Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi miinus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sonya

24.09.2019 23:09
H A R U

Nyökkäsin mitään sanomatta herrojen ottaessa osaa vanhempieni puolesta. Olihan se tragedia, enkä voi kieltää, ettenkö miettisi joka päivä, missä olisin nyt, jos Newallien mahti ei olisi sammunut. Mutta kuten sanottua, sitä on turha miettiä.

Nuorempi vampyyreista otti puheenvuoron ja käänsin silmäni hänen suuntaansa varautuneena. Jokin miehen, Eugenioko se nyt oli, olemuksessa sai minut tuntemaan itseni hieman huijatuksi, kuin en olisi tajunnut jotain, mitä olisi pitänyt tajuta. Kaikki maneerit olivat kunnossa, mutta isänsä vierellä poika oli kuin kopio alkuperäisestä. Enkä missään nimessä tarkoita sitä pahalla, molemmat olivat sangen karismaattisia. Mutta sellaista se on, kun syntyy lapseksi miehelle, jonka saappaat ovat aivan liian suuret täytettäväksi.

"Yes, I am", vastasin hymähtäen. Unohtui tosiaan mainita tällainen pikku seikka, herra Costa vierelläni tosin tiesi jo asiasta. Hän oli kuitenkin hiljaa, tarkkaili vain minua rennosti pöytään nojaten. "I was technically a halfblood mage before, but I got turned into a vampire only a few years after I came here. And that would be... over 20 years ago", selitin. Käsittämätöntä, että siitä oli tosiaan jo 20 vuotta, kun saavuin tälle saarelle.

Nimi: Harley

24.09.2019 22:56
G E N E

Newallien taru oli päättynyt siis verisesti kapinoitsijoiden kynsissä. Hah, kuulostaapa huonosti järjestäytyneelle järjestäytyneeksi rikollisuudeksi. Meidän perheessämme ei koskaan tapahtuisi vastaavaa, pidämme sentään jäsenet ruodussa. En kuitenkaan antanut lievän halveksuntani paistaa ulospäin, vaan ilmeeni pysyi tyynen neutraalina. Isän kasvot puolestaan synkkenivät huomattavasti: hetken hän oli järkyttyneesti hiljaa, laski katseensa pöytään ja huokaisi murheellisesti.
"I am truly sorry to hear that. My condolences for your parents, what a tragedy. May they rest in peace", hän sanoi, tehden nopeasti ristinmerkin. Nyökyttelin päätäni isän tueksi vakavana. "My condolences", toimin hänen kaikunaan muodolliseen, en järin myötätuntoiseen sävyyn. Isä antaisi tupenrapinat, jos kohtelisin vanhan kollegavainajan pojantytärtä töykeästi hänen läsnäollessaan, joten on paras käyttäytyä hyvätapaisesti.
Eräs seikka kiinnitti huomioni naisen tarinassa laskeskeltuani pikaisesti päässäni vuosiluvut. Miten hän voisi olla tuolla naamataululla muka yli 40-vuotias? Ei mitenkään mahdollista, ellei hän satu olemaan jokin ikinuori laji. Ei suinkaan Newallien jälkeläinen ollut vampyyri? "Excuse me, miss", otin puheenvuoron haltuuni ja väläytin lyhyen hymynpoikasen. "I'm just wonderin', are you perhaps a vampire? Of course I've heard that your family has magical blood, but I've never known what exactly."

Nimi: Sonya

24.09.2019 22:42
H A R U

Vaikka kuinka yritin pysyä varautuneena, herra Castiglionen olemus pakotti minut hitaasti rentoutumaan. En toki olettanut olevani täysin turvassa tässä seurassa. Olisi suorastaan hullua tehdä niin. Juuri nyt en kuitenkaan ollut vaarassa, ja tuskin tulisin olemaan, jos keskustelumme etenisi näin hyvin.

"Oh, so you haven't heard", totesin aidosti yllättyneenä, kun mies kysyi perheestäni. Omituista, ettei hän ole kuullut perheeni kohtalosta mitään. Toisaalta, en itsekään tiennyt Castiglionen perhettä, vaikka he olivat ilmeisesti tehneet vuosia yhteistyötä kanssamme. Selitys varmaankin löytyisi vuosiluvuista, olin todennäköisesti itseäni huomattavasti vanhemmassa seurassa.

"There was a riot in 1992. It was the end of the Newall family. I was only 15 back then, but I... managed to get away by myself", selitin hitaasti konemaisella äänellä, josta puuttui tunteet kokonaan.

Nimi: Harley

24.09.2019 22:26
G E N E

Vai että oikein sydämen ääni oli johdattanut hänet hellään huomaamme. Sangen erikoisen kuuloista, onkohan eristäytymisen takana ollut jokin valonarka syy. Kokonaisuudessaan naisen selostus huvitti minua lievästi, mutta hymyilin vain ystävällisesti kommentoimatta mitään. Isään sen sijaan tarina vetosi kovastikin, totta kai, kun aletaan puhua hempeitä. "I believe that a it takes intelligence to listen to your sense, but wisdom to follow your heart", hän tokaisi yhden aforismeistaan myhäillen. "Maybe our meeting was destinied to be. After all, our God works in mysterious ways."
Isä oikaisi itsensä mukavampaan asentoon tuolissaan ja tutkaili neiti Newallia mietteliäästi. Tein samaa, tosin luoden välillä myös tulkitsemattomia silmäyksiä Tinoon, koska spekuloin edelleen, oliko hän ennestään tuttu naisen kanssa. "Say, my girl, does your family live here on the island with you or are you all by yourself?" isä tieduskeli kurtistaen kulmiaan hennosti. Hyvä kysymys. Minne loput Newall-klaanista olivat kadonneet?

Nimi: Sonya

24.09.2019 21:02
H A R U

Oloni oli hetken aikaa suorastaan hölmistynyt. Ajatella, että herra Castiglione tosiaan tunsi isoisäni näin hyvin. Kuuntelin hänen tarinaansa hämmentyneenä. Tuntui, kuin olisimme puhuneet eri universumin tapahtumista - seikkailusta, jossa minä en koskaan ole ollut osallisena. Olin hyvin yllättynyt, enkä tiennyt mitä sanoa, tuijotin vain vanhemman miehen innostuneita, lempeitä kasvoja vaitonaisena.

Kun puhe kääntyi isääni, ilmeeni värähti hieman. En ollut kuullut hänen nimeään mafian tuhoutumisen jälkeen kertaakaan, mikä ei tosin ollut haitannut minua. En missään nimessä vihannut häntä, mutten varsinaisesti rakastanutkaan. Isäni oli kylmä mies kaikin puolin. Hän oli antanut kaiken vähän rakkautensa äidillemme, eikä siitä ollut jäänyt muille jaettavaksi kuin satunnaisia rippeitä.

Se oli kuitenkin ollutta ja mennyttä, turha sitä on muistella. Mutta pakko myöntää: outoa, ettei Iscariot tiedä mitään näitä asioita, joita minulle tuntematon mies nyt innolla luettelee. Muka sielunkumppanit, hah. Surkea yritys.

Keskustelun siirtyessä siihen, miksi ylipäänsä olin täällä, jouduin hetken miettimään. Miten asettelisin asian? Pyytäisinkö vain sormusta ja palaisin kotiin sen saatuani? Ei... Haluan jäädä. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tunsin todella eläväni - oloni ei ole ollut näin voimakas varmaan koskaan aiemmin. Täällä minä olen jotain muutakin, kuin nurkkaan unohdettu pölyinen koriste-esine.

"Well, I don't even know where to start", totesin rehellisesti ja soin seurueelle herttaisen hymyn. "I've been living quite far from civilization for some years now, and I guess I finally got bored of it. Sounds silly, but I suppose my heart told me I should come here, to Bloodthorn", yritin selittää, vältellen sitkeästi paljastamasta mitään perheestäni. Täytyy edetä varovasti, olen kuitenkin mafiosojen seurassa. Vedin hitaasti sormuksen pois nimettömästäni pöydän suojissa ja sujautin sen taskuni suojiin muka korjatessani istuma-asentoani. Herra Costa tarkkaili sivusilmällä liikkeitäni, muttei reagoinut - hän tosin oli varmasti nähnyt sormuksen jo aiemmin.

"Seems like my heart right, for the first time ever", totesin hymyillen, eikä se tällä kertaa ollut pakotettu hymy, jolla saisin itseni näyttämään mahdollisimman vaarattomalta. Olin aidosti innoissani ja ilahtunut, suurten muutosten äärellä, ja se näkyi kasvoiltani.

Nimi: Harley

22.09.2019 23:48
G E N E

Oho, kaikkea sitä. Nainen totta tosiaan sanoi olevansa Newall-perheen jälkipolvea, kukapa olisi uskonut. Melkoinen yhteensattuma, että herra Colbyn pojantytär on päätynyt tänne, maailma tosiaan on pieni. Tarkkailin naista tyynesti, kevyt hymy suupielilläni omalta paikaltani. Jätin suosiolla puheenvuorot isälle, koska itse en ollut edes koskaan tavannut Newallien päämiestä saati hänen perillistään, kuullut ainoastaan tarinoita.
Isän ruskeat silmät suorastaan säihkyivät neiti Newallin vastatessa myöntävästi. Hän puristi naisen kättä kaksin käsin ja taputti sitä lempeästi. "How wonderful. What a pleasant surprise to meet you", hän kajautti selvästi hyvin ilahtuneena, että sai tutustua vanhan kuomansa lapsenlapseen. "Your grandfather was a remarkable man. Intelligent, daring. And a loyal friend until the very end, God bless his soul. I also met your father a few times when he was still young. Blake, that determined lad", isä muisteli haikeana nostalgiasta. Hän on aina rakastanut vanhojen hyvien aikojen hehkuttamista.
"Who would have thought I'd meet his daughter one day. A charming daughter, might I add. What brings you here tonight, miss Newall?" isä kyseli. Sen minäkin haluaisin tietää. Mikä kohtalonoikku oli johdattanut Haruka Newallin tähän ravintolaan? Oliko hän asunut saarella kauankin vai vasta päätynyt näihin maisemiin?

Nimi: Sonya

22.09.2019 23:31
H A R U

Sydämeni hakkasi levottomasti seistessäni siinä ventovieraiden miesten edessä. Heidän vaikutusvaltansa oli täysin aistittavissa, vaikken ollut varma kenelle puhuin. Yritin kätellä takaisin mahdollisimman napakasti, mutta käteni vapisi kevyesti kohottaessani sen. Tunsin itseni hetkellisesti kovin pieneksi ja oman vereni kohina soi korvissani, kun ahdistus nosti rumaa päätään sisimmässäni. Tämä oli huono idea.

Kuullessani isoisäni nimen sydämeni hellitti otettaan kuin taikaiskusta. Katseeni kohosi uteliaana vanhemman miehen puoleen. Hän tuntee isoisäni. Miehen, jota en ikinä itse tuntenut, mutta josta olin kuullut paljon. Hän oli häikäilemätön ja röyhkeä, päättäväinen kuin härkä, mutta vähintään yhtä lojaali ja uskollinen, huumorintajuinen mies. Hän valloitti yksinään Uuden-Seelannin pimeät markkinat, ottaen saarivaltion alamaailman haltuunsa. Hän oli valloittaja. Niin minulle oli kerrottu, ja minä olin hänen lapsenlapsensa.

Jännitys haihtui sydämestäni ja pieni hymy taipui huulilleni. Mitä ihmettä minä hätäilin? Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun istun tällaisessa seurassa. Olin tehnyt tätä ennenkin. "Yes, I am", vastasin tyynesti. "Never had the pleasure of meeting him, but he was my grandfather", lisäsin.

Nimi: Harley

22.09.2019 23:20
G E N E

Tavanomainen, rauhallinen illanvietto Costa Classiquessa oli mukava piristys kiireisen viikon päätteeksi. Istuskelin isää vastapäätä puimasssa lähiaikojen tapahtumia hänen kanssaan, nautiskellen ohella pari lasillista kuohuvaa ja seuraten sivusilmällä ravintolan vilskettä. Tuttujen kasvojen joukosta kiinnitin huomiota erääseen tuntemattomaan. Yönmustat hiukset ja samanvärinen elegantti mekko, kaikin puolin kaunis nainen. Entistä tarkemmin jatkoin hänen tarkkailuaan, kun hän ryhtyi keskustelemaan Tinon kanssa baaritiskillä. Silmäni siristyivät mietteliäästi, ellen jopa hieman epäluuloisesti. Mistäköhän lie kaksikko puhuu? Oliko nainen kenties entuudestaan tuttu Tinolle? Outoa, minusta hän vaikutti tyystin ventovieraalle.

Hetkisen kuluttua Tino lähestyi pöytäämme daami vanavedessään, mikä sai minut kohottamaan kulmiani yllättyneesti. Isän noustessa seisomaan tein saman perässä, yrittäen yhtä aikaa hymyillä kohteliaasti sekä tavoitella katsekontaktia Tinoon ottaakseni selkoa, mitä nyt on meneillään ja miksi hän kiikuttaa tätä naista luoksemme näytille. Tinon kertoessa naisen nimen rattaat aivoissani alkoivat raksuttamaan. Newall? Eikös se ollut erään isän ulkomaalaisen yhteistyökumppanin sukunimi vuosikausien takaa?
"Pleasure to meet you, miss Newall. Salvatore Castiglione. Call me Uncle Toto, everyone does", isä tervehti sydämelliseen sävyynsä ja puristi naisen kättä kunnioittavasti. Kopioin häntä taas kättelemällä neitiä omastakin puolestani. "Eugenio Castiglione, his son. Pleasure", esittelin itseni kera lyhyen nyökkäyksen itsevarman hymynpoikasen.
Isä istui takaisin alas, joten otin myös vapauden palata tuolilleni. "Come and sit with us, please, I insist", isä kutsui ystävällisesti sekä naisen että oletettavasti myös Tinon liittymään seuraamme. Aavistin, että isä ajatteli tismalleen samaa kuin minä, Newall-mafiaa, jonka kanssa oli hieronut kauppoja useaan otteeseen vanhoina hyvinä aikoina. Hän katseli naista juuri sellaisella mielenkiinnolla. Tietenkin voisi olla silkkaa sattumaa, että neiti Newall kantoi tuon rikollisjoukon sukunimeä. "So you're a Newall? Are you by any chance related to Colby Newall? He was my good friend and business partner a long time ago", isä otti asian puheeksi suoraan. Ei ainakaan jää arvailun varaan.

Nimi: Sonya

22.09.2019 22:44
H A R U K A & A R E N T I N O - C O S T A C L A S S I Q U E, K A L M A N K I T A

H A R U

Vuosia. Siitä oli kulunut vuosia, kun viimeksi olin kävellyt puutarhan ulkopuolelle, kauas muka turvallisesta kodistani. Ei se tosin mikään koti ole. Ei ole ollut vuosiin. Se on vankila, jonka kolkot seinät jätän aina taakseni suurella riemulla, vaikka ahdistus seurasikin sitkeästi mukana. Olin aloittanut ristiretkeni vain lyhyillä kävelyillä yöllisissä metsissä, väistäen vastaantulijoita varjoihin. Eräänä yönä kuitenkin löysin itseni meren ääreltä, Tyrskynpoukaman kylästä. Se oli ilmestynyt eteeni varoittamatta, täysin yllättäen. Hassua - elää nyt kaikki nämä vuodet näin lähellä merta tietämättä sitä ollenkaan.

Tyrskynpoukamassa ihmisten paljous sai minut suuren jännityksen valtaan, mutta samaan aikaan tunsin itseni elävämmäksi kuin aikoihin. Sinä yönä palanen sitä Haruka Newallia, joka oli kuollut vuosia sitten, heräsi takaisin eloon. Päättäväisyys riepotteli kehoani viikkoja niin polttavasti, etten nukkunut juuri lainkaan. Mietin vain pimeästä, yksinäisestä hetkestä toiseen, mitä kaikkea voisinkaan saavuttaa tällä saarella.

Pidättelin hengitystäni seistessäni luksusravintolan oven edessä. Käteni lepäsi oven kahvalla, kun epäröin sisään astumista. Olin Kalmankidassa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Vampyyrien koti, jota hallitsee Venturi-mafia. Olin kuullut siitä puhuttavan Tyrskynpoukamassa, ja nyt kun Aviva oli Ilyan luona viikonlopun, koin tilaisuuteni tullee. Jokin sisälläni oli ohjannut minut tänne. Venturi. Nimi oli kutsuva. Jotenkin tuttu ja turvallinen.

"Excuse me, ma'am", pitkä mies murahti takanani ja säpsähtäen väistin oven tieltä. Vilkaisin arvioivasti ovin taa pienen joukon marssiessa sisään edelläni. Siellä ei ollut paljoa väkeä juuri nyt, ilta oli vasta nuori. Pystyn tähän kyllä. Vedin syvään henkeä ja kävelin sisälle. Jätettyäni takkini narikkaan etenin hitaasti hämäriä nurkkauksia suojanani hyödyntäen kohti pitkää, vaaleahiuksista miestä, joka ilmeisesti työskenteli baarimikkona.

T I N O

Huomaan aina jokaikisen olennon, joka astelee ovistani sisään. Haamukaan ei pääse silmieni ohitse baaritiskille asti ilman, että olen rekisteröinyt kasvot, yleisen olemuksen ja sen hetkisen tunnetilan tiukasti mieleeni. Jostain syystä tänä iltana kuitenkin aivan yllättäen tuntematon nainen istui edessäni korkealla baarijakkaralla, katsoen minua tutkivasti vaaleansinisillä silmillään. Suoraan sanottuna säpsähdin, pysähtyen hämmentyneenä tapittamaan pienikokoista, sievää naista. Miten ja mistä hän tänne hiippaili? Ei todellakaan kuulunut tapoihini olla huomaamatta tulijoita, varsinkaan naisia.

Päätin kuitenkin suosiolla ohittaa kysymykseni ja siirryin kohteliaasti asiakaspalveluun. Loin pitkän silmäyksen naiseen, arvioiden miten lähestyä häntä. Musta, vartalonmyötäinen pitsimekko korosti kauniisti naisen veistoksellista muotoa olematta kuitenkaan lainkaan mauton. Kalpea iho paljastui läpinäkyvien hihojen ja syvän selkähalkion takaa, jättämättä liikaa mielikuvituksen varaan. Klassinen valinta, suorastaan ihastuttavaa. Vasemmassa nimettömässä kimalteli kuitenkin kapeisiin sormiin aivan liian suuri ja äärimmäisen arvokkaan näköinen sormus. Hitto, se siitä sitten.

"Good evening, ma'am", tervehdin hymyillen. "Would like something to drink?" kysyin esitellen selkäni takana notkuvia täysiä hyllyjä, joilla odotti riveissä toinen toistaan parempia juomavaihtoehtoja. "Just blood, if you have any", nainen vastasi varoen, kuin peläten, että oli astellut väärään paikkaan kysymään vampyyrien erikoistarjoiluja. Hän oli siis vampyyri. En olisi suoraan sanottuna välttämättä heti tajunnut. "Coming right away", nyökkäsin ja valitsin alakaapista pullon laadukkaampaa verilaatua, Jalometsän maagien verta. Uusi asiakas täytyy saada ihastumaan, mutta varaa parannukselle pitää silti jättää.

"If may ask, who are you?" nainen kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, juotuaan muutaman siemauksen valittamatta kertaakaan. "My name is Arentino da Costa, I'm the owner of this place", vastasin tyynesti. En vieläkään saanut katsettani irti naisesta, mutten suinkaan hänen kauneutensa takia. Jostain syystä minusta tuntui, että olin nähnyt hänet ennenkin, vaikka olin hyvin varma siitä, etten ollut. Outoa.

H A R U

Arentino da Costa. Mitähän hän olisi sanonut, jos olisin kertonut hänen olevan ensimmäinen perheeni ulkopuolinen mies, jolle puhuin yli viiteen vuoteen? Ajatus oli niin surullinen, että se oli suorastaan huvittava. Yö oli kuitenkin säälimättömän lyhyt, minun täytyisi ehtiä kotiin ennen aamua. Silloin Iscariot palaisi, jos palaisi, enkä hän saisi tietää, että olin aloittanut päiväsormuksen etsimisen omin voimin.

"Do you work for the mafia?" kysyin hiljaa. Miehen kulmat kohosivat yllättyneesti, ja vino hymy nykäisi hänen huuliaan. "Do you think I could host a restaurant at this location, if I didn't?" hän kysyi selkeästi huvittuneena, mutta ilo ei tarttunut minuun. Vastauksia, kiitos. "I am a member of the Venturi mafia, yes. Why are you asking?" hän kysyi ja nojautui pöydän ylle puoleeni, tarkkailen minua uhkaavan kaikkitietävästi teräksisellä katseellaan.

Nielaisin syvään. Onkohan tämä ollenkaan hyvä idea? Suoraan sanottua minua pelotti, että olin aloittamassa liian haastavan leikin - lähteä nyt kalastelemaan apua mafiosoilta. Jokin kuitenkin käski minua jatkamaan. Se minä, joka olin ollut Newall-mafian hallitessa, paloi halusta päästä mukaan juuri tähän leikkiin. "I need a daylight ring. I thought the mafia would have some extras", vastasin.

T I N O

Juoni sen kun jatkoi mielenkiintoista kehitystään. Katsoin naista pää vienosti kallellaan, viekas hymy nykien suupielissäni. "Interesting. We certainly do have some extras, for sure. But we don't hand them out for strangers, not for free at least", vastasin olkiani kohauttaen. Tokihan meillä on päiväsormuksia varastoissa, ja yhteydet maageihin, jotka voivat luoda niitä lisää käden käänteessä.

"So I'd say it depends on who is asking", totesin, katsoen tuntematonta naista uteliaana. "My name is Haruka Newall. I mean... Iscariot. Haruka Iscariot", nainen vastasi. Silmäni laajenivat yllätyksestä. Newall. Ulkonäkö ja nimi yhdistettynä kaivoivat vuosien takaa muistoja mieleeni. Newall-mafia. Sen takia nainen oli vaikuttanut etäisesti tutulta. Uskomatonta, Newall-mafian perillisiä yhä hengissä, vampyyrina, Vechnostissa. Äärimmäisen kiinnostava juonenkäänne.

"Those are some interesting names you just pointed out", totesin. Iscariot. Siinäkin oli vaikutusvaltainen nimi. Iscariot Azariah käy täällä oikeastaan joka viikko, ja törmää häneen muuallakin mafian alueella riittävän usein. Mies ei ollut ikinä maininnut, että hänellä on puoliso.

"Do I get one or not?" nuori Newall kysyi kärsimättömästi. Naurahdin rauhoittelevasti. "If it was up to me, then yes. But I don't have them, and I don't have access to them", vastasin pahoittelevasti. Astelin baaritiskin ympäri uuden tuttavuuteni luo, viittoen Lucyn hoitamaan baarimikon roolia sijastani. "It's your lucky day. The Castiglione family is here at the very moment. I'm sure they'd like to help you", totesin hymyillen, ojentaen käteni rouva Iscariotille. Hän tarttui siihen epäröiden, seuraten minua kuitenkin suosiolla nurkassa omalla tasanteellaan sijaitsevalle VIP-alueelle.

Genen silmät olivat vilkuilleet väliseinien takaa suuntaamme vähän väliä, ja nyt kun astuin ihastuttava nainen kannoillani seurueen luo, hänen silmänsä lukittuivat meihin muiden muassa. Oma katseeni pysähtyi kuitenkin Salvatore Castiglioneen, jonka katse kääntyi puoleemme odottavasti. Nyökkäsin hänelle syvään tervehdykseni. "Excuse me for interrupting, sir", pahoittelin. "But I'd like you to meet Haruka Newall", esittelin naisen vierelläni hänen omalla sukunimellään. Minusta tuntui, ettei hän halunnut käyttää nimeä Iscariot enkä yhtään ihmetellyt - millainen aviomies ei ikinä mainitse vaimoaan missään tilanteessa?

Nimi: Harley

22.09.2019 20:43
G E N E

Koko tunnustus tuntui turhanpäiväiselle - vaikken toisaalta ollut olettanut sen tarjoavan maagisesti mitään onnellista loppuratkaisua tähän tilanteeseen. Costa ei sanonut mitään enempää, en minäkään. Pitkän, tärisevän hengenvedon jälkeen kohotin katseeni kirkastuneena ja terävöityneenä ylös lattianrajasta kuin olisin palannut takaisin nykyhetkeen ja todellisuuteen jostain kaukaisesta painajaismaasta. Suuni puristui kapeaksi viivaksi.
"If this is all, I'll be on my way", ilmoitin ytimekkäästi kylmäkiskoiseen sävyyn, kääntyen oven puoleen ja puristaen kahvaa tiukasti hetken paikoillani jähmettyneesti. Jostain sisältäni kumpusi outo, ontto suru, jotain pettymyksen tai loukkaantuneisuuden hämärästä välimaastosta. Hah, olinko muka kaivannut Costalta jotain myötätuntoa ja lohdutusta? Naurettavaa, aivan naurettavaa. Inhottava tuntemus silti yritti pakottaa silmäkulmiini kyyneliä, mutta räpyttelin ne vihamielisesti tiehensä. Ei missään tapauksessa. Nolaisit itseäsi lisää.
"Bye. Enjoy your night", hyvästelin epäystävällisellä kohteliaisuudella ennen kuin astuin ulos.

Nimi: Sonya

22.09.2019 20:09
T I N O

Kuuntelin keskittyneesti ilme värähtämättä. Palapelin palaset loksahtivat paikoilleen ja koko kuvio alkoi selkeytyä. "Witalis", totesin hiljaa, maistellen nimeä suussani. "Can't say I knew him, but yeah I met him a few times", totesin, kun edesmenneen vampyyrin kasvot muistuivat mieleeni. Se oli siis hän, joka kuoli.

Jäljelle jäi roikkumaan yksi kysymys. Miksi ihmeessä Witaliksen kuolema oli ollut Genelle niin iso asia? Mafialaisia kuolee aina säännöllisin väliajoin, ei nyt kovin usein, mutta kuitenkin. Harvemmin se hetkauttaa ihan näin suuresti varsinkaan ylempää johtoa.

Hetken asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, ettei asia minulle kuuluisi. Lisäksi saatoin arvata vastauksen, enkä oikein tiennyt, mitä asiasta ajatella. Olisin voinut sanoa ottavani osaa, mutta jotenkin se tuntui typerältä ajatukselta. Tarkkailin varoen miehen kasvoja, tietämättä mitä ajatella tai sanoa.

Nimi: Harley

22.09.2019 19:58
G E N E

Kerrassaan hienoa. En halunnut uskoa enkä myöntää, että olin tosissani itkenyt kivojen poikien surkeisa lopuista ja rääkynyt siitä, miten kaikki aina hylkäävät minut, mutta se kuulosti liian todelle ollakseen valhetta. Tietenkin humalainen minäni sai loistoidean paljastaa kaikki tarkoin varjellut salaisuudet kenellepä muulle kuin arkkiviholliselleni, jonka sänkyä myös sattumoisin välillä lämmitin. Costa olisi aivan hyvin voinut iskeä nyrkkinsä läpi rintakehästäni ja rutistaa sydämeni kappaleiksi, niin pahalle tuntui. Kyhjötin aloillani hengittämättä, liikahtamatta, pää riippuen alaspäin. Jokin suunnaton lannistus painoi minut kasaan. Vihanikin palo sammui mitättömäksi hiillokseksi.
"That's none of your business", sihahdin voimattomasti, yrittäen roikkua turhautumisessa ja suuttumuksessa ja kaikessa turhassa ylpeydessä, mutta olin liian väsynyt siihen. Hieroin kasvojani, suin otsalle pudonneen hiuksen takaisin oikealle paikalleen. Koottuani itseäni muutaman minuutin hiljaisuudessa kohdistin uupuneen katseeni Costaan. Hänen kasvonsa olivat pelottavan lempeät. En pitänyt siitä.
"You remember Witalis? Tall blond fella? He who died last month?" kysyin äärimmäisen sieluttomasti. En voinut uskoa, että aioin oikeasti sanoa tämän ääneen. En edes tiennyt, oliko Costa ikinä edes tavannut Witalista, mutta olivat he saattaneet joskus mafiapiireissä kohdata. Joka tapauksessa hän varmasti oli kuullut uutiset yhden jäsenen kuolemantapauksesta viime kuussa. "He. It was him." Tunnustukseni oli sävytön, ilmeetön toteamus. Ei ollut varaa itkeä, se olisi ollut viimeinen naula arkkuuni. Pystyin vain tuijottamaan seinää tyhjästi.

Nimi: Sonya

22.09.2019 19:45
T I N O

Genen hermostunut, hyökkäävä käytös vahvisti epäilykseni. Intuitioni oli jälleen kerran osunut oikeaan. Viime viikkoisen episodin taustalla oli jotain suurempaa, jotain mitä pikkumafioso ei halunnut paljastaa. Ikävää, ettei hän ollut silloin paljastanut mitään konkreettista. Jos olisi, olisin jotenkin ehkä saanut tilanteen selvitettyä jo silloin, vaikken mikään terapeutti olekaan. Joka tapauksessa halusin päättäväisen, tervemielisen esimieheni takaisin.

"You cried about good boys having the worst endings, and asked why everyone always leaves you", vastasin rauhallisesti yksinkertaisen tiivistelmän keskusteluistamme. Olihan siinä ollut kaiken maailman uskollisuuden vannomista ja halimista, mutta ei kai niihin yksityiskohtiin tarvitse mennä? En ehkä itsekään halunnut tässä ja nyt myöntää, miten empaattisesti ja lojaalisti suhtauduin tähän miehen kuvatukseen edessäni.

"What was it all about? Who left you?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen, katsoen Genen silmiin ihmeen lempeästi.

Nimi: Harley

21.09.2019 16:39
T O M Á S

"Great", huokaisin helpotuksesta, kun Jerry sanoi olevansa myös sushin ystävä. Väärä hälytys.
Odottelimme hetken, kunnes työntekijä ilmestyi tiskin taakse vastaanottamaan tilauksemme. Ehdotin Jerrylle, että otetaan lajitelma jaettavaksi, voidaan siitä napsia eri sorttisia makupaloja. Viitisen minuuttia myöhemmin eteemme iskettiin keskikokoinen sushilajitelma siististi pakattuna kotiin vietäväksi. "Thanks", heläytin iloisesti ja kaivoin lompakon treenikamojeni seasta vesipullo ja avaimet kolisten ja kilisten laukussa. "I'll pay this time, no buts", sanoin Jerrylle päättäväisesti sormea heristäen. Viimeksi ruoat oli mennyt sen piikkiin, nyt oli mun vuoro olla herrasmies.
Sushitarjotin kainalossani palasimme palelemaan sateeseen. Kiskoin farkkutakkia tiukemmin ylleni, olisi pitänyt ottaa lämpimämpi pusakka täksi päiväksi. "Let's go", totesin reippaasti hymyssä suin. Nappasin Jerryn taas käsikynkkään, kun lähdimme suuntaamaan sen kämpille. Ah, en malttanut odottaa, että pääsisi istahtamaan rauhassa alas ja syömään kunnolla. Nälkä kurisi masussani. "You have to come to my place someday! And introduce you to my cats. And to my roommates too, of course", höpöttelin kävellessämme. Olihan törkeys ja kohtuuttomuus, että hyppäsin Jerryllä, mutta se ei päässyt ikinä mun luokse. Asiaan tarvitaan muutos.

E U G E N E

Niin. Niin sinä kai olet edelleen sama henkilö kuin eilen, viime kuussa, toissavuonna. Mutta tämän paljastuksen jälkeen minun oli melkein mahdotonta nähdä Jay sinä, jona olin tottunut hänet näkemään. Veli oli muuttunut edessäni vieraaksi, vaikka naama, eleet ja äänensävyt olivat kuinka tutut tahansa. Se oli suorastaan karmivaa. Ykskaks joku, jonka olet luulenut tuntevasi hyvin perinpohjaisesti vuosikaudet, on kuin outo muukalainen. Mutta voisinko muka estelemättä antaa hänen marssia tiehensä, hylätä perheen petturimaisesti?
"Fine!" älähdin kiireisti, ennen kuin Jay ehti lähteä huoneesta, ja huitaisin kädet luovuttaneesti ilmaan. Valkoinen lippu, sinä voitat. "I won't tell 'em. I'll let you have your secret. Promise", lupasin vastahakoisesti, mutta vilpittömästi, katsoen suoraan orvokinsinisiin silmiin. Ei ole lainkaan tapaistani nöyrtyä. Sillä hetkellä olemukseni oli kuitenkin anova. Jos hän häipyisi, se jäisi vaivaamaan minua, vaikken haluaisi myöntää.
Kääsin katseeni sivuun. "But don't bring this up again. We'll pretend like none of this ever happened."

I L Y A

"Not at all", Ilya totesi rauhoittavasti ja pudisti kevyesti päätään, kun neiti Poirer huolehti, olisiko hän myöhässä jostain. "I was only heading home from practise earlier. I am not in a rush, do not worry", hän vakuutteli, ettei ole syytä potea mistään huonoa omaatuntoa. Kiireellistävää tehtävää ei ollut, joten mies voisi huoletta pysytellä puistossa vaikka seuraaavaan aamuun saakka - tämän ystävällisen punahiuksen seurassa aika ei edes kävisi pitkäksi. "I hope you are not running late, no?" Ilya tarkisti vuorostaan hento huolenhäivä otsallaan.
Mies istahti kaarevalle kivipenkille, joka myötäili paviljongin pyöreitä reunoja, ja kurotti kättään hetkeksi pois katon suojasta koskettaakseen vilpoisia pisaroita. Sade vaikutti hitaasti laantuvan, vaikka oli vielä toistaiseksi melkoisen ärhäkkä. Hetkosen kuluttua he varmaankin voisivat jatkaa matkaa eteenpäin.
Ilya jäi kuuntelemaan sateen ropinaa lehdissä hiljaa, pyöritellen tulevia sävelkulkuja ja melodioita mielessään, kunnes käänsi levollisen katseensa takaisin neiti Poireriin. "What is your favourite musical instrument? I am wondering what would accompany your voice best", hän kysyi naisen neuvoja. "I am thinking about tender, melancholy cello. Dark yet light."

H A S A N

Naisen sormien painuessa kaulalleni vedin pinnallisen hengenvedon. Kuin magneetti hänen huulensa vetivät minua puoleensa, nojauduin niitä kohti hitaasti mutta määrätietoisesti. Viime hetkellä ennen kohtaamista hän kuitenkin karkasi ulottuviltani, jättäen miespolon vaille täyttymystä. Katsoin ovelasti, nymfimäisesti kauemmas ajalehtinutta brunettea sekä ällistyneenä että uteliaasti. Hah, hurmaava kiusanhenki. Hän ei todellakaan ollut niin kiltti ja viaton kauriinvasa kuin oli aluksi antanut ymmärtää. Positiivinen yllätys.
Entistä päättäväisemmin ja tulisemmin lähdin seuraamaan naista, seisten niin korkeana, että hartiani rintalihaksia myöten ilmestyivät esiin vedenpinnan alta. Kosketin hennosti Raquelin olkapäätä, sormeni jäljentäen käsivarren muodon alas kyynärpäähän saakka. Asettelin tummat hiukset sivuun, jotta koko selkä paljastui. "Let me help you, treasure", totesin kuiskauksenomaisesti ryhtyessäni levittämään ja hieromaan ihoon tuoksuvaista vaahtoa, pesten lapaluut, ristiselän. Liikkeeni olivat verkkaiset, viettelevät, voimakkaat.
"Bi tanem, çiçeğim", mumisin lemmenlurituksia hänen korvanjuurelleen.

G E N E

Ulkokuoreni yritti olla tyyni, mutta jännitykseni kiristyessä se säröili epävarmuutta. En katsonut Costaan ennen kuin hän vastasi - niin raivostuttavan huolettomasti, takuulla tahalleen piinaten minua. Silloin katseeni singahti miehen puoleen kiivaasti, räiskyen ja kipunoiden tulta ja salamoita. Olen saanut tarpeekseni. "I won't play your mind games, don't even try", sähähdin veitsenterävästi, hyökäten muutaman askeleen lähemmäs Costaa. Ei kiertelyä, ei kaartelua, ei psykoanalyysejä.
Costan sanoessa minun paljastaneen paljonkin viimeviikkoisissa viinanhuuruissa joka sopukkaani iskeytyi sähköinen jännite; seisoin aloillani täristen kiukusta ja salaillusta häpeästä. Mitkä luurangot olin raahannut kaapista päivänvaloon? Olinko vuodattanut typerän tragediani alusta loppuun kaikkine juonenkäänteineen? Kakista ulos, sano suoraan. "What did I say? Spit it out", vaadin ja tivasin, hermoni venytettyinä äärirajoilleen.

Nimi: Sonya

19.09.2019 21:56
E R I C A

Olin ajatellut, ettei illan tähtemme olisi jaksanut katsella työvuoron jäljiltä räjähtänyttä olemustani pidempään, mutta ihme kyllä hän esittäytyi oikein ystävällisesti ja halusi jutustella. Mikäs siinä, oikein mielelläni vaihtaisin hänen kanssaan muutaman sanan ennen kotimatkaa.

"Nice to meet you, too", vastasin hymyillen ja tartuin reippaasti ojennettuun käteen. Jäin hetkeksi ihastuneena tuijottamaan naisen maagisen värisiä silmiä, joihin olin kiinnittänyt huomioni jo esityksen aikana, mutta havaihduin takaisin maan pinnalle kuullessani kysymyksen.

"Uhm yes, I do. I'm Erica", esittäydyin. "I've worked here for around... nine months now. And I do have to say, your performance has been the best one so far", kerroin innokkaasti. Tuli on jo elementtinä todella kaunis, mutta jotenkin Cosiman olemus nostatti esityksen aivan uudelle tasolle. Ilta oli voittanut ylivoimaisesti aiemmin nähdyt tanssijat, muusikot ja taikurit.

T I N O

Kuuntelin Genen pilkallista kommentoitia tonnin setelin ilme kasvoillani. On se nyt kumma, kun yrittää luottamusta rakentaa ja hieman herkistää tunnelmaa, niin yhden perkeleen pitää taas olla niin isoa kihoa ja leikkiä itse pääpirua. Ja sitten kuitenkin ottaa vielä innokkaasti avaimen vastaan, hohhoijaa mikä show. Niin nähty, ei jaksa edes taputtaa enää.

Oletin, että mafioson vesa olisi vihdoin oikeasti poistunut - niin kuin oli vannonut viimeiset 10 tuntia vähintään vartin välein - mutta mitä vielä, siihen se jäi ovelle aikailemaan. Olin jo valmis sanomaan, että joko painuu helvettiin tai sitten jää koko yöksi lelukseni, mutta juniori päättikin ihan itse puhua. Kulmani kohosivat hämmästyksestä, kun Gene tosiaan toi viimeviikkoisen ihan itse puheeksi. No hyvä, siitä olinkin halunnut kysyä. Suoriin kysymyksiin tosin tuskin vastattaisiin, joten täytyisi yrittää olla ovela.

Tunnustelin hetken ilmapiiriä ja yritin hahmottaa, mistä suunnasta oikein tuulee. Gene vaikutti kaikin puolin hermostuneelta ja ahdistuneelta. Hän ei siis oletettavasti ole vieläkään muistanut illasta yhtään mitään, mikä johtaa siihen, että häntä pelottaa, että tiedän jotain. Jotakin suurta ja salaista koko kuvion taustalla siis on. Kiehtovaa.

"Important? Well, you did tell me quite a lot", totesin olkiani kohauttaen. Pieni valkoinen valhe ehkä, ei Gene kovin avoimesti mitään kertonut. Tai no lähinnä humalainen avautuminen oli niin sekavaa, ettei siitä olisi ottanut kukaan selkoa. "Should you have?" kysyin uteliaasti ja kiinnitin tutkailevan katseeni suoraan pikkumafioson vakaville kasvoille.

Nimi: Corpiet

17.09.2019 17:30
{Jeremiah}

Silmäilin kiinnostuneesti ravintolan sisätiloja astellessani Tomin kanssa tiskille. Mahonki sopi hyvin yhteen oliivinvihreän sisustuksen ja punaruskean maton kanssa. Seinille kiinnitetyt liitutaulut kertoivat päivän tarjonnasta koristeellisella, mutta selvällä käsialalla. No mutta, en odottanut etttä Tom toisi mut syömään sushia, mutta mun pitäis varmaan oppia olemaan arvailematta mitään. En kyllä valita, raaka kala riisin ja spijakastikkeen kera on taivaallinen makuelämys. Toivottavasti täällä osattaisiin tehdä yhtä hyvää sushia kuin New Yorkissa.
"Are you kidding? I freaking love sushi", vastasin hymyillen iloiseti. Pitäis selvittää että saako täältä temakeja lohella.
Jäin seisomaan taka-alalle Tomin tilatessa ja silmäilin vaitonaisena ravintolan ohi kulkevia ihmisiä. Sinänsä kummallista että näinkin pitkän kuivan jakson jälkeen tulee yhtäkkiä hirveä kasa sateita ja muuta yhtä mukavaa. Noh, mitäs minä Vechnostilaisesta ilmastosta tiedän, täähän saattaa olla ihan normaalia. Jatkoin ikkunasta tuijottamista odottaessani tilaisuutta maksaa.

{Jaime}

"Goddammit Tails, I'm still the same person you knew few hours ago!" sihähdin ärtyneesti nuostessani ylös mulkoilemaan mafian kultapoikaa. Et muuten varmasti ollut tuota mieltä kun luulit mun olevan poika. Ja vaikka mä oonkin nainen, mulla on täysin samat taidot kuin ennenkin. Monestikko mä oon saanut sutkin suostumaan asioihin, jota et todellakaan olisi halunnut tehdä? Ja ykskään niistä kerroista ei ollu mikään silmienräpyttelyn ansiota.
"You know very well that I'm not gonna just stand there and look pretty, and if you think that I'm actually gonna admit this, then I'm goin' to leave", ärähdin ja lähdin kävelemään kohti huoneeni ovea. Joutuisin jättämään ainoan ruuanlähteeni ja kaikki vaatteeni tänne, mutta ainakin mulla oli päiväsormus mukana. Jos en pystynyt kääntämään edes Genen päätä, miten mulla ois mitään toivoa muistakaan? Tartuin tuhahtaen ovenkahvaan ja aloin avaamaan ovea. Mun pitäis tosissani juosta jo halusin täältä elävänä pois.

{Gabrielle}

"In fact, I am a mage. Not very good although", Gabrielle vastasi hymyillen pehmeästi. Ei hän juurikaan mitään taikoja osannut, juuri ja juuri muutaman perustaian, kuten pienten valojen luomisen. Suurin osa maagiverestä näytti menneen lauluääneen. "I would be very thankful if you would teach me."
Enkelit ikemässä ihmiskunnan murheiden puolesta? Olihan se kaunis ajatus, mutta tuntui vieraalle, kun Gabrielle ei itse ollut kasvanut millään tavalla uskonnollisessa perheessä. Kaikki uskonnollinen, mitä hän oli kuullut isältään oli kiroamista. Mutta, onneksi herra Lebedintsevillä näytti menneen paremmin. Eihän Gabrielle voinut toki arvata mitä kaikkea mies oli saattanut kokea, mutta toivottavasti hänen lapsuutensa oli ollut helpompi.
"It is a beautiful thought", nainen vastasi kääntäen katseensa vaaleanharmaalle taivaalle. Suuret pisarat ropisivat alan taivaalta, osa päästen maahan asti osan pysähtyen puiden lehdille ja kukkien nuppuihin. Toivottavasti Wayne pärjäisi kotona yksikseen vielä muutaman kymmentä minuuttia, kunnes sade lakkaisi tai edes vähenisi.
"I am sorry if you are late for something because of me", nainen tokaisi hetken hiljaisuuden jälkeen. Vaikka hän nauttikin herra Lebedintsevin seurasta suunnattomasti, niin olisi sääli jos tuo myöhästyisi jostakin tärkeästä tapaamisesta hänen takiaan.

{Raquel}

Seurasin silmät lähes suljettuina Hasanin liikkeitä ympäri allasta. Eipä tuota ainakaan ujoudesta voinut syyttää, ei sillä että siihen olisi mitään syytä. Pakkohan se on myöntää että tuo mies on aivan hiton hyvännäköinen. Mitä, eikö nainen saa katsella? Voiskohan tän miehen kanssa vähän leikitellä ennen asiaan siirtymistä?
Pysyin paikallani Hasanin lipuessa lähemmäs, kunnes tuo oli lähes iholla kiinni. Mihinköhän se kohtelias herrasmies katosi? No, ei sillä väliä, nautitaan vain matkasta.
"Oh really?" kehräsin kallistaen päätäni kevyesti taaksepäin. Tunsin ihoni nousevan kananlihalle miehen sormien seikkaillessa selkäni iholla. No mutta, tämähän meni sensuelliksi. Käänsin katseeni Hasanin miltei oransseihin silmiin ja nostin käteni tuon kaulan sivulle silitellen tuon leukaa peukalollani. Nojauduin lähemmäs kunnes huulemme mekein hipaisivat toisiaan, ennen poisvetäytymistä ja hiukan kauemmas lipumista. Virnistin viekoittelevasti odottaen miehen seuraavaa siirtoa.

{Cosima}

Katsoin hymyillen noin kymmenisen senttiä itseäni lyhyempää naista tuon tuodessa huoneeseeni ruokaa. No mutta, vanha kunnon Elliot se jaksaa aina yllättää. "Thank you, would you put the tray down", vastasin hymähtäen ja puhaltaen yhden nutturaltani karanneista kiharoista pois kasvoiltani.
"So, I'm Cosima", esittäydyin ystävällisesti hymyillen ja ojensin kättäni naiselle. Onpas Elliot löytänyt itselleen varsin sievän tarjoilijattaren, sanonpahan vain. Silmäilin hetken hymyillen naisen piirteitä ennen kuin jatkoin puhumista: "pleasure to meet you. I suppose you work here?"

Nimi: Harley

15.09.2019 17:38
G E N E

Kuuntelin kirein ilmein Costan selittelyjä, sormeni tarrautuen pöydän reunaan kouristuksenomaisesti. Hmph, tietenkin joudut vastaamaan edelleen mafialle, ei sinulle eläkettä myönnetty, vaikka saitkin epäreiluja etuoikeuksia. Turhautti hitosti, että isä oli ilman minun lupaani antanut Costan jättäytyä pois alaisuudestani, vaikka minähän se olin hänelle alunperin mahdollistanut koko mafioson pestin. Mutta se keskustelu oltiin jo puitu kertaalleen. Jatka rauhassa teesalonkisi pyörittämistä ja hämärähommia takahuoneessa, mutta älä luule minun niistä piittaavan.
Olin aikeissa lähteä, mutta jäykistyin Costan viimeisten sanojen myötä. Laskin katseeni lattiaan ja huuliltani pääsi epämääräinen pilkallinen tuhahdus. Ai sinäkö saatat tarvita minua? Voi miten liikuttavaa, ihan herkistyn. "You're no longer my responsibility. I've got no obligation to help ya out, even if you begged for it", totesin viileästi. Mitäpä itse olit väkisin halunnut lähteä vastuulleni kuuluvista soldatoista. Oma menetyksesi.
Hengähdin syvään. Pitäisi oikeasti lähteä kotiin, nukkua pois tämä pahuksen laskuhumala, olla palaamatta tänne koskaan ja jättää tyytyväisesti Costa oman onnensa nojaan. Vastahakoisesti kuitenkin otin avaimen pöydältä, pyörittelin sitä sormissani ja sujautin sen housujeni taskuun. "I don't this for you", selvensin päätöstäni puolustelevaan sävyyn. "Only for my benefit. Who knows if this comes in handy someday."
En vieläkään saanut itseäni liikkeelle. Vaihtelin painoa jalalta toiselle kuin pystymättä päättämään, mennäkö matkoihini vai jatkaako tätä typerää jankkaamista. Lopulta käänsin rintamasuuntani kunnolla Costan puoleen, katsoen miestä vakavasti käsivarret ristissä. "Last week, did I tell somethin' important to you?" kysyin pistävästi. En voi kieltää, halusin tietää. Minua oli vaivannut koko illan, etten muistanut mitään humalaisista sekoiluistani, enkä ollut varma, olinko lipsauttanut jotain liian henkilökohtaista Costalle. Jos olin, Costa esitti erittäin taitavasti tietämätöntä.

Nimi: Sonya

15.09.2019 17:19
T I N O

Katsoin mafioson vesaa kulmat syvässä kurtussa, kuin en muka olisi käsittänyt, miksei hän hyväksynyt luottamuksen osoitustani. "I don't know why, I just do", totesin olkiani kohauttaen. En tosiaan tiedä miksi. Eihän tuo helvetin nilkki mitään luottamusta ansaitse. Mutta jostain syystä minulla oli jo pidempään ollut sellainen tunne, että jos tilanne todella sitä vaatisi, hän ei oikeasti jättäisi minua oman onneni nojaan.

"Running this 'pathetic place' is actually just to cover up the work I'm doing behind closed doors", totesin. Tokihan otan ravintolani äärimmäisen vakavasti, ja aion pitää huolta, että se nousee maineeseen saaren parhaimmistona, mutta tokihan kulissi kätki taakseen vaikka mitä. "I still work for the mafia, and I will remain to do so for the rest of my days", sanoin vakavana, katsoen Geneä suoraan silmiin. Lopeta nyt jumalauta leikkimästä, että olen jotenkin pettänyt tai hylännyt sinut.

"Keep the key. You might need it some day. And I might need you", sanoin vielä.

Nimi: Sonya

15.09.2019 17:09
E R I C A

Yötä lähestyvä lauantai-ilta oli tainnut olla kiireisin koko työhistoriani aikana. Kaatosateen takia ihmismassat oli täytynyt ohjata sisälle ja lennosta oli täytynyt järjestää turvallinen esiintymispaikka illan päätähdelle. Ruokaakin kului kilokaupalla, eikä tarjoilun ja siivoamisen sekasorrosta tullut loppua, kun juoksin pääkolmantena jalkana puolelta toiselle. Tippiä onneksi kertyi, ja Elliot oli luvannut, että saisimme pitää jokaisen kolikon tänään.

Lopulta astelin toimiston puolelle räjähtänyttä nutturaani korjaillen. Elliot istui tyytyväisesti myhäillen tuolisssaan, laskeskellen sisäänpääsymaksuista kertynyttä rahavuorta. "Jane and Nicky are taking care of the customers, should I take some food for the performer?" kysyin mieheltä. "Erica, dear, the performer's name is Cosima. And yes, please do. Tell her it's on the house and that she'll get a full paycheck with some extra in the morning", Elliot vastasi hymyillen. Nyökäten poistuin hakemaan keittiöstä täyden tarjottimellisen ruokaa ja suuntasin sitten takahuoneeseen, jossa tämä Cosima sai majoittua tämän yön.

"Good evening, I brought some food", tervehdin iloisesti, kun nainen avasi oven. Astelin reippaasti sisään ja laskin täyteen lastatun tarjottimen pöydälle. "Elliot sends his regards, the food is on the house. You'll receive a full paycheck, and some extra, in the morning", kerroin.

Nimi: Harley

15.09.2019 17:06
G E N E

Jos refleksini eivät olisi vampyyreille ominaisesti salamannopeat, en olisi saanut koppia. Nappasin hopeisen metallikappaleen kuitenkin onnistuneesti ilmasta, katsoen sitä inhoten kuin kadunvarteen hylättyä roskaa. Pah, miksi sinä minulle vara-avaimiasi tyrkytät? Mitä asiaa minulla olisi tänne? Puristin kättäni nyrkkiin avaimen ympärillä, sen piikkiset hampaat pureutuen ihooni. Mieleni teki paiskata se takaisin Costalle.
"Oh, you trust me? What for, exactly?" naurahdin synkästi, uskomatta sanaakaan Costan selityksistä. Tässä täytyi olla koira haudattuna. Mukamas kaunis luottamuksenosoitus vain ärsytti minua suunnattomasti, melkein kuin Costa olisi pitänyt minua pilkkanaan. "I don't need your keys or your trust. Keep them. I've already told you, if you wanna spend the rest of your days runnin' this pathetic place, you're gonna do it alone. I won't stick 'round", sanoin kylmästi, painottaen terävästi joka sanaa. Iskin avaimen viereiselle pöydälle.

Nimi: Sonya

15.09.2019 16:57
T I N O

Auts. Tässähän ottaa ihan itsetunto osumaa. Kulautin viskilasillisen alas kurkustani ja käännyin hitaasti mafioson vesan puoleen. Hän oli kovaa vauhtia poistumassa, viivytellen vielä ovella marisemassa. Huokaisin syvään. Ei tämä ihan niin ollut mennyt kuin suunnittelin, mutta ehkä jouduin tämän kerran syyttämään siitä itseäni. Ei olisi pitänyt käyttäytyä ihan niin hyökkäävästi, mutta minkäs sille mahtaa. Viimeiset viikot olivat kasaantuneet aikamoisina paineina niskaani, ja nyt kun ne vapautuivat, oli vaikea keskittyä.

"Here, take this", totesin, kaivaen housujeni taskusta avaimen ja heittäen sen Genelle. "It's the only spare key to this place", selitin, pyöritellen käsissäni omaa avaintani. "I kinda built this place vampireproof, so people can't break in. You're the only one I trust so I thought I'd give that to you", lisäsin.

Nimi: Harley

15.09.2019 16:17
G E N E

Lihakseni kiristyivät. "Enjoy might be too strong of a word", totesin hiljaa, viileästi hymähtäen, luomatta edes lyhyttä katsetta Costaan. Rasittavaa, yritti kiskoa minusta irti jonkin tunnustuksen. Siitähän sinä ilahtuisit kovasti, eikö niin? Omahyväinen paskiainen kerjäämässä kehuja, luulee niin tosissaan olevansa jotain. No, harmi vain, mutta tällä kertaa et saa sitä riemua, että antaisin sinulle yhtään mistään mitään aplodeja.
Costan häivyttyä tukkimasta tie katsoin oven puoleen. Hienoa, reitti selvä, voin kaikessa rauhassa lähteä. Jokin kuitenkin pidätteli minua, liekö ollut ärtymys. Seurasin vakavana miehen liikkeitä hänen vähentäessään vaatteitaan. Tämänkö takia minä oikeasti olin vaivautunut tänne? Ensin mangut verta, sitten haluat minut sänkyysi ja loppujen lopuksi vain alat hörppimään viskiä? Vuosisadan surkein yllätys, sanon suoraan. Yksi suuri virhe suostua tulemaan näihin pikku pirskeisiin. Typerää touhua.
"Well, this was a huge waste of time", sanoin kuivasti, suunnistaen hitaasti oven luokse. Ajanhukkaa, ei mitään järkeä roikkua täällä kauempaa. "If this is your idea of a 'nice surprise', don't even bother next time", tuhahdin, katsoen olkani ylitse Costaan silmät tuimasti siristettyinä. Tartuin kahvaan avatakseni oven ja marssiakseni matkoihini, ei ollut mitään syytä jäädä.

Nimi: Harley

15.09.2019 16:03
A M B R O S E

Kuin jokin näkymätön murskaava voima rutistaisi sisuskalujani: en voinut hengittää kunnolla, kurkkuun takertunut sydämeni hädin tuskin löi. Ainoa tunne oli turtumus, ja se oli pelottavampaa kuin kipu. Minua puistatti tämä älytön riitely, typerä käytökseni, kiihtynyt ajattelemattomuuteni. Olimme kumpikin vajoamassa mielipuolisuuteen. Se outo, julma hymy suli hitaasti kasvoiltani pois, jättäen ne harmaaseen, vakavaan ilmeettömyyteen. Vain tuijotin liikkumatta. Ontosti, väsyneesti ja luovuttaneesti. Lasketaan aseemme.
Noelin päätettyä puheensa langennut hiljaisuus oli korviasärkevä. Katsoin noihin tuttuihin, nyt vieraille näyttäviin sinisiin silmiin, hakien merkkejä siitä, oliko tämä raivokas hirmumyrsky vihdoin ohitse. Anna sen olla ohitse, ole kiltti.
Noel kuitenkin teki odottamattoman liikkeen; käveli enää sanaakaan sanomatta suoraan ovelle ja lähti. Noin vain, jättämättä hyvästejä, jättäen keskustelun roikkumaan ilmaan ilman ratkaisuja. Hätkähdin, rynnistin terassille, juoksin hänen perässään sateen pieksemälle pihamaalle. "Noel! Come back!" karjuin keuhkojeni pohjasta. "Noel! Don't go! We need to talk! Noel!"
Mutta tiesin epätoivoisten kutsuhuutojeni olevan hyödyttömiä. Noel katosi näköpiiristäni. Minä olin vahingossa ajanut hänet tiehensä. Pois, pois. Syylliset kyyneleet tulvivat silmäkulmiini hyökyaaltomaisesti, vasta nyt, kun Noel oli jo mennyt ja oli liian myöhäistä pyytää anteeksi. Vedin terävästi henkeä, nikottelu muuttuen hyperventiloinniksi. Lyyhistyin istumaan kahvilan portaille, upottaen kasvoni käsiini, painuen kyyryyn kuin haluten vajota itseeni ja kadota maan päältä. Mitä olen mennyt tekemään?

Nimi: Sonya

15.09.2019 15:51
T I N O

Käännyin katsomaan ohitseni livahtaneen pikkumafioson perään intensiivinen palo silmissäni, tutkaillen miehen eleitä. Oho, ollaanpas sitä vahvalla tuulella tänään. Niin vaikeasti saavutettavissa. "Last time I checked, you've also quite enjoyed our little... moments", totesin olkiani kohauttaen, nojautuen rennosti oveen.

"But of course, if you don't feel like it, feel free to leave", lisäsin kohteliaasti hymyillen, astuen pois oven tieltä. Kävelin rennosti miehen ohi, riisuen paitani matkalla. Heitin sen sängylle ja pysähdyin baarikaapille, kaataen itselleni lasillisen tummaa viskiä.

Olisin hyvin voinut pakottaa hänet alas, sitoa sängyn pylväisiin ja ottaa haluamani. Mutta jotenkin se pilaisi tunnelman. Ei ole parempaa tunnetta, kuin saada toinen valtaansa ilman moisia alkeellisia keinoja. Ja kuten hyvin tiedätte, valta on minulle vaistomainen tavoite. Haasteet vain lisäsivät halua saavuttaa se.

Nimi: Sonya

15.09.2019 15:40
N O E L

Viimeinen laukaus. Se joka uppoaa aivan sydämen viereen, repien sen riekaleiksi. Hetken aikaa aistit jatkavat pelittämistä - vain sen verran, että tajuntaan ehtii iskeytyä kivulias tieto siitä, kuka kuolettavan iskun takana on. Katsoin Ambrosea ja hänen mielipuolista hymyään, kuin hän olisi juuri ampunut minut. Jokin sisälläni meni rikki, pahasti ja pysyvästi.

"Marvelous!" huusin levitellen käsiäni teatraalisesti, kun suoristauduin täyteen ryhtiini. "Absolutely perfect, then!" jatkoin esitystä. Vielä hetki sitten niin voimakas raivo laantui ja viimeiset kyyneleet ehtyivät. Jäljelle jäi vain tyhjä kuori, pelottava ja vieras. "You can focus on your beloved politics, and I can do whatever the fuck I want with my miserable life!" totesin virnistäen liioitellusti, läimäyttäen käteni yhteen kuin olisin voittanut lotossa.

Hetken vain tärisin paikoillani, esiin pakotetun mahtipontisuuden ravistellessa minua, mutta hitaasti käteni väsyi kannattelemaan minua suojaavaa kilpeä. Kaikki aseet oli käytetty ja jäin hiljaisuudessa katsomaan Ambrosea. Silmistäni näki, ettei mitään ollut jäljellä. Pelkkää tyhjyyttä.

Tiedän, ettet olisi halunnut satuttaa minua. Tiedän, että ajattelit vain parasta. Mutta miten saatoit? Kaiken sen jälkeen mitä olen kertonut, kaiken sen jälkeen mitä olen paljastanut... Sinun olisi pitänyt tietää. Sinä helvetin rakas idiootti, sinun olisi pitänyt tietää. Sinun olisi pitänyt tietää, että minun maailmani koostuu yksittäisistä ihmisistä.

Kai sinä sen tiesitkin, muttet vain halunnut uskoa. Halusit uskoa, että olin vihdoin kasvanut tarpeeksi. Päässyt yli. Oppinut pärjäämään myös omillani. Noh, totuus seisoo nyt edessäsi. Minusta ei ole edelleenkään mihinkään, ja kiitos virhearviosi, olen takaisin lähtöpisteessä.

Ei. Lähtöpiste on jossain kaukana edellä. Romahdin alas niin lujaa, että se lattia, jolta alun perin ponnistin, romahti. En ole vielä edes saavuttanut uutta lattiaa, uutta lähtöpistettä. Putoan edelleen, etkä pysty enää mitenkään ottamaan koppia.

Mitään sanomatta käännyin aloillani ja kävelin ulos sateeseen. Tunsin raivoavan kaatosateen ihollani ja vedin keuhkot täyteen happea. En tiedä minne menisin, mutta juuri nyt halusin vain pois. Pois täältä, pois kehostani, pois tästä tyhjästä kuoresta. Lähdin juoksemaan katsomatta taakseni, ja hysteeriset kyynelet palasivat poskilleni, kun juoksin silmittömän kauhun vallassa uuden paniikkikohtauksen ravistellessa aistejani.

Nimi: Harley

13.09.2019 19:02
T O M Á S

Mutristin huuliani säälivästi Jerrylle. Höh, ikävä kuulla, että sillä oli ollut tylsää. "Aww, that sucks. This goddamn monsoon is really pissing me off, like, couldn't it be sunny for a while?" valitin kaatosateesta ja heristin nyrkkiä harmaalle taivaalle vihaisesti. Oikeasti, tämä loppumaton suihkuttelu riitti jo, alkoi ärsyttämään. En muutenkaan ole yhtään sellaista tyyppiä, joka tykkää käpertyä viltissä sohvannurkkaan ja fiilistellä sadepäiviä kuuman kaakaon kanssa, vaan tällaiset kelit yksinkertaisesti vain lannistavat mua.
Oli ihana astua kylmästä viimasta sisälle ravintolan lämpimiin tiloihin. Rice 'N' Roll oli yksi mun lempipaikkoja täällä, ehdottomasti kaupungin parhaat sushitarjoilut. Odottelin, että Jerry sai sateenvarjon suljettua, ja kävelimme yhdessä mahonkiselle tiskille. Silmäilin seinään kiinnitettyjä liitutauluja, joille oli kirjoitettu siistillä tekstauksella tutut ruokalistat. "Wait, you do like sushi, right?" kysyin hätääntyneesti tajutessani, etten mä edes ollut tarkistanut, tykkääkö Jerry täntyyppisestä ruoasta vai saako ajatus raakojen kalanpalojen popsimisesta sen yökkimään.

E U G E N E

Puuskahdin turhautuneesti Jayn ivatessa minua. "Hey, I'm no blockhead, 'course I know that you womenfolk aren't allowed", sanoin pistävästi. Hah, tietenkin tiedän, ettei hameväelle ole paikkaa perheessä kuin korkeintaan vaimoina ja tyttärinä, sehän on ilmiselvää. Hetkinen, siitäkö tässä onkin kyse? Teeskentelikö hän poikaa, koska havitteli tulevaisuutta mafian virallisena jäsenenä? Kerrassaan typerää, eivät likaiset perushommat ole mitään hohdokasta. Ja elätellä nyt toivoa, että valepuvun voimin nainen pääsisi keplottelemaan pitkälle urallaan, järjettömiä hourailuja. Mafia ei ole mikään pikkuneitien sievät teekutsut.
"So that's the truth, huh? You wanna that desperately become a big bad mobster, is that it?" tivasin hieman kiivaammin, nousten seisomaan selkä suorana ja katsoen tuolissaan kyhjöttävää Jayta lievästi järkyttyneenä. Mikä siinä mafioson elämässä muka niin kamalasti houkuttelee? Maine ja mammona? Pah, luulet vain. Sinusta ei tulisi mitään lähettiä suurempaa, vaikka pystyisitkin ylläpitämään huijaustasi. "That's crazy. Look at you, you're a girl. You'd never make a proper man of honor. Man! Not woman!" tiuskahdin painostavasti.

I L Y A

"Je vous en prie", Ilya vastasi saamiinsa kiitoksiin lämpimästi kera kumarrusmaisen pääntaivutuksen. Ei tuosta toki ollut suurta vaivaa; päinvastoin hän oli iloinen voidessaan olla avuksi. Neiti Poirerin todetessa, että hän haluaisi osata samanmoisen taikakonstin, mies hymähti lempeästi, silmissään tuikkien pieni huvitus. "Do you happen to be mage by any chance? If so, I would be glad to teach you. Though certainly I am not best choice for that task. When it comes to magic, I am beginner, not master", hän tiedusteli kohteliaasti ja hienovaraisesti naisen lajia, tarjoten samalla opetusta. Ilya ei pitänyt itseään kovinkaan etevänä loitsijana, eikä ollut koskaan kellekään muulle neuvonut taikuudessa, mutta voisi mielihyvin yrittää jakaa tietämyksensä.
Mies astahti lähemmäs paviljongin reunaa, laskien kätensä kevyesti lepäämään valkealle metalliselle kaiteelle. Hän tutkaili mietteliäästi taivasta, valtaisia siniharmaita pilviveneitä, jotka riippuivat puiston yllä raskaina ja surumielisinä. Ottoisä oli tavannut sanoa, että sateella Herran enkelit itkevät ihmiskunnan murheiden vuoksi. "Long ago when I was small child, I was told that rain means Lord's good angels in heaven are crying", Ilya kertoi tuosta tarinasta vuosikausien takaa. "They in their compassion weep for humankind's sorrows."

H A S A N

Odotin tämän reippaan vastauksen sijaan ujoa punastelua, mutta ei lainkaan, neitokainen hyvin itsevarmasti toivotti minut tervetulleeksi kylpyseurakseen. Mistäs nyt tuulee - oliko kainostelu karissut pois luonnostaan vai oliko aiempi viattomuus ollut pelkästään silmänlumetta? Kerrakseen mielenkiintoista. Ken tietää, mitä muita yllätyksellisiä puolia brunette kätkee noiden sievien lastenkasvojensa taakse. Pikkuriikkinen utelias hymynkare suupieleeni tarttuneena ripustin kylpytakkini koukkuun.
Verkkaiseltaan kävelin altaan luokse, potkaisin tohvelit jaloistani, laskeuduin istumaan reunalle ja pulahdin sulavasti suloisen pehmeään veteen, upoten muutamaksi sekunneiksi kokonaan uppeluksiin. Palasin pintaan tyytyväisesti henkäisten, sipaisten märät hiukset pois otsaltani takaraivoani vasten. Verryttelin lihaksikkaita käsivarsiani raukeasti, nautiskellen kylpyhuoneen lämmöstä ja voimakkaasta, viettelevästä kukkaisaromista. En tahallani kiinnittänyt suurempaa huomiota toisella puolen lekottelevaan Raqueliin, luoden naisen puoleen vain satunnaisesti lyhyitä silmäyksiä.
"Ah, how soothing. I love a long calm bath, don't you?" tokaisin rennosti, lipuen brunetten luokse, kunnes olin hänen vasemmalla puolella nojaamassa kyynärpäätäni altaan korkeaan reunaan. Olimme vierekkäin hyvin, hyvin lähellä. Silmäni hymyilivät hänelle ystävällisesti samalla, kun tutkivat intensiivisesti paljasta kaulaa, solisluita, olkapäitä. "You can really feel all your worries slowly, slowly melt away and disappear. I find it really... pleasurable", kuiskasin silkkisesti huokaisun säestämänä. Sormeni kurottautuivat piirtämään naisen yläselkään ympyröitä ja kahdeksikkoja.

Nimi: Corpiet

12.09.2019 21:02
{Jeremiah}

Vilkaisin Tomia sivusilmälläni koittaessani olla astumatta vesilätäköihin. Huonoin puoli sateessa oli takulla lätäköt, ne sotkivat lahkeet ja kastelivat kengät läpimäriksi. Toivottavasti sateet loppuisvat pian, aloin jo kaivata poutasäitä.
Voi raasua, varmaan hirveän paineen alla töiden takia. Antaisitte nyt raukan rentoutua välillä, mutta toisaalta sitähän varten mä olin täällä. Aloin jo kerrata päässäni kaikkia tapoja miten voisin auttaa miestä pääsemään eroon stressistään edes yhdeksi illaksi.
"Mine has been pretty boring, I haven't got much to do when it's rainig", vastasin nykäisten ravintolan lasisen oven auki päästäen Tomin ensin sisälle. Sateen takia ei ollut edes huvittanut lähteä ulos saati tehdä mitään hyödyllistä. Lähinnä olin maannut sängyssä Cinderin kanssa ja koittanut lukea jotain tai sitten kiusannut pianoani.

{Jaime}

Vai olisi Isopomo onnellinen jos saisi tyttären? Niin varmasti, varsinkin kun kyseinen tytär on vaikuttanut viimeiset kuusi vuotta pojalta. Sehän saattais vaikka järjestää valtavat juhlat sen kunniaksi. Tai sitten ei.
"Honestly you think that? He's not stupid, if he finds out that I haven't told him the truth, how could he trust me? Also, women can't be part of the mafia, I thought that you would've known that", vastasin Genelle kohottaen kulmaani. Paniikki alkoi väistyä ja tilalle tuli puhdas vitutus. Kuinka hankalaks sä aijot vielä alkaa? Mähän en alkais kenenkään mafioson pikku vaimoks jotta voisin jäädä tänne. Mä olin nähnyt miten niitä harvoja täällä olevia naisia kohdeltiin Isopomon selän takana, enkä halunnut samalle tielle. Mielummin sitten vaikka häipyisin kokonaan.
"I have my ways, thank you very much", sihahdin ärsyyntyneenä Genen ottaessa puheeksi sen, etten tulisi koskaan näyttämään mieheltä. Luultavasti Isopomo luulisi että pienikokoisuus kulki mulla verissä ja että kadulla elämisen takia olisin edelleen niin ruipelo. Sitäpaitsi, ei rintojen sitominen niin hankalaa ole.

{Gabrielle}

"Merci monsieur", Gabrielle kiitti miestä hymyillen hieman yllättyneesti. Hän ei tiennytkään että herra Lebedintsevillä oli velhoverta. Ei hän kyllä tiennyt paljon muutakaan tästä salaperäisestä miehestä. Ehkä nyt olisi hyvä aika tutustua hieman paremmin?
"I wish that I knew that trick as well, it would help a lot to avoid getting sick before performances", nainen huokaisi hymyillen pienesti. Ensi viikolla hänellä olisi esitys ystävän kahvilassa ja jos hän olisi sairastunut olisi esiintyminen pitänyt perua, mikä oli aina ikävää. Minkä sille voi jos sairastuu helposti eikä osaa mitään parannustaikoja? Onneksi sentään yrtit olivat muistissa ja lähes kaikki tarvittava löytyy takapihan puutarhasta.

{Raquel}

Avasin silmäni laiskasti kuullessani Hasanin äänen. Jos rehellisiä ollaan, sen kyllä tuntee jos joku tuijottaa sua. Mutta, mutta, että kylpyyn vai? No mutta, mikäs siinä, mä vielä kuvittelin et sä oisit oottanut kauemmin ennen siirtos tekemistä, ei kai siinä mitään. Mä odotin sulta parempaa.
"Sure, come on in", tokaisin virnistäen pienesti. Turha kai tässä on enään mitään roolia pyörittää kun miekkonen kerran on jo satimessa. Seurasin Hasanin liikkeitä sivusilmälläni silmät puoliksi suljettuina. Mikäs siinä jos hän kerta on samantien valmis hyppäämään seuraan.
Pyyhkäisin ohimollleni liimautuneet hiukset taaksepäin ja oikaisin sen jälkeen käteni altaan reunaa vasten suoraksi. Nousin vedestä sen verran että hartiani ilmestyivät näkyviin kuplien seasta, mutten sen enempää. Kai sitä pitää jättää jotakin mielikuvituksen varaan.

Nimi: Harley

12.09.2019 17:12
T O M Á S

Hymyilin iloisesti kävellessäni käsikynkkää Jerryn kanssa alas teatterin portaita. Onneksi sillä oli mukana sateenvarjo - minä älypää olin tietenkin unohtanut omani roikkumaan eteisen naulakkoon, kun aamulla ryntäsin hirveällä kiireellä harjoituksiin. Vilpoisasta sateesta ja navakasta tuulesta huolimatta sää oli kohtalaisen leuto, jos sattui osumaan valoisaan kohtaan, jota laskeva aurinko vielä lämmitti. "How's your week been?" kyselin kuulumisia huvikseni, kun käyskentelimme kohti ravintolaa, joka sijaitsi vain parinsadan metrin päässä työpaikaltani (erittäin kätevää, joskus pistäydyn siellä lounaalla työporukan kanssa tauolla). "Mine's been really busy. Everyone at work is slowly losing their minds over all the stress, it's ridiculous. Just today this one guy fumbled a couple of his lines and our director was so angry he basically screamed at him for solid five minutes", kerroin lähestyvän ensi-illan tunnelmia naurahtaen. Kollegaparkani naama oli muuttunut kauhusta kalpeaksi rähjäyksen takia, mutta olimme vakuuttaneet jälkikäteen, että älä turhaan ota sitä henkilökohtaisena loukkauksena, kuka tahansa saa tämän tiukkapipoisen ohjaajan sekoamaan pikkuvirheilläkin.

E U G E N E

Oikeastiko tämä on ainoa vaihtoehto? Teeskennellä autuaan tietämätöntä? Huokaisin raskaasti, hartiani painuen hieman lysyyn, upottaen otsani kämmeneeni ja hetken aikaa vain miettien hiljaa. Tämä oli sekä traagista että koomista. Voisi melkein luulla, että pian herään tajuten koko fiaskon olleen pelkkää omituista, järjetöntä unta. Kunpa huoneen ovi olisi ollut silloin iltapäivällä lukossa, kunpa en olisi ajautunut osaksi tätä pahuksen valheiden verkkoa. Luoja armahda.
"Why you're so dead set Father's gonna chase you away? What if he forgives your lies and is happy that he has a daughter? Jeez, that wouldn't even be that big of a surprise, betcha he's always wanted a baby girl in the house", yritin vielä sinnikkäästi inttää, jos Jayn mielen saisi muuttumaan. Kyllä tyhmäkin ymmärtää, että olisi riskialtista paljastaa totuus, mutta yhtä holtitonta tuurilla leikkimistä olisi sen piilottelu. Entä, jos hän jatkaisi tätä rataa ja jäisi kiinni joskus myöhemmin, kun on jo vihitty virallisesti mafiaan? Sitten vasta liemessä oltaisiin.
"Besides, ya think you can continue to fool ev'ryone when you're a grown woman?" kysyin haastavasti. Niin, niin, eihän kukaan varmasti menisi enää lankaan, kun hän olisi aikuinen. Nyt se vielä onnistuu, mutta entä, kun Jay on kahdenviiden ja edelleen näyttää ja kuulostaa pelkälle pojanviikarille? "Face it, that's a hopeless plan. Shouldn't you just go speak with Father and spit out the truth before it's too late?"

I L Y A

"Yes, they are fine", Ilya vastasi rauhoittavasti ja sitoi kansion huolella kiinni samettinauhalla. Jos nuotit olisivat menneet pilalle, ei hätä olisi ollut toivoton - jokainen sävel oli piirtynyt tarkasti hänen muistiinsa, joten mikäli nivaska turmeltuisi tai vaikkapa häviäisi, ei mitään olisi varsinaisesti menetetty. Olisihan se silti sääli, vaivalla tehty työ heitettynä hukkaan. Pitäisi jäljentää koko teos alusta saakka uudelleen paperille. "This is original sheet music. I probably should not carry it with me. Copies instead", hän hymähti kulmansa hennosti rypistyneinä. Olisi ehkäpä viisaampi kantaa mukana mieluummin kopiota kuin alkuperäisiä kappaleita, jottei niille sattuisi mitään ikävää.
Ilya katseli myötätuntoisesti naista, jonka punaisista hiuksista valui otsalle ja poskille pisaroittain vettä. Kastuneena täällä tuulenpuuskien armoilla hänhän vielä sairastuisi johonkin kurjaan nuhakuumeeseen. "Can I help?" hän ehdotti pää kevyesti kallellaan. Puolivelho hengähti syvään, kaivellen muistinsa uumenista tilanteeseen sopivaa loitsua. Lopulta hän muodosti muutaman äänettömän sanan huulillaan, heilauttaen kätensä sulavasti neiti Poirerin edessä sormet levitettyinä. Ihmeellisesti naisen äsken likomärät hiukset ja vaatteet palasivat kuiviksi, samoin kuin hänen omansa. "Better, yes?" Ilya sanahti vienosti hymyillen pienen näppärän taian suoritettuaan.

H A S A N

Käväisin turhia kiirehtimättä huoneessani riisumassa märän vaatekerran ja kietoutumassa froteekankaiseen kylpytakkiin. Pehmeä pyyhe sekä aamutakki, samanmoiset kuin ne, jotka lainasin Raquelille, hartiallani roikkuen kävelin tohveleilla alas toiseen kerrokseen. Tyytyväienn hymy nyki suupieltäni lipuessani eteenpäin hämärässä, tyhjässä käytävässä. Minullekin maistuisi tuon sademyräkän jäljiltä hemmotteleva vaahtokylpy. Tuskinpa neitiä haittaa, jos liityn nauttimaan hänen seurastaan.
Lähestyessäni kylpyhuonettani askeleeni vaihtuivat äänettömiksi kuin pöllön lento. Pysähdyin huoneen ulkopuolelle, nojautuen oviaukkoa kohti ja raottaen pikkuriikkisen läpikuultavaa musliiniverhoa, joka roikkui siinä oven asemasta. Brunette siellä parhaimmillaan pulahti kuumaan veteen - vasta nyt kunnolla huomasin, miten kovin hoikka hän oli rakenteeltaan, hauras suorastaan. Viekoittelevan jasmiinituoksun keskellä sirovartinen neitokainen itsekin muistutti kukkaa. Juuri sopivaa poimittavaksi.
Seurailtuani häntä hetken piilostani astelin itsevarmasti peremmälle. "I thought I'd fancy a nice warm bath myself", tokaisin muina miehinä ja nojailin rennosti vesihöyryn huurtamaan seinään, jota koristivat sinivihreät mosaiikkilaatat. "You wouldn't mind if I join you, would you, sweetheart?" kysyin makeasti. Laitoin jo kaikessa rauhassa kantamukseni roikkumaan naulaan ja löysäsin kylpytakin vyötä. Tietenkin hän suostuisi.

Nimi: Corpiet

11.09.2019 21:33
{Jeremiah}

"I was hoping for you to say that", vastasin virnistäen ilkikurisesti. Paloin innosta päästä tutustuttamaan Tomin Cinderiin. Toivottavasti kaksikko tulisi toimeen keskenään. Kun pääsisimme kämpille voisimme tehdä vaikka mitä!
"So, shall we go?" kysyin tarjoten käsivarttani Tomille jo tutuksi käyneeseen tapaan. Vilkaisin ikkunaa kuristaen kulmiani. Onneksi muistin ottaa sateenvarjoni mukaan ja se oli tarpeeksi iso jotta molemmat mahtuisimme sen alle.
"Okay, lead the way", tokaisin astuttuamme ulos sateeseen. Kadulla kävi harvinaisen kova vilske sadepäivälle, ilmeisesti sade oli yllättänyt useammankin ihmisen.

{Jaime}

Kävelin hiljaisena istumaan nojatuolille Geneä vastapäätä ja nostin jalkani rintaani vasten potkittuani kengät pois jaloistani. No niin, valmistaudutaan nyt henkisesti siihen, että Gene koittaa saada mut menemään tunnustamaan kaiken Isopomolle, ihan kuin se ei ois jo käynyt mielessä. Jos totta ouhutaan, ensimmäisen vuoden aikana se ois saattanu antaa tän anteeks, mutta ei enää. Vaikka Isopomo olikin joskus liian myötätuntoinen, ei se silti ollut tyhmä. Luultavasti potkis mut pihalle ja koittais sen jälkeen lähettää jonkun mun perään, etten lavertelis kellekkään mafian salaisuuksista.
"There really isn't any other choice. Either you keep your mouth shut or I have to leave", vastasin tuijottaen käsiäni hiljaa. Jos paljastuisin, pahimmassa tapauksessa Isopomo yrittäisi saada mut hengiltä, parhaassa sen sijaan pääsisin häipymään ennenkuin se sais tietää yhtään mitään. Tänne jääminen ei ollut vaihtoehto.
"You realize that if he finds out I'm gonna be kicked out, right?" kysyin kääntyen vihdoin katsomaan veljeäni. Mikä siinä olisi niin hankalaa pysyä hiljaa yhdestä asiasta? Jos paljastuisin jonkun toisen toimesta, niin ainahan sä voisit väittää ettet tiedä asiasta mitään, ei se valehtelu niin hankalaa ole.

{Gabrielle}

Gabrielle katseli vieeressään istuvaa miestä kevyt hymy huullillaan tuon nauttiessa luonnon omasta musiikista silmät kiinni. Vaaleat hiussuortuvat laskeutuivat herra Lebedintsevin ohimolle ja nainen tunsi kummaa halua pyyhkäistä ne pois tieltä. Voi ei, ei kai hän taas ollut ihastumassa ventovieraaseen ihmiseen? Viime kertakin päättyi niin ikävästi. Mutta toisaalta, ei olisi mitään syytä työntää tätä suorastaan hurmaavaa miestä poiskaan. Miksi tunteiden piti olla niin hankalia? Mutta ehkä tämä ei ollutkaan ihastuminen, vaan ihan ystävällistä kiinnostusta.
Nainen heräsi ajatuksistaan tuntiessaan kevyen kosketuksen olallaan. Huomatessaan vesisateen hän nousi nopeasti ylös ja kiiruhti herra Lebdintsevin mukana paviljongin alle pitämään sadetta. Gabrielle vilkaisi taivaalle kurtistaen kulmiaan huolestuneena. Toivottavasti ei alkaisi ukkostamaan, Wayne oli nimittäin yksin kotona, eikä hän pitänyt ukkosesta, ei alkujaankaan.
"Oh please monsieur, do not worry about me. Are your notes okay?" nainen kysyi kallistaen huolestuneesti päätään. Vaatteet aina kuivaisivat ja leipää voisi ostaa lisää, mutta jos nuotit kastuisivat, täytyisi hankkia uudet.
"Yes, I think that is the best opinion", Gabrielle vastasi pyyhkäisten kosteita hiuksiaan pois naamaltaan. Vain noin kahdenkymmenen sekunnin aikana hänen hiuksensa ja vaatteensa olivat ehtineet jo kastua, joten ei ollut mitään toivoa että hän pääsisi kävellen kotiinsa sairastumatta.

{Raquel}

Kohotin pääni mukavasta asennostani kuullessani Hasanin jälleen palaavan huoneeseen. Nytkö jo? Olisin voinnut ihan hyvin makoilla tässä vielä muutaman, tai ehkä kymmenen minuuttia, mutta pakotin itseni ylös ajattelemalla lämmintä kylpyä joka odottaisi yläkerrassa.
Pyöräytin takin tiukemmin ympärilleni pitääkseni yllä viattoman ja ujon nuoren naisen kuvani. Tosissaan, mähän olisin voinut vaeltaa täällä vaikka ilman vaatteita, eikä se olisi mikään ongelma mulle.
"Thank you Hasan", vastasin katsoen tuota suurin silmin kulmieni alta. Käännyin kävelemään kohti portaikkoa suunnistaen kohti kylpyhuonetta. Nautin pehmeistä matoista paljaiden jalkojeni alla tassutellessani portaita ylös ja vasempaa käytävää alas. Huomasin ohimennen vaatteideni kadonneen lattialta, mutta päätin olla kiinnittämättä siihen sen enempää huomiota. Kaipa mä saisin ne takaisin sitten aamulla.
Pysähdyin yllättyneenä avatessani kylpyhuoneen oven. Huoneen perällä oli pienen uima-altaan kokoinen amme joka oli täynnä kuplia ja koko huone tuoksui joltain kukalta. Huoneen seinustoilla oli muutama palava kynttilä jotka asettivan tunnelman rauhoittavaksi, jopa romanttiseksi. No mutta, Hasanhan on panostanut tähän. Ripustin pyyhkeen ja aamutakin ammeen vieressä olevan koukkuun roikkumaan ja hylkäsin Hasanin takin ja alusvaatteeni lattialle ennen ammeeseen kiipeämistä.
Tunsin suorastaan sulavani lämpimässä, jopa kuumassa vedessä. Huokaisin äänekkäästi vajotessani aina vain syvemmälle altaaseen kunnes ainoastaan pääni oli vedenpinnan yläpuolella. Nojasin päätäni altaan pehmustettuun reunaan sulkieni silmäni nautinnollisesti. Loiskautin vettä laiskasti pääni päälle kunnaes hiukseni olivat liimautuneet tiukasti päätäni vasten. Tähänhän voisi vaikka tottua.

Nimi: Harley

11.09.2019 00:12
T O M Á S

Hymyilin aurinkoisesti, kun sain Jerryltä tervehtiessä pienen pusunkin - se ei vaikuttanut ollenkaan suuttuneelle mun myöhästelystä, joten pystyin jättämään sen huolenaiheen sikseen. Jerryn luetellessa vaihtoehtoisia aktiviteetteja uimiselle rapsuttelin leukaani mietteliäästi kuin hivellen näkymätöntä partaa. Kunnon ateria kuulosti hyvälle idealle - mun maha kurni vaativasti, tiiviiden harjoitusten lomasta me ei oltu ehditty pitämään kuin yksi pikainen tauko, jossa hädin tuskin oli ehtinyt änkeä voileivän naamaan. Toisaalta lähtisin mielelläni Jerryn kämpälle vain ottamaan iisisti ja palautumaan päivän stressistä. Entä molempi parempi?
"Couldn't we do both?" ehdotin, että löisimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja virnistin älynväläykselleni. Ah, joskus oma nerokkuuteni yllättää itsenikin. "We can go chill at your place but pick up some takeaway quickly on the way? There's this really nice sushi restaurant just around the corner, the food's seriously amazing. And I'm getting pretty hungry", jatkoin innostuneesti, melkein meinaten jo hypähdellä ovelle.

E U G E N E

Olin vähällä turhautua odotellessani, kun vastausta ei tippunut, mutta en aikonut lähteä pois ja päästää häntä kuin koiraa veräjästä. Säpsähdin rajusti, kun lopulta tuttu ääni kuuluikin takaani ja Jay käveli portaikon suulta ovelleen - olin koko ajan luullut hänen piilottelevan huoneessaan, mutta hän oli sittenkin vasta matkalla yläkertaan. Tuijotin hänen vaikeasti tulkittavia kasvojaan sekoituksella yllättyneisyyttä ja hämmennystä.
Vilkaisin ympärillemme ja kumarruin Jayn puoleen kuin salaliittolainen. "Let's go inside", ehdotin, ellen pikemmin käskenyt, painokkaaseen sävyyn. Jayn avattua huoneistonsa oven ja päästettyä minut perässään sisään varmistin epäluuloisesti, että ovi varmasti menee kunnolla säppiin, ettei kuka tahansa voisi vapaasti marssia häiritsemään meidän yksityistä juttutuokiotamme. Lukon tarkastettuani huoahdin raskaasti, pyörähtäen kannoillani Jayn puoleen ja istuen uupuneesti läheiselle samettiverhoillulle nojatuolille.
"So how you think we're gonna fix this mess? You don't suppose I'm gonna keep my mouth shut for God knows how long?" kysyin synkeästi, katsellen Jayn sijaan tapettien kuvioita. Otsaani oli painunut mietteliäs ryppy, jota yritin silotella hieromalla ajattelun kipeyttämiä ohimoitani. Enhän voisi loputtomiin salata näin suurta asiaa, mahdoton pyyntö. Voisinko tarpeeksi kovalla painostamisella saada Jayn suosiolla paljastamaan itse itsensä? "They'll announce you a full-fledged member in a year or two. Ya can't hide this 'til then, understand? You hafta tell father before it or it'll only get worse", yritin järkeillä, vaikka en tosissani uskonut, että saisin Jayn noin vain suostumaan yhteistyöhön ja kipittämään kiltisti paljastamaan totuuden isälle. Hitto, olisit ollut alusta saakka rehellinen niin tällaista soppaa ei olisi syntynyt.

I L Y A

"I am glad, too. Perhaps in future, if you feel inspiration has vanished, you can come here to look for it. I am fairly sure you will find it", Ilya totesi ja peilasi naisen hymyä omalla yhtä pehmeällä ja lempeällään. Hänen huomionsa kiinnittyi pieneen neitoperhoseen, jonka neiti Poirer pelasti myötätuntoisesti joutumasta veden vietäväksi - se oikoi uneliaasti punaisia siipiään, jotka kuivattuaan lehahti sormelta lentoon ja katosi kukkaistutusten lehtien varjoon. Miten iloisen välinpitämättömästi se jatkoi elelyään, käsittämättä lainkaan, että äsköinen olisi voinut ilman neiti Poirerin ystävällistä apua koitua sen kohtaloksi. Ilyasta tuossa vaistonvaraisessa huolettomuudessa oli tiettyä omalaatuista kauneutta.
"Sometimes I just listen. I sit right here and close my eyes and breathe", mies kertoi vienosti, ummistaen silmänsä rauhassa ja taipui kevyesti taakseen istuessaan, jotta vaaleat kasvot kurkottivat hieman ylöspäin. Hän vaipui kuuntelemaan tarkasti: tuulen suhinaa, leivosen viserrystä, suihkulähteen melodista solinaa, omaa syvää ja tyyntä hengitystään. Ne yhdistyivät luonnostaan, täysin vaivattomasti sieväksi harmoniaksi.
Ilya tunsi viileän vesipisaran putoavan poskelleen, mikä sai hänet raottamaan silmänsä. Taivas yllä oli hitaasti muuntunut harmaaksi - pilvet alkoivat tiputella maahan sadetta, ensin tihkuna, pian viuhtomalla. Ilya nousi nopeasti seisomaan, yrittäen suojella nuottikansiotaan kastumasta, ja hellällä kosketuksella neiti Poirerin olkapäälle hän ohjasi naisen liikkeelle. "Quick, this way", hän sanahti. Reippain askelin he suuntasivat pienen pyöreän paviljongin alle sateensuojaan.
Ilya ravisteli kansiosta kannesta vesipisaroita ja vilkaisi sisälle varmistaakseen, että nuottipaperit olivat kunnossa. "Rain caught me by surprise", hän hymähti äänessään säväys huvitusta. Ollapa niin keskittynyt kuuntelemiseen, ettei huomaa lähestyvää sadetta. "What strong downpour. I hope you did not get your clothes or basket wet", hän huolehti pahoittelevasti, miltei kuin olisi syyllinen säätilaan. "Shall we wait here until it stops raining?"

H A S A N

Suurimman kylpyhuoneen amme oli kokonsa puolesta enemmän pieni uima-allas, muutaman metrin levyinen. Tarpeeksi syvä, että vedenpinta osui minua rintaan, mutta tarpeeksi matala, että jalat ylsivät pohjaan. Siinä saattoi vaikka kellua raajat levällään, jos mieli teki. Avasin hanat täysille, antaen höyryävän veden valua tyhjään ammeeseen kuohuen ja roiskuen. Hyräillen nakkasin joukkoon aimon tujauksen huumaavalle tuoksuvaa jasmiinisaippuaa, joka sekoittuessaan veteen loi röykkiöittäin kuohkeaa vaahtoa ja pullautti ilmoille leijumaan kiiltäviä kuplia. Odotellessani ammeen täyttyvän ehdin myös sytyttää viidestä kymmeneen kynttilää huoneen laitamille, jotka loivat tilaan tunnelmallisen valaistuksen.
Reilun varttitunnin kuluttua väänsin pronssihanat kiinni ja läimäytin käteni yhteen tyytyväisenä työnjälkeeni. Eiköhän tämä kylpytuokio kelpaisi vaikka prinsessalle. Vain parasta pikku löydölleni, tietenkin. Aikailematta suunnistin takaisin alakertaan, jossa neitokainen oli oikaissut itsensä lepäilemään sohvalle, kääriytyneenä takkiini kuin koiranpentu. Suloista. "The bath's waiting, sweetheart", kutsuin huoneen ovensuulta kävellessäni hänen luokseen. "Up the stairs to the second floor, down the left-side hall, third door from the right. Got it?" luettelin nopeatempoisesti suuntaohjeet, joita seuraamalla hänen pitäisi löytää tiensä kylpyhuoneeseen. Ojensin hänelle vielä siistin pinon, jossa oli puhdas pellavapyyhe ja sen alla satiininen aamutakki päällepantavaksi kylvyn jälkeen. "Enjoy yourself."
Väläytin hymyn ennen kuin häivyin omille teilleni. Halusin itsekin riisua nämä pahusken läpimärät vaatteet.

©2020 VECHNOST ★ - suntuubi.com