalleen, mitä pitäisi tai kannattaisi tehdä. Vilkaistuaan ensin Aidania kuin jonkinlaisen hyväksynnän saamiseksi hän nousi tuoliltaan seisomaan ja käveli hitaasti kohti vanhempaa partasuuta, joka parin kolmen metrin päässä tuijotti tyhjän lasinsa pohjaa. Mies oli lähimpänä heitä kahta, joten vaikutti tavallaan luontevimmalle valinnalle.
Harmaantunut mies kyräili synkästi Charlieta jo ennen kuin sateenhenki tavoitti häntä. "Älä tuu häiritteen", hän murahti, mutta Charlie ei reagoinut varoittavaan sävyyn pysähtymällä tai perääntymällä, koska ei osannut lukea miehen tunnetilaa ja siinä mahdollisesti piilevää riskiä. Välittämättä mitään selkeästi negatiivisesta ja vihamielisestä asenteesta hän käveli miehen viereen saakka.
"Iltaa. Kollegani mukaan -", Charlie yritti aloittaa keskustelun tasapaksuun ääneen, mutta lause keskeytyi, kun mies hyppäsi äkisti pystyyn. "Enkö muka sanonu jo, että häivy? Painu kuuseen siitä, saatana", hän örisi, sanat alkoholin vaikutuksesta sammaloituneina. Kun Charlie ei edes hievahtanut, ukko tönäisi häntä lujaa rintakehään, mutta sekin sai sateenhengen vain hieman horjahtamaan ja astumaan yhden askeleen taaemmas. Turhautuminen ja kasvava kiukku paistoivat miehen kasvoilta, vaikkei Charlie ymmärtänyt niistä puoltakaan.
"Vai haluut turpaas, hä?" mies huusi täyttä kurkkua ja nappasi Charlieta riuhtaisemalla takinpielistä. Tilanteen huomanneet ihmiset ympärillä loikkasivat sivummas silmät pyöreinä, mutta eivät tulleet väliin, kun miehen nyrkki rysäytti Charlieta voimalla poskeen. Charlien ilme muuttui jäykästä lievästi hämmentyneeksi vasta, kun hän hoippui taaemmas ja sipaisi kädellään kipeästi jyskyttävää huultaan. Verta?

C A L Y P S O

"Et tietenkään, olet kävelemässä teelle", nainen hymähti iloisesti, hivenen ilkikurisesti. Häntä sekä hieman huvitti että hieman harmitti Alistairin epäluuloisuus. Hän ei kuitenkaan yrittänyt väkisin vakuutella, ettei täällä ollut mitään aihetta huoleen, sillä uskoi miehellä olevan omat pätevät syynsä olla varuillaan.
Calypso johdatti reipasta tahtia Alistairin portaikkoon, joka kiemurrellen vei ylempiin kerroksiin. Pari minuuttia myöhemmin he saapuivat pyöreään torniin, josta aukesi näkymät sumuisille raunioille ja harmaalle merelle. Katosta roikkui kimmeltävä aurinkokunnan pienoismalli, ja ikkunan vieressä seisoi pronssinen teleskooppi. Kiviseinille kiinnitettyjen, kellastuneiden tähtikarttojen muste hohti hämärään sinertävää valoa. "Äitini oli innokas tähystämään tähtiä. Sanoi niiden olevan peili tulevaisuuteen ja vastaus arvoituksiin", vanhus tokaisi hilpeästi samalla, kun heilautti kättään ja loihti pieneen pöytään huoneen keskellä teeastiaston kannuineen ja lusikoineen.
Calypso istahti rauhallisesti pöydän ääreen, viittoen Alistairia käymään häntä vastapäätä samanlaiselle kangasverhoillulle antiikkituolille. "Mitä saisi olla? Skonssi, kroisantti, rinkeli?" hän luetteli vaihtoehtoja, kun kaatoi itselleen posliinikuppiinsa vadelmanpunaista, marjaisaa ja makeaa teetä. "Entäpä tee? Minttua, sitruunaa, mustaherukkaa? Sano mitä tahansa mielesi tekee."

G E N E

Yhtäkkiä vahvat käsivarret nostivat minut ylös maasta. En ehtinyt enkä jaksanut pistää vastaan, vaan roikuin lannistuneesti Costan otteessa, kun hän siirsi minut sänkyyn. Miehen alkaessa napittamaan auki paitaani, jossa oli epämääräinen tummanpunainen tahra läikkyneestä viinistä, silmieni apea katse kirkastui. Äkillisessä innonpuuskassa autoin häntä riisumaan vaatteeni, potkien housut nilkkoihin omin voimin. Kun olin alusvaatteisillani, kurkotin sormeni Costan paidankaulukselle, mutta hänen seuraavat sanansa saivat minut jähmettymään aloilleni. Nukkumaan?
Kasvoni synkkenivät. Katsoin häntä pettyneesti, melkein suoraan sanottuna loukkaantuneesti, painaen sitten katseeni hitaasti sivuun ja antaen käsieni valahtaa alas. Olin ymmärtänyt kokonaan väärin. "I thought you were goin' to...", mumisin pahastuneesti, taas itkun partaalla. Siinä mielentilassa ja siinä helvetillisessä humalassa oma erehdykseni tuntui henkilökohtaiselle loukkaukselle, kuin hän olisi torjunut minut hyvin tylysti. "Nevermind", tuhahdin lopulta pää pystyssä. Miksi edes muka haluaisin sinua, pah.
Ylpeä itsevarmuuteni karisi kuitenkin takaisin epätoivoon ja ahdistukseen sekunneissa. Tarrauduin Costan käteen kuin lapsi, joka ei uskalla nukahtaa, koska pelkää hirviön väijyvän sängyn alla. "I can't sleep", vaikersin ja kiemurtelin lakanoissa levottomasti. Ajatuskin nukkumisesta puistatti, niin väsynyt ja uupunut kuin olinkin. "If I fall asleep now you'll be gone when I wake up, I know you will. I don't wanna wake up alone", nyyhkin, puristaen Costan kättä yhä tiukemmin. Et saa mennä.

B E N J I

"What was that? 'Fuck you'? You mean me? Maybe in your dirty fantasies", hörähdin porkkanapäälle ja virnistin entistä pirullisemmin. Enpä ihan ensimmäisenä olisi veikannut, että hän on yhtään kiinnostunut minusta - jätkä vaikutti melko heterolta, jos nyt nojataan ikävästi stereotyyppeihin ja oletuksiin. Siltä kuitenkin vaikutti, enkä ollut yhtään harmissani. Olihan Zac aika hyvännäköinen sälli. Kyllä kai tuollaisen kanssa kehtaisi vähän harrastaa vispilänkauppaa.
Heittäydyin takaisin selälleni sohvalle, asettaen kädet koukkuun niskani taakse ja jääden seuraamaan, mitä Zac keksii seuraavaksi. Nostin kulmiani uteliaasti, kun hän alkoi vuorostaan strippaamaan. Vai ei poika halunnut olla syypää märkään länttiin huonekalussani. "How considerate of you", tokaisin vitsikkäästi. Herttaista, vaikka ei tämä koinsyömä sohvankuvatus ollut ansainnut tällaista huomaavaisuutta. Sainpahan kaupanpäällisenä silmäniloa.
Hyräilin hiljaa itsekseni jotain epämääräistä melodiaa, napaten pikkupöydältä leivänkannikan. Aloin mutustaa kuivaa leipäpalaa, samalla vilkuillen Zacin kroppaa päästä varpaisiin. Mitäs oli itse aloittanut vihjailun. Nyt olin tuhmien ajatusten turmelema enkä saanut sellaisia enää pois mielestäni, kiitti kovasti. "Nice muscles you got there", kommentoin kasuaalisti mussutukseni seasta Zacin riisuessa paitansa.

Nimi: Sonya

07.08.2019 22:10
T I N O

"My memory is sharper than yours will ever be", totesin hymähtäen puoliääneen. En minä unohtaisi tätä. En unohda ikinä mitään muutakaan, lainkaan liioittelematta. Ilmeisesti jotenkin yhteydessä kykyihini - liiallinen mielenhallinta tuntuu johtaneen siihen, etteivät edes turhat muistot pääse ajatuksistani pois. Mistä tulikin mieleen, että muistaakohan pikkumafioso itse tästä keskustelusta mitään enää huomenna? Ehkä olisi kaikkien onni, ettei muistaisi. Mutta silti, jotenkin... Jotenkin se harmittaisi.

Hetken aikaa odottelin hiljaisuudessa ja annoin Genen hengittää, kunnes lopulta nappasin häntä varoittamatta kainaloiden alta kiinni ja riuhtaisin hellästi ylös. Muutamalla napakalla askeleella olin saanut velttona käsiini tukeutuvan miehen viskattua takaisin sängylle, ja mitään kyselemättä aloin tyynesti riisumaan hänen vaatteitaan. Viskoin ne surutta yhteen myttyyn huoneen nurkkaan, menisivät kuitenkin pestäväksi huomenna. "It's time for you to try get some sleep", totesin isälliseen sävyyn.

Z A C H A R Y

Siinä katsellessani välillä asunnon sotkuisia nurkkia ja välillä aina vain vaatteitaan vähentävää Benjiä, ajatukseni lähtivät hermostuneesti laukalle, kun en tiennyt miten päin olisin asettunut ja minne. Säpsähdin hieman rekisteröidessäni Benjin sanat siitä, että muka mittailin häntä katseellani siinä mielessä. Mitä helvettiä, en mitenkään voinut olla niin päivän selvä? Arentino oli kyllä joskus väittänyt, että olen maailman huonoin ajatusten peittelemisessä...

"Oh fuck you", totesin kysymyksille virnistäen leveästi. Totuus ehkä osallani oli sellainen, etten sitä ääneen myöntäisi, joten päätin lähteä surutta leikkiin mukaan. "Though I've never heard anyone complain about having too much sex", totesin olkiani kohauttaen navigoidessani itseni sohvalle Benjiä vastapäätä, etten joutuisi vain seisomaan hölmönä. Pysähdyin tosin ennen kuin istuuduin, kun tajusin ajatella - yllättävää minulle - , etten voisi heittäytyä alas märillä vaatteillani ja kastella koko systeemiä. Hitaasti aloin nyhväämään omia vaatteitani pois, aloittaen aikaisemman seikkailun aikaan saaneesta takistani, ja paljastaen alta kireän lihaksiani nuolevan, läpimärän, valkoisen t-paidan.

Nimi: Sebarus

05.08.2019 15:41
C H O R
Chor ei ollut uskoa korviaan. Ensin hän törmäsi Greediin keskellä ei mitään, ja nyt hän sai kuulla, että Ludokin oli täällä. Sitten Greed kertoi, että he olivat löytäneet pomon, joka oli mystisesti kadonnut jokin aikaa sitten. Chor hieroi sarviaan epäuskoisesti, tässä oli paljon prosessoitavaa. Pian hän kuitenkin henkäisi syvään, ja ryhdistäytyi. Hän käveli takaisin villisian ruhon luokse, ja viskasi sen olalleen, suunnaten takaisin Sudenpesää kohti.
”Puhu kävellessä. Eli me, Ludovic ja Marina. Entä muut? Ovatko hekin täällä, vai jäivätkö he ihmettelemään katoamistamme ihmisten maailmaan?”

A I D A N
Aidan hieraisi leukaansa analysoidessaan ihmisporukoita katseellaan. Kaikki heistä voisivat auttaa Charlieta ymmärtämään ihmisiä paremmin, vaikkakin eri tavoilla.
”Riippuu mitä haluat. Tuo porukka, jos puhut heille, niin näet, millaista ihmisnuoriso on. Sinä myös näytät nuorehkolta(?), joten he todennäköisesti ottavat sinut mukaan joukkoon helpoiten. Tuo äijä, todennäköisesti yrittää hukuttaa jotakin huoliaan alkoholiin, joten hän saattaa olla hieman vihamielinen, mutta hän saattaa tarvita neuvoa joltakulta viisaalta. Nuo kaksi todennäköisesti yrittäisivät joko iskeä sinut tai sitten haukkuisivat sinut pystyyn, joten en suosittelisi sitä vaihtoehtoa, paitsi jos sellainen kokemus kiinnostaa”, Aidan selitti, yrittäen lukea baarin asiakaskuntaa niin hyvin kuin pystyi.

A L I S T A I R
Alistair kuunteli hartaasti ja nyökkäsi mietteliäästi Calypson puhuessa ennustamisesta. Hän pistäisi tämän neuvon korvansa taakse, nainen vaikutti viisaalta.
Saarekkeella komeilevan linnan saapuessa näkyviin Alistair pysähtyi ihailemaan rakennusta. Hän ei ollut olettanut rouvan asuvan näin ruhtinaallisesti. Pian hän kuitenkin otti Calypson kiinni ja seurasi tämän perässä.
Oven auetessa ja Calypson toivotettua hänet tervetulleeksi, Alistair pysähtyi uudestaan ovensuuhun, tarkkailen ruhtinaallista eteistä tutkivasti, hieman epäluuloisesti.
”Minä en ole kävelemässä ansaan, enhän?”, hän kysyi jäykästi naurahtaen, toispuoleinen hymy kasvoillaan ja silmät hieman siristettynä.

Nimi: Harley

02.08.2019 01:32
G R E E D

"Ai että olenko se minä? No totta kai se olen mää, kuka muukaan? Mun paha klooni vai?" naureskelin maireasti. Ei söör, minunlaisiani taideteoksia on vain yksi uniikki kappale, meikä ei ole massatuote. Töykeää suorastaan, että Chor luuli minun olevan vain joku imitaattori, aivan kuin kukaan muka osaisi kopioida uskomattoman tyylitajuni tai maneerini. Chor jatkoi lähemmäs hipsuttamista aivan liian hitaasti minun makuuni, joten kirin lopun välimatkan oma-aloitteisesti kiinni ja läimäytin miehenkörilästä toverillisesti olalle.
"No kuules, kolossaalinen ystäväni, me hortoiltiin pöpelikössä Ludon kanssa ja puf, eksyttiin noin vaan tänne. Ei sen ihmeellisempi tarina. Ollaan jo pidemmän aikaa pyöritty täällä, on muuten harvinaisen hyvä paikka bongata metsästyskelpoista sakkia", selitin upean seikkailun saarelle ajautumisemme takana lyhyesti ja ytimekkäästi, lopussa kehuen Vechnostin potentiaalisten saalisten määrää. "Ja herranjee, me muuten löydettiin Marina! Elävänä vieläpä. Täällähän se koko ajan lusmunnut", kerroin niin innoissani, että ravistin Choria harteista. Hän ei tiennytkään, että olimme löytäneet onnistuneet tehtävässämme löytää pomo - olisi kai pitänyt aloittaa sillä jokseenkin olennaisella infolla.
"Mutta mua hei kiinnostaisi että mitäs sää täällä teet, häh?" kysyin janoten lisätietoja, kurottauen ylös miehen naamaa kohti uteliaasti. Oli pieni ihme, että kaikista universumin kolkista Chor oli päätynyt juuri tänne, puhumattakaan nyt siitä, että satuimme juuri tänään juuri tällä kellonlyömällä koluamaan samaa metsikköä. On se kohtalotar melkoinen hassuttelija.

C H A R L I E

Charlie kuunteli Aidanin puolustusta osoittamatta erityisemmin merkkejä välittämisestä - hän ei hätkähtänyt kohonnutta äänenvoimakkuutta, eikä vakava, väritön ilme värähtänyt. Hän ei varsinaisesti tiennyt, miksi kysymys oli aiheuttanut reaktion, jonka tulkitsi heikolla tunteiden ymmärryksellään vihaksi. Kenties tulenhenki koki hänen yrittävän estää vapautta kulkea ihmismaailmaan. Se oli rajoitus, jonka Charlie olisi saattanut lisätä listaan, jos olisi jollain keinolla voinut puuttua sääntöihin. Hänellä ei kuitenkaan ollut oikeutta määrätä muiden menemisiä ja tulemisia, varsinkaan päähengen.
Nopeasti tulenhengen olemus vaihtui takaisin aiempaan, Charlien pysyessä tutussa vaisussa ja ilmeettömässä. Hän kallisti kevyesti päätään Aidanin sanoessa, että hänen pitäisi kokeilla käydä keskustelua jonkun kanssa. Minkäköhän takia Aidan ajatteli sen olevan hyödyllistä? Harmaat silmät lipuivat hitaasti ihmisjoukon ylitse pysähtymättä kenenkään kohdalle. Lähimpänä istuivat nelihenkinen nuorisoporukka juttelemassa kovaäänisesti, yksinäinen parrakas mies kyyristyneenä lasin ylle, ja kaksi naista kritisoimassa taustalla soivaa musiikkia. Charlie ei tiennyt, mitä Aidan odotti häneltä, eikä osannut valita. Miten mielenkiintoisuuden näkee ulospäin?
"Kuka heistä on mielenkiintoisen näköinen?" hän kysyi kääntyessään tulenhengen puoleen.

C A L Y P S O

"Ennustaminen onkin kinkkinen laji", muori nyökytteli. "Enkä voi väittää erityisesti suosittelevani sitä. Minusta tulevaisuuden kuuluu olla hämärän peitossa, eikä sitä verhoa kannata mennä raottamaan ilman painavaa syytä. Useimmiten on parempi, jos ei tiedä etukäteen, mitä tuleman pitää. Enteet eivät tuo turvallisuutta eivätkä varmuutta, vaikka monet reppanat niin toivovat", hän ilmaisi mielipiteensä, joskin ei vakavaan tai saarnaavaan sävyyn, vaan aiempaan tapaan kepeästi ja jutustellen.
"Ei suinkaan, olemme tuota pikaa perillä", Calypso vastasi miehen kysellessä, oliko jäljellä vielä pitkästi, ennen kuin he saapuisivat hänen talolleen. Vastaus piti paikkansa: vain parin minuutin kuluttua kaukaisuudessa siinsi saareke, jolla pilviin kurkotteli hänen ajan rapistaman mutta rakkaan linnansa tornit. "Ah, siellähän se. Tännepäin, pääsemme etuovelle tätä siltaa pitkin", vanhus opasti ja kulki etunenässä, kun he ylittivät leveän kivisillan, joka yhdisti pienen saaren rantajyrkänteeseen.
Calypso hengähti syvään kavutessaan portaat tammioven luokse. "Alkaa pikkuhiljaa ikä painamaan", hän naurahti huvittuneesti, vitsikäs pilke välkähtäen silmäkulmassaan. Noita käänsi rintamasuunnan eteensä, koputtaen oveen kevyesti kuin olisi itsekin vierailija, ja se lipui hitaasti ja narahtaen auki. "Tervetuloa, Alistair hyvä", hän toivotti hyväntuulisesti kävellessään sisään valtaisaan eteiseen, joka moniväristä, lasista kupolikattoa kannattelivat suuret pylväät.

G E N E

Ole kiltti, anna minulle jotain, jolla on merkitystä. Valehtele vaikka, kunhan hetkeksi tämä paino nostetaan päältäni ja saan hengittää ilman kuristusta kurkulla. Tuijotin suoraan Costan tuttuihin harmaisiin silmiin, häneen tarrautuneet kädet täristen, mutta eivät hellittäen tiukkaa otetta, joka oli ainoa asia, joka humalassa ja paniikissa naulitsi minut reaalimaailmaan. Ole kiltti, auta minut ylös tästä, äläkä jätä minua polvilleni lattialle. Kylmälle, kovalle, rakkaudettomalle, yksinäiselle lattialle.
Kyynelten putous yltyi kaksinkertaiseksi, kun Costan kädet asettuivat kasvojeni sivuille, vaikka enää minusta ei kuulunut ääntäkään, ei edes pientä nyyhkytystä. Hiirenhiljaa ja anovasti vain katsoin häntä, käteni nousten haparoivasti tarttumaan hänen ranteisiinsa, kuin pidellen häntä aloillaan, ettei hän varmasti päästäisi minusta irti. Päästäisi putoamaan. Kieppumaan pimeään.
Ja hän lupasi, että hän ei päästäisi. Ei, vaikka minä itse käskisin häntä tekemään niin. Hengitys raskaana pääni putosi alas, ja taas voimakas itkunpurkaus vapisutti koko kehoani. Olin jo itkenyt kasvoni märiksi, mutta se ei estänyt minua jatkamasta, ja pienen ikuisuuden vain kyyhötin Costan jalkojen juurella puristaen hänen käsiään ja katsoen maahan. Sopivia sanoja ei ollut, ja jos olikin, ei humalainen mieleni löytänyt niitä.
"Be sure to remember that", niiskautin lopulta heiveröisesti.

B E N J I

"Seriously? Weirdo", tuhahdin vitsillä porkkanapäälle, kun hän totesi iloisesti, että hänestä koiranilma oli kiva juttu. Sekopäistä. No, ehkä kastuminen sukkia myöten ei ole niin ärsyttävää vampyyrille, kun ei kerta voi vilustua johonkin helvetilliseen flunssaan ja kärvistellä kaksi viikkoa sängynpohjalla. Harva asia on minusta niin rasittavaa kuin sitkeä lenssu. Räkää, yskimistä ja kuumehoureita, yäk.
Jatkoin litimäristä vaatteista kuoriutumista riisumalla shortsit, jotka olivat tarttuneet reisiini, ja viskasin ne paidan kaveriksi käsinojalle. Lopuksi potkiskelin sandaalit jalasta ja heittäydyin makoilemaan sohvalle niin, että jouset narahtivat, ja suljin silmäni huokaisten. "Jesus, I'm freezing, and it's supposed to be summer", sanoin tuskastuneesti hieroessani naamaani käsiini ja huitoessani otsaan liimautunutta tukkaa sivuun.
Hetken hiljaisuudessa ehdin keskittyä Zacin ajatuksiin, jotka pomppivat huoneen toiselta laidalta puoleeni. Yksi pikku jointti ei ollut saanut minua sellaiseen pilveen, että se blokkaisi kykyni, vaikka havaitsin kyllä pientä pätkintää. Niin kuin huono puhelinlinja. Zac tutki kroppaani ja, yllätys, jopa ihan positiivisessa sävyssä. En nyt sanoisi, että olen mikään Adonis hammastikkumaisine raajoineni. Mikäs siinä, jokainen oman maun mukaan.
"You're checking me out", nauroin käsieni alta. Vääntäydyin istumaan, nojasin rennosti taaksepäin käsivarsieni varaan ja virnistin leveästi. "Are you horny? Sexually frustrated? Don't get laid enough or what?" piikittelin häntä säälimättä, hymyillen ilkikurisesti kuin mikäkin pirulainen.

Nimi: Sonya

01.08.2019 22:11
T I N O

Siinäpä vasta ilmestys. Olisinpa voinut ottaa kuvan ja laittaa talteen. Tähän hetkeen olisi hienoa palata aina, kun pikkumafioso käy taas hermoille. Voisin pitää kuvaa povarissa, aina valmiina repäisemään sen esille, kun tilanne vaatii. Gene kirjaimellisesti konttasi luokseni. Nyt olen nähnyt kaiken.

Tonnin setelin ilmeen väistyttyä tilalle ei kuitenkaan tullut huvittunutta hymyä ja pilkallista naurua. Olin vakava ja hiljainen, suorastaan huolestunut. Jos teräksen lujissa silmissäni ikinä pystyy havaitsemaan hitustakaan välittämistä ja myötätuntoa, niin tämä oli se hetki.

Laskin verilasin käsistäni viereiselle pöydälle. Hitain liikkein nappasin pikkumafioson kasvot kämmenieni väliin ja katsoin vakaasti itkuisiin, hätääntyneisiin silmiin. "I wouldn't leave you even if you told me to", vakuutin, ja ihan tosissani tarkoitin sitä. En tiedä uskoisiko humalainen sitä, mutta tosissani tarkoitin sanojani.

Z A C H A R Y

Seurasin Benjiä reippain askelin ja painoin reitin mieleeni, vaikka nämä seudut olivatkin kaikin puolin tutut. Voisin itseasiassa vannoa nukkuneeni joskus Benjin naapurissa, jos en aivan väärin muistan. Täällä päin harvoin tuli liikuttua täysin selvin päin, joten muisti saattoi tehdä hieman tepposia.

"I don't really even mind, weather fit for dogs", vastasin huvittuneesti myhäillen. Kannoin lempinimeäni mafiassa suurella ylpeydellä. Sen antajat olivat alun perin halunneet alentaa minua hullun koiran nimityksellä, mutta efekti oli täysin päinvastainen. Nimi toi mieleeni elämäni parhaat vuodet - ne, jotka olin viettänyt kehässä, tietenkin.

Katseeni seilasi ensin aktiivisesti pitkin rakennuksen nurkkia, mutta tajutessani Benjin vähentäneen vaatetusta, punasävyiset silmäni kiinnittyivät häpeilemättä hänen paljaalle iholleen. Ei huono.

Nimi: Harley

01.08.2019 21:47
G E N E

Rintakehäni kohoili pinnallisen hengityksen tahtiin. Tuijotin kyyneleistä kiiltävin silmin Costaa, liikahtamatta ja edes räpyttelemättä, tyhjällä ja turralla ilmeellä. En tiedä, odotinko jotain vastausta, joka mullistaisi maailmani iäksi ja vapauttaisi minut kaipuusta, vai halusinko vain kuulla jonkun lohduttavan ja lupaavan, ettei minua hylättäisi uudelleen, vaikka se saattaisi olla pelkkää valetta. Mitä tahansa halusinkaan, Costan vastaus riitti rauhoittamaan humalan sekoittaman mieleni ainakin osittain. Ei enää hysteeristä itkua, vain hiljainen nyyhkäys.
"You won't", sammalsin päättäväisesti ja rämmin huojuen istumaan. "Because I won't allow it. In fact, I forbid it", sanoin puolihuutoa kuin julistuksen. Costa ei todellakaan jättäisi minua, koska hän ei saa, koska minä teen uuden säännön, joka kieltää sen. Jos hän rikkoisi sen, hän ei saisi sitä anteeksi, ei vaikka matelisi takaisin polvillaan, ehei. Siitä rikoksesta pistetään jalkapuuhun. Tai heitetään tyrmään. Tai krokotiilin kitaan. Joku dramaattinen ja tuskallinen rangaistus.
Laskeuduin maahan sängystä oudolla, kömpelöllä kierähdyksellä, ja konttasin Costan jalkojen juureen kuin koira, joka kinuaa huomiota isännältään. Katsoessani ylös häneen kyyneleet tulivat takaisin ryminällä ja päästin surkean niiskaisun. Löin otsan miehen polvea vasten, takertuen hänen housunlahkeeseensa lujaa kaksin käsin, puristaen sitä rystyset valkoisina. "I won't let you go", parkaisin takaisin epätoivoon vajonneena.

B E N J I

Noh, tekemisenpuute ratkaistiin helposti. Ainakin kämpilleni kävellessä saimme hieman aikaa tapettua. Lampsin osan matkasta edellä ja osan Zacin rinnalla, kiroten naamalle piiskaavaa sadetta ja odottaen jo, että pääsen heivaamaan märät vaatteet kuivaamaan ja pistämään jotain lämmintä päälle. Muutaman minuutin matka hujahti nopeasti ohi, ja pian seisoimme ränsistyneen varastorakennuksen pihassa.
"There's no place like home", hymähdin vinosti virnistäen ja avasin herrasmiesmäisesti kumartaen oven Zacille, viittoen häntä käymään peremmälle matalaan majaan. Paikka oli pimeänä ja hiljaisena, kaverit eivät varmaan aikoneet tulla täksi yöksi kerhotalollemme. Olisin toki voinut esitellä jengin Zacille, jos he olisivat olleet täällä hengailemassa, mutta kaipa me pärjäisimme kahteen pekkaan.
Hivuttauduin itsekin sisään, sulkien oven ja heti ensimmäiseksi riisuen paitani. "Fuck this fucking rain", ärähdin rutistaessani paidasta vesilammikon betonilattialle. Läimäytin sen sohvan käsinojalle kuivahtamaan, romahtaen istumaan viereiseen tuoliin. "Awful weather, ya?" kysyin huokaisten Zacilta.

Nimi: Sonya

01.08.2019 21:16
T I N O

"Okay", totesin tyynesti ja jätin vesilasin paikoilleen, kulauttaen viinan alas omasta kurkustani silmääkään räpäyttämättä. Ei maistu enää samalta kuin ihmisenä, surullista sinänsä. Täytin lasin uudelleen, tällä kertaa verellä, ja astelin sitten verkkaisesti istumaan nojatuolille sängyn päätyä vastapäätä, tarkkaillen sieltä surkeana petivaatteissa inisevää myttyä, joka oli olevinaan esimieheni.

Kulmani kurtistuivat hämmentyneesti saadessani vaivoin jotain selvää mafioson vesan horinoista. Hyvillä pojilla huono loppu? Kenestä mahtaa puhua? Naurettavaa tosin lajitella mitään tai ketään hyväksi ja pahaksi. Kaikissa on jotain hyvää. Tai ainakin jotain pahaa.

Kun Gene kohotti katseensa suuntaani esittäessään sangen syyttävän kysymyksen, olin hetken aikaa hiljaa miettien, oliko kysymys todella osoitettu minulle, vai jutteliko mies menneisyyden haamuille. Jossain syvällä sisimmässäni tunsin kuitenkin heikon omantunnon pistoksen. Hyvin, hyvin heikon mutta pistoksen silti. "I don't know who else you talkin' about, but..." aloitin hiljaa, katsoen pikkumafioson suuntaan ihmeen epäröivästi, kuin sanani olisivat voineet saada aikaiseksi jotain kamalaa.

"I haven't left you", sanoin haudan vakavana ja tuijotin tiiviisti sängyllä makaavaa miestä silmiin. "And I never will", lisäsin ja pieni hymy nykäisi suupieliäni. Ihan niin kuin muka voisin, jos haluaisin - se on mafia tai kuolema. Joudun kuitenkin myöntämään, etten ikinä edes haluaisi lähteä. Tästä surkeasta rakkikoirien laumasta on tullut perheeni, enkä ikinä aio hylätä sitä.

Z A C H A R Y

Benjin kysellessä illan ohjelmaa jäin sangen vaitonaiseksi. Ei minulla ollut mitään suunnitelmia, ei oikeastaan ikinä. Go with the flow ja silleensä. Olin jo hätäisesti änkyttämässä typeriä vaihtoehtoja aina kapakkatappelusta pankkiryöstöön, mutta mies onneksi itse ehdotti, että voisimme vierailla hänen luonaan. "Yeah sure, show the way", vastasin innokkaasti virne kasvoillani. Uusia mestoja oli aina yhtä painaa mieleen, eihän sitä ikinä tiedä, milloin sattuu kaipaamaan yösijaa. Tai jotain muuta.

Nimi: Sebarus

01.08.2019 15:53
C H O R
Chor tömisteli kohti miestä kädet nyrkkeihin puristettuina, mutta pysähtyi Greedin ryhtyessä tirskumaan. Ihmiset eivät yleensä suhtautuneet itseään kohti rynnistävään vihaiseen jättiin huvittuneesti. Chor kuitenkin tunsi yhden ihmisen, jonka hän olettaisi reagoivan siten. Musta haihtui ja muuttui, hennon vihreäksi Chorin kallistaessa päätään hieman sivulle.
”Greed? Oletko se oikeasti sinä?”, hän kysyi ja astui lähemmäs, ei enää päättäväisesti ja tömistellen, vaan hennommin, melkein varovaisesti, niin kuin pelkäisi hänen haihtuvan ilmaan. ”Mutta miten?”

A I D A N
Aidan huomasi arvostelevan katseen Charlien kasvoilla. Hän tiesi vallan hyvin, etteivät kaikki henget arvostaneet hänen toimintatapojaan. Aidan kuitenkin vähän välitti siitä mitä he ajattelivat siitä, hän teki mitä lystäsi, niin hän oli aina toiminut.
”Tiedän”, Aidan sanoi hiukan tylyllä äänensävyllä, pieni omahyväinen hymynkare vilahtaen hänen huulillaan. ”Minä teen kyllä työni, mutta mun juuret on täällä ja mä en aio hylätä niitä vaan sen takia, että mulle sysättiin tälläset voimat ja velvollisuudet ilman mun tahtoa. Mä teen mitä pitää, mutta se mitä mä teen mun omalla ajalla ei kuulu kellekään muulle”, Aidan sanoi huomaamattaan Charlieen päin nojautuen, hänen äänensävynsä nousten hieman. Hän tunsi suuttumuksen nousevan rinnassaan, joten hän vetäytyi ja huokaisi hieman. Aidan otti toisen kulauksen ja alkoi taas hymyilemään ystävällisesti.
”Smalltalk. Sen takia mää sut tänne raahasin. Sen ja kaljan. Valitse joku henkilö, joka näyttää mielenkiintoiselta ja koita pitää keskustelua yllä”, hän sanoi rauhoituttuaan, niin kuin ei olisi juuri ollut räjähtämisen partailla.

A L I S T A I R
Alistair hymähti naisen kertoessa kepeästi olevansa jokapaikannoita. Hän oli arvannut, ettei Calypso ollut mikään heikko maagi, mutta kaitipa sitä tulee voimakkaaksi 300 vuodessa, Alistair tuumi. Hän oli itsekin moniin maageihin verrattuna suhteellisen monitaitoinen oman magiansa kanssa, vaikkakin hänelle se tarkoitti myös korkeampaa hintaa.
”Vai että ennustaminen. Vaikuttavaa. Olen itse yrittänyt jo pitkään onnistua eräässä ennustusrituaalissa, mutta lähes joka kerta se on räjähtänyt päälleni, muutaman kerran kirjaimellisesti”, hän kertoi.
”Onko sinne sinun majallesi muuten vielä pitkä matka?” Alistair kysyi.

Nimi: Harley

30.07.2019 15:58
G E N E

Epäreilua ja nöyryyttävää ja silti merkityksetöntä. Yritin rimpuilla irti Costan tiukasta otteesta, mutta minua tuplasti vahvempi mies sai heitettyä minut sängynpohjalle kevyesti kuin räsynuken. Luovuttaneesti jäin kyyhöttämään surkeaksi mytyksi peittoihin, käpertyen sikiöasentoon ja itkien tyynyyn. "To hell with your water", sähähdin raivokkaasti hampaideni välistä, kun blondi tyrkytti juomista. En halua sinulta vesilasillista enkä mitään muutakaan.
Lyyhistyin takaisin naama vasten patjaa, maaten paikoillani kuin raato, vain tärinä ja vaimea nyyhkytys kertoen minun olevan vielä hengissä. Tämä ei ole kivaa. Vihaan sinua ja minua ja tahdon pois. Pois niin kuin Wit ja pois niin kuin kaikki ne, jotka lähtivät ennen häntä ja jättivät minut yksin. "Why good boys always have bad endings? Worst endings?" mumisin särkyneeseen ääneen, nostaen kasvojani sen verran tyynystä, että näin kaistaleen Costasta ja hän näki vilauksen punaisista, kyynelten juovittamista kasvoistani. Pihinältä hädin tuskin sai selvää itkulta. "Why you always leave me?" Se ei ollut yksikkö, vaan monikko.

B E N J I

"No problem. This is what friends are for, right?" hymähdin vitsikkäästi kera vinon hymyn. Hieroin kaulansivua kohdasta, johon Zac oli purrut piikkihampaillaan, ja nojauduin rennosti taaksepäin märkään seinään. Verentulo oli tyrehtynyt jo, mutta kyllä ihoon jäisi pariksi kolmeksi viikoksi hienot rei'itykset. Voisin kertoa kaikille hurjasta taistelustani vampyyria vastaan, siistimpi tarina kuin antaa hörppy kaverille.
"And now what?" kysäisin tylsistyneesti ja loin odottavan katseen Zaciin. Kai hän nyt muutakin jännää tekemistä keksii kuin teroittaa hampaitaan minuun. Jos ei, se olisi lievästi sanottuna pettymys. "You wanna visit my place? It's only five minutes away", lisäsin hetken mielijohteesta oman ehdotukseni. Ei minun majapaikkani mikään kovin loistelias mesta ollut, mutta en minä lupaillutkaan mitään viiden tähden hotellia. Katto ehkä vuoti, mutta olisi siellä kuivempaa kuin täällä sateessa seisoessa.

Nimi: Sonya

30.07.2019 15:06
{ TINO }

Laskettuani itkupotkuraivarin ravisteleman pikkumafioson takaisin omille jaloilleen jäin vaitonaisena seisomaan oviaukkoon. Katsoin miehen teutaroimista miettien, olisiko nyt korkea aika lähteä kotiin - olinhan jo pelastanut hänet häpeäkuolemalta ja vienyt pois aulasta vanhempiensa nähtäviltä. Jostain syystä jäin silti, silloinkin kun Gene hyökkäsi kimppuuni kaikin voimin.

Otin iskuja vastaan horjumatta. Humalaisen vampyyrin iskut olivat huolimattomia, mutta oli niissä silti jotain tehoa, joten hetken kuluttua kyllästyin nyrkkeilysäkkinä toimimiseen ja nappasin miehen ranteista raudanlujalla otteella. "I hate you too, darling", vastasin pirullisesti virnistäen.

Muutamalla askeleella ajoin Genen ahtaalle ja tönäisin hänet lopulta sängylleen, palaten sitten tyynen rauhallisesti lukitsemaan huoneen oven. Jatkoin matkaa baarikaapille, valikoiden huolella pöydälle kolme pulloa - raakaa bourbonia, vettä ja verta. "Water?" kysyin, vilkaisten olkani yli mafioson vesan suuntaan. Samalla kaadoin itselleni täyden lasin viinaa. Ei tätä selvin päin kestä...

{ ZACHARY }

Hetkellisesti silmäni laajenivat ahdistuksesta, kun kuvittelin Benjin pyörtyvän tähän paikkaan. Minä en jumalauta osaa ensiapua antaa - en ollut kokenut tarpeelliseksi opetella. Häilyväinen moraalin tajuni ei kuitenkaan sallisi jättää miestä oman onnensa nojaan, olihan hän auttanut minua. Jollain tuntemattomalla tantalla nyt ei olisi niin väliä, mutta ehkä Benjillä jo oli jonkin verran arvoa ystävänä.

Tajutessani miehen vain pelleilevän kustannuksellani, huokaus karkasi huulillani ja lopulta rento virne palasi huulilleni. "Good to hear", totesin iloisesti ja haroin kaatosateen kastelemia hiuksiani. "Thanks", lisäsin vielä.

Nimi: Harley

28.07.2019 17:06
G R E E D

Sarvekas metsästäjäukko kääntyi kannoillaan puoleeni. Jep, ei tässä voi erehtyä, tuttua tutumpi naama. Leveä virnistys nousi loistamaan kasvoillani ja hypähdin iloisesti lähemmäs kädet levällään, valmiina rutistamaan vanhan kunnon Chor-pojun tiukkaan karhunhalaukseen. Pysähdyin kuitenkin äkisti aloilleni, koska kaverini ei vaikuttanut olevan aivan yhtä riemuissaan näkemisestäni. Jessus, ei tässä nyt tarvitse heti alkaa syyttelemään valehtelusta ja identiteettivarkaudesta. Tavallaan kyllä ihan järkevää olla varuillaan, olihan meidän tapaamisemme todennäköisyys luokkaa yksi prosentti, mutta hei, aika tökeröä.
"Maahan, Musti", komensin ja huidoin käsiä rauhoittelevasti. Tilanne oli minun melestäni todella koominen, enkä voinut olla hymyilemättä ja tirskumatta Chorin epäluuloiselle reaktiolle. "Greed tässä, se ainoa oikea. Aikuisten oikeesti. Vannon kautta kiven ja kannon", vakuuttelin olevani ihka aitoa tavaraa käsi sydämellä enkä mikään halpa huijari. Enpä tiedä, millä ihmekeinolla sen voisin todistaa, ei tässä mitään henkkareita ollut vilautettavaksi. Chorin täytyisi nyt vain päästä yli epäluuloistaan ja uskoa sanaani.

C H A R L I E

Charlie katseli ilmeettömästi, kun Aidan tarttui tuoppiin ottaakseen aimo kulauksen. Hän vilkaisi omaa juomaansa mielenkiinnottomasti, mutta päätti kokeilla, kun kerta oli saapunut tänne saakka. Hän nosti lasin huulilleen miltei varovaisesti, maistaen vain pienesti. Ei mitenkään erityistä, Charlie tuumasi. Ei sinällään pettymys, koska hän ei ollut odottanut mitään mullistavaa. Hän laski tuopin takaisin baaritasolle eikä enää koskenut siihen uudelleen.
Aidanin vastatessa, että hän kävi usein ihmismaailmassa, Charlien kasvoilla oli havaittavissa lievää tuomitsevuutta. Jos häneltä tai virallisilta säännöiltä kysyttiin, eivät henget kuuluneet tänne. Heillä ei ollut mitään tarvetta sekaantua ihmisten asioihin, joten oli parempi pysyä suosiolla erossa tästä paikasta. Jos niin kutsuttu "tylsyys" oli oikea vaiva, olisi tulenhenki voinut rajoittaa "hauskanpitonsa" edes Vechnostiin. "Sinun ei pitäisi tulla tänne", Charlie totesi tuhannetta kertaa. Ties kuinka usein hän muistutti muita henkiä, ettei ihmisten ilmoille saanut lähteä ilman pätevää syytä. "Tylsistymistä" ei todellakaan laskettu.
Aidan jatkoi kysymällä, mitä Charlie itse teki vapaa-ajallaan. Vapaa-aika oli sinänsä kaukainen ajatus; harvemmin sateenhenki varsinaisesti jätti työt sikseen ja teki jotain muuta. Minuutin hiljaisen tauon jälkeen Charlie vain kohautti olkiaan. "En tiedä", hän sanoi harmaasti. "Kävelen henkimaailman puutarhassa."

C A L Y P S O

Calypso kuunteli Alistaririn vastausta vakavammin kasvoin. Hän huokaisi hiljaa surullisesti. Tunnepurkaukset olivat monissa tapauksissa katalyytti, joka sysäsi sisässä uinuvat taikavoimat hereille. Hallitsematon taikuus ja myrskyävät tunteet ovat kuitenkin joskus vaarallinen yhdistelmä. "Oi voi", nainen hymähti apeaan, myötätuntoiseen sävyyn. "Olen kuullut tämänkaltaisen tarinan ennenkin. Toivottavasti vahinko ei ollut valtaisan suuri. Mutta älkäämme jääkö murehtimaan mennyttä liiaksi, se ei tuota muuta kuin harmia."
Calypsoa liikutti Alistairin yritys pitää yllä keskutelua, vaikka miehen hymy olikin uupunut eikä jutustelu selvästikään ominta alaa. "Kyllä vain. Äitini opetti minulle kaiken osaamansa", vanhus vastasi nyökytellen, pieni kaiho käyden äänessä hänen muistellessa äitiään ja kaukaista lapsuutta, kun loitsujen mestaruus oli vielä vierasta, jännittävää ja tavoittamattomissa. Hän jätti mainitsematta, ettei hänen äitinsä ollut kukaan tuntematon maagi, vaan yksi saaren legendaarisista perustajista - hän ei kerskaillut perhetaustallaan.
"Noh, minua voinee kutsua jonkinlaiseksi jokapaikannoidaksi. Hieman sitä sun tätä", Calypso tokaisi kepeästi, kuin olisi yleistä olla yhtä monipuolinen maagi kuin hän. "Jos johonkin lokeroon itseni määrittelisin, kutsuisin itseäni lähinnä valkeaksi maagiksi, se kun on mukavuusaluettani. Ennustaminenkin on minulla verissä. Siunaus vai kirous, sen kun tietäisi!" hän nauroi.

Nimi: Sebarus

20.07.2019 16:17
C H O R
Chor pysähtyi kuin seinään miehen äänen kuullessaan. Kuka muu samoaisi täällä keskellä korpea, Chor mietti. Toinen metsästäjä kenties? Joutuisiko hän taistelemaan saalistaan?
”Jos luulet että…” Chor aloitti, mutta hiljeni tunnistettuaan tutun figuurin seisovan itseään vastapäätä, suu levälleen jääden. ”Greed?” hän kysyi, ottaen askeleen eteenpäin. Vihreä vuoti hänen silmiinsä, ja villisika valui miehen olalta, maahan tömähtäen.
”Ei, ei voi olla”, Chor sanoi nojautuen eteenpäin. Hän kallisti päättään, ihan niin kuin yrittäisi etsiä jotakin virhettä, joka todistaisi, ettei hänen edessään todella seissyt hänen vanha ystävänsä. Kaikki oli kuitenkin aivan niin kuin Chor muisti. Mies suoristi selkänsä ja hänen suupielensä vääntyivät ylöspäin. Silmien vihreä vaihtui mustaan.
”Tämä on jonkinlainen julma vitsi. Sinä olet jonkinlainen muodonmuuttaja, joka piileskelee minun ystäväni kasvojen takana. Sinun täytyy olla”, Chor murisi, ottaen päättäväisiä askelia kohti edessään seisovaa miestä.

A I D A N
Aidan nyökkäsi kiitokseksi baarimikon tuodessa kaljat heidän eteensä, ja otti hörpyn. Laskiessaan sen takaisin pöydälle, hän piti huolen, ettei se ollut liian lähellä häntä itseään. Hänellä oli normaalia ihmistä lähestulkoon kaksi kertaa korkeampi ruumiinlämpötila, ja kylmien juomien ennenaikainen lämpeneminen johti alentuneeseen makuelämykseen, joka toi Aidanille huonoja muistoja kaduilla selviämisestä mieleen.
”Jatkuvasti. Oonhan mä täältä peräisin. Ja henkimaailmassa on tylsää, täällä on kaikki hauska”, Aidan sanoi ja joi taas, nostaen tuoppiaan hieman, aivan kuin korostaakseen pointtiaan.
”Ihan mielenkiinnosta, mitä sää teet huvikses? Sillon ku sä et tee töitä?” Aidan kysyi, hieman kurtistaen kulmiaan inhoavasti sanan ’töitä’ sanoessaan.

A L I S T A I R
Alistair hymähti heikosti Calypson todetessa, että hän saattaisi vielä kiintyä saareen. Olihan sillä omat puolensa, Alistair myönsi. Ainakin taikuuden harjoittaminen ja loitsukomponenttien löytäminen oli paljon helpompaa.
Hän nyökkäsi naisen vastatessa hänen kysymykseensä. Joka puussa oli mädännyt hedelmä, ja jokainen päätyy jossain vaiheessa puraisemaan sitä. Siitä ei päässyt mihinkään. Alistair tunsi omasta hedelmästään saamansa madon liikahtavan hänen rinnassaan.
”Raivon ja itseinhon sokaisemana”, mies totesi ja kiristi leukojaan. ”Satutin jotakuta. Hän satutti minua ensin, mutta minä otin häneltä jotakin mitä hän ei voi koskaan saada takaisin”, hän kertoi ja jäi tuijottamaan jonnekin tyhjä katse silmissään.
”Sinä sait varmaan jonkinlaista koulutusta omaa loitsimistasi varten. Millaiseen taikuuteen sinä edes erikoistut?”, Alistair kysyi muutaman sekunnin jälkeen, pakottaen väsyneen hymyn kasvoilleen.

Nimi: Harley

18.07.2019 14:48
G R E E D

Kykin puskassa keskellä korpea. Ai miksi? Armas velikulta Ludo oli jostain järjettömästä syystä halunnut päästä hurmaavasta seurastani eroon ja lähettänyt mut hieman nuuskimaan saaren pohjoispuolelle. Kuolettavan tylsä missio. Satunnaista pähkinänpurijaa lukuun ottamatta mailla halmeilla ei ollut ketään, eikä oravista häävin saa kaveria. Kipittävät pakoon pörröhäntä koipien välissä, jos yhtään yrittää jutskata, mitä nynnyjä. Siinä sitä sitten lampsittiin metsässä toista tuntia ypöyksin.
Potkiskelin pikkukiveä turhautuneesti, mutta jähmetyin, kun kauempaa kuului oksien ratinaa. Oi, vihdoin toimintaa. Pyöräytin taskuveitsen esiin ennen kuin lähdin harppomaan epäilyttävää ääntä kohti. Kymmenisen metriä myöhemmin yritin piiloutua kuusen taakse väijytykseen, vaikka meikäläisen vaateparsi ei nyt varsinaisesti kovin hyvin maastoutunut. Kurkistin eteenpäin, innokas hymy vaihtuen hämmennykseen. Polulla käveli isompi heppu, roikotti jonkin sortin raatoa harteillaan. Jaahas, että sitä ollaan metsästysretkellä. Kaikkea kummaa väkeä täällä liikkuu... Hetkonen.
Keltainen lihaskimppu sarvilla? Kuulostaapa erikoisen tutulle. Ei kai suinkaan olisi mahdollista, että tämä oli vanha ystävä? Elämä on yllätyksiä täynnä. Jos häiskä sattuisi olemaan Chor, en voisi päästää sitä lompsimaan tiehensä. Ja jos olisin vain erehtynyt henkilöstä, voisihan tästä silti tulla mielenkiintoista. Hölkkäsin siis esiin havujen takaa viheltäen kovaa. "Hei, köriläs!" huusin ukon perään kättä heiluttaen.

C H A R L I E

Ihmiset ovat kovin erikoisia. Miksi mikään älyllinen eliö käyttäisi aikaa ja energiaa tällaiseen ilman loogista syytä? Tekivätkö he todella mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa vain sen takia, että pystyvät? Hyvin outo ajattelutapa. Charlie ei ollutkaan aiemmin tajunnut, että ihmiset elivät niin vahvasti vaiston ja tottumuksen varassa. "Niin kai", sateenhenki totesi Aidanin selitykselle hieman mietteliäästi.
Charlie katseli tarkasti, kuinka tulenhenki sammutti savukkeen kengänpohjallaan asfalttia vasten, ja jäi odottamaan, mitä Aidan keksisi tällä kertaa - hänellä itsellään ei ollut ehdotuksia. Punahiuksisen miehen keksiessä keskustelun seuraavaksi haasteeksi, Charliella ei ollut mitään ideaa vastaan eikä puolesta. "En varsinaisesti", hän myönsi henkikollegansa olettamuksen oikeaksi. Jos häneltä kysyttiin, ei kuulunut henkien toimenkuvaan kommunikoida taikamaailman ulkopuolisten kanssa. Se ei varsinaisesti ollut sääntörikkomus, mutta ei Charliesta myöskään tarpeellista. On tärkeämpiä tehtäviä, joihin keskittyä.
Charlie kulki Aidanin perässä sisään baariin, jonka mekkala rasitti hiljaisuuteen ja rauhaan tottuneen sateenhengen korvia. Hän tähyili ympärilleen ilmeettömästi, mutta lievästi kiinnostuneena ihmismassasta, joka puhui kovaäänisesti, liikehti ja elehti. Aidanin esimerkkiä seuraten hän istui korkealle tuolille baaritiskin ääreen, katsellen tummaa nestettä, kun tuoppi työnnettiin hänen eteensä. Se varmaankin oli alkoholijuoma.
"Käytkö ihmismaailmassa usein?" Charlie kysäisi kääntyessään Aidanin puoleen.

C A L Y P S O

Sääli, etteivät kaikki pyrkineet ymmärtämään taian erilaisia muotoja. Calypson mukaan mikään taikuudenhaara ei ollut perimmäiseltä luonnoltaan tuhoisa, kunhan sitä ei käytettäisi pahoihin tarkoituksiin. Mustakaan magia ei aina suoraan tarkoita käyttäjänsä haluavan kylvää harmeja. "Ehkäpä sinä vielä huomaat kiintyväsi saareen. Odota vain", vanhus sanahti optimistisesti.
Alistairin todetessa, että hän oli nuorekas korkeaan ikäänsä nähden, muori naurahti huvittuneesti. "Olen imarreltu", hän helähti pilke silmäkulmassaan. Miehen jatkaessa keskustelua kysymällä, minkälaista taikamaailmaan sisällä syntyminen oli, hän vaikeni mietteliääseen hiljaisuuteen ja katseli poissaolevasti yläviistoon. Haikea, lämmin hymynkare keinahti naisen huulille. "Fantastista", hän huoahti syvään. "En kadu päivääkään, enkä murehdi, että jäin paitsi ihmismaailman erikoiksuuksista. En siltikään tarkoita, että kaikki olisi ollut silkkaa ruusuilla tanssimista. Synkkyyttä ja kärsimystä on kaikkialla, sekä täällä että ulkopuolella."
Calypso vilkaisi vierellään kävelevään mieheen uteliaasti. "Miten sinä löysit magiasi ensi kertaa?"

Nimi: Sebarus

13.07.2019 20:56
{Chor}
Keltainen miehenjärkäle istui sammaleisen aukion laitamilla, katsellen tarkkailevasti ympärilleen silmillä, jotka hohtivat valkoista valoa. Hän katsoi, kun kuultava sininen villisika laukkasi aukion läpi toisella puolella sijaitsevaan ryteikköön, jossa sen jälkiä olisi helpompi seurata. Chor nousi hymähtäen ylös, kun sininen maisema palautui normaaliksi, häivähdys vihreää välähtäen hänen nyt keltaisissa silmissään. Mies jatkoi jahtiaan.
Villisikaa ei ollut vaikea seurata risuisemmassa maastossa ja pian Chor sen jo saavuttikin, kaataen eläimen maahan ja murtaen sen niskan. Hän polvillaan lausui nopean kiitoksen luonnolle ja villisialle, piirtäen verisen viivan sen otsaan sormella, jonka oli raapaissut torahampaaseensa. Nostaessaan eläimen ruhon olalleen niin kuin perunasäkin ja kääntyessään takaisin Sudenpesässä odottavaa mökkiään kohti, Chor, joka ei ollut edes nähnyt suurpetoa, saatikka sitten pimeyden olentoa viikkoihin, toivoi hiljaa mielessään, että löytäisi haastavampaa saalista.

{Aidan}
Aidan katseli kärsivällisesti, kun Charlie poltti ja otti tupakan takaisin tämän lopetettua.
”No se pointti siinä on että…” Aidan sanoi ja otti sauhut. Hän oli hetken hiljaa, kurtistaen kulmiaan pohtivasti. ”No ei siinä kai oikeastaan ole mitään pointtia. Se on vain sellainen asia mitä ihmiset tekevät koska voivat. Ihmiset tekevät paljon asioita ihan vain koska voivat”.
Hän pudotti tumpin maahan ja sammutti sen jalallaan. ”Se siitä! Mitä seuraavaksi?”, Aidan kysyi ympyrää kävellen. ”Smalltalk!”, hän huudahti paikoilleen pysähtyen. ”Korjaa jos olen väärässä, mut mä oletan, että sää et oo koskaan keskustellu tuiki tavallisten, ei-maagisten ihmisten kanssa ja jos oot niin se on ollu joskus parisataa vuotta sitten, tai kuinka vanha sää sit otkaan, jollon ihmiset on puhunu ihan eri tavalla”, Aidan sanoi ja lähti tallustelemaan kohti baaria, iskien silmää sen edustalla tupakoiville naisille, ennen kuin astui sisään puheensorinan ja alkoholin hajun täyttämään huoneeseen. Hän istahti baaritiskille siihen nojaten ja tilasi kaksi kaljaa.

{Alistair}
”Kyse ei ole siitä, ettenkö viihtyisi täällä. Ainakaan täällä minun ei tarvitse piilotella… osaamistani niin paljon kuin ihmisten joukossa, vaikkakaan kaikki eivät katso sitä täälläkään hyvällä. Sanotaan nyt niin että on vielä ihmisiä, jotka tarvitsevat apuani”, Alistair kertoi.
Rouvan kerrottua iästään mies korotti kulmiaan. ”Olette ikääntynyt hyvin”, hän sanoi. Hän myös tajusi, että jos Calypso oli kerran syntynyt Vechnostissa, niin hän ei varmaankaan tiennyt sen ulkopuolisesta maailmasta mitään.
”Millaista se oli? Taikuuden ympäröimänä kasvaminen?”, Alistair kysyi. Hän oli altistunut yliluonnolliselle jo pienenä, mutta hän ei voinut edes kuvitella, millaista olisi ollut kasvaa tietäen sen olemassaolosta alusta lähtien.

Nimi: Harley

13.07.2019 17:19
T Ó M A S

"Aww, that's so cute", kihersin hymyssä suin Jerryn kertoessa pikkusiskostaan. Isosisaruksissa on aina jotain viehättävää, ne on niin suojelevaisia ja huolehtivaisia ja vastuullisia, hoivavietti ja kaikkea kivaa. Ainakin siis oman ruusunpunaisen käsitykseni mukaan. "So does she live here too or somwhere else?" kysyin puhtaasti uteliaisuudesta. En varsinaisesti tiennyt, oliko systeri edes taikaolento, mutta sukulaissuhteen takia uskalsin tehdä johtopäätöksiä. Olisi varmaan hauska tavata joskus, vaikka ehkä oli himpun liian aikaista järjestää treffejä Jerryn perheen kanssa, ei tässä vielä oltu kihloja ostamassa.
"Oh, rebel", tirskahdin samalla, kun vohkin tarjottimelta lautaselleni kaksi tulikuumaa paninia. Pahoissa pojissa on sitä jotain, turha kiistää. Siveyden sipuleissa ei ole jännitystä. Mitä teinielämää se muka on, jos ei koskaan riko sääntöjä? "I'm not exactly innocent myself, I used to sneak out all the freakin' time. Not that my parents were really against me partying and stuff - they never said no if I wanted to go out, they're like super chill and cool -, but it was so fun and exciting."
Mietiskelin vastausta seuraavaan kysymykseen, kun haukkasin leivästä. Tähystelin mietteliäästi katonrajaan, mussuttaen äänekkäästi, ja pari palaa nielaistuani olin valmis vastaamaan. "I was, I'm not sure, I guess about five? Six maybe? Anyway, our daycare did a small play and I was chosen for the leading role. We performed this short thingy and when we got the round of applause I was over the moon. At that moment I knew this is what I want to do", selostin kultaista lapsuusmuistoa nostalgisesti hymyillen. Sinä kauniina päivänä sain teatterikärpäsen pureman.
"Okay, now a serious one: do you prefer dogs or cats?" esitin seuraavan kysymyksen. Tämä oli kriittinen hetki.

S A L V A T O R E

Eugenio empi aluksi ojennettuun käteen tarttumista, mulkoillen vierasta lasta epäluuloisesti ja lievästi halveksuen. Hän kuitenkin taipui kättelemään, kun sai tarpeeksi tiukan katseen isältään, vaikka naamalla pysyi hapan ilme. "Real pleasure", poika vastasi ivallisesti, joskin isänsä läsnäolon takia hieman peitteli suoraa pilkkaamista. Lasten esittäydyttyä virallisesti herra Castiglione nyökkäsi tyytyväisesti.
"Jay, I believe education is extremely imporant. That's why, if it is alright with you, you'll be attending the same school as Gino right after Christmas. Before that we hire a tutor who will help you to get started with the basics here at home", hän vaihtoi puheenaiheen koulunkäyntiin. Hän oli keskustellut asiasta vaimonsa kanssa ja tullut tulokseen, että olisi kaikille eduksi, mikäli lapsi aloittaisi koulutuksen mahdollisimman ripeästi. Ennen sitä olisi kuitenkin hyödyksi, jos kotiopettaja antaisi pikakurssin perustaidoista, jotta siirtyminen kouluun muiden lasten joukkoon sujuisi ongelmitta. "What do you think?"

Nimi: Eggnat

09.07.2019 09:48
Matvei

Silmäilin hetken tytön kasvoja. Toivottavasti hän ei luulisi mitään väärää. En minä ole pehmennyt hänelle, en vain halunnut, että hän lähtisi haavoittuneena ulos. Tee oli vain helpoin tekosyy. Otin astiat pöydältä suuriin käsiini ja kannoin ne keittiön minimaaliselle tasolle. Teepannu oli jo valmiiksi roikkumassa tulisijan yllä pirtin keskiosassa. Upotin leilin kuivakaapin vieressä olevaan sankoon, jossa oli kaivovettä. Vilkaisin tyttöä hermostuneena, mutta en antanut sen näkyä vakavilla kasvoillani.
"Sugar..?", kysyin ja käännyin hitaasti, etten läikyttäisi vettä leilistä. Kävelin pöydän ohi tulisijalle, nostin teepannun kantta ja kaadoin veden sinne. Tuli tarvitsisi kohennusta, takassa kyti vain muutama pitkä, punainen kekäle.

Nimi: Corpiet

08.07.2019 17:02
{Raven}
Vilkaisin olkani yli kivikasvoisen mieheen matalan käskyn kantautuessa ilmoille. Sehän muutti mielensä nopeasti, vähän aikaa sitten se halus mut niin kauas itsestään kuin mahdollista. Noh, mikä ettei, jos herra kerran vaatii.
”Alright then”, tokaisin ja istahdin takaisin puiselle jakkaralle. Kallistin päätäni kevyesti seuratessani miehen hääräilyä ympäri pienehköä keittiötä. Hymähdin hiljaa ja keskitin huomioni uuden letin tekemiseen. Huomasin miehen olevan edelleen hiukan varautunut, joten en pakottaisi tuota puhumaan mistään.

{Jeremiah}
”I’ve got a little sister, Caroliana. She is three years younger than me and a little angel”, vastasin hymyillen pehmeästi silmäillen ravintolan hirsikattoa. Missäköhän sekin on nyt? Tiedän ettei tuo tänne tulisi, ei, Lia nautti hienostuneesta elämätyylistään aivan liikaa lähteäkseen taikamaan perään.
Käänsin katseeni takaisin eteenpäin huomatessani mustaessuisen tarjoilijan astelevan pöytäämme kohti tarjotin täynnä panineja. Nyökkäsin kiitokseksi tuon asettaessa paninit ja vesikannun lasien kera pöydälle ennen matkansa jatkamista.
Kaadettuani lasillisen vettä itselleni aloin miettimään miten sanottaisin vastaukseni Tomin kysymykseen. Tottahan tässä pelissä tuli puhua, enkä hävennyt ajamistani lainkaan, mutta ei silti ole tarkoitus säikytellä peliseuraa.
”I actually started running away regulary when I was seventeen. I guess I had strict parents. What about… Tell me one memory that still makes you smile.”

{Jaime}
No mutta kappas, herra Isopomo tuli kunnioittamaan minua läsnäolollaan, ja tuo oli vielä ottanut kakaransa mukaan. Ja totta kai kummallakin oli ylihinnoitettu puku päällä. Alkaa pikkuhiljaa tuntua että kukaan täällä ei oo kuullut rennosta pukeutumisesta.
”Sure, come in”, vastasin taiteillen kasvoilleni mahdollisimman kohteliaan ilmeen ilman tarvetta hymyillä. Astuin sivuun ovelta päästääkseni kaksikon huoneeseen ja suljin mahongista tehdyn oven noiden perässä. Käännyin katsomaan parivaljakkoa käyden mielessäni läpi syytä, miksi he vaivautuisivat tulemaan tänne, eivätkä kutsuneet minua herra Isopomon huoneeseen. Todennäköisin vaihtoehto olisi, että herra Isopomo halusi tutustuttaa minut poikaansa ’turvallisessa’ ilmapiirissä. Ja paskat, ihan kuin mä olisin tehnyt oloani kotoisaksi missään vajaan päivän sisällä.
Ahaa, herra Isopomo siis halusi tutustuttaa mut poikaansa, joka tosin ei ilmeestä päätellen oo turhan innoissaan tästä. Kohotin kulmakarvaani kevyesti tuon mittaillessa mua tuomitsevalla katseella. Tästä voisi tulla hauskaa.
”As he said, I’m Jay. Pleasure to meet you”, sanoin ojentaen käteni eteen kättelyä varten. Pidin mahdollisimman neutraalin ilmeen kasvoillani nostaen leukaa korkeammalle antaakseni itsevarman, muttei hyökkäävän vaikutelman.

Nimi: Harley

06.07.2019 19:08
T O M Á S

"Seriously?" hihkaisin yllättyneenä ja pomppasin hieman ylöspäin tuolillani, kun Jerry vastasi olevansa New Yorkin kasvatteja. "I lived there since I was a teen! Broadway, Manhattan, baby", kerroin innoissani. Uskomaton hauska sattuma, että oltiin molemmat tietämättämme saman kaupungin poikia. "But my heart will obviously always belong to Puerto Rico", huokaisin liikuttuneesti käsi sydämellä. Oma koti kullan kallis, välillä on kova ikävä.
Vuoro siirtyi Jerrylle, ja varauduin henkisesti jo astetta tiukempaan kysymykseen, mutta jätkä päästi mut onneksi vähällä. Huokaisin dramaattisesti helpotuksesta. "Nope, I'm the only child", sanoin kera enkelimäisen hymyn. Olin kyllä muksuna haaveillut sisaruksista, varsinkin isommista, jotka olisivat voineet vanhempina ja viisaampina ohjeistaa elämän polulla ja estää mua olemasta idiootti, mutta olin pärjännyt hyvin ilmankin. Kaveriporukka oli aina korvannut sisaruspulan.
Naputtelin kynsillä pöytää miettiessäni seuraavaa kysymystä. "Have you ever... ran away from home?" kysyin ilkikurisesti virnistäen. "And I mean sneaking out to a party without permission or something, not like 'bye bye forever, Mom, you won't be seeing me again'. Not that I've ever done anything like that, I was such a good son", naurahdin muka viattomasti.

S A L V A T O R E

Herra Castiglione kumartui alas poikansa silmien tasolle siistimään hänen hiuksiaan ja oikaisemaan puvuntakkia hartioista, mutta Eugenio nyrpisti nenäänsä ja riuhtaisi itsensä irti isän otteesta. Mies huoahti syvään lapsen oikuttelulle. Pitikö pojan aina olla näin jääräpäinen ja vastahakoinen? Oli vaadittu monen tunnin raskas kinastelu ja jankkaaminen, että hän oli edes saanut Eugenion suostumaan tapaamaan mafiaan vasta saapunutta orpoa, joka kaiken lisäksi oli periaatteessa hänen adoptoitu veljensä. Olisi sietänyt osoittaa hieman enemmän kunnioitusta uudelle perheenjäsenelle, ajatteli tästä mitä hyvänsä. "Comportati bene", isä käski tiukasti poikaansa käyttäytymään siivosti, ennen kuin hän koputti oveen.
Hetkisen kuluttua oven avasi Jay, jota herra Castiglione tervehti hillityllä hymyllä. "Good evening. Can we come in for a short while?" hän kysyi kohteliaasti lupaa käydä peremmälle. Pojan annettua myöntävän vastauksen isä asteli sisään, kannustaen poikaansa tulemaan mukana tuuppaamalla häntä kevyesti selästä. Eugenio näytti hapanta naamaa, mutta kuitenkin seurasi kiltisti.
"I'm happy to finally introduce you to my son. Jay, this is Eugenio", herra Castiglione esitteli kaksikon toisilleen. "Eugenio, this is Jay. He will be staying with us from now on." Totta kai hän oli jo aiemmin kertonut pojalle ja vaimolle, että katulapsi jäisi heidän hoiviinsa pysyvästi - kumpikaan ei ollut erityisen riemuissaan. Vaikkei se tullut uutena tietoa, Eugenio osoitti mieltään katsomalla Jayta päästä varpaisiin tuomitsevasti, mikä sai hänen isänsä mulkaisemaan häneen varoittavasti. Jos hän ei lopettaisi ilkeilyä, hän saisi kuulla kunniansa.
"I hope you two will become good friends", mies jatkoi toteamalla rauhallisesti.

Nimi: Eggnat

06.07.2019 09:20
Matvei

Katsoin tytön tuolilta kipuamista vieläkin hieman huolestuneena. Nyökkäsin jokseenkin hämmentyneenä hänen kiitollisuudestaan. Otin pöydän laidalta likaisen kankaanriekaleen, jota olin käyttänyt kenkälankin levittämiseen. Pyyhin kädestäni tahnan rätin puhtaaseen reunaan. Purin poskeani hermostuneesti. Yritin kerätä voimia tavalliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen.
"Stay", sanoin. Suupieleni värähti minun toruessa itseäni ääneni jämeryydestä. En halunnut vaikuttaa pelottavalta.
"I make tea. You are weak for a while."

Nimi: Harley

30.06.2019 15:41
B E N J I

Eipä tarvinnut kahdesti käskeä, jätkä heittäytyi kaulani kimppuun innolla ja riemulla. Olin varautunut henkisesti jo kipuun, mutta terävien kulmahampaiden puhkaistessa ihon rikki irvistin, vaikkei se mitään hirvittävää tuskaa ollut. Piikittäminenkin on joskus sattunut hitosti enemmän. Nojauduin oudolle mutkalle kiviseinää vasten, yrittäen retkottaa lujassa otteessa suhtkoht rennosti, vaikka onhan sitä vampyyrin imussa hiukan vaikea chillata muina miehinä. Zacin puristus käsivarsistani tiukentui koko ajan, kunnes rutistus tuntui jo melko murskaavalle, jolloin kiemurtelin epämukavasti aloillani. "You trying to crush my bones or something?" mumisin sekä lievästi huvittuneena että lievästi turhautuneena. Ei olisi kiva muussaantua nyt, se tekisi hallaa orastavalle ystävyydellemme.

Muutaman minuutin kuluttua Zac sai sudennälkänsä taltutettua ja päästi minut irti. Verenluovutus oli alkanut jo nousta päähän huippauksena, joten jalat hyytelöllä tukeuduin seinään, painaen kädellä yhä hieman vuotavaa haavaa kaulalla. Mulkaisin naama pokerina Zacia, joka oli suloisen huolestunut voinnistani, ilmeisesti hän oli hörppinyt vähäsen uumoilemaansa enemmän. Voi reppana, hän pelkäsi traumatisoineensa minut. "No, no, actually I think I'm going to...", henkäsin dramaattisesti ja leikin muka pyörtyväni seinää vasten, nousten kuitenkin heti takaisin pystyyn ja virnistäen piruilevasti.
"Nah, I'm good", vastasin sitten rehellisesti. Mikäs tässä.

G E N E

Tässäkö se olisi, tukehtuisin omaan nikotteluuni viinapäissä eteisen lattialla. Ei hohdokas loppu näin hienolle tarinalle. Vapisten kyyhötin polvillani, pahoinvointi ja humala lietsoen holtitonta itkukohtausta. Pelkäsin hetkenä minä hyvänsä oksentavani sisuskaluni ulos, mutta en ehtinyt, sillä yhtäkkiä joku riuhtaisi minut ylös, heitti roikkumaan harteelleen pää alaspäin ja lähti kiikuttamaan minua jonnekin. "Stop! Put me down! Now!" huusin ja kiljuin raivokkaasti, takoen kidnappaajan selkää nyrkillä ja potkien jalkoja ilmaan, eikä aivoihini rekisteröitynyt vielä hetkeen, että kyseessä ei ollutkaan joku tuntematon hyypiö, vaan vanha tuttu Costa. Vasta portaiden yläpäässä humalan sumentamaan tajuntaani upposi, mitä oli meneillään, mutta se ei varsinaisesti lieventänyt hämmennystäni ja kiukkuani. Pyristelin pakoon kahta kauheammin.

Huoneeni ovensuussa pääsin riuhtomaan itseni vapaaksi - tai ehkä Costa laski minut itse alas, en tiedä. Hoipuin aloillani melkein kaatuen uudelleen, säilyttäen tasapainon nipin napin. Käännyin Costaan päin silmät leiskuen vihaa ja inhoa, koko keho täristen. "Get out of my house! Get out!" rääkäisin ja huidoin ulko-ovelle päin. Vailla mitään kontrollia puskin Costaa päin ja tönin häntä aggressiivisesti, yrittäen kirjaimellisesti työntää miehen ulos talosta. Häivy, idiootti, häivy. "I hate you! Get out!" karjuin naama punaisena.

Nimi: Sonya

30.06.2019 00:30
{ Zachary }

Oi luoja mikä ilta, oikeasti! Monet Kalmankidassa ovat kyllä tottuneita puruleluja, mutta näin suuri myöntyväisyys oli kyllä harvinaista herkkua. Toljotin Benjiä kuin mikäkin idiootti hänen paljastaessaan kaulansa kunnolla, ja pakkohan se on myöntää, että hillitön nälkä ja himo oikein vihlaisivat, kun aivosoluni tajusivat kunnolla, mitä edessä oli tarjolla.

Olin jo melkein käymässä kimppuun, mutta humoristiseksi tarkoitettu kommentti sai minut kuitenkin hetkeksi vakavoitumaan. Okei Zac, keskity. Osaat syödä imemättä ihmisiä kuiviin. Osaat kyllä. Ei sinun ole niin iso nälkä. Ihan vähän vain.

Rauhoitteluista huolimatta olin Benjin vierellä kumartumassa hänen kaulaansa kohti ennen kuin tajusinkaan. Pakko heittää vähän itsekehua, että ongelmasyöjäksi olen todella siivo purija. En raatele kaulaa auki niin kuin jotkut sankarit. Ei tarvitse kuin neljä kulmahammasta, kieli hoitaa loput. Vielä kun osaisi lopettaa ajoissa...

Veren huuma vei minua mennessään ja hitaasti väkivahvat käteni kietoutuivat ateriani kehon ympärille, lukiten miehen ansaan, josta pakeneminen oli mahdotonta. Niin hyvää. Nälkä. Lisää.

Napsahdin pois transsistani tajutessani aivan yhtäkkiä, miten lujaa puristin uutta ystävääni käsilläni. Otteeni irtosi säpsähtäen lukostaan ja kavahdin taakse päin, veripisara huuliltani valuen. "Sorry", inahdin vaivaantuneesti hiuksiani haroen. "You okay?" varmistin, vilkuillen hermostuneesti Benjin silmiä, peläten että olin järkyttänyt miehen ikihyväksi.

{ Tino }

Käänny, kävele kotiin, leiki ettei tätä ikinä tapahtunut. Mikä loistava toimintasuunnitelma!

Silti löysin itseni vain muutamaa sekuntia myöhemmin nostamasta lattialle romahtanutta mafioson vesaa hartioilleni, valmiina estämään kaikki epätoivoiset vastusteluyritykset. Lähdin hitaasti mutta varmasti raahaaman miestä rappusia ylös, kohti huonetta, josta tiesin lellipennun luksushuoneen löytyvän.

Soimasin hiljaa mielessäni itseäni joka askeleella. Katuisin tätä myöhemmin, aivan varmasti katuisin. Jonain päivänä iskisi hirveä halu palata ajassa taaksepäin ja jättää pikkumafioso tukehtumaan omaan kyyneleisiinsä ja viinaan. Tänään olisin kuitenkin katunut, jos olisin jättänyt miehen aloilleen - ja halusin kyllä selvittää, mistä moinen käytös johtuu.

Vaikka mieleni teki piikitellä ja ampua kovilla niin että tuntuu, olin ihme kyllä hiljaa, suorastaan haudan vakava. En sanonut mitään, en edes katsonut Genen suuntaan. Keskityin vain etenemään huonetta kohti, pois kolkosta, avarasta aulasta. Mietin vain, että onkohan tämä niitä helvetin kuuluisia 'kerran elämässä' kokemuksia.

Nimi: Corpiet

29.06.2019 23:47
{ Raven->Matvei }

Mitä, sainko mä kehun tältä kivikasvoiselta miekkoselta? Hymähdin kevyesti purren hampaitani yhteen päähän kohdistuvan kivun takia. Perhana, vois tää alkaa jo parantumaan.
"A little bit", vastasin miehen piilotettuun huoleen hymyillen pehmeästi. "Don't worry about me, it'll heal soon enough."
Tahnan loputtua laskeuduin pöydänkulmalta takaisin jaloilleni ja käännyin katsomaan itseäni reilusti pidempään mieheen virnistäen iloisesti: "Thank you, thank you for all of this."

{ Raven->Moustafa }

Aamuauringon noustessa puiden ylle olin jo lähdössä jatkamaan matkaani. Vilkaisin vielä olkani yli kirkkaankeltaiseen taloon, jonka oven olin sulkenut tiukasti. Hymyilin itsekseni ajatellessani eilisen illan ja tämän aamun tapahtumia.

Ennen lähtöäni olin laskenut keittiön pöydälle muutaman sulan joista Moustafa vaikutti pitäneen, sekä loitsin yhden perhosen lentelemään ympäri keittiötä. Perhonen tosin katoaisi parin päivän sisällä, mutta se muistuttaisi miestä ainakin hetken eilisestä. Hymähtäen itsekseni nykäisin rinkkaani ylemmäksi olalleni ja kävelin mäkeä alas viheltäen jotain iloista sävelmää, jonka nimeä en enää muistanut. Mitäs pienistä.

{ Jeremiah }

"New York, born and raised", vastasin hymyillen aurinkoisesti koiranpentumaiselle miehelle edessäni, "Though my mother is from Norway and father is Canadian."
Kallistin päätäni kevyesti vasemmalle miettiessäni sopivaa kysymystä. Pelin luonteeseen kuului vastata itse samaan kysymykseen, ja pahimmat kysymykset tuli esittää vasta pelin lopussa. Hmm... Mitä kysyä, mitä kysyä... Voi näitä elämän vaikeita päätöksiä.
"Do you have any siblings?"

{ Jaime }

Muutamaa päivää myöhemmin siitä, kun tapasin herra Isopomon makasin minulle osoitetussa huoneessa selälläni, tummaruskeat hiukset takuttomina ja levinneinä silkkityynyllä. Heittelin ilmaan viinipullon korkkia, joka oli jäänyt lojumaan taskunpohjalle.

Perhana, kun mä sanoin liittyväni mafiaan niin en ajatellut sen olevan näin tylsää. Samana päivänä kun mä liityin, mut kierrätettiin läpi kaiken maailman vampyyrit, jotka mun tuli tietää, ja voin sanoa, ne piti musta suurinpiirtein yhtä paljon kuin minä niistä, mutta tottakai ne nuoli herra Isopomon kenkiä ja käyttäytyivät ikäänkuin pitäisivät musta. Sen jälkeen multa otettiin parit mitat ja pian mulla olikin vaatekaapillinen uusia pukuja. Perkele näiden rikkaiden paskiaisten kanssa.

Joten tässä sitä ollaan, maataan sängyllä puku päällä, kiillotetut kengät jalassa ja upouusi puvuntakki jossakin hevonkuusessa. Nostin pääni tyynyltä kuullessani koputuksen ovelta. Heilautin jalkani lattialle ja astelin putipuhtaan huoneen toisessa päässä olevalle mahonkiselle ovelle ja avasin sen nähdäkseni, kuka on päättänyt tuhlata kallisarvoista aikaani, mullahan olini niin helvetin tärkeää tekemistä.

Nimi: Harley

29.06.2019 23:46
{ Benji }

Verihommelin heitin kyllä puoliksi läpällä, mutta kaipa ideassa oli jotain itua. Meinaan, että ei minulla nyt mitään ehdottomasti sitä vastaan ollut. Olin sattumoisin ollut kaksi kertaa aiemmin vampyyrin puruleluna - vähän juu nipistää ja aiheuttaa melkoisen sotkun, jos torahampainen osapuoli hosuu, mutta paljon vähemmän dramaattista kuin kauhuelokuvien perusteella luulisi. Siispä punapään tarkistaessa, olinko tosissani, kohautin harteita leveästi. "Why not?" hymähdin rennosti. "Just try not to, you know, kill me while you're at it."

Olisi aika valitettavaa, jos vahingossa tulisi imetyksi kuiviin, mutta minulla oli sen verran luottoa Zaciin, etten uskonut hänen innostuvan liikoja. Liiasta innostumisesta puheen ollen, jollakin oli tuhmia mielessä. Zac ei ilmeisesti tarvinnut paljoa yllytystä, että ajatuksenlento lähti ylikierroksille, sillä jätkällä pyöri mielessä jonkin muunkin kuin veren imeminen. Meinasin tyrskähtää nauruun sitä kuunnellessa, mutta huvittuneisuuteni jäi leveän virneen tasolle.

"Well, guess you're just gonna go for it? Right here?" kyselin. Nääh, tuskin sillä niin hirveästi on väliä, hörppiikö hän tässä julkisella paikalla vai suljettujen ovien takana, kun koko paikka joka tapauksessa kuhisee vampyyreja. Ei tulisi shokkina kenellekään viattomalle ohikulkijalle, jos kukaan nyt edes sattuisi meitä täältä sivukujalta bongaamaan. Minulla ei ollut paljoa suojaamassa kaulaani, joten länttäsin vain havaijipaidan kauluksen alas. Anti palaa.

{ Gene }

Töllötin vain Costaa pää kallellaan, enkä oikein jaksanut yrittää sisäistää mitään, mitä blondin suusta tuli ulos. Päläpälä, sitä ja tätä, mitä väliä. Lievästi turhautuneena rypistelin kulmiani, kuin olisin tarpeeksi pistävällä tuijotuksella voinut hävittää miehen tuhkana tuuleen. Se taktiikka ei valitettavasti toiminut.

"Yeah. He's not. He's never home", töksäytin. Tarkalleen ottaen en minä tiennyt, missä isäukko hiihteli, eikä varsinaisesti liikuttanut. Ei häntäkään eikä äitiäkään kiinnostanut hittoakaan, missä minä olin luuhannut viimeiset kaksi viikkoa, että olinko kadonnut tai kidnapattu tai ehkä itkemässä viinapäissä sängynpohjalla, joten mitä minä rupeaisin hänen menojaan vahtaamaan. Mitä väliä.

Huokaisin raskaasti ja lähdin hyvästejä jättämättä ja ovea sulkematta hoippumaan takaisin sisälle, kuin unohtaen koko Costan olemassaolon. Pehmeä peti odottaa. Pehmeä ja kylmä ja yksinäinen. Ja uusi pullo, ellei kaappi ole jo tyhjä. No, aina voi hakea lisää viinikellarista. Viiniä viinin päälle, kunnes siihen hukkuisi.

Yhtäkkiä kompastuin eteisen käytävässä jalkoihini ja kaaduin rähmälleni. Kuului hirveä lasin pirstaloitumisen ääni, kun marmoriin osunut pullo hajosi palasiksi, ja hakksin nyrkillä maata niin lujaa kuin pystyin, takoen siihen kaiken vihani. "Jesus Christ", ähkäisin kyyneleissä, kun väsyin lyömiseen. Hartiat luimussa nyyhkin polvillani.

{ Calypso }

Calypso vilkaisi hitusen säälivästi Alistairiin. Poikarukka turhaan tuhlasi energiaansa, poispääsy saarelta ei ollut yksinkertainen hanke. Ei tosin mahdotonta, kuten suurin osa luuli, muttei vaivatonta. Toisaalta vanhus itse Vechnostin ylpeänä kasvattina ei automaattisesti ymmärtänyt, miksi ihmeessä kukaan haluaisi noin kovasti pois täältä. Vikansa kullakin paikalla, mutta kokonaisuutena saari oli melkoinen paratiisi. Taikaolennoille ei ollut olemassa toista yhtä varmaa turvaa. "No jopas", Calypso hymähti harmistuneesti. "Miksikä haluat lähteä? Etkö viihdy täällä vai kaipaatko jotakuta ihmsmaailmassa?"

Alistairin esittäessä vastakysymyksen noita vaipui hetkeksi mietteisiinsä. Aika lentää niin valtavan nopeasti, vastahan oli ollut 1700-luku ja nyt jo oltiin vuoden 2020 kynnyksellä, uskomatonta. Ikinuorilla aikakäsitys tuppaakin olemaan hiukan erikoinen. "Liekö siitä reippaat kolmesataa vuotta. Oi voi, kylläpä vuodet vierivät", hän lopulta vastasi ja naurahti perään. "Koko ikäni toisin sanoen, synnyin täällä."

{ Charlie }

Hauskaa. Ihmiset pitivät hauskaa tai puhuivat hauskoja, Charlie oli kuullut siitä paljon. Esimerkeistä ja tarinoista huolimatta hän ei täysin ymmärtänyt koko konseptia ja sen tarkoitusta. Se vaikutti jopa kovin turhanpäiväiselle, vaikka toisaalta ihmiset vaikuttivat pitävän sitä korkeassa arvossa. Käsittämättä kunnolla, mistä Aidanin suuri innostus johtui, Charlie jäi paikoilleen tapittamaan, kun tulenhenki kävi ilmeisesti hakemassa jotakin naisjoukolta. Mies palasi mukanaan pieni, kapea sylinterinmuotoinen esine.

Ahaa, kyseessä oli savuke. Charlie kyllä tiesi entuudestaan, mitä tupakoiminen on, vaikkei siinäkään nähnyt logiikkaa. Hän tarkkaili hiljaa, kun Aidan opasti demonstroinnin kera, miten toimia oikein, ja miehen ojentaessa sytytetyn savukkeen sateenhengelle hän otti sen vastaan kuuliaisesti. Hetken aikaa Charlie vain piteli tupakkaa laihojen sormiensa välissä, katsellen sitä kuin tuntematonta kappaletta. Hieman jähmeästi hän asetti sen huulilleen, hengitti savua ja puhalsi ulos harmaan pilven. Jälkikäteen hän köhähti.
"En ymmärrä sitä", Charlie totesi värittömästi.

{ Salvatore }

Herra Castiglione tunsi sisimmässään syvää tyytyväisyyttä ja läikähdyksen lämpöä, kun huomasi pikkuruisen hymyn kohoavan lapsen suupielille. Tähän saakka poika oli ollut järkähtämättä haudanvakava - ei pilkahdustakaan ilosta, vain tiukkaa ja kurinalaista selviytymisvaistoa. Varmaankaan katujen kasvatilla ei ollut varaa näyttää tunnetilaansa ulospäin, ehkä hän koki sen riskinä tai heikkouden merkkinä. Salvatoresta oli miellyttävää, että poika kuitenkin uskalsi osoittaa hänen edessään jo hieman tunteitaan. Ennen pitkää, jos luottamus rakentuisi lujaksi, kenties hän pystyisi joku päivä olemaan täysin rehellinen ja avoin.

Lapsi jatkoi kysymällä, oliko hänet nyt velvoitettu vannomaan jokin vala. Herra Castiglione katsoi poikaa hieman hämillään, epävarmana siitä, oliko toinen aivan tosissaan. Luojan tähden, millainen mies olettaisi hädin tuskin kymmenvuotiaan lupaavan koko tulevaisuutensa mafialle? Ei suinkaan, sellaista olisi kohtuutonta odottaa pikkupojalta. Vihkimisriitti voitaisiin suorittaa vasta aikuisuuden kynnyksellä, vielä oli liian aikaista. "Of course not", Castiglione naurahti lievästi huvittuneena. "No, that can wait until you're grown up."

{ Tomás }

"Se on sillä selvä", tokaisin iloisesti. Viitoin viereisen pöydän asiakkaille vesikannua tuovalle tarjoilijalle, joka pian vipelsi luoksemme logolla varustellussa essussaan, muistikirja esillä ja kynä tanassa. Kera leveän hymyn latelin tilauksemme, kaksi kertaa brunssipanini, ja poju kirjasi sen pikaisesti ylös. Juomaksi otimme vielä sitruunalla maustettua jäävettä, se tekisi terää näin helteisillä keleillä.

Kun tarjoilija lähti viemään tilausta keittiöön, jäimme taas kaksinkeskiseen rauhaan. Nojasin leukaani rystysiini ja vain ihailin Jerryn upeaa naamaa, vieläpä kun auringonvalo osui siihen filmaattisesti. Havahduin haaveistani kuitenkin, kun se ehdotti meidän pelaavan ajankuluksi. 20 kysymystä, tuo teiniaikain ikivihreä klassikko. Mun kasvot kirkastuivat ja nyökyttelin innokkaasti. "Joo totta kai!" kajautin iloisesti. Oi että, tästä tulee hauskaa.

"Mä eka", varasin heti ensimmäisen vuoron ja virnistin ilkikurisesti. Mun mielessä pyöri ainakin tuhat kysymystä, osa vähän sellaisia, jotka oli aika rohkeita ensimmäisille treffeille, mutta voisihan pelin korkata jollain skandaalittomammalla. "Hmmm, jos alotetaan jostain kivasta ja helposta. Miten olisi ettääää... mistä sä oot kotoisin?"

{ Moustafa }

Kun perhosparvi lehahti ulos, huoneen peitteli kotoisa hämärä, vaikka verhojenraosta pilkistikin yön valoisuus. Harmi, että ne katosivat jo näin pian, niiden lepattelua oli hauskaa seurailla. Kuin transsissa käännyin viereeni Ravenin puoleen ja haukottelin leveästi, pyyhkäisten hiuspehkoa sivuun otsalta ja lösähtäen raajat velttoina patjaa vasten. "Sama", huoahdin syvään. Väsymys oli yltynyt sen verran, että voisin vaipua unten maille muutamassa sekunnissa.

Tummatukan kiittäessä uudelleen, kun sai jäädä yökuntiin, mun suupielessä vieraili lyhyt hymynkare. Huitaisin kättä rennosti, ilmoittaen, ettei tästä pikku palveluksesta ole mitään vaivaa. Kiva oikeastaan välillä jakaa sänky jonkun muunkin kuin viltin ja muumipehmon kanssa. "Kiitti ittellesi. Seurasta siis", hymisin tyytyväisesti. Tavut alkoivat puuroutua muminaksi, josta ei saa selkoa, ja unisena mun pää valui tyynyyn. "Kauniita unia", toivotin juuri ennen höyhensaarille matkaamista.

Nimi: Eggnat

29.06.2019 23:45
{ Matvei }

Hymähdin hieman yllättyneenä. Haistoinkin hänessä kenties hienoista eläimellistä tuoksua, mutta Vechnostissa se saattoi johtua mistä tahansa.
"No wonder... You are.. tough", sanoin kuin etsien sanoja päästäni. Englanti ei ollut äidinkieleni, joten se oli joskus hieman vaikeaa minulle. Nostin peukaloani, kun tyttö sihahti kivusta. Huoli välähti silmissäni, mutta en halunnut vaikuttaa liian välittävältä, joten laskin käteni ottamaan lisää tahnaa.
"...Does it hurt?", kysyin hiljaa ja lisäsin yrttiseosta tytön ohimolle. Voisin tarjota hänelle sidettä päähän, kun hän lähtisin. Keittäisin teetä tietenkin... Olihan hän auttanut minua.

©2019 VECHNOST ★ - suntuubi.com