Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Peli on auki vain hyväksytysti liittyneille pelaajille ja heidän hahmoilleen, joihin voit tutustua Peli-otsikon alta löytyvästä Hahmot-linkistä. Saman otsikon alta löydät myös uutiset, jonne kirjaamme parhaillaan roolipelissä meneillään olevat tapahtumat. Kanssapelaajien kanssa jutellaksesi ja juonitellaksesi suuntaa chatroomiin.

miten pelaan ?

H A H M O N   N I M I

Kirjoita tekstisi tähän joko minä- tai hän-muodossa. "Käytä järkevää kappalejakoa!" sanon pelaajalle, ja pyydän häntä samalla ilmaisemaan puhetta äsken esitellyllä, tavallisesta tarinakirjallisuudesta tutulla tavalla. Toivottavasti kukaan ei luule olevansa ylivoimainen tai liikuttele muiden hahmoja ilman lupaa!

Muistakaa myös, että graafinen väkivalta ja seksuaalisuus (K-18), on ehdottomasti kielletty! Pelimme on virallisesti K-16, joten pelatkaa rajoituksen mukaisesti. Useamman hahmon roolaukset voi hyvin laittaa yhteen ja samaan viestiin. Hauskoja pelihetkiä!

 1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sonya

27.03.2020 21:26
ERICA

Rossin rauhoittuessa huokaisin helpotuksesta. Annoin sormieni kietoutua hänen omiensa lomaan ja puristin niitä rohkaisevasti. "It's not stupid. I would've gotten really worried too, if you were late for more than an hour", totesin lempeään sävyyn. Se ei edes ollut yritys helpottaa Rossin oloa, vaan totisinta totta. Tietenkin huolestuisin. Tapani reagoida huoleen oli vain vielä huomattavasti hallitumpi kuin Rossin. Mutta ei se mitään. Kyllä hän oppisi.

"I could try and save money so we could finally buy a trained pigeon, so we could send short notes to each other in situations like these. I could also send letters to Rebecca every now and then. Hawk would of course be a lot cooler than a pigeon, but I suppose they're too expensive", tarinoin mietteliäs sävy äänessäni. "A pet would be nice anyway. And it could keep you company while I'm away", lisäsin hymähtäen.

HARU

Eugenio väitti tyynesti, ettei häntä harmittanut lainkaan, mutta jotenkin rohkenin silti epäillä, ettei hän ollut täysin rehellinen. Mielenkiintoista seurata tätä hänen uskottavaa esitystään. Olisin varmasti mennyt lankaan, jos en olisi kuullut niin monta kertaa hänen ja Arentinon keskusteluja, joissa totuus oli aivan toinen. En kuitenkaan halunnut paljastaa tietäväni, enkä muutenkaan halunnut piikitellä miestä asiasta. Ymmärsin hänen asemaansa turhankin hyvin. Toivon kovasti, että hän joskus tajuaa itse, ettei minun seurassani tarvitse esittää. En ole niin kuin ne muut seurapiirikaunokaiset, aina valmiina juoruilemaan ja tekemään mitä tahansa maineen ja kunnian edestä.

Seurasin Eugeniota kiitollisena varjoon. Kuljettuani vuosikymmeniä pimeydessä, tuntui uuvuttavalta käveltä auringon valossa, vaikka minulla olikin sormus suojanani. "I never have, only heard some rumours. They're surely not enough to describe this place", vastasin pieni hymy huulillani. Imartelulle hymähdin kohteliaasti, vaikken ollut pisaraakaan otettu. Minä olisin hukkunut varjoihin täälläkin, se on varmaa. "Have you traveled around the island much?" kysyin vastavuoroisesti. Voi miten haluaisinkaan nähdä kaiken, saaren jokaisen maagisen kolkan...

Nimi: Frosty

27.03.2020 02:22
//Toinen kerta toden sanoo... Kyllä tää nyt taitaa ihan peliviekku olla.

Fedor//
Miehen änkyttämät sanat vahvistivat Fedorin arvelut oikeiksi: kyllä vain, tässä todellakin oli Nikolai Leontjev, omassa persoonassaan.
"Mitä parhainta iltaa, herra Leontjev", hän tervehti sulkahattuisen päänsä painanutta nuorukaista kera kohteliaan kumarruksen , "ja suuret kiitokset kutsustanne.”

Kylläpä mies käyttäytyi kerrassaan kummallisesti, toden totta! Fedor yritti parhaansa mukaan peittää hämmennyksensä standardin mukaan mitoitetulla hymyllä, aivorattaat villisti raksuttaen. Kyllähän hän muisti varsin hyvin, että kasvotusten Nikolai oli varsin arka, mutta tuskin hän näin pahanpäiväisen peloissaan oli heidän viimeksi tavatessaan ollut. Äänensävykin oli kummallinen, pakotetun kuuloinen. Eikä se ollut ainoa asia, joka vampyyriä hämmensi: hän kun oli luullut olevansa juhlijoiden joukossa eräs helpoimmin tunnistettavista henkilöistä, häpeällisen yksinkertaiseen naamioonsa ja pukuunsa sonnustautuneena!

Fedorin mieleen nousi yllättäen kuva eräästä palvelustytöstä, joka oli yrittänyt pihistää pöytähopeita, ehkä kolme vuosikymmentä aiemmin? Tyttö oli koettanut piilotella tekosiaan vielä silloinkin, kun kadonneet aterimet oli löydetty hänen tavaroidensa joukosta, ja kovin samantapainen oli hänen olemuksensa ollut silloin, kuin hänen kirjeystävänsä nyt.

Ei kai herra Leontjev suinkaan yrittänyt huiputtaa häntä? Ja jos asia sattuisi näin olemaan, minkä kumman takia? Oliko kyseessä nuoren miehen hatara yritys parantaa omaa asemaansa tässä perin kiusallisessa tilanteessa?

Mitä ikinä toisen mielessä liikkuikaan, hän vaikutti häpeävän syvästi - mainiota, olisi jopa huolestuttavampaa, jos tilanne oltaisiin ohitettu kädenheilautuksella, mutta surkeaa kiemurtelua oli kamala katsoa.
“Älkääkä suotta pahoitelko, hyvä herra", Fedor kiirehti vastaamaan anteeksipyyntöihin. “Vaikka minun täytyy myöntää”, hän jatkoi, vihreissä silmissä hyväntahtoinen, joskin hieman ilkikurinen tuike, “en aivan osannut odottaa, että juhlaan kuuluisi pientä reippailua raikkaassa ulkoilmassa.”

“Mutta toisaalta, onhan täällä huomattavan paljon rauhallisempaa, kuin sisätiloissa. Ja mikä kerrassaan hurmaava puutarha! Se on varmasti upea kesäsin.”
Avoimen onnellinen hymy levisi vampyyrin kasvoille, kun hänen huomionsa siirtyi heitä ympäröivään kasvillisuuteen, patsaisiin ja suihkulähteen kauniiseen muotoiluun. Hämärään sopiville vampyyrin silmille tämä ympäristö sopi hyvin, ja talvisessa puutarhassa oli omanlaistaan kauneutta. Vaikka kylmänkaltoin kohtelema kasvillisuus oli paikoin melko surkeaa katseltavaa, illan hämärässä pensaiden ja patsaiden varjokuvat tuntuivat herättävän ympäristön eloon aivan eri tavalla, kuin kesän kukkaloisto, tavalla, jota kuvataidetta syvästi arvostava mies piti perin kiehtovana. Hetken Fedor kaipasi muutamaa puhdasta paperiarkkia ja hiilikynää - valon ja varjon leikki suorastaan kerjäsi tulla ikuistetuksi paperille.

Eräs seikka kuitenkin kaihersi ikävästi hänen mieltään - siinä lyhyen keskusteluntapaisen aikana Fedor oli ehtinyt keksimään tuhat ja yksi syytä herra Leontjevin eriskummalliselle käytökselle, jopa mahdollisille valheille. Vakavoituen hän kääntyi jälleen Nikolain puoleen.
“Totta puhuen”, hän aloitti, epätavanomaisen empivästi, “en täysin ymmärrä toimintaanne, mutta pyydän vilpittömäsi anteeksi, jos jollain tapaa olen tehnyt olonne epämukavaksi.”
“Sanokaa vain, jos ette tahdo seuraani, lupaan palata takaisin sisätiloihin ja antaa teidän viettää iltaa rauhassa.”
Hiljaa itsekseen hän torui hermostuksesta kiihtynyttä sykettään. Ajatuskin siitä, että hän olisi jotenkin loukannut herra Leontjeviä tuntui hyvin epämiellyttävältä: kirjeenvaihto hänen kanssaan piristi Fedorin paikoin turhauttavaa ja yksinäistä elämää, ja mistä sen tiesi, kuinka pahasti noin herkkä ihminen voisi loukkaantua?

------------------------

Nikolai//
Huvittunei suus - jota takuulla ei oltu tarkoitettu millään muotoa pilkalliseksi - vaaleahiuksisen miehen äänessä puri runoilijaa ivan terävillä hampailla; tuskaisesti hän koki olonsa naurunalaiseksi houkaksi, mädäksi omenaksi sukupuunsa matalalla riippuvalla oksalla. Nöyryytettynä nuorukainen painoi päänsä kuin läksytetty lapsi, joka alistuu saamilleen nuhteille. Arka katse pakoili herra Bessmertnyjiä, karkasi hakemaan apua enkelivauvaa esittävän patsaan pyöreistä kasvoista, jotka eivät kuitenkaan tarjonneet poikapololle neuvoja eivätkä rohkaisua, vain vienon alabasterisen hymyn.
Viimeinenkin pakoreitti oli suljettu, ja polvistuminen hävinneenä rehellisyyden jalkojen juureen ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto.
Nikolaista tuntui kuin hänen koko kehonsa vastustelisi puhumista, leukaluut pyrkivät sulkeutumaan kuin korulippaan saranat; sanat joutui pakottamaan ulos suusta väkivalloin. "He-he-herra B-B-B-Bessme-me-mertnyj!" hän lopulta onnistui sopertamaan heikkona hihkaisuna, sydäntä kivistäen riipivästi, kun tavut takertuivat kurkunpohjalle tahmeina. "Te-tekö s-s-siinä? E-en ollut, ollut tunnistaa t-t-t-teitä. Naamiot, tie-tiedättehän", raukkaparka yritti epätoivoissaan tavoitella aidosti yllättynyttä sävyä, teeskennellä ja puijata, etteikö muka olisi välittömästi jo salongin puolella tiennyt, kenen kanssa oli tekemisissä, maskien hämäyksestäkin huolimatta. Koko ajan pajunköyttä kutoessaan hän tiesi, että valheen haistoi vuorenvarmasti - kuinka hän tai kukaan muu muka olisi suurin surminkaan voinut erehtyä luulemaan Fedoria joksikuksi toiseksi, kun miehen ylvään pitkä siluetti erottui juhlaväen joukosta niin vahvana? Totuuden myöntäminen suoraan oli kuitenkin liian uhkarohkea harppaus hänelle, joka peloissaan kiersi vaaran kitaa.
"Minä, minä, mi-minä... O-o-olen syyy-sy-syvästi pa-pahoillani tästä", Nikolai kiiruhti pyytämään anteeksi, hengästyneet sanat valuen vuolasta ja vilpitöntä häpeää tästä erheestä, tästä narrimaisesta pakomatkasta, hänen kertakaikkisesta hölmöydestään. Sirot silkkihansikkaiden verhoamat sormenpäät sivelivät suihkulähteen reunoille jäätynyttä lumipeitettä, piirtelivät hermostuneita kahdeksikkoja.

Nimi: Harley

26.03.2020 13:16
ROSS

Meinasin äyskähtää Ericalle, ettei kannata tunkea iholle lepertelemään, en ihan oikeasti sietäisi mitään mussutteluja. Halaus ei yllättäen kuitenkaan saanut minua jäykistymään rautakangeksi saati vetäytymään pois torjuvasti, vaan lepytti minut lähes täydellisesti. Hartioideni kireys raukesi, ja päästin pinnallisen huokaisun. On se saatana kumma, kun en vieläkään osaa suhtautua tällaisiin tilanteisiin järkevästi, aina on pakko riehua. Mikä idiootti.

Jökötettyäni halattavana hetkisen ujutin sormeni Erican sormien lomaan hitaasti. "Sorry that I acted like a brat", pahoittelin kilahtamistani säälittävän hiljaa. Anteeksipyynnöt eivät selvästi ole vahvuuteni, vaikka olen yrittänyt treenata. Vielä on paljon petrattavaa. "I just, shit, I dunno, I got really worried. It's stupid", myönsin pälyillen epämääräisesti sivuilleni aivan kuin joku kakara, joka vastahakoisesti tunnustaa rikkoneensa mummin perintömaljakon. Säestin sitä syvällä, väsyneellä henkäisyllä. Noloja tällaiset synninpäästöt. Erica luulee minua tätä menoa vielä hermoheikoksi ja eroahdistuneeksi.

GENE

No, tämäpä kiusallista. Neiti Newall osui toki naulan kantaan, en minä vapaaehtoisesti viettänyt tätä hurmaavaa iltapäivää kaikista mahdollisista seuralaisista juuri hänen kanssaan. Säädyllisyyden nimissä minun pitäisi kuitenkin edes yrittää teeskennellä, että viihdyin. "No, don't be", tokaisin kepeästi suunnatessamme kävelykadun vartta pitkin eteenpäin. "Of course I'm happy to enjoy your company. I only meant to say it was Father's idea that I'll introduce the city to you. A good idea, might I add."

Ilta oli saapumaisillaan hiljakseen iloksemme, mutta oli edelleen valoisaa. Pahuksen aurinko. Ohjasin meidät tarkoituksella koristelehmusten varjoon. "So, have you visited Bloodthorn before?" keksin puheenaiheen kävelyn ratoksi. "I assume you haven't. Surely I'd remember someone as radiant as you", lisäsin kera vienon hymyn. Pieni imartelu ei koskaan ole pahitteeksi, varsinkaan jos kehujen kohde olisi tarkoitus kihlata lähitulevaisuudessa.

Nimi: Sonya

25.03.2020 23:43
ERICA

Ja taas mennään.. Vedin syvään henkeä. Ainoa keino selvitä näistä räjähdyksistä on pysyä itse rauhallisena. En tiennyt oliko ajatus kuinka kannattava, toteutuksesta puhumattakaan, mutta nousin silti ylös ja astelin Rossin luo, nojautuen hänen selkäänsä ja kietoen käteni varoen hänen ympärilleen. "I know. I'm really sorry about that. Thank you for staying up for me", sanoin hiljaa hennolla äänellä.

Tarvitsemme keinon pitää yhteyttä etäisyyden päästä, ei tästä muuten tule mitään... Vuoroni venyvät jatkossakin, enkä voi sille mitään. Koulutetut viestilinnut ovat vain liian kalliita. Taikuudella toimivien viestiverkkojen hintoja en ole uskaltanut edes katsoa. Helpompi ja halvempi ratkaisu olisi, että Ross vain opettelisi sietämään muutoksia aikatauluissa ja poissaoloani.

HARU

Enpä ollut tajunnutkaan, että vinttikoirat olivat olleet aina suvun kuvioissa mukana. Voisinkohan minäkin saada joskus oman koiran? Se olisi mukava seuralainen, ja koira voisi pitää huolta myös Avivasta... Pakotin kuitenkin Avivan pois ajatuksistani, sillä tyttäreni muisteleminen sai aina jonkinlaisen surun nousemaan pintaan. Hän voi loistavasti setänsä huomassa, ei ollut syytä huoleen. Pääsisimme vielä elämään yhdessä, pitäisin siitä huolen.

Lähdin seuraamaan Eugeniota tarttuen kiltisi hänen käteensä. "He did?" kysyin hieman kiusaantuneena. "I'm sorry you have to spend so much of your time with me to please your father", totesin hiljaa. Ihan tosissani olisi halunnut, että Eugenio olisi viettänyt kanssani aikaansa omasta halustaan, ei isänsä pakottamana.

Nimi: Harley

25.03.2020 23:26
ROSS

Ai mikä on pielessä? Mitä luulisit? Turhautumus poltti ja pisteli joka soluani, enkä ehtinyt hillitä itseäni, kun jo paukautin pannun keittiötasolle lujaa. Vettä läikkyi pikkuruisen. "You said you'd be home earlier", tiuskaisin, ja kuten yleensäkin vihaisena, ääneni muuttui käärmemäiseksi sihinäksi. En vilkaissutkaan Ericaan, se olisi luultavasti vain lietsonut kiukkuani. "I kept on waiting", jatkoin melkein mumisten. Olin tietenkin liian pässi myöntääkseni totuutta, että olin ollut huolesta sekaisin, koska sellainenhan tarkoittaa välittämistä ja sehän vasta on noloa ja säälittävää.

GENE

Kiitin itseäni, että olin ollut fiksu ja tuonut koirat mukanani. Heistä sai aihetta keskustelulle yllättävän kivuttomasti. "Oh, 'bout eight years now", vastasin antaessani Massimolle vielä pari reipasta taputusta. Koirieni seurassa suupieleeni kaartui luonnollisempi hymy kuin kaikissa niissä turhamaisissa juhlissa, joissa pidin hurmaavaa hymyä yllä silkasta muodollisuudesta. "We've bred these Italian greyhounds for a few decades already. Guess one could say they're a family tradition."

Suoristauduin koko pituuteeni ja korjasin kampaustani, vaikka se olikin valmiiksi virheetön. "Well, shall we go? Father said I should show you around the town. He recruited me as your private guide", sanahdin hieman välinpitämättömästi, sillä en viitsinyt teeskennellä olevani turistikierroksesta innokkaampi kuin olin. Tunne oli oletettavasti molemminpuolinen, ellei neiti Newall ollut jostain ihmeellisestä syystä kiintynyt minuun sitten viime näkemän. Herrasmiehenä ojensin hänelle käsivarttani.

Nimi: Sonya

25.03.2020 23:10
ERICA

Katselin tovin Rossin epämääräistä touhuamista viitsimättä kommentoida mitään. Hänen tarttuessaan pannuun ja kysellessään teestä, huokaisin syvään ja pudistin päätäni kevyesti. Tiesin kyllä, että Ross inhoaa teetä. Istahdin voipuneesti pöydän ääreen ja kohotin katseeni kumppanini suuntaan. "Ross, what's wrong?" kysyin hiljaa. En jaksaisi riidellä, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen aistin hyvin herkästi, milloin Ross oli lähellä uuden kiistan aloittamista.

HARU

Olin näkevinäni Eugenion katseessa pientä inhoa asuani kohtaan, mutta päätin heti, että olin vain kuvitellut sen. En antaisi yhtään tilaa eripuran aiheille tänään. Uroskoiran lähestyessä minua uhmakkaasti seisoin vain paikoillani, tietämättä minne päin mennä tai mitä tehdä. Ainoat kokemukset koirista olivat lapsuudestani, ja nekin olivat olleet mafian vahtikoiria. Niitä ei paljoa lenkitetty tai silitelty.

"Oh, well then we have something in common", totesin pienesti hymähtäen Eugenion kertoessa, että koira ei vain luottanut vieraisiin. Ei kannatakaan. "How long have you had these two?" kysyin aidosti kiinnostuneena. Tavalliset lemmikit olivat jokseenkin harvinaisuus tällä saarella, etenkin vampyyreilla, jotka elivät niin tuhottoman kauan suhteessa lemmikeihinsä.

Nimi: Harley

25.03.2020 22:49
ROSS

Avaimen naksahtaessa lukkopesässä hätkähdin seisomaan äkisti. Erican astuessa sisään hän selitti myöhästymisensä ennen kuin ehdin kivahtaa sanaakaan siitä, miten perkeleen huolissani olin ollut. Puhkuin vihaisesti hänen riisuessaan ulkovaatteensa, mutta hänen näkemisensä rättiväsyneenä tyynnytti minua tarpeeksi, etten alkanut rähisemään. Suin aivan liian pitkiksi kasvaneita hiuksia pois otsaltani ärsyyntyneenä ja samalla huomasin, että olin taas purrut kynteni rumiksi tyngiksi ahdistuksissani. Voi miten kiva.

Erican tullessa peremmälle en vieläkään sanonut sanaakaan, sillä oletin ryhtyväni tiuskimaan heti, jos avaisin suuni. Parempi kai yrittää säilyttää rauha vaikka sitten mykkäkoululla. Katsekontaktia vältellen pakenin Ericaa keittiön puolelle, vain vilkuillen epämääräisesti hänen suuntaansa. Yritin väkisin keksiä levottomille käsilleni jotain järkevää tekemistä, joten rupesin häsläämään kuparipannun kanssa, vaikka tunnetusti inhoan teetä (joka mielestäni on vain kuumaa maustettua vettä). "Want some tea?" uskaltauduin kysymään. Äänensävyni oli nuivemp kuin olin edes pelännyt.

GENE

Lekottelin kotvan penkillä, kunnes neiti Newall ilmaantui paikalle; rannekelloni mukaan hän oli tismalleen oikeassa ajassa, joten ainakaan häntä ei voinut moittia hajamielisyydestä. "Afternoon", tervehdin asiallisesti oikaistessani itseni seisomaan. Heti seuraavaksi loin hänen, hm, kiintoisaan asuvalintaansa arvioivan silmäyksen, yrittäen kuitenkin pitää ilmeeni soveliaan neutraalina. Ei suinkaan sitä eleganssia, johon olin tottunut. Ilmeisesti tuollaiset nykyajan urheiluvermeet ovat monista mukavat ja käytännölliset, mutta minä en koskaan tulisi ymmärtämään, miten niitä mukamas voi pitää tyylikkäinä.

"I figured I'd bring the dogs with me. They're called Massimiliano and Donatella", selitin viitaten lyhyesti koirasisaruksiin, joiden kuonot nykivät uteliaasti heille entuudestaan tuntematonta neiti Newallia kohti. Donna perääntyi ujostellen, kun Massimo puolestaan uhkaili naista vilauttamalla hampaillaan ja murisemalla tuimasti. Pojan kova puolustusvietti kirvoitti minusta pikkuruisen hymähdyksen. "Calm down, boy", komensin hellään äänensävyyn kumartuessani silittämään hänen kaulansivuaan. "Donät mind him, he's always a bit suspicious towards strangers."

Nimi: Sonya

25.03.2020 22:25
ERICA

Jalkani kuljettivat minua kotia kohti tavallista hitaammin, vaikka kuinka yritin ylläpitää mahdollisimman ripeää tahtia. Ross varmasti odotti jo kuumeisesti, olinhan mennyt lupaamaan saapuvani yhdeltätoista. Yöllistä taivasta vasten kaukana selkäni takana hohtivat vielä etäisesti Kruunukaupungin kellotornin viisarit, jotka osoittivat jo varttia vailla kahtatoista. Vaikka olin uupunut työpäivän jäljiltä, päätin pistää juoksuksi pakon edestä. Huomenna olisi vapaa, ehtisin levätä silloin.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin pysähdyin hengästyneenä kotimökkimme kuistille. Yö oli täysin hiljainen, eikä asunnostakaan kuulunut ylimääräistä ääntä. Todella toivoin Rossin olevan nukkumassa, vaikka jotenkin epäilin moista mahdollisuutta. Astuin sisään jo valmiiksi pahoitteleva hymy kasvoillani.

Kuinka ollakaan, Ross istui odottamassa silmät ovella nauliintuneina. "I'm so sorry I'm late! We had the busiest night ever, there was a woman performing with fire, and it was an absolute hit", selitin uupuneena, yrittäen yhä hymyillä. Pudotin reppuni maahan ja riisuin kenkäni, suunnaten hitaasti rakkaani luo.

HARUKA

Ajatus ulkoilusta Eugenion kanssa oli samaan aikaan huvittava ja kammoksuttava. En uskonut, että siitä voisi koitua mitään kovin positiivista, mutta lähdin silti matkaan päättäväisin mielin. Ehkä meistä joskus vielä tulee edes kavereita. Mitään romanttista en tästä edes halunnut rakentaa, mutta olisihan se kiva tulla toimeen...

Saavuin sovittuun tapaamispaikkaan kasinon edustalle minuutilleen aikataulussa. Silmäni osuivat ensimmäisenä koiriin - en muista milloin olisi viimeksi nähnyt koiran, saati koskenut sellaiseen. Hetken aikaa tuijotin noita sangen komeita eläimiä, kunnes tajusin tervehtiä itse seuralaistani. "Good afternoon", tervehdin hymyillen pienesti.

Tosin tajutessani mitä Eugeniolla oli päällään hymyni hieman vinoutui. Mies oli jälleen parhaassa puvussaan, ehkä ei ihan niin juhlavassa, mutta silti aivan liian hienostuneessa vaatteessa lenkille. Vilkaisin omaa urheiluasuani hieman ristiriitaisin tuntein. Olinko ymmärtänyt pukukoodin täysin väärin? Minulla oli vain mustat trikoot ja tummansininen pitkähihainen treenipaita.

Nimi: Harley

25.03.2020 21:52
ROSS

Hermojani kidutettiin kuvaannollisella raastinraudalla. Olin parkkeerannut itseni tiukasti eteiseen kuin typerä koira odottamassa omistajansa paluuta. Satunnaista päämäärätöntä ympyrässä kävelyä lukuun ottamatta olin hädin tuskin hievahtanut tähystyspaikaltani. Täysin tuskastuneena seurasin, kuinka seinäkellon viisarit matelivat ivallisesti eteenpäin, mutta ovi ei vieläkään käynyt, ei vaikka keskiyö oli koittamassa. Korvakäytäviä raapiva tikitys työnsi minut minuutti minuutilta lähemmäs hulluuden rajaa. Erican olisi pitänyt palata töistä vähintään tunti sitten.

Kyllähän monesti ennenkin Erica oli viipynyt ravintolalla tavallista kauemmin, sellaistahan voi olettaa ahkeralta ja omistautuneelta työntekijältä, ei siinä mitään kummallista. Hän oli kuitenkin lähtiessään luvannut, että hänellä kestää maksimissaan yhteentoista, joten hänen pitäisi olla jo kotona. Päähäni tunkeutui toinen toistaan ihanampia kauhuskenaarioita: Erica kidnappaajan kynsissä, Erica hakattuna ojassa, Erica jokaisen keksittävissä olevan henkirikoksen avuttomana uhrina. Mitä kauemmin odotin, sitä puistattavampia ja häiritseviä ne olivat, kunnes en enää kyennyt pysymään aloillani voimatta pahoin. Helvetti, jos hän ei ilmesty heti, hälytän etsintäpartion.

GENE

Isä vaati hellittämättä minun viettävän "laatuaikaa" neiti Newallin kanssa, jotta voisimme tutustua paremmin ennen vääjäämätöntä avioliittoa. Onnistuin välttelemään isän käskyä huonojen tekosyiden varjolla yllättävän hyvin, mutta niillä ei selvinnyt loputtomiin. Suostuin siis vastahakoisesti uhraamaan erään rauhallisen iltapäivän Harulle; lupasin opastaa häntä kävelykierrokselle Harjassa. En tosin halunnut jäädä hänen seuraansa kaksistaan, koska aiemman kokemuksen perusteella siitä koitui vain vaivaantuneisuutta, joten päätin ottaa Massimon ja Donnan mukaan jäänmurtajiksi.

Ilmestyin kasinon etuovien luokse odottelemaan neiti Newallia reippaasti ennen sovittua aikaa, Massimo ja Donna seuraten tapansa mukaan kiltisti talutushihnoissaan. Leveän kävelykadun pielessä seisoi rivi penkkejä: istahdin yhdelle niistä jalat ristissä ja hivutin aurinkolasit alemmas nenänvarrelleni katsellakseni ohitse lipuvia kulkijoita. Syvä huokaus. Parempi olla ajattelematta minun tulevaisuuttani neiti Newallia koskien liian paljoa. Mitä enemmän murehdin häähullutuksia, sitä kiusaantuneemmat välimme olisivat.

Nimi: Harley

08.03.2020 18:40
TOMÁS

Pidätin hengitystä niin kauan, että alkoi vähäsen huipata. Jännitys oli sekä raastavaa että hassulla tavalla aika kivan kutkuttelevaa, kipristi mahaa ja pisteli varpaissa. Jerryn nyökkäillessä aggressiivisesti ja melkein taklatessa mut rajulla halauksella nauroin hämilläni kovaan ääneen. Oho, se vastasi kyllä. Mitä ihmettä, se vastasi kyllä? Voi hyvä luoja, se vastasi kyllä! Mulla meni hyvä tovi ennen kuin sisäistin koko jutun, se oli niin käsittämättömän mahtavan upeaa, mutta idioottimainen, ikionnellinen hymy paistoi mun kasvoilta vähintään miljoonien kilometrien päähän täältä avaruuteen. Vastasin suudelmaan sellaisella palolla, että mun joka solu tuntui syttyvän tuleen.

Jerryn sanat sai mut älyttömän iloiseksi. Se halusi olla mun poikaystävä ja vaikutti olevan tästä oikeasti yhtä innoissaan kuin minä. Tuntui, että mun sisällä paisui niin jättimäinen rakkaus, että räjähtäisin kohta palasiksi, jos en saisi purettua sitä ulos. "You're too perfect", mumisin miehen solisluuta vasten painaessani iholle satunnaisesti helliä suukkoja. "And you make me so happy. I'm pretty sure that I'm in love", tunnustin jonkinlaisen villin liikutuksen vallassa. Katsoin Jerryä intensiivisesti, sen ihania huulia ja nättiä vaaleita ripsiä, ja mun silmät kiilsi itkusta. Päästin pienen nyyhkäisyn, mutta en voinut estää naurua, kun aloin pyyhkiä hihansuulla poskilleni juoksevia kyyneleitä. Äh, olen ylitunteellinen sekasotku.

ILYA

Ilya vastaanotti vastauksen lapsenomaisella mielenkiinnolla, virittyneenä sellaiseen uteliaiseen tilaan, joka oli hiukan poikkeuksellinen hänen yleensä hienovaraisemmalle luonteelleen. Naisen sanomisissa oli perää - että toisinaan johonkuhun tutustuu parhaiten, kun kysyy jotain tuiki arkista ja tavallista. Kenties jokin niin erikoinen, odottamaton ja sivuseikaille vaikuttava yksityiskohta kuin suosikkihedelmä saattoi paljastaa ihmisen syvemmästä olemuksesta yllättävän paljon. Ilya ihmetellessä hiljaa itsekseen tätä kaikkea, kuinka ihmeellisen kaunista on solmia side toiseen olentoon, hänen katseensa suuntautui mietteliäästi huoneen kaukaisimpaan ikkunaruutuun.

Tässä vielä muutamia päiviä sitten vieraassa neiti Poirerissa oli omituisella tapaa jotain sangen tuttua - aivan kuin Ilya olisi kohdannut hänet aiemmin, vaikka se tuskin oli totta. Hänen hymyssään piili jokin ystävällinen muisto, iloinen helähdys kaukaa menneestä, jota kohti Ilya kurkotti vaistomaisesti isolla kaipuulla. Hetkisen etsittyään mies äkkiä ymmärsi, tämähän oli päivänselvää. "Siinäpä viisas ajatelma. Se itse asiassa muistuttaa minua suuresti vaimostani", hän sanahti hyväntuulisesti. Rakkain Mashenka olisi todellakin saattanut todeta jotakin samankaltaista, taikka hauskan pikku aforismin, tai nokkelan havainnon elämästä. Haikeus asettui Ilyan rintaan lähes huomaamatta.

GENE

Gene pälyili vierasta ympäristöään kiivas ja hätäinen katse silmissä - tajutessaan, että hän oli eksynyt syvälle kaupungin eteläpuolelle, ahdistus kouraisi häntä entistä kipeämmin. Tämä oli huono juttu, nämä seudut kuhisivat inhottavaa väkeä, rahanahneita kelmejä, juoppoja likaisine risupartoineen, kaikkea iljettävää roskasakkia, jonka kanssa mies ei totisesti halunnut hieroa mitään tuttavuutta. Gene kuljetti täriseviä sormiaan hiustensa lomassa, tajuamattaan haroen kampauksensa piloille, ja tuntien kasvavaa heikotusta tukeutui seinään. Jopa mielensä myllerryksen keskeltä hän ehti harmitella sitä, kuinka homeisiin punatiiliin nojailu pilaisi hänen hienon pukunsa.

Läheltä kantautuvat vetisen lumen äänet askelten alla sai Genen hypähtämään säikysti - kuka sieltä ilmestyisi, vihollinen vai ystävä? Hetkisen kuluttua kävelijä astui kujan varjosta räppivän katulampun valoon. Se oli jälleen hän, hänen vainoajansa. Genestä tuntui kuin jokin hirveä myrkky olisi lamaannuttanut hänen sydämensä. "You can't be real", hän horisi hiljaa ja sekavasti kuin kuumepotilas, yrittäen paeta painajaiseltaan, mutta onnistuen vain liimautumaan tiukemmin seinään takanaan. "Go away. You aren't real, you can't be."

Gene kuitenkin hitaasti taipui sen tosiasian edessä, ettei tämä voinut olla harhaa eikä pahaa unta. Sätkää rauhallisesti polttava mieheksi naamioitunut henkilö oli todellinen, hänen jokainen eleensä entisellään, maneerinsa ja äänenpainonsa tuskallisen tuttuja. Genen rintakehää suorastaan kivisti. "What are you doing here? In Vechnost, in Bloodthorn?" hän kajautti. Ääni pyrki hätistämään toisen pois vihamielisyydellä ja uholla, mutta sen tehoa heikensi säröily. Kaikki hänessä tulvehti pelokasta epäuskoa, sillä hän ei pystynyt vieläkään käsittämään, miten tämä oli mahdollista. Kuin olisi katsonut silmästä silmään ylös mullasta kömpinyttä vainajaa.

KUAN-WEN

Aloin toivoa, ettei tämä mainitsemani halpaheikki Chuck olisi pelkkää kuvitelmaa. Voi hemmetti, mut kynitään puhtaaksi. Ei kai auta muu kuin antautua suosiolla ja hyväksyä tarjous, vaikka katkerasti. "Alright, alright, you win. Happy now? I'll take ten for two hundred", myönnyin todella vastahakoisesti, naama happamampana kuin sitruuna. Paras kai ajatella, että tämä kirpaisee vain kerran. Huokailin turhautuneesti kaivellessani rahapussistani vaaditun summan. Kun olin lastannut kolikot näteiksi pinoiksi pöydälle, lompakon pohjalle jäi pyörimään vain muutama säälittävä killinki. Auts, tämä on kyllä kallis harrastus.

"There you go", hymähdin kera aggressiivisen tekohymyn ja puistelin käsiäni sen merkiksi, että homma on hoidettu, finito. Aloin sulloa ostoksiani kamalalla kiireellä risaan olkalaukkuuni, aivan kuin Raquel vielä tässä välissä olisi voinut muuttaa mielensä ja peruuttaa diilin. Saatuani kaikki kymmenen pikku pakkausta laukun uumeniin se pullotti hölmön näköisesti, enkä saanut nappia kiinni ilman hetken taistelua. "Well, it's been absolutely lovely. Anything else, hm? Newest gossip or some shit? " kyselin ponnistaessani ylös, venytellessäni kankeita raajojani ja lopuksi tumpatessani tuhkien seasta pihistämäni tupakanpuolikkaan takaisin kuppiin. Jos ei ollut mitään muuta jutusteltavaa, voisin jatkaa matkaani, vaikkei tässä kiire ollutkaan.

Nimi: Corpiet

01.03.2020 21:17
Jeremiah Brooks~

Lopetin Tomin kasvojen ihastelun kuullessani sen kysyvän jotain. Räpyttelin silmiäni hetken koittaen prosessoida tuon kysymystä. Poikakaveri? Meistä, musta? Se haluaa mut poikakaveriks? Hetkonen, se haluaa mut sen poikakaveriks! Valtava virne ilmestyi kasvoilleni ja jäin tuijottamaan Tomia hetkeksi, ennenkuin kirjaimellisesti syöksyin sen kaulaan. Nyökkäilin raivoisasti kun en saanut sanaa suustani. Vetäydyin hiukan taaksepäin, vain painaakseni huuleni sen huulille riemuissani. Se haluaa olla mun poikakaveri!

Vihdoin rauhoituttuani vetäydyin kauemmaksi, pitäen käteni kuitenkin Tomin hartioilla. "Yes, I would love to be your boyfriend", vastasin aavistuksen hengäsyneellä äänellä. Okei Jerry, rauhoitu. Ei se maailma muuta suuntaa tämän takia, ei vaikka sun maailmas lähtisikin ylikieroksille.

Gabrielle Poirer~

Granaattiomenat? Nainen tiesi ettei hänellä ollut mitään syytä olla yllättynyt, mutta hän oli ja peittääksen sen siemaisi puolillaan olevasta posliinikupista ostaakseen itselleen aikaa. Hän oli jostain syystä odottanut vastausta sitrushedelmien joukosta, ei ollenkaan omasta puutarhastaan. Ehkä hän voisi kesällä tuoda muutaman hedelmän miehelle, jos he olisivat vielä työnskentelemässä laulun parissa. Sehän olisi täysin sopivaa, jotain vastineeksi kaikesta siitä vaivasta, jonka mies näkee sävellystään luodessaan.

"I find that the most ordinary questions are the ones that tell the most about people", laulajatar vastasi hymyillen vienosti. Ei punapää toki halunnut tunkeilla, mutta pakko myöntää, hän oli kiinnostunut tästä niin kovin tasaiselta vaikuttavasta miehestä, siitä miksi hän käyttäytyi kuin käyttäytyi. Miksi tuo mies oli niin mielenkiintoinen?

Jaime Di Censo~

Kohotin kulmiani yllättyneenä Genen häipyessä paikalta hieman horjuvan näköisesti. Jaahas, sä edelleen pakenet hankalia tilanteita. Huokaisten join viskini loppuun ja poistuin takaoven kautta paikalta. Parempi se kai ois lähteä kattomaan ettei velipoika loukkaa itseään Rähjän paremmalla puolella. Kaivoin punapäältä anastamani tupakka-askin taskustani ja sytytin sätkän hätiköimättä. Ei kai tässä mitään kiirettä ole, kultapojan tuntien se oli jäänyt muutaman korttelin päähän, ei se tossa mielentilassa lähtis päämajalleen Isopomon eteen.

Astelin verkkaisesti pikkukujia pitkin vilkuillen laiskasti kulmien taakse. Hetken päästä mua onnistikin ja sain näköhavainnon tiiliseinään nojaavasta mafiososta. Katselin miekkosta hetken ennenkuin astuin katuvalon valokiilaan. "Ya were never good at dealin' with ya problems", tokaisin silmäillen velipoikaa sen varalta että se koittaisi taas häipyä paikalta. Mä tunsin Rähjän jokaisen kadunkulman ulkoa, joten ei se kauas pääsis.

Raquel Serrano~

Pyöräytin silmiäni Wenin valittaessa hinnasta. Älä nyt hyvä herra ylireagoi, oisit ehottanu suurempaa summaa niin ei oltais tässä tilanteessa. Mitäs oot niin syvällä huumeissa ettet enää pääse ylös, älä yhtään koita syyttää muita. Mutristin huuliani ja aloin laskea illan tuottoja mielessäni. Ehkä mä voisin antaa neljäsosan halvemmalla. Perkele Wen, mulla oli niin hyvä ilta ja nyt sä alat jäkättää.

Tuhahdin Wenin mainitessa uuden diilerin. Voi rakas lapsi, ei täällä kauaa selviä jos myy halvalla. Se tullaan ryöstämään vielä tän viikon aikana, olettaen että sä puhut totta. Se että se myy halvalla, meinaa ettei se tuu uskaltamaan kieltäytymään paskemmista diileistä, ja lopulla sillä ei oo enää mitään millä myydä ja kanta-asiakkaat alkavat käydä agressiivisiksi, ja siihen päättyy sen diilerin taru. Kävelin ärsyyntyneenä sinivihreälle kaapille ja kaivoin sieltä puolitäyden tequilapullon. Viskaisin korkin jonnekkin olkani yli ja otin pitkän kulauksen pullosta. "One hundred for five bags", tokaisin hypäten sohvan selkänojalle istumaan ottaen toisen pitkän hörpyn. On tämäkin taas semmmonen työmaa.

Nimi: Harley

27.02.2020 18:47
TOMÁS

Säpsähdin pikkuisen, kun lämmin, pehmeä iho vaihtui mun sormien alla äkkiä joksikin kylmäksi ja kovaksi. Ai niin. Välillä unohdin kokonaan Jerryn oudot metalliosat, joiden pointtia en oikein ymmärtänyt. Pitäisi varmaan joskus kysyä tarkemmin siitä onnettomuudesta, saisi scifi-meininkiin selvyyden. Nyt ei kuitenkaan ollut otollinen hetki syventyä purkamaan menneisyyden painolastia, meillä oli muuta ohjelmaa kalenterissa - siispä en ollut moksiskaan, vaan jatkoin tutkimusmatkaani päättäväisesti ylös miehen lapaluita kohti.

Jerryn ponnahtaessa keittiötasolle istumaan nauroin tukahtuneesti. Solmin kädet löysästi sen niskan taakse, lepuutellen niitä miehen hartioilla samalla kun sormenpäät näpersivät vilkkaina platinaisia hiuksia. Miljoonatta kertaa jouduin uppeluksiin Jerryn ihaniin silmiin, perhoset härnäsivät vatsanpohjaa. Hupsista keikkaa, taas sinä Tomás olet mennyt rakastumaan. Kuinkahan monesti olen eroa itkiessä väittänyt, että tämä kerta on vihoviimeinen kerta, ja silti uudelleen tupsahtanut tähän tilanteeseen? Minkä luonteelleen mahtaa, olen romanttinen hömelö. Mikä kirous. "Are we, like, boyfriend and boyfriend?" kysyin varovaisen toiveikkaasti. Olisi vähän noloa, jos saisin rukkaset kun tässä ollaan näin intiimisti ja söpösti, mutta halusin mieluummin kuulla kipeän totuuden ajoissa kuin elätellä turhaan ruusuisia harhaluuloja.

ILYA

Ilyan kulmat nykäisivät ylöspäin hieman yllättyneesti, kun neiti Poirer kysyi hänen suosikkihedelmäänsä. Mies laski teekupposen sivummas harkitakseen kunnolla. Vuosikymmenten varrella kukaan ei ollut kysynyt tätä häneltä aikaisemmin, joten hänellä ei ollut tarjota valmista vastausta. "Luullakseni granaattiomenat", hän totesi vietettyään rauhassa hetken mietteissään. Ne totisesti olivat hänestä paitsi kovin maukkaita, myös suurenmoisen kauniita - hedelmätarhojen jalokiviä. Kun sen halkaisee kahti, sisus pursuilee siemeniä, ne ovat kuin pikkuruisia rubiineja. Luonto on ihmeellinen arkkitehti.

Ilya ei voinut peitellä lempeää huvittuneisuutta kasvoiltaan. Jostain syystä tämä kysymys oli hänestä vallan hauska - milteipä hellyttävä. Ani harvoin hän sai jakaa päivänsä sellaisen keskustelukumppanin kanssa, joka viitsii kysyä jotain näin erikoista, näennäisesti merkityksetöntä. Ei kuulumisia, ei konserttien aikatauluja, ei mitään käytännöllistä ja pinnallista. Lempihedelmä. "Mitä varten halusitte tietää?" Ilyan täytyi kysyä. Hyvä tahto ja iloisuus kimmelsivät hänen silmissään kuin auringon säikeet lammen aalloilla.

GENE

Koko huone Genen ympärillä vääntyi epätodelliseksi, suli värikkäiksi läikiksi ja hämäriksi muodoiksi. Jokainen viisarin liikahdus, lasin kilahdus ja kenkien kopahdus satuttivat hänen korviaan, ja oman sydämen kiihtyneen syke kuulosti sotarummulta. Tämä kuvitelma, tämä kangastus hänen edessään ilkkui häntä - oliko menneisyys liittänyt voimansa tulevaisuuden kanssa ja yritti saartaa hänet kummastakin suunnasta? "You are not here", käskyä muistuttavat sanat luisuivat Genen huulilta hitaina, värisevinä ja epäselvinä, pelkkinä vaikeina hengähdyksinä. Kalvenneena ja pahoinvoivana hän nousi ylös tuoliltaan niin nopeaa kuin pystyi ja sukelsi väkijoukkoon, puskien syrjään vastaantulijoita, kunnes saavutti jäisen ulkoilman.

Gene jäi paikoilleen kasinon ruuhkaiselle edustalle vain muutamiksi sekunneiksi päästyään pois sisätiloista, pois häkistä, johon hänet oltiin lukittu vastakkain historiansa kanssa. Hän jatkoi matkaa vikkelästi mutta päämäärättömästi, vilkuili taakseen olkansa yli kuin vainoharhojen riivaama, pujotteli oudoille, valaisemattomille sivukaduille, yritti karistaa aaveen kannoiltaan ja mielestään. Vasta parin korttelin päässä hän uskalsi pysähtyä, vapiseva hengitys muuttuen pakkasessa ohueksi valkoiseksi huuruksi, puvun selkämys painuen kosteaan tiiliseinään. Miehen ilme oli jähmeä - epäuskon ja epätoivon surkea yhtymäkohta, jota kutsutaan kauhuksi.

KUAN-WEN

Jäkäjäkä, mitäs valitsit tämän loisteliaan uran. Huvitti ja vähäsen ärsytti Raquelin olemuksen vaihdos rennosta lähiömuijasta huomattavasti äkäisemmäksi kiskuriksi. On se kumma, että kaikki diilerit on veistetty samasta puusta, kamalan takakireää väkeä. Eivät osaa yhtään suhtautua duuniinsa huumorilla. "Yeah, yeah, you can't stand hagglers, we get it", huokasin välinpitämättömästi noukkiessani tuhkakupista puoliksi poltetun tupakan ja sytyttäessäni sen vaivalloisesti palamaan. Potkin kengät jalasta, asettauduin mukavasti pitkäkseni ja oikaisin koivet paraatipaikalle sohvan käsinojalle niin, että reikäiset, valkoisista harmaiksi kuluneet sukkani saivat paistatella huomiossa. Ihan tahallani virnuilin maireasti Raquelille.

Ponnahdin puoliksi pystyyn, kun nainen iski viimeisen hintatarjouksen tiskiin. No ei tule kauppoja, sisko, tuohan on silkkaa riistoa. "Two hundred and fifty, you're bullshitting me. Thought we were supposed to be friend, yeh? Buddies?" ähkäisin tuskissani ja valuin takaisin makuuasentoon, lätkäisten käden otsalleni kuin potilaspoloinen sairasvuoteellaan. Jessus, eihän mulla edes ole kuin maksimissaan kaksisataa ja jotain pikkuhiluja. Ja ehdin jo luulla, että näillä rahoilla pärjäisin pitkään. "You know, a few blocks south there's this new guy, Chuck, who sells good stuff for way cheaper. Maybe I should take my business to him", totesin ja imin sätkää muina miehinä, naputtaen tupakkaa niin että tuhkahiukkasia ripsotti matolle. Todellisuudessa ei ollut olemassa ketään Chuckia, keksin koko tyypin äsken päästäni, mutta kenties Raquel olisi hövelimpi, jos luulee saaneensa kilpailijan.

Nimi: Corpiet

24.02.2020 00:17
Jeremiah Brooks~

Tunsin koko kehoni värähtävän Tomin vaeltelevien sormien hipaistessa selkääni upotetun metallilevyn reunaa. Olin ihan varma että mun sydän pysähty hetkeks, mut ihme kyllä se ei sattunu, päinvastoin. Yhnähdin tyytyväisenä ja koitin painautua lähemmäs kosketusta. Ei herranjumala se tuntu hyvältä. Mä olin ihan varma että mun koko naama oli ihan tulipunanen, mut en antanut sen häiritä mua, nautin vaan hetkestä.

Tomin napatessa mun naaman sen käsien väliin ehdin hädin tuskin vetää henkeä ennen kuin se alko taas pusuttelemaan. Ei sillä että valittaisin, päinvastoin. Vastasin suudelmiin aivan yhtä tulisesti kietoen käteni miehen niskan taakse. Partnerini vetäytyessä hengittämään punnersin itseni istumaan tiskipöydälle tasoittaakseni pituuseroa. Tomin ilmoittaessa pitävänsä minusta, hymyilin ja nykäisin sen niin lähelle kuin vain sain, "I really, really, really like you too."

Gabrielle Poirer~

Miehen kieltäytyessä kohteliaasti avuntarjouksesta laulajatar nyökkäsi ymmärtäväisesti. "Alright, I trust you know best", nainen vastasi ja paneutui takaisin teekuppinsa ääreen. Kellertävän juoman läpi erottui pohjalle jääneitä palasia teelehdistä. Punapää nosti kupin huulilleen ja otti siemaisun jo hieman haalenneesta teestä. Sen maku toi mieleen sen yhden kerran kun hän kävi Venäjällä. Tee oli keitetty tismalleen samalla tavalla ja se maistui yhtä keväiseltä.

"I myself really enjoy early autumn. The most beautiful flowers are in their greatest bloom and trees start to make fruit", Gabrielle vastasi mietteliäs ilme kasvoillaan, "although I am also fond of summer." Jokaisella vuodenajalla oli viehätyksensä. Talvi oli rauhoittumisen aikaa syksyn pitkän sadonkorjuun jälkeen, kun taas kevät oli täynnä kasvien istuttamista, joista sitten huolehdittaisiin koko kesä. "Speaking of which, what would be your favourite fruit, mister Lebedintsev?"

Jaime Di Censo~

Tunsin halun nauraa vain kasvavan Genen katsoessa mua niin järkyttyneesti. Pilkallisen naurun sijaan vain omahyväinen virne koristi naamaani, aivan kuin lakimies, joka oli juuri saanut syytetyn vapautettua porsaanreikien kautta. Moraalitonta, mutta täysin hyväksyttävää. Niin Gene, eikö olekin mukavaa kun menneisyys palaa kummittelemaan.

Nautin vielä hetken kultapojan järkyttyneisyydest ennen kuin päätin päästää tuon tuskistaan. Tai no, ainakin niistä pahimmista, eihän tässä olla kuolleita tappamassa. "I don't know if you know me, but I certainly know you, Tails", tokaisin ottaen hörpyn viskistäni. Vaikka saatoinkin näyttää ulkopuolisen näkökulmasta täysin rauhalliselta, olin silti täysin valmis reagoimaan siihen, mitä ikinä minimafioso tekisikään. Jos tämä huutaisi tai koittaisi hyökätä olisin ulkona kasinosta ennen kuin tuo ehtisi kissaa sanoa. Mikäli velipoika pyörtyisi ottaisin tuon kiinni, ehkä. Tai sitten antaisin sen kaatua, sillä ei tuo ole matka eikä mikään verrattuna seitsemännestä kerroksesta hyppäämiseen.

Raquel Serrano~

"A hundred, really Wen? Do ya have any idea how hard it is to get anything that is strong enough for ya?" tuhahdin ristien käteni rintani päälle, antaen sen piinkovan diilerin nousta pintaan. Minähän en pikkurahasta myy, satasella saisit ehkä kolme pussia jos hyvin käy. Näin kovat aineet väärin käsiteltyinä on tappavia, kyllä sä sen ymmärrät. Sä tiedät ettei sulla oo mitään mua vastaan, joten sä maksat just sen verran kun mä pyydän, capiche? "Two and half for half of these", tokaisin lukiten katseeni mieheen sohvallani, "take it or leave it." Mä en sua pelkää. Suostu nyt vain, mä annoin sulle sen yhen jo ilmaseks, joen älä anna mun katua sitä.

Nimi: Harley

23.02.2020 19:48
TOMÁS

Hamusin lisää suudelmia, mutta Jerry päätti laajentaa reviiriään kaulalleni. Vannon, että lämpötila keittiössä kohosi äkkiä ainakin kymmenellä asteella - meinasin sulaa Jerryn taitavassa käsittelyssä, mutta jotenkin maagisesti estin jalkojani hyytelöitymästä kokonaan ja pysyin kunnioitettavasti normaalissa pystyasennossa. Luojan tähden, tämä mies on ihme. Välillä oli pakko spekuloida, olinko vain hourinut koko Jerryn olemassaolon joissain villeimmissä haaveissani, koska se oli vähän liian täydellinen ollakseen totta. Parempi oli kuitenkin uskoa, ettei tämä ollut vain ihanaa fantasiaa, terävä näykkäisy korvalehteeni oli nimittäin aika idiootinvarma todiste.

Ynähdin harmistuneesti, kun Jerry lakkasi hemmottelemasta mua, ja sormeni jo kiiruhtivat nykimään sen paidanreunaa ylös. Hipsuttelin selän ihoa hymyillen autuaasti. "Yeah, sexy fun time", kajautin ylpeästi kuin pieni koulupoika, joka sädehtii onnesta tietäessään oikean vastauksen opettajan esittämään kinkkiseen matikantehtävään. Kaappasin Jerryn komeat kasvot kämmenieni väliin hiukan lujaotteisesti ja hyökkäsin niiden kimppuun innokkailla suudelmilla. "Have I told you that I like you really, really, really much?" mumisin pitäessäni kahden ja puolen sekunnin hengähdystauon.

ILYA

Huomattuaan teen olevan hiukan liian väkevää itselleen Ilya nappasi keveällä otteella lusikallisen kanervahunajaa ja lisäsi sen teensä sekaan antamaan pehmennystä. Mehiläisten aarre valui hitaasti ja venyvästi kuppiin kuin sievä kullanoranssi siima. Asetettuaan lusikan takaisin nojaamaan lasipurnukan reunaa vasten Ilya sekoitteli juomaansa ja vilkaisi samalla hyväntuulisesti neiti Poireriin, joka parhaillaan lisäsi hippusen sokeria teehensä. Selvästikin he molemmat nauttivat juomansa mieluiten ripauksella makeaa. Myännettäköön, säveltäjä oli salaa herkkusuu; hän piipahti usein läheisessä leipomossa ostamassa itselleen pari marjoin koristeltua marenkileivosta. Joka pääsiäinen hän valmisti itse pashaa ja kulitsan silkasta perinteestä.

Neiti Poirerin vakuutellessa, ettei hän ollut odotellut turhan kauan, Ilya hymyili hivenen huojentuneesti. Miten hyvä, ettei hänen viivästymisestään ollut koitunut ikävyyksiä. Naisen tarjotessa apuaan myötätuntoisesti Ilya katsahti häntä aavistuksen yllättyneesti ja laski teekupposensa hetkeksi alas. "Suuret kiitokset ystävällisyydestänne", hän sanoi otettuna, "mutten suinkaan halua rasittaa teitä. Älkää olko huolissanne vuokseni; varmasti kaikki järjestyy ajallaan. Uskon niin." Miehen suupielille nousi rauhoitteleva hymy. Hän kuulosti kovin luottavaiselle, vaikkei sisimmässään ollut niin tyyni kuin antoi ulospäin ymmärtää.

Ilya kääntyi katselemaan valoa, joka kauniisti puski sisään ristikkoikkunan takaa. "Odotatteko jo kevään tuloa, neiti Poirer?" hän kysäisi miettiessään piakkoin koittavaa lämpöä, joka lähestyi vakaasti, vaikka talvi olikin toistaiseksi yhä voimissaan. "Itse olen kovin mieltynyt kevääseen. Toki kullakin vuodenajalla on oma viehätyksensä, mutta luonnon herääminen horroksestaan virkistää mieltä ja sielua."

GENE

Ensimmäinen drinkki ei kestänyt kauaa; Gene tilasi toisen samanlaisen heti juotuaan sen parilla kulauksella. Hänestä joka suuntaan aaltoileva turhautumus ja peittelemätön vihamielisyys eivät houkutelleet ketään tuttua saati tuntematonta liittymään seuraan, mihin hän oli tyytyväinen. Uteliaat tyhjänpuhujat tästä vielä puuttuisivat. Hän ei kuitenkaan saanut istua omassa ylhäisessä rauhassaan loputtomiin. Näkökenttänsä laidalta hän huomasi, kuinka hänen hylkäämässään pokeripöydässä pelannut punapukuinen asettautui viereiselle jakkaralle. Kopeasti tuhahtaen Gene käänsi selkänsä puolittain miehelle. Viesti oli selvä: älä puhu minulle.

Seuraan tuppautunut mies ei tästä piitannut. Gene hillitsi ärsyyntyneen huokaisun, kun toinen avasi keskustelun. "Mm, guess you could put it like that", hän tuhahti äärimmilleen kiristyneeseen äänensävyyn, vaikka olisi rehellisesti sanoen jättänyt mieluummin vastaamatta. Hän keskittyi nopeaa tahtia tyhjentyvän juomalasinsa pohjaan, harkiten jo, pitäisikö huikata baarimikkoa tuomaan kolmas. "No offense, pal, but I'm really not in the right mood for a chit-chat. So, if ya don't mind, could you kindly leave me alo -", Genen lause katkesi äkillisesti kuin veitsellä leikattuna hänen kääntyessään punapukuisen puoleen.

Ei, eihän se mitenkään voinut olla totta. Nuo purppurat silmät, nuo särmikkäät kasvonpiirteet, tämä henkilö hänen edessään - Genen täytyi erehtyä. Niin, pelkkä erehdys. Hänen kasvoillaan loisti täydellinen järkytys, niin suuri, että se vei hänen kykynsä muodostaa edes yhtä järjellistä äännettä. Lamaantuneena hän pystyi vain tuijottamaan tätä tuttua mutta ventovierasta miestä. "We don't know each other, do we?" hämmentyneet sanat liukuivat Genen huulilta hidastuneesti kuin transsissa.

KUAN-WEN

Raquel kuntoili rappuset ylös sellaista vauhtia, että sain pinnistellä pysyäkseni mukana, ja viimeisellä tasanteella läähätin jo kuin koira helteellä. Seurasin naista sisään hämärään, vilpoisaan huoneistoon uupuneesti, pyyhkien risaisista lenkkitossuistani ylimääräiset lumet mattoon ja vilkuillen eteisestä saakka ympärilleni. Vau, ei hassumpi mesta Rähjän mittapuulla. Tyylikkäämpi ainakin kuin mun vaatimaton pikku kotini, jos sitä läävää edes voi naama pokerina nimittää sellaiseksi. Raquelin kadotessa hakemaan nameja ilmeisesti jostain kätköstä heittäydyin istumaan kotoisasti nukkaantuneelle sohvalle.

Testailin sohvan jousia hytkymällä ylös ja alas, mikä aiheutti sellaisen kitinän, että se melkein riitti hukuttamaan alleen viereisestä asunnosta päähäni tunkevat ajatukset. Naapurissa taisi asua jonkin sortin pariskunta, erittäin onneton sellainen. Vaimea melu kertoi riitelystä, ja pääni sisällä kuulin ärsyttävän kirkkaasti kaiken maailman räävittömyydet, joita herra ja rouva toisistaan salaa ajattelivat. Hah, pitäisikö käydä ovensuussa huikkaamassa totuudet julki, lisäisi varmasti bensaa liekkeihin.

Tajutessani armaan emäntäni palaavan olohuoneeseen asettauduin aloilleni kuin olisin muka kiltisti pysynyt paikoillani hänen ollessaan poissa. Raquel lastasi paketeista sohvapöydälle pienen keon, jota tapitin sitä silmät pyöreinä. Oho, siinä on nappi poikineen. "Depends how much you ask", vastasin nenäkkäästi, nappasin yhden paketeista ja pyörittelin sitä käsissäni. Enköhän pärjäisi aika kivasti, vaikken ostaisi koko satsia. "How about a hundred for half of these?"

Nimi: Corpiet

20.02.2020 18:00
Jeremiah Brooks~

Kallistin päätäni kevyesti Tomin nykäistessä minua hiukan lähemmäksi itseään. "Oh, I'm sure I could give you some ideas", tokaisin virnistäen ja nojauduin painamaan muutaman lyhyen suudelman miehen huulille. Sen jälkeen annoin huulieni vaeltaa leukaluuta pitkin kaulalle jäättäen muutaman haaleanpunaisen jäljen polulleni. Hetken päästä suunnistin takaisin ylös korvaa kohti, mille annoin kevyen näykkäisyn ennen kauemmaksi vetäytymistä. "Think that you got what I meant?" kysyin virnistäen ilkikurisesti.

Gabrielle Poirer~

"Thank you", nainen kiitti ja lisäsi pöydällä olevasta posliinisesta sokerikosta hieman sokeria juomaansa. Hän jäi hetkeksi tuijottamaan pyörettä joka muodostui hopealusikan sekoittaessa teetä. Jos vain tuo pyörre voisi imeä kaikki hänenkin murheensa, menneet, nykyiset ja tulevat, mutta ikävä kyllä ihmismieli ei toimi niin. Joko pidit kaiken sisälläsi tai vuodattaisit kaiken ulos jollekkin ymmärtäväiselle sielulle. Gabrielle ikävä kyllä kuului niihin ihmisiin, jotka pitivät joka murheen sisällään ja väläyttävät kirkkaan hymyn muulle maailmalle.

Herra Lebedintsevin tiedustellessa oliko hän odotellut kauan, laulajatar puisti päätään hymyillen hennosti. "Don't worry, I hadn't been there for too long", hän rauhoitteli miestä tyynesti. Olihan hän itseasiassa odotellut jonkin aikaa, mutta ei siitä ollut mitään harmia ja ilma oli mitä kaunein joskin vähän kylmä. Säveltäjän mainitessa uniongelmistaan Gabriellen kulmat kurtistuivat huolesta. Mikä voisi huolettaa herra Lebedintseviä niin paljon, että hän ei saa edes nukuttua. Aivan sama kuinka huolissaan Gabrielle oli, hän tiesi ettei se olisi hänen asiansa kysyä yksityiskohtia. Hän kyllä olisi valmis kuuntelemaan ja lohduttamaan miestä, jos tämä sitä kaipaisi, muttei pakottaisi tuota mihinkään. "I hope that you can get through whatever it is that's keeping you up at night", maagi sanoi hymyillen ystävällisesti, "if I can be of any help I am available."

Jaime Di Censo~

Kohotin kulmiani huvittuneesti Genen rynnätessä baaritiskille. Tottakai se kääntyy alkoholin puoleen heti kun jokin menee pieleen. Harkitsin hetken aikaa perään lähtemistä, mutta päätin ensin pelata käteni loppun, ei se mihinkään tuolta katoaisi. Toivottavasti ainakaan. Laskin täyskäteni pöydälle ja keräsin koko potin itselleni, jonka jälkeen lähdin suunnistamaan kohti tiskiä vaihtamaan pelimerkkini rahaksi. Onnetar oli puolellani tähän asti, mutta en halunnut ottaa ylimääräisiä riskejä juuri nyt, sillä mulla on velipojan metsästys käynnissä.

Vaihdettuani merkkini rahaksi, suuntasin mahonkisen baaritiskin suuntaan, missä kultapoika notkuili edelleen. Virne taisteli tiensä kasvoilleni suunnatessani tuon viereiseen seisomaan. Tilattuani drinkkini ja tiputtaessani runsaan tipin purkkiin käännyin nojamaan tiskiin ja käänsin katseeni Geneen. Se näytti melkein samalta kuin silloin ennen vanhaan, mutta jotenkin vanhemmalta. Lisäks sitä tuntu vituttavan niin paljon että se oikein säteili siitä muihin ihmisiin. Mitäköhän sen pään menoks on keksitty tällä kertaa?

"Rough day, huh?" totesin hörpätessäni viskiäni. Vilkuilin velipoikaa sivusilmällä odottaen reaktiota. Että se oliski hauskaa jos se melkeen tukehtuis ja alkais huutamaan mulle, mutta ehkä se ois kuitenkin parempi ettei herätetä turhaa huomiota. Täälläpäin liikkuu harvoin ketään mafian vanhempia jäseniä, mutta tunnistuksen vaara on aina olemassa.

Raquel Serrano~

"Nah, I've had great night so I can afford to give ya that one", vastasin miehen udellessa sitä, olinko tosissani, mutta jatkoin heristäen sormeani muka tuimana: "don't expect this to become a habit though. If ya try to get out without payin', I will cut you." Minä mitään hyväntekeväisyyttä ole aloittamassa, mitäs nyt satuit oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Lopulta lopetin esittämisen ja annoin virneen nousta takaisin huulilleni. Käänsin katseeni takaisin eteenpäin ja johdin Weniä kämpälleni pujotellen sivukatujen kautta. Joo, pääkatua pitkin oltais paikalla nopeammin, mutta mulla on hämärä muistikuva että suututin jonku tärkeän henkilön aiemmin, eikä huvittais ottaa mitään riskejä ku mulla on kerranki rahaa mukana.

Lopulta käännyin viimeisestä kulmasta punatiilisen kerrostalon pihaan ja suuntasin samantien sisälle. Jos muistan oikeen siellä oli pullollinen tequilaa odottamassa mua. Tämä mielessäni suorastaan pompin portaat ylös ja avasin lukaalihuoneistoni oven. "This is it, home sweet home", tokaisin työntäessäni myrkynvihreäksi maalatun oven auki jalallani. Astelin suoraan näpäyttämään patterin päälle ja osoitin Wenille paikan sohvalta ennen kylpyhuoneeseen suuntaamista. Sinne päästyäni irrotin yhden seinässä olevista laatoista ja aloin kaivaa sen takana olevia paketteja ulos. Saatuani parikymmentä pakkauspaperista tehtyä pussukkaa ulos laitoin laatan paikalleen ja vein saaliini olohuoneessa odottavalle Wenille. "So, the money", sanoin virnistäen, "how much you got?"

Nimi: Harley

19.02.2020 19:37
TOMÁS

Inisin epämääräisesti Jerryn korvanjuurella kuin mikäkin hyttynen, kunnes se jätti astioiden jynssäyksen sikseen. Läväytin kasvoilleni voitonriemuisen virneen sen kääntyessä kasvotusten mua kohti. Käteni valuivat vyötäröltä miehen lantiolle, nappasin sormilla tiukan koukkuotteen farkkujen vyölenksuista. Vai että mitä minä aikoisin tällä saamallani huomiolla seuraavaksi tehdä, hmmm. Olihan tässä monta varteenotettavaa vaihtoehtoa. "Weeeell, I haven't really decided yet. How about you say what you'd want me to do with it?" kysyin ovelasti myhäillen Jerryn mielipidettä asiaan. Mulla oli kyllä lupaava kutina, että meidän ajatukset suuntautui hyvin samoille raiteille. Varmasti päästäisiin kompromissiin illanvietosta ilman vääntöä.

ILYA

Laitettuaan antiikkisen kuparipannun liedelle Ilya asetteli posliinikupit, aluslautaset ja hopealusikat heille kummallekin, oikaisten ohi mennessään myös pitsiliinan reunoja. Hän nopeutti teeveden kiehumista hieman magiallaan, joten ei kestänyt kuin tovi, kun kuumaa vesihöyryä jo tuprutti pannun nokasta. Varoen mies kuljetti herkulliselle tuoksuvan teen pöytään. "There we go. It's lemongrass and ginger root", hän selosti vienosti hymyillen kaataessaan juomaa molemmille.

Ilya istahti vastapäätä neiti Poireria, tarttui hennosti kupin korvaan, nosti reunan huulilleen ja puhalsi kiemurtelevan höyryvanan tiehensä kellertävän teen pinnalta. "I hope I didn't make you wait for too long", säveltäjä tokaisi pahoittelevasti, maistaen lyhyen, kokeilevan siemauksen juomastaan. Hänen tarkoituksensa ei missään tapauksessa ollut odotuttaa neiti Poireria, sehän oli sangen epäkohteliasta. Kiire oli kuitenkin yllättänyt hänet aamutuimaan. "I slept late unintentionally - certainly unusual for me, but lately a little lack of sleep has been ailing me." Lievä väsymys kieltämättä erottui Ilyan tavallista valottomammista silmistä.

GENE

Mafioson vesa oli liian syventynyt pahaan tuulensa lainkaan huomatakseen, että hänen takanaan häilyvä nainen vilkuili hänen korttejaan. Erään vastapelaajan pamauttaessa ilmoille torut Gene havahtui tilanteeseen, mulkaisi vuoroin naiseen ja hänen punapäiseen rikostoveriinsa, ja turhautuneesti ärähtäen läimäytti korttinsa levälleen pöydälle. Hemmetti, pilasitte sitten tämänkin huvin. "Forget it", hän tiuskahti hämmentyneelle jakajalle, joka yritti yhtä aikaa reagoida sekä pakoon pötkiviin huijareihin että Genen dramaattiseen ulosmarssiin.

Ponkaistuaan ylös Gene rymisteli tiehensä ruuhkaisten pelipöytien luota, suunnistaen suoraan baaritiskille. Nopeaa tilausta ja tylyä kiitosta myöhemmin hänen eteensä vieritettiin väkevästä ginistä ja vermutista sekoitettu martini. Jälleen kerran mies haki lohtua alkoholilta. Hän tarttui lasiin ja kaatoi kurkkuunsa aimo kulauksen irvistämättä. Valuttuaan istumaan baarituolille Genen hetkellinen suuttumus siirtyi takaisin siihen synkkään, melankoliseen tilaan, jossa hän oli saapunut kasinolle. Miten ikävä ilta.

WEN

Hah, no todellakin olen ollut selvänä liian pitkään, en minä nyt muuten vaikuttaisi tällaiselta rekan yliajamalta raadolta. "One day sober is one day too much, ya?" letkautin mottoni kera olankohautuksen. Raquelin tutkiessa takkinsa sisusta oli tipalla, etten kärsimättömyyttäni itse tunkenut käsiä taskuihin ja napannut myyntiartikkeleja vaikka väkisin, mutta tyydyin sentään vain jauhamaan kynsiä ja hytkymään paikoillani hermostuneen oloisena. Saatuani sievän, ruskeasta paperista käärityn paketin hyppysiini suutelin sitä autuaasti kuin harras uskovainen paavin kättä. "Ah yes, come to daddy!"

Melkein meinasin tehdä valituksen asiakaspalvelusta, eihän tällä mikroskooppisella määrällä pötkisi pitkälle, mutta Raquel lupasi kämpillänsä odottavan lisää. No jaa, miksipä pikku visiitti ei sopisi, kerrankos olin jo tullut tänne saakka. "Sure, why not, let's go", hymähdin iloisesti, laittaen pakettini turvaan cargohousujeni reisitaskuun ja lähtien lompsimaan Raquelin vanavedessä hönen ohjaamaansa suuntaan. Ei itse asiassa ole neronleimauksista nerokkain suostua kyläilemään diilerin kotona, uskokaa pois, voin sanoa tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä. Muutamilla aiemmilla kerroilla olin oppinut läksyni väijytyksistä ja muista hämäristä juoninnoista. Raquelin suhteen mulla ei onneksi ollut mitään pätevää syytä olla huolissani, joten miksi kieltäytyä, kun nätisti pyydettiin.

Raquelin mainitessa, että hän oli valmis antamaan ekan erän ilmaiseksi, meinasin loikata ilmaan kuin Chaplin. "Really? You're serious?" varmistin epäluuloisena, etten nuolaisisi ennen kuin tipahtaa. Mitäs ihmeen hyväntekeväisyyttä tämä oli olevinaan? Ei sillä, että missään nimessä valittaisin ystävällisestä eleestä, ehei, mutta harva tämän alan kauppias tuosta vain jakelee ilmaisnäytteitä. "Damn, you always this generous or am I an extra special case? Well anyway, thanks a ton", naureskelin pirullisesti, mutta hyvällä tahdolla.

Nimi: Corpiet

18.02.2020 20:08
Jeremiah Brooks~

Viheltelin itsekseni tiskatessani niitä harvoja astioita jotka onnistuimme sotkemaan. Kutsukaa mua vaan siivousfriikiksi, mutta mä sentään osaan arvostaa hyvää hygieniaa. Lisäks altaassa pilaantunut ruoka haisee kamalalle. Hymyilin vilkaistessani takanani olevaa Tomia, joka näytti viihdyttävän itseään Cinderin kanssa. Ei herranjestas ne on suloisia yhdessä. Seurasin noiden kahden liikkeitä hetken, ennen takaisin tiskien puoleen kääntymistä. Mitä nopeammin saisin nää hoidettua, sitä nopeammin pääsisin takaisin Tomin viereen.

Hypähdin varmaan metrin ilmaan Tomin ilmestyessä taakseni. Vilkaisin hetkellisesti olkani yli itseäni pidempää miestä ja hymähdin kääntyessäni takaisin tiskien puoleen. Ilmeisesti jollakulla muullakin oli halipula. No, odotas vielä hetki herraseni, viimeisiä viedään. Tunsin kylmien väreiden kulkevan selkääni pitkin tuon kuiskutellessa korvaani huomionkipeyttään. Ja vitut minä mitään astioita enää pysty pesemään.

Laskin tiskiharjan altaaseen ja pyörähdin ympäri jotta pystyisin katsomaan Tomia silmiin. Nojailin ihan muina miehinä tiskipöytää vasten virnuillessani miehelle. "Okay, you've got my attention now", ilmoitin ja nostin toisen käteni tuon hartian päälle, "what are you going to do with it?"

Gabrielle Poirer~

Gabrielle heräsi ajatuksistaan huomatessaan herra Lebedintsevin pysähtyvän. Hän nosti katseensa ja henkäisi hennon usvapilven pakkasaamuun nähdessään kauniin vaalean kivitalon. Se muistutti häntä ensimmäisestä lapsuudenkodistaan, siitä, jossa ketään ei lyöty ja kaikki oli niin lempeää ja rauhallista. Haikea hymy huulillaan nainen asteli pihaan herra Lebedintsevin avatessa pihaa ympäröivän aidan portin. Utelias katse vaelteli sisäpihan kukkaistutuksissa, joka olivat jo osittain paljastuneet lumikerroksen alta.

"Oh, thank you mister", laulajatar kiitti ojentaessaan turkiskauluksisen huopatakkinsa miehelle. Nainen katseli ympärilleen tilavassa aulassa hento hymy huulillaan. Kaikki oli siistiä, lukuun ottamatta muutamaa nuottipaperipinoa piirongin päällä. Kaikessa järjestyksellisyydestään huolimatta aula vaikutti varsin kotoisalta.

"Yes please", Gabrielle vastasi tarjoukseen keittää teetä. Lämmin juoma tekisi terää pakkasessa istuskelun jäljiltä. Hän seurasi herra Lebedintseviä keittiöön ja istahti vaalean ruokapöydän ääreen puiselle tuolille seuraamaan miehen liikkeitä tämän valmistaessa jonkinlaista yrttiteetä, tuoksusta päätellen sitruunaa.

Jaime Di Censo~

Kohotin kulmiani Genen saapuessa äsken häipyneen pelaajan paikalle. Vaikuttais siltä ettei se tunnista mua, mitä en ihmettele. Tai siis, kai mun pitäis olla loukkaantunut, mutta onhan siitä jo lähemmäs viitisenkymmentä vuotta kun se viimeksi näki mut. Luultavasti oletti että mä olisin edelleen Chicagossa. No, siinä tapaukseessa tästä tulisi aina vaan hupaisampaa kun se huomaisi, kuka sitä vastaan oikeen pelaa.

Vilkaisin korttini ja pakotin virneeni pysymään piilossa. Täyskäsi. Tosin vaan kahesta kasista ja nelosista, mutta täyskäsi kumminkin. Nostin katseeni ylös ja silmäilin muiden pelaajien reaktioita. Vasemmalla puolellani istuva tumma mies paiskasi korttinsa tuhahtaen pöydälle ja otti pitkän hörpyn viskistään. Punapää sen sijaan piti kasvoillaan saman kivisen ilmeen kuin aina, mutta tämän katse kävi naisessa, joka seisoi Genen takavasemmalla, luultavasti katsomassa tuon kortteja. Puntaroin hetken kannattaisiko mun puuttua tilanteeseen, mutta lopulta päätin vähentää kultapojan selvää ärtyneisyyttä hiukan.

"Dick, you know it isn't nice to make a lady tell you someones hand", totesin nostaen katseeni korteista punapäähän, joka ensin kalpeni ja sitten punehtui raivosta. Tuo avasi suunsa, luultavasti väittääkseen vastaan, mutta tajutessaan olevansa mafian reviirillä, jonka johtajan pojan kortteja oli katsonut, päätti hän häipyä pöydästä mahdollisimman äkkiä. Katsoin tuon perään kunnes hän katosi ovesta ulos. Paskiainen.

Raquel Serrano~

Naurahdin Wenin tervehdykselle ja tuon anovalle katseelle. "Huh, seems like ya have been clear for far too long, eh?" totesin käyden tuon olemuksen läpi katseellani. Miehen kädet tärisivät ja tuo huojui muutenkin kevyesti. Tungin käteni rotsini sisätaskuun ja kaivoin sieltä pienen paketin. Kurtistin kulmiani kevyesti tuijottaessani sitä. Mä olin ihan varma että mulla oli enemmän mukana kun lähdin kaupungille, mutta ilmeisesti myin tänään enemmän kuin tajusinkaan. Noh, onhan mulla kämpällä lisää.

"That's all I have on me right now, but if you want some more, I should have somethin' at my place so ya can come with me", ilmoitin ojentaen paketin miehelle, "also that one is free of charge, you need it." Virnistin ja käännyin kävelemään kämppääni kohti. Pysähdyin hetken päästä ja vilkaisin miestä olkani yli: "are ya comin'?"

Nimi: Harley

17.02.2020 21:14
TOMÁS

"Yup", hymisin katsoessani tyhjiä lautasia. Taputin mahaani kaksin käsin, sepäs oli herkullinen ateria. Kun Jerry ryhtyi tyhjentämään pöytää, vetäydyin normaaliin asentoon tuolillani, mutta pian vääntäydyin risti-istuntaan. Hytkyin levottomasti aloillani seuratessani siivoilun etenemistä. Cinder tepsutti paikalle toisesta huoneesta ja heti sen tullessa käsivarteni ulottuville kumarruin rapsuttamaan suloisen pikku karvapallon korvantaustaa. Vitsit, miten sen turkki voikin olla niin samettisen pehmeä. Hykersin iloisesti kissanpennun kehrätessä kättäni vasten tyytyväisen oloisena.

Cinderin kyllästyttyä hellittelyyn ja jatkettua matkaansa nousin sulavasti ylös. Ääneti hiipparoin kohti Jerryä, jonka selkä osoitti mua kohti pahaa-aavistamattomana - tosin liippasi läheltä, etten revennyt hihittämään ja ilmiantanut lähestymistäni. Ninjailtuani huomaamattomasti miehen taakse rutistin käteni sen vyötärön ympärille. "Gotcha", tirskahdin liimautuessani kiinni sen selkäpuoleen koko vartaloni pituudella. Jäin roikkumaan siihen harmistuneena, että Jerry antoi huomionsa likaisille tiskeille mun sijasta. "I need youuuu", ulisin hiljaa mutta vaativasti sen korvaan. Joo joo, pesemishommat on vielä kesken, mutta eikö ne voisi muka jättää aamuun?

ILYA

"I'm feeling well, thank you", mies vastasi kuulumisten kyselyyn sävyisästi. Hänen ilmeessään viivähti särö huolesta - viimeaikaiset tapahtumat Harua ja Avivaa koskien vaivasivat häntä miltei lakkaamatta -, mutta hän peitteli sen nopeasti tunnusomaiseen kohteliaaseen hymyynsä. Piristyäkseen hän katseli heidän ympärilleen, timanttimaisesti säihkyvien nietosten kauneutta ja auringon leikkiä lehdettömien hedelmäpuiden oksastossa. "Aren't these bright, frosted winter mornings just breathtaking? Almost makes me miss homeland."

Kuten säveltäjä sanoi aiemmin, hänen kotitalolleen puistosta oli vain lyhyehkö matka, joka taittui kätevästi kulkemalla pikkukujilla. Vain hetkeä myöhemmin he saapuivat vaalean kivimuuraton talon edustalle - lumipeitteessä ja verhot ikkunoissa se näytti uinuvalta. Ilya väläytti hennon hymyn neiti Poirerille astuessaan muurin viereen avaamaan portin. "A warm welcome", hän toivotti vieraansa tervetulleeksi, kulkien hänen vanavedessään itsekin peremmälle.

Kaksikon saapuessa pakkasesta sisätilojen lämpöön Ilya ensitöikseen auttoi neiti Poireria riisumaan takkinsa. "May I take your coat, miss?" mies tarjoutui. Ripustettuaan naisen takin naulaan hän teki saman omalle raskaalle palttoolleen ja asetti vielä karvahatun lepäämään eteisen piirongille. "I thought we could head upstairs - the piano's there in my bedroom -, but I was wondering if you'd like a cup of tea before we begin?" Ilya oli jo valmistautunut suuntaamaan keittiöön, mikäli tee maistuisi neiti Poirerille ennen työntekoon ryhtymistä.

GENE

Viimeaikaisten tapahtumien paino rusensi Eugenea. Paetakseen kipeitä, hämmentäviö ja vääjäämättömiä totuuksia edes yhdeksi illaksi hän suuntasi kauemmas mafian reviirin sydämestä, kaupungin pohjoisosan rajaseudulle, jossa harvemmin liikkui ilman seuralaisia. Kuljeksittuaan aikansa ajatustensa suohon uponneena hän pysähtyi valokyltein koristetun rakennuksen luokse, nakkasi tupakan maahan, polki sen sammuksiin nahkakengän kannalla ja kävi sisään meluisaan kasinoon pää painuksissa. Pokerivoitto tekisi terää.

Gene purjehti läpi ruuhkaisen salin piittaamatta suuremmin väkijoukosta, mutta luoden satunnaisiin yksilöihin arvostelevia silmäyksiä. Siellä täällä vilahti tuttuja naamoja - muutamia mafiaveljiä, jokunen liittolainen, tanssipartnereita juhlista. Moni kiinnitti uteliaan katseen Eugeneen, jonka maineen kummisedän poikana jokainen paikallinen tunsi, ja häntä miltei pisti vihaksi hänen kintereillään seuraava supatus. Julkisuuden taakka, missään ei ollut rauhaa. Turhautuneesti mies oikoi burgundinpunaisen takin liepeitä.

Erään pelipöydän ääressä oli sopivasti vapaa paikka, joten Gene varasi sen itselleen kummempia miettimättä. Hän ei vaivautunut antamaan huomiota vastustajilleen, mitä nyt pani merkille yhdellä olevan punainen puku ja toisella vastaavasti punaiset hiukset. Nyökättyään kopean tervehdyksen jakajalle, joka alkoi lätkimään kortteja pelaajille sekoitetusta pakasta, Gene kaivoi povitaskustaan uuden savukkeen ja nappasi viisi korttiaan. Pannahinen, surkea käsi. Mies läimäytti pöytää vihaisesti kämmenellään.

KUAN-WEN

Tieto siitä, että pääsisin pian ei-toivotulta katkolta, sai minut erittäin hilpeälle tuulelle. Näpertelin täpötäyttä rahapussukkaa käsissäni onnesta sekaisin. Oi Zachary, siunattu olkoon hän ja hänen jalomielinen avokätisyytensä. Kiitos kuomani saisin vihdoin hommattua kunnon täydennykset varastoihin ja varmasti jotain kivaa ylimääräistäkin. Jo oli korkea aika, nämä pari päivää selvänä oli ottaneet koville. Jos tällaista olisi pitänyt sietää vielä pitempään, hui kamala, olisin varmaan menettänyt järkeni rippeetkin.

Hekottelin iloisesti itsekseni hypähdellessäni pitkin sivukatuja. Ainoa probleema tässä enää oli, missä kaikki arvoisa kauppakamarin väki luuhasi. Olin ollut jo ainakin tunnin liikenteessä, mutta kukaan tutuista diilaajista ei ollut päivystämässä vakiopaikallaan. Ihmeellistä touhua ja justiin mun tuuria, ihan kuin kaikki olisivat yhtäaikaisesti päättäneet lomailla ja pistää bisnekset kiinni.

Hätä ei ollut sen näköinen, sillä muuan kolkon baarinrämän edustalla huomasin tutun nahkarotsittaren. Viuhdoin käsillä naiselle villisti ja suoraan kiisin hänen luokseen, mikä oli virhe, koska kymmenenkin metriä juoksemista oli liikaa kunnolleni ja aloin heti huohottamaan. Tukea saadakseni tarrasin Raquelin olkapäästä. Hengityksen tasaannuttua väläytin hänelle makean hymyn. "Raquel, baby girl, mamacita", annoin hänelle hyvin märän pusun. "Thanks God you're here, I've never been more happy to see someone, what a time to be alive. I know that you know what I need, right?" Katsoin naista intensiivisesti silmiin ja painoin kämmeniäni yhteen kuin rukoillen häntä. "Oh, and I got money this time."

Nimi: Corpiet

17.02.2020 19:15
Jeremiah Brooks~

Hento virne kiipesi huulilleni kun Tom veti minut lähemmäs itseään. No mutta, mä kyllä meinasin ihan lautapelejä tai jotain vastaavaa, mutta en valita tästäkään käänteestä. Valittamisen sijaan vain suljin silmäni onnellisena ja vastasin lyhyeen suudelmaan, koittaen seurata Tomia tämän vetäytyessä kauemmaksi. Hei, ei saa kiusata toista tällä tavalla, yhtään reilua tämä tämmönen.

"The whole night, huh? Wonder what we could do", virkoin ojentaen käteni pyörittelemään Tomin hiuksia. Vastaiskohan se jos kysyisin, että mitä shampoota se käyttää niihin? No, se ois takuuvarma tapa tappaa tunnelma, joten ehkä säästetään se myöhemmäksi. Kallistin päätäni ja nojauduin eteenpäin painamaan muutaman kevyen suudelman miehen kaulalle. Jäin siihen hetkeksi, ennenkuin vetäydyin takaisin omalle tuolilleni.

"Well, I think we're done eating, right?" totesin taiikoen kasvoilleni sen saman ilkikurisen virneen noustessani ylös ja alkaen kerätä tyhjiä astioita. Huomasin sivusilmällä Cinderin saapuvan huoneeseen varsin onnellisen näköisenä. Mitäköhän se tällä kertaa tuhosi? Siirryin tiskialtaan eteen ja aloin tiskaamaan lasejamme hyräillen kevyesti. Ties mitä tapahtuu kun saan tän tehtyä.

Gabrielle Poirer~

Punahiuksinen nainen hätkähti kevyesti pois ajatuksistaan kuullessaan herra Lebedintsevin äänen. Hänhän oli saapunut paikalle hiljaa. Maagi nosti katseensa maasta ja loi ilahtuneen hymyn nähdessään miehen kunnolla. Mies näytti varsin hellyttävältä karvalakki syvällä päässään.

"Good morning, mister Lebedintsev. I am rather fine, what about you?" Gabrielle vastasi noustessaan ylös ja niiaten kevyesti ennen miehen käsivarteen tarttumista. Sinänsä mukavaa, kuinka jotkut edelleen kunnioittivat etikettiä, kohteliaita ihmisiä oli nykyään niin kovin vähän, mikä oli ikävää.

Parivaljakon lähtiessä kävelemään kohti herra Lebedintsevin taloa Gabrielle upposi jälleen omiin ajatuksiinsa. Mitä jos säveltäjä itse ei yhtään pitäisi hänen sanoituksistaan ja päättäisi heidän yhteistyönsä siihen? Nainen ei ollut varma kuinka pääsisi siitä yli, jos hänen ihailemansa ihminen suuttuisi hänelle. Nämä ajatukset olivat pyörineet hänen päässään koko edellisen yön, mikä oli ajanut hänet nousemaan ylös vuoteeltaan ja kirjoittamaan yhä vain uusia ja uusia sanoituksen pätkiä, joista vain puolet olivat hänellä mukana. Seassa oli niin uskontoon viittaavia sanoituksia, kuin myös itkuvirsiäkin. Muutama haikea kaipausta kuvaava sanoituskin oli päätynyt mukaan, kuten myös yksi ainokainen rakkauslaulun alku. Gabrielle päätti antaa itse säveltäjän päättää mitä runkoja hän alkaisi työstämään eteenpäin ja mitkä saisi jättää unholaan.

Jaime Di Censo~

"Pay up Jimmy, don't be a sore loser", kettuilin virnistäen vastustajalleni, joka juuri menetti muutaman tonnin. Ai että se on mukavaa kun onnistuu hujaamaan jotakuta uskomaan, että kädessä olisi kuninkaallinen värisuora, vaikka oiskin koko pelin paskimmat kortit. Vedin edelleen virnistäen rahat omalle puolelleni pöytää ja naurahdin vastustajani häipyessä tilanteesta kiroten äänekkäästi. Mun vissiin kannattaa häipyä tänään takaoven kautta, ei oikeen huvittais jäädä tappelemaan, varsinkaan kun mulla on tää puku ensi kertaa päällä.

Oikaisin tummanpunaisen pukuni takkia ja käänsin katseeni kahteen muuhun paikalla olevaan pelaajaan. Jakaja alkoi sekoittaa uutta pakkaa kortteja kun odotimme jos joku vielä liittyisi pöytäämme. Oikealla puolellani istuva punahiuksinen mies sytytti uuden sikarin seuratessaan toissessa pöydässä kuhertelevaa pariskuntaa. Ties mikä tarina sekin takana lienee. Käänsin katseeni eteenpäin ja virneeni vain levisi huomatessani tutun hahmon baaritiskillä. No mutta, sehän on itse Castiglioneiden esikoinen. Mitähän se täällä tekee, luulis että kultapoika olis mielummin mafian omissa kasinoissa.

Raquel Serrano~

Kaadoin shotin toisensa perään kurkustani alas niin nopeasti kuin vaan pystyin. Kolauttaessani viimeisen lasini tiskin pintaa vasten koko baarin täytti äänekäs nauru. Virnistin vastustajalleni pyyhkäistessäni suuni kämmenselkään ja nappasin rahapussin tiskiltä. Kannattaa muuten haastaa irlantilainen haltija juomakilpailuun, siitä saa hyvät rahat.

Kävelin ulos tunkkaisesta baarista haukkaamaan hiukan rähjän raikasta yöilmaa. Voi voi, mihinköhän tästä seuraavaksi menisi, mitä tekisi? Toisaalta voisi mennä tonne pohjoispuolelle kattomaan minkälaisiin ongelmiin sitä pääsis, mutta täällä eteläpuolella on kyllä enemmän asiakkaita ja suoraan sanottuna parempaa seuraa. Lisäks täällä ei tarvi varoa mafiosoja, jotka ei arvosta mun huumekauppoja.

Olin juuri lähdössä suuntaamaan seuraavaan baariin kun silmiin iski tuttu hiuskuontalo. No mutta, katos Wenhän se siinä. Jäin paikalleni seuraamaan tuon liikehdintää virne suupielessä. Katotaan huomaako se mua, ei sillä että oisin mitenkään piilossa, luulis että punainen nahkatakki erottuis aika selkeästi tiiliseinästä.

Nimi: Harley

16.02.2020 17:50
TOMÁS

Jerryn luvatessa, että se tulee paikalle ja jää kavaljeerikseni jatkoille, kiljahdin kimeästi ja taputin käsiäni yhteen kuin ylienerginen pikkulapsi. Vastaanotin suukon onnesta säteillen, kiepauttaen käteni prinssini kaulan ympärille tiukasti. "Thanks, you're the best", kehräsin poski Jerryn poskea vasten painettuna, kiehnäten sitä vasten hellyydenkipeästi. Totta kai olin olettanut, ettei se tyrmää kutsua, mutta ei se vähentänyt intoani himppuakaan. Tuskin maltoin odottaa, että saisin esitellä sen kollegoilleni koko komeudessaan - ainakin saavat vedenpitävän todisteen, ettei tarinoideni Jerry ole mitään satuilua. Hah, niistä tulee kateudesta vihreitä, kun ne näkevät, minkälaisen söpöläisen olen onnistunut nappaamaan.

Tungin sushinpalan suuhuni ja nielaisin sen hätäisesti, jotta pystyin vastaamaan Jerryn kysymykseen. Katsoin häntä uudenlainen kimmellys silmissäni, kohottaen kulmiani ovelasti. "What, you've planned something?" myhäilin leikkisän vihjaavasti. Tuolin jalat raapivat lattiaa, kun kurkottelin pöydän ylitse lähemmäs, ja lukitsin Jerryn paidankauluksen etusormellani kuin koukulla. Asentoni ei ollut ihanteellinen, mutta sinnikkyydellä ylsin painamaan pikaisen suudelman vaaleahiuksen huulille. "I can stay the whole night if you want", vastasin hiljempaa kuin tavalliseen ääneeni. Jäin siihen keikkumaan ja näpertämään Jerryn kaula-aukon resoria. Ehkä rankkasade ei ollutkaan niin ikävä juttu. Voisimme tehdä olomme kotoisaksi ja mukavaksi...

ILYA

Hyytävän pakkasen vuoksi Ilya oli kietoutunut paksuun takkiin, jonka sisäpuoli kaulusta myöten oli vuorattu soopeliturkilla. Samanvärinen karvahattu päässään hän luovi tiensä unisten katujen lävitse kohti tuttua puistoa, jonka kukkaloiston talvi oli lakastanut ja hunnuttanut koskemattomaan lumipeittoon. Aamuinen valonkajo säkenöi hangilla. Ilyan suupieliin kihartui hento hymy hänen erottaessaan jo kaukaa neiti Poirerin istuksimassa suihkulähteen marmorireunalla. Hän tervehti naista heilauttamalla kättään rauhallisesti kaaressa.

"Good morning. How are you today, miss Poirer?" mies kyseli kohteliaaseen tapaansa sujuvalla ranskallaan, käyttäen sitä mieluummin hänelle vaikeamman englannin sijasta. Hän oli suuresti hyvillään huomatessaan siistin paperinipun punahiuksen kätösissä - epäilemättä kyseessä olivat sanoitukset kappaletta varten. "I live nearby. Shall we go?" Ilya tarjosi käsivarttaan neiti Poirerille heidän lähtiessään suunnistamaan hänen talolleen, jossa piano jo odotti työhön tarttumista.

Nimi: Corpiet

06.02.2020 20:26
Jeremiah Brooks~

Naurahdin pirteästi Tomin purkaukselle. Tottakai sitä pitää välillä härnätä, eihän tästä muuten tulisi mitään. Hetki, mitä? Ootko sä menossa lavalle puolialastomana? Oisit heti sanonu, sillä tää on kyllä pakko nähdä. Ei millään pahalla, mutta jos ne sarvet on niin paskat kuin väität, niin mä en ikinä tuu unohtamaan sitä.
"You're going to wear a toga? I've got to see that", ilmoitin typerä virne kasvoillani ja pilke silmäkulmassa.

Nostin tonnikalanpalasen suuhuni ja mutustin sitä kuunnelessani Tomin selitystä perjantaista. Herranjumala mä olin onnellinen kun se kertoi samantien koko illan aikataulun, ilman sen suurempaa utelua. Se ikävä kyllä sytytti uuden vaatekriisin, sillä klassinen musta pukuhan on sopiva ensi-iltoihiin ja vastaaviin, mutta entä jos sen jälkeen on jokut bileet? Tuskin ehtisin vaihtaa vaatteita siinä välissä, mikä tarkoitti että mun pitäis keksiä jotain klassista, mutta rentoa. Noh, se tulee olemaan sen ajan ongelma.
"Oh god, I had the perfect two people in mind, but I don't think they're here. It's a shame, you would've loved them", valitin kolauttaen pääni puisen ruokapöydän pintaan. Ne kaksi ihmistä joiden kanssa tulin oikeasti toimeen ja joilla on myös joitain erikoista veressään. Herranjestas toi kuulosti ihan liian runolliselta.

"Do I seem like the type to miss a party? Of course I'll be there", vastasin hymyillen ja nojauduin hiukan lähemmäs Tomia painaakseni huuleni toviksi tuon poskipäälle. Hei, minkä mä sille voin jos mulla on halipula?
"How long can you stay?" kysyin vetäytyessäni takaisin omalle tuolilleni. Vaikka pihalla satoikin, niin kyllä me jotakin keksisimme.


Jaime Di Censo~

Pelko on mielenkiintoinen tunne. Sillä on niin kovin erilainen vaikutus eri ihmisiin. Jotkut saattoivat alkaa itkemään ja tärisemään, kun taas toiset alkavat huutaa ja kirota, olla se pelottavampi osapuoli. Se täytti niin monen mielen ja sai hukkumisen tunteen nousemaan päähän. Niin, se saa aikaan mitä erilaisimpia reaktioita. Siitä huolimatta, istuessani roskalavan takana ja seuratessani mafiosojen etsintää sivusta, mieleni oli täysin tyyni, vaikka sydämeni pyrki kurkustani ulos.

Tuin kylkeäni hyvällä kädelläni ja pidätin henkeäni tutun kasvon saaapuessa lähes täysin piiloni eteen. Omituista, kun olet tuntenut jonkun useamman vuosikymmenen ajan ja yhden virheen jälkeen hänkin on perässäsi kuin verenhimoinen koira. Mutta minkäs sille voi, kun koko mafia on vannonut olevansa lojaali toisilleen ja johtajalleen.

Kurtistin kulmiani mieleni vaeltaessa takaisin Castiglioneihin. Kumpa olisin voinut selittää heille kaikille miksi tein minkä tein. Kumpa vain he olisivat voineet ymmärtää, mutta se on liian myöhäistä nyt. Nojasin takaraivoani kylmään tiiliseinään ajatellessani Geneä. Voi kunka halusin vihata häntä, mutten voinut. Tapahtuipa mitä tapahtui, hän olisi aina veljeni, eikä se koskaan muuttuisi. Haluaisin niin kovasti kertoa hänelle, ettei hän ollut syyllinen välttämättömän tapahtumiseen. Aivan sama kuinka paljon hän esitti välinpitämätöntä, tiesin, että hän janosi isänsä hyväksyntää, eikä häntä siitä voi syyttää.

Avasin silmäni huomatessani himmeän valon vieressäni. Kallistin päätäni uteliaasti nähdessäni, että hohteen lähde oli vieressäni oleva lammikko. Ilmeisesti siitä oli tullut jonkin sortin portaali. Kohautin olkiani ja nousin ylös astuakseni sisään. Eipä minulla enää ole mitään menetettävää.

Gabrielle Poirer~

Punapäinen nuori nainen suuntasi kulkunsa paksuhkon lumipeitteen alla olevaan puistoon sininen huivi hartioidensa ympärillä. Hän asteli varovasti eteenpäin, hymyillen vastaantulijoille ja varoen kaatumasta, sillä olihan maa lumen alla vielä peilijäällä. Tarkoin harkitut askeleet kuljettivat hänet pian jo tutuksi tulleen suihkulähteen vierelle, jonka reunasta hän sulatti itselleen istuma-alustaksi sopivan kohdan ennen istuutumistaan.

Hentoiset lumihiutaleet laskeutuivat keveästi kukkakuvioisen hameen pinnalle, josta ne sulivat lähes saman tien pois. Luihin ja ytimiin tunkeva viima pakotti mustiin hansikkaisiin puetut kädet tarttumaan tiukemmin kiinni papereihin, jotka olivat molemmin puolin täytetty siistillä kaunolla. Siitä oli kulunut niin kauan kun Gabrielle oli viimeksi saanut sanoittaa jonkun toisen musiikkia, että hänen runosuonensa pulppusi ideoita jotka eivät vain malttaneet odottamaan paperille pääsemistä. Voi, tulisipa herra Lebedintsev jo, jotta he pääsisivät työn touhuun. Tokihan hän tiesi että laulun tekemiseen saattaisi helposti mennä useampi kuukasi, muttei silti malttanut pysyä aloillaan.

Raquel Serrano~

Ai että se on mukavaa herätä puhtaista lakanoista aamiaisen herkulliseen tuoksuun. Avasin silmäni ja nousin istumaan suurelle parisängylle tutkimaan yöpöydälle asetettua tarjotinta. Hasan ei ollut enää huoneessa, mutta en ollut yllättynyt. Epäilisin että hän on jo hurmaamassa itselleen sängynlämmittäjää seuraavaksi yöksi. Mikäs siinä, niin minäkin mitä luultavammin teen kun vain jaksan raahautua takaisin kalmankitaan.

Aamiaisen tuhottuani nousin venytellen sängystä ja astelin siististi taitellun vaatepinon luokse. Ilmeisesti tämä paljon puhuttu hovimestari osasi asiansa, sillä joka ainoa vaatekappale oli puhdas ja kuiva. Lisäksi nahkatakkiini oli levitetty jotain nahankorjauslientä, sillä se ei ollut lähellekkään niin kuluneen näköinen kuin viime yönä.

Pukeuduin nopeasti ja haroin sormiani hiusteni läpi tutkiessani kasvojani peilistä. Huulipunani oli lähtenyt kokonaan ja silmieni rajaukset olivat levinneet kevyesti. Välittämättä niistä se enempää poimin kenkäni käteeni ja aloin suunnistamaan ulos talosta. Mistäs sitä tietää, ehkä me tapaamme vielä joskus uudestaan?

Cosima Faure~

"That it does", myönsin virnistäen leveästi heti kun olin saanut suuni tyhjäksi. Ne kolme vuotta jotka olin täällä viettänyt olivat menneet todella nopeasti ohi, jättäen jälkeensä muutaman arven ja sitäkin enemmän hyviä muistoja. Mahtuipahan mukaan muutama riemuikas jälleennäkeminenkin sirkuksen ihmisten kanssa.

"Well, if I may ask, what did you do before you came here?" jatkoin saatuani osani lautaselta syötyä. "And feel free to leave if I'm interrupting your work", jatkoin nostaen katseeni naisen silmiin. En toki halunnut että hän saisi pomoltaan huutia takiani. Mutta toisaalta, kai Elliot tietää että syön mielummin seurassa kuin yksinäni ja jään aina suustani kiinni, joskus jopa tunneiksikin. Poimin viinilasin käteeni ja otin pitkän kulauksen odottaessani naisen vastausta.

Nimi: Harley

25.01.2020 22:18
G E N E

"Sure", suostuin melkein harkitsematta, koska tarvitsin tauon ennen kuin palaisin juhlien tuskastuttavaan vilinään. Sillä välin, kun Tino sekoitti meille baarikaapin antimista gin tonicit, sytytin pari seinälamppua, jotta emme istuskelisi pimeässä. Asettauduin sohvalle, ristin jalkani ja kera hiljaisen kiitoksen otin juomalasin vastaan. Kallistelin lasia hitaasti vasemmalta oikealle. Jääpalat kilisivät reunoihin.

Otin pari pitkää kulausta. Kylmä juoma virkisti mukavasti, mutta minulla oli silti häiritsevän tukala olo, joten riisuin hetkiseksi takkini ja laitoin sen sohvan käsinojalle odottamaan lähtöä. Hengittelin syvään, yrittäen palautua äskeisestä kohtauksesta normaaliksi itsekseni. Mattoa oli huomattavasti helpompi katoa kuin Tinoa, joten esitin kiinnostuneeni sen hapsuista. Sitä ei jaksanut kuitenkaan turhan kauaa. "Hopefully the party won't last 'til the morning", totesin väsyneen oloisena. "I've already had 'nough."

Nimi: Sonya

25.01.2020 22:08
T I N O

Huokaisin syvään päätäni pudistellen ja hieroin tuskastuneena ohimoitani. Antaa olla tällä kertaa. Palataan asiaan toisen vuosisadan kuluttua, jos tilanne ei ole siinä ajassa kehittynyt. Jos siis ei olle kuristettu toisiamme hengiltä ennen sitä.

"Hell no. I'm gonna stay here for a while", vastasin kysymykseen, aioinko palata juhliin. Romahdin alas huoneen nurkassa olevalle leveälle sohvaryhmälle, ja revin muutaman napin auki, kun tuntui että kuristuisin kaulukseeni. Katseeni kiersi huonetta miettien, mikä saakelin huone tämä edes oli, ja tajusin, että olimme lukittautuneet yhteen alakerran lukuisista VIP-tiloista. Baarikaappi oli täynnä. Täydellistä.

"Stay and have a drink with me", ehdotin.

Nimi: Harley

25.01.2020 22:03
G E N E

Luulin olevani huojentunut Tinon vetäytyessä kauemmas, mutta halauksen päättyessä oloni olikin yllättäen hyvin tyhjä. Hiukan vaivaantuneesti silmäilin lattianrajaa, korjaillen samalla puvuntakkiani ja kampaustani. Tinon kysymys sai minut vilkaisemaan ylös. Raotin suutani, mutta tajusin, ettei minulla olekaan mitään kunnollista vastausta tai edes mitään nasevaa kommenttia hihassani. "It's not about trust", väitin hiljaa tietäen, että kyse oli nimenomaan luottamuksesta. Luottamuksen puutteesta. "And I'm not trying to fool you. I'm just what I am." Kulmani rypistyivät. Selityksissäni ei ollut järkeä, mutta toivottavasti Tino ei huomaa sitä.

Välttelevästi kävelin seinän vierestä keskemmäs huonetta, yhä silotellen ryppyjä puvusta. Peilissä kuvajaiseni oli selvästi hämillään, mutta ainakin ulkomuotoni oli muutoin siedettävä. "So, you're gonna head back?" kysyin vaisuna ja viittasin oven puoleen. Musiikki ja puheensorina kantautuivat hyvin etäisinä ja vaimeina salista luoksemme. Ne eivät houkutelleet minua. Totta puhuen paluu ei huvittanut lainkaan.

Nimi: Sonya

25.01.2020 21:55
T I N O

Uskomatonta. Gene pyytämässä anteeksi. Vähän kierrellen ja kaarrellen, mutta anteeksipyynnöksi se silti lasketaan. Olen iloinen, että ehdin nähdä tämän päivän elämäni aikana. Syvään huokaisten irrotin otteeni ja suoristauduin. "Don't worry 'bout it", totesin ja hymy nykäisi varoen suupieliäni. "But seriously though... We've known for a lifetime already. When are you going to start trusting me enough to stop trying to fool me with your lies?" kysyin hieman loukkaantuneena. Miksi Gene jaksaa yhä kaiken tapahtuneen jälkeen esittää roolejaan silloinkin, kun olemme kahdestaan? Vaikka näänkin niiden läpi, se alkaa pidemmän päälle uuvuttamaan.

Nimi: Harley

25.01.2020 21:49
G E N E

En uskaltanut liikahtaa milliäkään, kun Tino sulki minut halaukseen. Halaus. Tämä läheisyyden muoto oli välillämme hyvin kummallista, enkä tiennyt, pelkäsinkö sitä vai nautinko siitä. Oltuani hetken aloillani kuin patsas pystyin rentouttamaan itseni. Epäröiden kiedoin jäykät käteni miehen vyötärön ympärille, pitäen kosketuksen niin kevyenä ja varovaisena, että hädin tuskin edes hipaisin häntä. Olin maannut hänen kanssaan, silti halaaminen tuntui paljon syntisemmältä. Järjetöntä.

"I am so- ", aloitin heikosti, mutta en kyennyt saattamaan sitä loppuun. En ole hyvä pyytämään anteeksi tai myöntämään olevani vastuussa virheistäni. Nöyryys ei pue egoani, paitsi jos olen isän edessä tuomiolla. "I regret that I started a fight", kiertelin hieman, mutta pystyin olemaan yllättävän rehti. "Forget it. All of it."

Nimi: Sonya

25.01.2020 21:40
T I N O

Genen sormen laskeutuessa huulilleni se toimi samoin kuin täysi vesisaavi kaadettuna nuotioon. Muutamaa sekuntia myöhemmin kaikki raivo oli huuhtoutunut pois. Hitaasti otteeni höllääntyi ja jäykät sormeni irtaantuivat ruttuisesta kauluksesta. Hetkeä myöhemmin käteni kietoutuivat voimattomina pikkumafioson ympärille. Romahdin nojaamaan häntä vasten ja painoin leukani hänen olkapäälleen. Suljin silmäni, pidätellen kyyneltä. Mikä häpeä, olla nyt näin heikkona. "I know", kuiskasin hiljaa vastauksen. Tietenkin tiesin, senkin idiootti. Et sinä minua noin helpolla huijaa.

Nimi: Harley

25.01.2020 21:34
G E N E

Näkymättömät voimat raatelivat sisuksiani, repivät auki kaikki saumat. Joka ainoa Tinon sanoista oli uusi piikki orjantappurakruunuuni. Hänen ilmeessään värähteli kipua, eikä se kuulunut hänen kasvoilleen, se näytti väärältä ja teki hänestä pelottavan tunnistamattoman. Vielä poskille putoamattomat kyyneleet kirvelivät silmäkulmiani, ja hengitykseni vaipui kiivaasta katkonaiseksi. Ei taistelutahtoa. "Shhh", äännähdin haavoittuneesti. Painoin ttärisevät sormenpääni miehen huulille, koska tahdoin hänen lopettavan. Luulin halunneeni tätä, mutta ei. Paha erehdys. "Don't say anything."

Pari minuuttia sitten olisin ehkä vielä pystynyt siihen, kerännyt koko julmuuteni ja pidellyt sanoja kuin mestauskirvettä, "En halua enää koskaan nähdä sinua, en koskaan". Viha oli kuitenkin kadonnut jäljettömiin, enkä olisi voinut edes pakottamalla saada itsestäni irti tuota kirottua lausetta. Hyvin hitaasti ja uupuneesti annoin silmäluomieni painautua alas, yhä sormieni alla Tinon pehmeät huulet. Pysähdys.

"You know I lied", myönsin hiljaa ja melkein häpesin. Häpeä. Ennenkuulumatonta.

Nimi: Sonya

25.01.2020 21:21
T I N O

Kuuntelin Genen säälittävää kitinää purren hampaitani yhteen ja puristaen hänen kauluksiaan aina vain tiukemmin. Tunsin vereni kuohuvan ja kuumuus melkeinpä poltteli kehoani. Silti kaiken tämän raivon ja turhautumisen keskellä nytkähti yllättäen jotain, mitä en ollut tuntenut aikoihin. Tai itse asiassa en ollut kokenut sitä varmaan ikinä, en näin aitona ja päällekäyvänä. Nimittäin tuskaa. Puhdasta tuskaa.

Ilmeeni värähti. Ilmeeni ihan oikeasti värähti, ja sitä ei varmasti ollut käynyt minulle ikinä. "You're right. If I lose you, I lose everything. I can give up everything else. But not you. Never", sanoin. Ääneni oli vaimennut ja hyökkäävä terä oli poissa, mutta silti äänet putosivat tuhat kertaa raskaampana kuin aikaisempi huutoni.

Kohotin katseeni lujana pikkumafioson silmiin. Ei voi väittää, että niissä olisi näkynyt varsinaisesti surua. Mutta häivähdys jotain hyvin alkukantaista epätoivoa niissä oli havaittavissa, jos osasi oikein katsoa. "Go ahead. Look me in the eyes and tell me you never want to see me again", vaadin.

Nimi: Harley

25.01.2020 21:10
G E N E

Olisin tuntenut julmaa mielihyvää saadessani irti vahvan reaktion, tuntenut itseni voimakkaaksi satutettuani häntä tahallani, mutta Costan käytös muuttui niin omituiseksi, että olin miltei peloissani. Vaistomaisesti peräännyin, mutta Costa vaivattomasti rypisti minun hienon pukuni kauluksen ja löi minut viereistä seinää vasten. "Get off of me, don't touch me. I mean it", tiuskaisin yhteenpurtujen hampaideni välistä, joka äänne tirskuen peittelemätöntä vihaa. Yritin sormillani tehottomasti repiä Costaa irti minusta.

"You're wrong, it changes everything!" intin vastaan äärettömän turhautuneesti, koko kehoni vavahdellen. Eikö hän ymmärtänyt? Jos isä halusi viedä vapauteni, hän pystyi siihen helposti, eikä mikään estäisi. Kaikki, mitä olen tai tulen olemaan, kuuluu aina isälleni. Hän päättää. Costan uhotellessa etsivänsä minut käsiinsä mistä hyvänsä menin melkein hämilleni, mutta epätoivoltani erotin hänen sanoissaan vain saman raivon, joka minunkin suonissa kihisi. "What if I don't want to see you anymore?" haastoin lähes sähisten. "If I have to lose, I'll make sure you lose, too. I'm not gonna be the only one who has to give up everything!"

©2020 VECHNOST ★ - suntuubi.com