Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kaksi plus yhdeksän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Harley

08.11.2019 22:17
A V I V A

Tavallisesti olisin yrittänyt imeä joka ikisen maiseman itseeni, kun kerrankin pääsin takapihaa kauemmas, mutta en pystynyt keskittymään mihinkään ajatusteni syvältä, häiritsevältä kolkkeelta. Matkasin jonon hännillä kuin transsissa ja vasta etuoven kynnyksellä havahduin siihen, että olemme perillä. Annoin sedän ottaa laukkuni, joita hän katosi kiikuttamaan yläkertaan, ja riisuin takkini naulakkoon hitain ja kankein liikkein. En edes mennyt peremmälle, vaan jäin seisomaan paikoilleni ilmeettömänä. Siinä katsellessani vaisuna ympärilleni näytin luultavasti hyvin eksyneeltä. Kaikki sedän talossa oli niin kummallisen erilaista verrattuna siihen, millaiseen oli tottunut. Vaaleat seinät, vaaleat lattiat. Lipastokin oli vaalea. Ei mitään synkkää, tummaa tai harmaata niin kuin kotona.

Äiti kutsui minua luokseen olohuoneesta, jonne näin suoraan eteisestä. Tottelin mitään sanomatta, istuen hänen viereensä muodollisen oloisena ja silotellen vekkihamettani. Vilkuilin hieman epäröiden äitiin, pureskellen poskeni sisäpuolelle reikää silkasta hermostuksesta. En tiennyt, mistä pitäisi aloittaa. Tai olisiko edes viisasta olla ensimmäinen, joka avaa suunsa. "So. We will live here from now on. Right?" kysyin mahdollisimman neutraalisti, vaikka yritykseni peitellä kiusaantuneisuutta sekä hämmennystä tuskin onnistuivat. Huomasin kynsiväni sohvan kukallista verhoilua levottomasti ja lopetin sen.

Nimi: Sonya

08.11.2019 19:42
H A R U

Matka Ilyan asunnolle oli hiljainen. Ilmassa oli sekä ahdistuksen että innostuksen tuntua, mutta pelko piteli minua niin tiukasti otteessaan, etten kyennyt nauttimaan siitä, miten hyvin matkamme vapauteen oli alkanut. Vilkuilin olkani yli hätäisesti, tarkkailen ympäristöäni jokaisella askeleella. Jokaisessa varjossa tuntui piilevän vihollinen, uusi vankila johon vajota.

Lopulta ovi napsahti takanamme lukkoon ja huokaisin niin syvään, että voima tuntui pakenevan kehostani. Hoipuin lähimmän istuinryhmän luo ja romahdin alas, hengitellen hetken syvään ja yrittäen käsittää, mitä oli tapahtumassa. Miten pitäisi jatkaa tästä eteenpäin?

Ihan ensimmäisenä pitäisi selittää Avivalle koko tilanne. En suoraan sanottuna tiennyt, miten muotoilisin sanani, mutta jostain oli aloitettava. Käänsin katseeni eteisessä yhä seisovan Avivan puoleen ja hymyilin hänelle niin suurella rakkaudella kuin pystyin. "Aviva, darling. Please come here", pyysin ja taputin kevyesti vapaata paikkaa vieressäni.

Nimi: Harley

07.11.2019 15:32
A V I V A

Päässäni vilisi kysymyksiä, mutta en saanut suutani aukaistua, joten vain nyökkäsin kankeasti ja seurasin äitiä portaikkoon. Sydämeni tykytti pikkulintumaisesti, jännitystä olisi voinut kauhoa ilmasta kuin vettä. Katselin eteisen kulunutta mattoa ja pylväiden varjoja ja tuttua naarmua ovenkahvan alapuolella mietin, onko väärin tuntea helpottuneisuutta lähdöstämme. Lapsuudenkodin pitäisi olla lämmin ja turvallinen paikka, jota jää ikävöimään. Minä en ikävöisi.

Jokin silti pidätteli minua etuovella, kuin näkymätön voima olisi juurruttanut kengänpohjani lattiaan. Epäröinti sai minut voimaan hieman pahoin ja jalkani jäykistymään niin, että hädin tuskin sain ne pakotettua liikkeelle. Yritin kieltää itseäni katsomasta taakse, mutta vilkaisin kuitenkin, melkein vahingossa, aivan nopeasti. Jos isä on tuolla jossain, miksi hän antaa meidän marssia tiehemme vastustelematta? Ehkä he olivat riidelleet. Ehkä isä oli jäänyt alakynteen eikä kehdannut edes näyttäytyä. Tai häntä ei vain kiinnostanut sanoa hyvästejä.

Kuljin kuin kone, askeleeni töksähtelivät mekaanisesti. Ennen kuin tajusinkaan, seisoin huuruisessa yössä muutamien metrien päässä kartanosta. Loppusyksyn pakkanen pisteli ihoa, Ilya-setä suuteli kumartui suukottamaan otsaani, ja hymyilin hänelle vaimeasti. "Everything in order, yes?" setä huolehti äidiltä, minä tuijotin poissaolevasti kartanon mustaa siluettia. Torni, kivijalka, tuuliviiri. Piippu, joka savuttaa. "Good, that is good. Come on then."

Hiljaisena kolmikkona lähdimme eteenpäin.

Nimi: Sonya

06.11.2019 22:05
H A R U

Odotin jännittyneenä ovensuussa Avivan pakatessa, pälyillen jatkuvasti käytävään kuin Iscariot olisi muka voinut rynnistää paikalle minä hetkenä hyvänsä. Tyttäreni saatua tavaransa pakattua huokaisin helpottuneesti ja hymyilin hänelle kannustavasti, vaikka jonkin sortin ahdistus paistoikin läpi silmistäni. "Yes, let's hurry. Ilya is waiting outside, we will go to his house. I will tell you everything else later", vastasin ja enempää aikaa hukkaamatta suuntasin kulkumme käytävään ja rappusten kautta aina koko matkan valtavalle ulko-ovelle ja kuusikon varjoihin Ilyan luo.

Nimi: Harley

06.11.2019 20:51
A V I V A

"Mom?" sanoin, melkein parkaisin hiljaa. Kuultuani äidin äänen takaa huojennus vavisutti minua. En tiennyt, miten kestäisin kohdata isän tämän jäljiltä, joten onneksi se ei ollut hän. Odottaessani äidin paluuta hyppelehdin päkiöilläni levottomasti, näpertäen koristeellista kahvaa. Vaikka hänellä kesti vain pari minuuttia, nuo minuutit tuntuivat uskomattoman pitkälle. Kun lopulta lukko naksahti auki, pystyin vihdoin vapauttamaan kiristyneet hartiani ja ottamaan kunnon hengenvedon. Vielä hetki jumissa täällä ja olisin seonnut.

Heti oven auettua äiti kaappasi minut musertavaan halaukseen. Seisoin jäykästi hänen käsivarsiensa puristamana, häkeltyneenä ja epävarmana. Hieman varoen vastasin halaukseen, enkä mahtanut mitään inhottavalle kurituksen tunteelle, joka johtui äidin itkusta. Se oli huolestuttava merkki, mutten uskaltanut kysyä, mistä. Hän selitti ilmankin, hän sanoi meidän lähtevän. Me lähtisimme. Me todella lähtisimme täältä. En meinannut uskoa sitä, tuijotin vain pyörein silmin ja ilmeettömin kasvoin.

Päässäni surisi. Satatuhatta ajatusta sekä ilon ja pelon omituinen sekoitus myllersivät mieltäni, mutta en jäänyt paikoilleni ihmettelemään, vaan nappasin kukallisen matkakassin ja ryhdyin sullomaan tärkeimmän omaisuuteni sisään. Saatuani pakatuksi muutamat vaatteet, sedän soittorasian, äidin hiusnauhan ja pari muuta tavaraa puin ylleni duffelitakin. Heilautin hartialle sellon kotelossaan, kääntyen katsomaan ovensuussa odottavaa äitiä. "So. We'll leave now?" kysyin melkein epäuskoisesti. Lähtö oli melkein mahdoton ajatus, vaikka olin jo täydessä valmiudessa.

Nimi: Sonya

06.11.2019 18:50
H A R U

Aika tuntui pysähtyneen odottaessani suurten, ikivanhojen kuusipuiden suojassa. Tarkemmin ajateltuna koko maailma tuntui pysähtyneen. Vain sadepisarat hakkasivat syksyn väriloiston kadottua pimentynyttä maisemaa. Mitä pidempään tuijotin sateeseen, sitä hitaammin pisaratkin tuntuivat liikkuvan, ja lopulta tuntui kuin olisin seisonut painostavan sumun keskellä. Päässäni löi rumpua vain yksi ajatus: onko tämä oikein?

Kun Ilya palasi murheellisen näköisenä, minulla oli päässäni selkeä vastaus. Tämä ei ole ainoastaan oikein, tämä on ainoa vaihtoehto. Sanaakaan sanomatta kiiruhdin kartanoa kohti, pääovista sisään ja aina yläkertaan asti Avivan huoneen ovelle. Kuulin tyttäreni huudot oven takaa ja pysähdyin hätääntyneesti remputtaman kahvaa. Se oli tiukasti lukossa, ja tiesin, ettei kummallakaan meistä ollut tarpeeksi voimia oven murtamiseen. "Wait a little longer, my love. I'll find the key and get you out", huudahdin oven läpi. Millainen isä kohtelee omaa lastaan kuin pahaista rikollisvankia?

Kiehuin raivosta ja surusta suunnistaessani halki kartanon sinne tänne, etsien nukkuvaa Iscariotia. Avaimet eivät voineet olla muualla kuin hänen taskussaan, sillä eihän avaimia ikinä voinut jättää jonnekin, mistä minä tai Aviva olisimme voineet ne saada. Lopulta huomasin velton hahmon oleskeluhuoneen nurkassa. Iscariot lepäsi tyynenä takkatulen lämmössä. Hänen kasvonsa olivat rauhalliset ja kauniit. Ne olivat ne kasvot, joihin olin aikoinaan rakastunut. Ne kasvot, joiden olin uskonut kulkevan rinnallani ikuisuuden.

Viha oli kuitenkin vääristänyt nuo kasvot aikoja sitten. Synkkyys ja katkeruus olivat vallanneet ne, eikä rakkaudelle ja myötätunnolle ollut jäänyt sijaa. Pelkkää kylmyyttä oli jäljellä, ja minä tiesin sen, vaikka nyt uinuvaa miestäni katsellessani ajatus tuntui hetken aikaa kaukaiselta. Voi kunpa se olisikin ollut vain painajainen, ohimenevä tuskan hetki, joka aamun valjetessa olisi poissa. Mutta se oli kuitenkin todellisuutta, ja tämä hetki tässä oli se uni. Kurkotin hitaasti käteni rakkaani poskelle ja kumarruin painavaan pitkän suudelman hänen otsalleen. "Please forgive me", kuiskasin murtuneena, kaivoin avainnipun liivin taskusta ja jälkiä jättämättä kiiruhdin takaisin Avivan luo.

Saatuani oven auki hyökkäsin varoittamatta halaamaan tytärtäni tiukemmin kuin koskaan aiemmin. Muutama kyynel karkasi poskeltani jättäen jälkensä Avivan puseron selkämykseen. "It's over now. Never again will we get locked up, or yelled at, or hit for our mistakes. We're finally free from his wrath", sanoin hiljaa, rutistaen Avivaa vielä kerran lujasti, ennen kuin suoristauduin. "We must go, quickly. Take everything you need, we won't come back", kehotin vakavana.

Nimi: Harley

05.11.2019 18:41
I L Y A

“Maybe he can still learn someday”, säveltäjä totesi vaisusti ja osaaottavasti naisen sanoihin. Hän yritti sytyttää edes pientä toivonkipinää, vaikka sisimmässään kantoi raskasta ymmärrystä siitä, ettei Iscariot luultavasti koskaan muuttuisi, ei hän enää oppisi rakastamaan hellästi ja lempeästi elettyään niin kovin kauan itsekkäästi. Ilya laski apean katseensa alaviistosti Harun käteen, joka puristi hänen omaansa rohkaisuna. Hän edelleen epäröi. Oliko oikein viedä lapsi pois ilman isänsä suostumusta? Käyttää taikuutta, jotta hän ei voi edes yrittää estää aikeita? Mutta toisaalta olihan Iscariot itse hallinnut perheensä elämää säälimättömästi yli vuosikymmenen, hänen suunsa jakeli määräyksiä ja sormensa osoitti käskevästi. Ehkä oli aika vastaiskulle, aika hänen maistaa omaa lääkettään. Kyllä, Harun ja hänen tyttärensä vapauden tähden Ilya olisi valmis hiljentämään päässään varoittelevan vaikerruksen, tekemään tämän riippumatta siitä, kärsisikö myöhemmin omantunnontuskia. Hänen mielensä pyysi anteeksi vanhalta ystävältään, kun hänen sydämensä kannusti toimimaan.

Ilya jätti Harun odottamaan hänen paluutaan kuusikon varjoon; hän arveli olevan parhaaksi, että hän käy soittamassa Iscariotin uneen yksikseen. Hän katosi rauhallisesti sisään etuovista, palaten ikuisuudelle tuntuneen hetken kuluttua lievä ahdistus kalvenneilla kasvoillaan. Vasen käsi piteli viulua, ja oikeassa riippui veltosti jousi. Ilya yritti mahdollisimman nopeasti unohtaa Iscariotin raivon vääristämän ilmeen ja tikarimaisesti viiltävät sanat, syytökset, manaukset, pettyneen katseen. Syvään hengitettyään hän viittoi Harun luokseen kartanon portaikolle. “Now he should be asleep for moment. I go watch him while you fetch Aviva”, hän selosti, kääntyen jo takaisin ovelle. “There is no terrible hurry, but please try make haste. I am not perfectly sure how long my spell will last...”

A V I V A

Sormeni hypähtelivät sellon kielillä Chopinin sonaatin tahtiin, ja seurasin nuottiviivastoa kulmat keskittyneesti rypyssä. Hetkeksi liikkeeni pysähtyivät, kun alakerrasta kaikui vaimeina kiireisiä askeleita. Kuinka huomaavaista, isä on varmaankin palannut mistä lie erämaavaelluksiltaan kotiin pikaiselle käynnille. Pudistin päätäni turhautuneesti ja jatkoin tahdista, johon jäin, viuhtoen joustani hurjemmin, miltei hakaten sitä kieliä vasten. Tehokas keino pysyä jotenkuten järjissään tässä talossa on hukuttaa epämukavat keskustelut tai niitä epämukavampi kuolemanhiljaisuus musiikin alle. Tuhat kertaa kauniimpaa kuunneltavaa.

Katseeni ponkaisi epäluuloisesti ovelle, kun kuulin metallista kolinaa, kuin avainta väännettäisiin lukossa. Tajutessani, mitä on tekeillä, sysäsin selloni äkkiä lattialle ja syöksyin ovelle, rynkyttäen kahvaa kaikin voimin. “Open the door! You cannot lock me up!” huusin raivosta täristen, paukuttaen ovea nyrkeilläni niin kovaa, että teki kipeää. Tasaiset askeleet loittonivat käytävässä, katosivat portaisiin. Isä ei voi tehdä näin. Kiskaisin terävästi henkeä, ja kyyneleet kihosivat väkisin silmäkulmiini. Pyyhin ne vihaisesti pois.

Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun isä pisti minut lukkojen taa, mutta ensimmäinen kerta, kun hän teki sen ilman mitään järkeenkäypää syytä. Se oli ennalta-arvattava rankaisu siitä, jos livahdin luvatta ulos, mutta tämä oli täysin epäoikeudenmukaista. Mitä typerää sääntöäsi olin muka rikkonut? Onko nykyään kiellettyä istua kiltisti omassa huoneessani? Aluksi puhkuin sellaista uhmahenkeä, että olisi tehnyt mieli repiä ovi irti saranoiltaan, mutta minuuttien venyessä tunneiksi se tarmo sammui epätoivoksi. Aurinko laski, kuu nousi. Aivan kuin isä olisi unohtanut minut kokonaan, eikä muistakaan ollut merkkiäkään. Jokin oli pielessä ja pahasti. Ehkä isän nerokas suunnitelma oli jättää minut tänne mätänemään ikiajoiksi, pääsisipähän ainakin vihdoin eroon minusta. En voinut muuta kuin istua ja odottaa, istua ja odottaa. Käperryin säälittäväksi mytyksi sänkyyn ja mietin, avaisinko aamulla verhot ja antaisin auringon tehdä tuhonsa. Hakiessaan minua isä löytäisi vain kasan tuhkaa, jos nyt ikinä edes aikoi päästää minut vankeudestani. Vai pitäisikö pakata kassi, rikkoa ikkuna, kiivetä alas katolta, vaihtaa nimi ja juosta tuhannen kilometrin päähän perustamaan uusi elämä?

Kuudennella tunnnilla olin vajonnut lannistuksen pohjalle, yhdeksännellä hyväksyin kohtaloni alistuvasti mutta katkerasti, ja kymmenennen jälkeen olin jonkinlaisessa henkisessä horroksessa. Istuin kippurassa lattialla ja tuijotin lasittuneesti tapetin kiemuraisia kuvioita, kun lopulta havaitsin oven takaa lähestyviä ääniä. Säpsähdin hereille ja säntäsin ovelle, ryhtyen hakkaamaan sitä väkivaltaisesti. “Let me out! Let me out!” toistelin mahdollisimman lujaa, jotta käytävällä kulkija kuulisi. En välittänyt, kuka minua auttaisi, äiti vai Ilya-setä vai murtovaras, kunhan pääsisin vihdoin ulos ja ehkä saisin selityksen tälle outoudelle.

Nimi: Sonya

26.10.2019 15:30
E R I C A

Leipää mutustelevien leukojeni liike pysähtyi, kun jouduin hetken ihan tosissani miettimään. Aika ei kulje tällä saarella täysin samalla tavalla. Ihmisten maailmassa päivämäärä ja kellon aika olivat jatkuvasti oleellisia tietoja, kun taas täällä mennään enemmän fiiliksien mukaan ja uuden vuoden aikaan muistetaan pitää edes pienet juhlat vuoden vaihtumisen kunniaksi.

"Oh god, I think next year is going to be my 10th here. Time sure runs fast", totesin syvään huokaillen, kun sain laskutoimituksen päässäni loppuun. Kymmenen vuotta. Käsittämätöntä edes ajatella, mitä kaikkea näihin vuosiin oli mahtunut.

H A R U

Katsoin Ilyaa vakavana ja nyökkäsin syvään, hyväksyen hänen suunnitelmansa kyseenalaistamatta sitä lainkaan. Tartuin Ilyan käteen ja puristin sitä kannustavasti. "It's not wrong. He will get furious for sure, but deep inside he knows we're doing this because of love, not because of hate", sanoin hiljaa, yrittäen hymyillä. Ele jäi kuitenkin vaisuksi ja surumieliset silmäni kääntyivät kartanon puoleen. "If only he knew what love means..." totesin hiljaa.

Nimi: Harley

24.10.2019 20:03
T O M Á S

Pidättelin jännittyneesti hengitystä odottaessani Jerryn vastausta. Sen vihdoin ja viimein sanoessa perjantain sopivan vedin sisään happea antaumuksella. "Stop teasing me! For a second I thought you were gonna say you have something more important to do on Friday", mukamas raivosin ja hakkasin Jerryä leikilläni olkapäähän. "Though what could be more important than my debut as Puck, right? You even get to see me wear stupid plastic goat horns. And this weird-ass leafy toga dress", lisäsin virnuillen.

"But yeah, the show starts at 6 pm. You probs should be there like fifteen minutes before that, you know, that you make sure you don't run late. The whole thing takes about two and a half hours, the break between the acts lasts twenty minutes", ohjeistin ja jatkoin samalla sushin mussuttamista innokkaasti. "The opening night's been sold out, but I actually got you two free tickets ready to go. You can bring a friend with you, or give the extra ticket for someone, whatever you want. Front row seats, of course", vaahtosin lippuasioista ja kaivoin kassistani kaksi lippua, jotka lätkäisin Jerryn eteen pöydälle hymyssä suin.

"Oh, and we'll be having a party night with the cast after the show! We're gonna dance and have drinks", kerroin vielä jatkoista. Meillä oli perinne lähteä näytelmän avajaisten jälkeen kaupungille juhlistamaan onnistunutta ensi-iltaa. Bilerituaaleihin kuuluu tietenkin kunnon alkoholitarjoilut. Rankat työt vaativat rankat huvit. "You're invited, if you wanna come. I promise it'll be a lot of fun", pyysin ripsiä räpytellen.

G E N E

"Gino, won't you come with us?" Niskalihakseni kiristyivät, kun isä pyysi minutkin mukaansa. Olin toivonut voivani liueta paikalta, jättäytyä pois tulevasta kiusallisesta keskustelusta, antaa ongelman isän puitavaksi. Pakottauduin nyökkäämään jäykästi. Siirtyessämme juhlasalista portaikkoon kävelin vaiti, enkä edes vilkaissut siskooni päin, naulitsin katseeni kivilattiaan. Kävelimme eteenpäin synkän hartaina kuin hautajaissaattue.

Pääni nytkähti äkisti ylös, kun Jay edessäni pinkaisi juoksuun - minä saati isä emme ehtineet tehdä mitään, kun hän jo puski ikkunaruudun läpi, lasinsirut lentäen matolle. Korvissani kohisi, isän säikähtäneet huudot kuulostivat kummallisen etäisiltä kuin pääni olisi upotettu veteen. Vasta muutaman sekunnin viiveellä liikkumiskykyni palautui ja juoksin isän luokse pirstaloituneen ikkunan ääreen, puristaen sydänalaani. Isä toisteli Jayn nimeä, ja seisoin hänen vieressään, katsoin alas, alas, alas pimeälle kujalle, jonne Jay oli hypännyt. Heikotti.

"Jay has ran away and is heavily injured! Go find him immediately! Make it fast!" isän luja ääni kaikkoni rappukäytävään. Hän hälytti apujoukkoja, käski mafian miehet matkaan. Sekuntia tai kahta myöhemmin kuului kolmenkymmenen jalkaparin rummutus, kun he ryntäsivät liikkeelle. He luulivat etsivänsä kotoa karannutta niskuroijaa, joka on loukannut itsensä. Huomenna he saisivat tietää etsineensä vihollista. Kuritonta ottopoikaa, joka oli palkinnut Don Salvatoren hyväsydämisyyden valehtelemalla perheelle. Mieluummin heittäytynyt ulos seitsemännestä kerroksesta kuin jäänyt kiinni ja vastannut rikoksistaan. Petturi ja lisäksi pelkurikin.

Itku takertui kurkkuuni, ja lyyhistyin istumaan seinää vasten. En ollut tarkoittanut tätä.

I L Y A

Kaksikko pysähtyi rauhallisesti sievän talon edustalle. Ilya katseli pihaa, sen muutamia kukkasia, jotka vielä sinnittelivät syksyn kylmyydessä. "Je t'en prie. Thank you for keeping company, miss. It has been real pleasure to talk with you", mies kiitti omasta puolestaan kera pehmeän hymynkareen ja taipui lyhyeen kumarruksentapaiseen. "I look forward to meeting you again. Until then, tout le meilleur", hän jätti ystävälliset hyvästinsä. Toisaalta, vaikka heidän keskustelunsa olivat miellyttäviä, hän odotti jo pääsevänsä istumaan työpöytänsä ääreen, kastamaan kynänterän musteeseen ja kirjoittamaan päässään helisevät melodiat paperille. Oli niin paljon tehtävää.

H A S A N

Nainen pisti lisää pökköä pesään - kylpyhuoneen vesihöyryssä oli tukahduttavan kuuma, ja lämpötila kipusi koko ajan korkeammalle. Lukitsin käteni hänen vyötärölleen hänen kiskaistessaan minut jälleen uuteen kiihkeään suudelmaan, vastaten siihen hyvällä ruokahalulla. Tartuin häntä leuasta, ottaen tilanteen haltuuni, antaen huulteni vaeltaa korvannipukkaan, kaulavaltimolle, solisluulle. Kevyiden suudelmien välissä näykin ihoa kiusoittelevasti, käsitellen naista tottunein ottein kuin ruukuntekijä savea.

"Aren't we clean enough already? Time to move on", totesin kuiskauksenomaisesti ja malttamattomasti, nostaen naisen yhdellä voimakkaalla liikkeellä vedestä altaan reunalle. Mitä järkeä on lillua kylvyssä, kun aikoisimme joka tapauksessa puuhastella likaisia. Kampesin ketterästi ylös, tarttuen Raquelin molemmista käsistä ja johdattaen häntä ovelle, katseeni eksyen naisen silmistä tutkimaan hänen kehoaan, paljasta vatsaa, lantion kaarta. Yhteen kietoutuneena suudelmien symbioosina kuljimme kohti makuuhuonettani, enkä välittänyt, vaikka valuimme vettä ja vaahtoa lattioille ja matoille, se on palvelusväen murheita.

Kompuroituamme lopulta sisään huoneeseen taivutin Raquelin makaamaan selälleen sänkyni silkkilakanoille. Kumarruin hänen ylleen suutelemaan häntä, yhdesti, kahdesti, kolmesti. "How beautiful you look when you lay down there, how divine", ylistin häntä hiljaisin henkäyksin, sivellen hänen leukapieltään kädelläni hellästi ja viekoittelevasti. "My mirthful goddess."

Nimi: Corpiet

18.10.2019 18:31
{Jeremiah}

"You're worth it", totesin hymyillen pehmeästi. Tom tosiaan ansaitsi kaikki kehut, jos se vain saisi hänet tuntemaan olonsa hyväksi. "And trust me, you're gonna hear much more of that", jatkoin virnistäen ilkikurisesti. Usko pois, jos mulla ois varaa niin mä hukuttaisin sut kalliisiin lahjoihin ja kaikkeen mahdolliseen, mitä ikinä vain haluaisitkaan. Ehkä vielä jokin päivä.
Väistin vaistomaisesti Tomin syömäpuikkoja niiden tullessa huolestuttavan lähelle mun silmiä. Vai että katsomaan näytelmää? Vilkaistaas kalenterista, maanantaina on kotona nököttämista ja samaa on myös kolmena seuraavana päivänä. Mutta katos, perjantai on kun onkin vapaa.
"Tom, I don't know how to say this, but... I'm free on Friday", vastaten härnäten miestä. Mitäs koitti tökätä mua silmään syömäpuikolla. "So, when I need to be there?" En ollut ennen eksynyt katsomaan teatteria, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

{Jaime}

Jähmetyin hetkeksi kuullessani Isopomon hyiset sanat, mutta käännyin ympäri niin sulavasti kun vain pystyin tässä tilanteessa. Huomatessani Genen Isopomon vieressä nielaisin hermostuneesti, mutta mulkaisin veljeäni merkitsevästi. Idiootti, haluaisin olla sulle niin perkeleen vihainen, mutten voinut. Tietenkään en voinut, ihan sama kuinka paskamaisesti sä käyttäydyt, olet silti mun veli. Oisin kyllä odottanut sen luottavan muhun vähän enemmän, mutta ymmärrän kyllä. Hyökkäys on paras puolustus.
"Of course", vastasin mahdollisimman rennosti ja lähdin seuraamaan Isopomoa käytävää pitkin. Okei, me ollaan menossa kohti sen työhuonetta. Isopomon tuntien se ei sanoisi mitään ennen kuin me ehditään suljettujen ovien taakse sivustseuraajien pelosta, joten mulla on siihen asti aikaa kadota. Noiden ajoittaisten katseiden perusteella Isopomo arvas, että mä aion paeta, joten taakse jättäytyminen tai juoksu mihinkään suuntaan ei ole mahdollinen.
Kääntyessämme viimeiselle käytävälle ennen työhuonetta katseeni kiinnittyi verhottomaan ikkunaan. Tuo ois mun ainoa pakoreitti, ja luultavasti murran jotain tippuessani, mutta ainakaan en jää kiinni. Vedin syvään henkeä ja syöksyin suoraan ikkunan läpi.
Lasinsirpaleet polttivat kasvojani ja käsiäni hiusteli hulmutessa naamani ympärille. Pyörähdin ilmassa ympäri ja vihdoin laskeuduin maahan tömähtäen. Kuulin äänekkään räsähdyksen ja kipu valtasi koko vasemman kylkeni. Ei kannata hypätä seitsemännestä kerroksesta. Hoipertelin ylös murtuneiden kylkiluideni ja luultavasti poikki menneen käteni kanssa ja lähdin linkuttamaan mahdollisimman nopeasti pois paikalta. Nyt pitäisi vain päästä jonnekkin, missä saisin antaa luideni parantua rauhassa, ja sitten suunnata pois Amerikasta, ehkä Ranskaan tai Espanjaan.

{Gabrielle}

"Fine for me", nainen vastasi hymyillen kohteliaasi. Hän ei todellakaan olisi aamulla herätessään arvannut, että tämä päivä päättyisi näin. Hän pääsisi pitkästä aikaa kirjoittamaan sanoituksia jonkun toisen musiikkiin, ja ehkä jopa esiintymään kunnolla. Gabrielle olisi kyllä tyytyväinen ihan vain vaikka laulaisi tämän laulun herra Lebedintseville. Olisi kunnia päästä laulamaan niin taitavalle muusikolle.
Gabrielle heräsi ajatuksistaan kaksikon kääntyessä hänen kotikadulleen. Muutaman talon päässä oli se tuttu punatiilitalo, jonka pihalla näkyi kirsikkapuu vielä muutamalla keltaisella lehdellä varustettuna. Kukkapenkissä oli yllättävää kyllä muutama valkea kosmoskukka ja kauempana oli kandanruusupuska.
"Well, this is my stop. Thank you for walking me home monsieur Lebedintsev", nainen ilmoitti heidän saapuessaan valkoisen aidan portinpieleen.

{Raquel}

Hei, aika törkeetä keskeyttää fritsujen teko ilmoittamatta mitään. Aivan sama kuinka hyvä sä oot suutelemaan, hävytöntä tuo tommonen. Vastasiin rajuun suudelmaan samalla mitalla, sillä minähän en tälle jää hopealle. Miehen otteen leuastani lujentuessa liu'utin kynsiäni pitkin tuon selkää. Mokoma helvetin kuuma paskiainen.
Kohotin kulmaani Hasanin vannoessa että saisi koko kehoni tärisemään. Aika kova lupaus senhor. "We'll see whose body is tremblin' after this, querido", tokaisin haastavasti ja nykäisin miehen lähemmäs hiuksista ja painoin jälleen intohimoisen suudelman miehen huulille. Kyllä, saattoi olla typerää härnätä miestä, mutta minkäs sille tekee, mä vaan oon tämmönen. Tästä illasta tulisi takulla mielenkiintoinen.

{Cosima}

Hymyilin tyytyväisesti Erican suostuessa jäämään seuraani ja aloin syömään osaani annoksesta. Ei luoja, täällä osataan käyttää mausteita. Ei varmaan pitäisi olla yllättynyt, olihan tämä menestyvä ravintola, mutta silti, täydellisen currykanan tekeminen on vaikeaa.
Nostin katseeni Ericaan tämän kysyessä kauanko olin ollut saarella. Niin, hyvä kysymys. Kurtistin kevyesti kulmiani koittaessani laskea vuosia. "I think I've been here around three to four years", vastasin hetken mietiskelyn jälkeen: "I'm not sure, I haven't kept count. What about you?"
Kolme vuotta, oliko siitä tosiaan jo niin kauan? Herranjestas, mustahan tulee kohta vanha.

Nimi: Harley

07.10.2019 14:04
T O M Á S

Keskityin niin intensiivisesti sushilautasen ahmimiseen, että hätkähdin pienesti, kun tunsin Jerryn peukalon sipaisevan suupieleeni liimautuneen riisinjyvän. Nielaisin suuni tyhjäksi ennen kuin virnistin, ja Jerryn kehuessa puskista mun silmiä näteiksi iloisuuteni vaan paisui. "Oh, constant flattering", tyrskähdin leyhytellen kasvojani imarreltuna ja esittäen ujoa ja punastuvaa. "No but really, I honestly like it, you're so sweet. Makes me feel like a princess", lisäsin enemmän tosissani, kikattaen pienesti ja nostaen leukaa aurinkoisesti hymyillen. Olin kyllä saanut positiivista palautetta mun poikakavereilta ja säädöiltä, mutta yleensä ne kommentoi pelkästään mun takapuolta, joten tämä kohtelu oli harvinaisen suloista.

Paneuduin takaisin syömiseen, kunnes hetken kuluttua mun mieleen ponkaisi eräs tärkeä seikka. "Hey! I just remembered", huudahdin syömäpuikkoja huitoen ja nojauduin lähemmäs Jerryä silmät kiiltäen. "You're gonna come see our opening night? Please, please, please! It's next Friday", anelin häntä tulemaan ensi-iltaan, ravistaen Jerryn käsivartta ja katsoen sitä mun söpöimmällä koiranpentuilmeellä. Olisin ihan musertunut ja sydän särkyneenä, jos se ei pääsisi paikalle, mutta jos se istuisi ensimmäisen näytöksen yleisössä, siitä tulisi varmasti huippuhyvä esitys.

E U G E N E

Mielessäni kaksi vaihtoehtoani pomppivat puolelta toiselle kuin pingispallot: kerronko vai pysynkö hiljaa, lavertelenko vai paljastunko itse. Epäilys häilyi, vaikka valintani olin tehnyt. Kuristuksen tunne kurkussa marssin käytävästä saliin, jossa tungeksivien hiprakkaisten juhlijoiden nauru kohisi korvissani inhottavana kakofoniana. Katseeni etsi ihmismeren seasta isän kasvoja, jotka paikansin onneksi nopeasti lähellä orkesterin lavaa. Anteeksi pyytämättä raivasin tieni suoraan hänen luokseen, ilmeeni kalmankalpeana. Päästyäni käsivarren mitan etäisyydelle tartuin isää olkapäästä, vetäen hänet syrjempään. "We gotta talk", sanoin vakavasti, ja isä pahoitteli keskeytystä ystävilleen ja kääntyi puoleeni sekä ärsyyntyneenä että huolestuneena.

Päästyämme hieman kauemmas hälystä isä katsoi minuun kysyvästi, ja minusta kammottavasti tuntui, että hän näki lävitseni, hän tiesi likaiset salaisuuteni, Jay oli jo ehtinyt hänen puheilleen ja hän odotti tilaisuutta päästää tuomionsa valloilleen. Hetken vain tuijotin takaisin, pakottaen mieleni kuriin, pakottaen ulkokuoreni rauhalliseksi. "It's about Jay. Dunno how else to say this, but... He's a she, a woman in disguise", kuiskasin hitaasti, yrittäen olla takeltelematta tai jäämättä empimään. No niin, se on sanottu. Enää ei voi perääntyä.

Isä oli suunnilleen kymmenen sekuntia painostavan hiljaa - elämäni pisimmät ja vaivalloisimmat kymmenen sekuntia. "How is that possible? How do you know?" hän kysyi vakaudella ja tyyneydellä, jota voi joko ihailla tai ihmetellä tällaisessa tilanteessa. Vilkaisin ympärillemme kuin agentti, joka pelkää vihollisen salakuuntelevan; tarkkailin selustaa sen varalta, että Jay ilmestyy yllättäen paikalle. "She told me a while ago. I don't know why, but she let the secret slip out", vastasin. Yli viisikymmentä vuotta ei oikeastaan ole "vähän aikaa sitten", mutta en voisi myöntää tienneeni tästä vaikka kuinka kauan, tai minuakin nimitettäisiin syylliseksi.

"You believe me, right, Father?"
"I will have to discuss this with Jay."
"There she goes now."

Huomattuani vilinän keskellä Jayn, joka suuntasi uloskäynnille rivakasti, osoitin häntä etusormellani. Jäin seisomaan paikoilleni isän taakse, kun hän kääntyi, odotti hetken ja lähti entisen veljeni perään, saavuttaen hänet pian. "Jay, I need to have a word with you. Please, follow me", kuului isän totinen, jämäkkä äänensävy, se sama pahaenteinen, jolla hän oli puhutellut minua lapsena, kun olin tehnyt jotain kiellettyä ja jäänyt kiinni. Rutistin käteni nyrkkiin ja laskin katseeni lattiaan. Tehty mikä tehty.

I L Y A
(Gabrielle)

"Yes, Tuesday is very fine", mies vastasi myöntävästi ja nyökytteli päätään pienesti. Seuraava tiistai. Hänellä olisi muutama päivä aikaa aloittaa sävellys, siinä ajassa hän ehtisi sopivasti valmistella kappaleen rungon. Tämä inspiraation sade, joka karkoitti hänen mieltään rasittaneen kuivuuden ja ravitsi maan hedelmällisyydellä, sai Ilyan sydämen tuntumaan kevyemmälle kuin moneen kuukauteen. Kuin hänen luomisvimmansa olisi vaipunut horrokseen viime talvena ja vihdoinkin havahtunut hereille, kiitos tämän uuden tuttavuutensa. Miten paljosta hän saisikaan kiittää neiti Poireria.

Ilyan silmissä välkehti ilahtunut valo, kun neiti Poirer ehdotti kirjoittavansa sanoituksen. "That would be fantastic", hän sanoi rohkaisevasti. Hän ei ollut vielä saanut kunniaa kuulla neiti Poirerin sanoittamia teoksia, mutta oli varma, että naisen taidot sananikkarina vastaisivat hänen loistavia kykyjään laulajana. "What if we walk to my house next week when we have first met at park? I have piano there, so I could play you what I have written by then?"

H A S A N

Pistin parhaani peliin ja hukutin naisen intohimoisiin, mutta pehmeisiin suudelmiin, käteni liukuen hitaasti vyötäröltä alaselälle. Hän vastasi samalla mitalla takaisin eikä jäänyt hopealle, mikä entisestään vahvisti, ettei hän ole tässä jalossa taidossa keltanokka. Hetkisen kuluttua tyttönen joutui pitämään taukoa, jotta ei hengästyisi pyörryksiin, ja tyytyväinen virneenpoikanen lepäili huulillani odottaessani hänen saavan henkensä tasaantumaan. Elävän kuolleen miehen ei liiemmin tarvitse murehtia happivajeen kaltaisista ongelmista, kuuluu kiroukseni hyviin puoliin.

Venytin kaulaani sivulle antaakseni naiselle enemmän tilaa työskennellä sen parissa, ummistaen silmäni ja antaen hänen rauhassa tehdä taikojaan. Sormenpääni piirsivät samalla hänen iholleen kuvioita, pyörteitä ja ympyröitä. Liian kauaksi aikaa en halunnut unohtua nautiskelemaan velttona, etten antaisi väärää käsitystä, olisihan tökeröä jättäytyä laiskaksi. Valpastuttuani nykäisin Raquelin tiukemmin itseäni vasten, suudellen häntä yhä rajummin, puristaen siroa leukaa kädelläni vankasti. "I'll carry you to my bed and make your whole boy tremble", lupasin kuiskaten, täysin valmiina nostamaan naisen syliini kuin morsiamen ja viemään hänet yläkertaan.

I L Y A
(Haru)

Kaksikon matka pysähtyi korkeiden kuusien varjoon. Ilyan katse kulki ylitse kartanon harmaan, kivisen julkisivun. Jos hän ei olisi tiennyt siellä asuneen kolmihenkisen perheen tähän päivään saakka, olisi hän voinut luulla sen olevan kauan sitten hiljentynyt autiotalo, jonka pölyisissä nurkissa vain aaveet huokailivat. Tänään yötaivaan ollessa tähdetön ja repaleisten pilvien harsottama se näytti poikkeuksellisen kolkolle. "I will play him a lullaby on my violin. It should make him fall into a sleep for a while. It is long enough for you and Aviva to leave peacefully, without even him noticing", Ilya selosti suunnitelmansa hiljaa, antaen syyn olallaan roikkuvalle viulukotelolle. Hänen katseensa painui alas nuutuneeseen ruohoon. "I know it is wrong to use my magic on him like this, but I am afraid it might be only way to handle this situation without conflict."

Nimi: Sonya

05.10.2019 23:53
H A R U

Saatuani Ilyan hyväksynnän oloni oli kaikin puolin helpottunut. Tuntui suorastaan uskomattomalta, että kaikki eteni hetkittäin näin kivuttomasti. Enää oli edessä kuitenkin suurin koitos. Hymyni laantui pikku hiljaa, kun tummat kartanon ääriviivat alkoivat pimeydessä hahmottua edessämme, ja lopulta pysähdyimme puustoon suojiin katselemaan hylätyn näköistä kartanoa. Hassua, että paikka oli joskus tuntunut kodilta. "How do we get Aviva? Iscariot won't just let us take her", kysyin kulmat huolestuneesti kurtussa. Vatsanpohjassani kupli puhdasta kauhua, kun mielessäni vilisi mielikuvia minusta ja Avivasta lukittuna kartanon torniin.

Nimi: Harley

05.10.2019 23:47
I L Y A
(Haru)

Kuunnellessaan Harun intohimoa surullinen, mutta jollain tavalla ymmärtäväinen hymynpoikanen riippui Ilyan suupielillä. Hän ei voinut olla huomioimatta tähän sisältyviä vaaroja, mutta ei myöskään saattanut estää rakastamaansa henkilöä etsimästä uutta alkua. Niin paljon kuin hän toivoi Harun löytävän sen alun jostain muualta kuin rikollisia kuhisevasta mafiakaupungista, hän ei kyennyt inttämään vastaan. Toivottavasti hän ei katuisi myöhemmin, että antoi tämän tapahtua. "If you say so, I believe you", Ilya totesi hiljaa, hieman vastahakoisesti, mutta silti tutulla lämmöllä. Äänessä oli tiettyä haikeutta, kuin hän joutuisi luopumaan osasta Harua.

Nimi: Sonya

05.10.2019 23:41
H A R U

Saatoin aistia Ilyan olemuksesta, ettei hän ollut tyytyväinen kuulemaansa, mutta silti hän pysyi yhtä lempeänä ja järkkymättömänä kuin aina, hylkäämättä minua hetkeksikään, vaikka näkemyksemme erosivat. Tunnen erään, joka voisi ottaa miehestä oppia...

"I know it's dangerous, stupid even", myönsin hiljaa. "But to be honest... I miss danger. I miss the company of complicated people, I miss everyday plot twists and I miss feeling, just feeling... something else than emptiness", selitin kiihtyvällä nopeudella, katse kohoten kauas tähtitaivaalle. Nyt vasta tajusin, miten paljon olinkaan kaivannut jotain muuta kuin rauhaa.

"I know you won't believe me, and I don't even want you to, but I just know my place is in there, with the mafia. For the first time in decades, I felt like I belonged somewhere", jatkoin, päättäen puheenvuoroni hymyillen.

Nimi: Harley

05.10.2019 23:25
I L Y A
(Haru)

Ilyan askeleet hidastuivat hieman Harun vastattua tulevan kotikaupunkinsa olevan Kalmankita, tuo saaren pahamaineisin seutu. Huoli hiipi varjostamaan miehen kasvoja, kun hän kuuli jatkoa. Hänelle mafian toiminta ei ollut kovin tuttua, mutta hän tiesi tarpeeksi käsittääkseen, ettei tuo rikollisryhmä ollut turvallisin ystäväpiiri. Ilya oli pitkään hiljaa, osaamatta tarkalleen päättää, miten suhtautua tähän yllättävään uutiseen. Hän halusi kunnioittaa Harun päätöksiä, joten tuomitseminen olisi väärin, mutta hän ei voinut väittää luottavansa Ventureihin. "You should do what your heart tells you to. I agree, that it might be for the best that Aviva stays with me for now", hän sanoi lopulta mietteliäänä, hieman empien. Hän haluaisi täydestä sydämestään tukea Harua, mutta kun kyseessä oli mafian helmoihin muuttaminen, hän ei pystyisi siihen rehellisesti. Kunpa hän ei ajautuisi ikävyyksiin Ventureiden takia. "And I hope that you are careful."

Nimi: Sonya

05.10.2019 23:15
H A R U

Niin, minne minä menen? Kalmankitaan, vampyyrimafian kotipesään. Ilya tuskin ilahtuisi vastauksesta, mutta valehtelu ei käynyt mielessäkään. "I'm moving to Bloodthorn", vastasin suoraan. Ja koska tiesin paljastuksen herättävän lisäkysymyksiä, jatkoin odottamatta selittämään hieman, vaikka pahoin pelkäsin sen vain pahentavan tilannetta.

"As you may recall, my father and his father before him were criminals. They led the Newall family, and the head of the Venturi mafia knew them before they died. So he, Salvatore Castiglione, welcomed me into the family. I don't want to take Aviva with me, not yet at least", kerroin rauhallisesti, yrittäen itse kuulostaa siltä, ettei sanoissani ollut mitään syytä huoleen.

Nimi: Harley

05.10.2019 23:07
I L Y A
(Haru)

Puettuaan villakankaisen takkinsa ylleen Ilya lähti ystävänsä rinnalla kohti kartanoa, kelmeä kuu valaisten heidän polkunsa tiheässä metsässä. Naisen pyytäessä häntä ottamaan Aviva suojiinsa väliaikaisesti Ilyan katse kohdistui häneen. Hän nyökkäsi ymmärtäväisesti. Tietenkin hän huolehtisi kummitytöstään, Aviva oli aina tervetullut hänen taloonsa. Hän ei kuitenkaan voinut olla ihmettelemättä, minne Haru aikoisi mennä, jos hän ei kerta tulisi mukaan. "Of course I will take care of her. But I wonder... where you will go?" hän kysyi kiertelemättä, koska piti tietoa todellakin tärkeänä. Koko tilanne huolestutti häntä jokaisen kannalta, vaikka totta kai ero saattoi olla - ja luultavasti olikin - paras vaihtoehto.

Nimi: Sonya

05.10.2019 23:02
H A R U

En tiedä, mihin Ilya koki tarvitsevansa viuluansa, mutta juuri nyt en koennut tarpeelliseksi ihmetellä asiaa sen enempää. Miehen palattua alas suuntasimme ulos sanoja vaihtamatta, jatkaen kulkuamme kohti tuttua kartanoa, joka odotti jylhässä yksinäisyydessään metsien varjoissa.

"I've got a huge favor to ask you, once again", sanoin hetken kuluttua, vilkaisten Ilyan suuntaan pahoitteleva hymy huulillani. "Could you take care of Aviva for a while?" kysyin hiljaa, odottaen vastausta jännittyneenä. En epäillyt hetkeäkään, että Ilya vastaisi kieltävästi. Mutta ystäväni tuntien tiesin myös, ettei hän vastaisi kyllä kysymättä ensin miksi.

Nimi: Harley

05.10.2019 22:51
I L Y A
(Haru)

Kivi vierähti painamasta Ilyan sydäntä, kun hän kuuli, ettei Haru ollut tuomassa surullisia uutisia. Sitä seurannut nopea selonteko sai hänen kulmansa painumaan mataliksi, mutta vakava ilme ei ollut pettynyt saati järkyttynyt, vaan lähinnä mietteliäs. Heidän avioliittonsa oli siis viimein tullut päätökseen. Se ei ollut suuri yllätys, olivathan viime vuodet olleet pelkkää sinnittelyä. Ilya oli yrittänyt välillä hienovaraisesti kehottaa Harua ottamaan Iscariotin kanssa puheeksi heidän tulevaisuutensa, koska tiesi, ettei nainen ansainnut jäädä vaille onnellisuutta. Ei hän voinut edes kunnioittaa entistä ystäväänsä, kun katsoi sivulaidalta, miten kylmästi hän käänsi selkänsä vaimolleen ja tyttärelleen, joita kumpaakin Ilya rakasti syvästi.

"I am happy that you made your own decision", Ilya totesi lopulta, ei hymyillen eikä iloiten, mutta puristaen Harun käsiä rohkaisevasti. Mitä hän sitten valitsikin, hän kunnioittaisi rakkaan ystävänsä päätöstä, eikä tietenkään kieltäytyisi antamasta apuaan. "I just get my violin, then we can go", mies sanoi, kiiruhtaen yläkertaan noutamaan viulukoteloaan. Hän oli melko varma, ettei Iscariot antaisi heidän kävellä kaikessa rauhassa sisään ja ulos, joten olisi järkevää ottaa salainen aseensa mukaan varmuuden vuoksi.

Nimi: Sonya

05.10.2019 22:36
H A R U

Pudistin päätäni vakaasti. Ei mikään ollut hätänä, varsinaisesti. "On the contrary, things are about to change for better", totesin varmana, yrittäen sanoilla vakuuttaa enemmän itseäni kuin Ilyaa. Puristin hänen käsiään, miettin hetken hiljaisuudessa, miten asian voisi muotoilla mahdollisimman yksinkertaisesti. Kaiken kertomiseen olisi mennyt aikakausia. Nyt ei ollut aikaa paneutua yksityiskohtiin.

"I broke up with Iscariot. Or like, I... I left him, for good. As expected, he did not take it well. We have to go get Aviva. We need to get her here, away from his father", selitin yhteen putkeen henkeä vetämättä. Tuntui hassulta sanoa ääneen, että erosin Iscariotista. Omatunto yritti nostaa rumaa päätään sisimmässäni. Näinkö helposti vannottu ikuisuus tuhottiin?

Ei. Iscariot tuhosi sen jo silloin, kun minä vielä epätoivoisesti olin yrittänyt pitää rakkauttamme kasassa. Ja nyt minä olin syypää, kuinka huvittavaa. Vähän kuin olisin sattunut murhapaikalle ensimmäisenä, ja vain siitä syystä minua syytetään nyt murhasta, jota en tehnyt.

Nimi: Harley

05.10.2019 22:26
I L Y A
(Haru)

Huokaisten jokseenkin helpottuenena Ilya laski kätensä koskettimilta syliinsä. Häntä piinannut inspiraation puute oli selvästi voitettu, kiitos neiti Poirerin tapaamisen eilen. Pitkittynyt epäluova jakso oli jo alkanut huolestuttaa häntä, vaikka tuo silloin tällöin iskevä ajatuksenvirran ehtyminen oli tullut valitettavan tutuksi uran varrella. Hän oli palaamassa takaisin soittamisen ääreen, kun huomasi silmäkulmastaan alhaalla kadulla liikettä - varjoisa hahmo, joka lähestyi kiireellä hänen oveaan. Ilya nousi seisomaan nähdäkseen paremmin. Kuka tähän aikaan tulisi kyläilemään?

Mies jätti nuottinsa levälleen pöydälle ja laskeutui ripeästi portaat alas vastaanottamaan salaperäisen tulijan. Hän pysähtyi eteisen käytävään, katsoen ovensuuhun ilmestynyttä naista hämillään. Haru? Mitä hän täällä teki yksinään? Vaativa äänensävy avunpyynnössä piirsi vakavan viivan Ilyan kasvoille, joilla ei loistanut hymystä pilkahdustakaan. Hän käveli Harun luokse, ojentaen molemmat kätensä naiselle. "What is it? Is something wrong?" hän kysyi lempeydellä, jonka läpi kuulsi huoli. Kunpa mitään hirveää ei olisi sattunut.

Nimi: Sonya

05.10.2019 20:25
H A R U

Askeleeni olivat nopeita ja määrätietoisia. Pälyilin välillä ympärilleni yön pimeydessä, kuin olisin ollut pakomatkalla. Se ei tosin ollut lainkaan harhaanjohtava vertauskuva, sillä olinhan minä pakomatkalla. Pakenin entistä elämääni kaikin voimin. Jokaisen nurkan takana piili vaara siitä, että pelko ja epäilykset voittaisivat, ja palaisin kiltisti entiseen. Vain yksi ihminen tässä maailmassa voisi auttaa minua saavuttamaan pakomatkani lopun onnellisesti.

Pysähdyin tutun oven taakse. Kuuntelin sisältä kantautuvaa kaunista melodiaa surumielisenä. Mitähän hän sanoo, kun kerron tästä kaikesta? Suostuuko hän edes auttamaan? Olinko edelleenkään aivan täysin varma tästä? Oliko oikein riistää lapseltani yhteys hänen isäänsä? Onko oikein hylätä oma aviomiehensä? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa epäilyksille.

Astuin sisään koputtamatta ja marssin suorinta tietä Ilyan luokse. Ei tervehdyksiä, ei hymyä, ei kauniita sanoja. "I need your help, Ilya", sanoin vakavana. Äänessä oli anelun ja epätoivon sävyä, mutta enemmän se kuulosti käskyltä kuin pyynnöltä.

E R I C A

Cosiman tarjotessa minulle ruokaa olin aikeissa kieltäytyä, mutta vatsani ehti paljastaa totuuden, ennen kuin sain edes suutani auki. En ollut ehtinyt napata mitään suuhun pantavaa koko pitkänä iltana ja huutava nälkä kurni jo vatsassani. Voisin toki poistua ravintolan puolelle syömään ja jättää esiintyjän omaan rauhaansa, mutta kerran hän nyt tarjosi... Aina olisi mukavampi aterioida seurassa.

"Thank you", kiitin hymyillen ja vedin sivummalta jakkaran alleni, istuutuen ruokin ääreen. Nielin ahnaasti muutamat ensimmäiset suulliset hiljaisuudessa, ennen kuin kykenin taas kunnolla keskittymään Cosimaan. "So, have you lived long here in Vechnost?" kysyin.

Nimi: Corpiet

03.10.2019 21:29
{Jeremiah}

Hymähdin huvittuneesti Tomin innostukselle ruoasta ennen kuin kävin oman osani kimppuun. Poimin tottunein sormin syömäpuikot pöydältä ja aloin tunkemaan sushirullia suuhuni ripeään tahtiin. Herranjestas viime kerrasta kun olin syönyt sushia oli kauan. Ja maku oli edelleen yhtä taivaallinen. Kyllä, tulisin käymään tuolla vielä monen monta kertaa uudestaan.
Vihdoin pahimman nälkäni taltutettuani oikaisin selkäni suoraksi ja käännyin katsomaan Tomia. Vieno hymy nousi suupieleeni seuratessani tuon liikkeitä. Mikä onni että satuin silloin törmäämään Tomiin kävelylläni. Siinä olisi voinut käydä pahastikkin jos vääränlaiset ihmiset olisivat löytäneet hänet. Lisäksi, en välttämättä olisi koskaan tullut tavanneeksi miestä.
Huomatessani riisinpalan karanneen miehen suupieleen enempiä miettimättä kurotin käteni ja pyyhkäisin sen pois. Riisinpala tarttui sitkeästi sormeeni, joten päätin nuolaista sen omaan suuhuni. Nostin jälleen katseeni Tomiin ja iskin leikkisästi silmää tuolle nuolaistessani sormeani.
"You know, you have really pretty eyes", tokaisin muina miehinä kääntyen takaisin sushirullieni puoleen.

{Jaime}

En osannut vastustella Genen työntäessä mut ulos huoneesta. Mitä juuri tapahtui? Räpäytin silmiäni muutaman kerran päästäkseni asioihin kiinni. Hetkinen. Se joku blondi nuoleskelemassa Genen kaulaa oli mies? Mutta miten? Olin toki huomannut Genen kiinnittävän kummallisen paljon huomiota tiettyyn blondiin, olisiko se pian hän? Mutta miksi Gene olisi nuoleskelemassa miehen kanssa samaan aikaan kuin päämaja oli täynnä ihmisiä? Ei luoja, Gene pitää miehistä. Se selittäisi kaiken.
Yhtäkkiä koko tilanne ryöppyi päälleni. Gene oli nuoskelemassa miehen kanssa ja lyön vaikka vetoa että tuo ei ollut ensimmäinen kerta. Isopomo ei hyväksyisi tuota mitenkään, ennemmin hän antaisi mun nousta naisena oikeaksi kädekseen kuin hyväksyä poikansa homoutta. Ja Gene tietenkin luulee et mä oon menossa lavertelemaan. Voi vittu, mä tulisin jäämään kiinni tän illan aikana, nimittäin sen perusteella mitä Genestä tiedän, sen mielestä hyökkäys on paras puolustus. Mun on pakko häipyä, ei olisi aikaa käydä vaihtamassa vaatteita.
Nielaisin kurkussani tykyttävän sydämen alas ja lähdin suunnistamaan kohti juhlasalia veri kohisten korvissa. Se olisi nopein reitti pois, kauas pois täältä. Nopeutin kävelytahtiani kunnes olin vihdoin salin ovella. Mun ois pakko päästä sen läpi vaikuttamatta epäilyttävältä.
Vedin syvään henkeä ja suoristin ryhtini. Lähdin kävelemään kohti salin toista laitaa pujotellen mafiosojen joukossa. Toivottavasti Isopomo ei huomaa mua.

{Gabrielle}

Gabrielle käveli rauhallista tahtia herra Lebedintsevin rinnalla kohti kotiaan. Voi, toivottavasti Waynella olisi kaikki hyvin. Hämärässä illassa kävellessään naisen pää täyttyi jo tutuksi tulleilla ajatuksilla. Mitä jos tuon kulman takaa loikkaisi humalainen mies ja koittaisi käydä päälle? Entä jos tuon talon takaa tulisi hevosvaljakko täyttä vauhtia?
Huolestunut ryppy ilmestyi jälleen naisen kulmien väliin tuon käydessä mielessään läpi kaikki mahdolliset skenaariot mitä voisi tapahtua. Laulajatar huokaisi kevyesti ja koitti kerätä itsensä parhaansa mukaan. Tämä oli hyvä naapurusto ja nainen tunsi kaikki naapurinsa. Kukaan ei tekisi hänelle pahaa, ei enää. Sitä paitsi kukaan ei hyökkäisi kahden ihmisen kimppuun yksinäänsä. Vaistomaisesti nainen kuitenkin siirtyi hieman lähemmäs vieressään kävelevää vaaleahiuksista miestä. Jotenkin tuo sai hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi rauhallisella äänellään.
"By the fountain sounds great. Maybe on Tuesday?" nainen ehdotti hennolla äänellä seuraten katsellaan miehen reaktiota. Oli mukavaa kuulla kuinka inspiroitunut mies oli jo nyt. Gabrielle odotti jo innolla sitä, kun vihdoin pääsisi laulamaan miehen säestäessä. Se, mitä hän oli kuullut herra Lebedintsevin sävellyksistä aikaisemmin, oli vakuuttanut hänet että mies oli yksinkertaisesti nero.
"Um... I was thinking that could I write the lyrics?" noita kysyi laskien katseensa ujosti hetken hiljaisuuden jälkeen. Vaikka hänellä oli täysi luotto herra Lebedintsevin taitoihin, hän oli huomannut kuulostavansa parhaimmalta omilla sanoituksillaan.

{Raquel}

Hymisin tyytyväisesti miehen huulien vihdoin koskiessa omiani. Liu'utin toisen käteni hänen niskaansa toisen sotkiessa itsensä mustiin hiuksiin. Mukavat väreet kulkivat koko kroppani läpi kallistaessani päätäni hiukan vasemmalle päästäkseni paremaan kulmaan. Hasanhan osaa käsitellä naista, se suorastaan lukee kaikki, mitä mä haluan pienimmänkin liikkeen perusteella. Sillä todellakin oli kokemusta tästä.
Vähän ajan päästä vetäydyin hiukan kauemmaksi saadakseni hieman happea keuhkoihini. Mä vannon et tää jätkä on vampyyri tai jotain vastaavaa, se ei vaikuta yhtään hengästyneeltä. Virnistin ja nojauduin ylöspäin suutelemaan miehen kaulaa aina välillä antaen kieleni hipaista sitä tai näykkäisten kevyesti herkkää ihoa.

Nimi: Harley

01.10.2019 23:35
T O M Á S

"She's adorable, how someone could've abandoned her? That's heartless", parkaisin ja silitin pikku kullanmurun pehmeää päälakea huulet mutrussa. Ihan hirviömäistä hylätä lemmikki ypöyksin - tai no, eihän sitä varmaksi tiedä, oliko Cinder syntynyt katukissana, mutta joka tapauksessa on huutava vääryys, että tuollainen suloisuus joutuu asumaan ilman kivaa omistajaa ja lämmintä petiä. "Thank God you stumbled upon her. You have a very, very good home now, Cinder. Jerry's the best owner any kitten could ask for", juttelin kisulle ja kutitin hellästi sen söpöä mustaa kuonoa.

Nyhtäessäni takkini naulakkoon seurasin ihastuneena, kun Cinder pomppi matkoihinsa. Pitäisi joskus viedä se kaveeraamaan oman laumani kanssa, niistä tulisi takuulla hyvät ystävykset. "Yup, let's eat!" havahduin ihanista kissafantasioistani, kun Jerry kyseli sushin perään. Mahani kurni huomionhakuisesti, oli korkea aika päästä sushin kimppuun. Otin meidän ruoat kassistani ja kiikutin ne pikapikaa Jerryn ruokapöydän luokse, taiteillen pakkauksen auki ja järjestellen kupit ja kipot esille. Heittäydyin risti-istuntaan tuolille napatessani syömäpuikot. "Ah, finally. I'm starving", huudahdin tunkiessani ensimmäisen rullan suuhuni.

E U G E N E

Olin ummistanut silmäni nautiskellen Jackin suudellessa kaulansivuani, mutta kuullessani oven saranoiden narahtavan räväytin ne auki ja salamannopeasti työnsin miehen kauemmas minusta, yrittäen liukua samalla sekunnilla seisomaan tavallisesti. Ei hitto, huonoin mahdollinen aika rynnätä sisälle koputtamatta. Sydämeni takoi tuhatta ja sataa tuijottaessani järkytyksestä kankeana ovensuuhun ilmestyneitä, hämmentyneitä kasvoja. Silmännäkijämme oli Jay. Tietenkin sen piti olla hän eikä joku tuntematon palvelustyttö, jonka väitteillä ei olisi mitään painoarvoa. "Get outta here!" karjuin ja puskin hänet väkivaltaisesti ulos, paiskaten oven kiinni perässä.

"Jesus, where did he come from? You know that chap?" Jack kysyi yhtä huolissaan kuin minäkin. Yritin saada tilanteeseen jotain tolkkua, mutta ajatukseni sinkoilivat päättömästi miljoonaan eri suuntaan, ja haroin hiuksiani hermostuneena. En saanut vastattua, lyyhistyin istumaan viereiselle tuolille lievästi pahoinvoivana. Mitä nyt? Oliko veli jo juoruamassa salaisuudestani suu vaahdossa? "Hey, you listenin'? Who was he? If he's gonna tell everyone 'bout us, we're ruined, understand?" Jackin äänensävy kiristyi.

Jack puristi harteitani lujaa, mutta hätistelin hänen otteensa pois. Nousin kalpeana ylös, harpaten ovelle, mutta kääntyen katsomaan taakseni poissa tolaltaan olevaan Jackiin ennen kuin lähdin etsimään isää. "He's my little brother. Don't panic, it'll be okay. I make sure he'll keep his mouth shut tight", lupasin vakavana. Jos se minusta on kiinni, Jay ei saa tilaisuutta tuhota minua. Paljastaisin hänet ennen kuin hän paljastaisi minut.

I L Y A

"Of course not, it is not any trouble. It would be my pleasure", Ilya vakuutteli iloinen tuike silmäkulmassaan. Oli kunnia saada saattaa hänet kotiinsa; olihan se eräänlainen osoitus luottamuksesta, minkä hän otti vastaan erittäin nöyrästi kiittäen. Heidän tiensä eivät sitä paitsi eroaisi vielä, mikä oli ilahduttava lisä. Toki hän toivoi näkevänsä naisen taas piakkoin uudelleen heidän yhteisen teoksensa merkeissä, mutta hän ei halunnut kiirehtiä lopettamaan tätäkään mukavaa tapaamista.

Mukulakivikatu kiilteli märkänä, ja katulyhdyt heijastuivat väreilevinä valopilkkuina vesilammikoihin. Ilya antoi neiti Poirerin ohjata heidät oikeaan suuntaan risteyksissä, eihän hän tuntenut reittiä naisen talolle. Hän silmäili taloja, joiden ohi he kulkivat, niiden pimentyneitä ikkunoita ja parvekkeilta alas kurkottavia kukkaköynnöksiä. "I think I will start writing our piece tonight", mies totesi rauhallisen hiljaisuuden jatkuttua pidempään ja loihti kasvoilleen pehmeän hymynpoikasen, jossa oli pilkahdus innostusta. Hän tuskin malttaisi olla ryhtymättä säveltämään heti, kunhan istuisi työpöytänsä ääreen; hänen päänsä pursusi ideoita. "But I wonder, when will we meet again? I was thinking, maybe next week in same place we just left? Pavilion in the park or by fountain?"

H A S A N

"I just might", hymähdin matalasti, sekä huvittuneena että uteliaana naisen rohkeista sanoista. Suljin otteeni kapean vyötärön ympärillä lujemmaksi, painaen rintakehämme tiukasti yhteen. Jäin tahallani tutkailemaan hetkeksi hänen kasvojaan, noita pehmeitä piirteitä ja turkoosinsinisiä silmiä. Kuinka harhaanjohtavan viattomalle tämä viettelijätär saattoikaan ensisilmäykseltä vaikuttaa. Nojauduin lähemmäs, häilyen lyhyen tovin kiusoittelevasti hänen lähellään kuitenkaan hipaisematta noita houkuttelevia huulia. Lopulta painoin niille pitkän, hartaan suudelman, heti perään toisen ja kolmannen. Taas yksi nimi lisää valloituksieni listaan.

Nimi: Corpiet

01.10.2019 21:03
{Jeremiah}

Naurahdin ihan vain silkasta Tomin söpöydestä. Ei herranjumala, mä hommaisin sille vaikka miljoona kissanpentua jos se reagois niihin kaikkiin tällä tavalla.
"I didn't when we last saw. I found her on the streets and just couldn't leave her. I mean, look at that face", vastasin nostaen pennun kasvojeni eteen ikään kuin esitellen tyttöni vielä sinisiä silmiä Tomille. Taiteilin kasvoilleni saman ilmeen kuin lapsi, joka pyytää isältään koiranpentua. Tom kiltti, saanko mä pitää sen? Mä lupaan et siivoan sen hiekkalaatikon ja ruokin sen aina.
Hymähdin astuessamme vihdoin pois porraskäytävästä kämppääni. Laskin Cinderin maahan pystyäkseni sulkemaan oven Tomin perässä. Tyttöni lähtikin saman tien omille teilleen häntä pystyssä. Katselin hetken pennun menoa hymyillen. Millon musta tuli se kissatäti tässä suhteessa?
Riisuttuani takin ja ripustettuani sen ja sateenvarjoni naulaan läimäytin käteni yhteen kuuluvasti. "So, sushi?" kysyin virnistäen mahani murahtaessa vaativasti ruuan maininnan johdosta. Millonkohan mä oon ees viimeks syöny? Aamulla en ehtinyt kun piti lähteä hakemaan Tomia, mutta en ottanut kyllä illallakaan mitään... Ehkä lounaalla?

{Jaime}

Pyörittelin tylsistyneesti verta lasissani silmäillen juhlissa pyörivää väkeä. Jostain syystä herra Isopomo oli suorastaan vaatinut että olisin näissä nimenomaisissa pippaloissa mukana, syytä en tiedä. Ehkä se huomas et Gene on ollut omituisen välttelevä mua kohtaan ja koitti saada sen selvitettyä tällä tavoin? Niin, mistäköhän sekin johtuu? Mokoma väitti vielä et jäisin kiinni, mutta enpä oo jääny.
Genestä puheen ollen, missäköhän se on? Isopomo käski mun etsiä sen vähän aikaa sitten, kuulemma sillä oli jotain asiaa. Sais itse alkaa metsästämään poikaansa, mutta mikäs mä oon kieltäytymään kun kerta pomo käskee? Pyöräytin silmiäni turhautuneesti ja kulautin loput verestä kurkkuuni lähtien vihdoin etsimään velipoikaani. Ei kai siinä muu auta kun seikkailla vähän käytävillä ja toivoa et törmään miekkoseen ihan vahingossa. Pyyhkäisin olematonta pölyä pois valkoisen pukuni hartialta ja suuntasin kohti käytäviä.
Olin erään mahonkisen oven takana kun kuulin sisältä tömähyksen ja äänen, joka kuulosti epäilyttävästi Geneltä. No mutta, täähän oli helpompaa kuin oletin. Eihän tähän mennyt kuin viitisen minuuttia. Tartuin ovenkahvaan ja nykäisin sen auki enempiä miettimättä.
"Tails, father wants to see you, he said that he had-", aloitin selitykseni ennenkuin huomasin minkä keskelle olin tupsahtanut. Gene oli jonkun blondin toimesta nostattu piirongin päälle ja blondi oli parhaillaan huulet kiinni veljeni kaulassa. Voi paska.

{Gabrielle}

Gabrielle hymyili pehmeästi seuratessaan miehen puhumista musiikista. Huomasi selvästi, että musiikki oli hänen intohimonsa, vaikka puhe oli yhtä rauhallista kuin aiemminkin, niin vaaleansinisissä silmissä oli intohimoinen välke. Nainen kuunteli katsoen miestä suoraan silmiin tuon tuodessa ajatuksiaan myös Gabriellen kuultavaksi. Se on aina kaunista kun joku on näin syvästi kiinnostunut jostakin, mutta herra Lebedintsevissä oli jotain erityistä.
Gabrielle tunsi pettymyksen nousevan sisällään miehen huomioidessa sateen lakanneen. Voi, kumpa olisi satanut kauemmin jotta hän olisi ehtinyt viettää enemmän aikaa tämän hurmaavan herrasmiehen kanssa, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin. Mutta, kai kaiken hyvän oli päätyttävä aikanaan. Nainen nielaisi pettymyksensä ja nosti ystävällisen hymynsä jälleen kasvoilleen.
"Oh, that would be wonderful. But please, only if it is not too much trouble", hän vastasi kiitollisena herra Lebedintsevin tarjouksesta. Hänen ei tarvisikaan vielä jättää hyvästejä. Pieni hymy huulillaan hän tarttui miehen ojennettuun käteen ja lähti kävelemään kohti kotiaan raikkaassa, sateen jälkeisessä ilmassa.

{Raquel}

Virnistin viettelevästi miehen painaessa minut altaan seinämää vasten. Sehän kesti, seuraavaksi olisin varmaan alkanut näykkimään tuota kaulaa, tai mahdollisesti selkää. Perhana kun olin näin lyhyt, häiritsee huomattavasti flirttailuyrityksiä kun ei yllä kuiskuttelemaan mitään partnereiden korviin. Mutta keskitytääs tähän hetkeen.
Purin alahuultani flirttailevasti antaen katseeni liukua hitaasti Hasanin rintakehästä ylöspäin aina pistäviin silmiin asti. Kallistin päätäni taaksepäin heilauttaen jo osittain kuivuneet hiukseni selkäni taakse ja loin katseen miehen silmiin, antaen sen tarkoituksella karata hetkeksi noihin täytelläisiin huuliin.
"Why don't you find out, querido?" vastasin kohottaen kulmaani haastavasti. Tästä tulee mielenkiintoista.

Nimi: Harley

01.10.2019 16:28
T O M Á S

"Probably yes. They'll dig out all the dirt and question everything about you from past scandals to blood type", vitsailin kera ilkikurisen virneen. Ei mun kämppikset nyt oikeasti mitään hirveää episodia järjestäisi siitä, että esittelisin Jerryn niille, olihan ne tottuneet tapaamaan mun deittejä. Varmaan vaan sanoisivat heipat ja toivottaisivat tervetulleeksi jengiin, korkeintaan vain Shan alkaisi kartoittamaan Jerryn taustoja sen tarkemmin. "Don't worry. They're super nice, you'll like them. And they'll like you a lot, too", vakuuttelin vielä lopuksi, ettei Jerry alkaisi stressaamaan turhasta.

Huokaisin onnellisesti meidän päästyä sisälle lämpimään kylmästä sateesta. Seurasin reippaasti Jerryä ylös portaita, suorastaan pomppien askelmalta toiselle. Odotellessani, että Jerry sai kaivettua avaimensa, keinahtelin päkiöilläni eestaas, hyräillen itsekseni. Oven auettua olin tunkemassa peremmälle kaikessa rauhassa, mutta mut pysäytti suloinen kissanpentu. Kiljaisin ilosta. "Oh my gosh, where did you come from, little angel?" hössötin ja silitin pikku Cinderin pörröisiä korvia innoissani. "She's so cute! Why didn't you tell me you have a cat?"

E U G E N E

Hotellin alakerta oli tupaten täynnä juhlaväkeä. Puheensorinaa, samppanjalasien helinää, taustalla soi tanssimaan kutsuva jazz. Antiikkinen kaappikello näytti keskiyötä - isän järjestämät illanistujaiset olivat kestäneet jo muutaman tunnin ja jatkuisivat varmasti vielä aikaiseen aamuun saakka. Puikkelehdin ihmismassan keskellä kaikessa rauhassa, silmäillen vastaantulijoita, tervehtien heitä ja vaihtaen pari sanaa kohteliaisuudesta. Tuttujen kasvojen pilkistäessä esiin sankasta joukosta suupieliäni nykäisi hymy. En ollut odottanut näkeväni sinua täällä, mutta olen iloinen, että ilmestyit paikalle.

Käsivarsi kiskaisi minut käytävältä yhteen tyhjistä huoneista. Jack sulki oven varovaisesti takanamme, jolloin musiikki ja juhlien hälinä vaimeni, olimme kahden. Katsoin hämärässä ylöspäin itseäni reilusti pidemmän miehen silmiin, pyyhkäisten vaalean hiuskiehkuran sivuun hänen otsaltaan ennen kuin nykäisin hänet solmiostaan pitkään suudelmaan. Viime kerrasta oli melkein kokonaiset neljä kuukautta, ja odottelun kasvattama nälkäni näkyi. "I've missed you", kuiskasin hengästyneesti kiihkeiden suudelmien lomasta, kun Jack nosti minut istumaan piironginlaatikon reunalle. Hänen partavetensä tuoksu oli huumaava. "Let's keep quiet."

I L Y A
(Gabrielle)

"I love piano", säveltäjä totesi suupielillään hellä hymy, joka säteili pohjatonta rakkautta musiikkiin. Hän käänsi rintamasuuntansa oikealla puolellaan istuvaan naiseen kristalliset silmänsä tuikkien hänelle lähestyvän illan hämärässä. Miehen mieleen tulvivat ideat, melodia alkusoittoa varten. "It is also my favourite. Holds very dear place in my heart. I make sure to include it in composition. Perhaps as predule sequence. Cello and piano fit together perfectly."

Ilya vilkaisi taivaalle, jonka harmaa pilvipeite rakoili vihdoin. Rankkasade alkoi väistymään, kiivas ropina vaimeni miellyttävään hiljaisuuteen. Mies nousi seisomaan kevyesti, tunnustellen paviljongin ulkopuolelle ojennetulla kädellä hentoa tihkua. Kenties he voisivat jatkaa matkaansa, sade tuskin jatkuisi heti. "Shall we head forward? Before it rains again", Ilya ehdotti ja ojensi käsivartensa ystävällisesti naiselle. "Maybe I could walk you home?"

H A S A N

"What a clever minx", kuiskasin huvittuneesti, kun ovela tyttönen livahti jälleen otteestani. Liukas kuin saippua. Hän selvästi oli pelannut tätä peliä monesti ennenkin, ei hän näillä taidoilla voinut olla harjaantumaton vasta-alkaja. Kauniin, minulle tuntemattoman kielen soljuessa korviini antauduin mielihyvin naisen käsittelyyn, huokaisten syvään hänen hieroessa selkääni. Aina kynsien kärjen osuessa ihooni tunsin mukavia kylmiä väristyksiä, jotka ylettyivät varpaisiin ja sormenpäihin saakka.

Raquel-neidin kanssa leikittely oli toki hauskaa, mutta rajansa kaikella, halusin nopeuttaa tempoa tästä matelusta. Nautiskeltuani muutaman minuutin hieronnasta pyörähdin ympäri, painaen kasvomme vastakkain. "You're not such an innocent little blossom after all", myhäilin, ajaen naisen hitaasti altaan reunaa vasten ja asettaen hellästi hänen vyötärölleen. "More like a blooming flower ready to be picked. Isn't that right?"

I L Y A
(Haru)

Viileä syystuuli hulmutti raolleen avatun parvekkeen oven musliiniverhoa. Oli pimeä sydänyö, tähdet katselivat hiirenhiljaista kaupunkia. Ilya istui valveilla makuuhuoneensa flyygelinsä äärellä, kapeat sormet tunnustellen mustia ja valkeita koskettimia mietteliäästi. Kun inspiraatio on kyllin vahva, ei se anna taiteilijan nukkua, ennen kuin idea on talletettu paperille. Välillä huoneessa kaikui lyhyt pätkä melodiasta, sitten sitä seurasi sulkakynän rapina. Välillä mies vain istui kauan aloillaan tekemättä muuta kuin katsellen syvänsinistä taivasta. Ilmassa väreili merkillinen tunnelma, jolle hän ei osannut antaa nimeä. Kuin jokin lähestyisi.

Nimi: Corpiet

30.09.2019 19:44
{Jeremiah}

Hymähdin huvittuneesti ja tungin käteni takaisin taskuihini päästääkseni Tomin maksamaan. Noh, jos kerran vaadit niin mikäs siinä, ole sitten se herrasmies tänään. Pieni virne nousi suupieleeni seuratessani katseellani tuon kaapatessa sushit mukaansa ja sitten suunnistimmekin jo sateessa.
Painauduin vaistomaisesti lämpöä hakien niin lähelle Tomia kuin mahdollista ilman että se haittaisi meidän kulkua. Turha syyttää mua, mitäs on niin lämmin. Astelin eteenpäin tasaista tahtia väistellen vesipotteja parhaani mukaan.
"I'd love to come over to yours someday", tokaisin hymyillen miehen rupattelulle. Melkein jo unohdin että Tomilla oli kissoja, mutta onneksi vain melkein. Mitenköhän se reagoi pikku Cinderiin kun tapaa sen? "Should I prepare myself to full on interrogation when I meet your roommates?" kysyin naurahtaen kun kaarsimme viimeisen kulman taakse ennen alaovelle saapumista.
Avasin oven mahdollisimman ripeästi ja päästin partnerini ovesta sisään ensin varmistaakseni ettei tuo kastuisi. Astuin itse sisälle vasta suljettuani sateenvarjoni. Viitoin Tomin seuraamaan lähtiessäni nousemaan portaita ylös kolmanteen ja ylimpään kerrokseen. Pian olinkin jo oven takana ja avasin sen tottuneesta vain joutuakseni mustan karvapallon hyökkäyksen kohteeksi. Naurahtaen nostin Cinderin syliini ja käännyin kohti Tomia. "Tom Cinder, Cinder Tom", esittelin kaksikon hymyillen.

{Jaime}

Pysähdyin samalla sekunilla kun kuulin Genen huuhdahduksen. Vedin oven nopeasti takaisin kiinni ja lukkoon ennen pyörähtämistä ympäri ja veljeni tumman katseen kohtaamista. Voisinko mä luottaa siihen? Mistä mä voin olla varma että se ei ota ja juokse heti kertomaan Isopomolle kun se pääsee ulos täältä. Purin alahuultani miettien mahdollisuuksiani.
Noh, ei kai se auta muuta kun ottaa riski ja luottaa Geneen. Oli outoa nähdä se noin anovan näköisenä. Varmaan johtuu siitä, että joutuu nöyrtymään ja valehtelemaan isälleen, ei kai tässä muitakaan vaihtoehtoja ole, ei se niin paljon musta välitä.
"Of course", vastasin lyhytsanaisesti. Tietenkään en toisi tätä enää puheeksi Genen kanssa, parempi olla kuin tätä ei olisi koskaan tapahtunut. Toivottavasti myös velipoika osaisi pitää salaisuuden ja kohtelis mua niinkuin aina ennenkin.
"Now, could ya get out?" jatkoin virnistäen ja otin oven pois lukosta. "I've got some things I need to take care of."

{Gabrielle}

"No, I am not in a hurry either", nainen vastasi hymyillen ystävällisesti vieressään istuvalle miehelle. Pienet, mutta vauhdilla ja suurin joukoin tippuvat pisarat roiskuivat laivastonsinisen hameen kankaaseen luoden siihen tummia kuvioita. Gabrielle puri mietteliäästi alahuultaan silmäillen pisaroiden luomia kuvioita. Hänen äitinsä oli joskus todennut, että pisaroiden luomista kuvioista voisi ennustaa mitä kaikkea tapahtuisi sateen jälkeen. Itsehän noita ei koskaan ollut uskonut ennustamisen olevan muuta kuin onnekkaita veikkauksia, mutta ehkä noiden sanojen takana piilikin jonkinlainen totuus. Kevyesti kulmiaan kurtistaen nainen koetti muistaa mitä oli lukenut äitinsä kirjoista ja etsi tuttuja kuvioita hameestaan. Tuo tarkoitti jonkin sortin epäonnea, kun taas viereinen kuvasi hajonneita suhteita. Sitä seuraava kuvasi eräänlaista katastrofia, ehkä tulvaa?
Huokaisten hiljaa nainen puisti itsekseen päätään. Parempi vain että hän ei edes yrittäisi saada selvää tulevasta, oli parempi elää päivä kerrallaan.
"Cello sounds magnifique", hän vastasi havahtuen ajatuksistaan herra Lebedintsevin äänen johdosta. Kovin törkeää häneltä jättää mies huomiotta, kun tämä oli hänen takiaan jumissa sateessa. "My favourite instrument would be piano. It can be so... How you say it, Soumissionner? But also powerful", nainen jatkoi takellellen hieman englantinsa kanssa. Perussanasto oli hyvin hallussa, mutta jotkin sanat tuottivat edelleen päänvaivaa.

{Raquel}

Kallistin päätäni taaksepäin huokaisten nautinnollisesti. Nojasin takaraivoani miehen hariaan tuon kuiskutellessa jotain jollain eksoottisella kielellä korvaani. Tuntui kuin saattaisin sulaa ihan kohta miehen sormien seikkaillessa selälläni vedenpinnan alapuolella. Ei luoja, Hasanhan osasi käsitellä naista, mutta en kyllä ylläty. Sepäs vasta olisikin ollut järkytys jos tuolla pärställä ei olisi päätynyt petipuuhiin kenenkään kanssa.
Hei Raquel, skarppaa nyt vähän, et sä voi näin helpolla antaa periksi. Avasin silmäni laiskasti ja katselin hetken miehen kasvoja, painaen mieleeni jokaisen yksityiskohdan ennen katseeni siirtyessä vihdoin tuon huulille. Vieno virne nousi jälleen kasvoilleni pyörähtäessäni jälleen pois miehen otteesta.
"Minha vez, querida", tokaisin hunajaisella äänellä antaen äidinkieleni tehdä taikojaan siirtyessäni miehen taakse ja alkaessani hieromaan tuon hartioita taitavin, sensuellein ottein. "Você sente amor tenso", kehräsin levittäen tuoksuvaa saippuaa hitain liikkein pitkin miehen selkää, antaen kynsieni raapaista hennosti ruskettunutta ihoa matkan varrella. Katsotaan kauanko mies kestää tätä käsittelyä.

{Cosima}

Hymyilin ilahtunutta hammashymyä kuullessani Erican kehut. Tokihan olin tottunut kuulemaan kehuja erillisiltä ihmisiltä, mutta aina ne tuntuvat yhtä hyviltä. Ottaen huomioon että mikäli esitykseni ei olisi täydellinen, en luultaavasti saisi yöksi majapaikkaa, mutta sehän on nyt vain pikkuseikka.
"You think so? Thank you, Erica", vastasin hymyillen ja tehden pienen teateraalisen kumarruksen kiitoksien mukaan. Esiintyjä arvosti aina kiitoksia yhtä paljon, olivatpa ne ensimmäiset tai sadannet ja kuka tahansa ne välittikin.
Vilkaisin täyttä tarjotinta mietteliäästi. Ilmeisesti Elliot oli tietoinen kiintymyksestäni vahvoihin mausteisiin, sillä tarjottimella oli currykanaa, maustettua riisiä ja lasillinen viiniä. Tyypillistä Elliottia. Poimin yhden valkosipulileipätikun lautasen viereltä mietteliäästi ja käänsin katseeni Ericaan.
"Are you hungry, there's enough for two?" kysyin katsellessani vaalean naisen reaktiota.

Nimi: Harley

29.09.2019 16:34
S A L V A T O R E

Huoli ei kaikonnut täysin Salvatoren mietteliäiltä kasvoilta, mutta hän nyökytteli. Häntä hieman arvelutti päästää neiti Newall matkaan vain yhden ystävän voimin, mutta hän luotti naisen arviointikykyyn. "Good, good. Hopefully you can move in as soon as possible. When we've had our dinner, I go make sure that the suite is ready for you right away", mies sanoi ja väläytti lempeän hymynpoikasen.

Hän jatkoi iloisemmalla toteamuksella: "But now, let's enjoy our evening!"

Nimi: Sonya

29.09.2019 16:27
H A R U

Kasvoni hieman vakavoituivat kysymyksen myötä. Mietin hyvän tovin vastausta. Olisiko järkevää pyytää mukaan apuvoimia? Ei, se päättyisi verilöylyyn ja jotakuta sattuisi, pahasti. En ollut valmis ottamaan sitä riskiä. Ilyan avulla selviän kyllä ehjin nahoin.

"I appreciate your offer, but no thank you. I have a friend, Ilya Lebedintsev, who can help me get in and out without even being noticed", vakuutin varmasti hymyillen. Eikä minulla sitä paitsi ola paljoa omaisuutta kannettavaksi. Maallisella omaisuudella ei edes ollu merkitystä, ainoa millä oli väliä on Aviva.

Nimi: Harley

29.09.2019 16:18
S A L V A T O R E

Salvatoren kasvoille levisi hyväntuulinen hymy. "It's settled, then. I'll give you a tour around the hotel once you're ready to move in", hän lupasi ja otti pienen hörpyn juomastaan. Miehen ilme kuitenkin vaihtui hitaasti hieman huolestuneempaan. "Do you think you need someone to accompany you when you go get your belongings? For safety reasons?" hän varmisti. Jos neiti Newall koki olonsa turvattomaksi palaamaan entiseen kotiinsa, hän olisi valmis lähettämään mukaan suojaksi pari tai kolme miehistään. Yksinään häntä tuskin uskaltaisi päästää lähellekään Iscariotia.

©2020 VECHNOST ★ - suntuubi.com