Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä miinus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sonya

22.09.2019 19:45
T I N O

Genen hermostunut, hyökkäävä käytös vahvisti epäilykseni. Intuitioni oli jälleen kerran osunut oikeaan. Viime viikkoisen episodin taustalla oli jotain suurempaa, jotain mitä pikkumafioso ei halunnut paljastaa. Ikävää, ettei hän ollut silloin paljastanut mitään konkreettista. Jos olisi, olisin jotenkin ehkä saanut tilanteen selvitettyä jo silloin, vaikken mikään terapeutti olekaan. Joka tapauksessa halusin päättäväisen, tervemielisen esimieheni takaisin.

"You cried about good boys having the worst endings, and asked why everyone always leaves you", vastasin rauhallisesti yksinkertaisen tiivistelmän keskusteluistamme. Olihan siinä ollut kaiken maailman uskollisuuden vannomista ja halimista, mutta ei kai niihin yksityiskohtiin tarvitse mennä? En ehkä itsekään halunnut tässä ja nyt myöntää, miten empaattisesti ja lojaalisti suhtauduin tähän miehen kuvatukseen edessäni.

"What was it all about? Who left you?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen, katsoen Genen silmiin ihmeen lempeästi.

Nimi: Harley

21.09.2019 16:39
T O M Á S

"Great", huokaisin helpotuksesta, kun Jerry sanoi olevansa myös sushin ystävä. Väärä hälytys.
Odottelimme hetken, kunnes työntekijä ilmestyi tiskin taakse vastaanottamaan tilauksemme. Ehdotin Jerrylle, että otetaan lajitelma jaettavaksi, voidaan siitä napsia eri sorttisia makupaloja. Viitisen minuuttia myöhemmin eteemme iskettiin keskikokoinen sushilajitelma siististi pakattuna kotiin vietäväksi. "Thanks", heläytin iloisesti ja kaivoin lompakon treenikamojeni seasta vesipullo ja avaimet kolisten ja kilisten laukussa. "I'll pay this time, no buts", sanoin Jerrylle päättäväisesti sormea heristäen. Viimeksi ruoat oli mennyt sen piikkiin, nyt oli mun vuoro olla herrasmies.
Sushitarjotin kainalossani palasimme palelemaan sateeseen. Kiskoin farkkutakkia tiukemmin ylleni, olisi pitänyt ottaa lämpimämpi pusakka täksi päiväksi. "Let's go", totesin reippaasti hymyssä suin. Nappasin Jerryn taas käsikynkkään, kun lähdimme suuntaamaan sen kämpille. Ah, en malttanut odottaa, että pääsisi istahtamaan rauhassa alas ja syömään kunnolla. Nälkä kurisi masussani. "You have to come to my place someday! And introduce you to my cats. And to my roommates too, of course", höpöttelin kävellessämme. Olihan törkeys ja kohtuuttomuus, että hyppäsin Jerryllä, mutta se ei päässyt ikinä mun luokse. Asiaan tarvitaan muutos.

E U G E N E

Niin. Niin sinä kai olet edelleen sama henkilö kuin eilen, viime kuussa, toissavuonna. Mutta tämän paljastuksen jälkeen minun oli melkein mahdotonta nähdä Jay sinä, jona olin tottunut hänet näkemään. Veli oli muuttunut edessäni vieraaksi, vaikka naama, eleet ja äänensävyt olivat kuinka tutut tahansa. Se oli suorastaan karmivaa. Ykskaks joku, jonka olet luulenut tuntevasi hyvin perinpohjaisesti vuosikaudet, on kuin outo muukalainen. Mutta voisinko muka estelemättä antaa hänen marssia tiehensä, hylätä perheen petturimaisesti?
"Fine!" älähdin kiireisti, ennen kuin Jay ehti lähteä huoneesta, ja huitaisin kädet luovuttaneesti ilmaan. Valkoinen lippu, sinä voitat. "I won't tell 'em. I'll let you have your secret. Promise", lupasin vastahakoisesti, mutta vilpittömästi, katsoen suoraan orvokinsinisiin silmiin. Ei ole lainkaan tapaistani nöyrtyä. Sillä hetkellä olemukseni oli kuitenkin anova. Jos hän häipyisi, se jäisi vaivaamaan minua, vaikken haluaisi myöntää.
Kääsin katseeni sivuun. "But don't bring this up again. We'll pretend like none of this ever happened."

I L Y A

"Not at all", Ilya totesi rauhoittavasti ja pudisti kevyesti päätään, kun neiti Poirer huolehti, olisiko hän myöhässä jostain. "I was only heading home from practise earlier. I am not in a rush, do not worry", hän vakuutteli, ettei ole syytä potea mistään huonoa omaatuntoa. Kiireellistävää tehtävää ei ollut, joten mies voisi huoletta pysytellä puistossa vaikka seuraaavaan aamuun saakka - tämän ystävällisen punahiuksen seurassa aika ei edes kävisi pitkäksi. "I hope you are not running late, no?" Ilya tarkisti vuorostaan hento huolenhäivä otsallaan.
Mies istahti kaarevalle kivipenkille, joka myötäili paviljongin pyöreitä reunoja, ja kurotti kättään hetkeksi pois katon suojasta koskettaakseen vilpoisia pisaroita. Sade vaikutti hitaasti laantuvan, vaikka oli vielä toistaiseksi melkoisen ärhäkkä. Hetkosen kuluttua he varmaankin voisivat jatkaa matkaa eteenpäin.
Ilya jäi kuuntelemaan sateen ropinaa lehdissä hiljaa, pyöritellen tulevia sävelkulkuja ja melodioita mielessään, kunnes käänsi levollisen katseensa takaisin neiti Poireriin. "What is your favourite musical instrument? I am wondering what would accompany your voice best", hän kysyi naisen neuvoja. "I am thinking about tender, melancholy cello. Dark yet light."

H A S A N

Naisen sormien painuessa kaulalleni vedin pinnallisen hengenvedon. Kuin magneetti hänen huulensa vetivät minua puoleensa, nojauduin niitä kohti hitaasti mutta määrätietoisesti. Viime hetkellä ennen kohtaamista hän kuitenkin karkasi ulottuviltani, jättäen miespolon vaille täyttymystä. Katsoin ovelasti, nymfimäisesti kauemmas ajalehtinutta brunettea sekä ällistyneenä että uteliaasti. Hah, hurmaava kiusanhenki. Hän ei todellakaan ollut niin kiltti ja viaton kauriinvasa kuin oli aluksi antanut ymmärtää. Positiivinen yllätys.
Entistä päättäväisemmin ja tulisemmin lähdin seuraamaan naista, seisten niin korkeana, että hartiani rintalihaksia myöten ilmestyivät esiin vedenpinnan alta. Kosketin hennosti Raquelin olkapäätä, sormeni jäljentäen käsivarren muodon alas kyynärpäähän saakka. Asettelin tummat hiukset sivuun, jotta koko selkä paljastui. "Let me help you, treasure", totesin kuiskauksenomaisesti ryhtyessäni levittämään ja hieromaan ihoon tuoksuvaista vaahtoa, pesten lapaluut, ristiselän. Liikkeeni olivat verkkaiset, viettelevät, voimakkaat.
"Bi tanem, çiçeğim", mumisin lemmenlurituksia hänen korvanjuurelleen.

G E N E

Ulkokuoreni yritti olla tyyni, mutta jännitykseni kiristyessä se säröili epävarmuutta. En katsonut Costaan ennen kuin hän vastasi - niin raivostuttavan huolettomasti, takuulla tahalleen piinaten minua. Silloin katseeni singahti miehen puoleen kiivaasti, räiskyen ja kipunoiden tulta ja salamoita. Olen saanut tarpeekseni. "I won't play your mind games, don't even try", sähähdin veitsenterävästi, hyökäten muutaman askeleen lähemmäs Costaa. Ei kiertelyä, ei kaartelua, ei psykoanalyysejä.
Costan sanoessa minun paljastaneen paljonkin viimeviikkoisissa viinanhuuruissa joka sopukkaani iskeytyi sähköinen jännite; seisoin aloillani täristen kiukusta ja salaillusta häpeästä. Mitkä luurangot olin raahannut kaapista päivänvaloon? Olinko vuodattanut typerän tragediani alusta loppuun kaikkine juonenkäänteineen? Kakista ulos, sano suoraan. "What did I say? Spit it out", vaadin ja tivasin, hermoni venytettyinä äärirajoilleen.

Nimi: Sonya

19.09.2019 21:56
E R I C A

Olin ajatellut, ettei illan tähtemme olisi jaksanut katsella työvuoron jäljiltä räjähtänyttä olemustani pidempään, mutta ihme kyllä hän esittäytyi oikein ystävällisesti ja halusi jutustella. Mikäs siinä, oikein mielelläni vaihtaisin hänen kanssaan muutaman sanan ennen kotimatkaa.

"Nice to meet you, too", vastasin hymyillen ja tartuin reippaasti ojennettuun käteen. Jäin hetkeksi ihastuneena tuijottamaan naisen maagisen värisiä silmiä, joihin olin kiinnittänyt huomioni jo esityksen aikana, mutta havaihduin takaisin maan pinnalle kuullessani kysymyksen.

"Uhm yes, I do. I'm Erica", esittäydyin. "I've worked here for around... nine months now. And I do have to say, your performance has been the best one so far", kerroin innokkaasti. Tuli on jo elementtinä todella kaunis, mutta jotenkin Cosiman olemus nostatti esityksen aivan uudelle tasolle. Ilta oli voittanut ylivoimaisesti aiemmin nähdyt tanssijat, muusikot ja taikurit.

T I N O

Kuuntelin Genen pilkallista kommentoitia tonnin setelin ilme kasvoillani. On se nyt kumma, kun yrittää luottamusta rakentaa ja hieman herkistää tunnelmaa, niin yhden perkeleen pitää taas olla niin isoa kihoa ja leikkiä itse pääpirua. Ja sitten kuitenkin ottaa vielä innokkaasti avaimen vastaan, hohhoijaa mikä show. Niin nähty, ei jaksa edes taputtaa enää.

Oletin, että mafioson vesa olisi vihdoin oikeasti poistunut - niin kuin oli vannonut viimeiset 10 tuntia vähintään vartin välein - mutta mitä vielä, siihen se jäi ovelle aikailemaan. Olin jo valmis sanomaan, että joko painuu helvettiin tai sitten jää koko yöksi lelukseni, mutta juniori päättikin ihan itse puhua. Kulmani kohosivat hämmästyksestä, kun Gene tosiaan toi viimeviikkoisen ihan itse puheeksi. No hyvä, siitä olinkin halunnut kysyä. Suoriin kysymyksiin tosin tuskin vastattaisiin, joten täytyisi yrittää olla ovela.

Tunnustelin hetken ilmapiiriä ja yritin hahmottaa, mistä suunnasta oikein tuulee. Gene vaikutti kaikin puolin hermostuneelta ja ahdistuneelta. Hän ei siis oletettavasti ole vieläkään muistanut illasta yhtään mitään, mikä johtaa siihen, että häntä pelottaa, että tiedän jotain. Jotakin suurta ja salaista koko kuvion taustalla siis on. Kiehtovaa.

"Important? Well, you did tell me quite a lot", totesin olkiani kohauttaen. Pieni valkoinen valhe ehkä, ei Gene kovin avoimesti mitään kertonut. Tai no lähinnä humalainen avautuminen oli niin sekavaa, ettei siitä olisi ottanut kukaan selkoa. "Should you have?" kysyin uteliaasti ja kiinnitin tutkailevan katseeni suoraan pikkumafioson vakaville kasvoille.

Nimi: Corpiet

17.09.2019 17:30
{Jeremiah}

Silmäilin kiinnostuneesti ravintolan sisätiloja astellessani Tomin kanssa tiskille. Mahonki sopi hyvin yhteen oliivinvihreän sisustuksen ja punaruskean maton kanssa. Seinille kiinnitetyt liitutaulut kertoivat päivän tarjonnasta koristeellisella, mutta selvällä käsialalla. No mutta, en odottanut etttä Tom toisi mut syömään sushia, mutta mun pitäis varmaan oppia olemaan arvailematta mitään. En kyllä valita, raaka kala riisin ja spijakastikkeen kera on taivaallinen makuelämys. Toivottavasti täällä osattaisiin tehdä yhtä hyvää sushia kuin New Yorkissa.
"Are you kidding? I freaking love sushi", vastasin hymyillen iloiseti. Pitäis selvittää että saako täältä temakeja lohella.
Jäin seisomaan taka-alalle Tomin tilatessa ja silmäilin vaitonaisena ravintolan ohi kulkevia ihmisiä. Sinänsä kummallista että näinkin pitkän kuivan jakson jälkeen tulee yhtäkkiä hirveä kasa sateita ja muuta yhtä mukavaa. Noh, mitäs minä Vechnostilaisesta ilmastosta tiedän, täähän saattaa olla ihan normaalia. Jatkoin ikkunasta tuijottamista odottaessani tilaisuutta maksaa.

{Jaime}

"Goddammit Tails, I'm still the same person you knew few hours ago!" sihähdin ärtyneesti nuostessani ylös mulkoilemaan mafian kultapoikaa. Et muuten varmasti ollut tuota mieltä kun luulit mun olevan poika. Ja vaikka mä oonkin nainen, mulla on täysin samat taidot kuin ennenkin. Monestikko mä oon saanut sutkin suostumaan asioihin, jota et todellakaan olisi halunnut tehdä? Ja ykskään niistä kerroista ei ollu mikään silmienräpyttelyn ansiota.
"You know very well that I'm not gonna just stand there and look pretty, and if you think that I'm actually gonna admit this, then I'm goin' to leave", ärähdin ja lähdin kävelemään kohti huoneeni ovea. Joutuisin jättämään ainoan ruuanlähteeni ja kaikki vaatteeni tänne, mutta ainakin mulla oli päiväsormus mukana. Jos en pystynyt kääntämään edes Genen päätä, miten mulla ois mitään toivoa muistakaan? Tartuin tuhahtaen ovenkahvaan ja aloin avaamaan ovea. Mun pitäis tosissani juosta jo halusin täältä elävänä pois.

{Gabrielle}

"In fact, I am a mage. Not very good although", Gabrielle vastasi hymyillen pehmeästi. Ei hän juurikaan mitään taikoja osannut, juuri ja juuri muutaman perustaian, kuten pienten valojen luomisen. Suurin osa maagiverestä näytti menneen lauluääneen. "I would be very thankful if you would teach me."
Enkelit ikemässä ihmiskunnan murheiden puolesta? Olihan se kaunis ajatus, mutta tuntui vieraalle, kun Gabrielle ei itse ollut kasvanut millään tavalla uskonnollisessa perheessä. Kaikki uskonnollinen, mitä hän oli kuullut isältään oli kiroamista. Mutta, onneksi herra Lebedintsevillä näytti menneen paremmin. Eihän Gabrielle voinut toki arvata mitä kaikkea mies oli saattanut kokea, mutta toivottavasti hänen lapsuutensa oli ollut helpompi.
"It is a beautiful thought", nainen vastasi kääntäen katseensa vaaleanharmaalle taivaalle. Suuret pisarat ropisivat alan taivaalta, osa päästen maahan asti osan pysähtyen puiden lehdille ja kukkien nuppuihin. Toivottavasti Wayne pärjäisi kotona yksikseen vielä muutaman kymmentä minuuttia, kunnes sade lakkaisi tai edes vähenisi.
"I am sorry if you are late for something because of me", nainen tokaisi hetken hiljaisuuden jälkeen. Vaikka hän nauttikin herra Lebedintsevin seurasta suunnattomasti, niin olisi sääli jos tuo myöhästyisi jostakin tärkeästä tapaamisesta hänen takiaan.

{Raquel}

Seurasin silmät lähes suljettuina Hasanin liikkeitä ympäri allasta. Eipä tuota ainakaan ujoudesta voinut syyttää, ei sillä että siihen olisi mitään syytä. Pakkohan se on myöntää että tuo mies on aivan hiton hyvännäköinen. Mitä, eikö nainen saa katsella? Voiskohan tän miehen kanssa vähän leikitellä ennen asiaan siirtymistä?
Pysyin paikallani Hasanin lipuessa lähemmäs, kunnes tuo oli lähes iholla kiinni. Mihinköhän se kohtelias herrasmies katosi? No, ei sillä väliä, nautitaan vain matkasta.
"Oh really?" kehräsin kallistaen päätäni kevyesti taaksepäin. Tunsin ihoni nousevan kananlihalle miehen sormien seikkaillessa selkäni iholla. No mutta, tämähän meni sensuelliksi. Käänsin katseeni Hasanin miltei oransseihin silmiin ja nostin käteni tuon kaulan sivulle silitellen tuon leukaa peukalollani. Nojauduin lähemmäs kunnes huulemme mekein hipaisivat toisiaan, ennen poisvetäytymistä ja hiukan kauemmas lipumista. Virnistin viekoittelevasti odottaen miehen seuraavaa siirtoa.

{Cosima}

Katsoin hymyillen noin kymmenisen senttiä itseäni lyhyempää naista tuon tuodessa huoneeseeni ruokaa. No mutta, vanha kunnon Elliot se jaksaa aina yllättää. "Thank you, would you put the tray down", vastasin hymähtäen ja puhaltaen yhden nutturaltani karanneista kiharoista pois kasvoiltani.
"So, I'm Cosima", esittäydyin ystävällisesti hymyillen ja ojensin kättäni naiselle. Onpas Elliot löytänyt itselleen varsin sievän tarjoilijattaren, sanonpahan vain. Silmäilin hetken hymyillen naisen piirteitä ennen kuin jatkoin puhumista: "pleasure to meet you. I suppose you work here?"

Nimi: Harley

15.09.2019 17:38
G E N E

Kuuntelin kirein ilmein Costan selittelyjä, sormeni tarrautuen pöydän reunaan kouristuksenomaisesti. Hmph, tietenkin joudut vastaamaan edelleen mafialle, ei sinulle eläkettä myönnetty, vaikka saitkin epäreiluja etuoikeuksia. Turhautti hitosti, että isä oli ilman minun lupaani antanut Costan jättäytyä pois alaisuudestani, vaikka minähän se olin hänelle alunperin mahdollistanut koko mafioson pestin. Mutta se keskustelu oltiin jo puitu kertaalleen. Jatka rauhassa teesalonkisi pyörittämistä ja hämärähommia takahuoneessa, mutta älä luule minun niistä piittaavan.
Olin aikeissa lähteä, mutta jäykistyin Costan viimeisten sanojen myötä. Laskin katseeni lattiaan ja huuliltani pääsi epämääräinen pilkallinen tuhahdus. Ai sinäkö saatat tarvita minua? Voi miten liikuttavaa, ihan herkistyn. "You're no longer my responsibility. I've got no obligation to help ya out, even if you begged for it", totesin viileästi. Mitäpä itse olit väkisin halunnut lähteä vastuulleni kuuluvista soldatoista. Oma menetyksesi.
Hengähdin syvään. Pitäisi oikeasti lähteä kotiin, nukkua pois tämä pahuksen laskuhumala, olla palaamatta tänne koskaan ja jättää tyytyväisesti Costa oman onnensa nojaan. Vastahakoisesti kuitenkin otin avaimen pöydältä, pyörittelin sitä sormissani ja sujautin sen housujeni taskuun. "I don't this for you", selvensin päätöstäni puolustelevaan sävyyn. "Only for my benefit. Who knows if this comes in handy someday."
En vieläkään saanut itseäni liikkeelle. Vaihtelin painoa jalalta toiselle kuin pystymättä päättämään, mennäkö matkoihini vai jatkaako tätä typerää jankkaamista. Lopulta käänsin rintamasuuntani kunnolla Costan puoleen, katsoen miestä vakavasti käsivarret ristissä. "Last week, did I tell somethin' important to you?" kysyin pistävästi. En voi kieltää, halusin tietää. Minua oli vaivannut koko illan, etten muistanut mitään humalaisista sekoiluistani, enkä ollut varma, olinko lipsauttanut jotain liian henkilökohtaista Costalle. Jos olin, Costa esitti erittäin taitavasti tietämätöntä.

Nimi: Sonya

15.09.2019 17:19
T I N O

Katsoin mafioson vesaa kulmat syvässä kurtussa, kuin en muka olisi käsittänyt, miksei hän hyväksynyt luottamuksen osoitustani. "I don't know why, I just do", totesin olkiani kohauttaen. En tosiaan tiedä miksi. Eihän tuo helvetin nilkki mitään luottamusta ansaitse. Mutta jostain syystä minulla oli jo pidempään ollut sellainen tunne, että jos tilanne todella sitä vaatisi, hän ei oikeasti jättäisi minua oman onneni nojaan.

"Running this 'pathetic place' is actually just to cover up the work I'm doing behind closed doors", totesin. Tokihan otan ravintolani äärimmäisen vakavasti, ja aion pitää huolta, että se nousee maineeseen saaren parhaimmistona, mutta tokihan kulissi kätki taakseen vaikka mitä. "I still work for the mafia, and I will remain to do so for the rest of my days", sanoin vakavana, katsoen Geneä suoraan silmiin. Lopeta nyt jumalauta leikkimästä, että olen jotenkin pettänyt tai hylännyt sinut.

"Keep the key. You might need it some day. And I might need you", sanoin vielä.

Nimi: Sonya

15.09.2019 17:09
E R I C A

Yötä lähestyvä lauantai-ilta oli tainnut olla kiireisin koko työhistoriani aikana. Kaatosateen takia ihmismassat oli täytynyt ohjata sisälle ja lennosta oli täytynyt järjestää turvallinen esiintymispaikka illan päätähdelle. Ruokaakin kului kilokaupalla, eikä tarjoilun ja siivoamisen sekasorrosta tullut loppua, kun juoksin pääkolmantena jalkana puolelta toiselle. Tippiä onneksi kertyi, ja Elliot oli luvannut, että saisimme pitää jokaisen kolikon tänään.

Lopulta astelin toimiston puolelle räjähtänyttä nutturaani korjaillen. Elliot istui tyytyväisesti myhäillen tuolisssaan, laskeskellen sisäänpääsymaksuista kertynyttä rahavuorta. "Jane and Nicky are taking care of the customers, should I take some food for the performer?" kysyin mieheltä. "Erica, dear, the performer's name is Cosima. And yes, please do. Tell her it's on the house and that she'll get a full paycheck with some extra in the morning", Elliot vastasi hymyillen. Nyökäten poistuin hakemaan keittiöstä täyden tarjottimellisen ruokaa ja suuntasin sitten takahuoneeseen, jossa tämä Cosima sai majoittua tämän yön.

"Good evening, I brought some food", tervehdin iloisesti, kun nainen avasi oven. Astelin reippaasti sisään ja laskin täyteen lastatun tarjottimen pöydälle. "Elliot sends his regards, the food is on the house. You'll receive a full paycheck, and some extra, in the morning", kerroin.

Nimi: Harley

15.09.2019 17:06
G E N E

Jos refleksini eivät olisi vampyyreille ominaisesti salamannopeat, en olisi saanut koppia. Nappasin hopeisen metallikappaleen kuitenkin onnistuneesti ilmasta, katsoen sitä inhoten kuin kadunvarteen hylättyä roskaa. Pah, miksi sinä minulle vara-avaimiasi tyrkytät? Mitä asiaa minulla olisi tänne? Puristin kättäni nyrkkiin avaimen ympärillä, sen piikkiset hampaat pureutuen ihooni. Mieleni teki paiskata se takaisin Costalle.
"Oh, you trust me? What for, exactly?" naurahdin synkästi, uskomatta sanaakaan Costan selityksistä. Tässä täytyi olla koira haudattuna. Mukamas kaunis luottamuksenosoitus vain ärsytti minua suunnattomasti, melkein kuin Costa olisi pitänyt minua pilkkanaan. "I don't need your keys or your trust. Keep them. I've already told you, if you wanna spend the rest of your days runnin' this pathetic place, you're gonna do it alone. I won't stick 'round", sanoin kylmästi, painottaen terävästi joka sanaa. Iskin avaimen viereiselle pöydälle.

Nimi: Sonya

15.09.2019 16:57
T I N O

Auts. Tässähän ottaa ihan itsetunto osumaa. Kulautin viskilasillisen alas kurkustani ja käännyin hitaasti mafioson vesan puoleen. Hän oli kovaa vauhtia poistumassa, viivytellen vielä ovella marisemassa. Huokaisin syvään. Ei tämä ihan niin ollut mennyt kuin suunnittelin, mutta ehkä jouduin tämän kerran syyttämään siitä itseäni. Ei olisi pitänyt käyttäytyä ihan niin hyökkäävästi, mutta minkäs sille mahtaa. Viimeiset viikot olivat kasaantuneet aikamoisina paineina niskaani, ja nyt kun ne vapautuivat, oli vaikea keskittyä.

"Here, take this", totesin, kaivaen housujeni taskusta avaimen ja heittäen sen Genelle. "It's the only spare key to this place", selitin, pyöritellen käsissäni omaa avaintani. "I kinda built this place vampireproof, so people can't break in. You're the only one I trust so I thought I'd give that to you", lisäsin.

Nimi: Harley

15.09.2019 16:17
G E N E

Lihakseni kiristyivät. "Enjoy might be too strong of a word", totesin hiljaa, viileästi hymähtäen, luomatta edes lyhyttä katsetta Costaan. Rasittavaa, yritti kiskoa minusta irti jonkin tunnustuksen. Siitähän sinä ilahtuisit kovasti, eikö niin? Omahyväinen paskiainen kerjäämässä kehuja, luulee niin tosissaan olevansa jotain. No, harmi vain, mutta tällä kertaa et saa sitä riemua, että antaisin sinulle yhtään mistään mitään aplodeja.
Costan häivyttyä tukkimasta tie katsoin oven puoleen. Hienoa, reitti selvä, voin kaikessa rauhassa lähteä. Jokin kuitenkin pidätteli minua, liekö ollut ärtymys. Seurasin vakavana miehen liikkeitä hänen vähentäessään vaatteitaan. Tämänkö takia minä oikeasti olin vaivautunut tänne? Ensin mangut verta, sitten haluat minut sänkyysi ja loppujen lopuksi vain alat hörppimään viskiä? Vuosisadan surkein yllätys, sanon suoraan. Yksi suuri virhe suostua tulemaan näihin pikku pirskeisiin. Typerää touhua.
"Well, this was a huge waste of time", sanoin kuivasti, suunnistaen hitaasti oven luokse. Ajanhukkaa, ei mitään järkeä roikkua täällä kauempaa. "If this is your idea of a 'nice surprise', don't even bother next time", tuhahdin, katsoen olkani ylitse Costaan silmät tuimasti siristettyinä. Tartuin kahvaan avatakseni oven ja marssiakseni matkoihini, ei ollut mitään syytä jäädä.

Nimi: Harley

15.09.2019 16:03
A M B R O S E

Kuin jokin näkymätön murskaava voima rutistaisi sisuskalujani: en voinut hengittää kunnolla, kurkkuun takertunut sydämeni hädin tuskin löi. Ainoa tunne oli turtumus, ja se oli pelottavampaa kuin kipu. Minua puistatti tämä älytön riitely, typerä käytökseni, kiihtynyt ajattelemattomuuteni. Olimme kumpikin vajoamassa mielipuolisuuteen. Se outo, julma hymy suli hitaasti kasvoiltani pois, jättäen ne harmaaseen, vakavaan ilmeettömyyteen. Vain tuijotin liikkumatta. Ontosti, väsyneesti ja luovuttaneesti. Lasketaan aseemme.
Noelin päätettyä puheensa langennut hiljaisuus oli korviasärkevä. Katsoin noihin tuttuihin, nyt vieraille näyttäviin sinisiin silmiin, hakien merkkejä siitä, oliko tämä raivokas hirmumyrsky vihdoin ohitse. Anna sen olla ohitse, ole kiltti.
Noel kuitenkin teki odottamattoman liikkeen; käveli enää sanaakaan sanomatta suoraan ovelle ja lähti. Noin vain, jättämättä hyvästejä, jättäen keskustelun roikkumaan ilmaan ilman ratkaisuja. Hätkähdin, rynnistin terassille, juoksin hänen perässään sateen pieksemälle pihamaalle. "Noel! Come back!" karjuin keuhkojeni pohjasta. "Noel! Don't go! We need to talk! Noel!"
Mutta tiesin epätoivoisten kutsuhuutojeni olevan hyödyttömiä. Noel katosi näköpiiristäni. Minä olin vahingossa ajanut hänet tiehensä. Pois, pois. Syylliset kyyneleet tulvivat silmäkulmiini hyökyaaltomaisesti, vasta nyt, kun Noel oli jo mennyt ja oli liian myöhäistä pyytää anteeksi. Vedin terävästi henkeä, nikottelu muuttuen hyperventiloinniksi. Lyyhistyin istumaan kahvilan portaille, upottaen kasvoni käsiini, painuen kyyryyn kuin haluten vajota itseeni ja kadota maan päältä. Mitä olen mennyt tekemään?

Nimi: Sonya

15.09.2019 15:51
T I N O

Käännyin katsomaan ohitseni livahtaneen pikkumafioson perään intensiivinen palo silmissäni, tutkaillen miehen eleitä. Oho, ollaanpas sitä vahvalla tuulella tänään. Niin vaikeasti saavutettavissa. "Last time I checked, you've also quite enjoyed our little... moments", totesin olkiani kohauttaen, nojautuen rennosti oveen.

"But of course, if you don't feel like it, feel free to leave", lisäsin kohteliaasti hymyillen, astuen pois oven tieltä. Kävelin rennosti miehen ohi, riisuen paitani matkalla. Heitin sen sängylle ja pysähdyin baarikaapille, kaataen itselleni lasillisen tummaa viskiä.

Olisin hyvin voinut pakottaa hänet alas, sitoa sängyn pylväisiin ja ottaa haluamani. Mutta jotenkin se pilaisi tunnelman. Ei ole parempaa tunnetta, kuin saada toinen valtaansa ilman moisia alkeellisia keinoja. Ja kuten hyvin tiedätte, valta on minulle vaistomainen tavoite. Haasteet vain lisäsivät halua saavuttaa se.

Nimi: Sonya

15.09.2019 15:40
N O E L

Viimeinen laukaus. Se joka uppoaa aivan sydämen viereen, repien sen riekaleiksi. Hetken aikaa aistit jatkavat pelittämistä - vain sen verran, että tajuntaan ehtii iskeytyä kivulias tieto siitä, kuka kuolettavan iskun takana on. Katsoin Ambrosea ja hänen mielipuolista hymyään, kuin hän olisi juuri ampunut minut. Jokin sisälläni meni rikki, pahasti ja pysyvästi.

"Marvelous!" huusin levitellen käsiäni teatraalisesti, kun suoristauduin täyteen ryhtiini. "Absolutely perfect, then!" jatkoin esitystä. Vielä hetki sitten niin voimakas raivo laantui ja viimeiset kyyneleet ehtyivät. Jäljelle jäi vain tyhjä kuori, pelottava ja vieras. "You can focus on your beloved politics, and I can do whatever the fuck I want with my miserable life!" totesin virnistäen liioitellusti, läimäyttäen käteni yhteen kuin olisin voittanut lotossa.

Hetken vain tärisin paikoillani, esiin pakotetun mahtipontisuuden ravistellessa minua, mutta hitaasti käteni väsyi kannattelemaan minua suojaavaa kilpeä. Kaikki aseet oli käytetty ja jäin hiljaisuudessa katsomaan Ambrosea. Silmistäni näki, ettei mitään ollut jäljellä. Pelkkää tyhjyyttä.

Tiedän, ettet olisi halunnut satuttaa minua. Tiedän, että ajattelit vain parasta. Mutta miten saatoit? Kaiken sen jälkeen mitä olen kertonut, kaiken sen jälkeen mitä olen paljastanut... Sinun olisi pitänyt tietää. Sinä helvetin rakas idiootti, sinun olisi pitänyt tietää. Sinun olisi pitänyt tietää, että minun maailmani koostuu yksittäisistä ihmisistä.

Kai sinä sen tiesitkin, muttet vain halunnut uskoa. Halusit uskoa, että olin vihdoin kasvanut tarpeeksi. Päässyt yli. Oppinut pärjäämään myös omillani. Noh, totuus seisoo nyt edessäsi. Minusta ei ole edelleenkään mihinkään, ja kiitos virhearviosi, olen takaisin lähtöpisteessä.

Ei. Lähtöpiste on jossain kaukana edellä. Romahdin alas niin lujaa, että se lattia, jolta alun perin ponnistin, romahti. En ole vielä edes saavuttanut uutta lattiaa, uutta lähtöpistettä. Putoan edelleen, etkä pysty enää mitenkään ottamaan koppia.

Mitään sanomatta käännyin aloillani ja kävelin ulos sateeseen. Tunsin raivoavan kaatosateen ihollani ja vedin keuhkot täyteen happea. En tiedä minne menisin, mutta juuri nyt halusin vain pois. Pois täältä, pois kehostani, pois tästä tyhjästä kuoresta. Lähdin juoksemaan katsomatta taakseni, ja hysteeriset kyynelet palasivat poskilleni, kun juoksin silmittömän kauhun vallassa uuden paniikkikohtauksen ravistellessa aistejani.

Nimi: Harley

13.09.2019 19:02
T O M Á S

Mutristin huuliani säälivästi Jerrylle. Höh, ikävä kuulla, että sillä oli ollut tylsää. "Aww, that sucks. This goddamn monsoon is really pissing me off, like, couldn't it be sunny for a while?" valitin kaatosateesta ja heristin nyrkkiä harmaalle taivaalle vihaisesti. Oikeasti, tämä loppumaton suihkuttelu riitti jo, alkoi ärsyttämään. En muutenkaan ole yhtään sellaista tyyppiä, joka tykkää käpertyä viltissä sohvannurkkaan ja fiilistellä sadepäiviä kuuman kaakaon kanssa, vaan tällaiset kelit yksinkertaisesti vain lannistavat mua.
Oli ihana astua kylmästä viimasta sisälle ravintolan lämpimiin tiloihin. Rice 'N' Roll oli yksi mun lempipaikkoja täällä, ehdottomasti kaupungin parhaat sushitarjoilut. Odottelin, että Jerry sai sateenvarjon suljettua, ja kävelimme yhdessä mahonkiselle tiskille. Silmäilin seinään kiinnitettyjä liitutauluja, joille oli kirjoitettu siistillä tekstauksella tutut ruokalistat. "Wait, you do like sushi, right?" kysyin hätääntyneesti tajutessani, etten mä edes ollut tarkistanut, tykkääkö Jerry täntyyppisestä ruoasta vai saako ajatus raakojen kalanpalojen popsimisesta sen yökkimään.

E U G E N E

Puuskahdin turhautuneesti Jayn ivatessa minua. "Hey, I'm no blockhead, 'course I know that you womenfolk aren't allowed", sanoin pistävästi. Hah, tietenkin tiedän, ettei hameväelle ole paikkaa perheessä kuin korkeintaan vaimoina ja tyttärinä, sehän on ilmiselvää. Hetkinen, siitäkö tässä onkin kyse? Teeskentelikö hän poikaa, koska havitteli tulevaisuutta mafian virallisena jäsenenä? Kerrassaan typerää, eivät likaiset perushommat ole mitään hohdokasta. Ja elätellä nyt toivoa, että valepuvun voimin nainen pääsisi keplottelemaan pitkälle urallaan, järjettömiä hourailuja. Mafia ei ole mikään pikkuneitien sievät teekutsut.
"So that's the truth, huh? You wanna that desperately become a big bad mobster, is that it?" tivasin hieman kiivaammin, nousten seisomaan selkä suorana ja katsoen tuolissaan kyhjöttävää Jayta lievästi järkyttyneenä. Mikä siinä mafioson elämässä muka niin kamalasti houkuttelee? Maine ja mammona? Pah, luulet vain. Sinusta ei tulisi mitään lähettiä suurempaa, vaikka pystyisitkin ylläpitämään huijaustasi. "That's crazy. Look at you, you're a girl. You'd never make a proper man of honor. Man! Not woman!" tiuskahdin painostavasti.

I L Y A

"Je vous en prie", Ilya vastasi saamiinsa kiitoksiin lämpimästi kera kumarrusmaisen pääntaivutuksen. Ei tuosta toki ollut suurta vaivaa; päinvastoin hän oli iloinen voidessaan olla avuksi. Neiti Poirerin todetessa, että hän haluaisi osata samanmoisen taikakonstin, mies hymähti lempeästi, silmissään tuikkien pieni huvitus. "Do you happen to be mage by any chance? If so, I would be glad to teach you. Though certainly I am not best choice for that task. When it comes to magic, I am beginner, not master", hän tiedusteli kohteliaasti ja hienovaraisesti naisen lajia, tarjoten samalla opetusta. Ilya ei pitänyt itseään kovinkaan etevänä loitsijana, eikä ollut koskaan kellekään muulle neuvonut taikuudessa, mutta voisi mielihyvin yrittää jakaa tietämyksensä.
Mies astahti lähemmäs paviljongin reunaa, laskien kätensä kevyesti lepäämään valkealle metalliselle kaiteelle. Hän tutkaili mietteliäästi taivasta, valtaisia siniharmaita pilviveneitä, jotka riippuivat puiston yllä raskaina ja surumielisinä. Ottoisä oli tavannut sanoa, että sateella Herran enkelit itkevät ihmiskunnan murheiden vuoksi. "Long ago when I was small child, I was told that rain means Lord's good angels in heaven are crying", Ilya kertoi tuosta tarinasta vuosikausien takaa. "They in their compassion weep for humankind's sorrows."

H A S A N

Odotin tämän reippaan vastauksen sijaan ujoa punastelua, mutta ei lainkaan, neitokainen hyvin itsevarmasti toivotti minut tervetulleeksi kylpyseurakseen. Mistäs nyt tuulee - oliko kainostelu karissut pois luonnostaan vai oliko aiempi viattomuus ollut pelkästään silmänlumetta? Kerrakseen mielenkiintoista. Ken tietää, mitä muita yllätyksellisiä puolia brunette kätkee noiden sievien lastenkasvojensa taakse. Pikkuriikkinen utelias hymynkare suupieleeni tarttuneena ripustin kylpytakkini koukkuun.
Verkkaiseltaan kävelin altaan luokse, potkaisin tohvelit jaloistani, laskeuduin istumaan reunalle ja pulahdin sulavasti suloisen pehmeään veteen, upoten muutamaksi sekunneiksi kokonaan uppeluksiin. Palasin pintaan tyytyväisesti henkäisten, sipaisten märät hiukset pois otsaltani takaraivoani vasten. Verryttelin lihaksikkaita käsivarsiani raukeasti, nautiskellen kylpyhuoneen lämmöstä ja voimakkaasta, viettelevästä kukkaisaromista. En tahallani kiinnittänyt suurempaa huomiota toisella puolen lekottelevaan Raqueliin, luoden naisen puoleen vain satunnaisesti lyhyitä silmäyksiä.
"Ah, how soothing. I love a long calm bath, don't you?" tokaisin rennosti, lipuen brunetten luokse, kunnes olin hänen vasemmalla puolella nojaamassa kyynärpäätäni altaan korkeaan reunaan. Olimme vierekkäin hyvin, hyvin lähellä. Silmäni hymyilivät hänelle ystävällisesti samalla, kun tutkivat intensiivisesti paljasta kaulaa, solisluita, olkapäitä. "You can really feel all your worries slowly, slowly melt away and disappear. I find it really... pleasurable", kuiskasin silkkisesti huokaisun säestämänä. Sormeni kurottautuivat piirtämään naisen yläselkään ympyröitä ja kahdeksikkoja.

Nimi: Corpiet

12.09.2019 21:02
{Jeremiah}

Vilkaisin Tomia sivusilmälläni koittaessani olla astumatta vesilätäköihin. Huonoin puoli sateessa oli takulla lätäköt, ne sotkivat lahkeet ja kastelivat kengät läpimäriksi. Toivottavasti sateet loppuisvat pian, aloin jo kaivata poutasäitä.
Voi raasua, varmaan hirveän paineen alla töiden takia. Antaisitte nyt raukan rentoutua välillä, mutta toisaalta sitähän varten mä olin täällä. Aloin jo kerrata päässäni kaikkia tapoja miten voisin auttaa miestä pääsemään eroon stressistään edes yhdeksi illaksi.
"Mine has been pretty boring, I haven't got much to do when it's rainig", vastasin nykäisten ravintolan lasisen oven auki päästäen Tomin ensin sisälle. Sateen takia ei ollut edes huvittanut lähteä ulos saati tehdä mitään hyödyllistä. Lähinnä olin maannut sängyssä Cinderin kanssa ja koittanut lukea jotain tai sitten kiusannut pianoani.

{Jaime}

Vai olisi Isopomo onnellinen jos saisi tyttären? Niin varmasti, varsinkin kun kyseinen tytär on vaikuttanut viimeiset kuusi vuotta pojalta. Sehän saattais vaikka järjestää valtavat juhlat sen kunniaksi. Tai sitten ei.
"Honestly you think that? He's not stupid, if he finds out that I haven't told him the truth, how could he trust me? Also, women can't be part of the mafia, I thought that you would've known that", vastasin Genelle kohottaen kulmaani. Paniikki alkoi väistyä ja tilalle tuli puhdas vitutus. Kuinka hankalaks sä aijot vielä alkaa? Mähän en alkais kenenkään mafioson pikku vaimoks jotta voisin jäädä tänne. Mä olin nähnyt miten niitä harvoja täällä olevia naisia kohdeltiin Isopomon selän takana, enkä halunnut samalle tielle. Mielummin sitten vaikka häipyisin kokonaan.
"I have my ways, thank you very much", sihahdin ärsyyntyneenä Genen ottaessa puheeksi sen, etten tulisi koskaan näyttämään mieheltä. Luultavasti Isopomo luulisi että pienikokoisuus kulki mulla verissä ja että kadulla elämisen takia olisin edelleen niin ruipelo. Sitäpaitsi, ei rintojen sitominen niin hankalaa ole.

{Gabrielle}

"Merci monsieur", Gabrielle kiitti miestä hymyillen hieman yllättyneesti. Hän ei tiennytkään että herra Lebedintsevillä oli velhoverta. Ei hän kyllä tiennyt paljon muutakaan tästä salaperäisestä miehestä. Ehkä nyt olisi hyvä aika tutustua hieman paremmin?
"I wish that I knew that trick as well, it would help a lot to avoid getting sick before performances", nainen huokaisi hymyillen pienesti. Ensi viikolla hänellä olisi esitys ystävän kahvilassa ja jos hän olisi sairastunut olisi esiintyminen pitänyt perua, mikä oli aina ikävää. Minkä sille voi jos sairastuu helposti eikä osaa mitään parannustaikoja? Onneksi sentään yrtit olivat muistissa ja lähes kaikki tarvittava löytyy takapihan puutarhasta.

{Raquel}

Avasin silmäni laiskasti kuullessani Hasanin äänen. Jos rehellisiä ollaan, sen kyllä tuntee jos joku tuijottaa sua. Mutta, mutta, että kylpyyn vai? No mutta, mikäs siinä, mä vielä kuvittelin et sä oisit oottanut kauemmin ennen siirtos tekemistä, ei kai siinä mitään. Mä odotin sulta parempaa.
"Sure, come on in", tokaisin virnistäen pienesti. Turha kai tässä on enään mitään roolia pyörittää kun miekkonen kerran on jo satimessa. Seurasin Hasanin liikkeitä sivusilmälläni silmät puoliksi suljettuina. Mikäs siinä jos hän kerta on samantien valmis hyppäämään seuraan.
Pyyhkäisin ohimollleni liimautuneet hiukset taaksepäin ja oikaisin sen jälkeen käteni altaan reunaa vasten suoraksi. Nousin vedestä sen verran että hartiani ilmestyivät näkyviin kuplien seasta, mutten sen enempää. Kai sitä pitää jättää jotakin mielikuvituksen varaan.

Nimi: Harley

12.09.2019 17:12
T O M Á S

Hymyilin iloisesti kävellessäni käsikynkkää Jerryn kanssa alas teatterin portaita. Onneksi sillä oli mukana sateenvarjo - minä älypää olin tietenkin unohtanut omani roikkumaan eteisen naulakkoon, kun aamulla ryntäsin hirveällä kiireellä harjoituksiin. Vilpoisasta sateesta ja navakasta tuulesta huolimatta sää oli kohtalaisen leuto, jos sattui osumaan valoisaan kohtaan, jota laskeva aurinko vielä lämmitti. "How's your week been?" kyselin kuulumisia huvikseni, kun käyskentelimme kohti ravintolaa, joka sijaitsi vain parinsadan metrin päässä työpaikaltani (erittäin kätevää, joskus pistäydyn siellä lounaalla työporukan kanssa tauolla). "Mine's been really busy. Everyone at work is slowly losing their minds over all the stress, it's ridiculous. Just today this one guy fumbled a couple of his lines and our director was so angry he basically screamed at him for solid five minutes", kerroin lähestyvän ensi-illan tunnelmia naurahtaen. Kollegaparkani naama oli muuttunut kauhusta kalpeaksi rähjäyksen takia, mutta olimme vakuuttaneet jälkikäteen, että älä turhaan ota sitä henkilökohtaisena loukkauksena, kuka tahansa saa tämän tiukkapipoisen ohjaajan sekoamaan pikkuvirheilläkin.

E U G E N E

Oikeastiko tämä on ainoa vaihtoehto? Teeskennellä autuaan tietämätöntä? Huokaisin raskaasti, hartiani painuen hieman lysyyn, upottaen otsani kämmeneeni ja hetken aikaa vain miettien hiljaa. Tämä oli sekä traagista että koomista. Voisi melkein luulla, että pian herään tajuten koko fiaskon olleen pelkkää omituista, järjetöntä unta. Kunpa huoneen ovi olisi ollut silloin iltapäivällä lukossa, kunpa en olisi ajautunut osaksi tätä pahuksen valheiden verkkoa. Luoja armahda.
"Why you're so dead set Father's gonna chase you away? What if he forgives your lies and is happy that he has a daughter? Jeez, that wouldn't even be that big of a surprise, betcha he's always wanted a baby girl in the house", yritin vielä sinnikkäästi inttää, jos Jayn mielen saisi muuttumaan. Kyllä tyhmäkin ymmärtää, että olisi riskialtista paljastaa totuus, mutta yhtä holtitonta tuurilla leikkimistä olisi sen piilottelu. Entä, jos hän jatkaisi tätä rataa ja jäisi kiinni joskus myöhemmin, kun on jo vihitty virallisesti mafiaan? Sitten vasta liemessä oltaisiin.
"Besides, ya think you can continue to fool ev'ryone when you're a grown woman?" kysyin haastavasti. Niin, niin, eihän kukaan varmasti menisi enää lankaan, kun hän olisi aikuinen. Nyt se vielä onnistuu, mutta entä, kun Jay on kahdenviiden ja edelleen näyttää ja kuulostaa pelkälle pojanviikarille? "Face it, that's a hopeless plan. Shouldn't you just go speak with Father and spit out the truth before it's too late?"

I L Y A

"Yes, they are fine", Ilya vastasi rauhoittavasti ja sitoi kansion huolella kiinni samettinauhalla. Jos nuotit olisivat menneet pilalle, ei hätä olisi ollut toivoton - jokainen sävel oli piirtynyt tarkasti hänen muistiinsa, joten mikäli nivaska turmeltuisi tai vaikkapa häviäisi, ei mitään olisi varsinaisesti menetetty. Olisihan se silti sääli, vaivalla tehty työ heitettynä hukkaan. Pitäisi jäljentää koko teos alusta saakka uudelleen paperille. "This is original sheet music. I probably should not carry it with me. Copies instead", hän hymähti kulmansa hennosti rypistyneinä. Olisi ehkäpä viisaampi kantaa mukana mieluummin kopiota kuin alkuperäisiä kappaleita, jottei niille sattuisi mitään ikävää.
Ilya katseli myötätuntoisesti naista, jonka punaisista hiuksista valui otsalle ja poskille pisaroittain vettä. Kastuneena täällä tuulenpuuskien armoilla hänhän vielä sairastuisi johonkin kurjaan nuhakuumeeseen. "Can I help?" hän ehdotti pää kevyesti kallellaan. Puolivelho hengähti syvään, kaivellen muistinsa uumenista tilanteeseen sopivaa loitsua. Lopulta hän muodosti muutaman äänettömän sanan huulillaan, heilauttaen kätensä sulavasti neiti Poirerin edessä sormet levitettyinä. Ihmeellisesti naisen äsken likomärät hiukset ja vaatteet palasivat kuiviksi, samoin kuin hänen omansa. "Better, yes?" Ilya sanahti vienosti hymyillen pienen näppärän taian suoritettuaan.

H A S A N

Käväisin turhia kiirehtimättä huoneessani riisumassa märän vaatekerran ja kietoutumassa froteekankaiseen kylpytakkiin. Pehmeä pyyhe sekä aamutakki, samanmoiset kuin ne, jotka lainasin Raquelille, hartiallani roikkuen kävelin tohveleilla alas toiseen kerrokseen. Tyytyväienn hymy nyki suupieltäni lipuessani eteenpäin hämärässä, tyhjässä käytävässä. Minullekin maistuisi tuon sademyräkän jäljiltä hemmotteleva vaahtokylpy. Tuskinpa neitiä haittaa, jos liityn nauttimaan hänen seurastaan.
Lähestyessäni kylpyhuonettani askeleeni vaihtuivat äänettömiksi kuin pöllön lento. Pysähdyin huoneen ulkopuolelle, nojautuen oviaukkoa kohti ja raottaen pikkuriikkisen läpikuultavaa musliiniverhoa, joka roikkui siinä oven asemasta. Brunette siellä parhaimmillaan pulahti kuumaan veteen - vasta nyt kunnolla huomasin, miten kovin hoikka hän oli rakenteeltaan, hauras suorastaan. Viekoittelevan jasmiinituoksun keskellä sirovartinen neitokainen itsekin muistutti kukkaa. Juuri sopivaa poimittavaksi.
Seurailtuani häntä hetken piilostani astelin itsevarmasti peremmälle. "I thought I'd fancy a nice warm bath myself", tokaisin muina miehinä ja nojailin rennosti vesihöyryn huurtamaan seinään, jota koristivat sinivihreät mosaiikkilaatat. "You wouldn't mind if I join you, would you, sweetheart?" kysyin makeasti. Laitoin jo kaikessa rauhassa kantamukseni roikkumaan naulaan ja löysäsin kylpytakin vyötä. Tietenkin hän suostuisi.

Nimi: Corpiet

11.09.2019 21:33
{Jeremiah}

"I was hoping for you to say that", vastasin virnistäen ilkikurisesti. Paloin innosta päästä tutustuttamaan Tomin Cinderiin. Toivottavasti kaksikko tulisi toimeen keskenään. Kun pääsisimme kämpille voisimme tehdä vaikka mitä!
"So, shall we go?" kysyin tarjoten käsivarttani Tomille jo tutuksi käyneeseen tapaan. Vilkaisin ikkunaa kuristaen kulmiani. Onneksi muistin ottaa sateenvarjoni mukaan ja se oli tarpeeksi iso jotta molemmat mahtuisimme sen alle.
"Okay, lead the way", tokaisin astuttuamme ulos sateeseen. Kadulla kävi harvinaisen kova vilske sadepäivälle, ilmeisesti sade oli yllättänyt useammankin ihmisen.

{Jaime}

Kävelin hiljaisena istumaan nojatuolille Geneä vastapäätä ja nostin jalkani rintaani vasten potkittuani kengät pois jaloistani. No niin, valmistaudutaan nyt henkisesti siihen, että Gene koittaa saada mut menemään tunnustamaan kaiken Isopomolle, ihan kuin se ei ois jo käynyt mielessä. Jos totta ouhutaan, ensimmäisen vuoden aikana se ois saattanu antaa tän anteeks, mutta ei enää. Vaikka Isopomo olikin joskus liian myötätuntoinen, ei se silti ollut tyhmä. Luultavasti potkis mut pihalle ja koittais sen jälkeen lähettää jonkun mun perään, etten lavertelis kellekkään mafian salaisuuksista.
"There really isn't any other choice. Either you keep your mouth shut or I have to leave", vastasin tuijottaen käsiäni hiljaa. Jos paljastuisin, pahimmassa tapauksessa Isopomo yrittäisi saada mut hengiltä, parhaassa sen sijaan pääsisin häipymään ennenkuin se sais tietää yhtään mitään. Tänne jääminen ei ollut vaihtoehto.
"You realize that if he finds out I'm gonna be kicked out, right?" kysyin kääntyen vihdoin katsomaan veljeäni. Mikä siinä olisi niin hankalaa pysyä hiljaa yhdestä asiasta? Jos paljastuisin jonkun toisen toimesta, niin ainahan sä voisit väittää ettet tiedä asiasta mitään, ei se valehtelu niin hankalaa ole.

{Gabrielle}

Gabrielle katseli vieeressään istuvaa miestä kevyt hymy huullillaan tuon nauttiessa luonnon omasta musiikista silmät kiinni. Vaaleat hiussuortuvat laskeutuivat herra Lebedintsevin ohimolle ja nainen tunsi kummaa halua pyyhkäistä ne pois tieltä. Voi ei, ei kai hän taas ollut ihastumassa ventovieraaseen ihmiseen? Viime kertakin päättyi niin ikävästi. Mutta toisaalta, ei olisi mitään syytä työntää tätä suorastaan hurmaavaa miestä poiskaan. Miksi tunteiden piti olla niin hankalia? Mutta ehkä tämä ei ollutkaan ihastuminen, vaan ihan ystävällistä kiinnostusta.
Nainen heräsi ajatuksistaan tuntiessaan kevyen kosketuksen olallaan. Huomatessaan vesisateen hän nousi nopeasti ylös ja kiiruhti herra Lebdintsevin mukana paviljongin alle pitämään sadetta. Gabrielle vilkaisi taivaalle kurtistaen kulmiaan huolestuneena. Toivottavasti ei alkaisi ukkostamaan, Wayne oli nimittäin yksin kotona, eikä hän pitänyt ukkosesta, ei alkujaankaan.
"Oh please monsieur, do not worry about me. Are your notes okay?" nainen kysyi kallistaen huolestuneesti päätään. Vaatteet aina kuivaisivat ja leipää voisi ostaa lisää, mutta jos nuotit kastuisivat, täytyisi hankkia uudet.
"Yes, I think that is the best opinion", Gabrielle vastasi pyyhkäisten kosteita hiuksiaan pois naamaltaan. Vain noin kahdenkymmenen sekunnin aikana hänen hiuksensa ja vaatteensa olivat ehtineet jo kastua, joten ei ollut mitään toivoa että hän pääsisi kävellen kotiinsa sairastumatta.

{Raquel}

Kohotin pääni mukavasta asennostani kuullessani Hasanin jälleen palaavan huoneeseen. Nytkö jo? Olisin voinnut ihan hyvin makoilla tässä vielä muutaman, tai ehkä kymmenen minuuttia, mutta pakotin itseni ylös ajattelemalla lämmintä kylpyä joka odottaisi yläkerrassa.
Pyöräytin takin tiukemmin ympärilleni pitääkseni yllä viattoman ja ujon nuoren naisen kuvani. Tosissaan, mähän olisin voinut vaeltaa täällä vaikka ilman vaatteita, eikä se olisi mikään ongelma mulle.
"Thank you Hasan", vastasin katsoen tuota suurin silmin kulmieni alta. Käännyin kävelemään kohti portaikkoa suunnistaen kohti kylpyhuonetta. Nautin pehmeistä matoista paljaiden jalkojeni alla tassutellessani portaita ylös ja vasempaa käytävää alas. Huomasin ohimennen vaatteideni kadonneen lattialta, mutta päätin olla kiinnittämättä siihen sen enempää huomiota. Kaipa mä saisin ne takaisin sitten aamulla.
Pysähdyin yllättyneenä avatessani kylpyhuoneen oven. Huoneen perällä oli pienen uima-altaan kokoinen amme joka oli täynnä kuplia ja koko huone tuoksui joltain kukalta. Huoneen seinustoilla oli muutama palava kynttilä jotka asettivan tunnelman rauhoittavaksi, jopa romanttiseksi. No mutta, Hasanhan on panostanut tähän. Ripustin pyyhkeen ja aamutakin ammeen vieressä olevan koukkuun roikkumaan ja hylkäsin Hasanin takin ja alusvaatteeni lattialle ennen ammeeseen kiipeämistä.
Tunsin suorastaan sulavani lämpimässä, jopa kuumassa vedessä. Huokaisin äänekkäästi vajotessani aina vain syvemmälle altaaseen kunnes ainoastaan pääni oli vedenpinnan yläpuolella. Nojasin päätäni altaan pehmustettuun reunaan sulkieni silmäni nautinnollisesti. Loiskautin vettä laiskasti pääni päälle kunnaes hiukseni olivat liimautuneet tiukasti päätäni vasten. Tähänhän voisi vaikka tottua.

Nimi: Harley

11.09.2019 00:12
T O M Á S

Hymyilin aurinkoisesti, kun sain Jerryltä tervehtiessä pienen pusunkin - se ei vaikuttanut ollenkaan suuttuneelle mun myöhästelystä, joten pystyin jättämään sen huolenaiheen sikseen. Jerryn luetellessa vaihtoehtoisia aktiviteetteja uimiselle rapsuttelin leukaani mietteliäästi kuin hivellen näkymätöntä partaa. Kunnon ateria kuulosti hyvälle idealle - mun maha kurni vaativasti, tiiviiden harjoitusten lomasta me ei oltu ehditty pitämään kuin yksi pikainen tauko, jossa hädin tuskin oli ehtinyt änkeä voileivän naamaan. Toisaalta lähtisin mielelläni Jerryn kämpälle vain ottamaan iisisti ja palautumaan päivän stressistä. Entä molempi parempi?
"Couldn't we do both?" ehdotin, että löisimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja virnistin älynväläykselleni. Ah, joskus oma nerokkuuteni yllättää itsenikin. "We can go chill at your place but pick up some takeaway quickly on the way? There's this really nice sushi restaurant just around the corner, the food's seriously amazing. And I'm getting pretty hungry", jatkoin innostuneesti, melkein meinaten jo hypähdellä ovelle.

E U G E N E

Olin vähällä turhautua odotellessani, kun vastausta ei tippunut, mutta en aikonut lähteä pois ja päästää häntä kuin koiraa veräjästä. Säpsähdin rajusti, kun lopulta tuttu ääni kuuluikin takaani ja Jay käveli portaikon suulta ovelleen - olin koko ajan luullut hänen piilottelevan huoneessaan, mutta hän oli sittenkin vasta matkalla yläkertaan. Tuijotin hänen vaikeasti tulkittavia kasvojaan sekoituksella yllättyneisyyttä ja hämmennystä.
Vilkaisin ympärillemme ja kumarruin Jayn puoleen kuin salaliittolainen. "Let's go inside", ehdotin, ellen pikemmin käskenyt, painokkaaseen sävyyn. Jayn avattua huoneistonsa oven ja päästettyä minut perässään sisään varmistin epäluuloisesti, että ovi varmasti menee kunnolla säppiin, ettei kuka tahansa voisi vapaasti marssia häiritsemään meidän yksityistä juttutuokiotamme. Lukon tarkastettuani huoahdin raskaasti, pyörähtäen kannoillani Jayn puoleen ja istuen uupuneesti läheiselle samettiverhoillulle nojatuolille.
"So how you think we're gonna fix this mess? You don't suppose I'm gonna keep my mouth shut for God knows how long?" kysyin synkeästi, katsellen Jayn sijaan tapettien kuvioita. Otsaani oli painunut mietteliäs ryppy, jota yritin silotella hieromalla ajattelun kipeyttämiä ohimoitani. Enhän voisi loputtomiin salata näin suurta asiaa, mahdoton pyyntö. Voisinko tarpeeksi kovalla painostamisella saada Jayn suosiolla paljastamaan itse itsensä? "They'll announce you a full-fledged member in a year or two. Ya can't hide this 'til then, understand? You hafta tell father before it or it'll only get worse", yritin järkeillä, vaikka en tosissani uskonut, että saisin Jayn noin vain suostumaan yhteistyöhön ja kipittämään kiltisti paljastamaan totuuden isälle. Hitto, olisit ollut alusta saakka rehellinen niin tällaista soppaa ei olisi syntynyt.

I L Y A

"I am glad, too. Perhaps in future, if you feel inspiration has vanished, you can come here to look for it. I am fairly sure you will find it", Ilya totesi ja peilasi naisen hymyä omalla yhtä pehmeällä ja lempeällään. Hänen huomionsa kiinnittyi pieneen neitoperhoseen, jonka neiti Poirer pelasti myötätuntoisesti joutumasta veden vietäväksi - se oikoi uneliaasti punaisia siipiään, jotka kuivattuaan lehahti sormelta lentoon ja katosi kukkaistutusten lehtien varjoon. Miten iloisen välinpitämättömästi se jatkoi elelyään, käsittämättä lainkaan, että äsköinen olisi voinut ilman neiti Poirerin ystävällistä apua koitua sen kohtaloksi. Ilyasta tuossa vaistonvaraisessa huolettomuudessa oli tiettyä omalaatuista kauneutta.
"Sometimes I just listen. I sit right here and close my eyes and breathe", mies kertoi vienosti, ummistaen silmänsä rauhassa ja taipui kevyesti taakseen istuessaan, jotta vaaleat kasvot kurkottivat hieman ylöspäin. Hän vaipui kuuntelemaan tarkasti: tuulen suhinaa, leivosen viserrystä, suihkulähteen melodista solinaa, omaa syvää ja tyyntä hengitystään. Ne yhdistyivät luonnostaan, täysin vaivattomasti sieväksi harmoniaksi.
Ilya tunsi viileän vesipisaran putoavan poskelleen, mikä sai hänet raottamaan silmänsä. Taivas yllä oli hitaasti muuntunut harmaaksi - pilvet alkoivat tiputella maahan sadetta, ensin tihkuna, pian viuhtomalla. Ilya nousi nopeasti seisomaan, yrittäen suojella nuottikansiotaan kastumasta, ja hellällä kosketuksella neiti Poirerin olkapäälle hän ohjasi naisen liikkeelle. "Quick, this way", hän sanahti. Reippain askelin he suuntasivat pienen pyöreän paviljongin alle sateensuojaan.
Ilya ravisteli kansiosta kannesta vesipisaroita ja vilkaisi sisälle varmistaakseen, että nuottipaperit olivat kunnossa. "Rain caught me by surprise", hän hymähti äänessään säväys huvitusta. Ollapa niin keskittynyt kuuntelemiseen, ettei huomaa lähestyvää sadetta. "What strong downpour. I hope you did not get your clothes or basket wet", hän huolehti pahoittelevasti, miltei kuin olisi syyllinen säätilaan. "Shall we wait here until it stops raining?"

H A S A N

Suurimman kylpyhuoneen amme oli kokonsa puolesta enemmän pieni uima-allas, muutaman metrin levyinen. Tarpeeksi syvä, että vedenpinta osui minua rintaan, mutta tarpeeksi matala, että jalat ylsivät pohjaan. Siinä saattoi vaikka kellua raajat levällään, jos mieli teki. Avasin hanat täysille, antaen höyryävän veden valua tyhjään ammeeseen kuohuen ja roiskuen. Hyräillen nakkasin joukkoon aimon tujauksen huumaavalle tuoksuvaa jasmiinisaippuaa, joka sekoittuessaan veteen loi röykkiöittäin kuohkeaa vaahtoa ja pullautti ilmoille leijumaan kiiltäviä kuplia. Odotellessani ammeen täyttyvän ehdin myös sytyttää viidestä kymmeneen kynttilää huoneen laitamille, jotka loivat tilaan tunnelmallisen valaistuksen.
Reilun varttitunnin kuluttua väänsin pronssihanat kiinni ja läimäytin käteni yhteen tyytyväisenä työnjälkeeni. Eiköhän tämä kylpytuokio kelpaisi vaikka prinsessalle. Vain parasta pikku löydölleni, tietenkin. Aikailematta suunnistin takaisin alakertaan, jossa neitokainen oli oikaissut itsensä lepäilemään sohvalle, kääriytyneenä takkiini kuin koiranpentu. Suloista. "The bath's waiting, sweetheart", kutsuin huoneen ovensuulta kävellessäni hänen luokseen. "Up the stairs to the second floor, down the left-side hall, third door from the right. Got it?" luettelin nopeatempoisesti suuntaohjeet, joita seuraamalla hänen pitäisi löytää tiensä kylpyhuoneeseen. Ojensin hänelle vielä siistin pinon, jossa oli puhdas pellavapyyhe ja sen alla satiininen aamutakki päällepantavaksi kylvyn jälkeen. "Enjoy yourself."
Väläytin hymyn ennen kuin häivyin omille teilleni. Halusin itsekin riisua nämä pahusken läpimärät vaatteet.

Nimi: Corpiet

09.09.2019 19:55
{Jeremiah}

"Hey, what matters is that you're here now", vastasin naurahtaen ja sulkien Tomin halaukseen. Hipaisin onnellisena miehen leukaa huulillani ennen vastahakoisesti kauemmas vetäytymistä. Myönnän toki että olin jo säikähtänyt että oliko Tom unohtanut treffimme, mutta onneksi en ollut lähtnyt takaisin sateeseen vaeltamaan. Jotain hyötyä tuosta jääräpäisyydestäkin.
"Well, food is always an option, or we could go to my place", vastasin mietteliäänä. Mulkaisin ikkunaa, jossa sadepisarat olivat kertyneet pieniksi alaspäin valuviksi noroiksi. Yleensä mä pidin sateesta, mutten silloin, kun se pilasi mun suunnitelmat. Uintireissun lisäksi se sulki pois suurimman osan muista mahdollisuuksista. Muuten mä oisin ehdottanut sateessa tanssimista, mutten halunnut sairastuttaa Tomia juuri ennen esitystä. En varmaan ois antanut itelleni anteeksi sitä, jos oisin nähnyt tuon pettyneen ilmeen kun ei päässytkään näyttämölle. Käännyin katsomaan kyseistä miestä odottaessani hänen päätöstään, sillä minulle ei ollut mitään väliä mitä me tehtäisiin niin kauan kun saisin tehdä sen Tomin kanssa.

{Jaime}

Astelin portaita ylös suhteelliseen ripakkaan tahtiin, niin hiljaa etten herättäisi kenenkään epäilyksiä, mutta niin nopeasti jotta pääsisin lähtemään ennen poissaoloni huomaamista. Okei, eli mun pitää napata muutama pullo verta ja normaaleimmat vaatteet jotka löydän matkaan. Ja päiväsormus tottakai. En jättäisi paikalle mitään jälkiä siitä että olin lähtenyt ja lukitsisin kylpyhuoneen oven jotta kukaan ei huomaisi mitään. Ehkä jättäisin vesihanankin päälle.
Harpottuani portaat ylös astelin nopeaan tahtiin kohti huoneeni ovea. Käännyttyäni viimeisen kulman ohi pysähdyin nähdessäni Genen seisomassa oveni edessä. Mitä nyt? Toki mä voisin koittaa mennä takaisin alas ja vain häipyä, tai piiloutua johonkin siksi aikaa, kunnes Gene olisi häipynyt, mutta kummassakin vaihtoehdossa oli liian suuri riski. Olisi vain paras kohdata veli ja nähdä mitä tästä tulisi.
Vedin syvään henkeä ennen kävelyä oven ja veljeni luokse. Vaitonaisena avasin mahonkisen oven ja päästin Genen sisälle ennenkuin astuin itsekkin huoneeseen sulkien oven perässäni. Nojasin selkäni ovea vasten, luoden uhmakkaan katseen Genen silmiin. Nyt riittää nöyristely Jay, sä tiiät paremmin.
"So, ask away", tokasin monotonisella ännellä, ilmeetön naamio taas kasvoillani. Huh, montakohan vuotta viimekerrasta kun piilottelin tunteeni Genen kanssa oli? Kolme? Viisi?

{Gabrielle}

Gabrielle tunsi jälleen punastuvansa. Mikä siinä oli että tämä mies sai sen aikaan niin helposti? Nainen kykeni aistimaan, että hänen kohteliaisuutensa olivat vilpittömiä, joten kyse ei ollut tyhjistä kehuista joilla yritetään saada jotain, mutta miksi? Ihme että oli edelleen olemassa vilpittömän kohteliaita ihmisiä, sillä maailma osasi olla niin kovin raaka.
Gabrielle kuunteli hymyillen herra Lebedintsevin selitystä tämän paikan merkityksestä istuessaan kyseisen miehen viereen suihkulähteen reunalle välittämättä hiuksiinsa tartuvista vesipisaroista. Miehen puhetyylissä oli jotain kovin luottamusta herättävää ja haavoittuvaista ja hän kuvaili pienehköä aukiota niin kauniilla sanoilla. Oli selvää että hän oli taiteilija.
"I am glad that you decided to share this with me", nainen vastasi hymyillen pehmeästi. Hän toden totta oli otettu kun herra Lebedintsev kertoi hänelle jotain näin henkilökohtaista. Gabrielle huomasi silmäkulmastaan yhden perhosen ajautuneen suihkulähteen veden varaan ja hän poimi sen varovasti kädelleen kuivattelemaan.

{Raquel}

Katsoin miehen perään hetken pää kallellaan. Että mitähän vittua? Annat tuntemattomalle talon avaimet ja oletat että en heti kasaa kaikkea arvokasta mukaani ja lähde vetämään? Ei sillä että mä oisin niin tekemässä, mutta ihmettelempä vain. Lopulta päädyin olkiani kohauttaen kävelemään kartanon etuovelle ja avaamaan oven astuen suojaan sateelta.
Suljettuani oven katselin ympärilleni silmät suurina hämärässä aulassa. Okei joo, ehkä mä edelleenkin aliarvioin tän miekkosen varakkuutta, mutta c'moon! Kuka vois arvata että jollakin on jo aulassa varmaan yli kymmenentuhannen edestä tavaraa? Kumarrruin riisumaan läpimärät tennarini jaloistani ennen paljan jaloin syvemmälle aulaan astelemista. Ihan tosissaan, sillä on hitto vie kattokruunu aulassa ja lyön vaikka vasemmasta jalastani vetoa että ton oven takana on toinen. Se ois kyllä kieltämättä huvittavaa, jos loput huoneet tästä kartanosta olisi sisustettu mahdollisimman halvasti. Puistin päätäni naurahtaen mielikuvalle Hasanista makoilemassa risaisella sohvalla kalliissa vaatteissaan.
Hetken aulaa tutkittuani kuulin etuoven käyvän ja käännyin kohtaamaan Hasanin katseen. Ai että olisin saanut kierellä täällä ihan vapaasti? Mikset heti sanonut? Mä olisin tähän mennessä varmaan eksynyt noihin yläkerran pitkiin käytäviin tai sitten tyhjentämässä keittiötä. Minkä mä sille voin että mulla alkaa olla nälkä?
"Oh please. But only if it's not too much trouble", vastasin kylvyn tarjoukseen innokkaasti. Mikä olisi parempaa tuon sateen jälkeen kuin lämmin kylpy ja kuivat vaatteet? Ei paljon mikään sanon minä.
Jäin jälleen katsomaan miehen perään tuon kadotessa portaikon yläpäähän. En millään saanut tästä miekkosesta selvää, halusiko se oikeasti auttaa, halusiko se mun pöksyihin ja kidnapata mut? Tällä hetkellä kakkosvaihtoehto kuulosti kaikista todennäköisimmältä, mutta mikäs siinä, olihan Hasan varsin hyvännäköinen miekkonen. Vilkaisin vielä kerran portaiden yläpäähän ennenkuin pujotin revityt farkkuni ja punaisen takkini maahan. Nykäisin vielä mustan toppini pois ennenkuin kietouduin takaisin Hasanin takkiin ja lähdin tutkimaan alakertaa.
Jep, mä olin oikeassa, oleskeluhuoneessa oli kuin olikin toinen kristallikruunu. Naurahdin itsekseni ja suunnistin vaalealle sohvalle istumaan, käpertyen sen kulmaan lämpöä hakien. Tässä olisi hyvä odottaa isäntäni paluuta.

Nimi: Harley

09.09.2019 08:08
T O M Á S

Liihotin laukku olalla olalla keikkuen ulos pukuhuoneilta, melkein törmäten päistikkaa muutamaan käytävällä juttelevaan kollegaani siinä hosuessa. "Sorry! See you tomorrow!" huutelin perään pahoitteluja ja vilkutin raivokkaasti. Hitsit, olikohan Jerry ihan kyllästynyt odottamaan tai ehkä luovuttanut ja lähtenyt? Harjoitukset olivat venähtäneet melkein tunnilla yliajalle, koska eräs nimeltä mainitsematon perfektionistinen ohjaaja halusi alkaa viime hetkellä halkomaan hiuksia. Jerry-parka varmaan jo luuli, että olin unohtanut koko treffit tai tehnyt törkeästi oharit.
Huokaisin helpotuksesta, kun aulaan saakka päästyäni näin Jerryn istuskelemassa sohvilla. Herranjestas, onneksi se oli vielä täällä. "I'm so, so, so sorry I'm late", pyytelin anteeksi naama mutrussa, kun pyyhälsin rutistamaan Jerryn nopeaan halaukseen. "Oh my gosh, our director totally flipped out during the end of our practise, I literally got out just five minutes ago. And it's not even tech week yet!" selitin järkyttyneesti myöhästelyni syytä. Kun nyt jo porukka on näin sekaisin stressistä, voin vaan kuvitella, millainen helvetti ensi viikon läpimenoista tulee. Siinä se luonteenlujuus todella testataan.
Käännyin vilkaisemaan ikkunoihin, joihin ropisi pieniä vesipisaroita. Ei kai taas? Olin ehtinyt toivoa, että sateet loppuisivat edes yhdeksi päiväksi, mutta ei. Haista home, luonto. "Ughh, it's raining again?" ähkäisin tuskastuneesti. Tämä pitkä sadejakso oli pilannut täysin unelmani lämpimästä ja aurinkoisesta alkusyksystä. "I guess we won't go swimming then? What else can we do?" kysyin surullisena. Epäreilua, olin suunnitellut koko uintireissun valmiiksi ja nyt se pitäisi perua huonon sään takia.

E U G E N E

Kuten olin arvellut, en pystynyt seuraamaan oopperaa kerralla paria sekuntia kauempaa - kohtaukset aarioineen vilisivät ohitseni jäämättä mieleen. Tuijotin tyhjästi lavalle, päässäni pyörien äskeiset tapahtumat uudelleen ja uudelleen kuin filminauhalta. Koko automatkan takaisin olin hiljaa lukuun ottamatta satunnaisia "kylliä" ja "niinpiä", joilla osallistuin isän ooppera-analyysiin sen verran, etten vaikuttaisi liian epäilyttävälle.
Kuskin pysäköityä hotellille nousin heti ensimmäisenä ylös, sanaakaan sanomatta suunnaten hetkeksi omaan rauhaani kävelykadulla. Hengitin myöhäisen illan viileää marraskuista iltaa, yrittäen koota sinne tänne poukkoilevat ajatukseni. Pian seurasin keskenään jututelevaa isää ja äitiä sisään, pälyillen ympärilleni Jayn varalta. Pahus, minne hän oli ehtinyt livistää? Viiletin puolijuoksua ylös, päämääränä veljeni - siis siskoni - huone toiseksi ylimmäisessä kerroksessa.
Koputin napakasti Jayn oveen, ollen melkein sataprosenttisen varma, että hän on siellä piilosilla. Yritin nykäistä ovea auki, mutta se oli lukossa - voi luoja, olisipa se ollut silloin aiemminkin, niin olisin välttynyt tältä fiaskolta. Nyt todella ymmärsin, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan tiedon lisäävän tuskaa. "Jay, it's me", kuiskasin terävästi, tarpeeksi kuuluvasti, että hänen pitäisi kuulla. Minähän olin jo ennen lähtöämme sanonut, että tulen esityksen jälkeen selvittämään tätä sotkua, joten hänen olisi paras avata ovi kiltisti.

I L Y A

Kaksitoista vuotta ei sekään ollut lyhyt aika. He kumpikin olivat siis asustaneet täällä jo melkoisen kauan - vielä eriskummallisempaa, etteivät he olleet koskaan aiemmin tavanneet. Hehän olivat saattaneet kulkea toistensa ohitse ties sadat kerrat, mutta eivät koskaan olleet huomanneet. Hupaisa ajatus. "It is wonder we have never met before, yes?" Ilya hymähti mietteliäästi. "I believe I would remember voice like yours", hän lisäsi vilkaisten naisen puoleen. Jos he olisivat tavanneet, ei hän olisi noin vain unohtanut. Tuollaista ääntä ei unohda.
"Yes. Small joys of life", Ilya totesi hempeästi neiti Poirerin ihmetellessä ääneen suihkulähteen luomia sateenkaaria. Totta, yksinkertaisissakin asioissa piilee suunnatonta kauneutta. Hän kaartoi heidän matkansa suoraan niiden luokse, istahtaen suihkulähteen leveälle reunalle. Hänen vaaleansiniset silmänsä katsoivat naiseen ystävällisesti, kutsuen hänet viereensä. "Sometimes I call this place secret garden... Таинственный сад. Not many people seem to know about it. What shame, it is so lovely", hän tokaisi katsellessaan ympärillään kukoistavia ruusupensaita. Sääli, että monet kulkivat puiston ohitse tietämättä laisinkaan sen olemassaolosta, mutta toisaalta rauhassa oli hyvät puolensa. "Whenever I feel я застрял - that I cannot move forward? - it helps to come here. Listening fountain and birds, I can find inspiration again."

H A S A N

"Oh, it's nothing, sweetheart, don't you worry your pretty head about little things like that. It'll be fine when it dries", sanoin naisen pahoitellessa takkini kastelemista, huitaisten kädelläni ilmaa huolettomasti. Jos kuivaaminen ei auttaisi, kyllähän minulla noita riittää vaatekaapit pullollaan - ja aina voin marssia torille ostamaan niitä lisää, jos pula iskee. Ei ollut syytä murehtia moisia. Minuakin tosin ärsytti, vaikken sitä ulospäin näyttänyt, tämä pahuksen rankkasade. Vaatteeni olivat liimautuneet ihooni nihkeästi, ja upea kampaukseni piloilla, tiputtaen otsaa vasten liiskaantuneena vettä kasvoilleni. Raivostuttavaa. Tietenkin komeuteni säilyy huimaavissa lukemissa näin kurjissakin olosuhteissa, mutta kyllä se silti pistää vihaksi, kun on nähnyt paljon vaivaa itsensä ehostamiseen ja kaikki se aika ja työ valuu hukkaan.
"The door's that way. Go inside, I'll come right after you", sanahdin hymyillen, näpäyttäen etusormellani hellästi naisen nenänpäätä ja työntäen hänen käteensä avaimen. Kyllähän tuollaiselle herttaiselle tytölle uskaltaa hetkeksi lainata avainta, ei siitä olisi vaaraa. Vilkutin nopeasti ennen kuin tartuin vasemmanpuoleisen pegasoksen suitsista, joka lähti toverinsa kanssa seuraamaan minua kiltisti, ja ohjasin valjakkoni niiden tallirakennuksen suojiin.
Viisi tai kymmenen minuuttia myöhemmin astelin sisään etuovista eteishalliin, kiertäen hienon persialaisen maton, jotta kengänpohjani eivät kuraisi sitä. Raquel odotteli minua siellä. Miten huomaavainen nuori nainen. "Silly darling girl, you didn't have to just stand here", naurahdin. Hän olisi saanut vapaasti tutkia alakertaa, vaikka istua oleskeluhuoneen sohvalle lepäilemään, mutta ehkä hän oli pelännyt minun pahastuvan siitä. "Make yourself at home, please. Now, what do you wish for? A warm bath and a pair of nice dry clothes are needed, right?" ehdotin läimäisten käteni tarmokkaasti yhteen. Tyttöraukan pitäisi saada jotain mukavampaa päällepantavaa. Valitettavasti minulla ei ollut varsinaisesti mitään hänelle sopivaa, mutta eiköhän satiinisella aamutakilla pärjäisi.
"I'll go get the bath ready for you. You just relax down here and I'll come get you when it's ready", sanoin lähtiessäni reippaasti toiseen kerrokseen, jossa talon suurin kylpyhuone ja täten parhain kylpyamme sijaitsivat. "You can leave your wet clothes anywhere. Just drop them on the floor, it doesn't matter. My butler will pick them up and wash them tomorrow.", huikkasin vielä perään portaikon puolivälistä.

Nimi: Corpiet

08.09.2019 19:46
{Jeremiah}

Astelin kohti teatteria vihellellen hyväntuulisesti. Viime kerrasta oli jo viikko, ja vihdoin näkisin Tomin uudestaan. Olihan mä kaivannut miestä, mutta onneksi mulla oli Cinder pitämässä mulle seuraa. Hassua sinänsä, kuvittelin aina hommaavani koiran kun ehtisin, mutta joku oli toista mieltä. Miten mä oisin ees voinut antaa sitä pentua pois kun se tuli kehräten nukkumaan mun viereen?
Saavuttuani teatterille vilkuilin ympärilleni, mutten nähnyt Tomia missään. Ehkä se ei vielä ollut päässyt harjoituksista? Päätin mennä sisälle teatterin aulaan odottamaan miestä. Istahdin harmaalle sohvalle korjaten piponi asentoa. Ulkona kävi viileä tuuli, mutta toivoin että se loppuisi, sillä päivä sinänsä oli mitä mainioin vaikka uintireissua varten. Nojasin päätäni sohvan selkänojaan ja laskin huvikseni katon laattoja.

{Jaime}

En ollut keskittynyt opperaan hetkeäkään. Miten se olisi edes mahdollista, kun kokoajan piti vahtia Geneä ja katsoa ettei tuo koittaisi kertoa Isopomolle pientä ongelmaani. Olin varma että olin jättänyt tuolini käsinojiin kynnenjäljet, niin kovaa olin sitä puristanut. Jälleen esityksen loputtua siirryimme takaisin autoon. Yritin vastailla Isopomon kyselyihin ja keskustelunavauksiin mahdollisimman luontevasti. Ilmeisesti se toimi, sillä Isopomo ei kysellyt mitään asiasta.
Vihdoin kotiin päästyämme viivyttelin hetken autossa ennen ylösnousemista. Ehkä mä pääsisin huoneeseeni ilman Geneen törmäämistä ja voisin pakata ja kadota vielä tänään? Helppoa se ei olisi, mutta mahdollista kumminkin. Kävellessäni sisälle vilkaisin ympärilleni mahdollisimman huomiota herättämättömästi. Hyvä, Geneä ei näy missään. Vedin syvään henkeä ja suunnistin portaikon luokse. Tässä sitä taas mennään.

{Gabrielle}

"It truly is. And the people here are very kind", myönnyin herra Lebedintsevin mielipiteeseen saaresta. Tämä saari oli niin monipuolinen, ja toivoin joskus pystyväni käymään kaikissa sen kaupungeissa. Vaikka sitten esiintymismatkan varjolla jos en muuten. Jo Kruunukaupungissa oli kymmenittäin upeita ja mielenkiintoisia ihmisiä ja voin vain kuvitella kuinka paljon heitä oli lisää muualla saaressa.
Neljäkymmentä vuotta? Kovin pitkä aika noin nuorelta näyttävälle, ellei mies sitten ollut vampyyri tai jokin muu ikinuori laji. Mutta se ei olisi sovelias kysymys, joten eletään epätietoisuudessa.
"I have lived here twelve years", vastasin hymyillen iloisesti. Oliko siitä todellisuudessa niin kauan? Hymähtäen puistin päätäni itsekseni ja käännyin katsomaan takanani olevaa suihkulähdettä. Vesipisaroiden läpi paistava aurinko loi pieniä sateenkaaria, jotka kestivät vain silmänräpäyksen verran.
"It is unbelievable how beautiful little things like that can be", tokaisin katselleen edelleen pieniä sateenkaaria. Aukion laidoilla kasvoi ruusuja monessa eri värissä ja niistä lenteli perhosia kukasta toiseen.

{Raquel}

Tunsin virneen hiipivän kasvoilleni tuntiessani viileän tuulen piiskaaan kasvojani vaunujen kiitäessä metsätietä eteenpäin. Oih, kunpa voisin siirtyä tällä tavalla aina paikasta toiseen. Vauhdin tuoma adrenaliini alkoi virtaamaan ja päästinkin pienen naurahduksen tunteen vain kasvaessa. Toki osasyyllisenä tähänkin tunteeseen saattaa olla ne pillerit, jotka popsin parikymmentä minuuttia sitten, mutta pikkuvikoja.
Saavuttuamme hyvin vaikuttavan näköisen kartanon pihaan voin vain kuvitella kuinka ammollaan silmäni oliva. Kyllä mä arvasin et Hasanilla oli rahaa, mutta että ihan kartano? Herranjestas. Pyöräytin naamani perusilmeelle ja toivoin että Hasan ei ollut nähnyt ilmettäni, se olisi jo outoa.
Tartuin miehen käteen hymyillen kiitollisesti ja annoin tuon auttaa minut alas vanuilta. Kiedoin miehen takin tiukemmin ympärilleni täristen kylmästä. Miksi täällä pitää sataa näin perkeleesti?
"I'm sorry, looks like I got your jacket wet", sanoin luoden ujon katseen maahan. Pidättelin hymyäni jotten pilaisi rooliani. Tää menee aina vain mielenkiintoisemmaksi.

Nimi: Harley

08.09.2019 00:40
T O M Á S

Vastasin hyvästelypusuun surullisesti hymähtäen. "Goodnight. See you next week", sanoin moikat haikeasti, jääden norkoilemaan kynnykselle ja vilkuttamaan Jerrylle, kunnes se katosi kulman taakse. Voih, se siitä sitten. Aika palata ihanasta satumaailmoista takaisin todellisuuteen. Onneksi meillä oli sovittuna jo ensi perjantaille toiset treffit, joten enköhän mä kestäisi sinne saakka ikäväni kanssa.
Hiljaa hyräillen kävelin portaat reippaasti ylös, kaivoin avaimet taskusta, astelin sisään ja potkin kengät jalasta eteiseen. "I'm hooome", huikkasin laulavaan sävyyn laahustaessani peremmälle, mutta kämppiksistä ei kuulunut mitään - kaikki varmaan olivat painuneet unten maille tai ne olivat jääneet yöksi jonnekin kaverilleen. Keittiössä mua kuitenkin tassutti tervehtimään Misty, pikku rakkauspakkaus. Nostin kissulin hymyillen syliini, suukottaen sitä pörröiselle päälaelle ja rapsuttaen hellästi leuan alta. "Hey little girl, how are you? Let's go to sleep", höpöttelin kävellessäni makkarin puolelle. Pitkän päivän jäljiltä maistuisi pitkät unet.

E U G E N E

"To first floor", ilmoitin määränpäämme hissipojalle, kun astuimme hissin kyytiin, ja nuori tummahiuksi vihreässä uniformussaan nyökkäsi tottelevaisesti. Hissi nytkähti liikkeelle, enkä koko ikuisuudelle tuntuvan matkan aikana edes vilkaissut Jayhin, joka istui aivan yhtä hiljaisena ja kankeana takanani. Kiitin ohimennen hissipoikaa, kun astuin lopulta ulos, ja suunnistin suoraan etuoville, jonka lasin takana näin isän seisomassa totisena kävelykadulla. Hän ei vaikuttanut hyväntuuliselle; he olivat joutuneet odottamaan meitä kauan.
"Let's talk when we get back. Right now, act normal", sanoin komentavaan, madallettuun ääneen Jaylle, ennen kuin astuimme rinnatusten ulos isän tuomitsevan katseen eteen. "Sorry, father. Jay took a bit longer I thought", pahoittelin viivästystä. Hmph, kunpa hän tietäisikin, millainen hidaste tähän oli tullut väliin. Kuljin isän ohi auton takapenkille, ja tuijotin poissaolevasti ulos ikkunasta, kun kuljettaja lähti viemään meitä teatterille. En takuulla pystyisi keskittymään oopperaan sekuntiakaan.

I L Y A

Ilya nyökkäsi iloisesti; hänen arvelunsa olivat osuneet oikeaan. "France is very charming place. I have been there many times. Maybe someday in future I will visit it once more", hän sanahti mietteliäästi heidän jatkaessaan matkaansa rauhallisesti eteenpäin sievällä puistopolulla, jota varjostivat tuuheat laakeripoppelit. Menneet vierailut Ranskaan sekä kaupungeissa että maaseudulla olivat olleet erittäin mieluisia. Paluu ihmismaailmaan ei välttämättä koskaan tapahtuisi, mutta jos hän ikinä päätyisi pois saarelta, haluaisi hän käydä siellä vielä ainakin edes kerran.
Neiti Poirerin esittäessä oman veikkauksensa Ilyan suupielessä piipahti huvittunut hymy. "Yes, you are right, I am from Russia. Sometimes I miss homeland. After all, it is where I grew up", hän vahvisti naisen oletuksen ja muisteli pohjoista kotimaataan hieman haikeasti. Viimeisimmästä käynnistä Venäjälle oli kulunut ties kuinka monia vuosikymmeniä. Vaikka hän omasi syvän rakkauden lapsuutensa maisemiin, ei hän ollut halunnut matkata sinne kovin usein. Tavallaan hän halusi säilyttää sen muistikuvan, joka hänelle oli siitä jäänyt 1800-luvun alusta, kun hänen perheensä oli yhä yhdessä ja elossa.
Edessä avautui pieni aukio, jonka keskellä solisi kaunis marmorinen suihkulähde. "But this island is also pleasant place to live. So many intriguing things all around", Ilya sanoi valoisasti heidän saapuessaan suihkulähteen kohdalle. Vechnost oli kerrassaan upea ja ainutlaatuinen paikka, eikä hän ollut suruissaan, että olit ajautunut tänne. "How long have you lived here? I came here quite long time ago. It has been over 40 years", mies jatkoi keskustelua samasta aiheesta.

H A S A N

Neitokainen lähti mukaani hyvin yhteistyökykyisesti ja vaikutti ylipäätään varsin herttaiselle tapaukselle. Tosin hänen pitäisi ehkä suhtautua ventovieraisiin hieman varovaisemmin, vaikka tietnkin minulla oli mielessäni vain kunnialliset ja jalot aikeet. Hymähdin huvittuneesti, kun hän intoili pegasoksistani. Ovathan nuo siivekkäät vaikuttavia otuksia, olin maksanut niistä pitkän pennin kasvattajalle. "Yes, they are very rare and expensive steeds. Strong and fast", totesin tyytyväisesti nyökytellen.
Puuskahdin vaatimattomasti, kun Raquel huolehti puolestani. Ei tässä ollut syytä hätään, kuollut mies ei voi jäätyä. "Oh you sweet thing, don't worry for me. I'll be completely fine, trust me", vakuuttelin huolettomasti ja sipaisin naisen käsivartta hellästi. "Hold on tight", varoitin etukäteen ennen kuin naksautin kielelläni merkin valjakolle lähteä liikkeelle. Päästyämme kaupungin ulkopuolelle kiihdytin vauhtia, kunnes vaunu kiisi leveällä metsäpolulla niin nopeasti, että maisemat vain vilisivät ohitse.
Keskittyessäni ohjaamaan en juuri ehtinyt jutustelemaan, joten hieman alle tunnin ajomatka kului pitkälti hiljaisuudessa. Lopulta pysähdyimme kartanoni pihaan ja hypähdin alas. Lukuisat ikkunat olivat pimeinä; palvelusväkeni talolla asuvaa hovimestaria lukuun ottamatta oli varmasti lähtenyt koteihinsa ajat sitten, olihan yö jo pitkällä. "Here we are", sanoin hyväntuulisesti. Ojensin käteni Raquelille auttaakseni hänet turvallisesti alas korkeiden vaunujen kyydistä.

Nimi: Corpiet

07.09.2019 23:20
{Jeremiah}

Hymyilin vinosti Tomille kerätessäni viltin takaisin koriin. "Me too, I wish this night would've lasted forever", vastasin hymyillen. Purin huultani miettien mitä nyt. Olisi niin tehnyt mieli jäädä tähän, ehkä viedä Tom mukanani takaisin mun kämppään, mutta ilmeisesti kaiken hyvän täytyy loppua aikanaan. Sentään mulla oli jotain, mitä odottaa.
Huokaisin ennenkuin nojauduin jälleen lähemmäs ja sipaisin huulillani Tomin huulia. Vetäydyin kauemmas vastahakoisesti. Onko ihan pakko?
"Well, good night then", sanoi pysyen paikallani vielä hetken ennen poispäin kääntymistä ja kotimatkan aloitusta. Tungin vapaan käteni taskuun kävellessäni kohti omaa asuntoani muutaman korttelin päässä.
Ohittaessani erästä kujaa kuulin mau'untaa ja pysähdyin etsimään sen lähdettä. Pian katseeni kiinnittyikin roskakorin takana kyyhöttävään mustaan kissanpentuun. Ei herranjumala, kuka jättää kissanpennun kadulle? Kumarruin alas ja nostin pennun syliini hymyillen sille rauhallisesti. Tultuani tulokseen, että pentu oli kissa eikä muodonmuuttaja asettelin sen takkini sisätaskuun lämpöä varten. Näyttää siltä, että mulla on nyt kissa.

{Jaime}

Gene jooko, olisit edes tän kerran niin kiltti mua kohtaan ettet lavertele Isopomolle. Tunsin koko kroppani jäykistyvän ja sydämeni hakkaavan kurkussa paniikin koittaessa hiipiä takaisin. Ei Gene oikeasti kertoisi, eihän? Mitä mä selitän, jos siitä ois miekkoselle hyötyä tottakai se lavertelis. Mutta mitä se hyötyis siitä et mu potkitaan pihalle? Se sais Isopomon koko huomion, mutta olisko se sen arvoista Genen mielestä?
Genen myöntyessä pitämään salaisuuteni ainakin hetken pidempään tunsin koko kehoni rentoutuvan. Okei, nyt mulla on aikaa miettiä reitti ulos.
"Thank you", kuiskasin harppoessani Geneä kiinni suunnistaessamme hissejä kohti. Toivottavasti velipoika osaisi pitää suunsa kiinni ja vaikuttaa siltä, ettei salaile mitään. Onko Gene itseasiassa salannut ikinä mitään Isopomolta? Pyyhkäisin hiuksiani taaksepäin hengittäen syvään kun pysähdyimme hissien eteen. Vilkaisin Geneä sivusilmällä purren huultani. Sen kasvoilta ei voinut lukea yhtään mitään. Tästä tulisi pitkä ja epämukava hissimatka.
Hissiin astuttuamme hyvin epämukava hiljaisuus valtasi koko pienen tilan ja ajatukseni kiisivät päässäni tuhatta ja sataa. Pitäiskö mun koittaa erottaa itteäni Genestä ja Isopomosta? Ehkä, mutta eikö ne huomaisi jotain epäilyttävää siinä? Mutta toisaalta häipyminen sattuisi vähemmän. Miks kaiken pitää aina olla niin vaikeaa?

{Gabrielle}

Kulmani kohosivat yllättyessäni ja tunsin punan hiipivän jälleen kasvoilleni herra Lebedintsevin ojentaessa minulle oranssinkirjavaa liljaa. "Merci beaucoup", kiitin miestä ottaen kukan vastaan. Kohotin sitä hiukan ylemmäs ja nuuhkaisin keuhoni täyteen sen huumaavaa hajua. Hymyillen pujotin kukan korvani taakse ja käännyin katsomaan miestä kiitollisesti.
"You would be correct, I was born in France and lived there the first fifeteen years of my life", vastasin miehen uteluihin kotimaastani. Joskus kaipasin takaisin Ranskaaan niin kovasti, vaikka kotielämäni ei ollut parasta mahdollista, niin rakastin ihmisiä siellä.
"What about you, monsieur? If I may take a guess, I would say you are russian", utelin vuorostani luoden uteliaan katseen miehen kasvoihin. Kuulin venäläisen aksentin miehen puheesta ja hänen sukunimensä antoi myös osviittaa, mutta on myös monia muita maita jotka ovat venäjänkielisiä. Odotin kärsivällisesti miehen vastausta silmäillen tuon kasvoja.

{Raquel}

No mutta, tämähän kävi helpommin kuin mitä mä oletin. En toki valita, aina vain parempi mulle. Ainahan mä oisin voinut vilauttaa vähän reittä jos muu ei olisi auttanut, mutta se olis saattanut pilata mun viattoman pikkutytön roolin.
"Oh, you're too kind Hasan", sanoin hiukan kiehrtäen mahdollisimman hellyyttävällä äänensävyllä jatkaen nopeasti: "only if it's really okay." Hymyilin miehen kietoessa kätensä vyötäröni ympärille ja suojatessa minua sateelta. Oih, ritarillisuus ei ole kuollut ihmiset.
Voin vain kuvitella kuinka suuriksi silmäni laajenivat nähdessäni pegasokset vaunujen eteen aisoitettuina. "Oh my, they're magnificent", henkäisin katsoessani siivekkäitä hevosia hymyillen. Herranjumala, tää jätkä käy vaan hetki hetkeltä paremmaks. Annoin Hasanin auttaa minut vaunuille istumaan ja otin kiitollisesti vastaan hänen takkinsa. Täällä alkoi toden totta tulemaan kylmä syystuulen ja näiden ainaisten sateiden takia.
"Thank you, but won't you get cold", kysyin huolestunut ilme kasvoillani. En toki halunnut miehen kärsivän sen takia, että hän halusi olla ystävällinen. En ollut enää edes varma, että koittiko tuo päästä mun pöksyihin, vai oliko maailmassa oikeasti näin empaattisia ihmisiä. Noh, eiköhän siitä jossain välissä saada selvää.

Nimi: Harley

07.09.2019 19:58
T O M Á S

Kömmin ylös Jerryä tukena käyttäen ja kiedoin viltin tiukasti hartioilleni, ettei yön kylmyys pääsisi luihin ja ytimiin. Nyt en voinut riskeerata flunssaa, koska jos sairastuisin juuri ennen ensi-iltaa, saisin työporukalta sellaiset tupenrapinat että kauhistuttaa edes miettiä. Keikuin lämpimikseni päkiöilläni sillä välin, kun Jerry keräsi kamansa maasta, ja sen ollessa valmis lähtemään hymyilin aurinkoisesti.
"Aww, you're too nice", sanoin, kun Jerry lupasi saattaa mut vielä kotiin. Herrasmiehen elkeet. Lähdin kipittämään sen kanssa rinta rinnan alas mäeltä edelleen peittoon kääriytyneenä kuin mikäkin pyjambileistä ulos eksynyt lapsi. Suuntasimme rauhallista tahtia takaisin keskustaan vievälle polulle, saapuen pian tuttuihin kaupunkimaisemiin. Kivetetyillä kaduilla oli tähän aikaan hiljaista lukuun ottamatta satunnaisia yksittäisiä vastaantulijoita, joten saimme olla melkein täydellisen kahdenkesken.
Parisenkymmentä minuuttia myöhemmin pysähdyimme kerrostaloni alaovelle. Kiepautin viltin pois ympäriltäni, viikkasin sen nopsasti ja ojensin sen Jerrylle. "There you go, mister", naurahdin palauttaessani sen oikealle omistajalleen kera pienen leikkisän kumarruksen. "I had such a great time. Can't wait for next week", totesin vino hymy suupielessäni, kun nojailin ovenpieleen vitkuttelevasti. En millään olisi halunnut mennä, vaikka olimme jo kirjaimellisesti viettäneet koko päivän yhdessä.

E U G E N E

Ilmeisesti Jaylla oli takana kokemus hylkäämisestä, mutta olin liian sekaisin tästä tietovyörystä alkaakseni kyselemään tarkemmin, mitä hän sillä tarkoitti. Nostin kulmiani hieman yllättyneenä, kun hän myönsi olleensa peloissaan, kun ensi kertaa saapui mafian keskuuteen. No tuota ei aivan joka päivä kuule. Mutta kai se käy järkeen, yritin jotenkuten ymmärtää. Kymmenvuotias on täysin lapsi, tervettä itsesuojeluvaistoa olla varuillaan tuntemattomien kanssa. Siltikään en käsittänyt, mikä tyttöyden paljastamisessa oli ollut niin kamalaa, ettei hän ollut kertonut totuutta heti kättelyssä. Minusta se oli päivänselvää ja loogista. Olisi säästytty tältä sotkulta.
Jayn pukiessa rivakasti istuin paikoillani sängynreunalla ja yritin edelleen prosessoida kaikkea äsken kuulemaani ja päättää, mitä tehdä tiedon kanssa. Havahduin siihen, kun veljeni - tarkoitan siskoni - käveli avaamaan ovea. Nousin seisomaan, vilkaisten seinäkellon viisareita. Olemme jo hieman myöhässä, pitäisi juosta alas vauhdilla. Mutta miten muka voisin muina miehinä lähteä katsomaan jotain hemmetin oopperaa ja teeskennellä kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut tämän jälkeen? Yritänkö vain unohtaa asian ja palata siihen myöhemmin? Kai se on pakko.
Oli myös omituista kuulla Jayn tosissaan pyytävän jotain. Ei piikikkäästi, vaan vilpittömästi. Pureskelin alahuuleni sisäpintaa epävarmasti. "Why shouldn't I? Father should know 'bout this", totesin hieman kovaan ja kylmään sävyyn, katsoen Jayhin tuimasti. En voisi salata näin suurta asiaa isältä, enhän? Mutta jos lavertelisin, siitä voisi aiheutua vaikka minkälainen kaaos. Mahdoton päätös. "Alright, I won't tell - not right away, at least. I'll think 'bout all of this later, we need to go", huokaisin lopulta raskaasti, kävellen ulos huoneesta kohti hissejä. Enpä olisi arvannut tänään käyvän tällaista.

I L Y A

Ilya hymyili hieman huvittuneesti seuratessaan, kun neiti Poirer ihaili heidän ympärilleen levittäytyvää puistoa innoissaan. Hän selvästi oli henkilö, joka osaa arvostaa kukkaloiston kauneutta. "They are also very lovely. The flower of innocence, yes?" mies sanahti hyväntuulisesti kera pienen nyökkäyksen, kun nainen vastasi hänen mielilajikkeensa olevan liljat. Sattumoisin he juuri ohittivat penkin, jossa kasvoi kymmenittäin nuppunsa avanneita liljoja. Ilya kumartui rauhallisesti nappaamaan yhden, joka vastasi neiti Poirerin kuvausta auringonlaskusta; kukinnon sisältä se oli oranssi, ulkoreunoilta heleänpunainen.
"Une jolie fleur pour vous, mademoiselle", hän ojensi poimimansa liljan neiti Poirerille, suupieliinsä hiipien tuttu pehmeä hymy. "I assume you might be French? I speak French quite well, perhaps better than English", mies selitti. Hän ei toki ollut aivan varma veikkauksestaan, mutta naisen nimen, aksentin sekä satunnaiset ranskankieliset sanat huomioiden oli melko luultavaa, että hän oli ainakin ranskalaisperäistä sukua.

H A S A N

"A lovely name for a lovely woman. Pleasure to meet you, Raquel", sanahdin viehättävästi hymyillen ja vastasin niiaukseen pääntaivutuksella. Kuuntelin brunetten selostusta ikävästä tilanteestaan myötätuntoisesti nyökytellen. Voi tyttöpoloa, jäänyt tänne myrskyiseen yöhön aivan ypöyksin. Mikä onni, että satuin paikalle pelastamaan hänet kylmettymiseltä ja ties miltä vaaroilta, joita näillä kujilla vaani tuollaisia ujoja pikkuneitejä.
"Fear not, I'm here to help you", lupasin tarttuen naista kädestä ja taputtaen sitä lohduttavasti. "You're welcome to stay at my place, if you'd like. I live in Wonderspring, but don't worry, we'll get there in a jiffy on my carriage. Come this way, follow me", sanoin ja lähdin johdattamaan naista muitta mutkitta kohti paikkaa, jossa hevosvaununi odottivat, kietoen käsivarteni naisen vyötärölle ja pidellen sateenvarjoa hänen yllään.
Muutaman minuutin päästä kaarroimme tiilitalon kulman takaa paikalle, jonne kalliit, samettipehmustetut tammivaunut oli parkkeerattu sateensuojaan katoksen alle. Silitin kummankin pegasoksen turpaa vapaalla kädelläni. "Fantastic, we'll all set", totesin iloisesti, kiersin Raquelin kanssa vaunujen sivulle ja autoin naista hyppäämään kyytiin, ojentaen sateenvarjon hänelle. Ponnistin hänen viereensä ajurin paikalle, napaten suitset itsevarmasti käsiini. Ennen matkaan karauttamista riisuin vielä takin yltäni ja heilautin sen sulavasti naisen harteille pitämään häntä lämpimänä ja kuivana. "Here, it'll keep you warm."

Nimi: Corpiet

07.09.2019 14:45
{Jeremiah}

"Yeah, I think we should head back", myönnyin liikauttamatta eväänikään noustakseni ylös. Tässä oli niin hyvä olla, olisin voinut jäädä tähän samaiseen paikkaa, Tomin kainaloon ja tähtitaivaan alle vaikka loppelämäkseni. Mutta toisaalta ilma oli käymässä vähän vilpoiseksi ja en toki halunnut sairastuttaa partneriani.
Huokaisin ja kampesin itseni ylös maasta auttaen myös Tomin pystyyn. Aloin pakkaamaan tavaroita takaisin koriin antaen Tomin pitää peittonsa. Nostaessa katseeni ylös suuni levittäytyi leveään hymyyn nähdessäni esiin kömpineet tulikärpäset lentelemässä ympäri aukiota. Ja mä kun luulin et ne ois jo talviunilla tai mitä ikinä ne tekeekään talvet.
"I guess we should go now... Come, I'll take you home", sanoin pieni hymynkare suupielessäni. Noh, viikon päästä uudestaan.

{Jaime}

"Has happened before", tokaisin synkästi Genen väittäessä ettei herra Isopomo olisi heittänyt minua ulos. Siitähän tää paska alko ku en kelvannut sukupuoleni takia. "Also, I was ten and scared." Jay Di Censo peloissaan ja vielä myöntää sen? Tämä päivä menee aina vain oudommaksi ja oudommaksi. Mitä seuraavaksi, Gene hyväksyy mut tälläsenä ja auttaa mua pitämään salaisuuteni? Kumpa vaan.
Purin huultani ja napitin paitani kiinni huomatessani sen edelleen roikkuvan päälläni aukinaisena. Tää päivä ei tosiaan mennyt niinku oli tarkotus. Vilkaisin seinällä roikkuvaa kelloa ja kurtistin kulmiani. Jossei me lähettäis nyt, me oltais myöhässä. Nappasin solmion sohvan selkänojalta ja pyöräytin sen äkkiä kaulalleni tottuneesti. Napitin ennätysvauhtia liituraitaisen liivini kiinni ja heitin puvuntakin siihen päälle. Pysähdyin kävellessäni kohti ovea ja käännyin katsomaan Geneä. Paskat, kai tässä on sitten pakko nöyrtyä. "Tails, please don't tell them."

{Gabrielle}

Katsoin hymyillen ympäri puistoa. En ollut edes huomannut, että täällä oli tälläinen jalokivi piilossa kaikkien talojen ohella. Vaikka oli jo syksy, joka puolella oli kukkia aina kirkkaansinisistä ruiskaunokeista keltaisiin samettikukkiin ja violetteihin syysleimuihin. Kuljimme rauhallista tahtia siistien kukkaistutusten ohi ja voin kuvitella kuinka huvittavalta se mahtoi näyttää kun pääni pyöri yrittäessäni nähdä kaiken kerralla.
Kuullessani herra Lebedintsevin kysymyksen mietin hetken vastaustani. Niin monet kukat olivat kauniita, kuten ruusut ja auringonkukat, mutta lempikukkani? Se varmaan sitten täytyi olla...
"I've always loved lilies, especially the ones that look like a miniature sunsets", vastasin hymyillen pehmeästi. Huomasin silmäkulmastani parin metrin päässä olevan liljaistutuksen, josta heti iski silmääni muutama oranssinkirjava kukinto. Katsoin hymyillen kukasta nousevaa perhosta, joka pyörähti pari kertaa ympärillämme ennen matkansa jatkamista. Kuinka niinkin pienet asiat kykenivät olemaan niin kauniita?

{Raquel}

Purin huultani pitäen yllä viattoman vaikutelman miehen sipaistessa hiuksia pois naamaltani. No mutta, meillähän on täällä oikeen herrasmies. "My name is Raquel", vastasin notkauttaen hiukan polviani niiaukseksi. Kauaksikohan tän miekkosen kanssa pääsee viatonta leikkimällä? Hyvällä tuurilla saisin tältä miekkoselta yöpaikan itselleni.
"I'm afraid that I live far too far to get there over the night, you see I was gonna visit a friend of mine, but she wasn't home", vastasin luoden ujon katseen maata kohti. Todellisuudessahan mun oli tarkotus hommata ittelleni yöpaikka jostain hotellista niillä rahoilla, jotka mun olisi pitänyt saada täniltasesta kaupasta, mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Nostaakseni miehen myötätuntoa värähdin hiukan kylmästä tuulesta, joka kävi kujan poikki. Nyt ei auttaisi kuin toivoa parasta.

{Cosima}

Kärrynpyörä, heitto, koppi ja puhallus. Pyöräytin soihtujani käsissäni tottuneesti lavalla, johon minut oli varattu esiintymään täksi illaksi. Oli muuten ensimmäinen kerta kun mua pyydettiin esiintymään ravintolan sisäpuolella. Harmi sinänsä, sillä en voinut tehdä kaikkia temppujani näin rajatussa tilassa tulipalon vaaran takia.Mutta ainakin yleisö näytti viihtyvän, mikä on aina plussaa, sillä mitä tyytyväisempi yleisö, niin sitä enemmän palkkaa.
Puhalsin vielä viimeisen tulenlieskan ennen soihtujen sammutamista ja lavalta pois hiippailua. Kuulin yleisöni aplodit takahuoneeseen asti, missä aloin pakkaamaan tavaroitani takaisin niille omistettuun laukkuun. Vatsani murahtaessa vaativasti naurahdin hiljaa ja suljin laukkuni. Suostuisikohan Elliot vaihtamaan puolet palkastani ateriaan?
Kuullessani ovelta koputuksen huikkasin kyseistä henkilöä tulemaan sisään, kuka ikinä sattuukaan olemaan. Pyöräytin vielä hiukseni kunnolla kiinni ennen kuin pyörähdin kohtaamaan naisen, joka astui juuri ovesta sisälle. ”Hi”, tervehdin naista hymyillen.

Nimi: Harley

07.09.2019 02:04
T O M Á S

Kasvoilleni levisi hymy. "We clearly have a telepathic connection", tyrskähdin huvittuneesti.
Jerryn kiskaistessa mut makoilemaan viereensä kellahdin tyytyväisesti selälleni. Silittelin sen pehmeitä hiuksia sormenpäillä hissukseen, katsellen tuhansien tähtien täplittämälle yötaivaalle. "Yeah, that'd been fun, we have to do that sometime", naurahdin leveästi virnistäen Jerryn kommentille teltasta. Yleensä teltan kanssa mennään samoilemaan jonnekin korpeen, mutta ei kukaan estäisi meitä leiriytymästä tänne kaupungin liepeille. Sellainen telttailu voisi jopa sopia mulle, koska sanon ei perinteiselle versiolle muurahaisineen ja karhuineen ja muine metsäöttiäisineen.
"It's getting pretty cold up here, I should've taken a warmer jacket", hytisin yrittäessäni kietoa vilttiä ympärillemme. Kello oli varmasti lähestymässä keskiyötä, joten ei ihme, että ulkona kylmeni, olihan syksy tuloillaan. "Do you think we should head back to town soon?" mumisin jo hieman uneliaasti. Tässä tähtitaivaan alla oli ihanan romanttista köllötellä, mutta jos totta puhutaan, kyllä mä mieluummin nukun lämpimässä mukavassa sängyssä.

E U G E N E

Veljeni siis oikeasti on nainen. Käsittämätöntä. Olin aina vain olettanut, että hänen murrosikänsä on hieman myöhäinen ja sen takia hän on niin lyhyt ja kasvonpiirteiltään siro, mutta kuinka väärässä olin ollutkaan. Varmistin nopeasti, että ovi on lukossa, jotta kukaan muu ei voi syöksyä sisälle sekoittamaan soppaa, ja istahdin lähimmän nojatuolin reunalle. Olin liian pahan järkytyksen ja hämmennyksen vallassa saadakseni sanaa suustani, joten vain tuijotin Jayn outoa tyttöversiota silmät pyöreinä ja nyökyttelin jäykästi. Mielessäni kävi, pitäisikö minun rientää suorinta tietä isän puheille, mutta annoin Jayn ainakin ensin selittää, mitä ihmettä tämä on olevinaan, ennen kuin teen hätäisiä päätöksiä.
Tarinan loputtua kurtistin kulmiani kuin kärsien päänsärystä, mikä olikin lähellä. Hetken aikaa olin hiljaa, tarvitsin aikaa sulatella kuulemaani ja yrittää ymmärtää sitä. Lopulta siirsin katseeni lattiasta Jayhin, jonka näkeminen tällaisena oli edelleen karmivaa ja absurdia. Pitäisikö minun olla loukkaantunut, että hän oli huijannut meitä? "Well why didn't you just tell the truth right off the bat?" kysyin tiukasti. "Didja think father would have kicked you back to the streets if he knew you're a she?" Järjetöntä, ei niin olisi käynyt. Isä olisi varmaan ratkennut riemusta, jos saisi tyttären. Mutta kun vale oli kerta viety näin pitkälle, voisiko Jay enää kertoa totuutta ilman ongelmia?

I L Y A

"Yes, that surely fits your voice perfectly", Ilya myötäili kevyesti nyökytellen. Hänen kuulemansa kappale oli hieman iloluontoisempi ja nopeatempoisempi, mutta hän pystyi kuvittelemaan naisen äänen olevan kaikista upeimmillaan hitaassa, herkässä kappaleessa. Pitäisi varmistaa, että lopputulos olisi tarpeeksi sentimentaalinen, jotta naisen laulutaidot pääsisivät toden teolla oikeuksiinsa. Ilyan mielessä alkoi jo muotoutua kokonaiskuva ja pätkiä mahdollisesta melodiasta ja soitinvalinnoista, korkeat viulut ja melankolinen sello.
Tiellä köpöttelevä hevosvaunu kaartoi hyvin läheltä tienreunassa kävelevää kaksikkoa. Ilya hätkähti pienesti, kun vaunujen tieltä sivuun siirtynyt neiti Poirer tömähti hänen rintakehäänsä, mutta otti vaistomaisesti naisen vastaan käsillään. "Be careful", hän sanahti lempeästi, pehmeä hymy ilmestyen taas suupielilleen. "No need to apologise - thankfully no one was hurt", mies vakuutteli, ettei suinkaan tarvinnut pahoitella.
"Shall we walk through the park?" Ilya ehdotti, kun heidän reittinsä kulki erään pienen puiston ohitse. Hän ohjasi heidän kulkunsa laadoitetulle polulle, joka kulki kiemurrellen puistikon läpi. "How beautiful they are", mies sanoi katsellessaan monenkirjavia kukkaistutuksia. "What is your favourite flower? Mine would be a white orchid. So delicate, yet noble."

H A S A N

"It's nothing, my dear", sanoin vaatimattomasti auttaessani neidin jaloilleen. Hänen päästessään seisomaan katsahdin häntä nopeasti hieman tarkemmin - räväkkä vaatemaku ja hoikka vartalo. Poloinen oli kastunut sateessa läpimäräksi. "Kahraman. But please, just call me Hasan", nostin hattuani ja esittelin itseni naisen pyyntöön vastatakseni kera kohteliaan nyökkäyksen.
"And who might you be?" kysyin kiinnostuneesti hymyillen, sipaisten naisen poskeen tarttuneen ruskean hiussuortuvan sivummas sormenpäälläni. "Poor thing, you're completely drenched. What a terrible, terrible weather. Say, do you happen to live nearby or somewhere outside of the city? I can offer you a ride back home", tarjosin kyytiä. Ei olisi ongelma, vaikka hän asuisi kauempana, kyllä luotettava ratsukkoni kiidättäisi meidät sinne helposti.

Nimi: Harley

07.09.2019 01:01
A M B R O S E

"Noel!" älähdin kovaa, kun Noel löi - aivan oikeasti täysillä voimillaan läimäisi - ojentamani käden pois, jonka kiskaisin sen äkkiä kauemmas. Astuin taaksepäin järkyttyneesti, vilkaisten punoittavaa kohtaa ihollani, joka jomotti kipeästi. Noelin holtiton käytös oli suorastaan pelottavaa. Miten on mahdollista, että yritykseni järjestää asiat kuntoon suistui tällaiseen vuosisadan riitaan? Olin luullut tämän olevan hyvä ja järkevä idea molempien kannalta. Ei tietenkään millään tavalla mukava, mutta eivät asiat aina ole helppoja ja kivoja.
Olin sanaton ja ällistynyt katsellessani Noelin show'n jatkumista edessäni. Yritin keksiä sanoja, joilla rauhoittaa käsistä karannut tilanne, mutta turhaan. Ja kun Noelin viimeinen sivallus iski, minun loogisuuteni ja halu neuvotella kompromissia lensivät ikkunasta pihalle. Sattui kuin hän olisi juuri lyönyt minua uudelleen, mutta tällä kertaa moukarilla suoraan naamaan. "How dare you say that?" pihahdin loukkaantuneesti ja epäuskoisesti, ääni täristen vihasta. Ai nytkö en muka enää rakasta sinua? Se, että olin juossut ympäri saarta etsien sinua, koska pelkäsin kuollakseni menettäneeni sinut, ja kaikki muu sinun vuoksesi tekemäni olivatkin pelkkää valehtelua ja teeskentelyä? Aha, selvä. Ilmeisesti olen huijannut meitä kaikkia.
Minua voi vapaasti kritisoida. Hauku lyttyyn, kestän kyllä. Mutta yksi asia, jota en siedä, on väittää minua joksikin, mitä en varmasti ole. Noelin sanat upposivat syvälle ja lietsoivat ärtymykseni raivoksi. "You understand that a whole world shouldn't consist of a one single person? I'm feel sorry if yours does, but my world happens to include a lot more than only our relationship", sähähdin pistävästi, vastaten tuleen tulella. "Maybe you're right! Maybe I do care more about my dear politics more than us!" ääneni kohosi ja, karmivaa kyllä, hymyilin huutaessani.

G E N E

Jäin seisomaan aloilleni suljetun oven eteen, silmäillen Costan liikkeitä tarkasti, mutta välinpitämättömän oloisena. Hänen lähestyessään minua painauduin oveen ilman pyristelyjä, katsoen ilmeettömästi miehen teräksisen harmaisiin silmiin. Ollaanpas sitä nälkäisellä tuulella. Harmi, että minua ei oikein huvita olla verenluovuttajasi tänään.
Pujahdin sulavasti Costan käsivarren alta pois, astellen muina miehinä pari metriä hänen taakseen. "Well, that's easily explained. I transformed you into a vampire, remember? That's why you find my blood so... painfully irresistible", selitin kaikessa rauhassa, tutkaillen tapetin kuvioita ja huoneen sisustusta. "I thought this was gonna be a gift for me, not for you, and yet here you are tryin' to bite me? Shame on you", naksautin kieltäni toruvasti ja puistin päätäni, katsellen Costan sijaan seinällä roikkuvaa maalausta. Totta kai tässä on luu haudattuna, miten minä olin luullut, että hän oikeasti haluaisi muuten vain antaa minulle jotain mukavaa.

Nimi: Sonya

07.09.2019 00:21
T I N O

Huokaisin syvään napittaessani paitaani auki. Ei sitten, jääpähän enemmän minulle. Ei sillä, että pullollinen verta olisi oikeasti ollut se lahja. Se olisi ollut enemmänkin hyvän tahdon ele, mutta olkoot. "I do have a great selection of the rarest and tastiest blood from all over the island", totesin muina miehinä.

Käännyin Genen puoleen ja lähdin hitaasti kävelemään häntä kohti, katse nauliutuen nälkäisesti miehen poskiluiden tyvestä pilkistävään kaulan ihoon. "Even though I've searched far and wide, I still haven't found anything quite like yours", totesin matalalla äänellä, ajaen mafioson vesan selkä seinää vasten.

Lopulta käteni nojautuivat ovea vasten miehen pään molemmin puolin ja tuijotin häntä intensiivisesti silmiin. Ovi aukeaa sisään päin, ei toivoa sitä kautta. Yritä vain paeta, jos muka vielä haluat.

Nimi: Sonya

07.09.2019 00:08
N O E L

En suoraan sanottuna tiennyt, mistä tämä impulsiivinen käytös kumpusi. Ainahan minulla oli ollut taipumusta dramaattisuuteen - pieniä naarmuja itkettiin tuntikaupalla äidin helmoissa ja epäonnistumiset olivat maailmanloppuja, jotka syöksivät minut raiteiltaan. Tämä oli kuitenkin aivan jotain uutta, seuraavaa tasoa. Tuntui, kuin en olisi ollut lainkaan hallinnassa kehostani ja sanoistani.

Tämän seurauksena tein jotain, mitä en ollut ikinä kuvitellut tekeväni. Löin Ambrosen auttavan käden pois, enkä suinkaan kevyesti, vaan niin kovaa kuin suinki voimattomuudeltani pystyin. Läpsähdyksen ääni soi korvissani ja särki sydämeni lopullisesti.

Anna anteeksi, ajattelin. Mutta ääneen en sitä sanonut, vaan jatkoin raivoamista. Vahvana, itsenäisenä ja ilmeisesti nyt myös sinkkuna ihmisenä suoristauduin seisomaan ja käännyin tuimana Ambrosen puoleen. "I am NOT acting", totesin ääni täristen raivosta.

"This IS the end of the world, for me it is", lisäsin, ääni murtuen uudestaan epätoivoon. Uusi kyynelvirta karkasi silmäkulmistani, vääristäen ilmeeni kammottavaksi irvistykseksi. "You are my world, and you can't just put a world to a damn break. It either exists or it doesn't", jatkoin palopuhettani.

Vielä viimeinen silaus, surkea yritys iskeä minuun osunut tikari takaisin pettäjääni - vaikka tiesinkin osoittavani terällä viatonta uhria. "Nice to know this relatioship never meant anything to you", totesin myrkyllisesti, liioitellen nyt jo tarkoituksella, kuin haastaakseni riitaa. Vihaa on helpompi tuntea kuin kipua, joten pelkurillisesti yritin vaihtaa surun raivoon.

Anna anteeksi, rakas. Anna anteeksi.

Nimi: Harley

07.09.2019 00:06
G E N E

Jaaha, sitten sitä mentiin. Tässä vaiheessa minulla oli jo melko varma aavistus siitä, mitä tuleman pitää. Osa minusta yritti sanoa, että kaiken hyvän ja kohtuullisen nimeen kieltäydy ja häivy äkkiä, mutta utelias ja viimeviikkoiseen hullunmyllyyn turhautunut puoleni otti erävoiton. Osoittamatta suurempia innon merkkejä seurasin Costan perässä minne ikinä hän oli minua kuljettamassa.
Katsahdin välinpitämättömästi ympärilleni hämärässä takahuoneessa. Ei yhtä hohdokasta kuin yleisön puolella. "If the gift is gonna be blood, don't bother. I'm not thirsty and I'm not interested", sanoin tylysti kiertäen itse kysymyksen. Vaikka hän taikoisi jostain komerosta pullollisen maailman herkullisinta ja harvinaisinta verta, en halunnut sitä, pitäkööt rojunsa.

©2019 VECHNOST ★ - suntuubi.com