Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Historia

Täältä löydät tiivistetyn, kaikkein oleellisimman kattavan kertomuksen Vechnostin saaren historiasta. Kategorian lopussa on lisäksi tiivistetty aikajana, josta voit nopeasti tarkistaa vuosiluvut. Lisää tietoa saaren historian monista vaiheista löydät useista Kirjaston teoksista.

Luku 1

Ihmisten keskuudessa on aina elänyt yliluonnollisia olentoja. Kautta historian he ovat vältelleet paljastumista ja taistelleet henkensä ja vapautensa puolesta. Rooman imperiumin aikoihin ja tuhansia vuosia vielä sen jälkeen varjoissa liikkui lukuisia pieniä ryhmiä ja heimoja, yleensä oman lajinsa kesken, sillä joukossa oli voimaa ja yksin selviäminen oli vaikeaa. Eräs ryhmä erottui muista edukseen: joukon jäsenet edustivat kaikki eri lajia, mutta olivat silti löytäneet yhteisymmärryksen. Elijah oli 36-vuotias vampyyri, Callidora 19-vuotias maagi, Hayden 22-vuotias muodonmuuttaja ja Demelza 27-vuotias haltia. Nelikko oli kulkenut yhdessä jo melkein kymmenen vuotta.

Vuonna 1258 jossain silloin vielä tuntemattomassa maassa, nykyisesssä Länsi-Euroopassa, tämä kyseinen nelikko päätyi yllättäen keskeltä kesäistä lehtometsää tuuliselle merenrannalle. Yllätyksen tuomasta hätääntymisestä selvittyään ystävykset päättivät suunnata kohti vuoren huippua, joka pilkotti kaukana puunlatvojen yllä. Matka kesti vain muutaman päivän, mutta jo tuona lyhyenä aikana ehti nelikko törmätä lukuisiin kasveihin ja eläimiin, joita ei kuunaan oltu nähty tutussa maailmassa. Öisin susien ulvonta halkoi metsiä, kun taas päivisin uhkaava karjunta kaikui taivaissa. Kaikkein rauhattomin matkalla oli Hayden, joka oli varma, että äänet kutsuivat juuri häntä.

Vuoren juurelle saavuttuaan ystävyksiä odotti ylväs näky: valtavat putoukset kuohuivat alas jyrkkiä rinteitä, upoten lopulta kuohuen kirkkaan järven syövereihin. He eivät kuitenkaan ehtineet ihastella maisemia rauhassa, sillä heti aukealle astuttuaan heidät oli huomattu, ja paikalle saapui sangen mielenkiintoinen olio. Kukaan ei oikein tiennyt, muistuttiko hahmo enemmän kalaa vai miestä, kun se nousi järven vedestä nelikon luokse.

Olento, joka väitti olevansa järven suojelija, oli sangen kiinnostunut nuorista ja heidän vieraista puhetavoistaan. Saatuaan selville, että ystävykset olivat saapuneet ihmisten keskuudesta, suojelija oli entistä hämmästyneempi, mutta suorastaan innoissaan. Nelikko räjähti puhetulvaan, yrittäen selvittää missä he olivat ja mikä tämän kaiken tarkoitus oli. Olento kieltäytyi vastaamasta. "Minä olen vain suojelija. Jos haluatte vastauksia, suunnatkaa vanhimpien luo. Pohjoisesta vuorten takaa löydätte hurjasusien klaanin, koillisesta joen mutkasta lohikäärmeiden. Itäisissä metsissä vartioivat haltiat, läntisillä aroilla yksinäiset ja syrjäytyneet olennot. Kentaurien leiri on täynnä viisautta, samoin kääpiöiden maanalaiset kaivaukset. Myös vuorilla voitte koittaa onneanne, mutten usko, että enkelit ovat halukkaita auttamaan", olento opasti, kadoten sitten takaisin järven syvyyksiin.

Luku 2

Elijah suuntasi länteen, tuntien vampyyrina vetoa yksinäisten ja syrjittyjen luo. Hayden vastasi sydämensä kutsuun ja matkasi pohjoiseen, etsimään lajitovereitaan. Callidora lähti rohkeasti etsimään lohikäärmeitä — petoja, joiden ei uskonut olevan olemassakaan. Demelza matkasi itään, etsimään kaukaisia sukulaisiaan ja heidän pyhiä asumuksiaan. Nelikko sopi tapaavansa vuoren juurella, samaisen järven rannalla, kun aurinko nousee kolmannenkymmenennen kerran.

30 päivää vierähti vieraalla saarella seikkaillessa nopeasti. Ystävykset palasivat kaikki haavoittumattomina ja viisastuneina. Paikka, johon he olivat saapuneet, tunnettiin kansalaisten keskuudessa nimellä Vechnost. Se oli muinainen ja pyhä saari, jota suuret klaanit olivat asuttaneet vuosituhansien ajan. Tarinat kertovat, että ensimmäiset asukkaat saapuivat saarelle ihmisten maailmasta kauan ennen historiankirjojen ensimmäisten sivujen kertomuksia.

Hayden kertoi löytäneensä perheensä: mies ei ollutkaan tavallinen, poikkeuksellisen suuri susi, vaan Vechnostin arvostetun alkuperäislajin edustaja. Pohjoista hallitsivat hurjasudet, kolme kertaa tavallista sutta suuremmat pedot, jotka voimillaan pystyivät haastamaan jopa vampyyrin. Callidoraa oli lohikäärmeiden kylässä odottanut kulkutauti, joka uhkasi heimon lasten ja poikasten henkeä. Parantajan lahjoillaan nainen pelasti kaikki sairastavat ja ansaitsi klaanin luottamuksen. Nämä kaksi suurta klaania olivat verivihollisia. Klaanien välisistä sodista kuudes oli juuri päättynyt, jälleen kerran tuloksetta. Lohikäärmeklaani oli pienilukuisempi ja hävisi siksi toistamiseen valtavina laumoina taisteleville hurjasusille, vaikka voimassa lohikäärmettä ei voita mikään. Tästä samaisesta syystä konfliktit kiersivät kehää vuodesta toiseen.

Lännestä Elijah oli löytänyt suurta viisautta: muinaisilla aavikoilla harjoitettiin taikuutta, jollaista nuori vampyyri ei ollut osannut kuvitellakaan. Mikä parasta, mies löysi lajitovereitaan, jotka elivät sovussa maagien, muodonmuuttajien ja muiden erämaan asukkien kanssa. Läntisten arojen erakot pysyivät erossa klaanien nahisteluista, osoittaen kuitenkin näennäisesti tukensa hurjasusille, jotka partioivat tiuhaan pohjoisen lisäksi myös lännessä. Demelza oli löytöihinsä tyytymättömin: haltioiden metsät olivat upeita, täynnä toinen toistaan koreampia rakennelmia ja mystisiä parantoloita, mutta niiden asukkaat olivat ylpeitä ja koppavia. He pitivät hurjasusia kapisina rakkeina ja lohikäärmeitä typerinä liskoina, eivätkä olleet kiinnostuneita yhteistyöstä muiden saaren asukkaiden kanssa.

Klaanien ja haltioiden lisäksi saarella eli myös neljä muuta alkuperäiskansaa. Merenväki asutti eteläisiä saariryhmiä ja koralliriuttoja, vartioiden tiiviisti kultaista hiekkarantaa ja pitäen klaanien taistelut poissa rakkaasta kodistaan. Vuoristo oli jakautunut kahtia: sen luolastot ja solat olivat kääpiöiden valtakuntaa, kun taas korkeat huiput enkeleiden pyhättöjä. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä olivat kentaurien heimot, jotka viisaudessaan ja ylväydessään eivät valinneet puolia klaanien välisessä vihanpidossa.

Kaiken näkemänsä ja kuulemansa jälkeen ystävykset olivat yhtä mieltä siitä, ettei eripura saisi enää jatkua. Saari kaikessa upeudessaan oli ihmisten vainoja paenneille unelmien täyttymys, eikä se saisi mennä hukkaan tällä tavalla. Nelikko teki uuden sopimuksen: kuun ollessa täysi kolmatta kertaa, he tapaisivat jälleen tämän samaisen järven rannalla. Mukaan täytyisi saada jokaisen heimon vanhin, keinolla millä hyvänsä.

Luku 3

Demelza palasi takaisin haltioiden kylään oppiaakseen ymmärtämään heidän kulttuuriaan ja tarkoitusperiään. Elijah palasi kiertelemään länteen, kooten yksinäiset syrjäseutujen asukit yhteen aavikolla sijaitsevaan muinaiseen kaupunkiin. Yhdessä maagit, muodonmuuttajat ja lukuisten muiden vähäpätöisempien lajien edustajat tulivat siihen tulokseen, että heidän täytyisi saada itselleen kunnollinen asema saarella, jotta aavikon kansat ja lännen tuntema taikuus voisivat joskus kukoistaa ansaitsemallaan tavalla. Vampyyrit haaveilivat omasta kylästä, jossa he voisivat elää ilman pelkoa vainosta, ja sen Elijah heille lupasi.

Hayden ja Callidora suuntasivat yhdessä lohikäärmeiden luo. Vastaanotto hurjasutta kohtaan oli hyökkäävä, mutta Callidoran ansiosta hyväsydäminen Hayden onnistui saavuttamaan lohikäärmepäällikön hataran hyväksynnän. Kaksi kuukautta Hayden ja Callidora viettivät lohikäärmeiden keskuudessa, auttaen rakentamaan sodissa kärsinyttä kylää ja hoitaen lapsia. Päällikön ihastuttava tytär, valkoiseksi lohikäärmeeksi muuttuva Eliana, vei siinä ohessa täysin Haydenin sydämen, eikä tunne suinkaan ollut yksipuolinen. Rakastavaiset joutuivat kuitenkin hyvästelemään toisensa, kun Hayden ja Callidora matkasivat vuorten kautta pohjoiseen viimeiseksi kuukaudeksi.

Callidora pudottautui matkasta putouksilla ja lähti patikoimaan vuorille, etsien käsiinsä sekä kääpiöitä että enkeleitä. Kääpiöt olivat älykästä ja rauhallista kansaa, joten heidän johtajansa ilmoitti hetkessä lähtevänsä mukaan neuvotteluihin. Enkelit olivat kuitenkin toista maata: he keskittyivät palvomaan luonnonhenkiä ja viettivät päivänsä pyhätöissä, välittämättä saaren tapahtumista. Arkkienkelin mielenkiinto kuitenkin heräsi, sillä jo lapsena hän oli nähnyt unia neljästä suuresta, jotka nousisivat saaren valtaan, ja miehestä, joka johtaisi veriviholliset yhteen miehestä, joka oli sekä susi että lohikäärme. Uteliaisuudesta näkyjensä paikkansapitävyyttä kohtaan arkkienkeli suostui saapumaan neuvotteluihin.

Hayden saapui hurjasusien luokse haisten jo kauas lohikäärmeeltä, saaden hetkessä ennen niin ystävälliset lajitoverit raivon valtaan. Puoli kuukautta Hayden virui tyrmässä, kun klaanin johtajat harkitsivat, voiko tuntemattomaan suteen alkuunkaan luottaa. Heitä pelotti, ettei ihmisten maailmassa kasvanut hurjasusi olisi lojaali, ja että lohikäärmeet olisivat lahjoneet miehen jotenkin puolelleen. Lopulta hurjasusien ylipäällikkö suostui neuvotteluihin, taluttaen kuitenkin Haydenin mukanaan panttivankina.

Kuun tullessa täysi kolmannen kerran ja aamun sarastaessa tämän jälkeen, kokoontui ennennäkemätön joukko putousten rannalle. Neuvottelun alku oli riitaisa: Callidora, Elijah, Demelza ja lohikäärmeet olivat raivoissaan nähdessään Haydenin kahleissa, ja kiista eteni nopeasti taisteluksi. Kun hurjasusien ylipäällikön oikea käsi hyökkäsi Elianan kimppuun, tapahtui kuitenkin jotain täysin uskomatonta. Hayden mursi kahleensa ja muuttui valtavaksi lohikäärmeeksi, pelastaen rakkaansa haavoittumattomana. Arkkienkelin ennustusten mukaisesti mies, joka oli sekä susi että lohikäärme, yhdisti veriviholliset ja siinä ohessa myös kaikki muut Vechnostin saaren kansat.

Luku 4

Tästä neuvottelusta alkunsa saanut loistokas rauhan aikakausi kesti peräti 500 vuotta, ja sai myöhemmin nimekseen Loistokausi (engl. The Grand Era). Hayden, Callidora, Elijah ja Demelza, jotka myöhemmin opettiin tuntemaan nimellä Perustajat, rakensivat yhdessä klaanien ja heimojen vanhimpien kanssa kestävän yhteiskunnan, jossa kaikilla oli paikkansa ja tarkoituksensa. Callidora onnistui sitomaan Varjolehdon muinaisten raunioiden Porttina tunnetun holvikaaren ihmisten maailmaan, ja nelikko suuntasi takaisin entiseen maailmaansa jakamaan Vechnostin ilosanomaa. 1400-luvulla iski suurin muuttoaalto, ja sadat tuhannet taikaolennot ja muut yli-luonnolliset olennot saapuivat Vechnostiin. Jopa aiemmin mystiset ja suorastaan jumalilta vaikuttaneet luonnonhenget saapuivat henkimaailmasta vähäpätöisempien olentojen keskuuteen, kiinnostuen saaren elosta ja tapahtumista. Ajanhenki oli valmis lahjoittamaan kuolemattomuuden lahjan Perustajille, joilta kyseinen ominaisuus vielä puuttui. Demelza koki haltian pitkän iän oleva riittävä, mutta Callidora ja Hayden ottivat lahjan kiitollisina vastaan ihmisikä ei ollut tarpeeksi Vechnostin saaren kukoistuksen takaamiselle.

Saarelle alkoi nopeasti rakentua uusia kyliä, joista osa laajeni valtaviksi kaupungeiksi. Demelza asettui lopulta asumaan haltioiden keskuuteen heidän johtajanaan, yhdistäen itäisten lehtometsien kylät suureksi Jalometsän kaupungiksi. Pohjoinen Sudenpesä kasvoi hurjasusien lauman kukoistaessa valtaviin mittasuhteisiin, ja myös Lohikäärmekoto laajeni laaksossa. Aavikon muinainen kaupunki kunnostettiin ja nimettiin Lumokeitaaksi sen muodostuessa saaren johtavaksi magian keskukseksi. Callidora ei varsinaisesti muuttanut minnekään, vaan seilasi ympäri saarta ilman huolen häivää, viettäen kuitenkin suurimman osan ajastaan aavikolla kehittäen voimiaan kunnes hallitsi kaikki magian osa-alueet lähes täydellisesti. Elijah perusti vampyyreille lupaamansa kylän läntisten metsien rauhaan, lähelle pyhitettyä Varjolehtoa. Väkiluvun kasvaessa etelään rakentui lopulta myös ihana maaseutukaupunki saaren hedelmällisimpiin jokilaaksoihin. Näin syntyivät neljä suurta kaupunkia: Sudenpesä, Jalometsä, Jokilaakso ja Lumokeidas.

Kaikkien suurten kaupunkien ja upeiden kylien parhaimmatkin ominaisuudet kuitenkin kalpenivat, kun putouksien ja vuorten juurelle kohosi lopulta Kruunukaupunki, koko saaren suurin asutuskeskus, josta lopulta tuli virallinen pääkaupunki. Kruunukaupungin tärkeimmäksi rakennukseksi muodostui putouksien juurelle kohonnut Kuninkaiden sali, jossa kaupunkien ja kylien sekä klaanien ja heimojen johtajat kokoontuivat päättämään saaren asioista. Pitkälti sananvalta oli kuitenkin Perustajilla, erityisesti kansan suurta suosiota nauttivalla Haydenilla. Rauhan ja järjestyksen ylläpitämiseksi perustettiin lopulta Haydenin ja Elianan johdolla Vechnostin vartiosto, joka partioi yötä päivää ympäri saarta, valvoen uusia tiukkoja lakeja. Yhteiskunta oli rakennettu ja rauha vallitsi Vechnostissa pitkään. Ei kuitenkaan ikuisesti.

Luku 5

Suuri sota (engl. The Great War) syttyi lopulta ihmisten maailman eläessä 1760-lukua, ja se kesti melkein 100 vuotta. On mahdotonta nimetä yhtä selkeää syytä, joka ajoi lopulta Vechnostin kansat toisiaan vastaan. Sota oli monien surkeiden sattumusten summa. Tyytymättömyys tavallisen kansan keskuudessa alkoi lisääntyä, kun Kuninkaiden salissa tapahtui yhä vain enemmän ja enemmän päätöksiä, joissa heidän mielipiteitään ei kuunneltu lainkaan. Perustajat olivat pysyneet vallassa jo vuosisatoja, ja muiden johtajien paikat olivat kulkeneet suvun sisällä vanhemmalta esikoiselle. Kansa vaati demokraattisia vaaleja ja mahdollisuutta vaikuttaa, mutta johtajat eivät suostuneet joustamaan. He kokivat tietävänsä parhaiten, mikä on saaren kansalle parhaaksi.

Ympäri saaren alkoi nousta kapinallisten ryhmiä, jotka halusivat tahtonsa läpi, ja lopulta edes Vartioston kyvyt eivät riittäneet tilanteen rauhoittamiseksi. Päättäjien oli pakko pysähtyä kuuntelemaan kansaa. Se ei kuitenkaan helpottanut tilannetta missään määrin: yksi vaati sitä, toinen tätä ja kolmas jotain muuta. Useat vallankumoukselliset ryhmät olivat eri mieltä kaikesta, ja lopulta eripura kansan keskuudessa sekoitti myös Kuninkaiden salin yleensä niin yksimieliset kokoukset.

Suurimmat kiistat koskivat vampyyrien oikeuksia, klaanien ylivaltaa ja sitä, miten köyhät maaseudun asukkaat joutuivat ruokkimaan luksuksesta nauttivat pääkaupungin asukkaat vuodesta toiseen. Elijah tietenkin puolusti vampyyrien oikeuksia ja Hayden rakkaita klaanejaan, Callidoran keskittyessä johtamisen sijasta saaren tutkimiseen ja suojelemiseen. Demelza puolestaan ei edes vaivautunut saapumaan kaikkiin kokouksiin, vaan pysytteli Jalometsässä välittämättä muun saaren kuohunnasta.

Lopulta kiistat jakoivat saaren kolmeen osaan, kun irralliset kapinalliset sopivat kompromisseja ja lyöttäytyivät yhteen. Länsi vaati vampyyreille ja vähälukuisten lajien edustajille tasa-arvoa yhteiskunnan päätöksissä sekä johtamisoikeuden periytymisen lakkauttamista. Hayden ja Demelza pitivät langat käsissään idässä, vaatien perinteiden säilymistä, sillä he eivät kokeneet muutoksia tarpeellisiksi. Pohjoisen sudet kyllästyivät siihen, miten kaikkien mielipiteitä muka pitäisi kuunnella, ja Haydenin nimittämän johtajan kuoltua vanhuuteen klaani alkoi jälleen haaveille hurjasusien reviirin laajentamisesta koko saarelle. Callidoran mieleen tulvivat näyt tulevaisuudesta ja muutenkin liian suuriksi kasvaneet voimat alkoivat sekoittaa hänen ajatuksiaan, eikä puolen valitseminen onnistunut hajamielinen nainen vaelsi milloin missäkin, eikä kyennyt keskittymään käsillä olevaan aikapommiin.

luku 6

Perustajat pyrkivät viimeiseen asti neuvottelemaan ja lopettamaan sodan, ennen kuin se edes tosissaan pääsisi alkamaan. Ennen niin arvostettujen johtajien mielipiteisiin oli kuitenkin kyllästytty ja sukupolvien vaihduttua vuosisatojen aikana olivat Perustajien kannattajat vähentyneet. Lopulta monet kapinalliset niin idässä kuin lännessä olivat yhtä mieltä siitä, että kuuluisan nelikon olisi aika siirtyä haudan lepoon. Hayden menetti henkensä ensimmäisenä, kun hänen omat sotilaansa pettivät hänet, ampuen nuolen selän läpi suoraan sydämeen. Vechnostin suuren johtajan, jopa kuninkaana pidetyn miehen, yllättävä kuolema sytytti sodan ilmiliekkeihin, sysäten liikkeelle tuhoisan tapahtumien sarjan.

Haydenia kannattaneet taistelijat luulivat pitkään, että miehen olivat salamurhanneet lännen joukot Elijahin käskystä. Vain muutama päivä Haydenin kuoleman jälkeen Elijahin tytär löydettiin kuolleena Varjolehdosta. Julma, aiheeton kosto sai vampyyrien yhteisön suunniltaan ja he suuntasivat raivon vallassa länteen. Samalla hetkellä sudet lähtivät etenemään pohjoisesta pääkaupunkiin, aikeenaan vallata putousten alue. Lohikäärmet jättivät taistelun lännessä ja suuntasivat kaikin voimin pysäyttämään susia.

Veriset taistelut kestivät taukoamatta muutaman päivän ajan. Lopulta pienilukuinen vampyyrien joukko perääntyi takaisin Varjolehtoon viimeisten etelän maaseudun asukkaiden kanssa ilman Elijahia, joka oli menettänyt henkensä taisteluissa. Idässä totuus Haydenin kuolemasta paljastui ja sai Demelzan estelyistä huolimatta ryhmät käymään toistensa kimppuun, minkä seurauksena myös Demelza lopulta surmattiin. Lohikäärmeet olivat torjuneet onnistuneesti susien hyökkäyksen, mutta kohtaloikkain seurauksin molemmille klaaneille.

Sodan päätös alkoi lähestyä, vaikkei loppuratkaisua ollut havaittavissa. Klaanien johtajat olivat menehtyneet , kansa väsynyt ja nälissään. Sato kuoli peltoihin ja saaren ilmasto heittelehti edes luonnonhenkien jatkuva työ ei riittänyt pitämään sodan runnomia luonnonoloja tasapainossa. Kun Varjolehdon suojelija lyödettiin kuolleena ja ennen niin elinvoimainen, kaunis metsä kelottui autioiksi raunioiksi, kansa heräsi vihdoin siihen, mitä heidän turha sotansa oli saanut aikaiseksi.

luku 7

Neuvoto ja hätääntynyt kansa yllättyi suuresti, kun kuukausia teillä tietämättömillä ollut Callidora ilmestyi paikalle ratkaisu käsissään. Callidora oli ennustanut sodan toivottoman loppuratkaisun ja Varjolehdon surullisen kohtalon jo aikoja sitten. Nainen oli keskittänyt kaikki voimansa ratkaisun löytämiseen. Nyt Callidora antoi jokaiselle mahdollisuuden valita: joko palata ihmisten maailmaan tai jäädä elottomalle saarelle kuolemaan pois sen mukana. Jälkimmäinen vaihtoehto oli tietenkin puhdasta liioittelua, sillä saari oli vielä pelastettavissa. Callidora oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, että vain muutama saaren parantumisen kannalta merkityksellinen henkilö saisi jäädä.

Suurin osa lähti suosiolla kohti ihmisten maailmaa, monet vastentahtoiset pienellä taivuttelulla. Saarelle jäivät vain klaanien lähes olemattomat rippeet hurjasudet ja lohikäärmeet mieluummin kuolivat esi-isiensä mailla kuin joutuisivat maailmaan, johon eivät kuuluneet. Heidän lisäkseen jokaiseen kylään jäi muutama kymmenen asukasta, jotka kokivat haluavansa jäädä synkästä tilanteesta huolimatta. Tärkeimpään rooliin saarelle jäi Callidoran oma tytär Calypso, jonka tehtävä olisi yhdessä luonnonhenkien ja muiden magian taitajien kanssa pelastaa saari tuholta ja palauttaa sen elinvoima.

Halukkaiden poistuttua saarelta ihmisten maailmaan Portin kautta Callidora käytti viimeiset voimansa sitoakseen henkensä sinettiin, joka sulki Vechnostin yhteyden ihmisten maailmaan viideksikymmeneksi vuodeksi. Susiklaani asetti entiseen Varjolehdon metsään, nykyisille Varjoraunioille, klaanin nuoret kaksoset vartioimaan Portin toimintaa. Tehtävää helpottaakseen Calypso sitoi nuorukaisten sielut Porttiin, jotta sudet tuntisivat sen magiassa tapahtuvat muutokset kehossaan, ja ajanhenki lahjoitti kaksossusille kuolemattomuuden lahjan.

Tämän jälkeen jäljelle jäänyt alle 500 hengen joukko keskittyi kunnostamaan kyliä ja kaupunkeja, hoivaamaan luontoa ja turvaamaan alkuperäisten klaanien ja lajien kirjon säilymisen. Viisikymmentä vuotta kului rauhanomaisesta, hiljaisesta elosta huolimatta nopeasti, ja koitti päivä, jona Vechnostin saari oli valmis uuteen kierrokseen.

luku 8

Ihmisten maailman eläessä 1910-lukua, tapahtui Vechnostin Portilla ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen. Portinvartijat ottivat ilolla vastaan kolmen eksyneen muodonmuuttajan joukon, opastivat heidät alkuun ja kertoivat oleellisimman, pitäen kuitenkin verisen historian omana tietonaan. Pian väkeä alkoi saapua aina vain lisää, ensin kymmeniä, sitten satoja ja lopulta tuhansia. Vanhat kylät ja kaupungit täyttyivät jälleen asukkaista, ja lopulta järjestettiin ensimmäiset vaalit.

Jokaisesta kaupungista ja kylästä valittiin äänestyksellä yksi johtaja, joka pääsi Kruunukaupungissa järjestettäviin kokouksiin päättämään saaren asioista. Entinen Kuninkaiden sali tunnettiin nyt Neuvoston salina, ja pian myös Vartiosto nousi uudelleen toimintaan, jotta rauha säilyisi. Luonnonhenget sekä muutamat muut jo sodan aikana eläneet tärkeät henkilöt, kuten Calypso, saivat oikeuden valvoa Neuvoston toimintaa, jotta oikeus toteutuisi tällä kertaa kaikkia saaren asukkaita ja ennen kaikkea itse saarta kunnioittaen.

Alkoi niin sanottu Uusi aika (engl. New Age), jonka myötä saari modernisoitui ihmisten maailman tahdissa, omien ominaisuuksiensa sallimissa rajoissa. Ravintolat, yökerhot, karnevaalit, markkinat, palloilulajit... Monipuolinen viihde löysi tiensä saarelle ja kaupankäynti kehittyi uusiin ulottuvuuksiin, kun asukkaat alkoivat tekemään töitä toisilleen palkkaa vastaan. Koulutus, maatalous ja terveydenhuolto kehittyi lopulta jopa ylitse ihmisten maailman hienouksien, olihan täällä magia apuna. Uusi, loistokas aika oli todellakin alkanut.

Saarelle kuitenkin saaapui kaiken ilon ja vaurauden ohessa myös ongelmia. 60-luvulla vampyyrimafia otti Kalmankidan haltuunsa ja pian heidän kannoillaan saapuivat metsästäjät. Ongelmalliset demonit ja yksinäiset, kurittomat vampyyrit ja ihmissudet aiheuttivat päänvaivaa, kuten myös alkuperäislajien kantojen romahdus ihmislajien vallatessa elintilaa. Yhteistyö luonnonhenkien kanssa ei aina suju täysin mutkattomasti, puhumattakaan niistä sadoista eri lajeista, jotka saarta nykypäivänä asuttavat. Neuvostolta eivät tule työt loppumaan...

AIKAJANA

1258 - Perustajat löytävät saarelle
1260 - Loistokausi alkaa
1400 - Suuri muuttoaalto
1599 - Metsästäjäin kilta perustetaan
1760 - Suuri sota alkaa
1862 - Portti sinetöidään, sota päättyy
1912 - Portaali aukeaa jälleen, Uusi Aika alkaa
1918 - Uusi, aiempaa pienempi muuttoaalto
1920 - Hallintojärjestelmä luodaan, ensimmäiset vaalit
1962 - Sodan päättymisen 100-vuotisjuhlat
1966 - Mafia saapuu saarelle Kalmankitaan
1985 - Opisto perustetaan
2020 - Suuret juhlavaalit: 50. kansanäänestys

©2019 VECHNOST ★ - suntuubi.com