Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Veljeskunnan varjo

Esipuhe

Isäni oli romanialaissyntyinen antropologian tohtori Constantin “Dinu” Alexandru Zimbrean (1884-1941), joka teki elämäntyönsä Vechnostin saarella tutkimalla taikaolentojen kulttuureja ja evoluutiota. Hän toimi 17 vuotta professorina Opistossa, minkä jälkeen omistautui täydellisesti henkilökohtaisille, uraauurtaville tutkimuksilleen. Kansan tietouteen hän nousi esikoiskirjallaan Viimeinen heimo, jota varten hän vietti kuukausia kentaurien parissa ja tarkkaili heidän elämäntapaansa. Hänen pyrkimyksensä oli murtaa kentaureihin kohdistuvat ennakkoluulot ja häntä on suuresti kiitetty pioneerityöstään solmia rauha kentaurikansan ja muiden lajien välille.

Marraskuussa 1941 isäni löydettiin myrkytysoireisiin menehtyneenä toimistostaan. Kuolinsyy jäi epäselväksi, eikä tekijää saatu kiinni, mutta kyseessä epäillään olleen suunniteltu salamurha. Tätä teoriaa tukee myös se fakta, että kuolemansa aikoihin hän tutki metsästäjiä tarkoituksenaan paljastaa pitkään salattuja tietoja, joita Veljeskunta ei halunnut vuotavan julkisuuteen. Tutkimustaan varten hän tutustui kahteen entiseen veljeskuntalaiseen, jotka suostuivat vapaaehtoisesti tarjoamaan yksityiskohtaisia sisäpiirin tietoja. Äkillisen poismenonsa vuoksi hänen tärkeän tutkimuksensa viimeistely jäi haaveeksi. Kerätty materiaali katosi moneksi vuodeksi, kunnes 1948 löysin sisarusteni kanssa isämme muistikirjan hänen vanhojen tavaroidensa joukosta. Vaikka tutkimus jäi keskeneräiseksi, päättelimme yhdessä, että isä olisi halunnut sen julkaistavaksi siitä huolimatta. Osa tutkimuksesta puuttui kirjasta, mutta seuraaville sivuille olen tehnyt isäni muistoa kunnioittaen koosteen säilyneistä muistiinpanoistaan ja hänen tärkeimmistä löydöksistään.

—  Ciprian C. Zimbrean

Johdanto

Nimeni on Dinu A. Zimbrean ja olen tutkinut itsekseni kaikessa hiljaisuudessa yli kaksi vuosikymmentä metsästäjien monimutkaisia taustoja niiden harvojen johtolankojen varassa, jotka olen onnistunut sekä tuurilla että vaivannäöllä löytämään. Voin ilokseni ilmoittaa, että sattuman kautta tutustuin kahteen merkittävään henkilöön, jotka ovat ystävällisesti jakaneet sisäpiirin informaatiota pahamaineisesta Veljeskunnasta ja ovat jalolla teollaan tuoneet uutta valoa tutkimukseeni. Kumpikin haastateltavani toivoo, että salaan heidän henkilöllisyytensä turvallisuussyistä, joten heidän yksityisyyttään kunnioittaen viittaan heihin jatkossa kirjaimin G ja W.

Haastattelu 1

Veljeskunta valvoo kirjaimellisesti jokaikistä metsästäjää ja heidän toimiaan. Jos sinulla on pisarakaan metsästäjän verta, Veljeskunta seuraa kintereilläsi, vaikka yrittäisit paeta ja piiloutua. Vaikka jostain poikkeussyystä metsästäjälapsi sattuisi syntymään Veljeskunnan ulkopuolella, hänelle lankeaa vääjäämättä kohtalo metsästäjänä, sillä veljeskuntalaiset ajan mittaan etsivät heidät käsiinsä ja vievät mukanansa keinolla millä hyvänsä. Vihkimisriitissä, joka suoritetaan vauvoille jo ennen kuin he ovat kuukauden vanhoja, uudet jäsenet saavat selkäänsä polttomerkin Veljeskunnan virallisesta tunnuksesta pysyväksi todisteeksi sitoumuksestaan.

Pikkulapset aloittavat vaativan koulutuksensa kohti soturiutta noin 4-vuotiaana. Opetussuunnitelma kattaa kaikkea luonnontieteistä humanistisiin aineisiin, mutta pääpaino tietenkin on fyysisellä harjoittelulla, kuten puolustuslajeilla. Heidät valmistellaan nöyryyteen, tottelevaisuuteen ja tunnekylmyyteen, joita pidetään hyveinä ja välttämättömyytenä — G kuvailee yksityiskohtaisesti, että hänen koulutuksensa sisälsi ruumiillista ja henkistä kidutusta, joiden katsottiin koulivan heistä sisukkaita ja lujatahtoisia. Koulutuksessa oppilaita rohkaistaan erikoistumaan tietylle alalle, esimerkiksi vampyyrin- tai ihmissudenmetsästäjäksi. Koulutus päättyy noin 15 ikävuoteen mennessä, jolloin veljeskuntalaisen katsotaan kypsyneen aikuiseksi ja saaneen tarvittavat tiedot ja taidot elämäntehtävänsä suorittamiseen. Valmistujaislahja on ensimmäinen oma ase, tyypillisesti tikari, miekka, keihäs tai jousi; nykyään yleistyvässä käytössä ovat myös tuliaseet, kuten pistoolit. Mittatilaustyöaseen valmistuksessa käytetään pisara sen tulevan omistajan verta, mikä symbolisesti kuvastaa aseen ja omistajan sidettä. Seremonian jälkeen nuori saa ensi kertaa poistua kauas kotitukikohdastaan ja vastaanottaa virallisia tehtäviä.

Haastattelu 5

Veljeskuntalaisia sitovat tiukat säännöt sekä häpeän ja nöyryytyksen kulttuuri. Salailu ja varjoissa toimiminen on olennainen osa heidän tapojaan, eikä vahingossakaan taikamaailman olemassaolo saa paljastua ihmisille. On äärimmäisesti kiellettyä hieroa tuttavuutta taikaolentojen kanssa — vaikka säännöstö ei suoraan käske surmaamaan jokaista kohdattua taikaolentoa, se on suotavaa ja kannustettua, ja heidän ystävällinen kohtelunsa on kaikissa olosuhteissa tuomittavaa. Tärkeimpiä lakeja on ehdoton uskollisuus. Metsästäjä ei koskaan saa nostaa asettaan veljeään tai siskoaan vastaan, ellei kyseessä ole hätätilanne ja itsepuolustus. Korkea-arvoisemmassa asemassa olevan käskyjä ei saa kyseenalaistaa, vaan jokaiselta edellytetään rajatonta kuuliaisuutta. Jos metsästäjä rikkoo Veljeskunnan tahtoa esimerkiksi kieltäytymällä määrätystä tehtävästä, tiedossa on vuorenvarmasti ankara tuomio. Petturuutta ei hyväksytä minkäänlaisessa muodossa, ja rikkeestä seuraa ruumiillinen rangaistus, esimerkiksi ruoskinta, pitkä vankeus tai vakavissa tapauksissa myös kuolema hirttämällä tai mestaamalla. Joskus lievät teot armahdetaan, mikä on erittäin harvinaista, sillä Veljeskunta harvoin katsoo vähäisintäkään rikosta läpi sormien. W lisää, että mestaukset ovat aina julkinen tapahtuma, joita katsomaan käsketään jopa pienet lapset; rikollisten karu kohtalo toimii varoittavana esimerkkinä.

Komitea on Veljeskunnan päättävä elin, johtokunta ja tuomioistuin. Heillä on käytännössä diktatuurinen asema metsästäjien yhteisössä. Komitea koostuu ainoastaan yhdestätoista henkilöstä, jotka ovat yhdentoista maineikkaimman, menestyneimmän metsästäjäsuvun vanhimmat jäsenet. Nämä kuninkaallisiin tai aatelisiin verrattavissa olevat suvut, Suuret Yksitoista, ovat lähteideni mukaan nimeltään Mwangi, Muoy, Zdražil, Gegprifti, Venega, Shevchenko, Hsiang, Ramalho, Brosseau, Eskandarian ja Zaghloul. Jokainen metsästäjä opetetaan heti koulutuksen alkuvaiheessa listaamaan nämä sukunimet ulkoa, sen ollessa olennainen osa metsästäjien yleissivistystä. Perimätiedon mukaan he ovat polveutuneet Veljeskunnan perustajista, alkuperäisten metsästäjien kaukaisista esivanhemmista, ja “puhtaan verenperimän” vuoksi heidän katsotaan olevan luonnostaan oikeutettu ylempään arvoon. Valtuuston jäsenyys periytyy isältä pojalle tai vaihtoehtoisesti tilanteen vaatiessa muulle miespuoliselle sukulaiselle, ei koskaan tyttärelle, minkä vuoksi kaikki istuvat jäsenet ovat miehiä. Se on kunniatehtävä, johon synnytään, eikä täten edes loistavimmalla uroteolla voi lunastaa paikkaa Komiteassa. Valtuuston jäsenyys on lähtökohtaisesti elinikäistä, mutta mikäli iäkäs edustaja on fyysisesti tai psyykkisesti liian heikossa kunnossa suorittaakseen velvollisuutensa, nuorempi polvi voi syrjäyttää hänet.

Haastattelu 7

G:n mukaan järjestön kansainvälinen päämaja sijaitsee Luxemburgissa. Hän ei osaa ilmaista tarkkaa sijaintia, mutta kuvailee sen olevan piilossa maan uumenissa. Jokaisella mantereella on vähintään yksi Veljeskunnan tukikohta, jotka toimivat paitsi rivijäsenten asumuksina, myös uusien sotilaiden koulutuslaitoksina. Tukikohtien tapahtumia vartioivat ja ohjailevat virkaan nimetyt kapteenit, jotka raportoivat kaikesta suoraan Komitealle. Kumpikaan haastateltava ei ollut halukas kertomaan, missä päin tukikohdat, joissa he varttuivat ja viettivät nuoruuteensa, sijaitsevat maailmankartalla, enkä painostanut heitä vastaamaan. He kuitenkin mainitsivat, että ovat tietoisia vähintään 30 eri tukikohdan olemassaolosta, ja kuulopuheiden perusteella heillä on syytä epäillä yksikköjä olevan ympäri maailmaa vielä enemmän, jopa lähemmäs sata. Tukikohdat yleensä rakennetaan mahdollisimman etäälle ihmisasutuksesta, jotta paljastumisen riski on matala, ja suosittuja kohteita ovat erämaat sekä syrjäiset saaret. Kuhunkin tukikohtaan mahtuu noin 80-200 henkeä, ja näihin lukuihin pohjaten voidaan laskea karkea arvio Veljeskunnan kokonaisesta jäsenmäärästä.

Haastattelu 8

Veljeskunnan varhaisimmat vaiheet ovat ratkaisematon mysteeri. Siinä missä metsästäjiä on ihmisten ja taikaolentojen tapaan elänyt jo kauan ennen ajanlaskun alkua, Veljeskunta perustettiin vasta 1100-1200 -lukujen taitteessa. Historiasta kerrotaan useita hieman toisistaan eriäviä versioita, ja koska tarinat kulkivat pitkään eteenpäin suullisena perimätietona tekstien sijaan, totuus ja tarut ovat mahdollisesti sekoittuneet toisiinsa. Vaikka nykyisin Veljeskunnan voi määritellä täysin uskonnollisesti sitoutumattomaksi, se ilmeisesti sai alkunsa kristillisyydestä, hengellisistä ritarikunnista ja noitavainoista. Ensi kertaa metsästäjät alkoivat systemaattisesti kokoontua ja järjestäytyä sydänkeskiajalla Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa, muodostaen parinkymmenen hengen klaaneja. Näiden klaanien parissa alkoi nopeasti kehittyä kanoninen oppi siitä, että kaikki taikaolennot ovat perimmäiseltä luonnoltaan verenhimoisia ja vaarallisia. Joissain piireissä heitä todennäköisesti pidettiin epäpyhänä kirouksena, joka tuhoaisi ihmiskunnan, ellei sitä pysäytettäisi. Hitaasti ajan mittaan nämä lukuisat klaanit yhdistivät voimansa muodostaakseen Veljeskunnan sellaisena kuin se tunnetaan nykymuodossaan.

Haastattelu 10

Metsästäjät harvoin kulkevat yksin, ellei kyseessä ole erikoistehtävä. Yleensä he muodostavat pareja tai kolmikkoja, koska Veljeskunnan filosofian mukaan joukossa on voimaa. Useimmat kuuluvat myös ryhmiin, joiden jäsenmäärä liukuu muutamista kymmeniin. Ryhmittymillä voi olla takanaan pitkä ja rikas historia sekä tiettyjä ominaispiirteitä ja liittymisvaatimuksia — esimerkiksi kriteeri voi olla, että ryhmään kelpuutetaan vain noidanmetsästäjät. Valinta ei aina ole vapaa, vaan halutessaan tai tarpeelliseksi kokiessaan Veljeskunta voi määrätä metsästäjän osalliseksi jotakin ryhmää. Kaikista laajimmin tunnettu ja vaikutusvaltaisin ryhmä on kiistatta Komitean välittömässä kontrollissa oleva Antebellum, jonka riveissä palvelee yli 50 ansioitunutta metsästäjää. Se on erikoisyksikkö, joka tunnetaan erityisesti siitä, että he keskittyvät jäljittämään ja hävittämään veljeskuntalaisten pahimpia arkkivihollisia, kuten karanneita ja lainsuojattomia metsästäjiä, puoliverisiä metsästäjiä, tai metsästäjinä esiintyviä huijareita (ks. metsästäjiksi julistautuneet ihmiset ja taikaolennot). Antebellumiin liittyminen vaatii huippusuoritusta sitä varten laaditusta pääsykokeesta, joka on haastava konkareillekin. Tämän vuoksi Antebellumin jäseniä ihaillaan sankareina ja monet nuoret metsästäjät haaveilevat pääsevänsä varttuessaan heidän saappaisiinsa.

Kulttimaista metsästäjyyttä leimaa suuri yhteenkuuluvuuden ja lojaaliuden tunne. Veljeskuntaa pidetään kaikkien jaettuna perheenä, minkä vuoksi he kutsuvat toisiaan veljikseen ja siskoikseen. Ilmapiiri ei kuitenkaan ole millään tavalla lämmin ja rakkaudellinen, kuten voisi virheellisesti olettaa, vaan kyseessä on jyrkkään hierarkiaan perustuva armeija. Komitean jäseniä kunnioitetaan syvästi — joskus silkasta rangaistuksen pelosta. Jopa tahaton kapinallinen ele, kuten vihainen äänensävy, voi koitua kohtaloksi, sillä pieninkin uhmakkuuden ja itsenäisen ajattelun kipinä pyritään nitistämään. W kertoo, että hänen oma setänsä ammuttiin, koska hän erehtyi kritisoimaan ystävälleen erästä komitealaista. Veljeskunta on erittäin suljettu yhteisö, eikä se jaa salaisuuksiaan eteenpäin, vaan eristäytyy muusta maailmasta ja kuvailee ulkopuolista elämää saastaiseksi sekä vääräksi. Patriarkaalisessa perherakenteessa isä on johtavassa asemassa ja vaimo sekä lapset automaattisesti liitetään isän klaaniin. Romantiikka ei ole tunnettu käsite veljeskuntalaisessa kulttuurissa, vaan kaikki avioliitot ovat laskelmoidusti ennakkoon järjestettyjä ja niiden ainoa tarkoitus on tuottaa jälkikasvua. Ihanteellinen lapsimäärä onkin vähintään neljä lasta per pariskunta, sillä ilman korkeaa syntyvyyttä metsästäjät vaipuisivat nopeasti sukupuuttoon. Parit valikoidaan sosiaalisen statuksen ja taitojen mukaan — periaatteessa tavoite on jalostaminen, naittaa yhteen kaikista vahvoimmat ja lupaavimmat. Naimakauppa käydään jo varhaisessa vaiheessa nuoruutta, tavanomaisesti täysivaltaiseksi metsästäjäksi nimeämisen yhteydessä.

Haastattelu 11

Veljeskunnassa dominoivat arvot ovat uskollisuus, nöyryys, tottelevaisuus, pelottomuus ja vakavuus. Yhteisön suosion voittaa puolelleen olemalla mahdollisimman ahkera ja tehokas, eikä tunteilu ole tervetullutta, vaan herkkyyttä halveksutaan. Raskasta työtä tehdään ilmaiseksi ja uhraten oma terveytensä sekä identiteettinsä. Veljeskunnassa ei ole olemassa palkkaa, vaan korvaukseksi kutsutaan yhteisön luottamusta ja tukea. Menestyksenä pidetään sitä, että saa kontolleen tärkeitä tehtäviä tai ylenee urallaan jonkin ryhmän johtajaksi. Heidän ideologiansa mukaan on siunaus ja onni olla metsästäjä, joten ei ole mitään järkevää syytä kaivata muunlaista elämää. Palveluksen oletetaan kestävän koko eliniän ajan, eikä eläkkeestä ole aavistustakaan. Vanha polvi tosin useimmiten siirtyy kentältä eri tehtäviin ikääntyessään ja he toimivat esimerkiksi opettajina ja lääkäreinä sekä huolehtivat pakollisista arjen askareista, kuten välineiden valmistuksesta, siivoamisesta, ruoanhankinnasta sekä lastenkasvatuksesta. Veljeskunnan jäsenet käytännössä jakavat kaiken asumuksia ja ruokaa myöten eivätkä omista mitään henkilökohtaisesti lukuun ottamatta uniformuaan ja aseitaan.

Metsästäjien keskuudessa on sisäinen, joskin melko vaiettu ja vältelty skisma, onko heidän tarkoituksensa tuhota ainoastaan pimeyden olennot vaiko kaikki taikaolennoiksi luokiteltavat eliöt. Suurin osa kuuluu ensin mainittuun maltillisempaan joukkioon, mutta osa vanhoillisemmista radikaaleista pitää oikeana tulkintana koko taikaolentokunnan hävittämistä, mukaan lukien jopa maagiset eläimet. Joka tapauksessa he ovat yhteisymmärryksessä siitä, että prioriteetti ja kriittisin vihollinen ovat pimeyden olennot (ks. vampyyrit, ihmissudet, demonit, mustat maagit), minkä vuoksi he ovat ensisijainen kohde.

Haastattelu 13

Kysymys, joka on kaihertanut lakkaamatta mieltäni vuosikausia, on se, miksei Veljeskunta ole jo laatinut suunnitelmaa hyökätä suurella joukolla Vechnostiin ja pyyhkiä saari tyhjäksi elämästä. Kumpikin haastateltavista vahvistaa, että osa Veljeskunnasta on tietoinen saaren olemassaolosta ja ainakin muutaman portaalin sijainnista, mutta edes he eivät ole täysin varmoja, miksi Veljeskunta ei ole jo iskeneet turvapaikkaamme. He ilmeisesti eivät aktiivisesti pyri valloittamaan Vechnostia, mikä omalla tavallaan vaikuttaa sotivan heidän tärkeimpiä tavoitteitaan vastaan. G kertoo kuulleensa lapsena kapteeni-isänsä suusta huhun, että kyseessä olisi jokin ikivanha profetia Veljeskunnan kaukaisilta alkuajoilta. Tämän salaperäisen ennustuksen, jonka alkuperä on tuntematon ja paikkaansapitävyys erittäin kyseenalaista,  mukaan vuonna 2222 koittaa apokalyptinen tuomiopäivä, jolloin Veljeskunnan kaikki joukot marssivat matkaan, saapuvat “kadotettujen pesään” ja nujertavat taikaolentokunnan lopullisesti. G arvelee, että ehkä profetiassa mainitulla “kadotettujen pesällä” tarkoitetaan kielikuvallisesti Vechnostia ja siksi he eivät toimi nyt, vaan odottavat sopivaa hetkeä. Jos tässä suinkaan on totuutta, kolmensadan vuoden kuluttua saarta voi kohdata kauhistuttava tuho.

Toistaiseksi tämä jää kuitenkin hämärän peittoon.

©2019 VECHNOST ★ - suntuubi.com