Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sonya

29.09.2019 16:13
H A R U

Meinasin nielaista veret väärään kurkkuun, kun herra Castiglione tarjosi minulle sviittiä hotellista. Katsoin häntä hetken pöllämystyneenä, kuin en olisi voinut uskoa korviani. Meinasin jo kieltäytyä - lahja tuntui liian suurelta otettavaksi vastaan kaiken tämän jälkeen. Jouduin kuitenkin myöntämään, etten ollut ajatellut asumiskuvioita lainkaan, ja tajusin vasta nyt, että olin todellakin asunnoton. Koditon olin ollut jo pitkään, mutta en asunnoton.

"That's, uhm... I don't know what to say, this is such an honor. If it really is okay, then yes, I'd love to stay at the hotel", vastasin melkein taas itkua pidätellen. Ilo ja helpotus ravistelivat minua niin voimalla, että mieleni olisi tehnyt kiljua ja hyppiä kuin pikkutyttö.

Nimi: Harley

29.09.2019 15:47
S A L V A T O R E

Kummisetä seurasi naisen ilahtunutta reaktiota ja sormuksen sovitusta hyväntuulisesti. "Nonsense, you don't owe us anything. It's a gift", Salvatore totesi lempeästi saamaansa kiitollisuuteen. Hän sulki rasian hellästi ja antoi sen vieressään istuvalle naiselle, jotta hän voisi viedä sisällön tyttärelleen. "Give your daughter my best regards when you see her next time. I wait meeting her."

"What about your housing situation? We'd be glad to give you a suite from the hotel - free of charge, of course - for however long you need it. I know it doesn't replace a real home, but it should be alright for a temporary solution", mies otti puheeksi toisen käytännön asian, majoitusjärjestelyt. Hän katsoi neiti Newallia kysyvästi tarjotessaan ilmaista huoneistoa hotelliltaan. Jos se ei sopisi, hän voisi toivottaa naisen tervetulleeksi vaikka oman kotinsa vierashuoneeseen, vaikkakin hän epäili, että nainen voisi arvostaa omaa rauhaa ja yksityisyyttä.

Nimi: Sonya

29.09.2019 15:38
H A R U

Katsoin esiin nostettuja sormuksia häkeltyneenä, uskaltamatta koskea niihin. Vasta kun herra Castiglione ojensi vaaleansinisenä säteilevän jalokiven omaavaa suuntaani, otin sen varoen vastaan. Hitaasti pujotin sormuksen vasemman käteni etusormeen. "It fits perfectly", henkäisin ihastuneena. Kun aurinko seuraavan kerran kohoaisi taivaalle, voisin kulkea sen valossa ilman pelkoa. Ja mikä vielä parempaa, Aviva pääsisi ensimmäistä kertaa eläessään ulos päivällä.

"I'm forever grateful", sanoin liikuttuneena.

Nimi: Harley

29.09.2019 15:24
S A L V A T O R E

"Yes, thank you from the bottom of our hearts, Arentino. A brave and righteous man, you are", Salvatore yhtyi neiti Newallin kiitoksiin ja nyökkäsi kunnioittavasti herra Costalle, kohottaen lasiaan hänen suuuntaansa. Hänen tummat silmänsä hymyilivät tuikkivasti pöytään istuneelle miehelle. Costa oli kerta toisensa jälkeen todistanut lojaaliutensa, ja äskeinen tilanne vain lisäsi hänen arvostustaan miestä kohtaan. Se pitäisi myöhemmin muistaa palkita reilusti.

"I almost forgot", Salvatore tokaisi ja naurahti hajamielisyydelleen. Hän kaivoi esiin takkinsa taskusta pienen rasian, jonka asetti pöydälle itsensä ja neiti Newallin väliin. Hän nosti kannen, paljastaen valkoisella sametilla vuoratun sisäpuolen ja tyynyllä lepäävät hopeiset sormukset. "Here they are, your rings. If they don't fit well, we can get another ones later. Anyway, I hope you like them", mies saneli. Hän nappasi niistä toisen, siroin lehtikuvioin koristellun, jossa kimalteli haaleansininen jalokivi, ja ojensi sen ystävällisesti hymyillen neiti Newallille.

Nimi: Sonya

29.09.2019 15:13
H A R U

Seurasin rouva Castiglionea VIP-alueelle jäykin askelin, liikkuen kuin vanha, ruosteinen kone. Istuin pöytään ajatuksissani ja tuijotin pitkän tovin tyhjyyteen, kun yritin ymmärtää, mitä juuri oli tapahtunut. Tuntiessani käden omani päällä käännyin katsomaan sen omistajaa. Salvatore Castiglionen sanat saivat minut herkistymään ja hammasta purren sain pidettyä kyyneleet sisälläni. "To a new beginning", kuiskasin hiljaa kohottaessani lasin muiden mukana. Uusi alku. Elämäni kolmas ja toivottavasti paras sellainen.

Hetkeä myöhemmin Arentino liittyi seuraamme, tuoden mukanaan tarjottimella useamman pullollisen talon parhaita juotavia. Lupaa kysymättä hän kaatoi minulle lasillisen verta. "How is your wrist?" mies kysyi ystävällisesti hymyillen, ojentaessaan lasillisen minulle. "Almost healed, thank you. And thank you for protecting me. How is your neck?" kysyin huolestuneena. "Perfectly fine", hän vastasi, istuutuen sitten Eugenion viereen pöydän toiselle puolelle.

Nimi: Harley

29.09.2019 02:46
S A L V A T O R E

Herra Castiglione vetäisi syvään henkeä rettelöitsijän poistuttua paikalta. Miten ikävä käänne, illalle oli varattuna niin mukavia suunnitelmia. Onneksi tilanteesta oli lopulta selvitty ilman ruumiita, se viimeistään olisi pilannut tunnelman. "There's nothing to apologize for, my child, don't worry. How about you and dear Patrizia go ahead and get your seats, I'll come right after you", hän ehdotti lempeästi neiti Newallille ja katsoi nopeasti vaimoaan silmiin, pyytäen häntä johdattamaan neiti Newallin peremmälle heidän vakiopöytäänsä.

Käytyään pikaisesti tarkistamassa, että herra Costa on kunnossa välikohtauksen jäljiltä, herra Castiglione suuntasi poikansa kanssa liittymään muiden seuraan. Laskeutuessaan samettiverhoillulle tuolille mies huoahti, mutta loihti kasvoilleen hymyn piristääkseen. Hän katsoi hellästi vieressään istuvaan neiti Newalliin, laskien kätensä hetkeksi hänen kädelleen. "That was very unfortunate situation. Something about that man's coldness and, how to say it, lack of passion has always bothered me. Had I known earlier about all this... Well, I would have cut ties with him a long time ago. I simply cannot respect a man who mistreats his wife", hän saneli myötätuntoisesti, lopettaen jämäkällä otteella.

"Now, let us put all that behind us and enjoy the rest of our evening", Castiglione jatkoi iloisemmin. Olisi sääli tuhlata hieno ilta, eikä hän halunnut neiti Newallin jäävän äskeisen järkytyksen kouriin. Mies kohotti juhlavasti saaren parhaalla samppanjalla täytetyn maljan. "To Haruka Newall and her happiness."

Nimi: Sonya

29.09.2019 02:34
H A R U

Minulla ei ollut enää sanoja jäljellä. Katselin vain hiljaa Iscariotin poistumista. Hänen mainitessaan tyttäremme meinasin hätääntyneenä rynnätä hänen peräänsä, mutta pakotin itseni jäämään paikoilleni. Ei hän satuttaisi Avivaa. Sitä paitsi, mitä Iscariot ihan todella kuvittelee? Viimeiset viisitoista vuotta minä olin viettänyt Avivan kanssa niin järkyttävän paljon enemmän aikaa, että tuskin mies edes todella tuntee tytärtään. Minä tiedän, että Aviva on viisas. Vaikka Iscariot sanoisi mitä, hän osaisi ajatella omilla aivoillaan, ja odottaisi, että pääsen kertomaan oman versioni.

Käännyin ovelta salin puoleen, antaen katseeni kiertää kiihtyneessä väkijoukossa. Tuijotin tovin Arentinoa, joka yskänpuuskan jäljiltään juuri suoristautui ja korjasi kauluksiaan. Hän hymyili minulle jälleen. Lopulta pysähdyin Salvatore Castiglionea kohti, katsoen häntä silmiin pahoitteleve ilme kasvoillani. Kukaan ei katsonut minua vihamielisesti, mutten silti voinut olla tuntematta syyllisyyttä. "I'm so sorry for all of this. I brought such a mess to your family", sanoin surkeana, pettyneenä siitä miten elämäni tässä kaupungissa oli alkanut. Kyllä, elämäni tässä kaupungissa. Haluan jäädä tänne. Tänne minä kuulun.

Nimi: Harley

29.09.2019 02:20
I S C A R I O T

Iscariot tiedosti aseen, joka tähdättiin hänen selkäänsä, mutta ei piitannut siitä lainkaan. Jos kaikki oli kerta jo mennyttä, miksi piitata parista luodista takaraivossa? Vähemmän ne tekisivät kipeää kuin vaimonsa petturuus. Hän kiristi päämäärätietoisesti kouransa Costan kurkun ympärille, puristaen kaulaa jonkin suunnattoman raivon ja lähes vahingonilon vallassa. Jos hän kuolisi, hän veisi ainakin yhden tästä roskasakista mukanaan.

Käskyn saanut mies tähtäsi jo, kun Haru kajautti kieltonsa. Salvatore Castiglione kohotti kätensä asetta pitelevälle miehelle merkkinä odottaa ja pysähtyi kuuntelemaan naista. Mies nyökäytti päätään vakavasti. "You heard her. Lower your gun", hän kunnioitti Harun tekemää valintaa. He eivät kuitenkaan voisi antaa Iscariotin surmata herra Costaa; jotain täytyi tehdä sen estämiseksi. Koska ampuminen ei ollut vaihtoehto, Salvatore käveli miehen taakse, tarttui häntä vankasti kauluksen takaosasta ja pyöräytti hänet irti seinää vasten ahdetusta Arentinosta. Yleisö katseli ällistyneenä; harvoin kummisetä teki tällaista omin käsin.

Eugenio Castiglione kiiruhti joukon ohitse tukemaan vapaaksi päässyttä Arentinoa.

Iscariot rimpuili nopeasti pois otteesta, kääntyen kiivaasti Castiglionen ja entisen vaimonsa puoleen. Viha alkoi hiipua vähitellen tuskaksi; se loisti hänen harmaissa silmissään heikompana, katse hiipuen lasittuneeksi. Hän katsoi liikahtamatta läsnäolijoita, sitten Harua. Halusiko hän todella hänen katoavan elämästään lopullisesti? Näinkö hänet häädettiin tiehensä? Hän kirosi tämän päivän mielessään. Kosto olisi verenpunainen.

"You said it would be an eternity", Iscariot totesi sieluttomasti, yhä tuijottaen Harun sinisiin silmiin. Kylmät kuin kevättalven jää. Lupaukset jaetusta ikuisuudesta oli häpäisty, petetty ja tuhottu, eikä taisteleminen vaikuttanut hetkauttavan naista. Järjetöntä. "Let's see what your daughter will think about this", mies sanoi pahaenteisellä uhalla kääntyessään kohti ulko-ovia.

Raskaassa hiljaisuudessa hän poistui.

Nimi: Sonya

29.09.2019 02:01
H A R U

Arentinon astuessa väliin valtava helpotus ravisteli kehoani. Pelkäsin Iscrariotin kosketusta, pelkäsin hänen myrkyllistä läsnäoloaan, ja vaikka olin tänään vahvempi kuin koskaan, en silti olisi jaksanut paineen alla ikuisesti. Jossain kohtaa olisin taas sortunut takaisin hihnaani, kun minua olisi tarpeeksi kauan raadeltu ja revitty. Kiitollisena jäin kultakutrin taakse turvaan.

Kuuntelin Tinon puheenvuoroa vakavana ja sana sanalta oloni helpotti. Tieto iski tajuntaani kuin salama kirkkaalta taivaalta: en minä ole koskaan ollut naimisissa. Liittomme oli yhtä suurta valetta. Kuin sanoisi toiselle, ettei häneen satu, ja seuraavaksi ampuu tätä suoraan vatsaan. Ei satu ei. Mutta minä olin selvinnyt siitä kivusta. Sormuksen siirtyessä käsistäni Tinon kautta Iscariotille ympyrä sulkeutui. Minä olen vapaa.

En ehtinyt nauttia vapaudestani kauaa. Tilanne eteni kovin nopeasti ja vain muutamassa sekunnissa Iscariot oli yhden liipasimen painalluksen päässä mahdollisesta kuolemastaan. "Don't!" huusin ja refleksinomaisesti astuin lähemmäs, takertuen asetta kannattelevan miehen käteen. Ääneni ei ollut hätääntynyt. Se oli käskevä.

"Let him leave. He doesn't deserve your bullets. He doesn't deserve anything", totesin vilkaisten olkani yli Salvatore Castiglionea, vedoten hänen päätösvaltaansa. Katseeni kääntyi lopulta hitaasti Iscariotin puoleen. "It's over. Leave, now", sanoin kylmästi.

Nimi: Harley

29.09.2019 01:50
I S C A R I O T

"Stop pretending you know anything about our life, Costa, you fool", mies sähähti kuin härnätty villipeto, kun paikan omistaja lateli itsevarmasti argumentteja häntä vastaan. Costan palauttaessa Harun sormuksen hänelle tahallaan lisäten polttoainetta liekkeihin Iscariotin pinna katkesi lopullisesti. Hän tarttui miestä kauluksista, nosti hänet kevyesti ilmaan, paiskasi hänet lähimpään seinään ja oli valmiina kuristamaan moukan siihen paikkaan.

"Arentino!" takaapäin kuului Eugenio Castiglionen jokseenkin huolestunut huudahdus.

"That's enough, I'm afraid", hänen isänsä sanoi napakasti ja vakaasti - kummisedän vahtivuorolla Iscariot ei päästäisi yhtäkään hänen alaistaan hengestään. Herra Castiglione kiskaisi lähemmäs kurkottavan poikansa taakseen turvaan, sitten viittoi muutamalle lähettyvillä seisovalle mafiosolleen. Miehet sujauttivat tottuneesti ladatut pistoolinsa esiin. "Don't shoot to kill", Castiglione tarkensi komentoaan hiljaa ja taputti vieressään asettaan tähtäävää miestä selälle luvaksi avata tuli.

Nimi: Sonya

29.09.2019 01:33
T I N O

Olin onnistunut seuraamaan pariskunnan järjestämää esitystä yllättävän rauhallisesti sivusta, vaikka olinkin kiristellyt hampaitani yhteen niin, että ne tuntuivat kuluneen puhki. Tunteiden skaalani oli poikkeuksellisen laaja tänä iltana, pakko myöntää. Olin jo oppinut suuresti pitämään Harusta, enkä ollut ikinä liiemmin pitänyt Iscariotista. Raivon ja turhautumisen saadessa käteni nykimään onnistuin kuitenkin huvittumaan suuresti, kun Iscariot periaatteessa haukkui koko mafian pystyyn. Vau, onpa siinä fiksu mies. Tervetuloa vaan toistekin vierailulle.

Iscariotin tällä kertaa rynnistäessä Harua kohti astuin päättäväisesti väliin, katsoen itseäni useamman sentin lyhyempää miestä tiukasti alaviistoon. "What wife?" kysyin kulmiani kohottaen, kysyen ihan vakavissani, mutta selkeä iva äänessäni. Olin viittä vailla valmis taklaamaan miehen ulos ravintolastani, mutta sitä ennen halusin vielä hieman sivaltaa, kun kerran mahdollisuus annettiin.

"First of all, how can it be that there is absolutely zero souls on this planet, who knew about your marriage? You've never mentioned you have a wife, so how come she suddenly means so much to you?" kysyin kylmästi, katsoen Iscariotia kuin maailman saastaisinta roskaa. "Second, wives are not something you take, they are something you deserve, even among us criminals", lisäsin napakasti.

"And last but not least. Haru, the ring please", pyysin kurkottaen vasemman käteni Harun puoleen. Nainen irrotti sormuksen sormestaan, tällä kertaa viimeistä kertaa. Aioin pitää siitä huolen. "A marriage vowed without any witnesses doesn't really exist", totesin tyynesti ja sujautin sormuksen Iscariotin povitaskuun, taputtaen häntä rintaan. Tiesin tökänneeni ärtynyttä karhua juuri silmään, mutta ei se mitään, olin valmiina.

Iloisen pilkallinen hymyni haihtui kuin taikaiskusta ja kasvoni kovettuivat uhkaaviksi. "And now, I think it's time for you to leave", totesin jäätävällä äänellä.

Nimi: Harley

29.09.2019 01:16
I S C A R I O T

"Only to protect you!" miehen ääni yltyi äkillisesti aiemmista kuiskauksista seiniä tärisyttävään, eläimelliseen karjaisuun, joka sai muutaman kuuntelijan hätkähtämään. Hänen silmissään kiilui viha, joka lähestyi epätoivoa. Hänen huomatessaan Harun ottavan esiin vihkisormuksensa hän nappasi jälleen kiinni naisen ranteesta, toisella kädellään ottaen sormuksen hänen hallustaan. Koko olemus vavisten hän survoi sormuksen naisen vasempaan nimettömään, josta se oli riisuttu pois. "You will not escape your fate", hän sihahti lähes mielipuolisesti, puristaen Harun hentoja käsiä omissa karkeissa ja suurissa kaikin voimin.

"I've heard enough", Salvatore Castiglione kivahti ja tyynen arvokkaasti astui edemmäs, ympärille jäätyneet väistyen sivuun antaakseen hänelle kunnioittavasti tilaa. Hän tarttui Harun hartiaan isällisesti, nykäisten hänet hellästi pois Iscariotin ulottuvilta, mikä sai miehen tuijottamaan mafiapomoa äärettömällä inholla, kuin kalleimman aarteensa vienyttä varasta. "I think it's for the best that you leave now and don't come back. Thank you for your partnership, Mr. Iscariot. Goodbye", Castiglione kiitti kylmällä kohteliaisuudella.

"Sure", Iscariot sanahti katkeruudesta happamana. Tuostako vain kuudenkymmenen vuoden liikekumppanuus purettiin? Näinkö mitättömän vähän hänellä oli merkitystä? "Before that I'll just take my wife", mies totesi kovaa - oli turha luulo, että hän poistuisi täältä ilman Harua. Hän astui päättäväisesti Castiglionen ohi kohti naista, mutta heidän väliinsä asettui yllättäen ravintolan omistaja. "Get out of the way", Iscariot komensi synkästi.

Nimi: Sonya

29.09.2019 00:58
H A R U

Yksi eksynyt kyynel. Enempää en ollut valmis vuodattamaan ensirakkauteni vuoksi. Ei enää. Vedin syvään henkeä ja suljin hetkeksi silmäni. Kun avasin ne uudelleen, kaikki tuska ja raivo oli poissa. Oli vain tyyntä ja varmaa, lähes täydellinen rauha. Kuuntelin Iscariotia keskittyneesti, seuraten katseellani hänen kätensä osoittamaan suuntaan illallisseuraani kohti.

Rikollispäällikkö, murhaaja. Luuleeko Iscariot, etten olisi arvannut? Etten ole koskaan ollut tekemisissä kuin enkeleiden ja pyhimysten kanssa? Oliko hän unohtanut kaiken, mitä olin varoen ja suurella luottamuksella paljastanut? Oliko hän todella unohtanut, kuka olen ja mistä tulen?

"No, I don't want to call them friends", myönsin. Hymy kaartui huulilleni katsoessani hetken Salvatore Castiglionea suoraan silmiin. "I want to call them family", sanoin varmana.

Käännyin hitaasti takaisin Iscariotin puoleen. "I never abandoned you. I don't do that to people who I vowed to", sanoin. Kehtaakin syyttää minua. "It's you who abandoned me. You left me alone to your castle and broke every single promise you ever made. You betrayed me, so I decided it's time for us to finally part ways", jatkoin tyynesti, kaivaen taskustani esiin sormuksen, jonka sain Iscariotilta liki kaksi vuosikymmentä sitten.

Nimi: Harley

29.09.2019 00:45
I S C A R I O T

Miehen rintakehä kohoili raskaasti tiheän hengityksen tahtiin. Leukojaan kiristellen hän otti vastaan vaimonsa iskut, värähtämättä ja perääntymättä, mutta silmistä paistaen alati suurentuva, epäuskoon sekoittunut tuska. Iscariot puristi kättään eestaas nyrkkiin ja vapaaksi, nyrkkiin ja vapaaksi, kuin pystyen hädin tuskin hillitsemään vaiston riuhtaista Harun mukaansa ja retuuttaa hänet takaisin kartanon kiviseinien taakse.

Tikareista syvimmälle upposivat viimeiset sanat. Hänkö muka on vaarallisinta ja pahinta? Hän, joka on aina halunnut vain suojella vaimoaan ja säästää hänet maailman loukkauksilta? Se oli niin vaikeaa kuulla, ettei sopivaa vastausta löytynyt. Iscariotin kurkunpohjalta kantautui vaisu, kumea nauru - karmiva ja vertahyytävä nauru, sellainen, jota nauraa mies, joka ei ole nauranut moniin vuosikymmeniin. Ei nytkään se johtunut ilosta, vaan jostain synkästi kieroutuneesta ivasta.

"Funny how you say such a thing surrounded by the island's most high-class scum", mies totesi synkeästi, kasvonsa palautuen jälleen kylmiksi kuin kuolinnaamio. Hän viittasi kohtausta hämmentyneenä seuraavaan mafiapomoon perheineen. "A crime lord, a murderer", hän sanoi osoittaessaan syyttävästi suoraan herra Salvatore Castiglioneen. "And all around his corrupt underlings. That is what you want to call 'friends'? For them you are willing to abandon me?"

Nimi: Sonya

29.09.2019 00:31
H A R U

Tässäkö on se mies, jota joskus olin niin syvästi rakastanut? Pudistelin päätäni epäuskoisesti. Rakas, sinä et nyt tajua. Sinä et päätä enää. Minulla on ase kädessäni ja se osoittaa sinua. Sanoillasi annoit minulle juuri voiman vetää liipaisimesta.

"Not my place?" kysyin ääni väristen. "You know nothing about my place. You nothing about who I am, and where I've come from", lisäsin tiuhkuen raivoa ja tuskaa, kuin haavoittunut saalistaja taistelemassa hengestään suurella ylpeydellä ja määrätiedolla.

"As I said, I will stay right here", toistin kuuluvasti, tehden koko maailmalle selväksi, etten ole poistumassa vaikka Iscariot repisi minut kappaleiksi. "There's nothing out here that is worse than you", sanoin. Ääni oli kuiskaus, mutta jälleen se kantautui voimakkaana kaikkien korviin. Katsoin Iscariotin suuntaan säälien ja yksi kyynel karkasi poskelleni, kun kuoreni alkoi rakoilemaan.

Nimi: Harley

29.09.2019 00:22
I S C A R I O T

Potku iskeytyi miehen kylkeen arvaamatta ja hänen horjahtaessaan sen voimasta hänen otteensa pääsi vahingossa herpaantumaan. Iscariot käännähti vaimonsa puoleen ilmeettömästi - kylmää vihaa tihkuva kuori ei paljastanut sisällä riehuvaa järkytystä ja epäuskoa. Kuinka hän saattoi puhua lopusta? Mikä hulluus hänet oli vienyt mennessään? Iscariot tuijotti Harun itsevarmaa uhmaa tunnistamatta häntä vaimokseen.

Siitäkö tässä on kyse, yhdestä joutavasta sormuksesta? Niinkö kovasti Haru halusi sellaisen taikakapineen itselleen? Ja minkä turhuuden vuoksi? Ei ulkomaailmassa odota mikään satumainen hyvyys, vaan julmat totuudet ja niitä julmemmat läpimädät oliot, ne, jotka katkovat kauneimmankin linnun siivet ja jättävät sen lentokyvyttömänä vapisemaan maahan. Olisi luullut hänen ymmärtävän sen ja haluavan välttää nuo ulkomaailman sodat ja taistelut.

"I am protecting you, do you not understand?" Iscariot murisi, ottaen muutaman nopean askeleen kohti naista, varjonsa levittäytyen tukahduttavaan ja piirittävään tapaansa hänen ylleen. "Out here is nothing waiting for you. It's simply not your place. Accept it", hän jatkoi samaan ankaraan, mutta hiljaiseen ääneen. Puhuessaan hän oli kirinyt välimatkan umpeen, seisoen jälleen aivan vaimonsa edessä, käsi valmiina sieppaamaan hänet uudelleen väkipakolla mukaansa.

"Come to your senses. Let's go." Käsky oli entistä lujempi.

Nimi: Sonya

29.09.2019 00:06
H A R U

Iscariotin lähtiessä raahaamaan minua kaivoin jostain sisimmästäni niin paljon voimaa, etten tiennyt sellaista omistavani. Olen vain pieni, heikko ja turha tyttö, niin sinä luulet. Niin ovat monet muutkin luulleet, ja he ovat saaneet maksaa siitä kovan hinnan.

Varoittamatta iskin kenkäni terävällä korolla napakan potkun Iscariotin kylkeen ja samalla hetkellä riuhtaisin kättäni niin lujaa, että olkapäästäni kuului ikävä rasahdus sen muljahtaessa sijoiltaan. "I will stay right here, you don't own me, not anymore. This ends now, Iscariot", sanoin kylmästi, peruuttaen otteen irrottua useamman metrin kauemmas, turvaan mieheni käsien ulottuvista.

Tottunein ottein tönäisin olkapäätäni, jotta se pääsi naksahtamaan paikoilleen. Pyörittelin hetken kipeää rannettani, siinä oli todennäköisesti hiusmurtuma, mutta se paranisi pian. Fyysisellä kivulla ei ollut enää mitään merkitystä. Helvetti, sen jälkeen, kun olet puskenut vampyyrilapsen maailmaan, millään tällaisella ei ole enää merkitystä.

"20 years", totesin hiljaa ja painokkaasti, tuijottaen Iscariotia syvälle silmiin. Olin vihainen ja surullinen yhtä aikaa, eikä hento kuoreni meinannut pysyä kasassa. Tärisin paikoillani, mutta sanani olivat vakaita. "That's how long you've taken, trying to find a goddamn daylight ring. All these years I've stayed home and trusted your empty promises", jatkoin silmät jäisesti leimuten.

"You could ask anyone in this city, and you'd get the rings in a week or two. But you didn't want me to get that ring, you never really did and you still don't. Why?" kysyin haastaen. Niin, rakas, miksi? Miksi lupasit jotain, mitä et ikinä aikonut tehdä? Sinä halusit pitää minut häkkilintunasi, jotta pysyisin kotona pakoillessani valoa. Olen elänyt 20 vuotta pimeydessä ja se on sinun vikasi.

Nimi: Harley

28.09.2019 23:51
I S C A R I O T

Koko ravintola oli vaiennut seuraamaan henkeään pidätellen edessään alkavaa näytelmää.
Iscariotin silmät pälyilivät ympärille uhkaavasti, niiden jääkylmä harmaus varoittaen joka ikistä kääntämään katseensa muualle ja palaamaan tyhjentyneiden lasiensa ja turhien keskustelujensa pariin - hänen ja vaimonsa välinselvittelyistä ei tulisi viihdettä kansalle. Lopulta, kun Harun huulilta kuului terävä vastaisku, mies kiinnitti intensiivisen huomionsa takaisin naiseen, viha heittäen yhä tummempia varjoja kasvoille.
"Come. We will leave", hän sanoi jämäkästi, taipumattomasti. Kodin rauhassa vaimo saisi kuulla kunniansa ja selittää temppuilunsa, kuulusteluihin ei olisi järkeä ryhtyä täällä suuren joukon katseltavana. Iscariot, edelleen puristaen tiukasti Harun siroa rannetta, kääntyi määrätietoisesti kohti ovia ja lähti kulkemaan vaimoa mukanaan kiskoen niitä kohti sellaisella synkällä päättäväisyydellä, ettei yksikään sivustaseuraaja uskaltanut estää häntä.

Nimi: Sonya

28.09.2019 23:35
T I N O

Perjantai-ilta oli tuttuun tapaan hyvin kiireinen. Ravintolani vilisi asiakkaita, jotka ostivat innokkaasti juotavaa ja skoolailivat viikon parhailla hetkille suuren riemun vallassa. Yksi kuitenkin mökötti omassa nurkassaan kuin synkkä sadepilvi olisi seurannut häntä kaikkialle. Azariah Iscariot, miksi kaikista maailman illoista, sinun pitää olla täällä juuri tänään?

Epäonniselle sattumalle ei kuitenkaan voinut mitään. Minulla ei ollut syytä pyytää häntä lähtemään, joten jouduin jättämään miehen rauhaan. Valmistelen VIP-tilaa huolestuneena illan kulusta. Arvasin jo nyt, ettei tästä tulisi kovin kaunista katseltavaa. Tosin, kohtalolla saattoi olla näppinsä pelissä. Joskus uusi ystävämme Haru joutuisi paljastamaan juonensa kuitenkin, joten yhtä hyvin sen voisi tehdä tänään.

Kun kauan odotettu seurue saapui, rynnistin heitä vastaan koko ravintolan hiljetessä katsomaan mafiamme suurta johtajaperhettä. Silmät seurasivat uteliaasti ventovierasta naista. Kyllähän pomon pojalla oli useinkin naisia kainalossaan, mutta harvemmin herra ja rouva Castiglionen läsnäollessa.

En ehtinyt edes tervehtimään kaikkia, kun Iscariot oli jo ilmestynyt myrskypilven lailla paikalle. Helvetti, olin jo luullut hänen luikkineen ulos täältä, mutta jostain hän nyt ilmestyi. Seurasin sananvaihtoa sivusta kulmat huolestuneesti kurtussa.

Iscariotin tarttuensa vaimonsa, entisen sellaisen toivottavasti, ranteeseen, olin jo astumassa raivoissani väliin. Ei sillä, että olisin muka joku suuri naisten puolustaja. Päinvastoin, tasa-arvon nimessä sanottakoon, että myös naista saa lyödä, jos hän todella, todella, todella on sen ansainnut. Eläessäni en ollut vielä tavannut ainuttakaan sellaista naista. Myöskään Haru ei kuulu tähän joukkoon, joten silmäni kipunoivat inhosta, kun katsoin miehen lujan otteen puristuvan kapean ranteen ympärille.

Liikkeeni kuitenkin pysähtyivät kuin seinään, kun huomasin Harun katseen. Hän katsoi miestään kuin peto katsoo nurkkaan ajettua saaliseläintä. Hitaasti pienen, ventovieraan naisen läsnäolo huoneessa kasvoi, eikä kukaan muu uskaltanut edes hengittää naisen puhuessa.

H A R U

Minä synnyin epäonnisten tähtien alla. Aina välillä hyvinä aikoina unohdan sen, kunnes elämä taas iskee avokämmenellä molemmille poskille. Tietenkin Iscariot on täällä tänään, juuri kun uusi elämäni voisi alkaa. Hän on täällä estämässä sen, ja huomenna herään taas yksin kylmässä, kuolleessa kartanossa.

Ei. En hyväksy sitä. Tänään tämä päättyy, oli mikä oli. Mielummin poistun tästä rakennuksesta ruumiina kuin häkkilintuna. Nyt saa luvan riittää.

"I could ask you the same question", sivalsin takaisin, kasvoni tyynen ilmeettöminä. Niin, missä olet ollut, rakas? Sinun pitäisi olla kotona. Sinulla on siellä vaimo ja lapsi, joista sinun kuuluisi pitää huolta, joita sinun kuuluisi rakastaa. Unohditko?

Iscariotin otteen kiristyessä ranteessani purin hampaitani yhteen. Se oli kuristusote, yritys käskeä minun takaisin häkkiin karkuteiltäni. Mutta miksi teuraseläin haluaisi palata takaisin häkkiinsä, vain kuollakseen myöhemmin? Yritin riuhtaista kättäni irti, heikoin tuloksin. Tunsin kipua ranteessani vääntäessäni kättäni irti Iscariotin otteesta, mutten välittänyt. Kipu sitoi minut tähän hetkeen ja antoi minulle voimia, muistutti, miksi olen täällä.

Koska tätä hän tekisi koko loppuelämäni. Rankaisisi minua elämisestä. Se ei ole rakkautta. "Let go of my hand", murahdin myrkyllisesti, ääni melkein kuiskauksena, mutta kaikuen huoneen täydellisessä hiljaisuudessa kuin laukaus.

Nimi: Harley

27.09.2019 00:06
G E N E

“Miss Newall, how nice to see you again. Such a lovely evening”, Salvatore Castiglione kajautti hyväntuulisesti heti saapuessaan Costa Classiquen edustalla odottavalle neiti Newallille ja suuteli häntä italialaisittain kummallekin poskelle. Isän ja pojan tervehdittyä neiti Newallia omalla vuorollaan rouva Castiglione siirtyi etualalle, arvioi naisen pikaisesti päästä varpaisiin ja heltyi suomaan hänelle hyväksynnän merkiksi tiukan hymyn.
“Patrizia Castiglione. Delighful to meet you”, perheen keisarinna esitteli itsensä arvovaltaisesti ja kätteli lyhyesti naista, joka hänen tapaansa oli lähes mustahiuksinen tummaverikkö. Se ei välttämättä vaikuttanut kovin lämpimälle vastaanotolle, mutta rouva Castiglionen mittapuulla oli positiivinen ensikohtaaminen.

Lipuessaan sisään ravintolaan myöhäisenä perjantai-iltana mafian pomo vaimoineen ja poikineen olivat jälleen illan komein perhekunta - kummisetä itse tyylikkäässä liituraitaisessa puvussa, rouvansa kiiltävässä mustassa leningissä helmikoruineen ja minkkiturkkeineen, ja nuorempi herra sonnustautuneena haaleaan roosaan. Seurueen neljäs jäsen ei jäänyt upeassa mekossaan lainkaan heidän varjoonsa, kunnioitettu kutsuvieras Haruka Newall.

Rouva Castiglione kulki leuka itsevarmasti pystyssä miehensä kanssa edellä, ja Eugene oli saanut rinnalleen neiti Newallin, jota talutti käsipuolessaan ystävällisesti hymyillen. “How pleasant that you could join us here tonight, miss”, Gene puhutteli kohteliaasti daamiaan. “This will certainly be a fantastic dinner, don’t you agree?”

Keskustelu katkesi ennen kuin ehti alkaa; tyhjästä ilmestynyt Iscariot tukki heidän tiensä.

I S C A R I O T

Kaksikymmentä vuotta ovat tarpeeksi aikaa katkeroitua sydänjuuria myöten. He olivat vannoneet ikuisuutta harkitsematta, kuinka pitkä ikuisuus todella on, ja rakentaessaan yhteistä kotia olivat liian myöhään tajunneet rakentavansa vahingossa omia tyrmiään. Vuosi vuodelta kuilu kävi syvemmäksi ja pohjattomammaksi. Ensin vähenivät sanat, sitten katseet, ja lopulta jäi jäljelle vain raskaana riippuva hiljaisuus, joka tiedosti vastahakoisesti toisen läsnäolon, muttei halunnut välittää siitä pakollista enempää. Viimeisestä hellästä syleilystä oli vierinyt kuukausia, puhumattakaan suudelmista, jotka ennen synkän idyllin hidasta tuhoa olivat olleet sääntö, enää pelkästään poikkeus siihen. Häkkimäiset seinät kapenivat ahtaammiksi, kunnes niiden perustus romahti painon alla. Pölyn ja kivimurskan keskellä Iscariot seisoi yrittämättä korjata sitä, joka oli aikoinaan ollut varjelemisen arvoista.

Vakava siluetti piirtyi jylhänä ravintolan takaseinää vasten. Syrjäisimmän paikan valinnut Iscariot istui pöydässä tavalliseen tapaansa yksin - hänen vakiintunut pakopaikkansa. Edessä odotti lähes koskemattomana lasillinen punaviiniä. Hän ei tullut tänne juodakseen itseään humalaan eikä hakeakseen seuraa lajitovereista, vaan upotakseen ajatustensa kolkkoihin virtauksiin. Hän oli tuttu kasvo tuossa nurkassa, mutta harvempi tiesi hänestä enempää kuin nimen ja sen juoruilijoita inspiroivan seikan, että hänellä oli läheinen bisnessuhde itse mafian kummisetään. Millaisia kauppoja he tarkalleen ottaen solmivat keskenään, sitä pystyttiin vain arvailemaan.

Märehdittyään mietteitään tunteja pääsemättä mihinkään tulokseen tuhannetta kertaa hän joi lasin pohjaan yhdellä kulauksella, nousi seisomaan tuolinjalat narahtaen ja suuntasi läpi puheenhälinästä ja skoolauksen kilistelystä täyttyvän ravintolan kohti narikkaa, johon oli jättänyt takkinsa säilytykseen.

Aulan tuntumassa hän kiinnitti huomiota fiiniin nelihenkiseen ryhmään, joka juuri purjehti sisään ovista. Mafian pomo perheineen ja heidän kintereillään - mitä? Iscariotin askeleet pysähtyivät rajusti silkasta järkytyksestä. Ensin hän ei uskonut sitä todeksi, senhän täytyi olla pelkkä harhaluuloinen erehdys, mutta käännyttyään kunnolla joukkion puoleen totuudesta ei ollut epäilystäkään. Hänen vaimonsa.

Miten ihmeessä hän voi olla täällä - vielä tuossa seurassa, käsikynkässä vaaleanpunaiseen pukeutuneen miehenkuvatuksen kanssa? Mistä hän oli keksinyt hullun idean lähteä luvattomille seikkailuille? Hänen ei pitäisi olla lähelläkään tätä rikollisten asuinpaikakseen nimittämää rotankoloa, vaan turvassa kotona. Sekavien tunteiden hyökyaalto tärisytti Iscariotin kehoa hänen syöksyessään joukon eteen.

“Haru”, Iscariot lausui vaimonsa nimen viileästi ja raivon tukahduttamana yhteenpurtujen hampaidensa välistä. Jäisen kylmiä liekkejä loimuavat silmät kiinnittyivät ensin naisen kasvoihin, huokuen suunnattoman vihan lisäksi välähdyksiä epäuskosta ja pettymyksestä, ja käyden sitten yksi kerrallaan lävitse jokaisen Castiglioneista, kohdistaen eritoten Don Salvatoreen halveksuvan katseen.

“What are you doing here? You should be back at home”, mies tiuskaisi madallettuun ääneen, kuin yrittäen estää läsnäolijoita kuulemasta alkavaa riitaa, ja nappasi Harun ranteesta raudanlujan otteen, kiskaisten häntä lähemmäs itseään, kauemmas hämmentyneistä Castiglioneista. Iscariot pakotti häneen ankaran, polttavan katsekontaktin, joka vaati selitystä.

Nimi: Sonya

26.09.2019 22:27
H A R U

Castiglionejen poistuttua istahdin takaisin alas ja nojasin otsani kämmeniini, tuijottaen mahonkista pöytää. Käsittämätöntä. Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen matkasin toiselle puolelle saarta ja samantien olin menossa illallistamaan mafiosojen kanssa. Mitä kaikkea olisinkaan jo nähnyt ja kokenut, jos olisin lähtenyt paljon aiemmin?

Olin kuitenkin hieman huolissani sekä omasta että lapseni turvallisuudesta. Lupaava alku voisi johtaa todella ikäviin lopputuloksiin. Olin huomannut tunnelmassa pienen muutoksen, kun kerroin avioerosta, ja arvatenkin he eivät oikein pitäneet kuulemastaan. Miten he suhtautuisivat, kun kuulisivat tarinani yksityiskohtaisemmin? Ja mikä vielä pahempaa, miten käy, kun Iscariot saa tietää tästä kaikesta?

"Are you okay, miss?" kysyi lempeä ääni viereltäni ja kohotin katseeni hätkähtäen herra Costaan, jonka silmät tarkkailivat minua aina yhtä tyynesti. Pelon ja innostuksen kamppailu sisimmässäni hellitti yllättäen ilman järkevää selitystä. "Yes, I'm just... nervous, I guess", vastasin.

T I N O

Mielenkiintoinen nainen, kerta kaikkiaan. Enpä olisi arvannut, että keskustelu olisi edennyt aivan tähän pisteeseen. Odotin ensi perjantaita jo nyt suurella innostuksella, siitä voisi tulla sangen viihdytävä tapahtuma, joka sisältäisi paljon lisää paljastuksia. Mitähän herra Iscariot mahtoi tästä kaikesta olla mieltä?

Katselin ahdistaviin ajatuksiinsa vajoavaa neiti Newallia ja tulin siihen tulokseen, että hän taitaa kaikin puolin olla kunnon vampyyri, ja kaiken avun arvoinen. Käytin kykyjäni rauhoittaakseni hänet.

"You should be, one can't be too cautious around a vampire mafia", totesin olkiani kohauttaen. "But don't worry, it will be alright", lisäsin hymyillen. Naisen siniset silmät katsoivat minua huolestuneena, ja saatoin arvata, mitä hän pohti. "Your secrets are safe with me. But you should know... Iscariot is not a stranger here, he has connections to Bloodthorn, obviosly a lot more than you know", paljastin varoen.

H A R U

Katsoin herra Costaa kuin minua olisi juuri isketty avokämmenellä poskeen. Iscariotilla on yhteyksiä Kalmankitaan ja hänet tunnetaan mafian piireissä? Tunsin itseni typeräksi. Ei tämän pitäisi olla yllätys, eihän hän kerro minulle mitään. Miksipä ihmeessä hän ei kiertelisi ympäri saarta tekemässä mitä huvittaa sillä välin, kun minä kyhjötän yksin kotona?

"For 20 fucking years he's been looking a daylight ring, and he couldn't 'find' one even though he has connections to a vampire mafia?" Ääneni oli vaimea raivosta. En tiennyt miten sulattaa tätä tietoa. Aivan helvetin pätevää työtä, rakas. Sinä et onnistunut 20 vuodessa ja minä onnistuin viikossa.

"He sounds like a piece of shit, if you ask me", herra Costa totesi ja virnisti minulle leveästi. "If I had a wife as wonderful as you, I would take her everywhere in the world and tell everyone she's my queen", mies jatkoi ja katsoi minua syvällä kunnioituksella, ottaen selvästi osaa huonoon onneeni miesrintamalla. Kevyt punoitus kohosi poskilleni.

Hiljainen nauru karkasi huuliltani. Tilanne oli niin käsittämätön, etten voinut kuin nauraa. "Thank you, mr. Costa", kiitin koko sydämestäni. "Please, call me Arentino", blondi vaati hymyillen ja lähti saattamaan minua ulos.

"I'll see you next Friday, miss Newall", Arentino sanoi avatessaan minulle ulko-oven. "Haru. Call me Haru", vaadin, ennen kuin katosin yön pimeyteen jälkiä jättämättä. Yksi viikko. Sitten jättäisin entisen elämäni taakseni, pysyvästi.

Nimi: Harley

26.09.2019 00:43
G E N E

Naista painoi siis tuore avioero. Ehkä tämä oli selitys myös aiemmalle välttävälle käytökselle, arasta asiasta saattoi olla vaikea puhua tuntemattomille. No, joka tapauksessa se siitä mukavasta perhetapaamisesta. Minua koko järjestely ei huolettanut muutenkaan, sillä en otaksunut minun hierovan kovin läheistä tuttavuutta naisen kanssa, vaikka entisten bisneskumppaneiden tytär onkin. Toki isä saattaisi maanitella minut osallistumaan illalliselle, mistä tuskin voisin luistaa, jos äitikin pyydettäisiin paikalle.

"How unfortunate", isä otti osaa avioeroon, tällä kertaa ei yhtä empaattisesti ja surumielisesti kuin kuullessaan vanhempien Newallien kuolemista. Isällä on tiukat kantansa avioerosta - lyhyesti ilmaistuna hän ei ole sen suurin kannattaja. Ei hän toki alkanut avoimesti tuomitsemaan saati peräämään, mikä liiton loppuun oli aiheuttanut, noudattihan hän käytöksen kultaista käsikirjaa. Minä en kokenut tarpeelliseksi oman nyreyteni piilottelua, vaan silmäilin naista hieman arvioivasti. Sangen monimutkainen perhehistoria ja salaperäinen tapaus ylipäänsä. Alkoi mietityttää, kukakohan entinen aviopuoliso oli. Joku toinen vampyyri, kenties?

"Why, your company is more than enough. We can meet your daughter some other time in the future, no need to hurry", isä vakuutteli huolettomasti ja alkoi valmistautumaan lähtöön. Illallissuunnitelmat aiottiin toteuttaa siis kokoonpanon muutoksesta huolimatta, hurmaavaa. "And not another word, of course I'll get he rings by next week, that's the least I can do. Whole twenty years without one, for God's sake, you deserve them."

"Well then, friends, I think me and Gino will be off. Thank you for this wonderful surprise, Arentino, I'm truly delighted to have met miss Newall. I'll be waiting to see you next Friday - until then, take care." Isän noustessa pöydästä tein saman perässä. Isä kätteli kiittäen Tinoa, sitten kääntyi naisen puoleen ja antoi hänelle molemminpuoliset poskisuudelmat. Toistin samat muodollisuudet, ottaen kumpaankin vuorollaan suoran katsekontaktin. "Goodnight, miss", hyvästelin pienesti hymyillen.

Poistuin etuoven kautta isän vanavenessä.

Nimi: Sonya

25.09.2019 22:12
H A R U

Helvetti. Voi helvetin helvetti. Ai että koko perhe illallistamaan? Hah, haluaisin nähdä Iscariotin naaman, kun kertoisin. Ilmettä seuraavaa reaktiota tosin en halua kokea. Hiiteen koko ukko, minun elämäni ei enää kuulu hänelle. Hoitaisin tämän itse.

Nyt kun olin lähtenyt totuuden tielle, valehtelu tuskin enää auttaisi asiaani. Mutta kai totuutta edes hieman saa väristää? "I'm sorry, but my husband and I broke up recently... And I don't think he'll let me bring our daughter here either, not yet at least", selitin pahoittelevaan sävyyn. Käytännössä emme olleet vielä eronneet. Mutta helvetti, käytännössä emme olleet koskaan edes oikeasti menneet naimisiin. Sormuksen antaminen ei ole sama asia kuin avioliitto, onneksi olin viimein tajunnut sen.

"If only my company is enough, I'd love to come over for late dinner. And don't worry about the rings. I've been without one all my life, so I can handle being without one until you know I'm trustworthy and deserve such a gift", jatkoin, hymyillen vienosti seurueelle.

Nimi: Harley

25.09.2019 00:46
G E N E

Hänellä on tytär? Tämäpä kummallista, salaisuuksia pulpahtaa pintaan lisää ja lisää. Hän ei tähän saakka ollut maininnut mitään jälkikasvusta saati aviopuolisosta, ei edes vihjannut siihen suuntaan. Pystyin jo aavistamaan, ettei hän ollut enää yksissä miehensä kanssa - tai kauhistus, ehkä lapsi oli syntynyt avioliiton ulkopuolella. Voi mikä häpeä, siitä isä ei ilahtuisi. Minulle naisen rakkauselämän kiemurat olivat suoraan sanottuna hälläväliä, miksi muka murehtisin asiasta, joka ei minua kosketa millään tavalla. Olisi viihdemielessä kiinnostavaa kuitenkin seurata, miten keskustelu etenee tämän pienen paljastuksen myötä.
"Oh, so you have a daughter? How charming", isä heläytti erittäin yllättyneesti, mutta hyvillään. "We must meet her someday soon - and your husband, too, of course. What about you bring the whole family here next Friday? By then we surely should have the daylight rings ready for you and we can have a nice dinner together when you come pick them up", hän ehdotti, että koko perhekunta tulisi illallistamaan ensi viikolla kanssamme. Pikkuriikkinen, ovelanpuoleinen hymy nyki suupieltäni, kun siirryin naisen puolen, odottaen hänen vastaustaan.

Nimi: Sonya

25.09.2019 00:36
H A R U

Sydämeni jätti lyöntejä välistä, kun yritin päättää, miten jatkaa. Tuntui, kuin olisin seisonut vankilan portilla avain kädessäni. Voisin jäädä Avivan kanssa sisälle, tuttuun ja turvalliseen. Tai voisin avata portin kohti vaaroja ja mahdollisuuksia. Kumpi olisi parempi, elää reunalla vai kuolla turvassa? Valitsen ensimmäisen. Raahauduin tänne asti, se on kaikki tai ei mitään.

"Yes, the first one is for me", vastasin myöntävästi. Vedin syvään henkeä. Jos tämä paljastus ikinä tulee johtamaan siihen, että Aviva joutuu vaaraan, en voisi elää itseni kanssa. "And the other one is for my daughter. I've been taking care of her for the last 15 years, but well, she's a teenager now and doesn't really need that much help and care anymore", selitin hiljaa. Katseeni laskeutui pelokkaana syliini, kun odotin miesten reaktiota.

Nimi: Harley

25.09.2019 00:23
G E N E

Kohotin kulmiani hivenen yllättyneesti, kasvojeni neutraalius jättäen perimmäiset tunteet kuitenkin piiloon tyynen pinnan taa. Siksikö hän olikin tullut tänne, kerjäämään päiväsormuksia? Se siitä sydämen äänen johdatuksesta ja muusta hölynpölystä. Olisihan pitänyt arvata, että naisella on joku omaa etua havitteleva taka-ajatus. Mutta ei kai minun pitäisi tosissani uskoa, että hän on elänyt parikymmentä vuotta vampyyrina ilman suojaa auringonvalolta, koko ajan kärventymisen pelossa?
Isä vaikutti olevan myös hämillään tästä. Hän katsoi naista hetken empien. "Of course I'd be happy to help. It is for yourself, I suppose? And the other one for...?" hän tiedusteli hienovaraisesti, kenen näppeihin nämä sormukset tarkalleen ottaen päätyisivät. Hyvä, sen halusin minäkin tietää. Nainenhan voisi vaikka pyytää niitä vain myydäkseen ne eteenpäin, moisilla pikku helyillä on kovat markkinahinnat.

Nimi: Sonya

25.09.2019 00:13
H A R U

Herra Costan silmät kääntyivät ensimmäistä kertaa keskustelun aikana pois minusta. Hän loi pitkän silmäisyn sekä nuorempaan että vanhempaan Castiglioneen, kuin yrittäen tehdä samaa kuin minä eli arvioida reaktioita. Hetkessä harmaat silmät kuitenkin palasivat tyynesti puoleeni, kuin tullen siihen tulokseen, että jotain kiristymistä oli havaittavissa, muttei suinkaan vielä pienintäkään uhkaa.

"Thank you, I'd live to visit the casino", vastasin aidosti kiitollisena. Kasino. Täällä ihan oikeasti on kasino. Mieleni olisi melkein tehnyt mieli lähteä samantien. Pieni lapsille tuttu innostus kupli vatsassani - en ollut ikinä käynyt kasinolla. Veljeni ei ollut ikinä antanut minun lähteä mukaan.

Herra Castiglionen vannoessa, että hän olisi ystävänä aina valmis auttamaan, uskaltauduin siirtymään saapumiseni todelliseen syyhyn. "Well, actually the main reason I came here is because I need a daylight ring. Or two, if anyway possible", sanoin, jääden jännittyneenä odottamaan. He varmasti kysyisivät, kenelle toinen sormus menee. Uskallanko kertoa, että minulla on tytär? Se sinänsä kattaisi viimeiset 15 vuotta elämästäni, ja selittäisi, miksi olen ollut yksin kotona hoitamassa lastani. Siitä seuraisi enää yksi kysymys: missä on lapsen isä. Sen kun tietäisinkin, kävisin lyömässä...

Nimi: Harley

25.09.2019 00:03
G E N E

Oikein fiksu päätös pitää suu supussa. Olisihan valtavan typerää ja vaarallista lipsauttaa kotiosoitteensa mafiosoille. Mutta tiedätkös, mikä myös on typerää ja vaarallista? Salata asioita mafiosoilta. Jokin naisen väistelevässä asenteessa sai minut varpailleni, ja silmäni siristyivät millimetrin verran epäluulosta. En voinut olla varma, yrittikö hän piilotella jotain hämärää, vai oliko hän yksinkertaisesti järkevä ja varoi, kenelle kertoo asuinpaikkansa sijainnin. Naputtelin sormillani pöytää levottomasti ja vilkaisin isää.
"Yes, of course, I understand. My apologies, my question was a bit too forward", isä hymisi ja nyökytteli ymmärtäväisesti. Sävy oli tahdikas, mutta tunsin hänet niin hyvin, että erotin siinä lievää, taidokkaasti hillittyä tyytymättömyyttä. Isä ei pidä, jos hänen kysymyksiinsä ei vastata. Jos minä olisin hän, olisin käyttänyt arvovaltaani puristaakseni tiedon ulos naisesta, mutta sellaiseen isä on aivan liian kohtelias ja hienovarainen.
"Anyway, we'd be more than happy to get to know you, too. Colby's granddaughter is always welcome here. You must visit the casino someday, I'll show you around the place personally", isä vaihtoi aiheen keveämpään ja väläytti hyväntuulisen, lämpimän hymyn. "And if you ever need our help, go ahead and ask. That's what friends are for."

Nimi: Sonya

24.09.2019 23:48
H A R U

Käännyin takaisin vanhemman herra Castiglionen puoleen ja hymyilin hänelle kiitollisena. Omieni joukossa, vai? Ajatus tuntui kaukaiselta: yhteenkuuluvuuden tunne, perhe... Olin saanut niistä vain huonosti valmistettuja maistiaisia.

Seuraava kysymys sai minut jäykistymään. Mietin kuumeisesti, miten asiaa pitäisi lähestyä. "Up in the North, far from here", vastasin ympäripyöreästi. Voisinko kertoa Iscariotista tai Avivasta? En voinut edes olla varma, voisinko luottaa näihin miehiin. "I've been living a complicated life for the past years... I apologise, if this sounds rude, but I'd like to remain silent about it, for now", selitin varoen, yrittäen tulkinta mahdollisia tunnelman muutoksia.

"I don't really know you, yet. I'd really like to get to know you, and I will tell everything, when I'm sure I can trust you. It's nothing personal, it's just... My father always told me to check twice before crossing the road, so...", lisäsin vielä, hymyillen pahoittelevasti Castiglionejen suuntaan. Pelotti suuresti, että herra Costa avaisi suunsa hetkenä minä hyvänsä, mutta yhä edelleen hän vain tarkkaili minua leppoisasti.

Nimi: Harley

24.09.2019 23:32
G E N E

"Fascinating", totesin kera pienen vaikeasti tulkittavan hymyn. Isän kiinnostus naista kohtaan luultavasti vain syveni tässä vaiheessa. Kieltämättä minustakin oli jännittävä yksityiskohta, että hänet oli muutettu vampyyriksi vasta saarella. Toki sellaista sattuu yhtenään kaikkialla, missä lajimme edustajia liikkuu, mutta olisi hauska tietää, missä olosuhteissa se tapahtui neiti Newallille. Aivan vahingossa vampyyriksi ei nimittäin muututa. Rikollisperheeseen syntyminen, vallankumouksen todistaminen. Mitä muita salaisuuksia nainen kätkee?
"You're among your kind now", isä totesi lempeästi. Tietenkin hän on toivottamassa vampyyrin avosylin luokseen. Nainen oli saanut huippupisteet pelkästään olemalla lähisukua entiselle ystävälleen, vampyyriys oli kaupan päälle iso plussa. "How strange that we haven't met before this. Where do you live?" hän jatkoi otsallaan mietteliäs ryppy. Kieltämättä hieman erikoista. Mafiaperheen tyttären olisi voinut kuvitella suuntaavan Kalmankitaan jo paljon aikaisemmin.

©2020 VECHNOST ★ - suntuubi.com