Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lajit

Vechnostin saarella elää hyvin monipuolinen lajien kirjo. Kaikki vähänkin tavallisesta poikkeava on arkea täällä, sillä tavallinen ihminen on ainoa laji, joka ei kykene saarelle pääsemään. Vechnostin yleisimmät, tunnetut lajit löytyvät tästä listasta. Niihin lukeutuu tähtisymbolilla (★) merkittyjä lajeja, jotka ovat harvinaisia ja/tai pelin juonen kannalta erityisen merkityksellisiä. Tällaisen lajin luomiseen tarvitset aina erikseen ylläpitäjän luvan. Muut lajit ovat vapaasti käytettävissä, ja halutessasi voit myös suunnitella täysin oman lajin. Itse kehitelty laji täytyy kuitenkin hyväksyttää ylläpitäjillä. Tarkistathan myös ennen oman lajin keksimistä, ettei joku toinen pelaaja ole jo tuonut peliin vastaavaa lajia (ks. sivun lopusta löytyvä listaus kaikista pelistä tällä hetkellä löytyvistä lajeista).

Demonit Enkelit Geenimanipuloidut Kyborgit Haltiat Henget
Hybridit Ihmissudet Maagit Merenväki Metsästäjät Muuttujat
Puolihenget Puoliveriset Suojelijat Vampyyrit Yli-ihmiset Muut

Demonit

★​ = demonin saa luoda vain ylläpitäjän luvalla

 Alun perin muinaisten uskomusten mukaan demonit olivat ihmisten kaksoisolentoja ja suojelushenkiä, mutta vuosisatojen aikana kyseisten henkiolentojen maine synkkeni, kunnes lopulta uskottiin kaikkien demonien olevan pahoja. Totuus on oletettua paljon moninaisempi, eikä demoneja voi jakaa hyviin tai pahoihin yhtään sen helpommin kuin ihmisiä. Kahdella tavalla demonit kuitenkin voidaan jakaa: eläindemoneihin ja ihmisdemoneihin. Tässä osiossa esitellään vain ihmisdemoneita.

Demonit ovat henkiolentoja, jotka ovat sidottuja tiettyihin elementteihin, paikkoihin, esineisiin tai ominaisuuksiin. Ne ovat sangen laaja laji, joka voidaan jakaa useisiin alalajeihin. Luontodemonit ovat sidoksissa luonnosta löytyviin ilmiöihin, kuten neljään pääelementtiin (tuli, vesi, maa, ilma) ja valoon. Vanhojen uskomusten mukaan jokaista luonnonhenkeä kohden on olemassa ainakin sata luontodemonia. Varjodemonit ovat pimeydestä elinvoimansa saavia henkiä, joiden alkuperä ja tarkoitus on suuri arvoitus. Esineisiin sidotut demonit syntyvät, kun kuolevan sielu vangitaan mustalla magialla tiettyyn esineeseen. Tällaisen demonin täytyy joko pysytellä jatkuvasti esineensä sijaintipaikalla, tai jos onnea on ja esinettä pystyy siirtämään, demoni voi itse kantaa esinettään mukanaan. Symboliset demonit, jotka ovat sidottuja luonteepiirteisiin ja arvoihin, ovat harvinaisia ja ainutlaatuisia, monissa uskonnoissa jumaliin ja jumalattariin rinnastettavia hahmoja. Näistä tunnetuimmat ovat seitsemän kuoleman syntiä ja niiden demonit, joista usein puhutaan vain synteinä.

Demonien yksilölliset voimat ja taidot vaihtelevat hyvin laajalti, mutta yhteisiä ominaisuuksia kaikille demoneille on arviointitavasta riippuen 2-5 kappaletta. Ensinnäkin ne voivat esiintyä sekä lihallisessa ihmismäisessä muodossa että lihattomassa oikeassa olomuodossaan. Demonin oikea olomuoto on pitkälti sidoksissa siihen, minkä asian tai ominaisuuden demoni on kyseessä. Tulidemonin lihaton muoto on ihmisen tulinen hahmo, kun taas syntien lihattomat olomuodot ovat vain läpikuultavia, aavemaisia versioita lihallisesta olomuodosta. Toinen yhteinen kyky on demonien yli-luonnollinen taito manipuloida ja ohjailla, suoranaisesti riivata, älyllisiä olentoja, mistä lajin negatiivinen maine todennäköisesti juontaa juurensa. Demoni voi omista yksilöllisistä kyvyistään riippuen joko ottaa toisen kehon haltuunsa täysin, tai sitten ohjailu toimii mielenhallinnan tavoin kohteen kehon ulkopuolelta. Demoni voi lainata voimiaan toiselle myös ilman mielenhallintaa.

Demoneille yleinen luonteenpiirre on ahneus. Vuosituhansien ajan demonit ovat tehneet sopimuksia ihmisolentojen kanssa, lainanneet kykyjään ja voimiaa, vain saadakseen jotain vastineeksi. Sopimus demonin kanssa on todella riskialtis, sillä ovelimmat demonit osaavat muotoilla sopimuksen sellaiseksi, että he itse voittavat ehdolla millä hyvänsä. Usein sopimukset sidotaan verellä ja uhrauksilla, ja ne lasketaan pitkälti mustaksi magiaksi. Tämä kolmanneksi kyvyksi laskettava sopimus on kuitenkin ehdottoman paikkansa pitävä: demonin oma henki toimii sopimuksen panttina. Jos demoni pettää lupauksensa, hänen sydämensä pysähtyy ja seurauksena on kuolema. Luonnollisesti on olemassa myös hyväntahtoisia demoneita, jotka auttavat kyvyillään muita vapaasta tahdostaan ilman tarvetta kirotuille sopimuksille.

Neljäs ja viides yhteinen ominaisuus liittyvät demonien syntymään ja kuolemaan. Demonit ovat kuolemattomia, eivätkä vanhene fyysisesti keski-ikää pidemmälle. Demonin tappaminen on melkein mahdotonta. Fyysisin keinoin sitä ei voi tehdä mitenkään: demoni voi parantaa kaikki vammansa muuttumalla hetkeksi lihattomaan muotoonsa. Vaikka repisit demonin pään irti, se voi haihtua ja ruumillistua hetkessä uudestaan täydessä kunnossa. Demonit ovat immuuneja kaikille taudeille ja myrkyille. Kuten yllä mainittiin, demoni kuitenkin kuolee pettäessään vannomansa valan. Lisäksi on olemassa useita erilaisia rituaaleja sekä demonien tappamiseen luotuja pyhiä aseita, näistä tunnetuimmat seitsemän kuoleman synnin tappamiseen tarkoitetut tikarit.

Demonit eivät varsinaisesti synny mistään: ne ilmestyvät maailmaan täysin kyvykkäinä ja tietoisina, fyysisesti vähintään noin 10-vuotiaan kokoisina, varttuen sitten ihmisen tahdilla aikuisiksi. Demonit eivät voi lisääntyä biologisesti, eikä niitä voi muuttaa vampyyreiksi, ihmissusiksi tai hengiksi. Uskomusten mukaan aina kun demoni kuolee, jonnekin ilmestyy uusi. Tämä pitääkin tunnetusti paikkansa ainakin syntien kohdalla, sillä niitä on olemassa tasan se seitsemän, ja yhden kuoltua löytyy aina myöhemmin uusi saman synnin demonin. Demonien määrä maailmassa ei kuitenkaan ole vakio, sillä demoneja syntyy myös väärin käytetyn mustan magian seurauksena, kun kuolleiden sieluja sidotaan esineisiin, tai jos jokin rituaali epäonnistuu ja kuolleen sielu yhdistyy rituaalissa käytettyihin elementteihin.

Vechnostissa etenkin luontodemonit ovat todella yleisiä, vaikkeivat tavalliset kansalaiset olekaan tietoisia ympärillään kuhisevista demoneista. Monet demonit, varsinkin eläindemonit, pysyttelevät pitkälti lihattomassa muodossaan. Usein ihmisdemonit kuitenkin kiinnostuvat ihmislajien elämästä ja jopa asettuvat elämään näiden keskuuteen, usein valehdellen lajistaan ja alkuperästään. Samoin myös eläindemonit saattavat joskus kiintyä ihmisiin, ja monilla Vechnostin asukkailla, erityisesti maageilla, on lemmikkidemoneja apureinaan ja ystävinään. Demoni on ainoa laji, joka on virallisesti Neuvoston säätämässä laissa suljettu lainsäädännön ulkopuolelle: demoneilla ei ole äänioikeutta, eivätkä ne luonnollisesti voi asettua ehdolle vaaleissa tai liittyä Vartiostoon. Oikeudessa demonit katsotaan lähes automaattisesti syyllisiksi niiden petollisen, vaarallisen maineen takia.

Eläindemoneista sekä ihmisdemonien monista alalajeista voit lukea lisää kirjastosta löytyvästä teoksesta Demonien lumo.

Enkelit

 Erityisesti kristinuskosta tunnetut siivekkääät, pyhät enkelit eivät todellisuudessa ole yhteyksissä jumaliin, vaan ne ovat yli-luonnollinen laji muiden joukossa, joskin ominaisuuksiltaan todella voimakkaita ja erityislaatuisia. Höyhensiivetkään eivät suinkaan ole kaikkien enkeleiden ominaisuus, päinvastoin hyvin harva enkeli omaa siivet. Enkelien kyvyt yleisesti liittyvät valoon, parantamiseen ja positiivisiin tunteisiin, erityisesti onnellisuuteen ja onnekkuuteen. Jotkut harvat omaavat myös ennustamisen lahjan. Enkelit ovat tämän lisäksi immuuneja myrkyille ja sairauksille. Enkelin veri omaa parantavia voimia ja on voimakas ainesosa etenkin myrkkyjen vasta-aineena.

Enkeleiltä löytyy myös kyky sopia kuolevaisen kanssa sopimus suojelusenkelinä toimimisesta. Toisin kuin demonien sopimukset, valaa ei vannota hengellään, vaikka se yhtälailla verivala onkin. Sopimusta luodessa enkeli viiltää kämmeneensä ja suojattinsa kämmeneen pitkän viillon. Enkeli ja suojatti kättelevät, jolloin haavat paranevat ja sopimus on sidottu. Jos enkelin suojatti kuolee muuhun kuin vanhuuteen, ilmestyy enkelin kämmeneen verinen arpi. Enkelillä voi olla korkeintaan yksi sopimus kerrallaan, ja suojelussa epäonnistunut (eli suojatti on kuollut luonottomasti ennen aikojaan) enkeli ei kykene luomaan uutta sopimusta. Suojelusenkelinä toimiminen perustuu pitkälti enkelin kykyyn tuoda onnea suojatilleen sekä parantamisen taidoille. Henkeä uhkaavassa tilanteessa suojelusenkelin oletetaan uhraavan henkensä suojattinsa puolesta.

Enkelit eivät ole kuolemattomia, mutta elävät yleensä muutama tuhat vuotta. Enkelin voi tappaa fyysisesti yhtä helposti kuin ihmisen, vaikka enkelin tappamista onkin tapana pitää suurena syntinä. Enkelit lisääntyvät biologisesti täysin ihmisten tavoin, periyttäen jälkeläisilleen erityiskykynsä. Ne voivat lisääntyä myös muiden lajien kanssa ja periyttävät ominaisuuksiaan keskivahvasti. Siivelliset enkelit harvoin periyttävät lentokykyään ja siipiä puoliveriselle jälkeläiselle. Muinoin enkelit elivät keskenään omissa kylissään, erillään muista lajeista. Enkeleiden omassa keskuudessa suojelusenkeliksi ryhtyminen oli suuri kunnia ja kaikkein urhoollisimpien tavoite: mitä useamman ihmisolennon enkeli elämässään saattoi kehdosta luonnolliseen kuolemaan, sitä suurempana soturina kyseistä enkeliä pidettiin. Tehtävissään epäonnistuneita päinvastoin syrjittiin ja jopa karkotettiin enkeliyhteisöistä. Onnistuneiden suojelusenkeleiden lisäksi enkeliyhteisöissä korkealla, niin sanottuun arkkienkelin asemaan, nostettiin myös siivekkäät ja ennustustaitoiset enkelit.

Loistokauden alussa enkelit olivat Vechnostissa yleinen laji, mutta ne sopeutuivat nopeasti muiden lajien keskuuteen ja suuret enkeliyhteisöt hajosivat. Loistokaudella syntyi myös lukuisia enkelihybridejä, ja puhdasveriset enkelit kävivät aina vain harvinaisemmiksi. Sodan aikana enkelien määrä romahti: suojelusenkelit kuolivat uhrautuessaan suojattiensa puolesta ja loput metsästettiin parantavan veren takia. Nykyään enkelit ovat Vechnostissa harvinainen laji, joskin kanta on nousussa. Todennäköisimmin enkeliin törmää Kruunukaupungin ylämystön asuinalueilla tai Jalometsän parantoloissa hoitamassa sairaita.

geenimanipuloidut & kyborgit

 Tiedemiehet ovat kautta aikain yrittäneet rikkoa ihmisyyden rajat, ja maailman kehittyessä alkoivat laittomat geenimuunnokset ja rajut ihmiskokeet. Ihmisiin yhdistettiin eläinten geenejä ja fysiikkaa muokattiin teknologialla. Kyborgit ja geenimanipuloidut olennot ovat lajeista tuoreimpia ja virallisesti ainoat ihmisten aikaan saamat yli-luonnolliset lajit - välillä on tosin hyvin rajalla, lasketaanko niitä edes lajeiksi.

Geenimanipulaatiolla ihmiskehoon voi siirtää tiettyjä eläinten geenejä, jolloin keho saa itselleen eläimeltä halutut ominaisuudet: kissan aistit, gepardin nopeuden, lepakon kaikuluotauksen, härän voimat. Mukana kulkee kuitenkin usein myös ei-haluttuja ominaisuuksia, eikä geenimanipulaatio ole ikinä täysin turvallista. Geenimanipulaatiota voi harjoittaa myös yli-luonnollisiin olentoihin, mutta geenit asettuvat yleensä huonommin yhteen yli-luonnollisten kuin inhimillisten geenien kanssa. Tällöin ei myöskään puhuta geenimanipuloidusta lajina, vaan olento edustaa yhä omaa alkuperäistä lajiaan: vain syntyperäinen ihminen voi olla viralliselta lajiltaan geenimanipuloitu.

Siinä vaiheessa,  kun kyborgista tulee enemmän kone kuin ihminen, sen on mahdollista päästä portaalin läpi Vechnostiin. Tämän takia kyborgi-ihmiset ovat Vechnostissa äärimmäisen harvinaisia: pelkkä teräsraaja tai kamerasilmä ei riitä muuttamaan ihmistä yli-luonnolliseksi olennoksi. Sen sijaan valmiiksi yli-luonnollisesta lajista voi tehdä kyborgin, ja tällöin puhutaan yleensä alkuperäisen lajin mukaisesti esimerkiksi kyborgivelhosta tai -haltiasta. Kyborgi itsessään ei siis virallisesti edes ole laji.

Kyborgit eivät tietenkään periytä jälkeläisilleen mitään yli-luonnollista. Myöskään geenimanipuloidut eivät pahemmin periytä omia muokattuja geenejään: sukusolut säilyvät usein koskemattomina ja periyttävät täten jälkeläiselle vain vanhemman alkuperäisen lajin ominaisuuksia. Joskus harvoin jälkeläiselle voi kuitenkin siirtyä joitain geenimanipulaatiolla saavutettuja ominaisuuksia. Sekä kyborgit että geenimanipuloidut ovat Vechnostissa todella harvinaisia. Lisäksi kaikki eivät niitä edes tunnusta virallisesti lajeiksi, vaan enemmänkin eri lajien muunnelmiksi.

Haltiat

 Haltiat ovat yksi yleisimmistä ja tunnetuimmista lajeista, jotka tunnetaan sivistyneestä kulttuuristaan ja pitkistä perinteistään. Haltiat ovat perinteisesti metsästäjä- ja keräilijäkansaa, jotka arvostavat kädentaitoja, älykkyyttä ja hienotunteisuutta. Haltiat ovat muinaisista ajoista lähtien eläneet lähellä luontoa, ja laji onkin jakautunut asuinalueidensa mukaan metsä-, vuori-, laakso-, järvi- ja aavikkohaltioihin. Nimitykset kuvaavat kuitenkin enemmän haltiayhteisöjen kulttuuria ja elintapaa kuin lajin fyysisiä ominaisuuksia.

Kaikki haltiat ovat ulkonäöltään ihmismäisiä, tosin keskimäärin hyvin pitkiä ja hoikkia sekä jokseenkin kalpeita. Haltioiden joukosta löytyy kuitenkin ulkonäöllistä vaihtelua yhtä paljon kuin tavallisten ihmisten joukosta, ja ainoa yhdistävä tekijä on pitkät, suipot korvat - haltian tunnusmerkki. Haltiat vanhenevat hyvin hitaasti ja elävät parhaimmillaan useita tuhansia vuosia. Keskimäärin haltiat kuolevat vanhuuteen noin 2 000 - 3 000 vuoden iässä, mutta vanhimmat tavatut haltiat ovat olleet lähemmäs 10 000 vuotta vanhoja.

Haltiat lisääntyvät ihmisten tavoin, mutta vain kahden haltian jälkeläinen voi olla puhdasverinen haltia. Puoliverisiä haltioita kohdellaan haltiayhteisöissä yleensä hyvin syrjivästi, ja joihinkin yhteisöihin puoliveriset eivät ole lainkaan tervetulleita. Puoliverisiä haltioita halveksutumpi joukko ovat ainoastaan pimeyden haltiat, jotka ovat langenneet käyttämään mustaa magiaa.

Haltiat omaavat synnyinnäisiä kykyjä luonnonläheisten loitsujen parissa. Jokaisen haltian kyvyt ovat erilaiset ja persoonalliset, eikä haltia voi opetella loitsuja ja taitoja, jotka eivät hänen osaamisalueelleen kuulu (vrt. maagit). Haltioiden kyvyt vaihtelevat hyvin yksinkertaisista loitsuista todella voimakkaisiin, ja yleensä voimat kasvavat haltian vanhetessa. Useimmiten kyvyt liittyvät parantamiseen ja valoon sekä kasveihin ja eläimiin. Pimeään magiaan sekaantuneet haltiat ovat yleensä ajautuneet kääntämään kykynsä päinvastaisiksi - parantavasta kosketuksesta tulee kuollettava, valaisevasta loitsusta pimeys.

Nykyisessä Vechnostissa haltioita elää tasaisesti ympäri saaren, Kruunukaupungin lisäksi eniten Hopealehdon ja Pilvipellon alueella. Lajin voisi sanoa modernisoituneen, sillä nuoret haltiat saattavat olla hyvinkin suorasanaisia ja temperamenttisia luonteita, ja monet vanhat, ylväät perinteet ovat vaipuneet unholaan.

Henget

★​ = hengen saa luoda vain ylläpitäjän luvalla

 Maa, Vesi, Tuli ja Ilma, neljä luonnonelementtiä, sekä Aika, voimista kaikkein suurin. Maailman syntyessä syntyivät myös nämä yli-luonnolliset henkiolennot, jotka ovat aina olleet vastuussa luonnon tasapainon ylläpitämisestä. Ihmislajin kehittyessä nykyiseen muotoonsa oppivat myös henget kopioimaan ihmisen hahmon, kopioiden lopulta jopa ihmiskielen ja -käytöksen, mikä johti lopulta suuriin mullistuksiin henkien maailmassa. Henkien oppiessa ihmisten tavoille, löytyivät myös moninaiset ihmisluonteen oikut, mikä johti lopulta henkien jatkuvaan riitaantumiseen. Maa, Vesi, Tuli ja Ilma eivät enää tulleet toimeen keskenään, ja henkimaailma, valtava pilvilinna kaukana korkeuksissa, autioitui ennen parhaina ystävyksinä eläneiden henkien vältellessä toisiaan.

Henget kohtasivat jälleen uuden tunteen - yksinäisyyden. He hakivat lohtua muiden ihmisolentojen sylistä, jopa solmivat parisuhteita ja hankkivat lapsia, mutta mikään ei tuntunut kestävän. Henget tulivat siihen tulokseen, että ihmisten elämäntapa ja ennen kaikkea tunteet olivat kamala asia. He yrittivät tukahduttaa tuntemuksensa ja palata takaisin aikoihin, jolloin oli vain luonto, mutta moinen muutos oli miltei mahdoton. Lopulta henget saivat yhdessä sovittua apuhenkien luomisesta: jokainen henki, Aikaa lukuun ottamatta, muovasi omasta elementistään itselleen perheen, jolle henget jakoivat osan voimistaan. Näin syntyivät nykyiset apuhenget päähenkien ohelle, niin kutsutut henkiperheet.

Henget ovat kuolemattomia ja vanhenevat ulkoisesti korkeintaan noin 30-vuotiaiksi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Henki ei voi kuolla oman kätensä kautta eikä eläimen aiheuttamiin vammoihin. Vain toinen ihmisolento voi surmata hengen, jolloin hengen voimat siirtyvät eteenpäin kyseiselle surmaajalle. Näin tapahtuessa entinen henki haihtuu pois ja uusi henki siirtyy henkimaailmaan, viettäen jonkin aikaa horroksessa, unen pituus riippuen uuden hengen entisestä lajista. Mitä vahvempi laji uusi henki entisessä elämässään oli, sitä nopeammin keho tottuu uusiin valtaisiin voimiin. Jos kyseessä taas oli heikko laji, kuten ihminen tai puoliverinen, muutos on keholle rankka ja kestää poikkeuksellisen pitkään. Hengeksi muuttuessa kaikki entiset voimat katoavat lähes täydellisesti: muodonmuuttaja menettää muutoskykynsä, velho taikuutensa.

Henget voivat lisääntyä muiden ihmislajien kanssa, mutta hengen elementilliset voimat eivät yleensä periydy missään muodossa. Ainoa jälkeläisille periytyvä kyky on taito matkustaa ihmisten maailman, Vechnostin saaren ja henkimaailman välillä sekä kyky haihtua ja ilmestyä toisaalla. Joskus äärimmäisen harvoin nämä henkilapset, niin sanotut puolihenget, kykenevät hyvin pienimuotoiseen elementtihallintaan. Puolihenget eivät lähtökohtaisesti ole tervetulleita asumaan henkimaailmaan, eikä heitä katsota muutenkaan hyvällä, vaan kyseessä on yleensä häpeällinen vahinkolapsi. Lisää tietoa puolihengistä saat niiden omasta esittelystä.

Alla vain lyhyet esittelyt henkiperheiden kyvyistä, tarkemmat kuvaukset löydät henkien omista tiedoista sekä kirjasto-osiosta löytyvästä teoksesta Henkien maailma.

Vedenhenkiperhe - Vesi, jää, sade & sumu. Vedenhenki on itse vesi: hän kykenee ohjailemaan sitä rajattomasti, hän aistii sen kaikkialla ja kykenee jopa kuuntelemaan sen kertomuksia. Jäänhenki hallitsee valtavan voimakkaat kylmyyden voimat, jään ja lumen, ja on vastuussa talven tuomisesta. Sateenhenki hallitsee sateita ja on vastuussa niiden luomisesta. Sumunhenki saa aikaan sumun ja usvan. Kaikki vedenhenkiperheen jäsenet voivat hengittää veden alla.
Kaikki vedenhenkiperheen jäsenet on luotu hahmoiksi (Noel, Zimoy, Charlie, Inga).

Tulenhenkiperhe - Tuli, kipinä & liekki: Tulenhenki on itse tuli, joten häneltä löytyy kyky luoda tavallista tulta ja ohjailla sitä jonkin verran. Kipinänhenki hallitsee tulen luomisen jalon taidon: hän voi sytyttää mitä tahansa palamaan, jopa kappaleita, joiden syttymisaste ylittää ihmisymmärryksen rajat. Liekinhenki on henkiperheen ainoa, joka kykenee todella hallitsemaan tulta täydellisesti, vaikkei hän sitä itse kykenekään luomaan. Kaikki tulenhenkiperheen jäsenet kykenevät sulautumaan tuleen ja he sietävät käsittämättömän korkeita lämpötiloja. Myös heidän oma ruumiinlämpönsä on poikkeuksellisen korkea, n. 45 - 50 °C.
Kaikki tulenhenkiperheen jäsenet on luotu hahmoiksi (Aidan, Rajesh, Marzia).

Ilmanhenkiperhe - Ilma, tuuli & myrsky: Ilmanhenki hallitsee nykyään vain ilmanpainetta ja hengitysilman happipitoisuutta. Tuulenhenki luo ja ohjailee tuulta, kun taas myrskynhenki luo voimakkaita myrskytuulia, trombeja ja pyörremyrskyjä. Kaikki ilmanhenkiperheen jäsenet voivat halutessaan olla hengittämättä, joten he eivät voi tukehtua.
Ilmanhenki on luotu hahmoksi (Firn).

Maanhenkiperhe - Maa, kivi, metsä & luonto: Maanhenki hallitsee maaperän ohjailemisen ja muokkaamisen, ja hän voi kuunnella äitimaan kertomuksia ja synnyttää maanjäristyksiä. Kivenhenki on kivielementtien hallitsija, ja kykenee muovaamaan niitä haluamallaan tavalla, esimerkiksi luoda luolia. Metsänhenki on eräänlainen kasvien terapeutti ja hoivaaja, joka kuuntelee niiden murheita ja hoivaa haavoittuneita. Luonnonhenki on maanhenkiperheen jäsenistä ainoa, joka kykenee ohjailemaan luonnossa virtaavaa energiaa - kaikki henkiperheen jäsenet aistivat kyseisen energian ja saavat siitä voimaa, mutta tosissaan sitä pystyy käyttämään vain luonnonhenki.
Kaikki maanhenkiperheen jäsenet on luotu hahmoiksi (Dante, Samjhana, Timoteus, Azami).

Ajanhenki: Ajanhenki on aina ollut henkien outolintu, joka elää omissa maailmoissaan ja keskittyy omiin asioihinsa, välittämättä suuremmin luonnosta tai maailman hyvinvoinnista. Pelkkä ajanhengen olemassaolo on yhteydessä ajan loputtomaan virtaan, jolta mikään ei voi välttyä. Ihmisten luomat aikataulut ja -järjestelmät ovat vain kuvitelmaa, mutta todellinen Aika on muuttumatonta, välttämätöntä ja peruuttamatonta. Ajanhenki ei voi matkustaa ajassa eikä täysin muuttaa sen kulkua, mutta hän voi hetkellisesti hidastaa sitä niin paljon, että muu maailma hengen itsensä ympärillä näyttää pysähtyneeltä. Lisäksi ajanhenki voi lahjoittaa mille tahansa olennolle kuolemattomuuden lahjan.
Ajanhenki on luotu hahmoksi (X).

Hybridit

 Yli-luonnollisin silmin katsottuna ihmislajit eroavat eläinlajeista selkeiten siinä, että ihmislajit kykenevät lisääntymään keskenään rajoitta: kaikkien sukusolut ovat samanlaisia ja myös eri ihmislajien jälkeläiset ovat lisääntymiskelpoisia. Kun kaksi yli-luonnollista eri ihmislajin edustajaa saavat lapsen, tuloksena on useimmiten hybridi. Hybridi kantaa geeneissään kahden tai useamman eri lajin ominaisuuksia. Lajia ei pidä sekoittaa puoliverisiin, joiden toinen vanhempi on ihminen ja jotka ovat melkein voimattomia, eikä puolihenkiin, joiden toinen vanhempi on henki ja jotka perivät ominaisuuksia lähinnä vain henkivanhemmaltaan.

Hybridien kirjo on loputon. Tunnettuja lajeja voi yhdistellä tuhansilla eri tavoilla, eikä samanlainen yhdistelmä tuota aina samanlaista lopputulosta. Hybridi perii aina kykyjä molemmilta vanhemmiltaan. Jos hybridi perii vain toisen vanhemman ominaisuudet, esimerkiksi maagin ja muodonmuuttajan lapsi ei ikinä opi muodonmuutosta, hän ei virallisesti ole hybridi, vaan edustaa kykyjensä mukaista lajia. Eri lajien "voimasuhteet" voivat kuitenkin vaihdella, ja joskus tietyn lajin ominaisuudet näkyvät hybridissa vain heikosti. Lähtökohtaisesti eri lajien ominaisuudet ovat kuitenkin tasapainossa. Hybridi ei myöskään yleensä ole kovin voimakas, vaan sen taidot eri lajien kyvyissä ovat rajalliset ja vajanaiset. Mitä useamman eri lajin geenejä hybridissä on, sitä heikommat voimat hybridillä on.

Hybridit ovat suhteellisen yleisiä, sillä tunnetuimmat lajit, kuten haltiat, muodonmuuttajat ja maagit, lisääntyvät keskenään melko usein. Hybridi ei voi olla sukua sellaiselle lajille, joka ei kykene lisääntymään biologisesti (esim. demoni). Vampirismi on hybrideillä harvinaista, mutta silti täysin mahdollista. Yleensä biologisesti alkunsa saanut vampyyri ei peri kykyjä toiselta vanhemmaltaan, vaan on täysiverinen vampyyri, mutta myös syntyperäinen vampyyrihybridi on mahdollinen. Olento voi muuttua vampyyrihybridiksi myös elämänsä aikana, jos vampyyriksi muutetaan sellainen laji, jonka entiset voimat eivät katoa kuolessa, esim. maagi tai ihmissusi.

Ihmissudet

 Jo tuhansien vuosien ajan maailman syrjäisimmillä seuduilla on täydenkuun öinä vaeltanut hengenvaarallisia petoja, jotka vailla itsehillintää ja -tuntemusta tuhosivat kaiken niiden tielle osuvan. Ensimmäisen kerran ihmissudet eksyivät ihmisten joukkoon useita satoja vuosia sitten, minkä jälkeen populaatio lähti räjähdysmäiseen kasvuun: ihmissuden purema muutti uhrinsa ihmissudeksi. Nopeasti alettiin puhua kirouksesta, vaikka todellisuudessa laji on kehittynyt evoluution mukana samalla järjettömällä ja mystisellä tavalla kuin kaikki muutkin yli-luonnolliset olennot.

Päivän valossa ja kaikkina öinä, joina kuu ei ole täysi, ihmissusi on melkein tuiki tavallinen ihminen. He ovat syntyjään vankkarakenteisia ja voimakkaita, heillä on tarkat aistit ja tavallista korkeampi ruumiinlämpö, mutta muita erityisominaisuuksia heiltä ei löydy. Kun täysikuu nousee taivaalle, ihmishahmo vaihtuu hitaasti ja tuskaisesti jättimäisen suden hahmoon. Ihmissusi vaeltelee sutena aamunkoittoon asti, tiedostamatta itseään tai tunnistamatta läheisiään, kokien vain suurta tarvetta hyökätä kaiken liikkuvan kimppuun. Ainoastaan lajitoverinsa ihmissudet jättävät rauhaan, ja pahimmillaan pedot liikkuvat täydenkuun öinä suurissa laumoissa.

Vaikka ihmissusi onkin täydenkuun öinä fyysisesti melkein yhtä vahva kuin vampyyri ja todella nopea liikkeissään, se haavoittuu silti normaalin suden lailla. Ihmissusi ei osaa reagoida kipuun, vaan jatkaa kamppailua hillittömän raivon vallassa, kunnes muuttuu takaisin ihmiseksi tai kuolee. Valitettavan usein täydenkuun yöt johtavat ihmissuden menehtymiseen, viimeistään auringon noustessa - fyysiset vammat ovat usein niin pahoja, ettei ihmiskeho selviä niistä. Onnekas ihmissusi saattaa välttyä vakavilta vammoilta ja voi elää parhaimmillaan jopa 150-vuotiaaksi.

Ihmissudet voivat lisääntyä biologisesti minkä tahansa lajin kanssa. Täysikuuhun liittyvä "ihmissusikirous" periytyy jälkeläiselle yli 80 % todennäköisyydellä ja ihmissusi periyttää muutenkin geeninsä hyvin vahvasti. Ihmissusien suuren kuolleisuuden takia syntyperäisiä ihmissusia syntyy kuitenkin melko harvoin, etenkin jos lapsen äiti on ihmissusi - täydenkuun yöt johtavat usein keskenmenoon. Yleensä ihmissudeksi tullaan pureman takia: jos ihmissusi puree susimuodossaan ihmisolentoa, uhri muuttuu seuraavana täysikuuna ensimmäistä kertaa ihmissudeksi, ja sen jälkeen aina koko loppuelämänsä ajan. Sudeksi muuttumista ei kykene estämään edes voimakkaalla taikuudella. Henget, puolihenget, demonit, enkelit, merenväki ja suojelijat eivät voi muuttua ihmissudeksi - niiden omat geenit suojaavat tartunnalta ja sen aiheuttamalta ihmissusimutaatiolta.

Vechnostissa elää ihmissusia suhteellisen vähän, mutta silti täydenkuun öihin varaudutaan ajoissa - ihmiset pysyvät sisätiloissa ja Vartiosto partioi kyliä ja kaupunkeja tiiviisti. Jotkut Vechnostin ihmissusista ennakoivat muutostaan myös itse ja pyrkivät telkeämään itsensä ystäviensä avulla niin, etteivät he pääse yön aikana irti.

maagit

 Ihmiskunnan jokaisesta kulttuurista ja uskonnosta löytyy kertomuksia noidista, ihmeentekijöistä, mystisistä tietäjistä, parantajista ja ennustajista. Yliluonnolliset ilmiöt ja ihmeparantumiset aiheuttivat suuren ilon lisäksi suurta vihaa, mikä johti lopulta toistuviin noitavainoihin. Harva oikea maagi kuitenkaan menetti henkeään ihmisten rovioilla - usein uhreiksi joutuivat vain liian älykkäät naiset ja kehittynyttä lääketiedettä hyödyntävät parantajat. Oikeat maagit, ihmiset jotka synnyinlahjana oppivat hallitsemaan taikuutta, kykenivät helposti pakenemaan yksinkertaisilta ihmisiltä.

Maagi on yleisnimitys kaikille ihmisille, jotka hallitsevat jonkin tyyppistä taikuutta. Usein maagit jaotellaan sukupuolen mukaan noidiksi (naiset) ja velhoiksi (miehet). Lisäksi voidaan käyttää maagin vahvuusalueita kuvaavia termejä, kuten ennustaja tai parantaja. Maagius on synnynnäinen kyky, jota voi harjoittaa vahvemmaksi läpi elämän. Mitä enemmän maagi jaksaa taikuuttaan harjoittaa, sitä voimakkaammaksi ja taitavammaksi hän tulee. Taikomisessa voi hyödyntää sanallisia loitsuja, erilaisia rituaaleja ja lumottuja esineitä - vain maagin mielikuvitus ja halu oppia on rajana.

Maagius periytyy hyvin sattumanvaraisesti. Joskus kahdenkaan maagin lapsi ei opi kuin korkeintaan muutaman alkeellisen loitsun, kun taas joskus heikon maagin lapsesta voi tulla todella voimakas. Heikkous ja voimakkuus ovat kuitenkin maagien maailmassa hyvin liukuvia käsitteitä. Yleensä ahkera harjoittelu johtaa kykyjen huimaan kehitykseen, kun taas harjoittelun puute johtaa jopa kykyjen heikentymiseen. On kuitenkin olemassa maageja, jotka eivät jatkuvasta harjoittelusta huolimatta kehity vahvemmiksi, ja myös sellaisia, jotka ovat luonnostaan äärimmäisen voimakkaita, vaikkeivat olisi eläessään avanneet ainuttakaan kirjaa tai suorittaneet ainuttakaan toistoa.

Taikuus jakaantuu tyypillisesti erilaisiin osa-alueisiin, jotka vaativat maagilta erityyppistä osaamista. Useimmiten maagit ovat synnynnäisesti lahjakkaita yhdellä tai kahdella taikuuden osa-alueella, ja vastapainoisesti heikompia kaikilla muilla. Todella harva maagi hallitsee kaikki taikuuden osa-alueet yhtä hyvin, saati edes puolia niistä.

Parantamisen osa-alue sisältää erilaisten taikajuomien valmistamisen, rohtojen ja yrttien tuntemuksen, lääkinnälliset taidot sekä suoranaiset parantamistaiat. Mitä voimakkaampi parantaja, sitä vähemmän hän tarvitsee lääkinnässä perinteisiä, ihmisten kehittelemiä parannuskeinoja. Ennustamiseen kuuluu niin tarkoituksenmukainen ennustaminen, johon tarvitaan taikaesineitä tai tietynlainen rituaali, kuin myös tiedostamaton, tahdonvastainen ennustaminen. Osalla maageista on synnynnäinen taito nähdä tulevaan, halusivat he tai eivät. Tämä voi ilmetä esimerkiksi yllättävinä näkyinä tai unissa. Mitä voimakkaampi ennustaja, sitä kauemmas tulevaan ja sitä yksityiskohtaisemmin hän voi nähdä. Ennustaminen on taikuuden osa-alueista vaikeimpia, sillä tulevaisuus muuttuu koko ajan.

Lumoamisen osa-alue sisältää niin elottomiin kuin elollisiin kappaleisiin kohdistuvan taikuuden, jolla kohde saadaan tekemään jotain, mitä se ei luonnostaan tekisi. Alkeelliset lumoukset saavat esineet tekemään työnsä ilman käyttäjää: siivousvälineet siivoamaan itsekseen ja ovet aukeamaan automaattisesti. Taitava lumoaja kykenee vaikuttamaan elollisten olentojen mieleen niin, että hän voi ohjailla kohteitaan oman tahtonsa mukaan. Lumouksien kesto ja voimakkuus vaihtelee: osa lumouksista kestää tietyn aikaa, osa loppuu vasta kun lumoaja niin päättää. Suurin osa lumouksista on sidoksissa niiden langettajaan: jos lumoaja menehtyy, kaikki lumoukset raukeavat. Elottomiin kappaleisiin on kuitenkin mahdollista langettaa myös ikuisia lumouksia, joita ei voi mitenkään purkaa. Tällaiset vaativat kuitenkin erittäin voimakkaan lumoajan ja yleensä myös tietynlaisia rituaaleja tai taikaesineitä.

Illuusioiden osa-alue kattaa kaiken yksinkertaisista silmänkääntötempuista mittaviin aistinvaraisiin harhamaailmoihin. Voimakas illusionisti voi luoda kohteensa ympärille kokonaan toisen maailman, joka tuntuu täydeltä todelta, eikä uhri yleensä tajua olevansa taikuuden vaikutuksen alainen. Voimakkaat illuusiot syövät käyttäjältään paljon voimia, eikä illuusiotaikuus sovellu heikkohermoisille tai -kuntoisille. Muodonmuutosten osa-alue sisältää niin tyhjästä luomisen kuin olemassa olevien kappaleiden olomuodon muokkaamisen. Tämän osa-alueen yksinkertaisimmat taiat sisältävät mm. valon ja tulen taikomisen tyhjästä tai veden muuttamisen viiniksi. Muodonmuutoksissa taitava maagi kykenee muuttamaan elävän olennon ulkomuotoa joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Kaikki muodonmuutostaiat ovat peruutettavissa, mutta tämä on äärimmäisen vaikeaa. Useat maagit, jotka saavat muodonmuutoksia aikaan, eivät osaa itse peruuttaa niitä, vaan tarvitsevat tässä apua voimakkailta, muodonmuutoksiin perehtyneiltä maageilta.

Musta magia ei varsinaisesti ole taikuuden osa-alue, vaan nimitys kaikelle väärin käytetylle taikuudelle. Parantajat voivat kehitellä kuolettavia myrkkyjä, ennustajat voivat ennustaa tulevan tuhotakseen sen. Jos lumoaja pakottaa taioillaan elävän olennon tappamaan tai lumoaa kuolleiden ruumiit liikkumaan, hän syyllistyy mustaan magiaan. Illuusiot voivat tuhota uhrin psyykkeen pysyvästi, ja muodonmuutoksilla elävän olennon voi muuttaa elottomaksi. Myös jos taikuuden suorittamisessa käytetään epäinhimillisiä rituaaleja, on kyseessä mustaa magiaa. Mustan magian harjoittaminen on yleisten normien mukaan kiellettyä, eikä sitä katsota hyvällä. Monet maagit ovat kuitenkin tarkoituksella erikoistuneet mustaan magiaan, eivätkä välitä yleisistä mielipiteistä ja säännöistä.

Vechnostissa maagit kuuluvat yleisimpiin lajeihin, ja heitä voi tavata kaikissa saaren kylissä ja kaupungeissa. Melkein jokaisesta asutuskeskuksesta löytyy oma parantaja. Tietynlaiset taikuuden harjoittamiselle otolliset paikat, kuten Lumokeidas ja Usvanloukko, houkuttelevat poikkeuksellisen paljon maageja.

Merenväki

 Merenväki on tunnettu aihe niin saduissa kuin elokuvissa. Sirkuksissa on vuosisatojen ajan esitelty pyrstöllisiä kummajaisia, mutta harvoin kyseessä on ollut oikea merenneito tai -mies. Älykkäät olennot on nopeita liikkeistään ja hyviä piiloutumaan, joten on hyvin epätodennäköistä, että ne jäisivät kalastajien verkkoihin. Todellisuudessa merenväkeä on ollut olemassa yhtä kauan kuin ihmisiä, ellei kauemmin. Uskotaan, että yhden ihmistyypin siirtyessä maalle ja kasvaessa kädelliseksi nisäkkääksi, toinen jäi kasvamaan veteen ja kehittyi kalojen mukana. Siinä missä apina on ihmisen lähin sukulainen, ovat delfiinit merenväen lähintä sukua.

Merenväen ulkonäöllinen vaihtelu on yhtä laajaa kuin ihmisillä. Vaikka fyysiseltä kooltaan ja rakenteeltaan merenväen ylävartalot ovat ihmisten kanssa samaa luokkaa, voi pyrstöjen pituus vaihdella metristä lähemmäs kolmeen. Tyypillisesti merenmiehien pyrstöt ovat pidempiä ja voimakkaampia kuin merenneitojen. Usein merenväen kasvonpiirteet ovat kalamaisia ja sinertäviä, mutta jotkut voivat kasvoiltaan olla myös tuiki tavallisen ihmisen näköisiä. Merenväki elää hieman ihmisiä pidempään, keskimäärin 130-150 -vuotiaiksi, ja ne voivat hengittää sekä vedessä että maalla. Maalle ajautunut merenneito tai -mies kuitenkin menehtyy alle vuorokaudessa, jos se ei pääse kosketuksiin veden kanssa. Makealla vedellä voi elvyttää kuihtuvaa kehoa jonkin verran, mutta iho kaipaa veden lisäksi myös suolaa.

Merenväki ymmärtää tyypillisesti hyvin magiaa, ja monet merenneidot ja -miehet hallitsevat useita yksinkertaisia loitsuja, erityisesti veteen liittyviä sellaisia. Yleisin kyky on veden avulla parantaminen. Merenneidoille tyypillinen kyky on myös hurmaava laulu, joka lumoaa jalalliset miessukupuolen edustajat. Merenneito tuskin käyttää voimaansa väärin tai rupeaa hukuttamaan ketään, toisin kuin seireenit. Osa merenväen edustajista on äärimmäisen taitavia muodonmuutostaikuudessa ja kykenee sen ansiosta vaihtamaan pyrstönsä jalkoihin. Tämän taidon osaava voi halutessaan muuttaa asumaan maalle, kunhan muistaa käydä kerran vuorokaudessa merellä.

Kaikki merenneidot ja -miehet eivät kuitenkaan koskaan opi muuttumaan jalallisiksi, ja kateudesta katkerina monet ovat turvautuneet voimakkaisiin maageihin. Koska jalalliseksi muuttuminen perustuu siihen, että merenväen edustaja itse taikuudellaan muuttaa pystönsä jaloiksi ja takaisin, ei vastaava temppu ole mahdollinen, jos merenneito tai -mies ei hallitse voimakasta muodonmuutosmagiaa - auttava maagi ei tietenkään aina ole paikalla, kun muutosta kaivattaisiin. Siksi muodonmuutos on usein sidottu taivaan kappaleisiin: joku saattaa muuttua jalalliseksi päivisin, toinen öisin. Tässä piilee aina vaarana, että merenneito tai -mies jää jumiin maalle, jos hän ei ehdikään takaisin merelle ennen määräaikaansa.

Merenväki lisääntyy biologisesti keskenään, minkä lisäksi jalalliseksi muuttuvat merenneidot ja -miehet voivat lisääntyä myös muiden ihmislajien kanssa. Merenneidon ja merenmiehen lapsi on aina puhdasverinen merenväen edustaja ja perii vanhempiensa taidot sadan prosentin varmuudella. Risteytyksissä merenväen geenit periytyvät heikosti, ja hybridijälkeläiset edustavat yleensä selkeästi toista vanhempaansa. Ainoa varmasti periytyvä ominaisuus on kyky hengittää vedessä - edes pyrstö ei välttämättä periydy, vaikka kuinka haluaisi.

Vechnostissa merenväkeä tapaa eteläisen meren rannoilla, erityisesti rantakallioiden suojissa Helmilahdella. Kuutamolahtea asuttavat seireenit, joten merenväki pysyy kaukana noilta synkiltä kallioilta. Maalla asuvat merenväen edustajat pysyttelevät yleensä Aurinkolahden kylässä sen sijainnin takia. Suuri osa merenväestä viihtyy noin kilometrin päässä Kultahietikon rantaviivasta sijaitsevalla Korallisaarella ja sitä ympäröivällä koralliriutalla, viralliselta nimeltään Palatsiriutalla. Jonkin verran merenväkeä tapaa myös itärannikolla, mutta länsi- ja pohjoisrannikolta pyrstöväki pysyttelee poissa jatkuvien myrkyjen ja vaarallisten vesien takia.

Metsästäjät

★​ = metsästäjän saa luoda vain ylläpitäjän luvalla

 Metsästäjiä ei tule sekoittaa samannimiseen ammattiin, vaikka ne ovat sidonnaisia toisiinsa. Siinä missä esimerkiksi vampyyrinmetsästäjäksi voi ryhtyä käytännössä minkä tahansa lajin edustaja, metsästäjät pitävät itseään ainoina oikeina metsästäjinä ja muita vain halpoina kopioina, jotka on määrä eliminoida — heidän joukossaan metsästäjyyden katsotaan olevan synnynnäinen lahja eikä titteli, jonka kuka hyvänsä voi noin vain omia nimiinsä. Metsästäjät vastaavat ihmisiä pieniä geenipoikkeamia lukuun ottamatta, minkä johdosta he ovat yksi eniten tavallisia ihmisiä muistuttavista lajeista, ja jotkut pitävätkin metsästäjiä pelkkänä yli-ihmisten haarana. Mielenkiintoista kyllä, metsästäjät eivät varsinaisesti ajattele olevansa taikaolentoja lainkaan, mutteivät myöskään ihmisiä. Perinteisesti heidän opetetaan olevan eräänlainen ihmisen täydellisempi versio.

Metsästäjillä ei ole yliluonnollisia voimia eivätkä he ole ikinuoria ja kuolemattomia eitä voi pitää yleisneroutta hipovina multilahjakkuuksina, joiden fyysinen ja psyykkinen kapasiteetti on huomattavasti keskivertoa ihmistä suurempi. Heidän kehonsa kestävät raskasta rasitusta, heidän kivunsietokykynsä on erinomainen, heidän aistinsa terävät ja heidän refleksinsä salamannopeat. Metsästäjien keskuudessa korkea älykkyysosamäärä sekä eideettinen muisti ovat yleistä ja heidän tarkkaa intuitiotaan pidetään kuudentena aistina, taitona havaita se, mikä muilta jää huomaamatta. Kiitos laajan ja kurinalaisen koulutuksensa, he ovat paitsi useita aseita ja taistelutyylejä hallitsevia supersotilaita, myös kirjaviisaita. Metsästäjät usein osaavatkin sujuvasti ainakin neljää kieltä (mukaan lukien Veljeskunnan viralliset kielet, latinan ja englannin).

Metsästäjiä on globaalilla tasolla verrattain vähälukuisesti, ja Vechnostissa heitä on kansan turvallisuuden onneksi kirjaimellisesti vain muutamia. 99% kaikista metsästäjistä on osa maailmanlaajuista, muusta maailmasta eristäytynyttä järjestöä eli Veljeskuntaa (engl. Brotherhood), jossa he ovat syntyneet ja kasvaneet salaisissa tukikohdissaan. Veljeskunnan ulkopuolella elävä metsästäjä on erittäin harvinainen poikkeus, joka vain vahvistaa säännön. On tärkeä huomioida, että Veljeskunta kelpuuttaa jäsenikseen vain ja ainoastaan täysiveriset metsästäjät, ja esimerkiksi puoliveriset jälkeläiset (puoliksi ihminen, puoliksi metsästäjä) sekä hybridit (puoliksi taikaolento, puoliksi metsästäjä) hätistetään säälimättä matkoihinsa. Koska metsästäjät ovat kehdosta pitäen ohjelmoitu ja aivopesty noudattamaan Veljeskunnan ideologiaa, he kuuliaisesti tappavat taikaolentoja eivätkä hevin muuta mielipiteitään. Metsästäjillä ei ole ulkoisia merkkejä, joista heidät tunnistaa välittömästi, mutta enemmistö pukeutuu Veljeskunnan mustaan univormuun. Lisää voit lukea kirjaston teoksestaVeljeskunnan varjo.

Muodonmuuttajat

 Muinaisten legendojen mukaan jokaisen ihmisen sisällä elää onkin eläimen sielu, ja jo kymmenien tuhansien vuosien ajan osa heistä on kyennyt ottamaan tämän kyseisen eläimen muodon. Heitä on kutsuttu monilla nimillä: shamaaneiksi, noidiksi, animaageiksi, jopa demoneiksi. Nykyinen nimitys, muodonmuuttaja, on vakiintunut käyttöön jo satoja vuosia sitten. Muodonmuuttajat osaavat tyypillisesti muuttua vain yhdeksi eläimeksi - muuttujat, joilla on kaksi tai useampi eläinhahmoa, ovat äärimmäisen harvinaisia.

Muodonmuuttajat ovat ihmishahmossaan yleensä täysin tavallisen ihmisen näköisiä. Heillä on kuitenkin usein eläinlajinsa piirteitä niin ulkonäössä kuin käytöksessäkin. Osa muodonmuuttajista kykenee hyödyntämään eläinhahmonsa kykyjä, kuten kissan pimeänäköä tai lepakon kaikuluotausta, myös ihmishahmossaan, mutta osa ei omaa ihmishahmossaan mitään erityiskykyjä. Jotkut äärimmäisen harvat muodonmuuttajat pystyvät muuttumaan taruolennoiksi, kuten aarnikotkiksi tai lohikäärmeiksi. Muodonmuuttajat pystyvät puhumaan eläinmuodossaan normaalisti, sillä muodonmuutoksesta huolimatta äänihuulet säilyvät ihmismäisinä.

Muodonmuuttajat elävät tavallisten ihmisten tavoin keskimäärin 80-100 -vuotiaiksi. Eläinlajin pitkäikäisyys, esimerkkeinä lohikäärme tai kilpikonna, voi pidentää myös muodonmuuttajan ikää reippaasti yli 100 vuoden. Muodonmuuttajat lisääntyvät kuten ihmiset, eikä muutoseläin vaikuta lisääntymiseen. Muodonmuuttajat eivät voi lisääntyä eläimien kanssa, sillä muodonmuuttajan sukusolut ovat ihmisen sukusoluja, eivät eläimen. Muodonmuuttajan lapsesta ei välttämättä tule muodonmuuttajaa, sillä on pitkälti tuurista kiinni, oppiiko lapsi muuttumaan eläinhahmoonsa. Muodonmuuttajuus ei varsinaisesti periydy geeneissä, mutta on huomattu, että mitä enemmän suvussa on muodonmuuttajia, sitä todennäköisemmin lapsi oppii muodonmuutoksen jossain vaiheessa nuoruuttaan.

Vechnostissa muodonmuuttajia tapaa kaikkialla saarella, jokaisessa kaupungissa ja kylässä. Lohikäärmemuodonmuuttajista suurin osa kuuluu Lohikäärmeklaaniin ja asuu tästä johtuen Lohikäärmekodossa Suurvuoren itäpuolella sijaitsevassa laaksossa.

Puolihenget

★​ = puolihengen saa luoda vain ylläpitäjän luvalla

 Yleisistä normeista ja pahennuksesta huolimatta henget ovat lisääntyneet muiden ihmislajien kanssa vuosituhansien ajan. Todennäköisesti ihmisten maailmassa elää monta isätöntä tai äiditöntä lasta, joilla ei ole aavistustakaan tuntemattoman vanhempansa henkilöllisyydestä tai mahdollisista yli-luonnollista kyvyistään. Puolihenget ovat lähes poikkeuksetta vahinkolapsia, joita ei varsinaisesti kaivata - henget ovat todella huonoja kiintymään ihmisten tavoin. Vaikka puolihenget kykenevätkin matkustamaan henkimaailmaan, heidän oleskeluaan siellä ei yleensä katsota hyvällä.

Puolihenget ovat henkien jälkeläisiä ja täten perineet kyvyn matkustaa ihmisten maailman, Vechnostin saaren ja henkimaailman välillä. Lisäksi puolihenget voivat haihtua pois ja ilmestyä toisaalla. Joskus äärimmäisen harvoin he perivät vanhemmaltaan todella pienimuotoisia elementteihin liittyviä kykyjä. Lisäksi puolihenget vanhenevat poikkeuksellisen hitaasti ja elävät parhaimmillaan useamman ihmisiän ajan. Riippuen toisen vanhemman lajista puolihenget voivat hallita myös muita erityisominaisuuksia ja -taitoja, mutta yleensä henkien lapsille ei periydy vahvoja kykyjä toiseltakaan vanhemmalta. Puolihenget voivat lisääntyä tavallisesti muiden ihmislajien tavoin, mutta he eivät periytä omille jälkeläisilleen minkäänlaisia kykyjä.

Puoliveriset

 Kautta historian ihmisten kohtaamiset yli-luonnollisten olentojen kanssa ovat johtaneet suuriin rakkaustarinoihin, kesäkuukausien mittaisiin romansseihin ja yhden yön himon hetkiin. Silloin tällöin näistä kertomuksista jää fyysiseksi todisteeksi lapsi, ihmisen ja taikaolennon jälkeläinen. Puoliverisiä ei pidä sekoittaa hybrideihin, jotka on kahden eri taikaolennon jälkeläisiä ja voivat kantaa veressään parhaimmillaan jopa viiden eri olennon geenejä, eikä puolihenkiin, jotka perivät erityiskykyjä henkivanhemmaltaan. Virallista puoliveristen lajia ei myöskään tule sekoittaa puhetapaan, jolla puhdasveriset lajinsa edustajat saattavat kutsua puoliverisiä lajin edustajia, jotka ovat kyllä täysivoimaisia, mutta omaavat "epäpuhtaat" sukujuuret. Esimerkiksi joissain maagi- ja haltiayhteisöissä puoliverisiä lajin edustajia syrjitään, vaikka kyseinen maagi tai haltia olisikin voimakas lajinsa edustaja.

Puoliveriset ovat yli-luonnollisista ihmislajeista kaikkein tavallisimpia, sillä heidän kykynsä ovat yleensä lähes olemattomia, korkeintaan alkeistasoa. Ihmisvanhemmaltaan puoliveriset eivät luonnollisesti peri mitään, ja yli-luonnolliselta vanhemmaltakin vain heikosti. Jos yli-luonnollisen vanhemman kyvyt periytyvät lapselle voimakkaina, ei kyseessä enää ole puoliverinen, vaan täysivaltainen lajinsa edustaja. Tästä syystä puoliverinen voi olla sukua vain sellaiselle lajille, joka tyypillisesti periyttää kykyjään heikosti tai sattumanvaraisesti. Tällaisia lajeja ovat mm. haltiat, maagit ja enkelit. Puoliverinen ei voi mitenkään olla esimerkiksi vampyyrin tai ihmissuden jälkeläinen, sillä kyseiset lajit periyttävät ominaisuutensa jälkeläiselleen täysin.

Yksinkertaisesti ilmaistuna puoliverisen erottaa ihmisestä vain geenirakenteessa ilmenevä poikkeama. Puoliveriset eivät periytä jälkeläisilleen minkäänlaisia yliluonnollisia ominaisuuksia, korkeintaan muutaman geenin. Puoliverisen ja ihmisen lapsi on aina ihminen, kun taas puoliverisen ja taikaolennon lapsi voi olla joko puoliverinen tai taikaolento, todennäköisemmin jälkimmäinen.

Puoliveriset ovat suhteellisen yleinen laji Vechnostissa, mutta harvinaisempi kuin voisi luulla. Moni puoliverinen ei tiedä edes olevansa puoliverinen, ja siksi lajin edustajat harvoin päätyvät lähtemään matkalle, joka johtaisi lopulta Vechnostin saarelle. Koska ihmislajin edustajat eivät kykene löytämään Vechnostiin, on saarella syntynyt puoliverinen todella harvinainen tapaus.

Suojelijat

★​ = suojelijan saa luoda vain ylläpitäjän luvalla

 Suojelijat ovat mystinen laji, joita väitetään niin demoneiksi kuin hengiksi. Niillä onkin paljon yhteistä kyseisten lajien kanssa: samoin kuin demonit ovat sidottuja tiettyihin elementteihin, paikkoihin ja ominaisuuksiin, suojelijat ovat sidottuja kotipaikkaansa, ja samoin kuin henget hallitsevat elementtejä ja ovat yhtä luonnon kanssa, on luonto suojelijalle kuin sisar, jopa osa sielua. Suojelijat ovat ihmismäisiä olentoja, joiden elämäntarkoitus on suojella luontoa. Yksi suojelija on aina sidottu tiettyyn paikkaan syntymästään kuolemaansa saakka: tietylle rannalle, tiettyyn järveen, tietylle suolle tai tiettyyn metsään. Laajan alueen sisällä voi elää useampi suojelija, jotka suojelevat aluetta yhdessä, mutta yleensä jokaisella alueella elää vain yksi suojelija.

Kukaan ei tiedä, mistä suojelijat saavat alkunsa, eivät edes he itse. Suojelijat ovat vaistoiltaan hyvin alkukantaisia, jopa eläimellisiä, eivätkä varsinaisesti tiedosta jopa tuhansia vuosia kestänyttä menneisyyttään. Tarina kertoo, että alun perin suojelijat olivat vain sieluja, jotka myöhemmin ottivat haltuunsa eläinten kehot. Ihmislajin kehittyessä ja alkaessa vaikuttaa luonnon kiertokulkuun, kehittyivät myös suojelijat ihmismäiseen hahmoon ja nousivat älyllisesti ihmisten tasolle. Yleisesti ottaen suojelijoiden uskotaan yksinkertaisesti olevan luonnonelementtien ruumillistuneita sieluja.

Suojelijat ovat sekä ulkonäöllisesti että kyvyiltään oman kotipaikkansa ja suojelun kohteensa ruumillistumia. Suojelijalta löytyy aina kaksi tai kolme erilaista olomuotoa: eläinmuoto, ns. normaali olomuoto sekä ihmismäisin muoto (kaksi jälkimmäistä eivät aina eroa toisistaan). Esimerkiksi meren suojelijan eläinmuoto voi olla jokin merenelävä, normaali olomuoto lähellä merenväkeä ja ihmismäisin muoto melko tavallinen, jalallinen ihminen. Suojelija on kuitenkin myös ihmismuodossaan aina tunnistettavissa suojelijaksi ulkonäön yksityiskohtien ja käytöksen perusteella.

Suojelijan elinvoima on sidoksissa sen kotipaikkaan. Jos suojelijan kotipaikka, esimerkiksi järvi tai suo, kärsii pahoja vaurioita esimerkiksi myrskyssä tai ihmisten jättämien myrkkyjen ja roskien takia, myös suojelija itse ajautuu heikkoon tilaan. Useimmiten suojelija itse pystyy kuitenkiin hoitamaan kotipaikkansa ja samalla itsensä kuntoon, mutta joskus vauriot ovat niin pahoja, että suojelija tarvitsee apua esimerkiksi hengiltä. Jos apua ei tule, suojelija saattaa kuolla. Suojelija menehtyy myös, jos se joutuu yli vuorokaudeksi pois omasta kotipaikastaan. Suojelijan voi myös tappaa kuten tavallisen ihmisen. Luonnonkohde, jonka suojelija on kuollut, on äärimmäisen altis uhille ja usein tuhoutuu alle vuodessa: lammet rehevöityvät umpeen tai kuivuvat, merten kasvusto kuolee, metsät kelottuvat. Vechnostissa Varjorauniot ovat esimerkki metsäalueesta, jonka suojelija on kuollut. Alueelle ei ikinä ilmesty uutta suojelijaa edellisen kuoltua.

Suojelijat eivät varsinaisesti edusta tiettyä sukupuolta, eivätkä ne kykene lisääntymään biologisesti. Seksuaalisessa mielessä, mikä on suojelijoille äärimmäisen harvinaista mutta mahdollista, ne voivat halutessaan edustaa mitä tahansa sukupuolta.

Vechnostissa suojelijoita löytyy kaikkialta, mutta monet elävät piilossa ihmislajien silmiltä ja pysyttelevät visusti erossa yhteiskunnallisista melskeistä. Neuvosto on säätänyt suojelijoiden turvaksi lain, joka kieltää ehdottomasti suojelijoiden häiritsemisen ja haavoittamisen. Suojelijan tappamisesta tuomitaan lähes poikkeuksetta kuolemaan.

Eteläisen meren suojelija on luotu hahmoksi: Kri

Vampyyrit

 Kukaan ei tiedä, missä ja miten maailman ensimmäinen vampyyri syntyi. Vampirismi, jota myös kiroukseksi usein kutsutaan, levisi kuitenkin kulovalkean tavoin, ja nykyään vampyyrit kuuluvat yleisimpiin yliluonnollisista lajeista. Verta ravintonaan hyödyntävät vampyyrit ovat myöskin pimeyden olennoista tunnetuimpia. Ulkoisesti ihmistä muistuttavat olennot ovat moninverroin tavallista ihmistä voimakkaampia ja nopeampia. Vampyyreilla on todella tarkat aistit, ne ovat immuuneja myrkyille ja taudeille, ja niiden parantumiskyky ylittää järjen rajat. Ainoastaan puu kykenee vahingoittamaan vampyyria samalla tavalla kuin tavallista ihmistä, jättäen haavat jotka paranevat hitaasti. Vampyyrin voi tappaa vain lävistämällä tämän sydämen puulla, irrottamalla pään tai polttamalla. Vampyyrit eivät vanhene fyysisesti täysikasvuisuutta pidemmälle ja voivat näin ollen elää ikuisesti.

Kaikista lahjoistaan huolimatta vampyyreillä on myös heikkouksia. Aurinko on vampyyrien vihollisista pahin. Osuessaan vampyyrin iholle auringon valo alkaa polttamaan kuin tuli, korventaen pahimmassa tapauksessa vampyyrin hengiltä. Tätä ongelmaa vastaan on kuitenkin kehitelty maagisia koruja, useimmiten sormuksia, jotka suojaavat kantajansa auringon valolta ja mahdollistavat näin päivisin liikkumisen. Taikuuden tuomasta suojasta huolimatta valo häikäisee vampyyrin herkkiä silmiä todella voimakkaasti ja aiheuttaa suorastaan sietämätöntä päänsärkyä. Auringon lisäksi ihmissudet ovat vampyyreille suuri uhka, sillä ihmissuden purema johtaa vampyyrin kehossa myrkytystilaan, joka nostaa korkean kuumeen. Lääkkeenä toimivat useammat erilaiset lääkeyrteistä valmistetut uutteet, myös vaativa parannustaikuus. Ihmissusien lisäksi demonit ja henget, voimakkaat maagit sekä lohikäärmeeksi tai hurjasudeksi muuttuvat muodonmuuttajat ovat voimasuhteiltaan vampyyreille pärjääviä olentoja.

Kaiken tämän lisäksi vampyyrin voi näännyttää. Jo vuorokausi ilman verta heikentää vampyyrin fyysistä voimaa ja vaikuttaa huomattavasti keskittymiskykyyn. Viikko ilman verta johtaa kooman kaltaiseen tilaan, josta vampyyri virkoaa vain runsaalla määrällä verta. Vampyyri ei kuitenkaan voi kuolla nälkään, vaan selviää koomassaan ilman ravintoa vuosisatojen ajan. Vampyyrien ravinnon tarve vaihtelee myös yksilöllisesti, ja se on pitkälti kiinni vampyyrin tottumuksista: vähäisellä ravinnolla elävä vampyyri tottuu rajoitettuun ravintoon, eikä uuvu niin nopeasti, mutta runsaasti juova vampyyri saattaa tuntea itsensä levottomaksi ja heikoksi jo silloin, kun normaali ateriaväli on venähtänyt vasta muutamalla tunnilla.

Vampyyriksi voi joko syntyä tai muuttua toisen vampyyrin muuttamana. Biologisesti syntyneet vampyyrit ovat todella harvinaisia, sillä vampyyrilapsi kasvaa kolminkertaisella nopeudella tavalliseen ihmislapseen verrattuna. Vain vampyyrinaisen keho kestää tämän kasvunopeuden ja kohdussa rimpuilevan lapsen voimat. Äidin ollessa muuta lajia kuin vampyyri, raskaus johtaa yli 95 % todennäköisyydellä kuolemaan jo ennen lapsen syntymää. Sekä äiti että lapsi selviävät äärimmäisen harvoin. Vampyyrimiehet ovat täysin lisääntymiskykyisiä, mutta vampyyrinaisilla kehittyy vain keskimäärin kaksi ns. täydellistä munasolua vuodessa, joten tarvitaan myös tuuria, jotta vampyyrinainen voi tulla raskaaksi. Biologisesti syntynyt vampyyri on verellä muutettua vampyyria voimakkaampi - ja myös nälkäisempi.

Useimmiten vampirismi leviää, kun vampyyri muuttaa jonkin toisen lajin edustajan vampyyriksi. Ensin kohteelle täytyy juottaa vampyyrin verta ja tämän jälkeen tappaa hänet noin vuorokauden sisällä. Vampirismi aiheutuu vampyyrigeenistä, joka on ns. ylivoimainen kaikkia muita geenejä vastaan. Kuolema aktivoi vereen päässeiden vampyyrigeenien vaikutukset, jolloin vampirismi valtaa kehon, joko tuhoten muun geeniperimän tai yhdistyen sen kanssa. Kun kyseessä on heikko laji, kuten puoliverinen, vampirismi valtaa kehon täysin. Keskitasoisia lajeja, kuten maageja, muutettaessa lopputulema voi olla tavallinen vampyyri tai hybridi. Jos vampyyriksi muutetaan laji, jonka omat geenit periytyvät lähes tulkoon yhtään vahvasti kuin vampyyrigeenit, esimerkiksi ihmissusi, on tuloksena aina hybridi. Myös biologisessa periytymisessä voimasuhteet ovat samanlaiset.

Vampyyrilapsi tarvitsee ensimmäisen elinvuotensa ajan ravinnokseen muiden vampyyrien verta, ja kykenee nauttimaan sitä aina aikuisuuteen saakka. Täysikasvuisen vampyyrin mielestä vampyyrin veri maistuu kitkerältä. Vampyyriksi muutetut tosin usein nauttivat suunnattomasti oman muuttajansa veren mausta. Vampyyrin veren juominen on kuitenkin suuri tabu, josta ei ole tapana puhua avoimesti.

Vechnostissa vampyyri on todella yleinen laji. Vampyyreja asuu kaikissa kaupungeissa ja kylissä, eniten pohjoisessa ja tietenkin vampyyrimafia Venturin hallitsemassa Kalmankidassa. Vampyyreilla on yleisesti ottaen saarella todella huono maine, erityisesti mafian takia, mutta suinkaan kaikki vastaan tulevat vampyyrit eivät ole vaaraksi tai uhka. Pääkaupunki, etelä ja itä ovat täynnä hyväntahtoisia vampyyreja, jotka elävät täysin sovussa muiden kanssa. Erämaassa liikkuessa kannattaa varoa yksinäisiä, saalistavia vampyyreja, joita eivät saaren eivätkä mafian lait sido.

Yli-ihmiset

 Kautta aikojen tuiki tavallisten ihmisten joukkoon on syntynyt erityisiä kykyjä ja taitoja osaavia lapsia, jotka ikääntyessään vahvistuvat päivä päivältä. Joskus kyvyt ovat hyvin huomaamattomia, eivätkä yleisesti ottaen vaikuta elämään, mutta joskus kyvyt voivat olla jopa vaarallisia ja äärimmäisen tuhoisia. Tällaisia selittämättömiä, poikkeavia ja omalaatuisia kykyjä hallitsevia ihmisolentoja kutsutaan yli-ihmisiksi.

Yli-ihmisten kyvyt eivät periydy millään tavalla, vaan ne ilmestyvät täysin ennalta-arvaamattomasti tietyille onnekkaille tai epäonnisille yksilöille. Joskus harvoin yli-ihmisten lapsi saattaa hallita hyvin samantyyppiset taidot kuin vanhempansa. Kyvyt yleensä kasvavat iän myötä, eikä niitä voi erityisemmin harjoittaa, sillä olemassa olevan voiman määrä on niin sanotusti vakio. Kykyjen hallintaa voi kuitenkin yleensä kehittää ja nokkelimmat yli-ihmiset keksivät monipuolisesti erilaisia tapoja hyödyntää kykyjään. Yli-ihmisiä ei tule sekoittaa puoliverisiin: yli-ihmisten geeniperimässä on pelkästään ihmisten geenejä. Lajia ei pidä myöskään sekoittaa maageihin: yli-ihmiset eivät voi harjoittaa kykyjään tai opetella uusia temppuja, eikä kyse muutenkaan ole loitsuista ja magiasta, vaan puhtaasti yhdestä tai kahdesta yli-luonnollisesta kyvystä.

Vechnostissa yli-ihmiset eivät ole harvinaisia, mutta ei heitä kuitenkaan joka nurkalla tule vastaan. Neuvosto pyrkii usein kartoittamaan saarella asuvien yli-ihmisten kykyjä sekä löytääkseen uhkaavia ja vaarallisia että hyödyllisiä, kenties saaren hallinnollisessa toiminnassa tarvittavia, kykyjä omaavat henkilöt.

 

Muut lajit

 Tästä listauksesta löydät pelaajiemme itse kehittelemät lajit. Linkin kautta pääset kyseisen hahmon tietoihin ja sitä kautta saat lisää tietoa lajista. Jos sinulla herää halu luoda kyseisen lajin edustaja, voit kysyä asiasta pelaajalta, joka lajin on luonut. Tämän listan lajeja ei saa luoda ilman lupaa sekä ylläpitäjiltä että lajin alkuperäiseltä suunnittelijalta!

lajin nimi — lue lisää
lajin nimi — lue lisää
lajin nimi — 
lue lisää

©2019 VECHNOST ★ - suntuubi.com